Kirjoittaja Aihe: Kulinaristinen ketju (nro2)  (Luettu 11482 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4137
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #220 : ma 08.10.2018, 19:41:16 »
^ paistoitko kokonaisena könttänä vai siivuina?


Perunamuusi voisi tuon kanssa sopia, ja kermakastike.

Leikkelin Fiskarsin saksilla paksuiksi, noin 3cm, viipaleiksi ja sitten pannulle tirisevään voisulaan.

Pottuvoi, kermakastike ja kanttarellit vielä mukaan niin aina paranee. Oli kuitenkin laiskan päivän ruoka tänään.  ;D
Erään ystäväni mies tekee aika perinteistä (saksalaista) ruokaa, ja reseptien mukaan. Hänen kastikkeensa sopisi varmaan ihanasti tuohon maksaan:
Hän valmistaa sunnuntaipaistin uunissa juuresten ja sipulin tms. kanssa, ja kun se on valmista, hän miksaa syntyneen nesteen juuresten kanssa niin, että ne suurustavat kastikkeen, ja maustaa kermalla. Muistaakseni kastikkeeseen ei käytetä jauhoja ollenkaan. Aivan hurmaava kastike.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4137
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #221 : ma 08.10.2018, 21:13:36 »
Oooh. Taisin juuri keksiä superhelpon ja supermaukkaan lisukkeen, joka tosin edellyttää kokonaisena suolavedessä keitettyä lanttua (eilistä tai toissapäiväistä tämä):

Lämmitetään 1 paksu mustapapupihvi (Lidlin?) (pakaste) mikrossa,
pihvin ympärille leikellään siipaleita em. lanttua,
päälle rakuunaa(!) ja pecorinoa ja mustapippuria, ja lämmitetään kunnes lämmintä ja juusto vähän sulanutta.

On muuten hyvää. Ihan pitsan veroista. Ensi kerralla voisinkin jättää lantun vähän rapsakaksi ja kokeilla tehdä siitä pitsaa...
On varmaan paljon terveellisempikin kuin valkoisista vehnäjauhoista tehty pitsa, ainakin on paljon kuitua, ja koska lanttu kuuluu ristikukkaisiin, se sellaisena myös ehkäisee syöpää. (Vaikka tällä kertaa oli kyllä suolaa ruoassa enemmän kuin yleensä, mm. pecorinon ja valmispihvin takia.)
« Viimeksi muokattu: ma 08.10.2018, 21:20:42 kirjoittanut kertsi »

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15409
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #222 : ti 09.10.2018, 12:22:00 »

Todella hyvä sienisyksy menossa - lämmintä ja kosteaa. Kanttarellejakin on taas metsässä, samoin mustiatorvisieniä ja suippilovahveroita nousee vauhdilla, herkkutattikin oli polun varressa eli sienistä ei nyt ole pulaa. Viikonloppuna tein syksynkeltaista kantarellimunakasta ja kanttarelli-vahverokastiketta....

Mutta tuli taas mieleeni, että silloin kun on huono sienionni ja saalis vaatimaton omaksi sieniruuaksi, niin minulla on kuivakaapissa kanttarellikastike- ja sienikeittopusseja. Panee pussikeiton/-kastikkeen ohjeen mukaan kiehumaan ja paistaa sen pienen sienisaaliin sipulin ja rouhitun mustapippurin kanssa. Sitten vain sienet em. pussiruuan sekaan ja vielä loraus kermaa tai esim. tuorejuustoa - ja ihan kelpo ateria syntyy helposti ja käden käänteessä. Kun niitä sieniäkään ei ole paljon siivottavana....


JvQ
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1559
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #223 : ti 09.10.2018, 13:06:14 »
Suuria sieniherkkujani on mieto sienirisotto, jonka voi tehdä mistä tahansa löytämistään sienistä. Minusta hyvä idea on paistaa lopuksi voissa pala vaaleaa järvikalaa risoton päälle: kotimainen yhdistelmä järveä ja metsää!

