Kirjoittaja Aihe: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?  (Luettu 9438 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 3023
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #40 : pe 08.06.2018, 09:41:20 »
Tuomiojan puhe yllätti kieltämättä. Täytyy sanoa, että en olisi koskaan uskonut hänen fanittaneen "neljää hevosmiestä".

Nämähän olivat muoti-ilmiö, ja liittyivät elimellisesti aikansa tapahtumiin. Mutta Tuomioja oli kuitenkin jo täysin aikuinen mies siihen aikaan, varmaan kuusikymppinen.

Olen minäkin lukenut ainakin osan hevosmieskirjoista. Ne nyt ei yhtään mitään vaikuttaneet ajatuksiini, vaikka Dawkinsilla oli kylläkin joitakin kivoja oivalluksia, muistaakseni mm. täydellisen haisulin käsite.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15525
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #41 : pe 08.06.2018, 10:09:57 »
Pakkoko on olla uskovainen opiskellakseen ja tutkiakseen teologiaa? Uskonnonharjoittaminen opinahjoista pitäisi saada pois, mutta uskontoja voi tutkia siinä missä mitä tahansa muutakin.
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7558
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #42 : pe 08.06.2018, 10:39:37 »


Mutta siis - mun pointti nyt oli se, ettei - kuten faustinen tuntui päättelevän - itse uskontotiede terminä esitä väitettä, että uskonto on tiedettä


Niin, eli termin kirjoitusmuoto kyllä sitä väittää. Saattaa olla, että myös uskontoa pidetään tieteenä humanisteiden (tieteiden) joukossa.


Voisihan uskonnon tutkimusta väittää tieteelliseksi tutkimukseksi, mutta siinähän tutkitaan vain ihmisten ajatusmaailmaa ja siten lienee lähinnä psykologisten tekijöiden tutkimista.

Historiankin tutkiminen on aika epätieteenomaista ja täynnä aukkoja.


Tiedettä ja tieteellistä tutkimusta lienee aika vaikea harjoittaa ihmisten mielen osalta se, kun on niin vietävän kompleksista jo lähtökohdistaan.  Siinäkin on kyllä mahdollista tulla joihinkin johtopäätöksiin, mutta yksittäisen ihmisenkin tiedon omaksuminen on aina henkilöhistorian mukaista ja täynnä asenteita erilaisine oletuksineen. Ettei se omaksuminen etene tieteen mukaisesti ja vaikka etenisikin täyttyisi se vain uusilla asenteilla.



Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7558
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #43 : pe 08.06.2018, 10:46:44 »
Pakkoko on olla uskovainen opiskellakseen ja tutkiakseen teologiaa? Uskonnonharjoittaminen opinahjoista pitäisi saada pois, mutta uskontoja voi tutkia siinä missä mitä tahansa muutakin.


Aineellista maailmaa voi tutkia, miten erilaiset energiamuodot käyttäytyvät ja toimivat suhteessa keskenään.


Ihmisen mielen oikkujen tutkiminen tieteellisesti on huomattavan hankalaa eikä varmaan johda mihinkään lopputulemaan.


Päätellä voidaan kyllä, että aika helposti omaksutaan erilaisia asioita varsinkin, jos siihen on olemassa myötävaikutteita, kuten esim, aseman ja arvon nousu yhteisöissä.
Lampaatkin määkivät lauman mukana, oli paimen sitten hyvä, tai paha.

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 767
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #44 : pe 08.06.2018, 10:49:14 »
Olen minäkin lukenut ainakin osan hevosmieskirjoista. Ne nyt ei yhtään mitään vaikuttaneet ajatuksiini, vaikka Dawkinsilla oli kylläkin joitakin kivoja oivalluksia, muistaakseni mm. täydellisen haisulin käsite.

Mitä :D Tuskin liittyy muumeihin kuitenkaan, mikä on sinänsä harmi.

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 767
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #45 : pe 08.06.2018, 11:07:11 »
Todennäköisesti tässä kuitenkin tehdään asiasta isompaa kuin se silloin aikanaan oli.

Ensinnäkin on luonnollista, että eri yleisölle puhuu vähän eri tavalla. Tuomioja kertoo olevansa ateisti ja innistuneensa Dennettin, Dawkinsin ja Hitchensin kirjoja luettuaan sanomaan asian selvemmin. Ei siinä mitään.

