Kirjoittaja Aihe: Mitä jatkumo kuuntelee  (Luettu 506 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1554
Mitä jatkumo kuuntelee
« : su 30.09.2018, 00:20:06 »
Foorumilla on useita musiikkiketjuja: On ketju kauniille kappaleille. On levyraati, joka ei tuntunut ottavan tuulta siipiensä alle. On ketju musiikkivideoille. Musiikin yleisketjua ei kuitenkaan sattunut silmiini. Jos olen väärässä, tämän voi tietenkin yhdistää asianmukaisen ketjun kanssa.

Ketjussa voi kertoa kuuntelemastaan musiikista ilman sen kummempia tarkennuksia: artistit, yksittäiset kappaleet, albumit.

Avasin ketjun kuunneltuani alustavasti Laineen Kasperin uutta albumia "Vihapuheita ja Rakkauslauluja" (2018). Laineen Kasperi on yhä suosikkini kotimaisista rap-artisteista, myös uusi levy on tuttua laadukasta Kasperia, mutta ei mitään järisyttävää suhteessa edellisiin albumeihin (joista Saatana Saapuu Sörnäisiin ja Olet Tässä ovat pitkän aikavälin suosikkejani).

Arvostan Laineen Kasperia, koska hän onnistuu olemaan läpeensä yhteiskunnallinen kuulostamatta kuitenkaan poliittisesti tiedostavalta muusikolta tai julistavalta muusikolta. Yhteiskunnallinen sisältö puetaan henkilökohtaisiin, tragikoomisiin ja ristiriitojen repimiin tarinoihin ja katsauksiin yhteiskunnan laita-alueilta. Laineen Kasperi ei ole koskaan halunnut elää kuten tulisi elää.

Välillä Kasperi tuntuu jämähtäneen 18-vuotiaan kapinavaihettaan elävän radikaalin tai "radikaalin" nuoren miehen naiiviin maailmankuvaan: miks mun pitää muka mennä töihin, miks ihmiset on niin typeriä, miks en vaan voi juoda bisseä ja pitää hauskaa? Nämä hetket ovat kuitenkin vain osa Kasperin näkökulman ristiriitaisuutta, eikä kappaleiden koko syvyys tyhjene noihin naiiveihin hetkiin.

Itsestäni kuitenkin tuntuu, että hänen havaitsemansa yhteiskunnan absurdius ja vierauden tunne osana tuota yhteiskuntaa toimivat paremmin hänelle itselleen kuin monelle hänen kuuntelijoistaan, jotka saattavat löytää kappaleista oman eksyneisyytensä sanoittamista. Hänen vetäytymisensä yhteiskunnasta on luonteeltaan produktiivista ja aktiivista. Hän on itse kuvannut olevansa kuin riivattu: yrittävänsä saada valmiiksi jotain epämääräistä elämäntyötä. Hän vetäytyy perinteisestä työstä ja elämänrytmistä, jotta voisi tehdä omaehtoisesti jotakin, joka vaatii tuhottomasti omistautumista, vaivaa ja luovuutta. Hän ei ole "vain" työtön,  tai "vain" syrjäytynyt, tai "vain" ulkopuolinen; hän luo jatkuvasti jotain omaa. Laineen Kasperi on taiteilija, ja saa merkitystä elämäänsä siitä kovasta työstä, jota hän tekee "tavanomaisen elämän" ja sen vaatiman vaivannäön sijasta. Aika monella nuorella, joka kuuntelee Laineen Kasperia yhteiskunnan reuna-alueilla ja heristää nyrkkiä, "Niinpä, tää maailma on paska ja pinnallinen", ei ole sen maailman tilalle mitään vaihtoehtoista projektia, jota rakentaa omalla työllään.