Risotto kahdelle (ihan hyvän kokoinen annos):
200 - 250g risottoriisiä
oliiviöljyä
1 varsi varsiselleriä hyvin pieneksi hienonnettuna
1 pieni sipuli / 2 salottia hyvin pieneksi hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi, jos haluaa laittaa
1,5 - 2dl valkoviiniä
1 litra kiehumispisteeseen kuumennettua lientä (kasvis- tai kanalientä); sekä tarvittaessa kiehumispisteeseen kuumennettua vettä, mikäli liemi loppuukin ennen aikojaan
1 litra sieniä, kanttarelleja, suppilo- tai kosteikkovahveroita, orakkaita, mitä tahansa hyviä (viimeksi tein kosteikkovahveroista, limanuljaskoista ja rusko-orakkaista)
2dl raastettua parmesania
3rkl voita
mausteita: suolaa, valkopippuria jauhettuna

pieni kalafile per syöjä

i.) valmistellaa kala siten, että se on valmis paistettavaksi. Pilkotaan kaikki ainekset valmiiksi. Laitetaan liemi kattilaan ja kuumennetaan kiehuvaksi.
ii.) pilkotaan 80-90 % sienistä melko pieneksi ja paistetaan pannulla nesteet pois ja hieman väriä pintaan. Laitetaan paistetut sienet syrjään. Loput 10 - 20 % sienistä jätetään koristeeksi, pilkotaan oman mielen mukaan ja säästetään valmiin annoksen päälle ripoteltavaksi. Hoidan itse koristesienien paistamisen samalla kun keittelen risottoa. Käytän samaa pannua, jolla paistoin
ii.) laakeapohjaisessa kattilassa/kasarissa kuullotetaan sipulia, varsiselleriä ja valkosipulia vajaan 10 minuutin ajan varovaisesti. Maustetaan samalla suolalla ja valkopippurilla. Nostetaan hieman lämpöä ja lisätään riisi, sekoitellaan muutaman minuutin ajan, kunnes riisi alkaa muuttua läpikuultavaksi (ja riisin sisältä kuultaa läpi valkoinen ydin). Jollekin riisin oikea paisto on tärkeä asia, itse en ole huomannut kamalasti eroa, kunhan hetken paistelee.
iii.) lisätään viini ja annetaan poreilla ja imeytyä riisiin. Aletaan lisäämään lientä n. kauhallinen kerrallaan. Hämmennellään alussa jatkuvasti, loppua kohti voi olla hieman vähemmän orjallinen. Lisätään uusi kauhallinen, kun edellinen liemi on alkanut imeytyä riisiin/haihtua. Kolmannen kauhallisen jälkeen lisätään sivuun laitetut sienet. Jatketaan liemen lisäämistä n. 15 minuutin ajan. Maistetaan riisinjyviä: jos ne ovat epämiellyttävän al dente, jatketaan liemen lisäämistä; jos ne ovat lähestulkoon miellyttävän al dente, lopetetaan liemen lisääminen ja suljetaan levy. N. 20 minuutissa pitäisi olla valmista, voi mennä pidempäänkin. Maistellessaan voi lisätä suolaa: kannattaa kuitenkin huomioida, että lopussa lisättävässä juustossa on suolaa, eli tässä vaiheessa risotto voi olla hieman alisuolattua. Ripotellaan juustoraaste ja voi nokareina risoton päälle. Laitetaan kansi päälle ja annetaan juuston ja voin sulaa muutaman minuutin ajan kannen alla.
iv.) paistetaan kalat nopeasti pannulla samalla kun risotto lepäilee. Maustetaan suolalla ja valkopippurilla.
v.) hämmennetään juusto ja voi risoton sekaan. Maistetaan suola, lisätään tarvittaessa. Lisätään hieman lientä, mikäli risotto on liian jämäkkää. Minusta risoton tulee olla melko löysää: koostumukseltaan sellaista, että se valuu hitaasti reunoja kohti, kun sitä lusikoi lautaselle. Esteettisistä syistä sen voi toki jättää jämäkämmäksikin. Asetellaan kalafile risoton päälle.
vi.) Ääntä kohti. Lasillinen ruoanlaitossa käytettyä valkoviiniä lasissa.

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15409
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #224 : ti 09.10.2018, 13:22:17 »

^^
Olen valitettavasti vain kerran elämässäni löytänyt kosteikkovahveroita, vaikka suppilovahveroita olen kerännyt valtavat määrät.

