Kirjoittaja Aihe: Vallitsevuudentutkimus  (Luettu 425 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10873
  • Back
Vallitsevuudentutkimus
« : la 06.10.2018, 09:50:00 »

Vallitsevuudentutkimus

Tutkimusta ja erilaisia panoksia suunnataan tieteeseen, tekniikkaan, historiaan, viihteeseen ja välineistöön. Nykyisyyttä olotilana ei juuri selvitä tietyllä tapaa päätyönä kuin media, ja motiivina voi olla edelliset, sopivan poiminnan keinoin, vaikkei haluttaisi.

Nykyisyys luo pohjaa kaikelle, ja asioiden tarkastelu ja poiminta ei jää tässä osatta. Aina voi toivoa, mutta miten toimii, on iso juttu, ja muutos tässä on niitä vaikeimpia, joten realiteetit joskus ovat poissa, utopioiden tieltä.

Mennyt on tärkeää, ja olemme itsekkin menneen suuntaamia olentoina, ja suuntaukset vaikuttaa yhä, vaikka painolastit vääntäisivät aika toiseen. Olisi voinut olla toisin, jopa paremmin tuloksin, mutta kun toteutuma on jotenkin kiinnittynyt, tästä on jatkettava, ei siitä, mitä ei ole. Jos jotain muuta toivotaan, se täytyy valita, että tulee osaksi, jolloin vaikuttavuus voi alkaa valinnasta, mutta työ on tehtävä, ja polku kuljettava.

Nykyisyys tutkimuksen ja perehtymisen kohteena voi olla osa jotain perehtymisaluetta, ja siihen voidaan viitata, ja nykyisyys auttaa näkemään muuta, siinä kun nykyisyyttä nähdään. Historia on kuitenkin paljon mennyttä, ja oma juttunsa. Samoin on tulevaisuudentutkimus ajallisesti muuta. Molemmat voivat myös lisätä etäisyyttä nykyisyyteen. Asian voi arvella, mutta tarkempi kuvaus vaikeampi, jos ei ole osannut ajatella tätä mahdollisuutta.

Vallitsevuudentutkimus puuttuu, jos ajattelee näin ajallisesti. Mikä on se ajautuma ja rakentaminen, jonka keskellä olemme.

Vallitsevuudentutkimus voi olla myös puolueetonta. Siihen kuuluu kielteiset seikat samalla tapaa kuin ne, joita voi pitää kivoina. Vallitsevuudentutkimus hyötyy myös lomittamisesta, eli historiasta ja tulevaisuudentutkimuksesta. Jokainen tutkimus voi hyötyä muista tutkimuksista, jollain tapaa, vaikka tämä tarkemmin ilmaistuna taitaa olla vaikeampi asia.

Mitä vallitsevuudentutkimus voisi olla?

Historian toistuvuus ja kiinnittyminen itseen on lopulta iso haaste, vaikka kuulostaa naurettavalta. Vallitsevuudentutkimukseen tällaisella seikalla voi olla erityishaastetta.

Toisaalta kun tutkitaan kaukaisempaa, tapahtuu kaikki saman tien muuhun, jolloin itse on suojassa, tarkastelijana. Historiaa voidaan tutkia perillepääsyn tavoitetteesta jonkun tahon suhteen, mutta sitäkin tekee tuomioistuimet, ja syyttäjärooliutuneet, ja tällaisen peilikuva on enemmän kartettavan oloinen, ja paljolti myös pelottavuudeksi tarkoitettu, ellei epäilyksenalaiset ole jotenkin outoja.

Vähän spontaani ketju, enkä tajunnut kirjoittaessa, että syntyisi oma ketjun arvoinen teema. En osaa hahmottaa tällaista aihetta mielessä, joten kirjoittaminen on hajatykitystä jostakin.

Historian toistuvuuden tietää, ja siihen voisi tosiaan sanoa sen, ettei vallitsevuus tule tutuksi. Erilainenkin kun on sitä samaa, niin hahmottaminen menee vaikeaksi. Tarkemmin ottaen jos ei tiedä vallitsevaa, ei voi siitä voi poiketa, sillä mitä tekekeekin, on pohjana vanha. Oleellista näissä muka-uutuuksissa on tosiaan se, että pientä eroa havaitaan, eikä havaitseminen ole vaikeaa, mutta kokonaisemmat asiat ratkaisevat, ja tuntemus uupuu juuri tästä.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10873
  • Back
Vs: Vallitsevuudentutkimus
« Vastaus #1 : la 06.10.2018, 10:20:15 »

Monesti ajateltu, että sisäistä, hajoittavaa painetta ajatellen, on löydyttävä yhteistä, jotain koherentistavaa. Esim ulkoinen vihollinen käy, tai jokin selkeä tavoite muualta, jotta saa asiat jotenkin ..., niin, pyörimään itsensä ympärillä. Aivan välttämätöntä, perusteltua, ja varmasti ei-itsekeskeistä, kun sokea Reettakin näkee, eikä tarvitse, kun kokee suoraan, ilman kyseenalaistuksia, puhumattakaan havahtumisista.

