Kirjoittaja Aihe: Laji, rotu, ihminen  (Luettu 13080 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 7238
  • Hai Sixteen!
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #20 : ma 30.03.2015, 15:12:02 »
Waden johtopäätökset perustuvat DNA:n maailmanlaajuista monimuotoisuutta kartoittaviin tutkimuksiin, mutta Feldmanin mukaan hänen koko luentansa perustuu tutkimusten täysin väärään tulkintaan ("a complete lack of understanding of their implications"). Kumpikin Waden viittaamista suurista tutkimuksista korostaa, että vain 5 - 10 % geneettisestä variaatiosta on eri "mantereisten ryhmien" välisiä, ja loput (siis 90 - 95 %) variaatiosta on ryhmien sisäisiä; ja Wade ei ota tätä lainkaan huomioon, vaan ikään kuin keskittyy ainoastaan tuohon 5 - 10 %:iin.
Tämä on ollut jo pitkään tiedossa, että ryhmien sisäinen variaatio on suurempi kuin ryhmien välinen. Ja että se unohtuu.

Ghanalaisella miehellä on usein enempi yhteistä ruotsalaiseen mieheen kuin ruotsalaiselle miehellä ruotsalaiseen naiseen.
Nämä miehet on jalkapallohulluja. Ja naiset jalisleskiä.. koska Y-kromosomi yhdistää miehet yli suuren pallon.. ;)


simpanssitkin ihmistä. Pienehköilläkin variansseja on nimittäin merkittäviä vaikutuksia fenotyyppiin. On helppo unohtaa prosenteista puhuttaessa, miten erilaisia kyvyiltään ja taipumuksiltaan yksilöt ovat fenotyyppeinä. Sikäli pidän hassuna sanoa rodun olevan vain sosiaalinen konstruktio, kun se paistaa jo ihonväristä. Vähän sama kuin joku väittäisi, että on mahdotonta erottaa laivakoiraa berninpaimenkoirasta, koska ne vain sosiaalistetaan jommaksikummaksi.
Evoluutiopaleontologi Mikael Fortelius kun piti meille luennon niin roduista kysyttäessä ("pakotettuna") hän  (muistaakseni) sanoi niin että jos olisi pakko karsinoida roduiksi niin Afrikassa olisi kolme rotua tai etnistä ryhmää ja se neljäs haara on muu maailma(me). Jo tämä tieto saattaa ihonväri-karsinoinnin (ja -rasistit) yksiulotteisuudessaan naurunalaiseksi.

Toinen tutkija mainitsi HS:ssa muinoin tutkimuksistaan että afrikkalaisten perimän variaatio on suurempi kuin länsimaissa. Tämä periaatteessa lupaa parempaa taudinkestävyyttä ja semmosta, jos vaikka jokin hirmupandempiavirus pyyhkisi pallon yli.
Islamilaisen kulttuurin leviäminen eurooppaan, varsinkin Portugaliin ja Espanjaan, jätti lähtemättömät -  monessa mielessä positiiviset - jälkensä näiden maiden kulttuureihin. - ministeri Jaakko Iloniemi, Uhkakuvat, 2018 s. 38

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3082
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #21 : ma 30.03.2015, 15:26:12 »

Evoluutiopaleontologi Mikael Fortelius kun piti meille luennon niin roduista kysyttäessä ("pakotettuna") hän  (muistaakseni) sanoi niin että jos olisi pakko karsinoida roduiksi niin Afrikassa olisi kolme rotua tai etnistä ryhmää ja se neljäs haara on muu maailma(me).

Afrikan jälkeen seuraava haara on australian aboriginaalit, jotka ovat varsin pitkään (~60 000v)eläneet eristyksissä muista.

Euraasian populat mukaan lukien Amerikkojen alkuperäisasukkaat ovat haarautuneet paljon myöhemmin toisistaan.


Toinen tutkija mainitsi HS:ssa muinoin tutkimuksistaan että afrikkalaisten perimän variaatio on suurempi kuin länsimaissa. Tämä periaatteessa lupaa parempaa taudinkestävyyttä ja semmosta, jos vaikka jokin hirmupandempiavirus pyyhkisi pallon yli.

Mitä olen ymmärtänyt, niin Afrikassakin se diversiteetti (niin geneettinen kuin kulttuurillinenkin) on marginaaleissa, eli pienissä khoi-kansansirpaleissa ynnä muissa, ja väestön pääosa on sieltä nykyisten Nigerian ja Kamerunin liepeiltä lähtöisin olevien maanviljelijäkansojen jälkeläisiä. Etelä-Afrikan kielissäkin Niger-Kongolaiset kielet jyräävät, vaikka niin kielellisiä kuin geneettisiäkin jäänteitä on matkan varrella mukaan sulautuneilta kansoilta tarttunut.

Afrikkaa ajatellaan helposti historiattomana maanosana, ja väestöjä ikiaikaisina ja muuttumattomina. Todellisuudessa siellä on tapahtunut vuosituhansien aikana vaikka mitä, mutta ilman kirjoitustaitoa ne ovat jääneet tallentamatta. http://en.wikipedia.org/wiki/Bantu_expansion

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3933
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #22 : ma 30.03.2015, 23:32:26 »
Kuuntelin iltakävelyllä korvalappuradiosta ohjelmaa, jossa haastateltiin tutkija Ville Salosta, joka on kirjoittanut taloutta ja kulutustottumuksia käsittelevän kirjan yhdessä Petri Toikkasen kanssa.

http://www.docendo.fi/blog/Selittava_tekija_ihmistietoisuus_liiketoiminnassa1/

Keskustelussa toistui moneen kertaan se, kuinka kivikautiset aivomme saavat meidät toimimaan tietyllä tavalla, esimerkiksi keräämään tarpeetonta tavaraa, mikä ei vallitsevissa olosuhteissa välttämättä ole järkevää. Kirjoittaja kuuluu siihen koulukuntaan, joka uskoo, että viettimme ja luontainen käyttäytymisemme ovat kehittyneet esihistoriallisella ajalla, eikä suhteellisen lyhyt moderni aika ole vielä ehtinyt muuttaa niitä. Evoluutioprosessi on nimittäin hidas. Ote ohjelmasta:

”No, ihmiset on juuri näitä kivikautisia luomuksia niin kuin me halutaan tämä asia tässä kirjassa vähän raflaavammin esittää, elikkä meillä on esihistorialliset aivot, esihistorialliset käyttäytymismallit, joita me sovelletaan yhteiskunnassa, joka on muuttunut niin nopeasti, että ne käyttäytymismallit suhteessa niihin olosuhteisiin, missä ne on alun perin kehittynyt, on hyvin erilaisia. Mutta kuitenkin ne samat käyttäytymisperiaatteet on yhä voimassa. Ja tällöin me voidaan huomata, että jotkut käyttäytymismallit johtaa esimerkiksi siihen, että me pyritään hankkimaan itsellemme enemmän asioita. Elikkä nykyelämässä me pyritään ostamaan enemmän asioita. On tietty motiivi. Tällaiset motiivit, jotka lisää ostamishalukkuutta, niin niitten aktivointi voi olla hyvin kannattavaa yrityksen kannalta.”

