Kirjoittaja Aihe: Yksinelämisen haasteet  (Luettu 8276 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

socrates

  • Vieras
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #20 : pe 03.04.2015, 14:55:15 »

Toisaalta voi pitkäaikainen ystävyys, sisaruus, tai jopa sukulaisuus-suhdekin olla hyvinkin läheinen, jossa kemiat toimivat saumattomasti samalla aaltopituudella. Ollaan tavallaan kuin erottamattomia hengenheimolaisia, eikä missään vaiheessa tarvitse teeskennellä olevansa jotain muuta kuin todellisuudessa on. Tälläinen suhde on todella arvokas, sekä varmasti vaalimisen arvoinen. On onni jakaa ajatuksensa ihmiselle, jonka kanssa todella synkkaa, tai joka on persoonana itsessään kunnioituksen arvoinen.

Synkata voi varmaan periaatteessa kenen kanssa tahansa kuten foorumituttavankin kohdalla, mutta todennäköisemmin ihmisen kanssa, jolla on yhteistä läheistä historiaa. Perimä myös pistää ihmisiä lähestymään asioita samalta kantilta. Omalla kohdallani on parhaiten synkannut sisareni kanssa ja hyvin myös isäni kanssa. Jollain osa-alueella on toki voinut synkata paremminkin jonkun muun kanssa.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 422
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #21 : pe 03.04.2015, 15:35:59 »
Kuten jo tuli todettua, ihmis-suhteet ovat ailahtelevaisuudessaankin varsin moniulotteisia. Verisukulaisuuskaan ei aina takaa sitä, että tulisi toimeen sisarustensa kanssa. Läheinen pitkäaikainen ystävä voi usein olla enemmän sielunsisar, kuin biologinen perheenjäsen koskaan. Riippuu toki ihan siitä, mitä yhteistä kenenkin kanssa on matkan varrella ollut.

Ihmissuhteet vaativat kuitenkin aina jonkunlaista vaivannäköä, läsnäoloa, toisen ihmisen huomioimista. Jos suhdetta haluaa jotenkin ylläpitää, ei sitä voi noteerata pelkkänä itsestäänselvyytenä. Vieraantuminen voi tapahtua koska tahansa, tai sitten vaan kasvetaan erilleen elämäntilanteiden jotenkin muuttuessa.

Itsensä kanssa on varmasti kaikkein helpointa tulla toimeen, kun voi hemmotella itseään silloin kun siltä tuntuu. Sisäiset keskustelut syvällisine pohdiskeluineen ovat monesti niitä avartavampia juttuja, joiden kautta voi auttaa ymmärtämään paremmin omaa minuuttaan - joka sitten taas itsetuntemuksen kohennuttua helpottaa huomattavasti muiden kanssa olemista.
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14527
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #22 : pe 03.04.2015, 15:38:46 »
Kuten jo tuli todettua, ihmis-suhteet ovat ailahtelevaisuudessaankin varsin moniulotteisia. Verisukulaisuuskaan ei aina takaa sitä, että tulisi toimeen sisarustensa kanssa. Läheinen pitkäaikainen ystävä voi usein olla enemmän sielunsisar, kuin biologinen perheenjäsen koskaan. Riippuu toki ihan siitä, mitä yhteistä kenenkin kanssa on matkan varrella ollut.

Ihmissuhteet vaativat kuitenkin aina jonkunlaista vaivannäköä, läsnäoloa, toisen ihmisen huomioimista. Jos suhdetta haluaa jotenkin ylläpitää, ei sitä voi noteerata pelkkänä itsestäänselvyytenä. Vieraantuminen voi tapahtua koska tahansa, tai sitten vaan kasvetaan erilleen elämäntilanteiden jotenkin muuttuessa.

Itsensä kanssa on varmasti kaikkein helpointa tulla toimeen, kun voi hemmotella itseään silloin kun siltä tuntuu. Sisäiset keskustelut syvällisine pohdiskeluineen ovat monesti niitä avartavampia juttuja, joiden kautta voi auttaa ymmärtämään paremmin omaa minuuttaan - joka sitten taas itsetuntemuksen kohennuttua helpottaa huomattavasti muiden kanssa olemista.