Ainoa minusta vähän omituinen tai harkitsematon lausunto oli se, että teologian tiedekunnat pitäisi lakkauttaa. Asiasta voidaan toki keskustella, mutta mun mielestä on hyvä, että teologia ja pappien koulutus tapahtuu samassa instituonaalisessa viitekehykesessä kuin muidenkin professioiden opiskelu.

Kirkon ja valtion yhteydestä en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata, kun en asian nyansseja ymmärrä. Ajatteluni jää sille tasolle, että Ruotsissa homma vaikuttaa toimivan ihan hyvin nytkin vaikka siellä aiemmin valtionkirkkona toiminut Svenska kyrkan erotettiin valtiosta vuonna 2000. Ei siellä silti mitään sellaista puhetta kai ole esiintynyt, ettei Uppsalassa enää koulutettaisi teologeja tai että heidät potkittaisiin muualle akateemiseista ympyröistä.
    Toisaalta taas USA, joka on tämän valtion ja kirkon selkeän eron eräänlainen mallimaa, ei kyllä luo sellaista kuvaa, että valtion ja kirkon erottaminen sinällään takaisi mitään edityksellisyyttä, valistusta, tai muutakaan 'hyvää' mitä näihin asioihin tulee.

Asian yksityiskohtia tai teologiaa tuntematta oma päätelmäni on, että jos kiinnostaa päästä hyviin lopputuloksiin, kannattaisi katsoa, miten muualla on yksityiskohdissaan toimittu ja mitä ovat olleet seuraukset. Jos kiinnostaa sen sijaan sokeana julistaa pelkästä aatteen palosta, silloin toki voidaan periaatteellisesti puhua että lakkautetaan teologia ja erotetaan kirkko valtiosta. Kirkon ja valtion erottamisessa saattaa kuitenkin olla tärkeää se, täsmälleen mitä ja miten tehdään ja mihin sillä päästään.

Lähinnä kiinnostaisi Tuomiojalta kysyä, että mistä tämä ajatus teologisten tiedekuntien lakkauttamisesta on hänelle syntynyt, mitkä perusteet hän sille näkee ja mitä hyötyä siitä näin esimerkkien valossa näyttäisi olevan.
« Viimeksi muokattu: pe 08.06.2018, 11:40:04 kirjoittanut Topi »

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14793
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #46 : pe 08.06.2018, 11:27:07 »
Tuomioja sai piispallisen sivalluksen kerrottuaan ajatuksistaan Skepsiksen tilaisuudessa. On ymmärrettävä piispojen viime kädessä päättävän, mikä saa kuulua tieteen mandaattiin.

Puhe oli yksinkertaisesti lapsus, joita sattuu myös fiksulle ihmiselle, piispa Mikko Heikka sivaltaa kansanedustaja Erkki Tuomiojaa.
Heikka ottaa blogissaan kantaa IS:n uutiseen, jossa kerrottiin Tuomiojan Skepsis-yhdistyksen juhlassa pitämästä puheesta.

Tuomioja mm. vaati, että teologinen tiedekunta pitää poistaa yliopistoista. Tuomioja tunnustautuu ateistiksi.
...
- Valitettavasti Skepsis on ottanut maalitaulukseen myös ihmiskunnan suuret uskonnolliset perinteet, joiden totuusarvon punnitseminen ei kuulu tieteen mandaattiin, piispa kirjoittaa.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000110949.html?nomobile=4

Miten niin piispa pääsi päättämään tieteestä? Eihän hän tehnyt mitään muuta kuin ilmaisi oman näkemyksensä asiasta. Miksei vastaavasti Tuomiojaa pitäisi moittia siitä, että hän yrittää päättää siitä, mitä yliopipstossa tieteenä tehdään? Onko se poliitikkojen(kaan) asia?