Teoria siitä, että keskeiset viettimme ja tapamme toimia ovat muodostuneet pitkän evoluutioprosessin kautta kivikaudella, on mielestäni uskottava. Käytännön havainnot tukevat sitä. Eläinkunnasta löytyvät mielestäni selvimmät todisteet siitä, että perimässä saatuun geneettiseen koodiin ei sisälly pelkästään tietoa siitä, millaisiksi eläinten kuuluu kasvaa ja kehittyä, vaan myös tieto siitä, miten eläinten kuuluu toimia. Muutaman kuukauden ikäinen Suomessa syntynyt kalasääski osaa lentää omin päin Kameruniin ja tulla sieltä takaisin, vaikka kukaan ei ole neuvonut sitä. Matkan varrella on Saharan laaja hiekkaerämaa, jonka toiselle puolelle ei näe edes ilmasta. Kalasääski lentää sen yli sisäisen tietonsa varassa ja päätyy mihin pitääkin eli talvehtimispaikkaansa rannikolle. Pääsky osaa rakentaa pesän, vaikka kukaan ei ole opettanut sitä. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon.

Ihmisten käyttäytymisessä on mielestäni myös tiettyjä lajityypillisiä piirteitä, vaikka monista eläimistä poiketen tiedonsiirrossa seuraaville sukupolville opetuksella on keskeinen merkitys. Vietit ja vaistot vaikuttavat taustalla huomaamattomasti.

Tähän asti kaikki lienee selvää. Monet hyväksyvät tämän tyyppisen selityksen. Seuraavaksi lähestytään ongelmallista aluetta.

Vietit ja vaistot ja luontainen tapamme toimia eri tilanteissa ovat seurausta evoluutioprosessista, joka suosii vallitsevassa ympäristössä parhaimmiksi osoittautuvia strategioita ja yksilöitä. Vaikka ihmislaji onkin tutkijoiden mukaan lähtöisin pienestä yhteisten esi-isien ja esiäitien joukosta, lajin sisällä on tapahtunut eriytymistä eri ihmispopulaatioiden eläessä kymmenien tuhansien vuosien ajan kaukana toisistaan. Vuosituhansien aikana kehittyneet erot näkyvät ihon värissä, luuston rakenteessa, kallon muodossa, kasvojen mallissa sekä monissa muissa asioissa.

Olisi loogista olettaa, että koska erillään asumisen aika on ollut niin pitkä, että sen aikana on ehtinyt tapahtua fyysisien erojen muodostumista, myös henkisellä puolella eli edellä mainitun geneettisen käyttäytymiskoodin alueella olisi alkanut ilmetä eroja. Koodihan on syntynyt ympäristövaikutusten seurauksena aivan kuten fyysiset ominaisuudetkin.

Eläinlajien sisällä ei ole ongelma todeta, että populaatioiden välillä on eroja luonteessa ja käyttäytymisessä. Esimerkiksi eri koirarotujen luonteesta puhutaan yleisesti. Kyseessä on kuitenkin yksi ja sama laji.

Ajatusta henkisellä puolella ilmenevien erojen muodostumisesta pitkään erillään asuneiden ihmisjoukkojen välille ei voida hyväksyä, koska jos se myönnettäisiin, myöntäminen olisi kädenojennus rasisteille. Koska tilastollisesti merkittäviä eroja kuitenkin esiintyy esimerkiksi älykkyystestien tuloksissa ja koulumenestyksessä sekä monissa muissa asioissa, niille joudutaan keksimään muita selityksiä kuin perinnöllisyys.

Selityksiä on monenlaisia. Niissä on yleensä se ongelma, että vaikka ne pätisivät tietyissä olosuhteissa ja tiettyjen ihmisten kohdalla, niitä on vaikea osoittaa yleispäteviksi. Vaikuttajiksi oletetut muuttujat voidaan yhtenäistää vertailtavien ryhmien välillä ja tukia siten, ovatko ne oikeasti vaikuttavia tekijöitä. Toistaiseksi on ollut vaikea osoittaa muiden tekijöiden kuin perinnöllisten ominaisuuksien vaikutusta tietyissä asioissa, vaikka selityksiä on etsitty aktiivisesti.

Yksi ominaisuus, jota on tutkittu paljon, on älykkyys.

Kirjoitin juttuani tähän asti tietämättä, minkä otsikon alle olen kirjoittamassa sitä. Vasta tässä vaiheessa luin edellä olevat kirjoitukset sekä joitakin tekstejä, joihin niistä on linkkejä. Oma kirjoitukseni osoittautuu hyvin amatöörimäiseksi verrattuna tieteellisiin kirjoituksiin, joihin edellä viitataan. En kuitenkaan tältä istumalta ole valmis muuttamaan näkemyksiäni, vaikka 144 huipputiedemiestä olisikin eri mieltä. Tiedemiesten pitäisi esittää selitys sen sijaan, että he pelkästään lyttäävät jonkun toisen esittämän selityksen.

Poissa Ei kukaan

  • Täysjäsen
  • Viestejä: 105
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #23 : ma 30.03.2015, 23:33:24 »
Sikäli pidän hassuna sanoa rodun olevan vain sosiaalinen konstruktio, kun se paistaa jo ihonväristä. Vähän sama kuin joku väittäisi, että on mahdotonta erottaa laivakoiraa berninpaimenkoirasta, koska ne vain sosiaalistetaan jommaksikummaksi.

