Kirjoittaja Aihe: Poimintoja päiväkirjasta  (Luettu 322 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4064
Poimintoja päiväkirjasta
« : ti 30.10.2018, 20:29:22 »
25.11.1997

Lueskelin edelleen kirjaa Sumuisen vuoren gorilloista. Aloitin näiden apinakirjojen lukemisen siksi, että halusin katsoa, millainen on ollut apinoiden "poliittinen" järjestelmä. Vähitellen uppouduin kuitenkin kirjoihin aivan pelkästä mielenkiinnosta apinaelämää kohtaan.

Tämä gorillakirja saa minut raivoihini - ihmistä kohtaan! Ja lähinnä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka olisivat voineet pelastaa nuo gorillat sukupuutolta, mutta jotka eivät tehneet mitään. Jollakin Yhdysvalloilla on kyllä varaa aidata jokin sotilastukikohta ja vartioida sitä. Mutta kun pitäisi aidata luonnonsuojelualue, niin etteivät salametsästäjät pääse tuhoamaan sukupuuton partaalla olevaa eläinlajia, tähän ei ole varaa eikä kiinnostusta.

Jos öljy ja valta ovat uhattuna, Yhdysvallat ei epäröi ryhtyäkseen sotaan jonkun Kuwaitin "vapauttamiseksi". Mutta kun maailman viimeiset vuorigorillat, miljoonia vuosia vanha laji, ovat uhattuna, asia ei kiinnosta Yhdysvaltoja tippaakaan.

Yhdysvaltojen ja muiden rikkaiden maiden rahoilla (ja tarvittaessa aseilla) Afrikan luonnonsuojeluasiat olisi ollut mahdollista saada kuntoon. Yhdysvallat pystyisi vaikka ostamaan jonkun Ruandan tai muun rutiköyhän maan ja muuttamaan sen yhdeksi suureksi luonnonpuistoksi. Asukkaat - joista nytkin suuri osa asuu pakolaisleireillä tai maanpaossa - voisi rahan avulla houkutella jonnekin muualle.

Olen sitä mieltä, että - tätä voi joku pitää sikataantumuksellisuutena - useimmissa Afrikan maissa olisi paljon paremmat oltavat, jos ne olisivat yhä siirtomaina. Tarkoitan tässä yhteydessä siirtomaalla paikallisten asukkaiden tarpeita ja hyvinvointia kunnioittavaa valistunutta länsimaista hallintoa, joka ei pyrkisi riistämään hallitsemiaan maita vaan pyrkisi auttamaan niitä.

Vaikka olenkin tasa-arvon kannattaja, olen joissakin asioissa valmis hyväksymään pakkovallankin. Ja tällaisia asioita ovat esimerkiksi eläinten oikeuksien puolustaminen. Jos vaihtoehtoina ovat jonkin lajin pelastuminen sukupuuttoon kuolemiselta tai ihmisryhmän tasa-arvo, tasa-arvo saa väistyä. Tarkoitan, että suojeluasioissa hyväksyn ulkopuolisen pakon käytön.

Tai oikeastaan tuossakin on kyse tasa-arvosta. Nimittäin ihmisten ja eläinten välisestä tasa-arvosta. Kenelläkään ei ole oikeutta tuhota kokonaista eläinlajia. Yhdenkään maan kansalaisilla, vaikka he olisivat kuinka yksimielisiä asiasta, ei tavallaan ole oikeutta maassaan asuviin villieläimiin, sillä eläimet eivät ole valinneet valtiota, jonka alueella ne sattuvat asumaan. Luonto ja eläimet eivät siis koskaan voi olla jonkin maan "sisäinen asia", johon muut eivät saisi puuttua. Jos eläinlajin säilyminen on kyseessä, kaikki keinot, jopa sota, ovat oikeutettuja sen puolustamiseksi.

Jokohan sain sanotuksi mitä ajattelin.


6.1.1998

Näin unta, jossa katselin tapahtumia penkalta suuren pihan äärellä*. Tämä ei ollut kuitenkaan oleellisinta unessa vaan oleellisinta olivat itse tapahtumat. Piha oli jonkinlainen Israelin armeijan harjoitusleiri tai vastaava, ja sinne talutettiin juuri vangittua palestiinalaissotilasta. Pihan toisella puolella oli joukko aseistettuja palestiinalaisia. Yhtäkkiä yksi Israelin armeijan sotilaista kohotti kiväärinsä kohti palestiinalaisvankia ja teloitti hänet harkitulla laukauksella. Tämä teloittaminen merkitsi kuitenkin myös hänen omaa harkittua itsemurhaansa - minkä hän sekä kaikki muutkin paikallaolijat heti tajusivat. Tuskin oli israelilaisen sotilaan laukaus kajahtanut, kun palestiinalaisten joukosta ammuttiin sarjatulta tätä sotilasta kohti, ja tyyppi hytkyili useita askelia taaksepäin ennen kuin kaatui täyteen rei'itettynä maahan. Yksikään israelilainen ei vastannut tuleen, koska alkuperäinen teloitus oli laiton ja seuraukset siitä olivat odotettuja.

*(todelliseen paikkaan liittyvää kuvausta poistettu)
« Viimeksi muokattu: ti 30.10.2018, 20:43:02 kirjoittanut Kopek »