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 7238
  • Hai Sixteen!
Vs: Mitä jatkumo kuuntelee
« Vastaus #1 : su 30.09.2018, 19:27:56 »
Elin musiikillisesti kuollutta elämää 1990-luvulla (en kuunnellut juuri mitään, ainakaan ulkoapäin) kunnes bussissa havahduin härskiin kauniiseen oudon sanalliseen mutta hyvin rytmilliseen musiikkiin jota kuului kaiuttimista. Se oli Raptori. Jotain uutta! Wau! Sitten kun onneksi satuin kuulemaan kotona radiosta ja stereo oli valmiina niin sain nauhoitettua sen C-kasetille.
  Sanat ei merkitse minulle yleensäkään mitään ja käsitin niin, että tuossa sanat oli hauskanpitoa, pelleilyä (kuten vissiin olikin?) eikä todesta otettavaa. Näin käsitän edelleen monessa genressä. Että kuin väkisin sovitettu rytmiin. Käsitykseni lienee usein vääräkin mutta en voi vain ottaa ihan todesta, se on kuin Raamattua ottaisi todesta.

« Viimeksi muokattu: su 30.09.2018, 19:31:00 kirjoittanut MrKAT »
Islamilaisen kulttuurin leviäminen eurooppaan, varsinkin Portugaliin ja Espanjaan, jätti lähtemättömät -  monessa mielessä positiiviset - jälkensä näiden maiden kulttuureihin. - ministeri Jaakko Iloniemi, Uhkakuvat, 2018 s. 38

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 8071
  • Etevä ajattelija
Vs: Mitä jatkumo kuuntelee
« Vastaus #2 : su 30.09.2018, 19:36:58 »
  Sanat ei merkitse minulle yleensäkään mitään ja käsitin niin, että tuossa sanat oli hauskanpitoa, pelleilyä (kuten vissiin olikin?) eikä todesta otettavaa.

Samaa mieltä, koen sanat extramusikaalisena elementtinä.

Itse asiassa suhtaudun vokalisteihin melkein samalla tavalla. Instrumentaalimusiikki koskettaa eniten.

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 7238
  • Hai Sixteen!
Vs: Mitä jatkumo kuuntelee
« Vastaus #3 : su 30.09.2018, 19:47:28 »
Sama "vamma" ? ;D  Kuvailisin sitä niin että musiikki vie, huumaa, mukanaan ja sanoihin ei jouda keskittymään.

1 poikkeus on, Björkin Bachelorette, jonka sanat mun piti transkriptata ylös. Jotenkin se musiikki oli myös sanat (Björkhän usein hoilailee muuallakin kuin nuotit ;) ) ja jotta muistaisi piti koittaa vähän opetella.
  No, tavallaan toinenkin poikkeus on: Yö:n Ollin Rakkaus on lumivalkoinen. En kuuntele sanoja sillee, sanat on niinkuin soitinmusiikkia, mutta sitten töksähti "Ei ole jumalaa". Se oli kuin riitasointu, genrerikko. Liian radikaalia jopa tämmöisen ateisti-agnostikon korvaan.


« Viimeksi muokattu: su 30.09.2018, 19:52:55 kirjoittanut MrKAT »
Islamilaisen kulttuurin leviäminen eurooppaan, varsinkin Portugaliin ja Espanjaan, jätti lähtemättömät -  monessa mielessä positiiviset - jälkensä näiden maiden kulttuureihin. - ministeri Jaakko Iloniemi, Uhkakuvat, 2018 s. 38

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 8071
  • Etevä ajattelija

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3933
Vs: Mitä jatkumo kuuntelee
« Vastaus #5 : su 30.09.2018, 20:06:34 »
En juurikaan kuuntele musiikkia. Jos radiosta tulee sitä, vaihdan asemaa. On kuitenkin poikkeuksia, joiden kohdalla en heti vaida asemaa vaan jään kuuntelemaan, että mitäs tämä oikein on.

