Äänestys

Oletko persoonallisuudeltasi mielestäsi introvertti vai ekstrovertti?

Introverttimies
Introverttinainan
Ekstroverttinainen
Ekstroverttimies
Nainen ja en koe olevani oikein kumpaakaan
Mies ja en koe olevani oikein kumpaakaan

Äänestys päättyy: to 21.03.2019, 09:23:29

Kirjoittaja Aihe: Introverttien foorumiko?  (Luettu 3337 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Socru

  • Konkari
  • Viestejä: 1063
  • Sokeri-isi
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #120 : su 07.10.2018, 17:26:55 »
Tarkkailin tuossa viikolla tämän keskustelun innoittamana hieman ympäristöäni ja tein havaintoja introverteista ja ekstroverteista. Huomasin, että kaltaisiani introvertteja on joukossa aina jokunen, samoin kuin äärimmäisiä ekstrovertteja. Loput ovat vähän sitä sun tätä, riippuen tilanteesta.

Socrun aikaisempi kommentti ekstroverttien taipumuksesta hakea hyväksyntää taitaa pitää paikkaansa aika hyvin. Ääriekstrovertti vaikuttaa olevan kuin tahdoton marionetti, joka vain menee sosiaalisen vuorovaikutuksen mukana, jopa vastoin omaa etuaan. Möläyttelee ja aukoo itseään silloinkin kun siinä ei ole mitään järkeä. Jäin miettimään että mahtaako sellainen ihminen olla edes tietoinen itsestään siinä tilanteessa, valuu vain virran mukana. Ekstrovertti on aika traaginen hahmo.

Monen synnynnäisen ekstrovertin elämä on traagista, koska ympäristö odottaa introverttiutta. Vaikka mitä puhutaan suomalaisten eurooppalaistumisesta, tämä on edelleen jurottajien luvattu maa.

Se, että ihmiset saattavat vaikka yleisessä saunassa jutella jonkin verran, antaa harhaanjohtavan kuvan, koska sellaisessakin jutustelussa vallitsee kirjoittamattomia lakeja, jotka säätelevät, kuka saa aloittaa juttelun ja minkä sävyistä se on. Ei todellakaan mitään iloista vapaamuotoista puheensorinaa.
Kampin playboy  -  tennissukat ja tekohampaat.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #121 : su 07.10.2018, 18:14:46 »
Olen päätynyt pitkällisen pohdinnan tuloksena siihen, että olen luonteeltani Very Finnish Problems -suomalainen. Eli sosiaalinen introvertti. Tykkään olla ihmisten seurassa omissaoloissani.


Minä taas olen kuullut,
että olisi olemassa äärimmäisen venymättömiä introverttejä,
ja juuri nämä kaipaisivat ehkä paljonkin venyttelyharjoituksia.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #122 : su 07.10.2018, 18:18:41 »
Se, että ihmiset saattavat vaikka yleisessä saunassa jutella jonkin verran, antaa harhaanjohtavan kuvan, koska sellaisessakin jutustelussa vallitsee kirjoittamattomia lakeja, jotka säätelevät, kuka saa aloittaa juttelun ja minkä sävyistä se on. Ei todellakaan mitään iloista vapaamuotoista puheensorinaa.

Näin tuntus olevan.

Hierarkiansa voisi pitää keskenään, jos se on se juttu. Ei kaikki käymäläiset voi niihin osallistua, kuten voidaan olettaa.

Muutenkin moni kankeus tökkii, eikä jähmeys välttämättä tarjoa sellaista, mitä ehkä luullaan. Tarjoaako edes jotain?
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #123 : su 07.10.2018, 18:22:46 »
Monen synnynnäisen ekstrovertin elämä on traagista, koska ympäristö odottaa introverttiutta. Vaikka mitä puhutaan suomalaisten eurooppalaistumisesta, tämä on edelleen jurottajien luvattu maa.

Eurooppalaisin keinoin, kohden Keino-Eurooppaa (KE).

Mukalutvaakan, mukaluonteva ilmapiiruileva lienee pahinta myrkkyä, mitä voi ilmoille päästellä.

Sekoitatkohan Socru jotain umpimielisyyteen, ja vartiointiin?
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15377
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #124 : su 07.10.2018, 20:41:43 »

Ekstrovertti on aika traaginen hahmo.