JvQ
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4137
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #225 : ti 09.10.2018, 13:57:55 »
Erään tuntemani italialainen mies tekee kuivatuista tateista (kaupasta ostettuja) tuon tapaista risottoa kuin wade, vaikkakin ilman varsiselleriä tai valkosipulia. Taivaallisen makuista. Muistaakseni hän otti (estelyistäni huolimatta) lämminvesihanasta lämmintä vettä ja liotti tatit siinä, eikä keittänyt tatteja ollenkaan, vaan lisäsi ne valmiiseen risottoon. Taisi selittää, että ne sitkistyvät muuten. Hän käytti fondia (sellaisia pieniä kapseleita) liemenä. Ja se valkoviini tosiaankin on olennaista tuossa.  Taisi muuten maustaa risoton timjamilla.

Sitä en muista, mitä muuta oli tarjolla aterialla. Oli kyllä niin mahtava ruokaelämys se risotto, että vain se jätti muistijäljen, eikä mikään muu.
« Viimeksi muokattu: ti 09.10.2018, 14:45:38 kirjoittanut kertsi »

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4137
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #226 : to 11.10.2018, 23:28:25 »
Pari ruokalusikallista jälkiruokaa, tiivistettyjä kaloreita potenssiin sata, ihana maku:

Sekoitetaan maustamatonta maapähkinävoita, kaakaota, pölysokeria, ihan vähän kermaa (ja ehkä tippa vettä) suurin piirtein samassa suhteessa, tai maapähkinävoita vähän enemmän kuin muita aineksia.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4137
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #227 : ma 22.10.2018, 21:09:44 »
Ekaa kertaa kokeilin pakastettuja kirsikoita, taisi olla Pirkka-merkkisiä. Piti olla kivettömiä, mutta yksi kivi löytyi. Maku kertakaikkisen ihana puolisulana, mutta vihloi liikaa yhteen hampaaseen, joten söin vasta aivan sulaneena, kera Valion A+-luomujugurtin. Ei tarvinnut yhtään sokeria, ja silti oli kuin jälkiruoka.

Toinen uusi tuttavuus oli myöskin pakaste: granaattiomenan siemeniä. Lisäsin aamulla kauralesepuuroon, kera kotimaisen omenan, maitorahkan, kanelin, saksanpähkinöiden ja A+-luomujugurtin. Veljet, että oli hyvää, ja vielä lesepuuro kaiken lisäksi! Tästä tulee uusi lemppariostos.

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15409
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #228 : ke 24.10.2018, 09:33:01 »
Perunoista ja perunamuussista:

Pidän perunasta ja Luojan kiitos nykysin kaupoissa on aina saatavilla 5 - 10 - 15 lajiketta hyvää perunaa - kun joku vuosikymmen sitten oli aitoon neuvostotyyliin vain kehoa "yleisperunaa".

Tein eilen perunamuhennosta, mutta en löytänyt Rosamundaa, josta yleensä ole tykännyt tehdä muhennosta. En tiedä minne vanha kunnon Rosamunda on kaupoista kadonnut, kun nyt tyrkyllä mm. uuniperunaksi on Bellarosaa, joka ei minusta ole yhtä hyvä.

Kun en löytänyt Rosamundaa kokeilin ensi kertaa minulle ennestään tuntematonta Afraa, josta tuli kyllä hyvää muhennosta, mutta..... Tämä uusi peruna tuotti yllätyksen. Jauhoisena ja mureana sitä isoina lohkoina keittäessäni se hajosi täysin alle viidentoista minuutin ja seurauksella, että suolaa keittovedestä tuli muusiin vähän liikaa.

Muutenhan hyvään muhennokseen ei paljon muuta tarvitakaan; hyvää perunaa, merisuolaa, vähän kuumaa maitoa, pari nokaretta voita - ja aina muhennettaessa joukkoon myös hienoksi silputtu sipuli....

(Michelin ravintoloissa laitetaan voita suhteessa perunaan 1:1.)

PS.
Niin siis suosittelen Afraa ja aion sitä itsekin käyttää, mutta en tavallisena keittoperunana.


