Kirjoittaja Aihe: Kolmanteen ja neljänteen polveen asti? Ylisukupolviset (sota)traumat.  (Luettu 1785 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4131
Jostain lukemastani jäi mieleen se, että on mahdollista muuttaa ihmisen luontaista vastenmielisyyttä tappamiseen mm. vaihtamalla ympyränmuotoinen maalitaulu ihmisenmuotoiseen maalitauluun (joka kaatuu kun siihen osuu), ja että nykyään sotilaskoulutus pyrkii hmm... paaduttamaan ja turruttamaan (?) sotilaat niin, että nämä pystyisivät ampumaan tappotarkoituksessa (eivätkä tahallaan ampuisi ohi). Tuli tästä mieleen yksi mahdollinen trauman lähde: jos tuo koulutukseen kuulunut paaduttaminen ja turruttaminen ei täysin onnistu, ja jos on sotilaan omaa moraalia ja vakaumusta rikkovaa tappaa toinen ihminen, silloin ehkä traumatisoituminen on todennäköisempää?

Ja toisaalta sekin voisi olla yksi traumatisoiva asia, että vastoin omakuvaa ja identiteettiään nauttiikin tappamisesta, eikä sitä seikkaa pysty itsessään hyväksymään? Silloin se omakuva ehkä murenee (ja alkaa nähdä itsensä pahana ihmisenä)? Arvojen vastainen toiminta ja elämä ehkä siitä syystä on niin hajoittava - sillä se hajoittaa omakuvan?

---
Toisaalta tälle vastakkainen asia voisi olla kokemus oikeudenmukaisuudesta ja oikeutuksesta - ehkä hyökkäyssodassa on yksilön oma moraalinen tuki tappamiselle alhaisempi, ja puolustussodassa korkeampi. Voisiko olla niin, että hyökkäyssodassa traumatisoituu henkisesti todennäköisemmin kuin puolustussodassa?
« Viimeksi muokattu: pe 16.11.2018, 14:39:51 kirjoittanut kertsi »

Poissa Chill Out

  • Konkari
  • Viestejä: 1535
^

Onkohan mitään tutkimusta siitä, että tuntemattomien tappaminen olisi ihmiselle jotenkin luonnostaan vastenmielistä? Läheisten osalta asia on selvä ja sivilisoitumisen myötä kenen tahansa tappaminen on lähtökohtaisesti säädetty ankarasti kriminalisoiduksi rikokseksi. Outojen ja varsinkin sodassa vihollisen tappaminen on kyllä historiassa ollut hyvin tavallinen ilmiö, että tuntuisi kummalliselta, jos ihmisillä olisi siihen jotain luontaisia estoja.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4131
^ Siinä edellisellä sivulla linkkaamassani ja lainaamassani tekstissä oli tämä:

In An Intimate History of Killing, Joanna Bourke acknowledged that recruits expressed an inherent resistance to killing and that this had to be overcome by training. However, once civilians had been turned into effective soldiers many found that killing was associated with ‘intense feelings of pleasure’.3 Because commentators were struck with the ‘ease with which men were able to kill’, she concluded that ‘men unable to cope with killing were an aberrant group’.

https://www.kcl.ac.uk/kcmhr/publications/assetfiles/historical/Jones2006-thepsychologyofkilling.pdf

Poissa Socru

  • Konkari
  • Viestejä: 1060
  • Sokeri-isi
Useimmat tapot sodassa taitavat olla niin kaukaa tehtyjä ettei tapettavasta ehdi syntyä mitään mielikuvaa.

Isä sanoi, ettei hän venäläisiä rivimiehiä mitenkään vihannut, vaan Stalinia ja muita kihoja.
Kampin playboy  -  tennissukat ja tekohampaat.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 10083
  • Epäilyttävä henkilö
Eiväthän muutkaan eläimet luonnossa toisiaan tapa, vaan vain leikkivät keskenään. Jos susi tappaa ja syö lampaan, niin sillon trauma. Tai se voi olla ihan psykopaatti se susi. Varsinkaan omaa lajiaan muut eläimet eivät tapa, vaan ovat helliä. Ne eläimet jokka omiansa tappaa, niin ne on kaikki ihan hulluja!