Piispahan tuossa itse asiassa sanoo, ettei uskonnon totuusarvo ole tieteen mandaatin alueella. Juuri sitä ei teologiakaan tutki - yliopistossa. Sen pohdinta ja arviointi tapahtuu uskonnollisten yhteisöjen piirissä. Juuri siksi se pohdinta myös tuottaa erilaisia päätelmiä asiasta. KOska kyse EI ole tieteestä, eikä tieteen metodilla operoimisesta.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 3654
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #47 : pe 08.06.2018, 11:38:39 »
Ainoa minusta vähän omituinen tai harkitsematon lausunto oli se, että teologian tiedekunnat pitäisi lakkauttaa. Asiasta voidaan toki keskustella, mutta mun mielestä on hyvä, että teologia ja pappien koulutus tapahtuu samassa instituonaalisessa viitekehykesessä kuin muidenkin professioiden opiskelu.
Ei yliopiston tarkoitus kai liene olla ensisijaisesti ammattikoulu, vaikka esimerkiksi lääkärien koulutus yliopistossa lieneekin paikallaan. Voisi jopa mennä niin pitkälle, että ajattelisi, että kirkko voisi itse kustantaa pappiensa koulutuksen - miksi yhteiskunnan rahoja pitäisi tuhlata moiseen tunnustukselliseen huuhaaseen? Toisaalta teologin koulutus on kyllä aika yleissivistävä, erään ystäväni mukaan, joka on teologi, ja joka ei työskentele pappina. Hän on kertonut opiskelleensa mm. logiikkaa, klassisia kieliä, kirkkohistoriaa. Käsittääkseni koulutuksessa tutustutaan myös muihin maailman uskontoperinteisiin.

Se, mikä lienee vähän tieteellisempää on uskontotiede, uskonnon tieteellinen tutkimusta se kaiketi on, varsinkin kognitiivinen uskontotiede. Se kai puolustaa paikkaansa tiedeyliopistossa.
« Viimeksi muokattu: pe 08.06.2018, 11:42:43 kirjoittanut kertsi »

Poissa Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1739
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #48 : pe 08.06.2018, 11:39:56 »
No mitäs jos Tuomioja oli vain kalastelemassa ääniä?

Tietysti aina voi sanoa, että suurin osa teologisen tiedekunnan töistä menisi ihan hyvin vaikka kirjallisuudentutkimuksen alle, mutta tämäkin keskustelu on aika väsähtänyttä. Eikö saman tien laiteta pystyy vain yksi suuri tiedekunta, eli persvakotiedekunta, jossa opiskellaan vain ihan helvetin pragmaattista ja tarpeellista settiä, kuten lumen luomista ja putkiremppaa.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14793
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #49 : pe 08.06.2018, 11:56:56 »
Ainoa minusta vähän omituinen tai harkitsematon lausunto oli se, että teologian tiedekunnat pitäisi lakkauttaa. Asiasta voidaan toki keskustella, mutta mun mielestä on hyvä, että teologia ja pappien koulutus tapahtuu samassa instituonaalisessa viitekehykesessä kuin muidenkin professioiden opiskelu.
Ei yliopiston tarkoitus kai liene olla ensisijaisesti ammattikoulu, vaikka esimerkiksi lääkärien koulutus yliopistossa lieneekin paikallaan. Voisi jopa mennä niin pitkälle, että ajattelisi, että kirkko voisi itse kustantaa pappiensa koulutuksen - miksi yhteiskunnan rahoja pitäisi tuhlata moiseen tunnustukselliseen huuhaaseen? Toisaalta teologin koulutus on kyllä aika yleissivistävä, erään ystäväni mukaan, joka on teologi, ja joka ei työskentele pappina. Hän on kertonut opiskelleensa mm. logiikkaa, klassisia kieliä, kirkkohistoriaa. Käsittääkseni koulutuksessa tutustutaan myös muihin maailman uskontoperinteisiin.

Se, mikä lienee vähän tieteellisempää on uskontotiede, uskonnon tieteellinen tutkimusta se kaiketi on, varsinkin kognitiivinen uskontotiede. Se kai puolustaa paikkaansa tiedeyliopistossa.

Teologian opinnothan ovat pappeudelle vain pohjakoulutus. Sen varsinaisen papinopin antavat hiippakunnat. Teologisesta tiedekunnasta ei valmistuta papeiksi, eikä teologin papereilla saa pappisvihkimystä. Se on tietysti sitten oma aiheensa, pitäisikö yliopistokoulutus olla aina laaja-alaisempaa kuin vain oman uskonnon alaa tutkivaa. Pitäisikö kirkon ottaa suurempi viipale pappien koulutuksesta kontolleen? Toisaalta tämän kaiketi pelätään jopa heikentävän pappien osaamisen yleistä tasoa ja voivan johtaa ymmärryksen ja näkemyksen kapeutumiseen ja ”hihhuloitumiseen”. Tällaista koulutustason heikkouttahan valitellaan mm. imaamien kohdalla.

Poissa Vitel afGastro

  • Konkari
  • Viestejä: 14650
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #50 : pe 08.06.2018, 12:03:35 »
Ainoa minusta vähän omituinen tai harkitsematon lausunto oli se, että teologian tiedekunnat pitäisi lakkauttaa. Asiasta voidaan toki keskustella, mutta mun mielestä on hyvä, että teologia ja pappien koulutus tapahtuu samassa instituonaalisessa viitekehykesessä kuin muidenkin professioiden opiskelu.