Mutta vain itsensä kannalta. Sanoisin, että kuin orkidea tai kiinanruusu (hibisk....).....

VP.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #125 : ma 26.11.2018, 11:12:15 »
90-luvulla olin semmoisessa duunissa missä oli läjäpäin naisia ja lähes kaikki minua vanhempia, reilustikin vanhempia. Yksi nainen oli vain muutaman vuoden vanhempi, joten oli helppo tuntea jonkinlaista kaveruutta häntä kohtaan, vaikka ammattiala meillä olikin eri. Hän oli erittäin vahvasti ekstrovertti. Juttelimme aina välillä niitä näitä, mutta hän toimii kyllä hyvin esimerkkinä siitä miten ekstrovertti pahimmillaan vähät välittää siitä miltä toisesta tuntuu, tai kertakaikkiaan hylkää toisen jos vähänkin menee "liian vaikeaksi". Olin nimittäin jossain vaiheessa sen verran PA että ei meinannut olla varaa syöttää kaikkia kissoja (4) ja mietiskelin duunissakin että mitäköhän tekisi että rahat riittäisivät. Tämä nainen sitten siihen: vie ne kissat piikille. Jokaisen eläinystävän ja kissafanin kammolause...

Kohteliaana ihmisenä en kuitenkaan sanonut ääneen ihan kaikkea mitä asiasta ajattelin. Mutta eihän tuo mitään. Kun isäni kuoli 1994, tämä nainen lopetti minulle puhumisen. Olin kuin ruttotautinen siitä eteenpäin. Niin minä kyllä mieleni siitä pahoitin. Hitaasti prosessoivana en ehkä siihen aikaan osannut iskeä peukkua siihen täsmälliseen pisteeseen että missä mättää, mutta näin jälkikäteen tunnen katkeruutta ja ihmettelen miksi ihmiset tekevät tällaista.

Muutama vuosi sitten tutustuin äärimmäisen ekstroverttiin mieheen, tai paremminkin niin päin että hän tutustui minuun. Taitaakin olla ainoa miespuolinen tuttavani jonka kanssa emme ole tutustuneet seurustelupyrkimyksen tai -yrityksen merkeissä. Hän on nyt syksyn mittaan yrittänyt saada minua väenvängällä mukaan juttuihin joista hän itse on kiinnostunut. Lähinnä kuntosali ja lasten kanssa touhuaminen. Sitä kuntosalia tuputti useaan kertaan, vaikka korostin että olen lääpälläni Kraviin, eli minulla on JO ihan tarpeeksi fyysinen harrastus. Siinä on väkisinkin ihmisten kanssa tekemisissä, jopa enemmän kuin kuntosalin vempeleiden parissa olisi. Sitten hän keksi että pitäisi lähteä johonkin päiväkotiin musisoimaan. En ole kiinnostunut lapsista, en vanhuksista, enkä mistään musisoinnista kummallekaan ryhmälle. Parempi kun siellä on joku iloinen ihminen moista harrastamassa, joku joka oikeasti tykkää leikittää ja vihdyttää ihmisiä livenä. Luulin että tämä käytiin jo läpi, mutta nyt tämä herra oli lisännyt minun Facessa johonkin ryhmään joka liittyy em. asiaan.

Jossain vaiheessa pelkäsin että hän on sen takia kimpussani että jäi tänä vuonna sinkuksi. Itse hän on esittänyt asiaa niin että minulle olisi hyväksi kun blaa blaa. Vituttaa olla jonkun ihmisen tsemppiprojekti, semminkin kun olen jo kaikkien näiden vuosien jälkeen viimein päätynyt mukaan semmoiseen toimintaan jossa on pakko olla hyvinkin läheisesti ihmisten kanssa tekemisissä. Koska tuo toiminta sattuu sopimaan minulle, en ymmärrä miksei mene jakeluun että se sopii minulle ja se riittää minulle, ja enempää en kertakaikkiaan edes jaksaisi ihmisten kanssa olla.

Nyt kun sitten kävi miten kävi mies kyseli kuulumisia ja tietenkin kerroin että porrelisoosi iski, niin sen koommin hän ei ole jutellut minulle mitään. Ei reagoinut millään tavalla, ei sanonut edes että "oho" kuten eräs nettituttuni. Tässä se taas nähdään ekstroverttien perusolemus: kun menee liian vaikeaksi, aletaan hyljeksimään. En tiedä sitten kumpi on parempi tai pahempi, että möläyttää jotain semmoista kuten että tapas kissas vai se että aloittaa mykkäkoulun. Jokatapauksessa sosiaalista kovasti esittävien ekstrojen kanssa pieleen menee se että he eivät kykene näkemään asioita toisen ihmisen vinkkelistä, eivät astumaan näiden buutseihin. Runnotaan vaan väkisin läpi sitä omaa juttua, eikä tajuta että toisella on jo omansa. Ja sitten dumpataan jos toisella on jotain tarpeeksi kamalaa kerrottavaa.

Varmaankaan eivät kaikki ekstrot tällaisia ole, mutta tuollaista se on irvokkaimmillaan. Ja huomasin sen myös rva P:n kanssa. Hänhän itse julisti olevansa ekstrovertti. Kun aspergerilainen oman navan esittely yhdistyy siihen että ei ymmärrä muiden näkökulmaa, lopputuloksena on se että hyvin pinnallisella tasolla voi hölöttää vaikka ummet ja lammet omasta itsestään, mutta sitten kun toisella ihmisellä on se oma itseytensä, tai peräti ongelmia, niin niille viitataan kintaalla. En tiedä onko sitä introverttina assina sen kummoisempi ihminen, mutta ainakaan minä en ala painostamaan ketään että ala sitä ja tätä - täysin piittaamatta siitä mitkä asiat hänelle ovat tärkeitä ja mistä hän itse pitää. Ja aina olen jotain yrittänyt itsestäni ulos pusertaa vaikka väkisin jos kuulen kamalia. Yhdeltä duunikaverilta kuoli veli. Sanoin hänelle että vaikka monta sisarusta olisikin, niin kaikki ovat tärkeitä (tai jotain tämmöistä, hän oli lestaperheestä). En tiedä oliko fiksusti sanottu, mutta olipahan edes jotain sanottu, enkä vaan pelkurimaisesti alkanut välttelemään toista ihmistä.

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2862
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #126 : ma 26.11.2018, 13:31:27 »
Olin nimittäin jossain vaiheessa sen verran PA että ei meinannut olla varaa syöttää kaikkia kissoja (4) ja mietiskelin duunissakin että mitäköhän tekisi että rahat riittäisivät. Tämä nainen sitten siihen: vie ne kissat piikille.

Luin ensin että "vie ne kissat pilkille" ja pidin sitä mainiona neuvona. Pilkitty ahven on lähes ilmaista.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #127 : ma 26.11.2018, 14:23:12 »
Olin nimittäin jossain vaiheessa sen verran PA että ei meinannut olla varaa syöttää kaikkia kissoja (4) ja mietiskelin duunissakin että mitäköhän tekisi että rahat riittäisivät. Tämä nainen sitten siihen: vie ne kissat piikille.

Luin ensin että "vie ne kissat pilkille" ja pidin sitä mainiona neuvona. Pilkitty ahven on lähes ilmaista.

Mutta ei kelpaa kaikille mirreille. Yksi naapuri kerran toi kaverinsa kalastamia ahvenia. Pari isointa oli vielä elossa, ja iskin ne hätäpäissäni vessanlavuaariin veteen polskimaan kun en oikein tiennyt mitä hittoa tekisi (eläissäni en ole eläintä tappanut). Esittelin riehuvat kalat lellikkikissalleni, joka säikähti niin että kiipesi seinille, kirjaimellisesti. Nimittäin vessan muovitapettia pitkin ikkunalaudalle (silloisessa kylppärissäni oli pari ikkunaa). Kiikutin kalat salavihkaa järveen...

Pienempiä, kuolleita ahvenia yritin syöttää kissoille. En muista tarjoilinko niitä sekä raakana että paistettuna, mutta eivät syöneet.

Poissa Socru

  • Konkari
  • Viestejä: 1063
  • Sokeri-isi
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #128 : ma 26.11.2018, 18:28:34 »
90-luvulla olin semmoisessa duunissa missä oli läjäpäin naisia ja lähes kaikki minua vanhempia, reilustikin vanhempia. Yksi nainen oli vain muutaman vuoden vanhempi, joten oli helppo tuntea jonkinlaista kaveruutta häntä kohtaan, vaikka ammattiala meillä olikin eri. Hän oli erittäin vahvasti ekstrovertti. Juttelimme aina välillä niitä näitä, mutta hän toimii kyllä hyvin esimerkkinä siitä miten ekstrovertti pahimmillaan vähät välittää siitä miltä toisesta tuntuu, tai kertakaikkiaan hylkää toisen jos vähänkin menee "liian vaikeaksi". Olin nimittäin jossain vaiheessa sen verran PA että ei meinannut olla varaa syöttää kaikkia kissoja (4) ja mietiskelin duunissakin että mitäköhän tekisi että rahat riittäisivät. Tämä nainen sitten siihen: vie ne kissat piikille. Jokaisen eläinystävän ja kissafanin kammolause...

