Tästä näkökulmasta musiikki (siis se "oikea") musiikki on mahtava vihteen tai taiteen muoto, jos nyt unohdetaan nämä karkeimmat kaupalliset ilmiöt. Yleensä ottaen siinä ei kaupitella mitään identiteettiä tai tuotetta.
Maalla asuvat voivat olla tässä maanläheisempiä, vaikka hölmöläisiä, jos niin haluaa sanoa.
Kaupungissa eletään jo enemmän ihmisistä, ja muistakin vipuvälineistä, eikä niin suoraan muun todellisuuden elinvoimatekijöistä. Kun asiaa jatkaa, voi ajatella viimein irtaantumisen kaikesta.
Minusta mielikuvitus on vahvinta kykyä nähdä, tai kyseessä on vahvin pohja havaita vaihtoehtoista/uutta. Vahvuus näköjään vie, kun tärkeää on pitää kiinni juuri kuvitteellisesta. Todistusketjut ovat liian työläitä.
Skaboista ajatellut, että hyvä, jos ottavat osapuolet ajastaan väsyvät, ja syntyy tauon ja yhteenoton vaihtelua. Oikeudessa skaboja ei hyväksytä muiden takia, joten skaboista tehdään kalliita, jolloin niissä voi edetä, mutta raja tulee vastaan nopeasti. Kuka jää rajalle, ja kuka sen ulkopuolelle, on toinen asia.
Työmarkkinataistuluissa jos ei ole tasavahvuutta, rajan toisella puolelle jää jatkuvasti se sama, ellei tapahdu sitä riskikarttumaa, ja jotain pelottavampaa. Näitä voi kyllä kyhätä, mutta kuka purkaa.
Yleisasetelmia, jotka ovat helposti ihmisten kesken aina toteutuvia, kuten muukin elämälle tuttua asia.
Mitähän purkuasetelmia maailma pitää sisällään, konkreettisesti, jotka ovat jo jatkuvassa rintamavaiheessa, koska isomman rysäyksen sijaan voidaan jäädä asemasotaan. Israel tulee mieleen, mutta sen tilannetta tiedän tosi vähän.