Kirjoittaja Aihe: Habermas and validity claims  (Luettu 903 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5561
Habermas and validity claims
« : la 15.09.2018, 03:31:52 »
Tandonlinen paperi vuodelta 2006:

Ei olisi perusteltua jättää mitään pois lainauksesta.

At the heart of Jürgen Habermas’s explication of communicative rationality is the contention that all speech acts oriented to understanding raise three different kinds of validity claims simultaneously: claims to truth, truthfulness, and normative rightness. This paper argues that Habermas presents exactly three distinct, logically independent arguments for his simultaneity thesis: an argument from structure; an argument from criticizability/rejectability; and an argument from understanding/reaching understanding. It is further maintained that the simultaneity thesis receives cogent support only from the Argument from understanding/reaching understanding, and only if the notion of ‘understanding’ is expanded to that of ‘agreement’.

Kysymyksiä, kommentteja?

Huomaatteko yhteyden, jonka kirjoittaja antaa ymmärryksen, erityisesti yhteisymmärryksen vaatimukselle. Se on yksi Habermasin ydinnäkemyksistä. Totuudelle ongelmallista on, ettei siitä voida oikeastaan jättää mitään pois. Kirjoitin siitä joskus syvästi tuohtuneena. Siitä joudutaan tekemään kompromisseja. Jos niin saa väittää, tämä on kaikessa moninaisuudessaan ihmisenä olemisen tila. Nietzsche kyseenalaistaa totuuden korkeimpana arvona. Pohjimmiltaan se on terveimmillään skepsismiä ja instrumentaalisimmillaan itsepetosta tai petosta, joka häilyy Habermasilta saadussa totuuskäsityksessä ikään kuin aitona asemointina torjunnan ja hyväksymisen välillä. Olisipa kiinnostava tietää, miten asiaan suhtaudutaan käyttäytymistieteiden puolella.

Totuus on kuitenkin myös strategia: koska siitä ei voida jättää mitään pois*, se antaa etuakin esittäjälleen. Se ei väitä tai välitä mitään ylimääräistä. On tilanteita joissa sopimus totuudesta särkyy, mutta käsitteellisesti itse totuus ei 'mene rikki'. Raamatullista, vai mitä? One hand never claps.

Jos oikein tulkitsen tiivistelmän pyrkii Habermas sanomaan, että totuudella on siitä erottamaton sosiaalinen aspektinsa. Sen tutkiminen vain on mahdotonta ihmistä yhtään vähemmän älykkään olennon kyvyin. Tullaan eläinsuojelukysymykseen, jonka kohteena ihminen on. On kai tosiasia todeta ihmisen tällöin haluavan jotain, jota se ei muille ole valmis sallimaan tai pysty sallimaan. Herää normatiivinen kysymys siitä, kumpi ihmiselle lajina on totta.

Ai niin, se toimii varsin analogisesti ravintoketjussa: lihansyöjät syövät kasvinsyöjät. Sekö on palkkiomme olemassaolostamme? Meillä on vaarallisia taipumuksia, ystäväni. Niitä ei kannata jalostaa entisiä pahemmiksi. Niiden harjoittelemisesta ei ole sitä ajatellen ainakaan tunnetusti ollut hyötyä.

Minusta tuntuu ettei Lamarck-Darwin -kiista ole läheskään niin hölmö, kuin voisi pintapuolisesti tarkastellen ajatella. Jos olisimme lamarckisteja, sanoisimme että puheista poiketen teot sopeuttavat meitä lihansyöjiksi. Siksi ihmisten uusissa buumeissa ja trendeissä on aina välillä traaginen sävy.

Ps.

Luulen että hölmö tapa ajatella lamarckismi on kuvitella solutason muutoksia kirahvin kaulan venyessä, kun se kurottelee lehtiä puusta. Se olisi väärä kuva keskustelusta. Lamarckista lähtenyt epäilykseni ylipäätään geneettistä reduktionismia kohtaan muistuttaa kummallisesti Plutarkhoksesta. En mahda mitään mielikuvalleni. Näkemästään kauhistuneena ja vastenmieltään tuskin piilottamaan kykenevänä hän puhisee Moralia -teoksessaan:

Man makes use of flesh not out of want and necessity, seeing that he has the liberty to make his choice of herbs and fruits, the plenty of which is inexhaustible; but out of luxury, and being cloyed with necessaries, he seeks after impure and inconvenient diet, purchased by the slaughter of living beasts; by showing himself more cruel than the most savage of wild beasts .... were it only to learn benevolence to human kind, we should be merciful to other creatures.

https://ivu.org/history/greece_rome/plutarch.html

Kovin laittaa hartaaksi tässä kylmässä maailmassa. Miten mahtaa afrikannorsuilla mennä, herra Xi. Pidättekö peruukkia vai ovatko nuo hiuksenne aidot? Onko hymynne aito, ja kenelle hymyilette?


*pois samassa mielessä kuin aikoinaan kirjoitin esimerkiksi osatotuuksien avulla tehdystä totuuden peittelystä puheaktissa. Ajatuksen mukaan eri puolten riisuminen totuudesta paitsi fokusoi, myös siirtää huomion pois siitä, mikä olennainen seikka jätetään sanomatta. Tällöin kysymys on totuuden aktiivisesta kätkemisestä (tai piiloon jäämisestä, jos puheaktin vaikutus hyväksyttyyn totuuteen ei ole tarkoituksellinen).