Olen itse asiassa täysin päinvastaista mieltä. Itsensä kanssa on kaikkein vaikeinta tulla toimeen. Harmillisesti pakoonkaan ei pääse, eikä välirikko oikein toimi.

Paikalla Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15033
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #23 : pe 03.04.2015, 15:46:46 »
Minusta usein tuntuu että olen erikoistunut niin pitkälle omana itsenä olemisessa, että yhteistä rajapintaa muihin ihmisiin ei kovin helposti löydy. Tämä on tietysti vähän hassua sikäli että kuitenkin paljon pohdin ihmisyyttä oman itseni kautta ja oma itseni esimerkkinä. Jos siis erilaisuuden ja erillisyyden kokemus olisi ihan jumalaton, niin mitä sanottavaa minulla mitenkään voisi olla kenestäkään... Tai ehkä minun pitää vaan päästä ääneen, vaikken tietäisi mistään mitään.

Mutta olettaisin kuitenkin että en voi mitenkään olla niin erikoinen ja friikki ettenkö aina jonkinlaista samankaltaisuutta voisi kokea jonkun kanssa edes hetkittäin, ja koenhan minä toki. Tuossa kumppaninhakukidutuksessa se vain korostuu jotenkin ihan äärimmilleen että ei ole "samanlainen kuin muut". Minulta esim. kysytään olenko katsonut sitä ja tätä suomalaista tv-ohjelmaa - siihen joutuu vastaamaan että en juurikaan seuraa suomalaisia tv-ohjelmia. Saan miettiä pääni puhki että koska viimeksi olen jotain suomalaista ohjelmaa katsonut, siis alusta loppuun asti, enkä pari sekuntia tai minuuttia sieltä jostain matkan varrelta vahingossa.

Tai sitten lauma naisia hössöttää jostain käsitöistä ja minä en tajua hölkäsen pölähtävää siitä mistä on kyse, vaikka olen kyllä elämäni varrella pari villapaitaa kutonutkin. Mutta kun pitäisi olla kokoajan jotain touhuamassa, että kelpaisi suomalaiseksi naiseksi, ja minä en ole. No, sitten on tietysti tämä New Age -porukka, sen edustajien kanssa tulee helpoiten samaistumisfiiliksiä, mutta harrastettuani jonninverran myös tieteitä voi tulla pesäeroa, skismaa ja hajurakoa silläkin sektorilla kun ei jaksa joka jutusta innostua, saati kaikkea uskoa.

Saa tosiaan todellista yhteenkuuluvuuden tunnetta napsia ilmasta pikkuruisina annoksina harvakseltaan, mikään alati läsnä oleva fiilis se ei ole.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14527
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #24 : pe 03.04.2015, 16:00:15 »
Mä en ihan ymmärrä tätä tarvetta löytää toiisista ihmisistä samanlaisuutta. Joo, toki jossain määrin, mutta muiden seuran suolahan on just siinä, että ovat erilaisia kuin on ite. Jos haluaa täysin samanmielistä seuraa, kandee tosiaan olla vain itsekseen. Silloinkaan ei ole takuuta yksimielisyydestä, mutta oma neuvotteluasema on ainakin vankka.

Paikalla Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15033
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #25 : pe 03.04.2015, 16:05:17 »
Mä en ihan ymmärrä tätä tarvetta löytää toiisista ihmisistä samanlaisuutta. Joo, toki jossain määrin, mutta muiden seuran suolahan on just siinä, että ovat erilaisia kuin on ite. Jos haluaa täysin samanmielistä seuraa, kandee tosiaan olla vain itsekseen. Silloinkaan ei ole takuuta yksimielisyydestä, mutta oma neuvotteluasema on ainakin vankka.

Itse tykkään sellaisesta erilaisuudesta mikä ei aiheuta riitoja eikä tunnu muutenkaan häiritsevänä kanssakäymisessä. Otan usein esimerkkinä sen että mies voisi mainiosti olla musikaalinen, vaikka itse en ole pätkääkään. Eli toisella voisi olla ominaisuuksia tai mielenkiinnonkohteita joita itselläni ei ole.