Koirayksilöä tarkastellen noin, mutta koirarotua kokonaisuudessa tarkastellessa koirilla rotumääritelmä on tänä päivänä "sosiaalinen konstruktio". Koirarotujen nykyisillä rotumääritelmillä on ennen kaikkea jalostuksellinen tarkoitus ja merkitys. Rotumääritelmä ei ole vain kuvaus rodusta. Esim. lapinkoiran rotumääritelmää on rodun virallisen olemassaolon aikana muokattu useampaan otteeseen, vaikuttaen rodun nykyiseen olemukseen, yhdenmukaistavasti yhteen suuntaan:

Lainaus
Suomenlapinkoira on älykäs, rohkea, rauhallinen, oppivainen, ystävällinen ja melko nöyrä. Paimennusvietti on voimakas ja vahtimisvietti selvä.

Suomenlapinkoira on kooltaan keskikokoa hieman pienempi ja kokoonsa nähden voimakasrakenteinen. Karvapeite on runsas ja pitkä. Uroksilla on selvä kaulus. Kaikki värit ovat sallittuja, mutta yleisvärin tulee olla hallitseva. Yleisväristä poikkeavaa väriä voi esiintyä päässä, kaulassa, rinnassa, rungon alaosassa, raajoissa ja hännässä.

Pää on voimakaspiirteinen ja melko leveä. Kuono on hieman kalloa lyhyempi. Korvat ovat keskikokoiset ja varsin liikkuvaiset pystyt tai taittokorvat. Silmät ovat soikeat ja ruskeat. Korkealle kiinnittynyt häntä kiertyy koiran liikkuessa selän päälle tai kupeelle. Liikkuminen on vaivatonta ja työskennellessään koira on ketterä ja nopea.

http://www.kennelliitto.fi/koirat/kotimaiset-rodut/suomenlapinkoira

Kaikkia muutokset eivät ole miellyttäneet, joten rotumääritelmän noudattamisesta onkin erkaantunut oma linja rodun sisällä (missä vaiheessa kyse on omasta rodusta?):

Lainaus
Osa kasvattajista ja koiraharrastajista ei kuitenkaan hyväksynyt rodun ulkomuodon kehittämistä pystykorvamaisempaan  suuntaan. He perustivat vuonna 1981  Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry:n (PLS), jonka tehtävänä on säilyttää tarkoin määritellyistä ja tutkituista kantakoirista polveutuvat koirat omana puhtaana linjanaan suomen lapinkoirarekisterin sisällä. He halusivat säilyttää poropaimennukseen käytetystä luonnonkannasta polveutuvat suvut ja jatkoivat 70-luvun  pohjoista kantaa olevien lapinkoirien kasvatusta. Koirien taustat tiedettiin ja näistä kantakoiriksi hyväksyttiin yli 40 koiraa. Käytännössä paimensukuinen linja jatkui 24 kantakoirasta. Myöhemmin  1990-luvulla ja 2000-luvun alussa seura on hyväksynyt 7 uutta kantakoiraa rotuun otetuista suomenlapinkoirista.

Ulkomuodossa pyritään paimenkoiramaisuuteen: pitkä runko, voimakkaat kulmaukset, viistot etukämmenet, matala-asentoinen häntä. Kaikki kannassa esiintyvät värit,  kannukset ja taittokorvat sallitaan ja säilytetään. Paimensukuinen lapinkoira on ulkomuodoltaan monimuotoinen. Kasvatuksessa pidetään tärkeänä luonnetta ja polveutumista tunturialueen poroa paimentavista koirista.

http://paimensukuinen.fi/paimensukuinen/suojeluohjelma/PLS_Suojeluohjelma.pdf
« Viimeksi muokattu: ma 30.03.2015, 23:36:51 kirjoittanut Ei kukaan »

Poissa Einsten

  • Konkari
  • Viestejä: 722
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #24 : ti 31.03.2015, 08:46:39 »
Jos nyt pienellä tutkimushaulla selviää, että luonnontieteissä pyritään välttämään rotu-käsitettä ja ihmistieteiden osalta näyttäisi sama olevan ainakin psykologian ja antropologian osalta, niin kyllä nyt seuraavaksi pitäisi lukea jotain mikä sanoisi toista. Ilmeisesti tieteen piirissä ihon väritys ei myöskään ole riittävä tekijä rodun kannalta.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1554
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #25 : ti 31.03.2015, 09:13:08 »
Kun en ole alan asiantuntija, minua kiinnostaa, onko tuo 5-10 % variaatio nimenomaan säännönmukaista eri maantieteellisten populaatioiden (tai nykyään entistä useammin vain fenotyyppien) välillä, koska se sinänsä kelpaisi perusteeksi puhua roduista tarpeeksi tarkkarajaisena käsitteenä tutkimuksellisessa mielessä. On kokonaan toinen juttu, mitä tuo varianssi sitten implikoi. Geneettisesti kauimmaisetkin ihmiset ovat äärimmäisen lähellä toisiaan, mutta niin ovat simpanssitkin ihmistä. Pienehköilläkin variansseja on nimittäin merkittäviä vaikutuksia fenotyyppiin. On helppo unohtaa prosenteista puhuttaessa, miten erilaisia kyvyiltään ja taipumuksiltaan yksilöt ovat fenotyyppeinä. Sikäli pidän hassuna sanoa rodun olevan vain sosiaalinen konstruktio, kun se paistaa jo ihonväristä. Vähän sama kuin joku väittäisi, että on mahdotonta erottaa laivakoiraa berninpaimenkoirasta, koska ne vain sosiaalistetaan jommaksikummaksi.
Juurikin koska en tajua hölkäsen pöläystä genetiikasta, luen näitä arvioita asiantuntijoilta. Eräs asiallisimmista arvioista, joka lähtee liikkeelle Waden argumenttia kunnioittaen, ja kulkee vasta sitten huomauttamaan että hän on melko pahasti metsässä (sen lisäksi että liikkuu vaarallisella alueella), on H. Allen Orrin (biologian professori) arvio nimikkeellä "Stretch Genes"1. Hänen mielestään Wade korvaa kaiken tieteellisen näytön narratiiveilla (ja vielä itse tunnustaa 'faktoina' esittämänsä puhtaaksi spekulaatioksi).