Tärkein musiikkitaltioinnin kriteeri kohdallani on sen ikä. Jos kappale on taltioitu vuoden 1990 jälkeen, vaihdan asemaa saman tien. Korkeintaan jotain Anssi Kelaa tai vastaavan tyyppistä saatan vähän matkaa kuunnella. Mitä vanhempi, sitä parempi. Jos levy on ritisevä muisto 1920-luvulta tai 1930-luvulta, lähes mikä tahansa musiikkilaji kelpaa. Oleellista on siitä huokuva nostalgia. Mitä myöhemmille vuosikymmenille tullaan, sitä kriittisempi olen.

Eri vuosikymmenten hittejä voi kuunnella nykyisin vaivattomasti netistä. Esimerkiksi juuri nyt tätä kirjoittaessani... (en ole ennnen kuunnellut tätä, googlasin sen juuri)....

Mellow Yellow
Donovan    

Reach Out I'll Be There
Four Tops

Itchycoo Park
Small Faces

Dedicated Follower Of Fashion
The Kinks    

It Never Rains In Southern California
Albert Hammond    

Love Is All Around
The Troggs

https://www.ilikeradio.se/star60s/


P.S. Nuo näyttävätkin olevan viimeksi soitetut, eli lista on tavallaan värin päin. Tällainen menee taustamusiikkina.
« Viimeksi muokattu: su 30.09.2018, 20:10:02 kirjoittanut Kopek »

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 7238
  • Hai Sixteen!
Vs: Mitä jatkumo kuuntelee
« Vastaus #6 : su 30.09.2018, 20:45:42 »
https://www.google.com/search?q=+Bachelorette+lyrics&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b
Mutta kun ne netin sanat on usein vääriä!
Tuossa esim. "Trapped in a bay" kun taas tässä kohdalle laitettuna..
https://www.youtube.com/watch?v=x5nNfbTS6N4&t=2m22s
.. Björk laulaa "Twirled[Twööld] in a bay". Verbi voisi olla myös turned, turn it tai torn it muttei varmasti Trapped!

Siksi mun piti itte transkriptata.


Islamilaisen kulttuurin leviäminen eurooppaan, varsinkin Portugaliin ja Espanjaan, jätti lähtemättömät -  monessa mielessä positiiviset - jälkensä näiden maiden kulttuureihin. - ministeri Jaakko Iloniemi, Uhkakuvat, 2018 s. 38

Poissa Vitel afGastro

  • Konkari
  • Viestejä: 14644
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Mitä jatkumo kuuntelee
« Vastaus #7 : ti 02.10.2018, 17:28:28 »

Mellow Yellow
Donovan    

Reach Out I'll Be There
Four Tops

Itchycoo Park
Small Faces

Dedicated Follower Of Fashion
The Kinks    

It Never Rains In Southern California
Albert Hammond    

Love Is All Around
The Troggs


Vanhoja lempikappaleitani kaikki.....

Tulee heti paljon muitakin mieleen esim. Donovailta "Catch the Wind" , "Colours",..... Small Faces ja "Lazy Sunday".....


VP.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3933
Vs: Mitä jatkumo kuuntelee
« Vastaus #8 : ti 02.10.2018, 18:49:18 »

Vanhoja lempikappaleitani kaikki.....

Tulee heti paljon muitakin mieleen esim. Donovailta "Catch the Wind" , "Colours",..... Small Faces ja "Lazy Sunday".....


VP.

1960-luvun hittikappaleet ovat mukavia kuunnella, mutta niihinkin tulee tympäännys, kun niitä tarpeeksi pitkään kuuntelee. Varsinkin, kun kappaleet on kuullut jo ziljoona kertaa. Liika on liikaa, olkoon se mitä tahansa.

Välillä on mukava kuunnella jotain hieman eksoottisempaa vaikka sieltä samalta 1960-luvulta, sen loppupuolelta. Jotain harvemmin kuultua progea esimerkiksi. Sen kautta pääsee ajan tunnelmaan syvemmin kuin kuuntelemalla jonkin lällylälly-eurovisiohitin. 