Ei yliopiston tarkoitus kai liene olla ensisijaisesti ammattikoulu, vaikka esimerkiksi lääkärien koulutus yliopistossa lieneekin paikallaan. Voisi jopa mennä niin pitkälle, että ajattelisi, että kirkko voisi itse kustantaa pappiensa koulutuksen - miksi yhteiskunnan rahoja pitäisi tuhlata moiseen tunnustukselliseen huuhaaseen?


Sanoisin, että naulankantaan.

Pitäsikö äärimmäisen monikulttuurisessa maassamme yliopistoissa kouluttaa hengenmiehiä kaikille uskonnoille mm. voodoo-pappeja, guruja opettamaan hindulaisuutta ja pastafarismia....?

"Hare Krishna Hare Krishna
Krishna Krishna Hare Hare
Hare Rama Hare Rama
Rama Rama Hare Hare...."


PS.
Kuuluuko Jeesus-uskomme ja legendojen totuusarvojen punnitseminen piispojen mandaattiin? Koska on kolutettu oikein yliopistossa ja Jumala on vielä antanut viran (> 10 000 €/kk)?


VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14793
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #51 : pe 08.06.2018, 12:05:45 »


Mutta siis - mun pointti nyt oli se, ettei - kuten faustinen tuntui päättelevän - itse uskontotiede terminä esitä väitettä, että uskonto on tiedettä


Niin, eli termin kirjoitusmuoto kyllä sitä väittää. Saattaa olla, että myös uskontoa pidetään tieteenä humanisteiden (tieteiden) joukossa.

Miksi et valita siis sitä, että kirjallisuustiede väittää kirjallisuuden olevan tiedettä? Mikä on tuossa se ratkaiseva ero? Onko Rikos ja rauha tieteellinen tutkimus? Sillä perusteella, että yliopistossa kirjallisuustieteessä voidaan sitä tutkia? Onko englannin kieli tiedettä, koska kielitieteilijä voi tutkia sitä?

Lainaus
Voisihan uskonnon tutkimusta väittää tieteelliseksi tutkimukseksi, mutta siinähän tutkitaan vain ihmisten ajatusmaailmaa ja siten lienee lähinnä psykologisten tekijöiden tutkimista.

Historiankin tutkiminen on aika epätieteenomaista ja täynnä aukkoja.

Nyt sotket keskenään luonnontieteen ja tieteen, joka on laajempi käsite. Ihmisen tutkiminen on ihan yhtä lailla tiedettä kuin varpushaukkojen, lettojen tai linnunradankin tutkiminen. Ihmisen ajattelun tutkiminen on ihan yhtä lailla tiedettä kuin ihmisen verenkierron tai syöpäsairauksienkin tutkiminen. Itsehän jaksat meitä aina muistuttaa, että ihmisen ajattelukin on vain fysiologiaa, ei mitään aineetonta materiasta irrallista henkeä. Mitenkäs se nyt singahtikin jonnekin tieteen ulkopuolelle? Silkka materian käyttäytymisen tutkiminenhan on kyseessä.

Lainaus
Tiedettä ja tieteellistä tutkimusta lienee aika vaikea harjoittaa ihmisten mielen osalta se, kun on niin vietävän kompleksista jo lähtökohdistaan.  Siinäkin on kyllä mahdollista tulla joihinkin johtopäätöksiin, mutta yksittäisen ihmisenkin tiedon omaksuminen on aina henkilöhistorian mukaista ja täynnä asenteita erilaisine oletuksineen. Ettei se omaksuminen etene tieteen mukaisesti ja vaikka etenisikin täyttyisi se vain uusilla asenteilla.

No tämäpä onkin vallan veikeä tieteen rajan määritelmä: tutkitaan vain riittävän yksinkertaisia asioita ja ilmiöitä. Liian kompleksiset jätetään suosiolla tieteen ulkopuolelle.

Poissa Vitel afGastro

  • Konkari
  • Viestejä: 14650
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #52 : pe 08.06.2018, 12:23:48 »

Onko Rikos ja rauha tieteellinen tutkimus?


En osaa sanoa, koska en ole lukenut ko. teosta. Kuten en ole niitä miljoonia tutkimuksia ja väitöskirjoja, joita on rustattu Raamatusta. Suuri sinaushan niistä tutkimuksista on ihmiskunnalle koitunut ja Jeesuksen uusi tuleminen on kirja kirjalta yhä lähempänä.....

Lainaus

No tämäpä onkin vallan veikeä tieteen rajan määritelmä: tutkitaan vain riittävän yksinkertaisia asioita ja ilmiöitä. Liian kompleksiset jätetään suosiolla tieteen ulkopuolelle.

Viitaten edellä sanomaani. Uskotko teologisen "tutkimuksen" siunauksellisuuteen muiden kuin tutkintoa suorittavan ylioppilaan kannalta?

Helsingin piispa Teemu Laajalompsa sentään tutki töissään konkreettisia aiheita kuten: Itsetyydytystä seksuaalieettisenä kysymyksenä uskonnonfilosofisesta näkökulmasta sekä Seksuaalisuuden käsittelyä uskonnon oppikirjoissa....

Kannattaa tutkia aiheita, jotka aidosti kiinnostavat, jos haluaa piispaksi - ja kukapa ei haluaisi.

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 3023
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #53 : pe 08.06.2018, 12:24:52 »

Piispahan tuossa itse asiassa sanoo, ettei uskonnon totuusarvo ole tieteen mandaatin alueella. Juuri sitä ei teologiakaan tutki - yliopistossa. Sen pohdinta ja arviointi tapahtuu uskonnollisten yhteisöjen piirissä. Juuri siksi se pohdinta myös tuottaa erilaisia päätelmiä asiasta. KOska kyse EI ole tieteestä, eikä tieteen metodilla operoimisesta.

Uskontoihin sisältyy monia väitteitä, jotka ovat tosia tai epätosia. Piispoille ei tietenkään ole mieluista, jos aletaan arvioida totuusarvoja ruumiiden ylösnousemuksille ja aivottomille tietoisuuksiille. Samalla logiikalla voisi esittää, ettei astrologiankaan totuusarvoja voi tai sovi arvioida tieteen keinoilla.

Tuskin sekään kelpaa piispoille, että kirkon uskonkappaleita pidetään vain kirjallisina luomuksina ilman sen vahvempaa sidettä reaalimaailmaan.
« Viimeksi muokattu: pe 08.06.2018, 12:36:19 kirjoittanut drontti »

Poissa Hugo

  • Konkari
  • Viestejä: 1452
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #54 : pe 08.06.2018, 13:27:51 »

Onko Rikos ja rauha tieteellinen tutkimus?


En osaa sanoa, koska en ole lukenut ko. teosta.

VA.

Tuota ei olisi ollut erikseen kertoa.

Rikos ja rangaistus on paitsi rakkaustarina ennen kaikkea kertomus materialistista, joka tappaa mielestään täysin hyödyttömän ihmisen, koska katsoo itse paremmin tarvitsevansa tämän rahat. Kiinni jäätyään ja rangaistusta kärsiessään materialisti löytää paitsi rakkauden myös Jumalan.

Ateistin sielulle kirja voi olla turmiollinen.

Poissa Vitel afGastro

  • Konkari
  • Viestejä: 14650
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #55 : pe 08.06.2018, 14:05:58 »

Onko Rikos ja rauha tieteellinen tutkimus?


En osaa sanoa, koska en ole lukenut ko. teosta.


Tuota ei olisi ollut erikseen kertoa.

Rikos ja rangaistus on paitsi rakkaustarina ennen kaikkea kertomus materialistista, joka tappaa mielestään täysin hyödyttömän ihmisen, koska katsoo itse paremmin tarvitsevansa tämän rahat. Kiinni jäätyään ja rangaistusta kärsiessään materialisti löytää paitsi rakkauden myös Jumalan.

Ateistin sielulle kirja voi olla turmiollinen.

Kukahan onkaan kirjoittanut ko. kirjan "Rikos ja rauha"?

Oliko Feodor Nikoljevits Tolstoi?

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Hugo

  • Konkari
  • Viestejä: 1452
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #56 : pe 08.06.2018, 14:09:15 »

Onko Rikos ja rauha tieteellinen tutkimus?


En osaa sanoa, koska en ole lukenut ko. teosta.


Tuota ei olisi ollut erikseen kertoa.

Rikos ja rangaistus on paitsi rakkaustarina ennen kaikkea kertomus materialistista, joka tappaa mielestään täysin hyödyttömän ihmisen, koska katsoo itse paremmin tarvitsevansa tämän rahat. Kiinni jäätyään ja rangaistusta kärsiessään materialisti löytää paitsi rakkauden myös Jumalan.