Tästä Orr nähdäkseni kritisoi rodun tieteellistä määrittämistä: tietyillä eroavaisuuksilla saattaa olla geneettinen tausta. Mutta koska rodun käsite on niin vaarallinen, on oltava selvillä siitä mitä puhuu, ennen kuin puhuu. "Poliittinen korrektius" on tieteellistä vastuullisuutta, ja Orr kieltää että tieteentekijät tarkoituksellisesti jättävät sanomatta: he vain sattuvat olemaan hyviä tieteentekijöitä Waden (ja yleensä rotukommenttien) ollessa fiktiokirjoittaja. Eli todella on hankala geneettisesti perustella rodullista ryhmittelyä: sellaisella on mahdollista spekuloida, mutta faktaa ei ole. On liikaa asteittaista muutosta, liikkaa populaation sisäistä varianssia, liikaa yhtäläisyyksiä eri populaatioiden välillä, liikaa kulttuurista vaikutusta, jotta rotu voitaisiin määritellä siten että sillä olisi jotain partikulaaria kysymystä (esim. sirppisoluanemia, tai maidontuottaja-alueiden väestön kyky sietää laktoosia) laajempaa merkitystä. Rotu kuitenkin viittaa johonkin kokonaisvaltaiseen populaatiota luonnehtivaan kategoriaan, rotukäsitteellä on minusta käytössään hyvin yleisluontoinen sävy.

On hyvin selkeästi muutospaineen alla olevia piirteitä: ihonväri on yksi, sopeutuma loisiin, tauteihin, maidontuottajakulttuureissa maidon sietokyky, jne. Ihonväri on suurin poikkeus ihmisten piirteissä: siinä suurin varianssi todellakin on ryhmien välillä (suhteessa 10% / 90 %), ja juuri tämä tekee rodusta niin vaarallisen käsitteen. Ulkonäkö kertoo meille visuaalisella varmuudella kuka kuuluu mihinkin "rotuun", vaikka todellisuudessa se on vaarallisen vähän selittävä piirre.

Lainaus
Mielestäni joudutaan joka tapauksessa tunnustamaan, että on älykkäämpiä ja tyhmempiä yksilöitä, ja genetiikka selittää eroa -siitä huolimatta, että älykkyysgeenistä puhuminen mitä todennäköisimmin perustuu reduktionistiseen virheeseen, jossa kuvitellaan pystyttävän tunnistamaan mikroskooppiin katsomalla useiden ominaisuuksien ristivaikutukset. Vastaavaa reduktionismia edusti 1800-luvun alkeisdarwinistinen käsitys, että vahvin ja aggressiivisin tarzan voittaa heiveröisemmät kilpailijansa luonnossa ja saa jälkeläisiä pitkin poikin. Ei sekään mennyt ihan niin kuin Strömsåssa. Helpompaa olisi aloittaa senkaltaisista populaatioeroista, joista mrKat mainitsi, ja siirtyä niiden kautta tutkimaan temperamentteja. Temperamentti muuten on eräs tyypillinen rodunomainen piirre aiemmin mainitsemissani koirissa, vaikka analogiani heti tyrmättiinkin vertailukohtana ihmiseen.
Nyt muistan että temperamenttikysymystä ihmisillä on spekuloitu. Kysymyksen asettelu oli se, että Euroopassa on ollut runsaasti väestönsiirtymiä, ns. kansainvaellukset suurimpana. Muitakin absoluuttisesti ja suhteellisesti merkittäviä muuttoaaltoja on koettu. Kuitenkin muuttoaallon tapauksissa on hyvin harvinaista että koko populaatio päätyy muuttamaan, enemmänkin on kyse siitä että osa muuttaa ja osa jää paikalleen (pois vetävistä syistä huolimatta). Ehdotus oli se, että kysymys siitä kuka päätyy lähtemään ja kuka jäämään on temperamenttiin liittyvä: näin esim. Etelä-Euroopassa todella olisi temperamentiltaan avoimempia ja impulsiivisempia ihmisiä, sillä he ovat "lähtemään päätyneiden", seikkailuun valmiimpien ihmisten jälkeläisiä.

USA:ssa väite älykkyyden rodullisesta taustasta on jo useampaan otteeseen kumottuhyvin validisti: kun sosiaaliekonomiset tekijät poistetaan, ei ole eroa eri etnisten ryhmien kesken. Myös yksilötasolla on osoitettu sosioekonomisten tekijöiden vaikutus: muistaakseni pakistanissa tehtiin älykkyystestejä kausityöläisille ennen palkan saamista (olivat olleet pitkään ilman rahaa) ja palkan saamisen jälkeen (taloudellinen tilanne selkeä ainakin lähitulevaisuudessa). Ero älykkyydessä samalla henkilöllä ennen ja jälkeen palkanmaksun oli huima, ellen muista väärin puhuttiin 10 pisteestä älykkyysosamäärässä.

Lainaus
Keskustelu aiheesta on nähdäkseni tärkeää senkin vuoksi, että yhteiskuntatieteissä on tapahtunut ylilyöntejä. Sukupuolten libidossa on eroa. Älykkyys ei ole pelkästään kulttuurinen tuote. Homoseksuaalisuus ei ole pelkkä henkilökohtainen valinta.
Juu, tässä rotukysymyksessä Waden kirjan tapauksessa rodun käsitteen kieltäjät ovat johdonmukaisesti taustaltaan enemmin biologeja kuin yhteiskuntatieteilijöitä, esim. poststrukturalisteja tai feministejä. Muutamassa arviossa on kommentoitu että väite siitä, etteikö genetiikkaa olisi huomioitu rodun tai uskonnon tapauksissa on paikkansapitämätön. Professori Jonathan Marksin arviossa2 Waden kirjasta hän kutsuu kirjoittajaa "kreationistiksi":

"The theme of A Troublesome Inheritance is an unusual one for a science journalist, namely that the scientists themselves are all wrong about the things that they are experts in, and it will take a naïf like the author, unprejudiced by experience, judgment, or actual knowledge, to straighten them out. If this sounds like a template for a debate with a creationist, well, yes, I suppose it does."

Marks pitää julkeana paskapuheena sitä, että toimittaja ilmoittaa että hänen on korjattava poliittisesti korrektin tieteen poliittisen korrektiuden sokaisema erheellisyys. Varsinkin, kun Wade itse tunnustaa ennen kirjansa toista osiota, että hänen koko kehitelmänsä on jotakuinkin puhdasta spekulaatiota ilman minkäänlaista tieteellistä todistetta.