Minulta meni aikoinaan täysin ohi ajankohtainen musiikki, jota muut ikäiseni kuuntelivat. Jostakin syystä se ei kiinnostanut. Touhusin kyllä erilaisten omatekoisten äänentoistolaitteiden ja tämän tyyppisen kanssa ja rakentelin huoneeseeni systeemin, josta ääni kuului kaikkiaan 14 kovaäänisestä. Mutta mitä niistä kuului, sillä ei ollut suurta väliä. Minua eivät kiinnostaneet bändien nimet. Olin esimerkiksi kerran nauhoittanut radiosta peräkkäin Beach Boysin "Good Vibrations" ja Beatlesin "Long and Winding Road" tietämättä sen enempää kappaleiden nimiä kuin esittäjiäkään. Kaikkein hulluinta oli, että luulin kuuntelevani koko ajan samaa kappaletta. Ajattelin, että tyylilaji vain hieman muuttuu kesken kaiken. Oleellista oli, miten hyvin sain bassoäänet jymisemään kaiuttimista esimerkiksi Good Vibrations -kappaleen kohdassa, jossa soi pelkkä matala sähköurku vai mikä se on. Musiikin "psykedeelinen" vaikutus oli parhaimmillaan, kun sitä kuunteli pimeässä huoneessa mahdollisimman kovalla äänellä.

Kerran eräs kaverini oli mukana "esityksessä", ja hänen mielestään basso toi mieleen Harley Davidsonin moottorin jyminän. Hän harrasti itsekin moottoripyöriä ja oli aivan innoissaan. Kerran saman henkilön kanssa käytimme ruohonleikkuria autotallissa, koska sen nelitahtimoottorin ääni muistutti muka Harley Davidson moottoripyörän ääntä. Autotallirakennuksen yläkerrassa asunut mies ei pitänyt metelistä ja tuli valittamaan. No, taisi olla aika myöhä ilta.

En voi olla kertomatta eräästä toisesta kommelluksesta, joka tapahtui myöhemmin samassa paikassa. Vedin erään tuttavani kanssa Imperial autoa talliin pitkän köyden ja rissan avulla. Köysi oli kiinitetty lämpöpatteriin, ja vetäminen tapahtui toisella autolla. Käänteinen menettely johtui siitä, ettei vetävä auto voinut olla sisällä tallissa. Alussa kaikki meni hyvin. Raskas Imperial nousi lievää ylämäkeä pitkin kohti autotallin ovea. Kun sen eturenkaat olivat kynnyksen kohdalla, piti vetää vähän kovemmin. Tällöin autotallista kuului rysähdys ja köysi antoi periksi. Samalla alkoi tallin ovesta tulla höyryä. Mitä oli tapahtunut? Ei muuta kuin että lämpöpatteri oli revennyt irti seinästä ja vesiputki oli katkennut. Kuumaa vettä suihkusi lattialle. Ja oli tietenkin viikonloppu. Rakennuksen kaikista asunnoista katkesi lämpö, ja asukkaat joutuivat kärvistelemään niin kauan kunnes maanantaina patteri korjattiin.

Kun tein jotain, ja aika paljon tein, siitä oli usein seurauksensa. Tuossa edellä mainitussa tapauksessa ei edes seurassani ollut henkilö arvannut vaaraa, vaikka oli MIT:stä valmistunut teoreettisen fysiikan tohtori.
« Viimeksi muokattu: ti 02.10.2018, 18:52:57 kirjoittanut Kopek »

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1173
Vs: Mitä jatkumo kuuntelee
« Vastaus #9 : ti 02.10.2018, 19:39:02 »
Minuun uppoaa ehkä kaikista eniten balladityylinen musiikki. Ehkä se juontaa osaltaan kyseisen tyylilajin sentimentaalisuudesta, joka minuun vetoaa, osaltaan taas juuri siitä rauhallisuudesta ja melodisuudesta. Kuuntelen usein tämän tyylistä musiikkia jopa juostessani, vaikka voisi ajatella, että nopeatempoinen musiikki sopisi siihen hommaan paremmin. Yksi kaikkien aikojen lemppariballadeita on varmaankin Sonata Arctican Tallulah. https://www.youtube.com/watch?v=zbQZkqzh9p8. En varmaan koskaan kyllästy siihen. Tykkkään myös muista kyseisen yhteen balladeista.