Ateistin sielulle kirja voi olla turmiollinen.

Kukahan onkaan kirjoittanut ko. kirjan "Rikos ja rauha"?

Oliko Feodor Nikoljevits Tolstoi?

VA.

Väärin arvattu.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14793
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #57 : pe 08.06.2018, 14:30:45 »

Onko Rikos ja rauha tieteellinen tutkimus?


En osaa sanoa, koska en ole lukenut ko. teosta. Kuten en ole niitä miljoonia tutkimuksia ja väitöskirjoja, joita on rustattu Raamatusta. Suuri sinaushan niistä tutkimuksista on ihmiskunnalle koitunut ja Jeesuksen uusi tuleminen on kirja kirjalta yhä lähempänä.....

Hups...ajatuskatkos...piti kirjoittaa joko Rikos ja rangaistus tai Sota ja rauha, mutta ajatus kaktkesi ja tulikin hybridi. Noh...joka tapauksessa...onko kaunokirjallisuus tiedettä? Koska kirjallisuustiede sitä tutkii. Voit ottaa minkä tahansa kaunokirjallisen teoksen tarkasteltavaksesi ja pohdittavaksesi tähän. Itse teoksella ei varsinaisesti ole ohdintaan vaikutusta. Oletkos lukenut Seitsemän veljestä vaikkapa? Onko tiedettä?



Lainaus

No tämäpä onkin vallan veikeä tieteen rajan määritelmä: tutkitaan vain riittävän yksinkertaisia asioita ja ilmiöitä. Liian kompleksiset jätetään suosiolla tieteen ulkopuolelle.

Viitaten edellä sanomaani. Uskotko teologisen "tutkimuksen" siunauksellisuuteen muiden kuin tutkintoa suorittavan ylioppilaan kannalta?[/quote]

Sulla on jännittävä kyky unohtaa, että mä olen ateisti. Siten en usko MINKÄÄN siunauksellisuuteen.

Poissa Vitel afGastro

  • Konkari
  • Viestejä: 14650
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #58 : pe 08.06.2018, 14:40:16 »

Onko Rikos ja rauha tieteellinen tutkimus?


En osaa sanoa, koska en ole lukenut ko. teosta. Kuten en ole niitä miljoonia tutkimuksia ja väitöskirjoja, joita on rustattu Raamatusta. Suuri sinaushan niistä tutkimuksista on ihmiskunnalle koitunut ja Jeesuksen uusi tuleminen on kirja kirjalta yhä lähempänä.....

Hups...ajatuskatkos...piti kirjoittaa joko Rikos ja rangaistus tai Sota ja rauha, mutta ajatus kaktkesi ja tulikin hybridi. Noh...joka tapauksessa...onko kaunokirjallisuus tiedettä?


Chill out (SDP) on lukenut myös kirjan "Rikos ja rauha".

Kaunokirjallisuuden tutkiminen voi tietysti olla tiedettä.

Lainaus

Oletkos lukenut Seitsemän veljestä vaikkapa? Onko tiedettä?


Olen ja ei.

Lainaus

Sulla on jännittävä kyky unohtaa, että mä olen ateisti. Siten en usko MINKÄÄN siunauksellisuuteen.


Unohtelu on vain yksi monista kyvyistäni. Ateistikin muuten voi uskoa esim., että Juha Sipilän hallitus on ollut Suomelle siunauksellinen.


VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 3023
Vs: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
« Vastaus #59 : pe 08.06.2018, 14:42:51 »
Rikos ja rangaistus on paitsi rakkaustarina ennen kaikkea kertomus materialistista, joka tappaa mielestään täysin hyödyttömän ihmisen, koska katsoo itse paremmin tarvitsevansa tämän rahat. Kiinni jäätyään ja rangaistusta kärsiessään materialisti löytää paitsi rakkauden myös Jumalan.

Ateistin sielulle kirja voi olla turmiollinen.

Olen lukenut tuon kirjan, ja kokemukseni mukaan se on täysin turvallinen. Ateismini ei rapautunut siitä yhtään.

Luultavasti jumallöytöjä tekevät herkimmin ne, jotka jumalia innokkaimmin etsiskelevät. Mistä he tunnistavat löytönsä jumalaksi, ja vielä tietyksi jumalaksi, siitä en ole oikein selvillä. Itse en erottaisi edes Jeesuksen kuvaa paahtoleivässä jonkun Ahmedin kuvasta.