Näin se on tappaminen, ja sitten älykkyys on perimässä, ja konservatiivit näin, ja liberaalit noin. :)
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Hänen pyhyytensä

  • Konkari
  • Viestejä: 2023
En tietysti tiedä miten asia on mutta spekuloisin ihan mututuntumalla, että se kuinka helppoa toisen ihmisen tappaminen on, ilman voimakasta epäinhimillistämiskampanjaa riippunee siitä, kuinka antisosiaalinen ihmisyksilö on lääketeiteellisessä mielessä. Jos ei koe myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan, eli on juurikin lääketieteellisesti katsoen antisosiaalinen, tappamien tuskin tuntuu erityisen vaikealta. Tietysti myös puhdas tyhmyys voi olla yksi henkisiltä traumoilta suojaava tekijä kun ei osaa asettaa tappamista yhtään sitä tappamista isompaan asiayhteyteen.
« Viimeksi muokattu: pe 16.11.2018, 18:28:25 kirjoittanut Hänen pyhyytensä »
Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 10083
  • Epäilyttävä henkilö
Isot pojat sanovat, että tappaminen on suorastaan naurettavan helppoa. Teon kanssa eläminen saattaakin sitten olla toinen juttu. Sota on monille siitä kätevä, että siellä ei sentään tapeta ihmisiä, ainoastaan vihollisia.

Ihmiskunta on sotinut keskenään niin kauan, kuin se on ollut olemassa. En odota, että tilanne muuttuu.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16466
Useimmat tapot sodassa taitavat olla niin kaukaa tehtyjä ettei tapettavasta ehdi syntyä mitään mielikuvaa.

Isä sanoi, ettei hän venäläisiä rivimiehiä mitenkään vihannut, vaan Stalinia ja muita kihoja.
Tykistö tappaa, eivät tavissotilaat.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3183
Useimmat tapot sodassa taitavat olla niin kaukaa tehtyjä ettei tapettavasta ehdi syntyä mitään mielikuvaa.

Isä sanoi, ettei hän venäläisiä rivimiehiä mitenkään vihannut, vaan Stalinia ja muita kihoja.
Tykistö tappaa, eivät tavissotilaat.

Totta useimmissa tapauksissa. Tykistö tekee työt, jalkaväki ryöstää ruumiit. Esim. Tali-Ihantalassa yli 90% suomalaisten tappioista johtui tykistöstä. Ilmeisesti myös vastapuolella luvut olivat samansuuntaisia.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Useimmat tapot sodassa taitavat olla niin kaukaa tehtyjä ettei tapettavasta ehdi syntyä mitään mielikuvaa.


Ukkini syntyi 1918. Kertoi sotajuttuja, tarinankertojana. Pari kertaa haavoittui, toisella kerralla pääsi rintamalta itseään vetäen, kun jalkaan tuli sirpale kranaatista.

Jostain saarron jälkeisestä valtaamisesta puhui. Ei tarkemmin selostanut juttua, mutta sitä todellisuutta halusia viestiä, että oli aika sumeilematonta.

Varmaan tapaus, joka suhteessa elämään oli enempi sivustakatsoja, eikä nähnyt asioita kovin omanaan, vaikka olisi kuollut paikalle.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4131
Babylon Berlin tv-sarjan 6. osassa (nohdasta 4:25 eteenpäin) kuvataan sotaneurooseja, "tärähtäneitä", ja senaikaisia hoitoja ja tuomitsevaa suhtautumista.


(Luulen, että tuossa kohtauksen luennolla esitetty "2. vaihe" oli huuhaata, ns. Rorschachin menetelmä (muskeläiskä-, projektiiviset menetelmät?) persoonallisuushäiriön esiintuomiseksi jne.. En oikein usko, että soteneuroosi aikaansai persoonallisuushäiriöitä, vaikka paljon muuta ikävää aikaansaikin.)
« Viimeksi muokattu: ti 20.11.2018, 20:14:32 kirjoittanut kertsi »

Poissa Chill Out

  • Konkari
  • Viestejä: 1535
Babylon Berlin tv-sarjan 6. osassa (nohdasta 4:25 eteenpäin) kuvataan sotaneurooseja, "tärähtäneitä", ja senaikaisia hoitoja ja tuomitsevaa suhtautumista.


(Luulen, että tuossa kohtauksen luennolla esitetty "2. vaihe" oli huuhaata, ns. Rorschachin menetelmä (muskeläiskä-, projektiiviset menetelmät?) persoonallisuushäiriön esiintuomiseksi jne.. En oikein usko, että soteneuroosi aikaansai persoonallisuushäiriöitä, vaikka paljon muuta ikävää aikaansaikin.)