1H. Allen Orr: Stretch Genes

2Jonathan Marks: Review of A Troublesome Inheritance (Huffington Post)
« Viimeksi muokattu: ti 31.03.2015, 09:16:11 kirjoittanut wade »

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3082
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #26 : ti 31.03.2015, 10:29:10 »
Jos nyt pienellä tutkimushaulla selviää, että luonnontieteissä pyritään välttämään rotu-käsitettä ja ihmistieteiden osalta näyttäisi sama olevan ainakin psykologian ja antropologian osalta, niin kyllä nyt seuraavaksi pitäisi lukea jotain mikä sanoisi toista. Ilmeisesti tieteen piirissä ihon väritys ei myöskään ole riittävä tekijä rodun kannalta.

Ihon väritys ei ole ollenkaan ainoa, vaikkakin se on helposti määriteltävä toisin kuin esim. huulten tai nenän leveys. Jokainen voi kokeilla peilin ja sopivan väristen ihomaalien kanssa kuinka helposti se toisenrotuiseksi muuttuminen käy. Esim. omaan silmääni albiinot 'mustat' afrikkalaiset näyttävät ihan yhtä afrikkalaisilta kuin tavallisetkin.


On hyvin selkeästi muutospaineen alla olevia piirteitä: ihonväri on yksi, sopeutuma loisiin, tauteihin, maidontuottajakulttuureissa maidon sietokyky, jne. Ihonväri on suurin poikkeus ihmisten piirteissä: siinä suurin varianssi todellakin on ryhmien välillä (suhteessa 10% / 90 %), ja juuri tämä tekee rodusta niin vaarallisen käsitteen. Ulkonäkö kertoo meille visuaalisella varmuudella kuka kuuluu mihinkin "rotuun", vaikka todellisuudessa se on vaarallisen vähän selittävä piirre.


Ihonväri on vain osaksi riippuvainen auringosta. Vaaleaihoisimpia ovat pohjois-eurooppalaiset, tummimpia päiväntasaajan seutujen maanviljelijäkansat. Arktisten alueiden alkuperäiskansat ovat jonkun verran eurooppalaisia tummempia, ja esim. Afrikan metsästäjä-keräilijät ovat vaaleampia kuin sikäläinen valtaväestö. Sukupuolivalinnalla on ilmeisesti jotain tekemistä asian kanssa.


USA:ssa väite älykkyyden rodullisesta taustasta on jo useampaan otteeseen kumottuhyvin validisti: kun sosiaaliekonomiset tekijät poistetaan, ei ole eroa eri etnisten ryhmien kesken.

Älykkyysuskovaiset taas sanoisivat tuohon, että se osoittaa, että USA:ssa ei tällä hetkellä ole tilastollisesti havaittavaa rasismia, joka pitäisi lahjakkaat vähemmistön jäsenet getoissaan. En osaa sanoa, kuinka asia oikein on.

Missä muuten ylipäätään voi olla eroa ryhmien välillä, kun 'sosioekonomiset tekijät poistetaan'? Riippuu tietenkin siitä, mitä sosioekonomisia tekijöitä tarkastellaan.

Poissa mikainen

  • Konkari
  • Viestejä: 1939
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #27 : ti 31.03.2015, 10:39:48 »
Jos pitää oikein etsimällä etsiä jotain millä jakaa ihmisiä niin miten olisi veriryhmät? Siististi saisi ihmiskunnan kahdeksaan osaan, neljä veriryhmää ja jokaiselle rhesus positiiviset ja negatiiviset.

Nämä vain eivät taida olla perinnöllisiä joten lapset voivat olla eri 'rotua' kuin vanhemmat.

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3082
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #28 : ti 31.03.2015, 10:49:39 »
Jos pitää oikein etsimällä etsiä jotain millä jakaa ihmisiä niin miten olisi veriryhmät? Siististi saisi ihmiskunnan kahdeksaan osaan, neljä veriryhmää ja jokaiselle rhesus positiiviset ja negatiiviset.

Nämä vain eivät taida olla perinnöllisiä joten lapset voivat olla eri 'rotua' kuin vanhemmat.

Kyllä ne taitavat perinnöllisiä olla, mutta eivät periydy suoraan 'isältä pojalle'.

Enemmänkin kannattaa olla ottamatta luokituksia - mitään sellaisia - turhan vakavasti. Ne voivat silti olla joissain tapauksissa käytännöllisiä. Eivät lajirajatkaan ole ollenkaan selviä, ja niissä tehdään jatkuvaa rajanvetoa.

Vaatimus siitä, että luokitusten täytyisi olla ehdottomia, tarkoittaa joko rehellisyydestä tai kaikesta luokittelusta luopumista.


Antares

  • Vieras
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #29 : ti 31.03.2015, 12:25:35 »
Sikäli pidän hassuna sanoa rodun olevan vain sosiaalinen konstruktio, kun se paistaa jo ihonväristä. Vähän sama kuin joku väittäisi, että on mahdotonta erottaa laivakoiraa berninpaimenkoirasta, koska ne vain sosiaalistetaan jommaksikummaksi.



Niin, jo aiemmin taisin mainita että niin ihmis- kuin koirarodutkin ovat vain sosiaalisia konstruktioita. Jos ihmisten tai koirien annetaan lisääntyä vapaasti, kaikki erot ns rotujen välillä katoavat. Kummassakin tapauksessa säilyttävä voima on ihmisten tietoinen siitosvalinta.


Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3082
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #30 : ti 31.03.2015, 12:31:27 »
Sikäli pidän hassuna sanoa rodun olevan vain sosiaalinen konstruktio, kun se paistaa jo ihonväristä. Vähän sama kuin joku väittäisi, että on mahdotonta erottaa laivakoiraa berninpaimenkoirasta, koska ne vain sosiaalistetaan jommaksikummaksi.



Niin, jo aiemmin taisin mainita että niin ihmis- kuin koirarodutkin ovat vain sosiaalisia konstruktioita. Jos ihmisten tai koirien annetaan lisääntyä vapaasti, kaikki erot ns rotujen välillä katoavat. Kummassakin tapauksessa säilyttävä voima on ihmisten tietoinen siitosvalinta.

Tästä en olisi varma, siis ihmisen kohdalla. Muutaman sadan vuoden päästä saatamme olla viisaampia...

Käsittääkseni kaikkien rotujen(tai miksi niitä nyt sanotaankin) edustajat keskimäärin pitävät oman ryhmänsä edustajia viehättävimpinä. Tämä vähintäänkin hidastaa sekoittumista.

Toki muutaman sadan vuoden päästä 'rodut' ja niiden rajat ovat erilaisia kuin tänään. En silti usko, että ihmiskunta on silloin tasaisen rusehtavaa.