Pari vuotta sitten aloin kuuntelemaan klassista musiikkia, sillä en erään erittäin surullisen asian takia kestänyt musiikissa mitään sanoja, ja klassinen musiikki jotenkin auttoi tässä elämänvaiheessa. Silloinkin kuuntelin rauhallisia ja melodisia, kenties suhteellisen yksinkertaisia kappaleita. Kuten Chopinin Spring Walz. https://www.youtube.com/watch?v=EFJ7kDva7JE

Kaiken kaikkiaan aika monenlaista musiikkia tulee kuunneltua, muttei mitään äärimmäisen raskasta tykitystä kyllä juuri koskaan.
« Viimeksi muokattu: ti 02.10.2018, 19:55:41 kirjoittanut TSS »

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3933
Vs: Mitä jatkumo kuuntelee
« Vastaus #10 : ke 03.10.2018, 17:58:35 »
Olen antanut osoitteen seuraavaan videoon jo Näkökulman aikoina ja ehkä jo täälläkin. Kun se nyt taas tupsahti esille Youtuben suosittelemana, ja kuuntelin esityksen pitkästä aikaa, niin annanpa linkin taas kerran.

Ensimmäisen kerran törmäsin tähän sattumalta jo vuoden 2006 lopussa, jonka vuoden keväällä esitys ilmeisesti on taltioitu Unkarin "Megastar" -kisasta. Tämä esittäjä voitti kilpailun, ja myöhempinä vuosina hänestä tullut paikallinen kuuluisuus. Hän edusti Unkaria Eurovision Helsingin kilpailussa 2007 esiintyen paljain jaloin. Suuren maailman kannalta on sääli, että hän laulaa unkariksi eikä ole tehnyt maailmanvalloitusta englanninkielisillä levyillä. Minun mielestäni hänessä olisi ainesta huipulle.

Minusta tuli välittömästi tämän laulaja "ihailija" (musiikillisessa mielessä) jo ensimmäiset kappaleet kuultuani ja siitä lähtien olen silloin tällöin googlannut, mitä uutta musiikkia on tullut. Harmillisesti vain kaikki paikallisella kielellä.

Tässä on siis se ensimmäiseksi kuulemani. Vieläkin tulee vesi silmiin pelkästä kunnioituksesta, että joku (tuohon aikaan vielä nuori aloittelija) voi olla näin hyvä. Kappale pitää tietenkin kuunnella kuulokkeilla tai muulla hyvän äänenlaadun tuottavalla keinola eikä joillakin läppärin kitisevillä kaiuttimilla.

https://youtu.be/IwfoqUI-LK0

Ja tässä näyte uudesta. Tyyli on "juhlistunut".

https://youtu.be/4YKzIuEkiBM

Välivuosilta (2010) mieleeni on jäänyt seuraava tunnelmallinen "Gabriel", jossa olisi ollut mielestäni ainesta suuremmallekin yleisölle - vai onko tämä käännöskappale jonkin muun kielisestä? En ole kuullut muita versiota? Musiikin tuntemuksen on hyvin huono. 

https://youtu.be/LVgVnDSanRA

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1554
Vs: Mitä jatkumo kuuntelee
« Vastaus #11 : pe 05.10.2018, 07:50:24 »
Kuuntelin pitkästä aikaa (Beyoncén sisko) Solangen kerrassaan upeaa (neo-)soul-albumia "Seat at the Table", joka julkaistiin kohta kaksi vuotta sitten. En ole lainkaan varma onko sen jälkeen julkaistu ainakaan tätä parempaa musiikkialbumia - muita loistavia toki. Tässä musiikkivideo yhteen albumin kapaleista, Cranes in the Sky (YouTube).

