Olin kerran eräällä luennolla, en muista mikä oli aihe, mutta luennoitsija yhtäkkiä käski meidän tehdä semmoisen harjoituksen jossa tuijotetaan toista silmiin.
Silmiin katsomista pitänyt yleensä ahdistavana. Etenkin luentojen yhteydessä katsekontakti ahdisti. Kai se yleinen turvattomuus, tuntemattomien keskellä, epävakaassa tilassa, ja vielä joku samastuttava tätä kohtaamassa.
Huomasin melko pian, että luentotilaisuuksissa poikkean selkeästi muista. Luulen, että juttu ei ole keksitty, tosin en tiedä, voiko tätä ymmärtää, tai onko jollain vastaavaa kokemusta itsellään. En ole kuullut.
Liekkö häpeää ja huonommutta, ja sen hallintaa, sekä yleistä suoraa pelkoa joukkotilanteita kohtaan, joissa tilanteisiin voi sulautua osaksi jonkin ajan päästä, joskus. Ehkä molemmat.
Mitä pornoon tulee, niin voi olla "lähiottaville" koukuttavaa, siinä missä moni muukin koettava. Tällaiseksi ajatellut itseni, aika monen asian suhteen.
Jos mukana on eri vahvuuteen perustuvaa vaihtelua, resonoin usein vahvimmin ilmenevän kanssa. Se on usein myös yksinkertaisinta ja lapsellisinta. Aivan kuin olisin lapsen tasolla, jolloin yleistä osallistuttavuusmotiivia ei aina ole, erilaisuuden takia.
Hekumointi on kivasti kuvaava sana. Intentisiteetti lyhyenäkin hakkaa pitkät kaukaisemmat kaartelevat laatujutut. Toisaalta saatan näkyä muille jopa robottina, näin ainakin kerrottu, mm täällä. Ota tästä selvää.
Maailmaa hahmottavana ihmisenä en voi olla vellovuuksien parissa. Kansakulkija voi hötöttää minkä lystää, jos tekee sitä omista lähtökohdista käsin, jolloin kaikki mitä tekee ja kertoo, ovat sidottuja siihen, jonka näkee samassa paketissa. Tällaista tahoa voi lähestyä, koska on ns läsnä, jos vain itse siihen kykenevä. En selitä toista ääripäätä, jonka saatan kokea tyhjänä, ilman juuria, joita kukaan ei ehkä tiedä, tai toimet eivät kytkeydy, tai kytkeytymistä on mahdoton jäljittää, edes periaatteessa.
Tee-se-itse-tapaus, ja toisaalta vain-yhden-langan-seuraaja. Liekkö nuo piirteet sitten jotenkin luontevasti yhdessä paketissa.