Sotien välisenä aikana syyksi ”tärähtämiseen” ajateltiin mm. persoonallisuushäiriö. Eli päättely meni eri suuntaan: persoonallisuushäiriö oli syynä ”tärähtämiseen” eivätkä sodan kokemukset.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus

Jos geenit tuo jonkinlaista ryhtiä toimintaan, oli ryhti hyvää, huonoa, jne, ja kun määrää paljon, niin persoonallisuushäiriö kehittyessään on myös vankkatekoista, mutta ehkä enemmän toisin rakentunutta jämäkkyyttä tehdä jotain extremeä. Tällainen voi mennä rakenteisiin, ja toisaalta tällaisestä käsin voidaan säädellä paljon populaa, kuten on nähty.

Säätelyn ei tietysti tarvitse olla aina kovin räiskyvää ja selkeän näkyvää.

Kun ihmiskuntaa ajattelee, ja sen erilaisia vaiheita, joita liitetään kulttuurin elinkaariin, niin puitteistojen vaikutus kokonaisuutena voi olla melkoinen tuubi, josta ahtauduttu jo pitemmän aikaa. Näin ajatellen on kolmas ja neljäs sukupolvi vielä pientä, vaikka paikallis-extremenä varmasti jotenkin tasoittuvalaatuista.

Traumat luo suuntaa, miten puitteistoa muovaavatkin. Puitteisto laajana tekee asioita laajasti, ja mitähän vasten tällainen isompi kokonaisuus olisi jotain paikallispyöristyvää, ja minkä suhteen?

Jos perhetasolla, muutaman sukupolven ajan se trauma kaventaa, niin onko ison systeemin kaventava piirre myös sitä, että ongelmakertymää on? Viimeisin tutkimustulos pohjoismaista oli se, että edes jokin parempi tasa-arvo sukupuolten välillä, luo liikkumatilaa kohden erilaisuutta. Tällainen kytkennän löysääminen näkyy erilaisen toimijuuden terästymisenä.

Muuten elämää on vaikea käsitellä, kun sen kulusta oikein tajua, eikä osaa hahmottaa ihmisten käänteitä, että miksi mitäkin.


L:  Jos paikallistason extremeä, eli normipoikkevaa, ja sen rooli käänteissä on suurempi kokonaisuudessa, vaikka tiivistymänä, niin tällainen yksittäisyys voi olla merkitsevää, mutta kertoo toisaalta enemmän koko systeemistä.


L2: Tulisiko tasa-arvon sijaan puhua mieluummin tasavallasta? Miten toteutuisikin, tarkemmin ottaen?
« Viimeksi muokattu: ti 20.11.2018, 22:31:54 kirjoittanut Juha »
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4131

(Korjasin em. kohdan: Oletin ensin, että avoin puhuminen voisi olla hyvä juttu, jotta trauma ei kapseloituisi sellaiseen muotoon, mitä terapiallakaan ei voi enää käsitellä. Mutta sitten Xanten kommentti havahdutti huomaamaan, että liika puhuminenkin traumaattisten kokemusten yksityiskohdista voi ehkä traumatisoida kuulijat, varsinkin lapset.)

(Korjaus 2. Trauman jakaminen ja käsitteleminen toisaalta on edellytys eheytymiselle, ja sille, ettei traumasta tule ylisukupolvinen, eli ettei se siirry seuraavalle sukupolvelle. Sitä jakamista vaan ei sellaisenaan saa tehdä esimerkiksi lapsilleen, vaan sellaisille aikuisille, jotka pystyvät asiaa käsittelemään aikuisella tavalla. Lapsille voi ja pitääkin kertoa, mutta sellaisella tavalla, jonka he pystyvät käsittämään, ja joka ei traumatisoi vuorostaan heitä.)


Lisäys. Tässä hyvä tiivistelmä, mistä ylisukupolvisssa sotatraumoissa on kyse:
Kannatko mummosi taakkaa? Historian tutkiminen vapauttaa
Traumaattiset tapahtumat vaikuttavat sukupolvesta toiseen, jos niitä ei kohdata. Masennuksen juuret ovat usein taakkasiirtymässä.
KEHOSI KIPUILEE ilman syytä.
Mieli masentuu toistuvasti. Perheristiriidat puhkeavat jälleen. Voisivatko taustalla vaikuttaa tiedostamattomiksi jääneet taakkasiirtymät?
Taakkasiirtymillä tarkoitetaan sukupolvelta toiselle kulkeutuvia ongelmia ja tunnetiloja, jotka on työnnetty pois mielestä. Niitä ei ole pystytty kohtaamaan ja käsittelemään. Vaikka asiat ovat jääneet suurimmaksi osaksi tiedostamattomiksi, ne vaikuttavat ihmisen identiteettiin sekä sisäiseen ja ulkoiseen elämään.