Antares

  • Vieras
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #31 : ti 31.03.2015, 12:37:37 »
Itse olisi todella varma tästä. Kun esim USA alkoi sallia eriväristen seka-avioliitot, muutoksen näkee silmillään. Nykyiset ns mustat siellä eivät ole mustia ollenkaan. Maailma kutistuu koko ajan, eriväristen populaatioiden jälkeläisiä tulee koko ajan lisää. Rajat eivät pysy ilman ku-klux-klaneja tai vastaavia täkäläisiä viritelmiä...


Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5439
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #32 : ti 31.03.2015, 12:52:34 »
Enemmänkin kannattaa olla ottamatta luokituksia - mitään sellaisia - turhan vakavasti. Ne voivat silti olla joissain tapauksissa käytännöllisiä. Eivät lajirajatkaan ole ollenkaan selviä, ja niissä tehdään jatkuvaa rajanvetoa.

Vaatimus siitä, että luokitusten täytyisi olla ehdottomia, tarkoittaa joko rehellisyydestä tai kaikesta luokittelusta luopumista.

Asian filosofinen ongelma on lähtöisin erosta, jota ei yleensä osata tehdä kategorisoinnin ja kategorisen ajattelun välillä. Vanhalla Näkökulmalla kritisoin monta vuotta eläin-ihminen-dikotomisointia, ilman että se olisi herättänyt kummempaa keskustelua, ja vaikka uskaltaisin väittää ihmisyyteen liitettävän teologisen ekseptionalismin (engl. exceptionalism, jolle en keksinyt sopivaa suomennosta) olevan yleisempi kategorisen ajattelun laji kuin varsinainen rasismi. Molemmilla on valtaisat yhteiskunnalliset seuraukset, koska kyse on ihmiskäsityksestä ja elämänkäsityksestä yleensä.

Ymmärrän siis erinomaisesti ne huolenaiheet, joiden perusteella rotukategorisointia halutaan vältellä viimeiseen asti. Koko viime vuosisata on sentään kamppailtu sen puolesta, että kategorisoivat asenteet muuttuisivat.

Konformistisesta paineesta tiedeyhteisön sisällä ei kuitenkaan ole käyty tarpeeksi keskustelua. Olen vasta joron jäljillä, joten en tiedä pitäisikö vaikkapa Linda Gottfredsonia käsitellä hörhönä:

http://www.thebirdman.org/Index/Others/Others-Doc-Race&Groups-General/+Doc-Race&Groups-General-Equality&Discrimination/GottfriedsonOnTheEgalitarianFiction.htm

http://en.wikipedia.org/wiki/Linda_Gottfredson

Olen itse yhteiskuntatieteisiin suuntautunut, ja ehtinyt jo olemaan luottamatta kaikkiin yhteiskuntatieteissä esitettyihin väittämiin. Toki suhtaudun varauksella Gottfredsoninkin näkemyksiin. Nähdäkseni oleellista ei ole, ovatko yksittäiset henkilöt eri maanosista ja samasta maasta yhtä kaukana tai lähellä toisiaan geneettisesti. Rotu on enemmän populaatiogeneettinen termi: jotta sanaa voisi oikeutetusti käyttää tulisi pystyä vertailemaan suurempia tilastoaineistoja keskenään. Vähän samaan tapaan kuin harvemmin väittelemme, onko merivirtoja todellisuudessa olemassa (niin että olisi perusteltua puhua virrasta), vaikka ei voida tarkasti määritellä missä alkaa makea vesi ja missä loppuu suolainen vesi.

Retorisesti pidän kyllä hassuna, miten paljon puhutaan erilaisuuden hyväksymisen puolesta, jos kerran erot ovat niin mahdottomia empiirisesti havaita. Pitäisi kysyä, mihin tällaiset arjen paradoksit sitten perustuvat.
« Viimeksi muokattu: ti 31.03.2015, 12:58:24 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1554
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #33 : ti 31.03.2015, 13:08:22 »
Itse olisi todella varma tästä. Kun esim USA alkoi sallia eriväristen seka-avioliitot, muutoksen näkee silmillään. Nykyiset ns mustat siellä eivät ole mustia ollenkaan. Maailma kutistuu koko ajan, eriväristen populaatioiden jälkeläisiä tulee koko ajan lisää. Rajat eivät pysy ilman ku-klux-klaneja tai vastaavia täkäläisiä viritelmiä...
Geneettinen rodullinen puhtaus USA:ssa on kyseenalainen kysymys. On laskettu/arvioitu että valkoihoisista 30 % ei läpäisisi ns. "one drop rulea", eli heidän suonissaan virtaa mustaa verta. Määrä ei ole älytön, mutta toisaalta USA:laisessa yhteiskunnassa roturajat ylittävä fehkeily on ollut hyvin voimakkaasti säänneltyä sekä tapakulttuurissa että laissa. Lisäksi väestöstä iso osa on melko äskettäin muuttanutta siirtolaisväestöä.

Toisin päin lukemat ovat melko erilaiset. Asiantuntijat arvioivat että ainakin 58 %:lla afrikanamerikkalaisista on vähintään 12,5 % eurooppalaista perimää (ts. ainakin yksi iso-isovanhempi). 20 %:lla taas vähintään 25 % (ts. ainakin yksi isovanhempi). Lisäksi 5 % afrikanamerikkalaisista on ainakin 12,5 % natiiviamerikkalaista perimää.

Oletan myös että lähtökohtaisesti afrikanamerikkalainen perimä itsessään on melko heterogeenistä. Tässä on ensin kartta merkittävimmistä orjakauppasatamista Afrikan rannikolta, ja sitten Afrikan mantereen todellisia mittasuhteita valottava kartta muistuttamaan realiteeteista. Vaikka, kuten urogallus huomautti, Afrikassa bantujen leviäminen hukutti alleen paljon sekä geneettisestä että kielellistä diversiteettiä, puhutaan Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa yhä ainakin 1000 kieltä. Eli tämä tarkoittaa että populaatiot ovat pysyneet riittävän erillääin toisistaan, jotta kieli on saattanut eriytyä. Pelkästään näillä perustein oletan, että sekä geneettisesti että kulttuurisesti Afrikasta raahattiin hyvin eri tyyppisiä ihmisiä.