Kohteliaana ihmisenä en kuitenkaan sanonut ääneen ihan kaikkea mitä asiasta ajattelin. Mutta eihän tuo mitään. Kun isäni kuoli 1994, tämä nainen lopetti minulle puhumisen. Olin kuin ruttotautinen siitä eteenpäin. Niin minä kyllä mieleni siitä pahoitin. Hitaasti prosessoivana en ehkä siihen aikaan osannut iskeä peukkua siihen täsmälliseen pisteeseen että missä mättää, mutta näin jälkikäteen tunnen katkeruutta ja ihmettelen miksi ihmiset tekevät tällaista.

Muutama vuosi sitten tutustuin äärimmäisen ekstroverttiin mieheen, tai paremminkin niin päin että hän tutustui minuun. Taitaakin olla ainoa miespuolinen tuttavani jonka kanssa emme ole tutustuneet seurustelupyrkimyksen tai -yrityksen merkeissä. Hän on nyt syksyn mittaan yrittänyt saada minua väenvängällä mukaan juttuihin joista hän itse on kiinnostunut. Lähinnä kuntosali ja lasten kanssa touhuaminen. Sitä kuntosalia tuputti useaan kertaan, vaikka korostin että olen lääpälläni Kraviin, eli minulla on JO ihan tarpeeksi fyysinen harrastus. Siinä on väkisinkin ihmisten kanssa tekemisissä, jopa enemmän kuin kuntosalin vempeleiden parissa olisi. Sitten hän keksi että pitäisi lähteä johonkin päiväkotiin musisoimaan. En ole kiinnostunut lapsista, en vanhuksista, enkä mistään musisoinnista kummallekaan ryhmälle. Parempi kun siellä on joku iloinen ihminen moista harrastamassa, joku joka oikeasti tykkää leikittää ja vihdyttää ihmisiä livenä. Luulin että tämä käytiin jo läpi, mutta nyt tämä herra oli lisännyt minun Facessa johonkin ryhmään joka liittyy em. asiaan.

Jossain vaiheessa pelkäsin että hän on sen takia kimpussani että jäi tänä vuonna sinkuksi. Itse hän on esittänyt asiaa niin että minulle olisi hyväksi kun blaa blaa. Vituttaa olla jonkun ihmisen tsemppiprojekti, semminkin kun olen jo kaikkien näiden vuosien jälkeen viimein päätynyt mukaan semmoiseen toimintaan jossa on pakko olla hyvinkin läheisesti ihmisten kanssa tekemisissä. Koska tuo toiminta sattuu sopimaan minulle, en ymmärrä miksei mene jakeluun että se sopii minulle ja se riittää minulle, ja enempää en kertakaikkiaan edes jaksaisi ihmisten kanssa olla.

Nyt kun sitten kävi miten kävi mies kyseli kuulumisia ja tietenkin kerroin että porrelisoosi iski, niin sen koommin hän ei ole jutellut minulle mitään. Ei reagoinut millään tavalla, ei sanonut edes että "oho" kuten eräs nettituttuni. Tässä se taas nähdään ekstroverttien perusolemus: kun menee liian vaikeaksi, aletaan hyljeksimään. En tiedä sitten kumpi on parempi tai pahempi, että möläyttää jotain semmoista kuten että tapas kissas vai se että aloittaa mykkäkoulun. Jokatapauksessa sosiaalista kovasti esittävien ekstrojen kanssa pieleen menee se että he eivät kykene näkemään asioita toisen ihmisen vinkkelistä, eivät astumaan näiden buutseihin. Runnotaan vaan väkisin läpi sitä omaa juttua, eikä tajuta että toisella on jo omansa. Ja sitten dumpataan jos toisella on jotain tarpeeksi kamalaa kerrottavaa.