Se oli parkkihalliesimerkki, joka tuohon aikaan keskittyi keskustelun etiikkaan. Minut käytännössä provosoitiin löytämään ja ottamaan se esille.
« Viimeksi muokattu: la 15.09.2018, 03:54:06 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 10077
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Habermas and validity claims
« Vastaus #1 : la 15.09.2018, 03:45:06 »
Jurgen.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5561
Vs: Habermas and validity claims
« Vastaus #2 : la 15.09.2018, 03:56:20 »
Minkäpä teet. Kun ihminen lähtee purjehtimaan, hän palaa meriselityksen kanssa.

Onko totta, etteivät vanhat merikarhut juuri hymyile?
« Viimeksi muokattu: la 15.09.2018, 03:59:10 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 10077
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Habermas and validity claims
« Vastaus #3 : la 15.09.2018, 04:00:53 »
Minkäpä teet. Kun ihminen lähtee purjehtimaan, hän palaa meriselityksen kanssa.
Nääh. Nimimerkki jargon tiesi paremmin: rantaviisaat heittivät katkerina leipäkiven veteen, kun laiva ei uponnutkaan.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5561
Vs: Habermas and validity claims
« Vastaus #4 : la 15.09.2018, 04:16:15 »
Käsitän seuraavasti: Habermas yrittää hahmotella, miten ylipäätään käsitys maailmasta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa syntyy. Huonosti Habermasia tuntevana sanoisin sen olevan tärkeä kysymys, jos halutaan ymmärtää miten ihmisen sosiaalinen käytös muodostuu, kiinnosti asia Jürgenia tai ei.

Tämä on linkki käyttäytymistieteisiin ja Lamarck-Darwin -keskusteluun, joka taisi olla esillä Vasemmistoliiton tulevaisuutta käsittelevässä ketjussa..

Otsikointi on tietysti väärä, minä vain en välitä.
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 10077
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Habermas and validity claims
« Vastaus #5 : la 15.09.2018, 14:14:17 »
Keskustelun kannalta pieni ongelma: en ole vieläkään lukenut Habermasilta mitään, vaikka on pitänyt tutustua teksteihinsä lukioikäisestä asti. En vitsaile: minulla on noilta ajoilta edelleen tallella paksuhko muistivihko (Tai pikemminkin luonnoslehtiön, muistivihkon, ideakirjaamon ja mielenkiintoisten lauseiden/havaintojen risteytys), jonka heti toisella sivulla on alleviivattuna nimi Jürgen Habermas. Vihko oli minulla noina päivinä aina mukanani ja nyt hauska muistoesine, aikaikkuna nuoruuteen ja erilaisiin intresseihini.

Vaan jos käyttäytymistieteiden näkökulmasta täytyisi jotain sanoa, niin yleisellä tasolla perinteinen suhtautuminen aiheeseen on mallia: "Truth will set you free". Ehkä niin, mutta pidän ajatusta myös (Ainakin osittain) tapauskohtaisena. Elämässä on muutenkin harvinaista herkkua, jos johonkin sosiaaliseen asetelmaan pätee vain yksi ainoa "totuus". Totuuksia on kaikenlaisia, ja sitten on osatotuuksia, ristiriitaisuuksia ja paradokseja, ja ratkaisevaksi muuttuukin se, miten hyvin niitä pystyy sietämään. Elämä ja sen koukerot voivat joskus olla erittäin ristiriitaisia - ja niin vain on.

Yksilön maailmankuvan muodostumista on tutkittu esim. kognitiivisen psykologian parissa. Tässä linkki lyhyehköön slide-esittelyyn aiheesta, Maailmankuva ja sen rakentuminen. Kognitiivisessa psykologiassa käytetään termiä skeema, eli sisäinen malli. Skeemat ovat mielen sisäisiä malleja tosimaailmasta. Lyhyesti niin, että ihmiset järjestävät (Sekä tietoisesti että tiedostamattaan) tietoa skeemoiksi, ja skeemoja käytetään taas uuden tiedon järjestämiseen.

Vaan takaisin itse aiheeseen, eli järjellisyyden mahdollisuuteen keskusteluissa, ja totuudenmukaisuuteen. Pyörittelit samalla lihansyöntiä. Vallitsevan parhaan tiedon valossa on, että lihansyönti ja sittemmin lihan kypsentämisen oppiminen ovat mahdollistaneet sen, että ihmisestä tuli ihminen. Varsinkin kypsentämisen oppiminen on ilmeisesti kiihdyttänyt ihmisen evoluutiota merkittävästi, koska lajimme muotoutuvat aivot vaativat tavattomasti energiaa (Verrattuna muihin lajeihin). Onko tästä seikasta rationaalisen keskustelun mahdollisuutta? Absoluuttinen totuushan se ei kuitenkaan välttämättä ole, vaan ainoastaan paras tämän hetken tieto asiasta. Mikäli löydetään jotain uutta, tästä poikkeavaa tietoa, niin siihen on myös vanhan tiedon sopeutuminen.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao