Satunnaisen miehen riski joutua fyysisen väkivallan kohteeksi ja uhriksi on moninkertainen verrattuna satunnaisen naisen tulla raiskatuksi.
En kiistä, mutta tässä on hankalaa se, miten näitä edes mitataan. Veikkaisin että miehet ja naiset ilmoittavat asioista eri kynnyksellä ja jäsentävät kenties eri tavalla, mikä edes lasketaan väkivallaksi. Ja minkälainen uhka koetaan traumatisoivaksi tai rasitteeksi.
Jos esimerkiksi lasketaan kaikki lapsuuden selkäsaunat, lasten keskinäiset käsiksi käymiset ja aivan kaikki koko elämän varrelta, tuskin kukaan tai aniharva luullakseni selviää elämästä joutumatta missään vaiheessa "väkivallan uhriksi".
Myös siinä on se, että traumatisoivaa on sellainen yllättävä, mistä kokee, ettei sitä voi itse mitenkään hallita eikä sillä ole mitään yhteyttä omaan toimintaan. Tiedän että voisin miehenä tietyssä seurassa tai käyttäytymällä itse provosoivasti saada aika helvetin helposti turpaani. Se tieto ei ahdista kovinkaan paljoa, enkä koe että olisin jatkuvasti alttiina kenenkään raivonpuuskille tai huonolle käytökselle.
Jos esimerkiksi pyöräilen kadulla keskellä päivää noudattaen liikennesääntöjä ja riittävää varovaisuutta, ja yhtäkkiä joku hyppää kimppuuni ilman mitään selitystä tai ennakkovaroitusta, kaataa pyörän ja alkaa leipoa lättyyn, tämä olisi aivan saatanan traumatisoivaa ja riski joutua tällaisen väkivallan kohteeksi on minusta melko pieni.
Jos taas lasketaan kaikki tilanteet joissa on jotakin tönimistä tai painia tai jotakin, kyllä sellaisia tulee varmaan aika monelle, yleensä tuttavien kesken ja sillä tavalla, ettei siinä nyt ihan niin hirveätä pelkoa edes liity koko tilanteeseen.
Se mikä siinä on traumatisoivaa tai pelottavaa ei minun mielestäni liity kovinkaan läheisesti siihen, miten yleistä jokin tilastollisesti katsoen on. Siihen vaikuttaa paljon enemmän se, kokeeko että voi itse vaikuttaa asiaan, hahmottaako, miten suuri jokin riski on, pääseekö tilanteesta halutessaan pois ja niin edelleen.
Luulen että raiskatuksi joutumisen pelossa suuri tekijä on se, että se on vähän niin kuin tuo pyöräilyesimerkkini. Ei ole olemassa jotakin räkäistä lähiöpubia tai järjestäytyneiden raiskareiden porukkaa, jossa se raiskauksen riski konkretisoituu, vaan siihen riittää provokaatioksi se, että väärässä paikassa väärään aikaan ja käyttäytyy ihan normaalisti ja hyvin. Tai näin kuvittelen, että siitä ajatellaan.
Minä ainakin koen, että jos joku mies käyttäytyy aggressiivisesti tai on kännissä tai jotain, sitä on mahdollista varoa, ja minulla on aika paljon mahdollisuuksia itse pienetää väkivallan kohtaamisen riskiä elämässäni. Kuvittelen että ehkä naisena seksuaalisen väkivallan riski ei ole samalla tavalla tai ainakaan yhtä helposti nähtävissä ja eriteltävissä kaikesta sinällään ihan normaalista, joka tekee siitä tietyssä mielessä pelottavamman asian.