Varmaankaan eivät kaikki ekstrot tällaisia ole, mutta tuollaista se on irvokkaimmillaan. Ja huomasin sen myös rva P:n kanssa. Hänhän itse julisti olevansa ekstrovertti. Kun aspergerilainen oman navan esittely yhdistyy siihen että ei ymmärrä muiden näkökulmaa, lopputuloksena on se että hyvin pinnallisella tasolla voi hölöttää vaikka ummet ja lammet omasta itsestään, mutta sitten kun toisella ihmisellä on se oma itseytensä, tai peräti ongelmia, niin niille viitataan kintaalla. En tiedä onko sitä introverttina assina sen kummoisempi ihminen, mutta ainakaan minä en ala painostamaan ketään että ala sitä ja tätä - täysin piittaamatta siitä mitkä asiat hänelle ovat tärkeitä ja mistä hän itse pitää. Ja aina olen jotain yrittänyt itsestäni ulos pusertaa vaikka väkisin jos kuulen kamalia. Yhdeltä duunikaverilta kuoli veli. Sanoin hänelle että vaikka monta sisarusta olisikin, niin kaikki ovat tärkeitä (tai jotain tämmöistä, hän oli lestaperheestä). En tiedä oliko fiksusti sanottu, mutta olipahan edes jotain sanottu, enkä vaan pelkurimaisesti alkanut välttelemään toista ihmistä.

Kuvauksesi sivuaa ekstroverttien alalajia, joka tosiaan antaa hyvin nopeasti valheellisen kuvan elinikäisestä sydänystävyydestä. Vetää mukaan kaikenlaisiin harrastuksiin ja kehuu ja on hirveän kiva ja lopulta kuitenkin olet hänelle vain yksi hyvänpäiväntuttu muiden joukossa jos sitäkään.

Ikävä ilmiö, kunnes tuon ihmistyypin oppii tunnistamaan eikä odota mitään. Jonkinlaista pakkopositiivisuutta ja onneksi koskee vain pientä osaa ekstroverteista.
Kampin playboy  -  tennissukat ja tekohampaat.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #129 : ma 26.11.2018, 18:59:41 »
Toivottavasti ei kauhean yleinen ihmistyyppi. Minulla ei ole sellaiselle kehittynyt kauhean hyvää immuniteettia, ja saatan muutenkin naivina ihmisenä mennä helposti retkuun ja kuvitella että tässä nyt oikeasti on jotain lämpöä välillämme (ei tarvitse olla seksuaalista, on sitä muutakin mieltymystä ihmisten välillä). Ja sitten jos ei olekaan, tulee erinomaisen hylätty olo. Hyvin helposti tunnen itseni torjutuksi ja vihaan sitä torjutuksi tulemisen tunnetta.

Silloin kun tilanne on se että on ihan oikeasti olemassa mahdollisuus että saatan vammautua pysyvästi tai jopa kuolla (kuten olen netistä nyt saanut vk-lopun verran lueskella), niin koen kyllä hyvin loukkaavana että kaveria esittävän ihmisen taholta ei moiseen tule minkäänlaista kommenttia, ei reaktiota. Facebookin kautta kun yhteyttä pidetään, ei se ole suuri vaiva laittaa edes joku itkuhymiö. Oikeastaan todella harva kavereistani on reagoinut edes seinäpostaukseeni terveydentilastani, mutta voi olla että kaikki eivät edes näe niitä juttuja. En minä itsekään vartavasten ramppaa muiden seiniä kyttäämässä, katselen vain ne jutut mitä ilmestyy omalle seinälleni. Mutta kun tälle ihmiselle ihan yv:nä mainitsin tilanteesta ja vastineena ei niin mitään... Vai kuvitteliko hän kenties että johonkin musaryhmään lisätyksi tuleminen jotenkin lohduttaa? Siinä tapauksessa hänen aivoituksensa ovat niin eri radalta kuin omani, ettei voi sanoa kuin että voi voi.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4237
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #130 : ma 26.11.2018, 22:34:20 »
En ole kaveri enkä mikään, mutta tavallisena pinnallisena foorumituttavana koen sympatiaa ja jonkin verran sääliäkin Norma B:tä kohtaan viimeisimpien tapahtumien ja ylipäätään hänen kertomiensa asioiden takia. Hänen tarinastaan tulee tunne, että maailma on joillekin kovempi kuin joillekin toisille. Olen jossakin yhteydessä ollut vähällä jo kirjoittaa jotain myönteistä, mutta en ole keksinyt millä sanoilla etten antaisi käsitystä, että kyseessä on muodollinen pinnallisuus. No, ehkä se on. Mitä se muutakaan voi olla foorumitasolla olla.