Eli afrikanamerikkalaiset ovat huomattavasti heterogeenisempiä kuin eurooppalaistaustaiset. Ehdotan ainakin seuraavia syitä:
i.) Afrikkalaisen taustan heterogeenisyys.
ii.) Valkoisilla miehillä oli pääsy orjanaisiin kun he vain halusivat, ja ilman tarvetta kysyä lupaa naiselta. Isännän ja orjan lapset olivat hyvin yleisiä. Mustat miehet taas eivät käytännössä saaneet edes ottaa katsekontaktia valkoiseen naiseen.
iii.) Orjanomistaminen kasautui hyvin pienelle määrälle valkoihoisia orjanomistajia, ja eteläiseen Amerikkaan. Näin loppujen lopuksi iso osa mustista ja valkoisista elivät pitkään erillään toisistaan.
iv.) Valkoisen veren mustaamisen suuntaan taas vaikuttaa ainakin yksi syy. Mitä enemmän valkoiset miehet sekaantuivat mustiin naisiin, sitä enemmän afrikanamerikkalaisessa populaatiossa ilmeni vaihtelua ihonvärissä. Moni "musta" saattoi olla ihonväriltään hyvin "valkoinen". Mustilla on iso taloudellinen ja sosiaalinen insentiivi "passingiin", eli pyrkimykseen näyttäytyä valkoisena. Ja tätä myös tehtiin: luin vasta oikeudenkäynnistä, jossa valkoinen mies haastoi vaimonsa oikeuteen, kun selvisi että one drop rulen mukaan tämä ei ollutkaan valkoinen.
« Viimeksi muokattu: ti 31.03.2015, 13:10:22 kirjoittanut wade »

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 767
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #34 : ti 31.03.2015, 14:09:48 »
Hätäisen vilkuilun perusteella vaikuttaa siltä, että englannin race liittyy sanana alun perin eläinten jalostukseen ja sukulinjoihin. Italian razzo esimerkiksi liittyi hevosiin.

Varmaan tässä on sellainen ongelma, että sosiaalisena käsitteenä rotu on monien mielestä selkeä ja suhteellisen ongelmaton, mutta kun mennään biologian puolelle ja yritetään soveltaa sitä taksonomisena terminä, käy ilmi, että se onkin epäformaali luokitus, jolla voidaan tarkoittaa muutamaa eri asiaa.

Lähestyisin ehkä siltä kannalta, että fenotyyppikin on periaatteessa idealtaan yksinkertainen käsite, mutta kun mennään yksityiskohtiin, rajanveto muuttuu vaikeaksi. Jos fenotyyppi tai ilmiasu on yksilön kaikkien havaittavien ominaisuuksien  (anatomisten, fysiologisten, biokemiallisten ja käyttäytymisen) kokonaisuus, silloin mikä tahansa teknisin apuvälineinkin esiin saatava ero on periaatteessa ero fenotyypissä. Jos koko genomi voidaan saada esiin, silloin mikä tahansa genomin ero on periaatteessa fenotyypin ero. Eri veriryhmä on eri tietysti eri fenotyyppi ja niin edelleen.

Tässä siis pyrin vertaamaan rodun käsitettä fenotyypin käsitteeseen. Totta kai ihmisten välillä on sellaisia eroja, joita millä tahansa rodun tavallisella määritelmällä voitaisiin kutsua rotueroiksi.

Varmaan ongelmia aiheuttaa se, että rotuluokittelu sisältää niin paljon epämääräisiä olettamia. Joidenkin helposti havaittavissa olevien fysiologisten piirteiden avulla voidaan tehdä päätelmiä käyttäytymisestä, luonteesta, älykkyydestä ja niin edelleen.

Luultavasti rotuihin nimenomaan liitetään ajatuksia kielestä, kulttuurista ja käyttäytymisestä. Nämä ikään kuin kulkevat siinä mukana tai käsi kädessä, ja sen takia rotujen sekoittuminen on muka uhka tai huono asia. Se on uhka koko paikalliselle kulttuurille ja elämäntavalle.

Toinen sekalainen pointti on se, että kasveista ja eläimistä puhuttaessa erotetaan maatiaiset ja varsinaiset rodut. Rodut ovat jalostusten tulosta, kun taas maatiaiskasvit ja -eläimet ovat aikojen kuluessa luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksessa muovautuneita paikallisia kantoja. Ja "rotu" taas on jokin useamman kannan muodostama yhtenäiseksi katsottu ryhmä.

Minusta on selkeää se, että jollakin on musta iho tai tietty veriryhmä. Onhan se nyt posketonta väittää, että tämä olisi vain kulttuurillinen konstruktio. Mutta suhtaudun vähän skeptisesti siihen ajatukseen, että kulttuuria olisi ihmisten tapauksessa mahdollista irrottaa rodun käsitteestä tai sen mahdollisista määrittelyistä. Se kai tästä tekeekin niin vaikean pähkinän.

Antares

  • Vieras
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #35 : ti 31.03.2015, 16:53:57 »


Eli afrikanamerikkalaiset ovat huomattavasti heterogeenisempiä kuin eurooppalaistaustaiset. Ehdotan ainakin seuraavia syitä:
i.) Afrikkalaisen taustan heterogeenisyys.
ii.) Valkoisilla miehillä oli pääsy orjanaisiin kun he vain halusivat, ja ilman tarvetta kysyä lupaa naiselta. Isännän ja orjan lapset olivat hyvin yleisiä. Mustat miehet taas eivät käytännössä saaneet edes ottaa katsekontaktia valkoiseen naiseen.
iii.) Orjanomistaminen kasautui hyvin pienelle määrälle valkoihoisia orjanomistajia, ja eteläiseen Amerikkaan. Näin loppujen lopuksi iso osa mustista ja valkoisista elivät pitkään erillään toisistaan.
iv.) Valkoisen veren mustaamisen suuntaan taas vaikuttaa ainakin yksi syy. Mitä enemmän valkoiset miehet sekaantuivat mustiin naisiin, sitä enemmän afrikanamerikkalaisessa populaatiossa ilmeni vaihtelua ihonvärissä. Moni "musta" saattoi olla ihonväriltään hyvin "valkoinen". Mustilla on iso taloudellinen ja sosiaalinen insentiivi "passingiin", eli pyrkimykseen näyttäytyä valkoisena. Ja tätä myös tehtiin: luin vasta oikeudenkäynnistä, jossa valkoinen mies haastoi vaimonsa oikeuteen, kun selvisi että one drop rulen mukaan tämä ei ollutkaan valkoinen.