lainaus viimeisestä linkistä (boldaus minun):


Sotahistoriamme on vaikuttava esimerkki taakkasiirtymästä koko yhteiskunnassa. Lähes jokainen tietää sukunsa jäseniä, jotka kaatuivat tai vammautuivat sodassa, jäivät orvoiksi tai leskiksi, joutuivat jättämään kotinsa ja lähtemään evakkoon tai lähetettiin sotalapsena Ruotsiin ja Tanskaan.
– Sodat jättivät jälkensä niin yksilöihin, perheisiin kuin koko kansakuntaan. Esimerkiksi sotaorvot ja sotalapset ovat pystyneet puhumaan vasta viime aikoina häpeäntunteistaan. Tunteet ovat vaikuttaneet suuresti heidän elämäänsä, vaikka lapset eivät ole olleet niihin millään tavalla osallisia, sanoo psykoanalyytikko Pirkko Siltala.
Vastaavaa on nähtävissä Suomeen tulleiden pakolaisten kohtaloissa. Taakkasiirtymiä voivat aiheuttaa esimerkiksi kokemukset entisessä kotimaassa, pelot matkalla, taloudelliset uhraukset, ero perheestä ja vastaanotto uudessa maassa.
PSYKOANALYYTIKKO, psykiatri Matti Siirala kiteytti taakkasiirtymän käsitteen 1960-luvulla näin: ”Se mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi – taakkasiirtymäksi.” Nykyisin samaa ilmiötä kuvataan ylisukupolvisina traumoina.
– Ylisukupolvisuus sisältää taakkasiirtymien ohella myös ihmisen kasvua ja kehitystä eteenpäin vieviä asioita. Ylisukupolvisuus näkyy siinä, millä tavalla me olemme naisina ja miehinä, äiteinä ja isinä sekä miten rakennamme suhteita toisiin, toteaa psykoterapeutti Pirjo Tuhkasaari.
Lapset sisäistävät aina vanhempiensa tapaa olla suhteessa toisiinsa, omiin lapsiinsa ja muihin ihmisiin. Lapset samastuvat kumpaankin vanhempaan.
Vanhempien toimintaan taas vaikuttaa, mitä heille on tapahtunut omassa kasvuhistoriassa. Vaikutukset näkyvät sukupolvien ketjussa.
– Vaikka jokainen pari haluaa rakentaa parempaa parisuhdetta kuin omilla vanhemmilla, taustalla vaikuttavat usein tiedostamattomiksi jäävät asiat.
TAAKKA SYNTYY, kun ihminen ei saa traumatilanteissa riittävästi tukea ympäristöltään. Hän ei pysty kohtaamaan painolastia, vaan eristää sen piilotajuntaansa.
Pirkko Siltalan mukaan taakkasiirtymät vaikuttavat ihmisen koko elämänkaaren ajan, syntymästä kuolemaan. Peittyneet asiat pyrkivät esiin elämän käännekohdissa ja kehityksellisinä herkkyysaikoina – murrosiässä, parisuhteessa, vanhemmaksi tullessa ja vanhuudessa.
Taakkasiirtymä voi näkyä ruumiillisina oireina, kuten väsymyksenä, kipuina ja pyörryttämisenä. Osa reagoi psyykkisesti.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4131
Em. linkki selittää miksi taakansiirtymissä jälkipolvet sairastuvat herkemmin masennukseen seuraavan mekanismin kautta:


– Suruihin liittyy monesti ylisukupolvinen kytkentä. Masentunut ihminen on joutunut ottamaan lapsesta lähtien muiden tarpeita huomioon. Hän on ollut mukautuvainen, jotta vanhemmilla olisi helpompaa. Näin omien pettymysten käsittelyyn ei ole ollut tilaa. Jossakin vaiheessa elämää tulee kuitenkin tarve myös omille tarpeille.
Pirjo Tuhkasaaren mielestä avioerot aiheuttavat nykyään paljon taakkasiirtymiä.
– Lapsi ei menetä sodan tapaan konkreettisesti toista vanhempaansa, mutta hän menettää vanhemmat parina.