Vallitsevuus on painetta, joka muka-vain on olemassa, ja se on hyväksyttävä, ja senmukaiset toimet, ja kaavailut. Paine sinällään ei ole huono, kun saa toimimaan niin, että helpottaa. Jos toimivuutta ei löydy, on seurauksena yhtä paine-politiikkaa. Kuka ottaa viimein vastaan ongelmat, ja kenelle voidaan järkätä.

Harvemmin tulee ajatelleeksi, että turhaa ei tarvitse sietää. Lunkimpi tila löytyy vapaudesta, ja se vapaus, joka ei seuraa tekemisestä, eikä toisin suuntautumisesta, ei oikeasti ole vapautta.

Kun Lenny puhui luovuudesta, ja sen soveltumisesta erityisesti nykyhetken tilanteessa, niin luovuus ja henkisempi kulttuuri taitaa olla vapautta, kun kyseenalaistamiset monelle tärkeydelle ovat jo olotilana normaalia. Henkinen väljyys on sitä, että voi olla jotenkin mahdollisempi ajattelmaan asioista eri tavoin, eikä vedä pultit kireällä joka juttua, ellei kireys ole pulttien avaamiseen kohdistuvaa.

Sukupuolisen vapautumisen voi nähdä tällaisena. Samoin uskontopakkoihin liittyvät kattila-ajautumat. Taloudelliset pakotteet vallitsee vielä, ja niitä luodaan aktiivisesti, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Iso aiheensa tosin, ja vaikea, mutta tuskin asian itsensä takia.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10873
  • Back
Vs: Vallitsevuudentutkimus
« Vastaus #2 : la 06.10.2018, 10:47:32 »

Paljon kallistunut vallitsevuuden näkemisessä siihen, että eräs ihmisenä olemiseen vaikuttavimpiin asioihin liittyy orjuuteen ja orjuuttamiseen. Se aiheuttaa irtaantumista, ja irtiottoa siinä kun mahdollista. Seurauksena on tahtomatta sitä kiirettä pysyä jotenkin muka-mukana, stessiä, konflikteja, kilpailua, alistamista, syyttämistä, ongelmien kanavointia, ...

Orjuuden perussyy on miettimisen arvoinen asia. Tähän voisi ajatella sopivan simpanssin kaltainen lajikehittymä. Ihmislajin voisi ottaa vahvaan tarkasesteluun, ja miettiä, mikä asema sillä on lajistossa, ja elämänrakenteessa. Mitä tarkoittaa se, kun ollaan ihmisiä.

Kulttuurisemmin voisi orjuuden havaita siitä, miten puhutaan oikeuksista ja velvollisuuksista. Näissäkin on vähän kahtalaista. Ehkä tämä kahtalaisuus on ihmisen voimavara, eläinkunnassa, ettei ole pelkästään täys-simpanssia, mitä tulee järjestäytymisen rakentumiseen.

Joskus ajatellaan, että on vain velvollisuuksia. Tästä voidaan poiketa, jos on jotain oikeutta tehdä poikkeamaa. Velvollisuus on se, joka vallitsee. Vapautta ei ole, eikä ilmaisuutta, mutta oikeutta on, ja sitä voi hakea. On siten hakemista, isosti, monella tapaa.

Oletusarvoisesti vapaus vallitsevana on sitä, että velvollisuutta voi olla, jos niin koetaan, ja se tuo.

Vaikea aihe. Miten vapaus ja sitoutuminen, ja sidonta kulkee ihmisten käytäntöinä. Onkohan tästä mitään tutkimusta? Varsin vaikuttava teemana, ja näkyy myös puheissa. Ehkä effektiivinen pääsy tällaisiin tulee vasta tietyn käsittelytason jälkeen, ja tätä tasoa ei olisi kovin laajasti vallitsevuudessa, jolloin asia näkyy hiertävänä, eikä voi muuten olla olemassa.