Seat at the Tablessa tietty melankolinen pidättyväisyys yhdistyy, jos ei pop-musiikkimaiseen tarttuvuuteen, niin vähintäänkin kiistattomaan ja sielukkaasti eteenpäin soljuvaan musikaalisuuteen. Solangen karisma on vahva ja hurmaa minut kuuntelu toisensa jälkeen: en pidä musiikillisena vertailukohtana niinkään siskoaan kuin toista 2000-luvun amerikkalaista intergalaktista soul-kuningatarta Erykah Badua.

Jos haluaa kuunnella siitä näkökulmasta, niin Seat at the Table on myös taiteellisesti kunnianhimoinen kuvaus naiseudesta ja rodusta Yhdysvalloissa.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 9628
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Mitä jatkumo kuuntelee
« Vastaus #12 : pe 05.10.2018, 19:13:19 »
En enää kuuntele/kuluta/jahtaa musiikkia samalla pieteetillä kuin vielä - niin no, 10 vuotta sitten?! Musiikkia olen kyllä kuunnellut pienestä pitäen, Elviksen ollessa ensimmäinen joka todella kolahti, kuin metalliämpäri kerrostalon katolta.

Sanoitukset ovat todella tärkeitä, tai sitten niillä ei ole tavattomasti merkitystä. Kuitenkin niin, että huonot sanoitukset saattavat pilata muuten hyvän kappaleen. Hyvät lyriikat tuottavat kappaleelle lisäarvoa ja samalla kokonaisuudesta tulee moniulotteisempi, kuin "vain" pelkkä musiikki tuottaa. Hyvät sanoitukset = enemmän stimulaatiota. Totta kai tämäkin riippuu genrestä, ja ei esim. klassisessa musiikissa välttämättä erikseen sanoja tarvita. Sanat ovat silloin siellä musiikissa. Monessa populaarikulttuurin tuotoksessa tilanne tosin on samoin; populaarikulttuurin puolelta löytyy aivan yhtä briljantteja sävellyksiä, kuin klassisestakin musiikista.

Ikävuosina 16-30-vuotta tuli seurattua musiikkia erittäin laajaan ja taajaan. Tuolloin ei ollut vielä interwebsiäkään (Music Television sen sijaan starttasi), joten uusia löydöksiä piti hakea mm. NME:n ja muiden ulkomaisten musiikkilehtien auvoisalla avustuksella. Niitä sentään sai R-kioskeista ja musiikkiliikkeistä. Kyttäsin erityisesti Englannin ja Yhdysvaltain Top 40- ja Top 100 -listoja. Top 20 -listoilla ei ollut niissä suurtakaan merkitystä, vaan ne tulevaisuuden tekijät löytyivät tyypillisesti haarukasta 40-80. Oli mukavaa kuunnella vielä pinnan alla olevaa musiikkia laidasta laitaan ja harjoittaa samalla makunystyröitään, että mikä toistaiseksi vielä pieni bändi löisi parissa vuodessa isosti läpi. Löytyihän niitä ennakkoon: esimerkiksi Red Hot Chili Peppers, Faith No More, Therapy?, Nirvana, Manic Street Preachers...

Oikeastaan mikä hyvänsä hyvin laadittu musiikki käy. Rap-skeneen en kuitenkaan mennyt syvään sisälle, vaikka totta kai rap oli Suomessakin jo 1980-luvun lopulla tulossa pinnan alta, ja 1990-luku oli rapin vahvan nousun aikaa, vaikka radiosoittoa tai ruutunäkyvyyttä se ei vielä niin paljon saanutkaan. Varsinaiseen maailmanlaajuiseen pankin räjäytykseen tarvittiin tässäkin valkoista poikaa, eli Eminemiä.

Nythän on niin, että mainstreamin kannalta kapina, säpinä, pöhinä ja uho ovat räpin puolella, ja rokkimiehet ovatkin lällyjä bisnesmiehiä. Vaaraa ja kapinaa saman verran, kuin pöydälle lämpenemään unohtuneessa maitopurkissa. Ei siinä auta joku Foo Fighters tai Stereophonics - ja hekin jo setämiehiä. Ei rock kuitenkaan ole kadonnut mihinkään, mutta toivoisin jo sen uutta, saatanallis-perkeleellisen kapinallista nousua.

Olen sillä tavoin tyypillinen harrastaja ja osin aikani lapsi, että tiettyihin genreihin ja bändeihin tulee kuitenkin aina palattua, vaikka välillä saattaa mennä jopa vuosia, että niitä ei kuuntele lainkaan. Onhan tutkittukin, että ihminen palaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti siihen musiikkiin, mitä kuunteli teininä ja nuorena aikuisena. Metalli (Varsinkin thrash) ja yleisellä tasolla mahtipontinen, jollain tapaa yhteiskunnallisesti kantaa ottava musiikki ovat olleet sydäntä lähellä. Thrashkin on usein yhteiskunnallisesti kantaa ottavaa, toisinaan ei. Hyvässä metallissa sentään vielä kuuluu nuoren ja vihaisen, ulkopuolelle jättäytyneen mutta älykkään ja tarkkanäköisen kapinallisen eetos. Kantaaottavuudesta pitäminen kattaa sekin laajan kirjon, vaikkapa Bruce Springsteenistä Stam1naan. Kotimaista musiikkia en kuitenkaan ole harrastanut läheskään niin paljon, kuin suomalaiset nuoret ehkä edelleen. Toisaalta myös sitä suomalaista populaarimusiikkia on tullut kuunneltua laajemmin, kuin useimmat aikalaiseni. En vain ole lukittautunut mihinkään tiettyyn tekijään tai yhtyeeseen samalla tavoin, kuin muutamiin ulkomaisiin. Toisaalta, olen lojaali fani ja olen ostanut eräänkin bändin levyjä, vaikka en ole musiikkiaan enää hyvään toviin varsinaisesti kuunnelllutkaan. Antoivat aikoinaan niin paljon, että annan vieläkin takaisin, vaikka suurin entusiasmini on jo laantunut.

Tähän kaikkeen on vaikuttanut paljon myös se, että monet lapsuuteni kaverit ovat musiikillisesti jopa poikkeuksellisen lahjakkaita, ja monien kotona myös vanhemmat soittivat jotain instrumenttia ja/tai lauloivat. Sitä oli jatkuvasti enemmän tai vähemmän musiikkikylvyissä, ja se oli pirun mukavaa. Varhaislapsuudesta asti tuntemastani ydinryhmästä viisi henkilöä on ammattimuusikoita, laajemminkin ehkä joku 25 henkilöä. Soittaneet ja soittavat sekä kansallisesti että kansainvälisesti tunnetuissa kokooonpanoissa, mutta en ryhdy tiputtelemaan mitään soittimia, nimiä tai genrejä. "Kaikki" kyllä tietäisivät, jos ryhtyisin tässä kertoilemaan.

Mut joo tosiaan, pitää olla musaa.
« Viimeksi muokattu: pe 05.10.2018, 19:15:32 kirjoittanut Renttu »
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Mitä jatkumo kuuntelee
« Vastaus #13 : la 06.10.2018, 14:11:47 »

Esim tätä:

Beethoven, Symphony 9, 2nd movement (complete), Molto vivace, Philharmonia Baroque

https://www.youtube.com/watch?v=p5favl2Qtx0


Eikä vain kuuntele, vaan myös katselee. Nyt vasta älysin, että itse tein samanlaisen ohjelmiston, jossa ohjelma soitteli vain melodiaa, ja samalla näkyi koodaus, joka oli aktivoituneena. Se oli sitä DOS-aikaa.

Beethovenin ysin kakkososiossa on jotain jännää. Kappale sen takia tuttu, että vahingossa tulin ostaneeksi CD-levyn, täyshintaan.