Valtaoja oli todellakin järkevä.
Oikeastaan hän sanoi jo ensimmäisellä minuutilla kaiken oleellisen:
1. Luonnostaan ihminen on taipuvainen primitiivisiin laatikkoleikkeihin, alistamiseen ja vallan väärinkäyttöön.
2. Hyvä ja asiallinen käyttäytyminen ei tule luonnostaan, vaan on kasvatuksen, kulttuurin, kultivaation tulos. (*)
3. Jos kyseessä on vallankumous (tai irrationaalinen vaino), pitäisi olla erityisen varovainen, koska sellaisissa tilanteissa massat käyttäytyvät järjettömästi.
Myöhemmin otettiin esille kaikkien keskustelijoiden toimesta oikeusvaltioperiaate, kuka vielä muistaa? Tämä sama asia on nyt esillä vähän joka asiassa. Venäjän kaasuisku, Törhösen syytökset, kaikkialla vaaditaan päitä vadille ilman oikeusprosessia. Vedotaan todennäköisyyksiin, kiireeseen, oikeuteen omasta mielipiteestä, ja kaikeen muuhun todella epämääräiseen.
Muuten koko ilmiöstä ajatellen ei oikein voi välttyä mielikuvalta, että #metoo on osaltaan sijaiskäyttäytymistä, syntipukki. Siis tietysti se perustuu aitoihin ongelmiin (joista ihmiskunnan piti päästä eroon jo pari sataa vuotta sitten, mutta doh...) mutta lopulta massojen eläimellinen raivo on osaltaan oire vieläkin suuremmista ongelmista ja epävarmuuksista. Vähän siis kuten lattialla lojuvista sukista nalkuttavan vaimon tapauksessa. Tässä mielessä #metoo on tervetullut kuumemittari ja indikaattori.
(*) Omana lisäyksenä sanoisin, että ihmisen luontainen taipumus pikkusieluiseen kusipäisyyteen tulisi karsia ankaralla, vuosikymmenien mittaisella kasvatustyöllä, piiskaamisella ja itsereflektiolla. Ihminen ei koskaan ole tarpeeksi valmis. Hyveet eivät ole mitään sellaista, jonka kanssa synnytään, fiilistellään ja hyggeillään, vaan vaativat ankaraa koko elämän mittaista itsekuria. Tässä mielessä fanitan jotakin kalvinismin tyylistä ehdotonta itsereflektiota. Siis mitä tulee siihen prosessiin, en välttämättä oppeihin tai sisältöihin.
Vallasta ja vallankäytöstä - myös sen väärinkäytöstä - ei sinänsä päästä ikinä eroon. Sekä Valtaoja että Malmi sanoivat useita samoja asioita, mitä olen kirjoittanut häirintäketjuun ja muualle ennen, kuin siinä ryhdyttiin kirjoittelemmaan pelkästään Louhimiehestä. Esimerkiksi ketjun kirjoitukseni nro. 1939 (Häirintäketjun sivulla 97):
" Todellinen ongelma on se, että kuka tahansa voi näköjään tulla julkisuuteen esittämään kenestä tahansa väitteitä, jopa vuosikymmenien takaa. Lisäksi väitteet ovat sen luonteisia, että niissä on käytännössä sana sanaa vastaan, eikä niiden todenperäisyyttä voida luotettavasti selvittää. Media kuitenkin tarttuu ilmiöön hanakasti, koska roska myy. Erityisen hyvin tämmöinen roska myy pikkusieluisille moralisteille. Tätä kautta henkilö saadaan de facto noitaroviolle, vaikka mitään lainmukaisia menettelytapoja väitteiden todenperäisyyden selvittämiseksi ei olla noudatettu. Lakimme sentään lähtee syyttömyysolettamasta, mutta nyt tätä mediapeliä ja agitointia voi jo verrata mielivaltaisiin lynkkausjoukkoihin. Sivistynyt yhteiskunta ei toimi tällä tavoin, ja media käyttää omaa valta-asemaansa myös väärin".
Alansa edustajana Sinisalo viittasi myös tuottajan vastuuseen (On hierarkiassa ohjaajaakin korkeammalla: työpaikalla ohjaaja on pomo, mutta tuottaja on ohjaajan pomo), olen maininnut saman asian täällä jo aiemmin.
Minua ärsytti keskustelussa se, että toimittaja niputti Louhimiehen tapauksen erottelematta samaan syssyyn Weinsteinin ja muiden sellaisten kanssa, jotka ovat ahdistelleet näyttelijöitä/oppilaita. Aku Louhimies ei ole ahdistellut ketään, eikä kukaan ole syyttänyt Louhimiestä seksuaalisesta häirinnästä. Sen sijaan hänestä julkisuudessa mustamaalauskampnajan aloittaneet naisnäyttelijät ovat pyrkineet laittamaan Louhimiehen piikkiin kaiken mahdollisen, mitä on sattunut. Esimerkiksi Pihla Viitala laittoi Louhimiehn piikkkin senkin, että kaatui kuvauksissa ja löi päänsä ja sen, että vastanäyttelijän lyönti osui häneen, vaikka sekin oli selkeä vahinko - ja tämmöisiä voi sattua missä hyvänsä kuvauksissa. Kaiken nyt julkisuudessa riepotellun perusteella - medialukutaitoisena henkilönä - olen edelleen sitä mieltä, että Louhimiehen saama ryöpytys on kohtuuton hänen tekoihinsa ja tekemättä jättämiinsä nähden. Louhimies ei ole säästellyt miesnäyttelijöitä yhtään sen enempää, mutta he eivät ole siitä julkisesti valittaneet. Louhimiehen rikos on se, että hän on laittanut työnsä lopputulokset (Sen, miten aidolta näyttely filmillä sitten näyttää) ja taiteen kaiken muun edelle. Hän on ollut paskamainen osalle näyttelijöistä sen vuoksi, että sillä on osaltaan pyritty saamaan aikaan mahdollisimman aito reaktio, ei sen vuoksi että vihaa näyttelijää tai että olisi joku sadisti.
Kannattaa muuten pitää mielessä meistä ihmisistä seuraava: Omia toimiamme arvostelemme ja oikeutamme itsellemme motiiviemme mukaan, mutta muiden toimia arvostelemme vain heidän käytöksensä ja tekojensa mukaan.
Hieman huvitti sekin, että epämääräisiä väitteitä esitttävä määrä X henkilöitä olisi ikään kuin riittävä peruste julkiseen roviokekkeriin. Helvetti, juuri niin niissä noitavainoissakin tehtiin: koko muu kylä saattoi syyttää yhtä tai kahta ihmistä noituudesta. Usein inkvisitio joudutttiin lähettämään paikalle nimenomaan hillitsemään ja ottamaan ohjiinsa täysin lapasesta lähteneitä ajojahteja ja syytöksiä.