Mutta jos erilaisuus on sellaista että ajatellaan kaikista asioista täysin eri tavalla, eikä ole mitään asiaa mitä voitaisiin harrastaa yhdessä, niin se on rasittavaa. Jos oleillaan, niin haluan jutella. Ja jos kaikki juttelu on pelkkää väittelyä, niin sitä ihan samaa kamaa saan kyllä netistäkin. Kumppanin kanssa haluan olla 50 - 99 % samaa mieltä asioista. Muuten erilaisuus on ärsyttävää.

Tyger tutkii -ohjelmasarjassa poitsun isä juuri taisikin sanoa että kaikki ihmiset ovat ärsyttäviä, ja kumppaniksi kannattaa valita se vähiten ärsyttävä. Ehkäpä.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14527
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #26 : pe 03.04.2015, 18:28:10 »
Mä en ihan ymmärrä tätä tarvetta löytää toiisista ihmisistä samanlaisuutta. Joo, toki jossain määrin, mutta muiden seuran suolahan on just siinä, että ovat erilaisia kuin on ite. Jos haluaa täysin samanmielistä seuraa, kandee tosiaan olla vain itsekseen. Silloinkaan ei ole takuuta yksimielisyydestä, mutta oma neuvotteluasema on ainakin vankka.

Itse tykkään sellaisesta erilaisuudesta mikä ei aiheuta riitoja eikä tunnu muutenkaan häiritsevänä kanssakäymisessä. Otan usein esimerkkinä sen että mies voisi mainiosti olla musikaalinen, vaikka itse en ole pätkääkään. Eli toisella voisi olla ominaisuuksia tai mielenkiinnonkohteita joita itselläni ei ole.

Mutta jos erilaisuus on sellaista että ajatellaan kaikista asioista täysin eri tavalla, eikä ole mitään asiaa mitä voitaisiin harrastaa yhdessä, niin se on rasittavaa. Jos oleillaan, niin haluan jutella. Ja jos kaikki juttelu on pelkkää väittelyä, niin sitä ihan samaa kamaa saan kyllä netistäkin. Kumppanin kanssa haluan olla 50 - 99 % samaa mieltä asioista. Muuten erilaisuus on ärsyttävää.

Tyger tutkii -ohjelmasarjassa poitsun isä juuri taisikin sanoa että kaikki ihmiset ovat ärsyttäviä, ja kumppaniksi kannattaa valita se vähiten ärsyttävä. Ehkäpä.

Minusta taas samanmielisyys monistakaan asioista ei ole tärkeää. Eniten hankaluutta tuo se, jos rahankäyttötavat, siisteyskäsitykset ym. hyvin jokapäiväisesti eteen tulevissa asioissa on suuret erot tavoissa ja toiveissa. Sillä, äänestetäänkö samaa puoluetta, ei ole niin pal välii.

Paikalla Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15033
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #27 : pe 03.04.2015, 22:19:07 »
Mä en ihan ymmärrä tätä tarvetta löytää toiisista ihmisistä samanlaisuutta. Joo, toki jossain määrin, mutta muiden seuran suolahan on just siinä, että ovat erilaisia kuin on ite. Jos haluaa täysin samanmielistä seuraa, kandee tosiaan olla vain itsekseen. Silloinkaan ei ole takuuta yksimielisyydestä, mutta oma neuvotteluasema on ainakin vankka.

Itse tykkään sellaisesta erilaisuudesta mikä ei aiheuta riitoja eikä tunnu muutenkaan häiritsevänä kanssakäymisessä. Otan usein esimerkkinä sen että mies voisi mainiosti olla musikaalinen, vaikka itse en ole pätkääkään. Eli toisella voisi olla ominaisuuksia tai mielenkiinnonkohteita joita itselläni ei ole.

Mutta jos erilaisuus on sellaista että ajatellaan kaikista asioista täysin eri tavalla, eikä ole mitään asiaa mitä voitaisiin harrastaa yhdessä, niin se on rasittavaa. Jos oleillaan, niin haluan jutella. Ja jos kaikki juttelu on pelkkää väittelyä, niin sitä ihan samaa kamaa saan kyllä netistäkin. Kumppanin kanssa haluan olla 50 - 99 % samaa mieltä asioista. Muuten erilaisuus on ärsyttävää.

Tyger tutkii -ohjelmasarjassa poitsun isä juuri taisikin sanoa että kaikki ihmiset ovat ärsyttäviä, ja kumppaniksi kannattaa valita se vähiten ärsyttävä. Ehkäpä.

Minusta taas samanmielisyys monistakaan asioista ei ole tärkeää. Eniten hankaluutta tuo se, jos rahankäyttötavat, siisteyskäsitykset ym. hyvin jokapäiväisesti eteen tulevissa asioissa on suuret erot tavoissa ja toiveissa. Sillä, äänestetäänkö samaa puoluetta, ei ole niin pal välii.

Eipä minua tuo puolueuskollisuus paljon rassaa, kun itse olen erittäin puolueuskoton... Äänestän aina sitä henkilöä jota vaalikone tyrkyttää että ajattelee eniten samalla tavalla kuin minä...

 ;D

Kyllähän kumppani voisi omata hivenen erilaisen poliittisen näkemyksen, kunhan se ei ole aivan järjettömän erilainen. Sitä olen moneen kertaan miettinyt että paljonko merkitystä sillä olisi jos katsomukset olisivat eriävät. Tulen hyvin juttuun agnostikkojen kanssa ja pärjäilen ateistienkin kanssa, vaikka olen reinkarnaatioon uskova panteisti. Mutta on varmasti joitakin tahoja joiden kanssa menisi hyvin vaikeaksi kun perustavanlaatuisissa asioissa olisi eri kannalla.

Niin tai näin, mitään jatkuvaa debattia omassa kotona en tosiaan jaksaisi. Kumppanin kanssa haluan kokeaa enemmän harmoniaa kuin riitasointuja.

Siisteyskäsitysten ero ei ehkä ole niin ongelma jos on erillistaloudet, mutta tietty henk.koht. hygienian pitäisi käydä yksiin edes sinä aikana kun ollaan yhdessä... Sen ole jo ehtinyt havaita että vesikammoisten miesten kanssa en kestä olla. Jos tapaamisen jälkeen tekee mieli tuulettaa asunto, niin eipä siinä kyllä mikään suhde sukeudu eikä etene.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14527
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #28 : la 04.04.2015, 08:09:25 »


Eipä minua tuo puolueuskollisuus paljon rassaa, kun itse olen erittäin puolueuskoton... Äänestän aina sitä henkilöä jota vaalikone tyrkyttää että ajattelee eniten samalla tavalla kuin minä...

 ;D

No se nyt vain oli esimerkki eri tavalla ajattelemisesta. Tietenkin sinulla on ne omat tärkeät asiasi, josta haluat samanmielisyyden vallitsevan - mitä ne sitten ovatkaan. Vaikkapa se käsityöintoilu, joka sinusta ei saa mennä liiallisuuksiin tms. Joillekin tärkeitä asioita ovat vaikkapa uskonnolliset näkemykset, toisille vaikkapa musiikkimaku.

-1quote]Kyllähän kumppani voisi omata hivenen erilaisen poliittisen näkemyksen, kunhan se ei ole aivan järjettömän erilainen. Sitä olen moneen kertaan miettinyt että paljonko merkitystä sillä olisi jos katsomukset olisivat eriävät. Tulen hyvin juttuun agnostikkojen kanssa ja pärjäilen ateistienkin kanssa, vaikka olen reinkarnaatioon uskova panteisti. Mutta on varmasti joitakin tahoja joiden kanssa menisi hyvin vaikeaksi kun perustavanlaatuisissa asioissa olisi eri kannalla. [/quote]

Itse määrittelisin tuon omalta kohdaltani siten, että vaikeaksi menee vasta, kun nuo erilaiset tavat ajatella tuottavat tarpeen elä normaalia arkea tietyllä ajatuksiin sopivalla tavalla. Tällaisia foorumeita saattaa löytyä vaikkapa lasten kasvatuksen periaatteista. Tai siitä roolista, joka halutaan kumppanilla olevan sukupuolen mukaan. Siksi vaikeita erimielisyyksiä näkisin syntyvän erilaisesta tavasta käyttää rahaa, erilaisista kasvatusperiaatteista (jos on lapsia), erilaisista rooliodotuksista naisena / miehenä, erilaisesta tavasta käyttää alkoholia jne. Myös siitä saattaa pidemmän päälle tulla suhdetta rasittava asia, jos toinen on vankkumaton optimisti ja toinen pessimisti.

Mutta minulla ei ole vaikeuksia elää kasvissyöjän tai metsästäjän kanssa, vaikka itse olen sekasyöjä enkä voisi kuvitella harrastavani metsästystä. Mieheni saa vapaasti harrastaa moottoripyöräilyä, vaikka minä en selkään kiipeä, enkä muutoinkaan hirveesti ihastele tuota askaretta, vaan pidän sitä aikasen turhana bensan käryttämisenä.

Lainaus
Niin tai näin, mitään jatkuvaa debattia omassa kotona en tosiaan jaksaisi. Kumppanin kanssa haluan kokeaa enemmän harmoniaa kuin riitasointuja.

Jaa-a. Yhteiset ystävämme olivat aikoinaan hämmästyneitä siitä, että meistä tuli pari, kun mehän olimme kuulemma aina kaikesta eri mieltä - ja kiivaasti vastustimme toistemme näkemyksiä ääneen. Silti yhteiselomme on ollut lähinnä  harmonista. Koen erilaiset näkemyksemme enemmän rikkautena, joka hioo kärkevyyttä pois omista mielipiteistä ja opettaa katsomaan asioita toiseltakin kannalta.

Paikalla Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15033
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #29 : la 04.04.2015, 10:52:13 »
Mutta minulla ei ole vaikeuksia elää kasvissyöjän tai metsästäjän kanssa, vaikka itse olen sekasyöjä enkä voisi kuvitella harrastavani metsästystä. Mieheni saa vapaasti harrastaa moottoripyöräilyä, vaikka minä en selkään kiipeä, enkä muutoinkaan hirveesti ihastele tuota askaretta, vaan pidän sitä aikasen turhana bensan käryttämisenä.

Sama juttu noissa syömäasioissa. Salaisesti kyllä haaveilen metsästäjästä, että saisin riistaa pöytään, vaikka minusta ei todellakaan olisi itse eläintä tappamaan. Mutta kasvissyöjäkin olisi ihan ok. Kunhan vain hän ei ole sitten liian fanaattinen asiassa ja vaadi minulta samaa, mikä ei terveyssyistä ole itselleni mahdollista. Ja minun kai pitäisi vähän vahtia millaista huumoria tulen itse viljelleeksi, koska kaikki eivät aina pidä kauhean huvittavina möläytyksiäni. Elikä eräälle kasvissyöjälle aikoinaan tulin naureskelleeksi kun oltiin tien päällä että sinähän voit tuolta metsästä hakea rehua ja apetta. Hän ei siitä järin innostunut, vaan huomautti minulle, lihansyöjälle, että sinä voit hakea tuolta tieltä auton alle jääneitä eläimenraatoja. No, periaatteessa tietysti voisinkin. Se vain pitäisi osata arvioida onko tarpeeksi tuore ja hyväkuntoinen raato, enkä tiedä onko minulla sellaista nouhauta.

Tuo MP-touhu onkin ollut tuon tuostakin vastassa nettideittaillessa miesten kanssa viestitellessä. Se on ilmeisesti ainoa tapa millä keski-ikäinen mies voi tuntea olevansa villi ja vapaa. Joillekin on ollut ok että en itse lähde kyytiin (koska pelkäisin), joillekin ei. Yksi suorastaan väitti valehtelijaksi että ei se pelko millään voi olla syy etten lähde ja hän sitten omasta päästään päätti että en vaan pidä hänestä tms. No en takuulla pitänytkään enää tuon jäkätyksen jälkeen.

Ja kuitenkaan minuakaan ei haittaisi jos toinen osapuoli haluaa tuollaista harjoittaa, kunhan ei tee siitä minulle kiusaa ja ongelmaa.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14527
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #30 : la 04.04.2015, 11:00:45 »
Ja kuitenkaan minuakaan ei haittaisi jos toinen osapuoli haluaa tuollaista harjoittaa, kunhan ei tee siitä minulle kiusaa ja ongelmaa.

