Tuskinpa täällä kukaan pedofiilirinkejä hyväksyy.
Ei tietenkään, kunhan vain tulivat tuon ajan virallisten tahojen pikku hurjasteluista mieleeni. Nakeltiinpa Egyptissäkin orjat toisinaan kaleereista yli laidan kun hyytyivät, heillä kun ei ollut vahvaa ammattiyhdistystä ajamassa soutuveikkojen asiaa.
Keisareista puhuttaessa tullaan kuitenkin siihen tosiasiaan, että kovin pieniksi käyvät piirit, jos Yhdysvaltain presidentin täytyy hakea seksiseura vertaistensa joukosta. Samanlainen ahdas näkemys vallasta antaa ymmärtää, että Thaimaasta itselleen vaimon hankkiva suomalainen mies on automaattisesti hyväksikäyttäjä (tai peilaten: että se thaimaalainen nainen käyttää hyväkseen suomalaista miestä).
On se näinkin. Työelämään sen verran, että monet esimiestehtävissä olevat tekevät säännöllisesti 10-12 tunnin päiviä, jolloin ei ole edes aikaa nähdä ihmisiä muualla, kuin töissä. Työpaikkaromanssit ovat senkin vuoksi suht. yleisiä. Marcus Aureliiuksen sanoin: "Alamme himoita sitä, mitä näemme päivittäin". Toteamus viittaa juuri tähän arkipäiväiseen, säännölliseen näkemiseen ja kohtaamiseen. Itse olen onnistunut pysymään kyllä visusti erossa työpaikkaromansseista tai pikkujouluhässinnöistä, vaikka tilaisuuksia ja tarjouksia on tullut vuosien varrella enemmän, kuin jaksaa muistaa. Lähden siitä, että kotipesä pidetään puhtaana, eikä aiheuteta tälläkään tavalla työnantajalle harmia.
En minäkään haluaisi elää maailmassa, jossa on sekä upporikkaita että rutiköyhiä maita. Se on toinen asia. Mahtoivatkohan Rooman keisarit koskaan tuskailla asiantilaa ääneen orjilleen?
Lempikeisarini yritti sinne suuntaan, mutta hänet tietysti salamurhattiin. Lyhykäisesti niin, että pitkältä (Yli 10 vuotta kestäneeltä) sotareissulta palattuaan sai nähdä, että Rooman eliitti oli sillä välin juoninut ja kahminut kaikki maat itselleen, tavan roomalaisten eläessä köyhinä kaduilla. Rikkaiden kahmimia viljelysmaita hoitivat orjat, vapaille roomalaisille ei töitä löytynyt. Orjilla oli sillä hetkellä jopa parempi käytännön asema, kuin tavan kansalla.
(Tuleva) Keisari hermostui tästä perkeleesti, ja ryhtyi ajamaan maareformia. Se olisi ollut aikansa power to the people -liike, mutta eliitti ehti murhata hänet. Eivät uskaltaneet tehdä sitä kuitenkaan ihan heti, sillä hän oli kansan parissa äärimmäisen suosittu, ja hänellä oli armeijansa absoluttinen tuki takanaan. Se tuki oli saavutettu pitkällä sotaretkellä, jona aikana hän oli osoittanut miehilleen moneen kertaan, että on ihan vitun kova jätkä, ja oikeudenmukainen komentaja. Hänen jälkeensä tullut onnistui viemään hankkeen joten kuten loppuun, mutta hänetkin murhattiin. Ei se olisi orjuutta kategorisesti lakkattanut, mutta vähentänyt orjien tarpeen minimiin.
P.S. Pahoittelen vastauksen viipymistä, piti käydä välillä juttelemassa puhelimelle. Ja nyt täytyy lähteä kokonaan pois koneen ääreltä...
