Olen laiska puhelimen (ja muidenkin latteiden) käyttäjä enkä jaksa lukea käyttöohjeita. Yksinkertaisen laitteen kuten puhelimen käyttämisen ei pitäisi edellyttää insinööritason opiskelua. Vaikka ohjeet lukisi, ei niitä muista käytännön tilanteissa. Nokian puhelimia arvosteltiin aikoinaan siitä, että ne olivat satunnaisen käyttäjän kannalta vaikeita.
Se, että en jaksa lukea käyttöohjeilta, johtaa siihen, että osa laitteiden (digikameroiden ym.) ominaisuuksista jää hyödyntämättä. Laite saattaa olla jo poistunut käytöstä, kun joskus myöhemmin selaan sattumalta sen käyttöohjetta ja huomaan, että tuollainenkin ominaisuus olisi ollut olemassa, mutta enpä tiennyt.
Pahin seuraus, mikä käyttöohjeiden lukemattomuudesta voi olla, on laitteen särkeminen väärän käytön takia. Minulla on tosin vaarana särkeä laite jo siinä vaiheessa, kun revin auki pakkausta väärästä kohdasta ymmärtämättä, miten se kuuluu avata. Ainakin pakkaus tuhoutuu, jos itse laite säilyisikin ehjänä.
Ja olen kyllä onnistunut särkemään esineitä ennen ensimmäistäkään käyttökertaa. Joskus aikoinaan sain joululahjaksi kaukoputken. Sen linssin päällä oli suojatulppa, joka vetäistään pois paikaltaan. En keksinyt enkä tullut kokeilleeksi, että tulppa vedetään pois. Niinpä aloin pyörittää sitä sillä seurauksella, koko linssi irtosi ja putosi lattialle särkyen samalla. Eli se siitä kaukoputkesta.
Tyhmyys on ilmeisesti perinnöllistä. Kerran isäni sai lahjaksi täytekynän tai vastaavan. Hän ei osannut avata kynän kuorta niin, että terä tulisi näkyviin. Hän tutki kynää ja kokeili kaikkea, mutta millään saanut sitä avautumaan. Lopulta hän väänsi sitä jo tongeilla, jolloin siihen tuli rumia jälkiä. Tässä vaiheessa hän toi kynän minulle ja kysyi, keksisinkö minä keinoja sen avaamiseen. Tartuin kiinni kynästä ja nykäisin tupin auki, jolloin terä tuli näkyviin. Isäni oli yrittänyt avata kynää väärästä päästä.
Kerran ostimme sähköhammasharjan. En tiennyt, että latauslaitteen sähkö voi kulkea "ilmassa" (induktiivisesti vai millä sanailla asiaa kuvataan) läpi muovikuoren. Tällainen ilmiö oli minulle vieras, vaikka tiesin kyllä karkeasti idean, koska olinhan rakennellut radiolähettimiä, joissa signaali kulkee kelalta toiselle. Ihmettelin, miten sähköhammasharja voi latautua, kun minkäänlaista liitintä ei ole näkyvissä. Arvelin, että liitin on jonkinlaisen muovitulpan alla. Niinpä yritin avata harjan vartta. Eihän se tietenkään avautunut. Tulin siihen tulokseen, että laitteessa täytyy olla tekovika, koska tulppa on juuttunut kiinni. Niinpä käytin työkaluja. No, sain lopulta harjan varren avauttua. Sisältä paljastui akku. En saanut kuorta enää kiinni. Olin rikkonut laitteen ennen ensimmäistäkään käyttökertaa.
Jos alkaisi muistella, vastaavia kertomuksia tulisi mieleen muitakin. itse asiassa niitä muistuu mieleen vaikka kuinka paljon. On esimerkiksi sähköliittimiä, jotka olen särkenyt, kun en ole ymmärtänyt, miten ne aukeavat.
Kun on tyhmä, ei keksi asioita. Ja jos kohde on vaikeassa paikassa, eikä sitä näe (jokin auton sähköliitäntä jossakin kolossa), on vielä vaikeampi keksiä, miten se aukeaa. Vanha kokemus ei välttämättä ohjaa ratkaisuun, koska liittimet muuttuvat vuosikymmenien varrella.
Sen verran olen kuitenkin oppinut virheistäni, että olen laatinut itselleni (ja muillekin, jos joku kysyy) periaatteen, että harkitse huolellisesti ja moneen kertaan ennen kuin käytät raakaa voimaa tai työkaluja jonkin sellaisen asian tekemiseen, johon ei ole tarkoitettu käytettävän raakaa voimaa eikä työkaluja. Yleensä seurauksena on tuhoa. Joitakin harvinaisia poikkeuksia on, jolloin jonkin verran voimankäyttöä tai työkalu tarvitaan, mutta tällöinkin kannattaa kokeilla kaikki mahdolliset auttavat toimenpiteet ensiksi. Voiteluöljyt, lämmittämnen jne.
En ole ainoa, joka tuhoaa. Eräs tyyppi naarmutti kerran siirtolaukapihdeillä pilalle 90 vuotta vanhassa koneessa olleen kauniin käsin avattavan "pultin" (en keksi parempaa nimeä), koska hän ei saanut sitä käsivoimin auki. Pultti ei ollut edes tiukassa, mutta sen irottamiseksi olisi pitänyt liikeuttaa erästä toista osaa. Aikaisemmat koneenkäyttäjät olivat vuosikymmenien varrella avanneet ja löysänneet pultin tuhansia kertoja, eikä siinä ollut jälkiä minkäänlaisista työkaluista. Ja tuo yksi amatööri meni ja väänsi vanhan pultin ruman näköiseksi pihdellä saamatta sitä silti auki. Eihän siinä muuten olisi ollut ongelmaa, jos kone olisi ollut hänen, mutta kun se ei ollut.
P.S. Seuraavassa ohje tiukan lasipurkin peltikannen avaamiseen: Lämmitä kantta raanan alla kuumalla vedellä hetki, jolloin se laajenee, ja kierteet löystyvät. Joskus pelkkä henkilön A avaamisyritys kämmenellä lämmittää kantta, jolloin henkilö B saa kannen helposti auki. A ihmettelee, mitkä käsivoimat B:llä on.