Niin. Miksi luetella miljoona erilaista eroa, jotka eivät haittaa, kun asian voi tiivistää juuri tuohon: Kunhan ei tee siitä toiselle kiusaa ja ongelmaa. Sama koskee tietysti molempia osapuolia eli itselle sama käyttäytymisohje myös. Jos noin toimii, niin mikä mielipid-ero enää olisi yhteiseloa haittaava?
« Viimeksi muokattu: la 04.04.2015, 12:07:14 kirjoittanut Safiiri »

Paikalla Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15033
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #31 : la 04.04.2015, 11:20:16 »
No onhan niitä varmasti. Jos mies esim. olisi sitä mieltä että ihan sama hakataanko kaikki viidakot nurin tupakka- tai energiakasvien tieltä, niin vaikea minun olisi kuvitella pysyväni yhdessä tällaisen ihmisen kanssa. Sitä voi kuvitella että ei kai kukaan niin pöljä ole että hänelle on ihan ok "paskoa pesäänsä" eli tuhota tätä maailmaa, mutta miessukupuolesta näitä tuntuu juurikin löytyvän. Ilmastonmuutoksestakin monet jaksavat vänkyröidä. Enemmän kuin tapella siitä että tapahtuuko sitä vai ei tietysti kiinnostaisi kuulla että onko toisella hyvät perustelut sille miksi sillä ei ole väliä. Jotkut ovat kai joskus sanoneet että ei elämä siihen pääty kuitenkaan. Vaikka ihmiskunnan elämä päättyisikin (tai väkimäärä voimakkaasti supistuisi).

Mutta oikeasti parisuhteessa kai eniten merkkaa juurikin se että millä "tyylillä" elää, eli juuri nuo puhtaus- yms. jutut kuten mainitsit. Ja kaikkihan ei jaksa aina niin yhteiskunnallisesti tai globaalisti valveutuneita ollakaan. Heille riittää se hengailu yhdessä.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

socrates

  • Vieras
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #32 : la 04.04.2015, 11:25:27 »
Tyger tutkii -ohjelmasarjassa poitsun isä juuri taisikin sanoa että kaikki ihmiset ovat ärsyttäviä, ja kumppaniksi kannattaa valita se vähiten ärsyttävä. Ehkäpä.

Hyvä pointti. Yllättävän moni parisuhde kaatuu tai pahasti kärsii lähinnä siksi, että joku sinänsä pieneltä vaikuttava juttu toisessa ärsyttää. Jatkuvasti ärsyyntyneenä oleminen on pitkän päälle kuluttavaa.

Toista ärsyttävää ominaisuutta voi olla vaikea muuttaakin. Se voi olla jotain liikkumiseen tai muuhun tekemiseen liittyvää luontaista rytmiä, mikä käy toisen hermoille.

socrates

  • Vieras
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #33 : la 04.04.2015, 11:31:07 »
Jaa-a. Minä kyllä tykkään tehdä asioita toisen kanssa, mutta tärkeäksi kokisin myös sen että toisen seurassa viihtyy silloinkin kun ei tehdä mitään. Olen olettanut että "se sopiva" eli ihminen jonka kanssa oikeasti tulee juttuun on juuri tällainen että viihdytään yhdessä oltiin aktiivisena tai passiivisena, mutta voisikohan se sitten olla niin että vanhemmiten ihmiset ovat niin erikoistuneet tässäkin asiassa ettei juuri sen takia niitä sopivuuden fiiliksiä tule. Minulle kun luonnossa oleilu on niin helkkarin tärkeää, niin tuntuu ettei sitä toista oleilijatyyppiä löydy, kaikki metsien miehet ovat jotain hemmetin hirviä jotka haluavat rynniä kilometrikaupalla yhteen putkeen siellä metsässä. Eikä tule kuuloonkaan että oltaisiin vaan kauniissa paikassa tumput suorina; ei, siellä pitää kokoajan tapahtua jotain. Joko hosutaan kameralla (mikä on kyllä ihan okei sinänsä) tai pyssyllä, tai keräillään jotain tai mitä nyt sitten kukakin duunaa, mutta kokoajan pitäisi olla kauhea riehuminen ja reuhtominen päällä? Ja naisia on soimattu siitä että nämä eivät osaa relata edes kesämökillä, kokoajan puuhastelevat ja pakottavat muutkin hommiin.

Jos mies (kun en naista etsi) osaa olla relasti, niin sitten sitä ollaankin niin relasti että kasvatetaan jotain outokumpua pötsin kohdalle ja maataan ja haistaan kotona, eli ei lähdetä olemaan sinne luontoon.

Eihän parisuhdekaan kestä loputonta toimettomuutta, mutta siinä tylsyyden sietokyky on yleensä parempi kuin muissa ihmissuhteissa. Pitkinä pyhinä kotihälytyksiä tulee valitettavasti runsaasti, tänäkin pääsisäisenä monessa huushollissa päreet palavat toisen löhöilyä katsellessa.

Kuten totesit, samakaan kiinnostuksen kohde ei usein auta paljoa, koska melkein mitä tahansa harrastusta voi toteuttaa hyvinkin monella tavalla ja eri motiivein. Paljon on myös harrastuksia, joita on vaikea tai mahdotonta jakaa toisen kanssa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10061
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #34 : la 04.04.2015, 12:05:04 »
Parisuhde tai ylipäätään jonkun kanssa asuminen sopii ihmiselle, joka tykkää olla jonkun seurassa tekemättä mitään. Kavereiden kanssa sen on harvinaisempaa, yleisemmin tavataan jonkun tekemisen merkeissä kun vain tullaan toisen kotiin oleilemaan.

Jos nyt löytäisin pysyvämmän naisystävän, niin toivoisin, että voisi vaikka vain kölliä maaten eikä tehdä yhtään mitään. Siis erityisen paljon vaikka tällaista. Lyömätön juttu. Hiljaa tai äänessä, miten sattuskin.


Mieluummin näin:

Minä kyllä tykkään tehdä asioita toisen kanssa, mutta tärkeäksi kokisin myös sen että toisen seurassa viihtyy silloinkin kun ei tehdä mitään. Olen olettanut että "se sopiva" eli ihminen jonka kanssa oikeasti tulee juttuun on juuri tällainen että viihdytään yhdessä oltiin aktiivisena tai passiivisena
« Viimeksi muokattu: la 04.04.2015, 12:07:20 kirjoittanut Juha »

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14527
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #35 : la 04.04.2015, 12:12:07 »

Hyvä pointti. Yllättävän moni parisuhde kaatuu tai pahasti kärsii lähinnä siksi, että joku sinänsä pieneltä vaikuttava juttu toisessa ärsyttää. Jatkuvasti ärsyyntyneenä oleminen on pitkän päälle kuluttavaa.

Toista ärsyttävää ominaisuutta voi olla vaikea muuttaakin. Se voi olla jotain liikkumiseen tai muuhun tekemiseen liittyvää luontaista rytmiä, mikä käy toisen hermoille.

Jos joku triviaali pikkuasia saa olemana jatkuvasti ärsyyntynyt, sanoisin sen tosiasiallisen ongelman olevan jossain muualla kuin tuossa pikkuasiassa. Silloin jokin iso ja tärkeä asia puuttuu. Mutta kun on isoja ja tärkeitä saamapuolen asioita, joitasetoinen jatkuvasti tarjoaa vain olemalla olemassa, niin hammastahnatuubin puristaminen väärästä päästä tai tiskikoneen täyttäminen väärin alkaa olla aika mitätöntä. Jos ainoa asia, mitä toisesta saa on väärästä päästä puristettu hammastahna, niin voihan sitä leikkiä, että just siihens esuhde kariutui. Kannattanee kyllä välttää jatkossa solmimasta parisuhdetta vain sillä perusteella, että tuubin puristaminen tapahtuu oikein.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #36 : la 04.04.2015, 12:17:22 »
Olenkohan kovinkin harvinainen poikkeus, sillä en todellakaan kaipaa ketään "pyörimään jaloissa". Luultavasti olen aika itsekäs ja mukavuudenhaluinen ja haluan nyt nauttia siitä, että lapset on olleet jo jonkin aikaa tyystin poissa kotoa. Lasten kanssa eläminen toki oli mukavaa enkä tuntenut tekeväni siinä mitään uhrauksia tai mitään sallaista, joka olisi ollut vaikeaa tai vastentahtoista.