Kun ottaa huomioon että esteet tuohon iv) muutokseen alkoivat kunnolla poistua vain sukupolvi, pari sitten, muutos on ollut todella nopeaa ja jos mennään sellaisiin aikaskaaloihin joissa evoluutio perinteisesti toimii (satoja sukupolvia), kerrassaan mitään syytä ei ole epäillä etteikö tämä sekoittuminen olisi täydellistä ilman väkivaltaista tai muuten pakottavaa sosiaalista kontrolia.


Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5439
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #36 : ti 31.03.2015, 19:25:54 »
Kun ottaa huomioon että esteet tuohon iv) muutokseen alkoivat kunnolla poistua vain sukupolvi, pari sitten, muutos on ollut todella nopeaa ja jos mennään sellaisiin aikaskaaloihin joissa evoluutio perinteisesti toimii (satoja sukupolvia), kerrassaan mitään syytä ei ole epäillä etteikö tämä sekoittuminen olisi täydellistä ilman väkivaltaista tai muuten pakottavaa sosiaalista kontrolia.

Kun nyt Akatemiassa keskustellaan, niin sanottakoon, että pidän aika rohkeina väitteitä parinsadan vuoden päästä vaikuttavien syiden olemisesta tai olemattomuudesta, etenkin jos niiden sanotaan olevan täysin varmasti olemassa tai olematta. Tulevaisuuden ennustaminen tuskin oli helpompaa 1700-luvullakaan, ja silloin ei edes ymmärretty geenien ideaa. Kaikesta päätellen voidaan vaikka arvata, että kahdensadan vuoden päästä ydinsota on hävittänyt koko sivilisaation amerikan mantereelta. On tarpeeksi vaikeaa tutkia nykyhetkeä, kuten aiheesta huomaa.
« Viimeksi muokattu: ti 31.03.2015, 19:28:38 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Antares

  • Vieras
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #37 : ke 01.04.2015, 11:40:52 »
Sukupolven pituus ihmisellä on n.20-30 vuotta joten sadan sukupolven kulumiseen tarvitaan 2000-3000 vuotta ja satojen vastaavasti sitäkin enemmän... geenit eivät muutu hetkessä ja tässä tapauksessa tuskin lainkaan. Kaikki nopeammat muutokset ovat pelkkää kulttuurievoluutiota (ihmisen tapauksessa) tai sitten jonkun massiivisen katastrofin aiheuttamaa karsintaa (mikä ei kutistaisi ihmisen tapauksessa olevaa geeniperimää oleellisesti ellei se olisi globaali ja tuhoaisi lähes koko senaikaista ihmiskuntaa, niin tasaisesti levinnyt ihmisen nykyperimä on).

Vähän enemmän paikallisväriä saisimme ihmispopulaatioihin jos palaisimme kannibalismiin eli ihmiset vähintäänkin populaatiotasolla alkaisivat karttaa toisiaan. En ole huomannut ehdotustani väestönkasvun hillitsemiseksi kannatetun...




Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3082
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #38 : ke 01.04.2015, 11:54:01 »
Itse olisi todella varma tästä. Kun esim USA alkoi sallia eriväristen seka-avioliitot, muutoksen näkee silmillään. Nykyiset ns mustat siellä eivät ole mustia ollenkaan. Maailma kutistuu koko ajan, eriväristen populaatioiden jälkeläisiä tulee koko ajan lisää. Rajat eivät pysy ilman ku-klux-klaneja tai vastaavia täkäläisiä viritelmiä...

Tuota noin. En minäkään usko rotujen pysyvän ennallaan. En vain usko mihinkään yleiseen homogenisoitumiseen.

Tällä hetkellä USA:ssa huono-osaisuus on jo voimakkaasti periytyvää. Tämä tarkoittaa kääntäen sitä, että yläluokka on myös eristynyt jossain määrin omaksi porukakseen. Ja rodullisesti ja etnisesti niin yläluokan kuin alaluokankin koostumus on erilainen, vaikka valkoisia onkin molemmissa paljon (valkoinen osuus kasvaa alaluokassa, mikäli keskiluokan rapautuminen jatkuu). Yläluokassa on suhteellisesti ottaen paljon itä-aasialaisia ja vähän afroamerikkalaisia. Jos tällainen kehitys jatkuu muutaman sata vuotta, on tuloksena uusi rotujako. Siinä välissä ja sen jälkeenkin eriytymistä korostetaan erilaisin kulttuurisin keinoin.

Suurin mutta on se, että uskotaan nykyisen kehityksen jatkuvan. Tällä hetkellä ihmiskunta matkustaa ja sekoittuu varmaankin nopeammin kuin koskaan ennen - ja itse veikkaan, että tämä ei jatku pitkään. Halvan energian päivät ovat kohta ohi, ja globalisaatiolla on myös poliittisia vastavoimia. Tämä voi johtaa sekoittumisen hidastumiseen tai jopa käytännössä loppumiseen ilman mitään lakanapartioita tai rotulakeja.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5439
Vs: Laji, rotu, ihminen
« Vastaus #39 : ke 01.04.2015, 14:23:36 »
Vähän enemmän paikallisväriä saisimme ihmispopulaatioihin jos palaisimme kannibalismiin eli ihmiset vähintäänkin populaatiotasolla alkaisivat karttaa toisiaan. En ole huomannut ehdotustani väestönkasvun hillitsemiseksi kannatetun...

Nyt meillä ilmeisesti vallitsee kuilu kommunikaatiossa, koska en ymmärrä esitystäsi lainkaan. Kannibalismia ja ylikansoitusta? Oliko viestisi vastaus johonkin ketjussa esitettyyn?

Tiedetään ihmisen vaikutuksen yleensä biosfäärissä aiheuttaneen diversiteetin köyhtymistä, mutta sitä tavallisesti pidetään epätoivottavana. Analogisesti en uskaltaisi sanoa, olisiko ihmiskannan geneettinen homogenisoituminen jotenkin hyvä asia. Miksei niinkin voi ajatella. Biologisessa mielessä lajeja ennemminkin suojelee ominaisuuksien mahdollisimman suuri kirjo, jolloin poikkeusolosuhteissa laji selviää evolutiivisista pullonkauloista. Poikkeavien ihmisryhmien olemassaolo on  siinä katsannossa lajin selviämisen kannalta hyödyllistä, kuten poikkeusyksilöiden syntyminen voi olla erikoistuneissa yhteiskunnissa voimavara.
« Viimeksi muokattu: ke 01.04.2015, 14:26:25 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)