Yhtä lailla voisin vaatia, että kirkko ei saa ajaa ainakaan sinun etuasi, koska et sen jäsenkään ole. Eiks vaan? Oikea kysymys tietenkin on, millä tavalla se jonkun muun edun ajaminen on sinulta / suomalaiselta pois. Voitko esim. kaikessa islamin kauhistelussasi ymmärtää, että kristinuskoa levittävä lähetystyö omalta osaltaan pureutuu juuri niihin "ongelmiin paikan päällä"? Kun paasaat uskonnollisen tyhjiön täyttymisestä pahalla islmilla meillä - ja siksi suosittelet vahvaa kristinuskoisuutta - niin eikö täsmälleen sama toimikaan muualla?
Joo, ymmärrän ongelman. Suosin kristilllisyyttä arvojärjestelmänä, enkä halua sen korvautuvan mahdollisen arvotyhjiön kautta islamin kaltaisella mallilla. Islamkin on yhteisöllinen järjestelmä, mutta mielestäni enemmän pahalla tavalla. Se ei edusta, tai ei ole kehittynyt asteelle, jossa ihmisyyden arvo nähtäisiin teologisen arvon yläpuolella. Se ei ole aate, jossa äly/järki nousisi teologisen fundamentalismin ylitse, kuten yleensä juutalais-kristillisessä maailmassa asia nähdäkseni on. Juutalaiskristillisyys perustuu nykyisin paljon enemmän maanläheisempään järkeen kuin islam.
Kristillinen perintö on vähenemässä länsimaissa, enkä näe, että sitä korvaavat ajatusmallit, ehkä ateismia lukuunottamatta, olisivat parempia. Islam, wicca, itämaiset muotiuskonnot jne., tuovatko vain segregaatiota kuin yhteisöllisyyttä? En ateismia pidä niin suurena ongelmana, koska pääosin sekin perustuu samalle moraali-, arvo- ja älylliselle pohjalle johon kristillinen Eurooppa perustuu nykyisin. Länsimainen humanismi ei sinänsä kristillisyydestä ole riippuvainen, vaikka kristillisellä perinnöllä on siinä vaikutusta.
Säilyykö tuo humanistinen perinne, jos kristillisyys korvautuu vähitellen jollain muulla, on sitten toinen asia.
Mä taas näen asian siten, että kristillisyydestä voi tulla myös yhteisyyden uhka. Ihmiset länsimaissa maallistuvat, hylkäävät kristinuskon vanhentuneiksi kokemiaan arvoja, eivät usko jumalaan jne. Se joukko, joka ei kristityistä halua tätä, erkaantuu noista muista.
Toisaalta silloinkaan, jos kaikki uudistavat ajatteluaan, ei enää säily se pohja - usko jumalaan - joka sitä kristinuskon yhteisyyttä tuottaa ja uusintaa. Voiko tosiaan pelkkä tapakulttuuri - joulun viettäminen, häät ja kasteseremoniat ym - tuottaa riittävän vahvaa yhteisöllistä yhteisyyttä? Jos voi, lienee todistettua, ettei se kristinuskoisuus ollutkaan yhdistävä voima, vaan joku muu. Jos ei voi, voidaan todeta, ettei kulttuurikristillisyys riitä yhteisyyden tunteen ylläpitäjäksi.
En usko, että voimme palata maailmaan, kossa vaikkapa uskonnossa ei ole vaihtoehtoja. Wiccalaisuus ja muun maailman uskonnot, hurahtaminen uskonto muistuttaviin aatteisiin ja moninaiset hengellisyyden muodot ovat nykymaailmassa aina olemassa ja tarjolla. Aina on niitä, jotka niistä innostuvat. Suomi ei voi palata aikaan, jolloin kaikki näki samat uutiset samalla kellonlyömällä. Emme voi saada maailmaa takaisin siihen Pandoran lippaaseen, josta se nykyisen tiedon tarjolla olon ja ihmisten liikkumismahdollisuuksien myötä on vapautunut. Moninaisuus on käden ulottuvilla tästedes. Aina joku tarttuu siihen.
Siksi pidän parempana strategiaa, jossa annetaan erinomaisia perusteluja niille yhteiskunnan toimintamalleille, jota erinomaisina pitää. Parempana kuin pyrkiä perustelemaan asioita jumalalla tai Raamatun ohjeilla toivoen, ettei kukaan vahingossa kuule muista pyhistä kirjoista. Sinun perustelujasi en pysty pitämään kovin erinomaisina, koska lopulta perustelusi on "ennen kaikki oli paremmin". Eikä ollut. Ei tietenkään ollut nykyisiä ongelmia, mutta oli ne vanhat ongelmat. Palaamalla vanhaan, saamme vanhat ongelmat takaisin. Pahimmassa tapauksessa emme kuitenkaan pääse eroon näistä uusistakaan. Tarina Pandorasta kannattaa muistaa.