VA.
« Viimeksi muokattu: ke 24.10.2018, 09:39:25 kirjoittanut Vitel afGastro »
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4137
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #229 : ke 24.10.2018, 13:23:45 »
Perunamuhennos kuulostaa omaan korvaani eksoottiselta nimitykseltä, omassa sanakirjassani se on perunamuusi (tai perunasose, jos haluaa hienostella). Millähän nimellä sitten kulkee vastaavasti suomeksi ns. muhennettu peruna, eli stuvad potatis? (Tässä vielä tymäkämpi resepti: https://www.koket.se/per_morberg/varmratter/korv_och_chark/isterband_med_stuvad_potatis/ ) Itse kutsuisin sitä spontaanisti perunamuhennokseksi, mutta se taitaa olla väärin, sillä kyllä tuo perunamuhennos on ihan yleinen nimitys perunamuusille pikagooglauksen perusteella. Ja toisaalta kyllä perunamuhennoksen nimellä löytyy myös muhennettua perunaa nk. tässä https://www.lidl-reseptit.fi/reseptit/Savustettua-BBQ-lohta-muhennettua-perunaa-ja-hollandaisekastiketta . (Ruotsiksi ei kyllä koskaan kai kutsuttaisi perunamuusia nimellä stuvad potatis.) Sanalainat vieraista kielistä ovat hassuja, sillä usein merkityksen vähän muuttuvat matkalla, vrt. laulaa, joka on viroksi määkiä tjst..
« Viimeksi muokattu: ke 24.10.2018, 13:31:20 kirjoittanut kertsi »

hibiscus

  • Vieras
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #230 : ke 24.10.2018, 15:58:29 »
  Sanalainat vieraista kielistä ovat hassuja, sillä usein merkityksen vähän muuttuvat matkalla, vrt. laulaa, joka on viroksi määkiä tjst..

En tiedä, mistä olet löytänyt tuollaisen käännöksen. Kyllä niitä huvittaviakin aitoja sanoja ja sanontoja virosta suomeksi löytyy. Esimerkiksi: lähme raiskama pappi ja pärast koristame ruumin. (Lähdemme tuhlaamaan rahaa ja myöhemmin siivoamme huoneen tai arst kiidab seda meest, kes kõhib perse seest Lääkäri kiittää sitä miestä, joka yskii perseestä). Kyllä laulaa on viroksi laulda, eikä määkiä, mikä on VA- tyylistä kakkapuhetta-

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4137
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #231 : ke 24.10.2018, 16:17:35 »
Mistähän lie sekin tarttunut matkaan, voi olla väärinymmärrys tai väärinmuistaminen. Käännöspalvelu translate.google.com kääntää muuten viron "määkiä"- sanan suomeksi "lyön vetoa". Ehkä muistelin puhua-sanaa, joka tämän mukaan olisi rääkima.

hibiscus

  • Vieras
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #232 : ke 24.10.2018, 16:30:27 »
Mistähän lie sekin tarttunut matkaan, voi olla väärinymmärrys tai väärinmuistaminen. Käännöspalvelu translate.google.com kääntää muuten viron "määkiä"- sanan suomeksi "lyön vetoa". Ehkä muistelin puhua-sanaa, joka tämän mukaan olisi rääkima.

Älä luotatranslate,googlrn käännöksiin. Siinä on paljon virheitä kuten tuossakin, jossa virolainen verbi on perusmuodossa, mutta suomeksi ei ole. Sama vika näkyy vaivaavan ilmaista sanakit
rjaakin, jossa suomenkielinen sana on perusmuodossa, mutta vironkielinen sana ei ole. Se ei ole sinun vikasi.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4137
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #233 : ke 24.10.2018, 16:35:01 »
Juuei, en luota. Luulen, että suomen ja viron kaltaisten "päätteellisten" kielten käännökset ovat automaagisille kääntäjille ekstravaikeita.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4137
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #234 : ke 24.10.2018, 21:57:57 »
Ensimmäistä kertaa kokeilin varsiparsakaalia eil broccolinia, ja kylläpäs osasi olla hyvää. Huuhtelin ja pilkoin vähän pienemmäksi, haihdutin veden paistinpannulla ja lisäsin vähän sitruunalla ja basilikalla maustettua rypsiöljyä (Keiju). On kyllä aika tyyristä herkkua tämä vihannes, lähemmäs neljä euroa puoli kiloa, jos en väärin muista. Mutta olettaisin, että sillä on samat hyvät terveysvaikutukset kuin parsakaalilla, josta en oikein tykkää (jokin kitkerä maku siinä on).