Tunnen muutaman pariskunnan, joilla on ollut vuosia kestänyt etäsuhde, eli lähinnä viikonloput ja lomat vietetään yhdessä, mutta muuten asutaan eri paikkakunnilla. Alun perin työpaikan sijainti noilla on ratkaissut asumisjärjestelyt, mutta se on muutenkin sopinut hyvin itsenäisten ihmisten pirtaan. Näin kaikille jää tilaa omalle elämälle, mutta myös yhteiselle ajalle. Tämä voisi minullekin toimia, ehkä.

socrates

  • Vieras
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #37 : la 04.04.2015, 12:23:30 »
Jos joku triviaali pikkuasia saa olemana jatkuvasti ärsyyntynyt, sanoisin sen tosiasiallisen ongelman olevan jossain muualla kuin tuossa pikkuasiassa. Silloin jokin iso ja tärkeä asia puuttuu. Mutta kun on isoja ja tärkeitä saamapuolen asioita, joitasetoinen jatkuvasti tarjoaa vain olemalla olemassa, niin hammastahnatuubin puristaminen väärästä päästä tai tiskikoneen täyttäminen väärin alkaa olla aika mitätöntä. Jos ainoa asia, mitä toisesta saa on väärästä päästä puristettu hammastahna, niin voihan sitä leikkiä, että just siihens esuhde kariutui. Kannattanee kyllä välttää jatkossa solmimasta parisuhdetta vain sillä perusteella, että tuubin puristaminen tapahtuu oikein.

Tekniset pikkuasiat tosiaan ovat enemmän pinnalla siinä vaiheessa kun parisuhde on muutenkin hankaluuksissa, mutta tarkoitin enemmän käyttäytymistä tai muuta temperamenttiin liittyvää. Esimerkiksi kaksi n.s. A-tyypin kiireistä ja hermostunutta ihmistä voivat käydä toistensa hermoille valtavasti pelkällä olemisellaan. Toki flegukin ärsyttää kiireistä ja päinvastoin, mutta yleensä vähemmän ja eri tavalla.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10061
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #38 : la 04.04.2015, 12:24:49 »
Yhdestä ja samasta miehestä on tosin kokemusta liki 40 vuoden ajalta. Ja ainakin häneen pätee hiljainen toive siitä, että minulla olisi mahdollisimman vähän ongelmia, joihin hänen oletetaan ottavan kantaa. Olen ratkaissut asian niin, että en välitä tästä toiveesta. Mikäli minua painaa joku asia, kuljen ukon perässä pitkin huushollia ja tuulettelen tunteitani; kuunteli mies tai ei. Kun olen saanut asiani sanottua eli tunteeni purettua, vetäydyn taas omiin oloihini. Meillä yhtälö on siis ratkaistu niin, että mies on päättänyt yrittää kestää "vaikeita hetkiäni" oletettavasti siksi, että hän ei halua menettää minua.

Tää on kyllä huippu-juttu  :o
Ei lisättävää.

socrates

  • Vieras
Vs: Yksinelämisen haasteet
« Vastaus #39 : la 04.04.2015, 12:25:10 »
Tunnen muutaman pariskunnan, joilla on ollut vuosia kestänyt etäsuhde, eli lähinnä viikonloput ja lomat vietetään yhdessä, mutta muuten asutaan eri paikkakunnilla. Alun perin työpaikan sijainti noilla on ratkaissut asumisjärjestelyt, mutta se on muutenkin sopinut hyvin itsenäisten ihmisten pirtaan. Näin kaikille jää tilaa omalle elämälle, mutta myös yhteiselle ajalle. Tämä voisi minullekin toimia, ehkä.

Näitä näkee jonkin verran. Joskus toimii täydellisesti, mutta ajan myötä kynnys lähteä toisen luokse voi nousta niin, että homma vain jotenkin jää. Ei liene niin ideaali systeemi kuin äkkiseltään vaikuttaa.