Kaunan kantamisessa katse kohdistuu siihen, joka kaunaa kantaa - on päättänyt kantaa. Viha - minun silmissäni - on enemmän tunnetila, joka ympäröi ihmiset ja kietoo sisäänsä. Sen valtaan joudutaan ikäänkuin sitä valitsematta. Se tulee ja ottaa valtaansa. Kaunainen taas enemmän omana valintanaan päättää sellainen olla. Olisi ehkä parempi olla kaunainen, koska silloin oma toimijuus asiassa on selvempää ja oikeastaan vähemmän kaunan kohteen syytä. On ihan luontevaa ajatella, että joku ihminen tai asia tai tilanne nyt vain tekee minut vihaiseksi. Sen sijaan kaunan kantaminen on enemmän omissa käsissä. Voi joko päättää kantaa kaunaa - tai olla kantamatta. Päätös on itsellä.
Tämä siis vain ihan oma suhteeni näihin sanoihin. En väitä, että muut kuulevat ne samaan tapaan.
Kun kyselin, mitä vihaamisella oikeastaan tarkoitetaan, siinä yksi usvainen tausta-ajatus oli juuri se, että ehkä puhutaan vihasta vähän liian monessa yhteydessä ja päällekkäin eri merkityksiä käyttäen. Olisi parempi tunnistaa vaikka se kauna sieltä joukosta myös.
Toki hononymia on ihan normaali ilmiö. Siis se, että vaikka sanalla "viha" on useita eri käyttöyhteyksistä riippuvia konnotaatioita ja merkityksiä. Kuten Safiirikin tässä osoittaa, meillä on kuitenkin taipumus ajatella, että jos on jokin yksi sana, kuten viha, silloin sillä on joku tietty syvin olemus ja jos samaa sanaa käytetään, on oltava kyse samasta asiasta.
Nyt viha kattaa kaiken antipatiasta, halveksunnasta ja suuttumuksesta aina sinne katkerimpaan kaunaan. Siis ainakin näköjään tässä suvaitsevaisuuskeskustelussa, jossa ihmisiä syytetään vihaamisesta ja puhutaan vihapuheesta.
Minusta vihapuheen EU-henkinen määritelmä ehkä vie sen suvaitsevaisuuden tai hyvän tahdon ja ystävällisen asenteen vaatimuksen liian pitkälle. Siinä sanotaan seuraavaa:
Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa (R 97 20) vihapuhe on määritelty seuraavasti:" Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansalaismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten, ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan.
https://www.poliisi.fi/vihapuheTietysti tuon voi nopeasti lukaista ja todeta että hienoa ja hyvä, en näe ongelmaa. Itse näen sen kuitenkin niin, että tässä on hyvä ja järkevä tarkoitus, mutta asia on oikeasti aika vaikea ja kimurantti. Siinä oikeasti suurinpiirtein sanotaan, että mikä tahansa antipatia siirtolais- tai ulkomaalaistaustaista kohtaan on "vihapuhetta", ja tämä rinnastetaan eksplisiittisesti lauserakenteessa myös antisemitismiin.
Totta kai siihen vaikuttaa ja kuuluukin vaikuttaa se, missä asemassa puheen kohteena oleva porukka on. Jos VA propagoi täällä demareista ihan hirvittävää "vihapuhetta", se on tavallaan OK, koska he kuitenkin ovat yksi suurimmista puolueista, nauttivat suhteellisen suurta arvostusta ja ovat yhteiskunnan valtarakenteissa aika korkealla.
Missä vaiheessa tässä tullaan siihen, että aletaan sanella ihmisille, mitä saa ja ei saa tuntea ja mitä saa tai ei saa sanoa tuntevansa?
Ymmärrän toki sen, että Euroopan historiankin valossa on hyvin ymmärretävää ja tarpeellista, että ollaan kansanryhmiä vastaan kiihottamisen suhteen todella varuillaan. Kiinnitän tässä huomiota kuitenkin siihen, että vihapuhe on tässä määritelty sillä tavalla, että A) negatiivinen tunne voi olla melkein miten lievä tahansa ja B) asetelma on epäsymmetrinen ja puhutaan nimenomaan siirtolaisista ja muualta tulleista.
Siinä jos me ruvetaan heti sanomaan, jos joku esittää "ruman" mielipiteen tai kaunaisen sellaisen, että se on rikollinen ja natsi ja antisemitismi ja niin edelleen ja niin edelleen, eikö me silloin vain lisätä vastakkainasettelua ja rakenneta ihmisten välille raja-aitoja?
Tää EU:n kannanotto tai mikä lausunto nyt onkaan on vain yksi esimerkki sellaisesta eetoksesta, joka tätä vihapuhe-sirkusta nyt leimaa, mutta ei se mikään erityisen vinoutunut sellainen edes ole vaan aika tyypillnen.
Siinä otetaan aika voimakkaasti kantaa kaikkien siirtolaisten ja ulkomaalaistaustaisten oikeuksien puolesta, mutta se ei millään tavalla huomioi sitä, mitä tapahtuu jonkun paikallaan olevan väestön sisällä ja minkälaisia raja-aitoja sinne ihmisten välille taas rakennetaan ja millä perusteilla.