Em. varsiparsakaali maistui hyvältä kvinoa-salaatin (sis. kvinoan lisäksi mm. kaprista, punasipulia, suippopaprikaa) ja eräänlaisen juusto-omeletin kanssa. Juusto-omelettiin laitoin raastettua kesäkurpitsaa, valkosipulia, chilitahnaa, oreganoa, raastettua mozzarellaa ja tietty kananmunaa. Se ei oikein meinannut tekeentyä, melkein paloi pohjasta kun oli vielä päältä tytisevä. Ensi kerralla teen omeletin ensin, ja vasta sitten tällään juuston päälle.

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15409
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #235 : to 25.10.2018, 09:44:38 »

Ensimmäistä kertaa kokeilin varsiparsakaalia eil broccolinia, ja kylläpäs osasi olla hyvää. Huuhtelin ja pilkoin vähän pienemmäksi, haihdutin veden paistinpannulla ja lisäsin vähän sitruunalla ja basilikalla maustettua rypsiöljyä (Keiju). On kyllä aika tyyristä herkkua tämä vihannes, lähemmäs neljä euroa puoli kiloa, jos en väärin muista. Mutta olettaisin, että sillä on samat hyvät terveysvaikutukset kuin parsakaalilla, josta en oikein tykkää (jokin kitkerä maku siinä on).


Kehuin itsekin broccoliinia keväällä....
http://jatkumo.net/index.php?topic=66.msg196211#msg196211

Näin syksyllä on kaikenlaista kesä kaalisatoa edullisesti tarjolla. Yksi herkuistani on napakka ruusukaali - yleensä lisäkkeenä. Hieman karvas sekin on parsakaalin tapaan, mutta karvautta voi pyöristää lisäämällä hieman sokeria.

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4137
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #236 : to 25.10.2018, 12:43:38 »
^ Hyvä lisäys tuo, että varsparsakaalia tarvitsee tosiaankin kypsentää vain pari minuuttia.

Ruusukaalikin on muistaakseni tosi terveellinen, mutta siinä on sama jokin (kitkerä?) maku kuin parsakaalissakin. Sokerin lisääminen lienee hyvä vinkki, mutta sen tällääminen (suolaiseen) ruokaan vaan on mulle vaikeaa, ihan lähtien tomaattipohjaisesta pastakastikkeestakin. (Ja sitten toisaalta saatan kyllä tehdä makeaa jälkkäriä.)
Liian kypsäkin ruusukaali on vähän ällöä. Omasta miestäni se maistuu paremmalta siinä vaiheessa, kun se on vielä kauniin virheää. Jos sitä kypsentää liikaa, se harmaantuu.

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15409
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #237 : to 25.10.2018, 13:09:38 »
^ Hyvä lisäys tuo, että varsparsakaalia tarvitsee tosiaankin kypsentää vain pari minuuttia.

Ruusukaalikin on muistaakseni tosi terveellinen, mutta siinä on sama jokin (kitkerä?) maku kuin parsakaalissakin. Sokerin lisääminen lienee hyvä vinkki, mutta sen tällääminen (suolaiseen) ruokaan vaan on mulle vaikeaa, ihan lähtien tomaattipohjaisesta pastakastikkeestakin.

Olin joitakin vuosia sitten italialaisen ruuan kokkauskursilla. Opettaja oli italialainen kokki, joka oli pitänyt Suomessa monia ravintoloita..... (Miksi luopui niistä on oma juttunsa.)

Ehkä selkein oppi oli: paljon oliiviöljyä ja sokeria!

Kun ruskistin jotain pannulla italialainen tuli litran öljypullon kanssa, lorotti öljyä pannulle ja totesi aina ihmettelevänsä miksi suomalaiset eivät käytä paistamisessa öljyä. Kun tein tomaattikastiketta italialainen tuli kilon sokeripussin kanssa - kaatoi sokeria pannulle kastikkeeseen ja sanoi, että tomaatti vaatii paljon sokeria....


VA.



Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4137
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #238 : to 25.10.2018, 13:46:12 »
Niinpä. Kokkailin kerran erään bangladeshiläisen tuttavan kanssa, ja hän opetti minua lisäämään niin paljon öljyä kattilan pohjalle sipulin paistamiseen, että ihan hirvitti (kattilan pohja piti olla reunaan asti öljyssä). Hänen ruokansa olivat aivan järisyttävän hyvänmakuisia, bangladeshiläinen ja intialainen keittiö kun ovat hyvin samankaltaisia, ja rakastan intialaista ruokaa.

Oma ruokafilosofiani lähtee siitä, että terveellisen ruoan valmistus se vasta (riittävän) haasteellista onkin. Melkein kuka tahansa tumpula osaa nimittäin tehdä maukasta ruokaa paistamalla (keitetyn ("ken keitetyn paistaa, se makean maistaa")), ja lisäämällä voita, kermaa, kookosrasvaa, sokeria, suolaa yms.. Mutta teepä keittämällä tai höyryttämällä alhaisessa lämpötilassa maukasta ruokaa ilman suolaa, sokeria tai ylenmääräistä (vars. tyydyttynyttä) rasvaa, eli vähärasvaista, ja käyttäen paljon kasviksia ja jotain kasvisperäistä proteiininlähdettä tai kalaa...

Kalan omega-3 rasvahapot tuhoutuvat herkästi. Toistaiseksi en ole keksinyt muuta lempeää valmistustapaa kuin graavaamisen (josta tulee liikaa suolaa), ja kalakeiton (ilman paistamista tehdyn). Kalakeiton teen niin, että valmistan ensin sopan, ja melkein valmiiseen soppaan laitan kalafileet nahkoineen, ja hyvin matalassa lämpötilassa keitän kalan (lohen), kuorien nahan pois lopuksi haarukalla. Uunikin taitaa tuhota omega-3:n, puhumattakaan paistamisesta, joka on vihoviimeinen tapa valmistaa kalaa terveellisesti, se kun vaatii lisäksi paljon suolaa mausteeksi, toisin kuin kalakeitto. Vinkkejä terveelliseen mutta maukkaaseen tapaan valmistaa kalaa (höyryttämällä *) esim.) (ilman SousVidea tai muita erikoisvälineitä - sitä paitsi sous videssä käytettävästä muovipussista voi irrota muovinpehmenteitä eli (mm.?) ftalaatteja, jotka eivät liene terveellisiä)? (Raaka kala ei oikein loisten takia innosta.)


*) varsiaista höyrykattilaa minulla ei ole, eikä höyryritilääkään, enkä oikein välittäisi hankkia lisää keittiövehkeitä. Kasviksia kuten porkkanaa ja punajuurta "höyrytän" palasina niin, että keitän ne hyvin vähässä vedessä hiljakseen, ja lopuksi imeytän loput vedet, tai höyrytän ilman kantta loppuveden pois. Kuvittelisin, että tämä on aika terveellinen tapa valmistaa ko. juureksia, ja niistä saa sillä tavalla maukkaita nopeasti (porkkana voin ja rakuunan kanssa on ihana, mutta oliiviöljykin käy, ja punajuuri balsamicon, oliiviöljyn mustapippurin ja valkosipulin tai sipulin kanssa on ihana - sipulit (ja mustapippurin) voi lisätä kuumiin punajuuriin ja antaa pehmetä vähän). Toinen tapa olisi keittää juurekset kokonaisina, mutta se vie ainakin punajuuren osalta tuhottomasti aikaa. Bataattiin tämä palasina "höyryttämisen" tapa ei oikein toimi, niistä  tulee liian vetisiä. Ja uunia ei viitsi usein lämmittää, siellä ainakin bataateista ja punajuurista tulee ihania.
« Viimeksi muokattu: pe 26.10.2018, 22:26:32 kirjoittanut kertsi »

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 8223
Vs: Kulinaristinen ketju (nro2)
« Vastaus #239 : to 25.10.2018, 15:18:57 »
Äitini oli hulluna ruusukaaliin, sitä oli meillä lisukkeena minusta aina. Minä en ole tykännyt ikinä. Pitäisi varmaan maistaa uudelleen, mutta enpä vain ole sitä tehnyt. Juuri tänään olisi ollut buffassa mahdollisuus, epäröin sekunnin ottimen kanssa ja kalastelin laatikosta muutaman parsakaalin. Pelkuri.

T: Xante