Olinko lukevinani, että NB pitää itseään introverttina?

Wikipedia: "Tyypillinen introvertti on hiljainen, itseään tutkiskeleva (introspektiivinen) ja varautunut. Tutkimuksissa on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita vaikutteille sekä olevan ekstrovertteja vähemmän seksuaalisesti aktiivisia."

Mikähän minä mahdan olla?

On hankala arvioida "seurallisuutta", jos ei käytännön syistä ole kenenkään seurassa. Kun joku ihminen pitkästä aikaa tulee juttelemaan, niin kyllähän silloin saattaa innostua keskustelemaan. Mutta onko se merkki siitä, että on eksrovertti? Vai merkki siitä, että on eristäytynyt, ja puhuu, kun saa tilaisuuden?

Lapsena ja nuorena en juuri koskaan viihtynyt itseäni vanhempien seurassa. Kaverini olivat lähes aina minua nuorempia, ja minä olin aina porukan "johtaja". En tiedä, mitä tämä kertoo.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #131 : ma 26.11.2018, 22:58:43 »
Kiitos nyt kumminkin Kopek. Ihan tarpeeksi sanottu.  :) Itsekään tiedä mitä sanoisi, tai ajattelisi. Muuta kuin että kohta varmaan nupissa napsahtaa. Ehkä lekurikäynnin jälkeen tiedän paremmin.

Intorverttien hiljaisuutta korostetaan tosi paljon, mutta itselleni se tosiaan menee niin että joukossa olen hiljainen. Ei minusta tunnu kivalta olla huomion keskipisteenä jos joudun olemaan useamman kuin yhden ihmisen kanssa tekeisissä.

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 7535
  • Hai Sie valkolaane!
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #132 : ti 27.11.2018, 00:40:39 »
Ihminen muuttuu ja kasvaa.
MrKAT v. 2000: Introvertti.
MrKAT v. 2018: Extrovertti.  Vai?

Oletin näin, että olin vähäpuheinen v. 2000 (ennenkuin liityin suurehkon kaupungin kerhoon 2000-luvulla joka lopulta nosti minut pj:ksi ja pakko avata suuta) mutta sitten muistin miten julkisesti (paljon yleisöä!) haastoin pari yleisö"luennoitsijaa" jo  n.v. 2000. En siis vain kysynyt vaan haastoin "ilkeillä" kyssäreillä. Taatusti olin silloin yleisöhuomion keskipiste.   
  Mutta en ole niin sujuva henk. koht smalltalkissa edelleenkään ainakin jos vertaa pariin sukulaiseen. En kuitenkaan niin vähäpuheinen kuin v. 2000, jolloin saatoin jäykistellä ja hikoilla etelän vanhemman sukulaisenkin edessä. Siinä olen vähän oppinut ja kasvanut. Tavaratalossakin saatan nyt joskus avata suuni tuntemattoman tai puolitutun kanssa, mitä ennen en koskaan tehnyt. (Vaikka saatankin ihmetellä sitten että "miten minä nyt näin käyttäydyn..?" ; ).
« Viimeksi muokattu: ti 27.11.2018, 00:42:55 kirjoittanut MrKAT »
Missä kohu siellä punanenä persu.  
Missä punanenä persu siellä poliisi.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #133 : ti 27.11.2018, 12:08:08 »
Voisiko jaotella näin että ekstrovertti nauttii huomion keskipisteenä olemisesta, tai se ei haittaa häntä; introvertti inhoaa sitä, mutta voi oppia sietämään sitä jolloin pääsee lähes tilaan jossa se ei haittaa häntä?

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16466
Vs: Introverttien foorumiko?
« Vastaus #134 : la 01.12.2018, 02:00:27 »
Olen päätynyt pitkällisen pohdinnan tuloksena siihen, että olen luonteeltani Very Finnish Problems -suomalainen. Eli sosiaalinen introvertti. Tykkään olla ihmisten seurassa omissaoloissani.
Omienkaltaisten kera pienessä seurassa... Joskus jopa yksin?
Kirjat ystävinä.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo