Kirjoittaja Aihe: Feminismin aatteiden valuminen pikkuhiljaa peruskansan pariin - miehen näkökulma (nro2)  (Luettu 4551 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14565
Brutolla on ilmeisesti aktivoitunut vittuiluvietti, tai sitten on itse sitä äijäkoulukuntaa jonka pakkomielteenä on että mies ei laita itseään millään tavalla.

***

Itseäni kiinnostaa hyvin pitkälti se että miten paljon itsensä laittamisen tarve korreloi taloudellisen aseman ja hyvinvoinnin kanssa. Uskonnot ovat pyrkineet suitsemaan itsensä kaunistamisen ja esittelemisen hinkua parhaansa mukaan, mutta eipä se sille mitään mahda, aina se jostain pullistaa esiin. Rikkaat ovat aina olleet kiinnostuneita siitä miltä näyttävät, ja he haluavat ympärilleen sellaista mitä itse haluavat katsella - jonka vuoksi katseenkestävät orjat (naiset ja miehet) ovat päässeet sisätiloihin ja rupuisampi sakki on jäänyt ulkotöihin hankkimaan känsiä yms. Jos kulttuuri on sellainen että nainen on väistämättä sukupuolensa vuoksi vähän kuin orjan asemassa, silloin naisen tulee tehdä kaikkensa ollakseen edes kaunis, jotta pääsee kiipimään kohti taloudellisen hyvinvoinnin kunnian kukkuloita. Mies esittelee asemaansa, nainen esittelee itseään että pääsisi miehen rinnalle hyvään asemaan.

Mutta kun kapitalismi ja materialismi oikein pääsee vauhtiin, sen pitää tehdä kaikkensa että kaikki pääsisivät mahdollisimman hyvään asemaan > on varaa ostaa krääsää ja rättejä > johtaa siihen että kaikki alkavat näyttämään "kuninkaallisilta" > kaikkien kilpailu keskenään siitä kuka näyttää parhaimmalta vallitsevan muodin puitteissa. Patriarkaattisessa helvetissä mies päättää paljonko rahaa antaa naiselle ja mitä tämä saa ostaa. Sehän nyt ei vaan käy mikäli halutaan myydä mahdollisimman paljon skeidaa. Näin ollen naisen pitää alkaa saamaan omaa rahaa ja valta päättää omista ostamisistaan. Ja voi pojat millainen rahasampo markkinavoimille onkaan ollut se että nainen voi ostaa.

Toisaalta nainen ostaa paljon lähipiirilleenkin. Mies sensijaan on tottunut ostamaan omalle itselleen, ja yleensä jotain leluja sieltä kalliimmasta päästä. Kotiteattereita etc. Perhe toki pääsee niistäkin, onneksi sentään, nauttimaan. Jos muuta perhettä kiinnostaa katsella jotain elokuvia ämyrit huutaen. Itseasiassa nyt kun en ole vuosiin ollut liki yhdessäkään miehessä, niin enhän minä edes tiedä mitkä ovat viimeisimmät hittilelut...?

Summa summarum: kumpikin sukupuoli tekee nykyään kokolailla turhia juttuja. Pääasiana saada jotenkin aika kulumaan ja elämä lusittua ilman että pitkästyy hengiltä. Joku laittaa turpaansa, joku autoaan. Turhuutta kaikki. No, pääseehän sillä autolla sitten kun se kulkee. Ostamaan lisää paskaa.

Bruton ongelma tuossa selitysmallissa vain on se, että minkä helkkarin takia naiset yhä vähemmän tuntuu olevan kiinnostuneita hankkiutumaan parisuhteeseen hinnalla millä hyvänsä. Päinvastoinhan monet naiset siitä suhteestaan eroaa ja jättää parisuhteilut sikseen - ja elää tyytyväisenä sinkkuna loppuelämänsä. Tai ainakin miehet valitta, että on liian suuri naisettomien miesten surkea joukko, joilla elämä on ihan viturallaan, kun ei oo omaa kainaloista. Sen sijaan naistenlehdet pursua juttuja eronneista sinkkunaisista, jotka vakuuttaa olevansa voimaantuneita, onnellisia ja paremmalla tolalla kuin konsanaan parisuhteessa ollessaan. Ehkä näille kaikille naisille tosiaan riittää sen ehostautumisviettinsä täysimääräinen toteuttaminen, joten mies on siinä pelissä pelkkä turhake. Kun on pärstä ja garderoobi kuosissaan, voi jatkaa sisustamalla, puutarhan täydellistämisellä tai pätemällä jossain muussa esteettistä nautintoa antavassa puuhastelussa. Mies mahtuu kuvioon vain, jos se osaa palvella hyvin sisustusblogiin tarkoitetuissa tunnelmakuvissa. Vaikka essu päällä kauhan varressa poseeraten.

socrates

  • Vieras
Brutolla on ilmeisesti aktivoitunut vittuiluvietti, tai sitten on itse sitä äijäkoulukuntaa jonka pakkomielteenä on että mies ei laita itseään millään tavalla.

***

Itseäni kiinnostaa hyvin pitkälti se että miten paljon itsensä laittamisen tarve korreloi taloudellisen aseman ja hyvinvoinnin kanssa. Uskonnot ovat pyrkineet suitsemaan itsensä kaunistamisen ja esittelemisen hinkua parhaansa mukaan, mutta eipä se sille mitään mahda, aina se jostain pullistaa esiin. Rikkaat ovat aina olleet kiinnostuneita siitä miltä näyttävät, ja he haluavat ympärilleen sellaista mitä itse haluavat katsella - jonka vuoksi katseenkestävät orjat (naiset ja miehet) ovat päässeet sisätiloihin ja rupuisampi sakki on jäänyt ulkotöihin hankkimaan känsiä yms. Jos kulttuuri on sellainen että nainen on väistämättä sukupuolensa vuoksi vähän kuin orjan asemassa, silloin naisen tulee tehdä kaikkensa ollakseen edes kaunis, jotta pääsee kiipimään kohti taloudellisen hyvinvoinnin kunnian kukkuloita. Mies esittelee asemaansa, nainen esittelee itseään että pääsisi miehen rinnalle hyvään asemaan.

Mutta kun kapitalismi ja materialismi oikein pääsee vauhtiin, sen pitää tehdä kaikkensa että kaikki pääsisivät mahdollisimman hyvään asemaan > on varaa ostaa krääsää ja rättejä > johtaa siihen että kaikki alkavat näyttämään "kuninkaallisilta" > kaikkien kilpailu keskenään siitä kuka näyttää parhaimmalta vallitsevan muodin puitteissa. Patriarkaattisessa helvetissä mies päättää paljonko rahaa antaa naiselle ja mitä tämä saa ostaa. Sehän nyt ei vaan käy mikäli halutaan myydä mahdollisimman paljon skeidaa. Näin ollen naisen pitää alkaa saamaan omaa rahaa ja valta päättää omista ostamisistaan. Ja voi pojat millainen rahasampo markkinavoimille onkaan ollut se että nainen voi ostaa.

Toisaalta nainen ostaa paljon lähipiirilleenkin. Mies sensijaan on tottunut ostamaan omalle itselleen, ja yleensä jotain leluja sieltä kalliimmasta päästä. Kotiteattereita etc. Perhe toki pääsee niistäkin, onneksi sentään, nauttimaan. Jos muuta perhettä kiinnostaa katsella jotain elokuvia ämyrit huutaen. Itseasiassa nyt kun en ole vuosiin ollut liki yhdessäkään miehessä, niin enhän minä edes tiedä mitkä ovat viimeisimmät hittilelut...?

Summa summarum: kumpikin sukupuoli tekee nykyään kokolailla turhia juttuja. Pääasiana saada jotenkin aika kulumaan ja elämä lusittua ilman että pitkästyy hengiltä. Joku laittaa turpaansa, joku autoaan. Turhuutta kaikki. No, pääseehän sillä autolla sitten kun se kulkee. Ostamaan lisää paskaa.

Bruton ongelma tuossa selitysmallissa vain on se, että minkä helkkarin takia naiset yhä vähemmän tuntuu olevan kiinnostuneita hankkiutumaan parisuhteeseen hinnalla millä hyvänsä. Päinvastoinhan monet naiset siitä suhteestaan eroaa ja jättää parisuhteilut sikseen - ja elää tyytyväisenä sinkkuna loppuelämänsä. Tai ainakin miehet valitta, että on liian suuri naisettomien miesten surkea joukko, joilla elämä on ihan viturallaan, kun ei oo omaa kainaloista. Sen sijaan naistenlehdet pursua juttuja eronneista sinkkunaisista, jotka vakuuttaa olevansa voimaantuneita, onnellisia ja paremmalla tolalla kuin konsanaan parisuhteessa ollessaan.

Ihmisen selviytymispsykologia toimii niin, että hän yleensä ihannoi (ainakin muille) melkein mitä tahansa muutosta oli se objektiivisesti arvioiden millainen menetys tahansa. Moni miljonääri, joka menettää omaisuutensa ja joutuu nukkumaan roskiksessa, kehuu tulleensa onnellisemmaksi ja jopa moni halvaantunut väittää elämän laatunsa parantuneen vamman myötä.

Toisaalta takaisinpäinkin tapahtuva muutos glorioidaan yhtä lailla. Se voimaantunut sinkku saattaa jo huomenna hehkuttaa parisuhde-elämää.

Ihminen eroaa (huonoon suuntaan) muista eläimistä siinä suhteessa, ettei kestä tai ainakaan osaa nauttia staattisista tiloista. Nykyaika vielä ruokkii tätä ominaisuutta monin tavoin.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7323

Olipa viileä vastaanotto ottaen huomioon että teoriani ehostusvietistä on aukoton, selitysvoimainen ja ristiriidaton todellisuuden kanssa. Mutta ilmeisesti naiset eivät kykene tunnustamaan edes itselleen että heidän toimintaansa ohjaavat tietyissä tilanteissa vietit eikä järki. Sen sijaan he varaavat kyllä miehelle roolin ikuisena viettien orjana.

Kun järkeily ja tunne suljetaan pois jää jäljelle ne vietit joita luoja paratkoon ilman ei luoja olisi luoja, eikä nainen olisi nainen, puhumattakaan miehestä, jota sopivasti myös sovinistisiaksikin toisinaan kutsutaan, varsinkin jos hänellä on jokin näkemys vastakkaisenkin sukupuolen ominaisuuksista.

Paikalla Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15080
Itseasiassa nyt kun en ole vuosiin ollut liki yhdessäkään miehessä, niin enhän minä edes tiedä mitkä ovat viimeisimmät hittilelut...?

Minun mies osti hiljattain höyrypesurin.

Lehtipuhallin tuntuu myös olevan kova hitti, tosin duuneissa. Jo vuosia sitten se sai jonkun turhakepalkinnon, jos en väärin muista. Silti vaan talonmiehet sun muut tykkää sitä ulisuttaa kun yhdenkin lehden maassa näkevät. Naapurustossani sillä "lakaistaan" myös lumet portailta.  :(
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1624
Brutolla on ilmeisesti aktivoitunut vittuiluvietti, tai sitten on itse sitä äijäkoulukuntaa jonka pakkomielteenä on että mies ei laita itseään millään tavalla.

Toistaiseksi olen pärjäillyt ihan ok sellaisella asenteella, että ostan vaatteita kun vanhat ovat rikki (mieluiten mahdollisimman kestävää laatua), ostan uusia työkaluja vain kun tarvitsee, menen lääkäriin jos joku kremppa tulee pahasti läpi ärsytyskynnyksen jne. Sitten yritän jotenkin ymmärtää mistä tässä Norma puhuu, mutta en oikein käsitä.

Ei se siis minulla ole mikään periaate, mutta elämässä nyt vain on aika paljon muutakin kuin hiusten asento.

Hiuksista puheen ollen, ne muuten leikkaan pois kaikki sitten kun rupeaa olemaan liian pitkät  ;D

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2556
Itseasiassa nyt kun en ole vuosiin ollut liki yhdessäkään miehessä, niin enhän minä edes tiedä mitkä ovat viimeisimmät hittilelut...?

Minun mies osti hiljattain höyrypesurin.

Akkukäyttöinen mutteriväännin on ihan must miesvaruste. En ymmärrä miten olen tullut toimeen ilman sitä.

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2556
Joku laittaa turpaansa, joku autoaan. Turhuutta kaikki. No, pääseehän sillä autolla sitten kun se kulkee.

Auto onkin miehen tärkein ulkonäkötekijä. Minusta ei yleensä muuta näykään ulospäin kuin auton peltikuoret.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7323

Sitten vain kertomaan, miten ihmisen evoluutio on lajiamme selvästi muuttanut sitten 6000 eaa. On jopa kehittynyt ihan erityisiä viettejä tuon ajan jälkeen.

Mitäpä nainen ei tekisi muodin ja "kauneuden vuoksi, jos hän uskoo niiden olevan elämäänsä eheyttävä vaikutus, historiakin osoitaa, että kannattaa seurata trendejä,, vaikka henki menisi.

https://santamaria.vuodatus.net/lue/2015/11/krinoliini-tilaavieva-ja-hengenvaarallinen


Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2556
Brutolla on ilmeisesti aktivoitunut vittuiluvietti, tai sitten on itse sitä äijäkoulukuntaa jonka pakkomielteenä on että mies ei laita itseään millään tavalla.

***

Itseäni kiinnostaa hyvin pitkälti se että miten paljon itsensä laittamisen tarve korreloi taloudellisen aseman ja hyvinvoinnin kanssa. Uskonnot ovat pyrkineet suitsemaan itsensä kaunistamisen ja esittelemisen hinkua parhaansa mukaan, mutta eipä se sille mitään mahda, aina se jostain pullistaa esiin. Rikkaat ovat aina olleet kiinnostuneita siitä miltä näyttävät, ja he haluavat ympärilleen sellaista mitä itse haluavat katsella - jonka vuoksi katseenkestävät orjat (naiset ja miehet) ovat päässeet sisätiloihin ja rupuisampi sakki on jäänyt ulkotöihin hankkimaan känsiä yms. Jos kulttuuri on sellainen että nainen on väistämättä sukupuolensa vuoksi vähän kuin orjan asemassa, silloin naisen tulee tehdä kaikkensa ollakseen edes kaunis, jotta pääsee kiipimään kohti taloudellisen hyvinvoinnin kunnian kukkuloita. Mies esittelee asemaansa, nainen esittelee itseään että pääsisi miehen rinnalle hyvään asemaan.

Mutta kun kapitalismi ja materialismi oikein pääsee vauhtiin, sen pitää tehdä kaikkensa että kaikki pääsisivät mahdollisimman hyvään asemaan > on varaa ostaa krääsää ja rättejä > johtaa siihen että kaikki alkavat näyttämään "kuninkaallisilta" > kaikkien kilpailu keskenään siitä kuka näyttää parhaimmalta vallitsevan muodin puitteissa. Patriarkaattisessa helvetissä mies päättää paljonko rahaa antaa naiselle ja mitä tämä saa ostaa. Sehän nyt ei vaan käy mikäli halutaan myydä mahdollisimman paljon skeidaa. Näin ollen naisen pitää alkaa saamaan omaa rahaa ja valta päättää omista ostamisistaan. Ja voi pojat millainen rahasampo markkinavoimille onkaan ollut se että nainen voi ostaa.

Toisaalta nainen ostaa paljon lähipiirilleenkin. Mies sensijaan on tottunut ostamaan omalle itselleen, ja yleensä jotain leluja sieltä kalliimmasta päästä. Kotiteattereita etc. Perhe toki pääsee niistäkin, onneksi sentään, nauttimaan. Jos muuta perhettä kiinnostaa katsella jotain elokuvia ämyrit huutaen. Itseasiassa nyt kun en ole vuosiin ollut liki yhdessäkään miehessä, niin enhän minä edes tiedä mitkä ovat viimeisimmät hittilelut...?

Summa summarum: kumpikin sukupuoli tekee nykyään kokolailla turhia juttuja. Pääasiana saada jotenkin aika kulumaan ja elämä lusittua ilman että pitkästyy hengiltä. Joku laittaa turpaansa, joku autoaan. Turhuutta kaikki. No, pääseehän sillä autolla sitten kun se kulkee. Ostamaan lisää paskaa.

Bruton ongelma tuossa selitysmallissa vain on se, että minkä helkkarin takia naiset yhä vähemmän tuntuu olevan kiinnostuneita hankkiutumaan parisuhteeseen hinnalla millä hyvänsä. Päinvastoinhan monet naiset siitä suhteestaan eroaa ja jättää parisuhteilut sikseen - ja elää tyytyväisenä sinkkuna loppuelämänsä. Tai ainakin miehet valitta, että on liian suuri naisettomien miesten surkea joukko, joilla elämä on ihan viturallaan, kun ei oo omaa kainaloista. Sen sijaan naistenlehdet pursua juttuja eronneista sinkkunaisista, jotka vakuuttaa olevansa voimaantuneita, onnellisia ja paremmalla tolalla kuin konsanaan parisuhteessa ollessaan. Ehkä näille kaikille naisille tosiaan riittää sen ehostautumisviettinsä täysimääräinen toteuttaminen, joten mies on siinä pelissä pelkkä turhake. Kun on pärstä ja garderoobi kuosissaan, voi jatkaa sisustamalla, puutarhan täydellistämisellä tai pätemällä jossain muussa esteettistä nautintoa antavassa puuhastelussa. Mies mahtuu kuvioon vain, jos se osaa palvella hyvin sisustusblogiin tarkoitetuissa tunnelmakuvissa. Vaikka essu päällä kauhan varressa poseeraten.

Safiiri luulee, että on hianoo, kun ei osaa lukee eikä jaksa siksi kahlata kahta lausetta pidempää tekstiä. Kieltämättä lukeminen ON raskasta, jos se on nii takkuavaa, että tavattuaan lauseen loppuun on jo ehtinyt unohtaa, mistä se alkoikaan.

Suomennos tästä Safiirin kommentista on ”en kykene vastaamaan mitään, joten tyydyn silkkaan henkilökohtaiseen haukkumiseen” eli luovutan jo kättelyssä.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14565
Brutolla on ilmeisesti aktivoitunut vittuiluvietti, tai sitten on itse sitä äijäkoulukuntaa jonka pakkomielteenä on että mies ei laita itseään millään tavalla.

***

Itseäni kiinnostaa hyvin pitkälti se että miten paljon itsensä laittamisen tarve korreloi taloudellisen aseman ja hyvinvoinnin kanssa. Uskonnot ovat pyrkineet suitsemaan itsensä kaunistamisen ja esittelemisen hinkua parhaansa mukaan, mutta eipä se sille mitään mahda, aina se jostain pullistaa esiin. Rikkaat ovat aina olleet kiinnostuneita siitä miltä näyttävät, ja he haluavat ympärilleen sellaista mitä itse haluavat katsella - jonka vuoksi katseenkestävät orjat (naiset ja miehet) ovat päässeet sisätiloihin ja rupuisampi sakki on jäänyt ulkotöihin hankkimaan känsiä yms. Jos kulttuuri on sellainen että nainen on väistämättä sukupuolensa vuoksi vähän kuin orjan asemassa, silloin naisen tulee tehdä kaikkensa ollakseen edes kaunis, jotta pääsee kiipimään kohti taloudellisen hyvinvoinnin kunnian kukkuloita. Mies esittelee asemaansa, nainen esittelee itseään että pääsisi miehen rinnalle hyvään asemaan.

Mutta kun kapitalismi ja materialismi oikein pääsee vauhtiin, sen pitää tehdä kaikkensa että kaikki pääsisivät mahdollisimman hyvään asemaan > on varaa ostaa krääsää ja rättejä > johtaa siihen että kaikki alkavat näyttämään "kuninkaallisilta" > kaikkien kilpailu keskenään siitä kuka näyttää parhaimmalta vallitsevan muodin puitteissa. Patriarkaattisessa helvetissä mies päättää paljonko rahaa antaa naiselle ja mitä tämä saa ostaa. Sehän nyt ei vaan käy mikäli halutaan myydä mahdollisimman paljon skeidaa. Näin ollen naisen pitää alkaa saamaan omaa rahaa ja valta päättää omista ostamisistaan. Ja voi pojat millainen rahasampo markkinavoimille onkaan ollut se että nainen voi ostaa.

Toisaalta nainen ostaa paljon lähipiirilleenkin. Mies sensijaan on tottunut ostamaan omalle itselleen, ja yleensä jotain leluja sieltä kalliimmasta päästä. Kotiteattereita etc. Perhe toki pääsee niistäkin, onneksi sentään, nauttimaan. Jos muuta perhettä kiinnostaa katsella jotain elokuvia ämyrit huutaen. Itseasiassa nyt kun en ole vuosiin ollut liki yhdessäkään miehessä, niin enhän minä edes tiedä mitkä ovat viimeisimmät hittilelut...?

Summa summarum: kumpikin sukupuoli tekee nykyään kokolailla turhia juttuja. Pääasiana saada jotenkin aika kulumaan ja elämä lusittua ilman että pitkästyy hengiltä. Joku laittaa turpaansa, joku autoaan. Turhuutta kaikki. No, pääseehän sillä autolla sitten kun se kulkee. Ostamaan lisää paskaa.

Bruton ongelma tuossa selitysmallissa vain on se, että minkä helkkarin takia naiset yhä vähemmän tuntuu olevan kiinnostuneita hankkiutumaan parisuhteeseen hinnalla millä hyvänsä. Päinvastoinhan monet naiset siitä suhteestaan eroaa ja jättää parisuhteilut sikseen - ja elää tyytyväisenä sinkkuna loppuelämänsä. Tai ainakin miehet valitta, että on liian suuri naisettomien miesten surkea joukko, joilla elämä on ihan viturallaan, kun ei oo omaa kainaloista. Sen sijaan naistenlehdet pursua juttuja eronneista sinkkunaisista, jotka vakuuttaa olevansa voimaantuneita, onnellisia ja paremmalla tolalla kuin konsanaan parisuhteessa ollessaan.

Ihmisen selviytymispsykologia toimii niin, että hän yleensä ihannoi (ainakin muille) melkein mitä tahansa muutosta oli se objektiivisesti arvioiden millainen menetys tahansa. Moni miljonääri, joka menettää omaisuutensa ja joutuu nukkumaan roskiksessa, kehuu tulleensa onnellisemmaksi ja jopa moni halvaantunut väittää elämän laatunsa parantuneen vamman myötä.

Toisaalta takaisinpäinkin tapahtuva muutos glorioidaan yhtä lailla. Se voimaantunut sinkku saattaa jo huomenna hehkuttaa parisuhde-elämää.

Ihminen eroaa (huonoon suuntaan) muista eläimistä siinä suhteessa, ettei kestä tai ainakaan osaa nauttia staattisista tiloista. Nykyaika vielä ruokkii tätä ominaisuutta monin tavoin.

On täysin se ja sama, onko tuo ihanuus harhaa vai totta. Ainoastaan sillä on merkitystä, jääkö ne naiset sinkuiksi vai hakeutuuko ne sittenkin uuteen parisuhteeseen. Nääs kun naisia jo määrällisesti on enemmän kuin miehiä, niin jokainen sinkuksi jäävä vielä lisää miesten hankaluutta löytää kumppani. Luulen, ettei vasten tahtoaan sinkuiksi jääviä miehiä ihan hirveesti lohduta se ajatus, ettei ne sinkkunaiset ”oikeesti” ole onnellisia, vaan kyse on harhasta.

Paikalla Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15080
Brutolla on ilmeisesti aktivoitunut vittuiluvietti, tai sitten on itse sitä äijäkoulukuntaa jonka pakkomielteenä on että mies ei laita itseään millään tavalla.

***

Itseäni kiinnostaa hyvin pitkälti se että miten paljon itsensä laittamisen tarve korreloi taloudellisen aseman ja hyvinvoinnin kanssa. Uskonnot ovat pyrkineet suitsemaan itsensä kaunistamisen ja esittelemisen hinkua parhaansa mukaan, mutta eipä se sille mitään mahda, aina se jostain pullistaa esiin. Rikkaat ovat aina olleet kiinnostuneita siitä miltä näyttävät, ja he haluavat ympärilleen sellaista mitä itse haluavat katsella - jonka vuoksi katseenkestävät orjat (naiset ja miehet) ovat päässeet sisätiloihin ja rupuisampi sakki on jäänyt ulkotöihin hankkimaan känsiä yms. Jos kulttuuri on sellainen että nainen on väistämättä sukupuolensa vuoksi vähän kuin orjan asemassa, silloin naisen tulee tehdä kaikkensa ollakseen edes kaunis, jotta pääsee kiipimään kohti taloudellisen hyvinvoinnin kunnian kukkuloita. Mies esittelee asemaansa, nainen esittelee itseään että pääsisi miehen rinnalle hyvään asemaan.

Mutta kun kapitalismi ja materialismi oikein pääsee vauhtiin, sen pitää tehdä kaikkensa että kaikki pääsisivät mahdollisimman hyvään asemaan > on varaa ostaa krääsää ja rättejä > johtaa siihen että kaikki alkavat näyttämään "kuninkaallisilta" > kaikkien kilpailu keskenään siitä kuka näyttää parhaimmalta vallitsevan muodin puitteissa. Patriarkaattisessa helvetissä mies päättää paljonko rahaa antaa naiselle ja mitä tämä saa ostaa. Sehän nyt ei vaan käy mikäli halutaan myydä mahdollisimman paljon skeidaa. Näin ollen naisen pitää alkaa saamaan omaa rahaa ja valta päättää omista ostamisistaan. Ja voi pojat millainen rahasampo markkinavoimille onkaan ollut se että nainen voi ostaa.

Toisaalta nainen ostaa paljon lähipiirilleenkin. Mies sensijaan on tottunut ostamaan omalle itselleen, ja yleensä jotain leluja sieltä kalliimmasta päästä. Kotiteattereita etc. Perhe toki pääsee niistäkin, onneksi sentään, nauttimaan. Jos muuta perhettä kiinnostaa katsella jotain elokuvia ämyrit huutaen. Itseasiassa nyt kun en ole vuosiin ollut liki yhdessäkään miehessä, niin enhän minä edes tiedä mitkä ovat viimeisimmät hittilelut...?

Summa summarum: kumpikin sukupuoli tekee nykyään kokolailla turhia juttuja. Pääasiana saada jotenkin aika kulumaan ja elämä lusittua ilman että pitkästyy hengiltä. Joku laittaa turpaansa, joku autoaan. Turhuutta kaikki. No, pääseehän sillä autolla sitten kun se kulkee. Ostamaan lisää paskaa.

Bruton ongelma tuossa selitysmallissa vain on se, että minkä helkkarin takia naiset yhä vähemmän tuntuu olevan kiinnostuneita hankkiutumaan parisuhteeseen hinnalla millä hyvänsä. Päinvastoinhan monet naiset siitä suhteestaan eroaa ja jättää parisuhteilut sikseen - ja elää tyytyväisenä sinkkuna loppuelämänsä. Tai ainakin miehet valitta, että on liian suuri naisettomien miesten surkea joukko, joilla elämä on ihan viturallaan, kun ei oo omaa kainaloista. Sen sijaan naistenlehdet pursua juttuja eronneista sinkkunaisista, jotka vakuuttaa olevansa voimaantuneita, onnellisia ja paremmalla tolalla kuin konsanaan parisuhteessa ollessaan.

Ihmisen selviytymispsykologia toimii niin, että hän yleensä ihannoi (ainakin muille) melkein mitä tahansa muutosta oli se objektiivisesti arvioiden millainen menetys tahansa. Moni miljonääri, joka menettää omaisuutensa ja joutuu nukkumaan roskiksessa, kehuu tulleensa onnellisemmaksi ja jopa moni halvaantunut väittää elämän laatunsa parantuneen vamman myötä.

Toisaalta takaisinpäinkin tapahtuva muutos glorioidaan yhtä lailla. Se voimaantunut sinkku saattaa jo huomenna hehkuttaa parisuhde-elämää.

Ihminen eroaa (huonoon suuntaan) muista eläimistä siinä suhteessa, ettei kestä tai ainakaan osaa nauttia staattisista tiloista. Nykyaika vielä ruokkii tätä ominaisuutta monin tavoin.

Kun kirjastossa on tullut tiedelehdet luettua, saatan toisinaan napata myös jonkun akkainlehden käsittelyyn. Eniten on silmään pistänyt kertomukset joissa nainen on onnessaan koska on päässyt jostain vuosikausien suhdehelvetistä ja sitten löytänyt hokkuspokkus aivan iki-ihanan miekkosen vierelleen. Mistä niitä ihanuuksia, ymmärtäväisiä ja pitkämielisiä oikein löytyykään, en vaan käsitä. Enivei, minusta erikoista on että tulee sellainen vaikutelma että naisen hyvä olo EI juonnu siitä että hänellä on nyt hyvä kumppani vierellä, vaan se hyvä kumppani on vierellä koska on hyvä olo. Jotenkin sivuseikalta se Prinssi Uljas vaikuttaa. MUTTA sitten taas toisaalta siinä muinaisessa suhteessa jota nyt voi kauhistella onkin ollut niin että naisen paha olo johtunut nimenomaan huonosta kumppanista. Eikä niin että on tullut valittua huono kumppani koska elämä oli jo entuudestaankin muutenkin huonoa. (No, joku ex-nisti toki voi sentään mieltää ja myöntää että joutui paskaan seuraan koska koki itsensä paskaksi.)

Oli miten oli (miten tästä alkaa vakiintumaan vakiolausahdukseni... aina joku lause jää päähän...), niin aika kummaa on. Elämän paskuus on muiden ihmisten syytä, mutta sitten jos on hyvä olla niin se onkin oman itsen ansio? Tä? Ja jos minä väittäisin tällaista, niin nurinhan minut naurettaisiin, varsinkin tällä foorumilla.

Voi tietysti olla että olen käsittänyt artikkelit vähän väärin.  ;D Mutta minusta olisi kyllä hienoa että naiset antaisivat vähän enemmän meriittiä hyville kumppaneilleen, eivätkä retostelisi omalla erinomaisuudellaan. Toisaalta tämä sama ilmiö taitaa koskea myös miehiä, mutta hepä eivät missään lehdissä mainitse että tuli löydettyä hyvä kumppani. Sitä kyllä maristaan (mutta ei välttämättä julkisesti, vaan kavereille, netissä jne.) jos on sattunut huonoja muijia vastaan. Mutta jos hyviä löytyy, niin aika harva niitä kehuu. Tai siltä se ainakin vaikuttaa.

Onko siis niin että KAIKKI ihmiset onnittelevat omaa itseään omasta erinomaisuudestaan jos elämässä tapahtuu hyviä juttuja, kun taas kaikki paska sysätään muiden syyksi?

Sitten on myös näitä ihmisiä jotka rutkuttavat rutkuttamasta päästyään parisuhteensa takia, mutta eivät laita tikkua ristiin että se siitä paranisi, tai häivy. Jos nyt sentään ei uhkaa nirrinlähdetys siitä että ottaa ja häipyy, niin ei sen eroamisen niin jumalattoman vaikeaa luulisi olevan. Varsinkin nämä miehet jotka uikuttavat että muija ei anna panna ja sitten olettavat että jonkun toisen naisen pitäisi ottaa oikein kunnia-asiakseen toimittaa se mitä ei vaimolta saa... Emmä vaan tajua. Mikä perkeleen velvollisuus kenelläkään on toimittaa kenellekään yhtään mitään? Jos ei molemminpuolista rakkautta ole, jossa on se optio että sitä haluaa tehdä toiselle hyviä juttuja, niin kukaan ei voi vaatia eikä edellyttää keneltäkään yhtään mitään.

Ehkä suurin osa parisuhteista ei missään vaiheessa ole perustunut minkäänlaiselle rakkaudelle. Kunhan ollaan yhdessä että joku on. Yksinäisyys on kai liian suuri mörkö?
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7323
Itseasiassa nyt kun en ole vuosiin ollut liki yhdessäkään miehessä, niin enhän minä edes tiedä mitkä ovat viimeisimmät hittilelut...?

Minun mies osti hiljattain höyrypesurin.

Akkukäyttöinen mutteriväännin on ihan must miesvaruste. En ymmärrä miten olen tullut toimeen ilman sitä.

Sen jäkeen, kun pumppumeisseli kävi vanhanaikaiseksi, on tullut varauduttua mutterinvääntimillä ja niitä on peräti kolme. Eri kokoisia kuitenkin hieman eri tarkoitukseen, ja porakoneet vielä lisäksi. Kaupoissakin tulee kyllä käytyä työkaluosastolla usein, kun pojanlikka hätyttää, "sä saat mennä pappa tuonne ruokapuolelle, kun muorin kanssa käyvät niillä muilla osastoilla.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7323

Luulen, ettei vasten tahtoaan sinkuiksi jääviä miehiä ihan hirveesti lohduta se ajatus, ettei ne sinkkunaiset ”oikeesti” ole onnellisia, vaan kyse on harhasta.

Voihan se lohduttaa, nääs, jos kaksi onnetonta kohtaa, ties vaikka säkenöis ja molemmat löytäisivät toisensa, eli tulisivat yhdessä onnettomiksi. Eikös se surkeuden kestämien yhdessä voimista ja kaksi on enemmän maailmaa vastaan, kuin yksi.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14565
Brutolla on ilmeisesti aktivoitunut vittuiluvietti, tai sitten on itse sitä äijäkoulukuntaa jonka pakkomielteenä on että mies ei laita itseään millään tavalla.

***

Itseäni kiinnostaa hyvin pitkälti se että miten paljon itsensä laittamisen tarve korreloi taloudellisen aseman ja hyvinvoinnin kanssa. Uskonnot ovat pyrkineet suitsemaan itsensä kaunistamisen ja esittelemisen hinkua parhaansa mukaan, mutta eipä se sille mitään mahda, aina se jostain pullistaa esiin. Rikkaat ovat aina olleet kiinnostuneita siitä miltä näyttävät, ja he haluavat ympärilleen sellaista mitä itse haluavat katsella - jonka vuoksi katseenkestävät orjat (naiset ja miehet) ovat päässeet sisätiloihin ja rupuisampi sakki on jäänyt ulkotöihin hankkimaan känsiä yms. Jos kulttuuri on sellainen että nainen on väistämättä sukupuolensa vuoksi vähän kuin orjan asemassa, silloin naisen tulee tehdä kaikkensa ollakseen edes kaunis, jotta pääsee kiipimään kohti taloudellisen hyvinvoinnin kunnian kukkuloita. Mies esittelee asemaansa, nainen esittelee itseään että pääsisi miehen rinnalle hyvään asemaan.

Mutta kun kapitalismi ja materialismi oikein pääsee vauhtiin, sen pitää tehdä kaikkensa että kaikki pääsisivät mahdollisimman hyvään asemaan > on varaa ostaa krääsää ja rättejä > johtaa siihen että kaikki alkavat näyttämään "kuninkaallisilta" > kaikkien kilpailu keskenään siitä kuka näyttää parhaimmalta vallitsevan muodin puitteissa. Patriarkaattisessa helvetissä mies päättää paljonko rahaa antaa naiselle ja mitä tämä saa ostaa. Sehän nyt ei vaan käy mikäli halutaan myydä mahdollisimman paljon skeidaa. Näin ollen naisen pitää alkaa saamaan omaa rahaa ja valta päättää omista ostamisistaan. Ja voi pojat millainen rahasampo markkinavoimille onkaan ollut se että nainen voi ostaa.

Toisaalta nainen ostaa paljon lähipiirilleenkin. Mies sensijaan on tottunut ostamaan omalle itselleen, ja yleensä jotain leluja sieltä kalliimmasta päästä. Kotiteattereita etc. Perhe toki pääsee niistäkin, onneksi sentään, nauttimaan. Jos muuta perhettä kiinnostaa katsella jotain elokuvia ämyrit huutaen. Itseasiassa nyt kun en ole vuosiin ollut liki yhdessäkään miehessä, niin enhän minä edes tiedä mitkä ovat viimeisimmät hittilelut...?

Summa summarum: kumpikin sukupuoli tekee nykyään kokolailla turhia juttuja. Pääasiana saada jotenkin aika kulumaan ja elämä lusittua ilman että pitkästyy hengiltä. Joku laittaa turpaansa, joku autoaan. Turhuutta kaikki. No, pääseehän sillä autolla sitten kun se kulkee. Ostamaan lisää paskaa.

Bruton ongelma tuossa selitysmallissa vain on se, että minkä helkkarin takia naiset yhä vähemmän tuntuu olevan kiinnostuneita hankkiutumaan parisuhteeseen hinnalla millä hyvänsä. Päinvastoinhan monet naiset siitä suhteestaan eroaa ja jättää parisuhteilut sikseen - ja elää tyytyväisenä sinkkuna loppuelämänsä. Tai ainakin miehet valitta, että on liian suuri naisettomien miesten surkea joukko, joilla elämä on ihan viturallaan, kun ei oo omaa kainaloista. Sen sijaan naistenlehdet pursua juttuja eronneista sinkkunaisista, jotka vakuuttaa olevansa voimaantuneita, onnellisia ja paremmalla tolalla kuin konsanaan parisuhteessa ollessaan. Ehkä näille kaikille naisille tosiaan riittää sen ehostautumisviettinsä täysimääräinen toteuttaminen, joten mies on siinä pelissä pelkkä turhake. Kun on pärstä ja garderoobi kuosissaan, voi jatkaa sisustamalla, puutarhan täydellistämisellä tai pätemällä jossain muussa esteettistä nautintoa antavassa puuhastelussa. Mies mahtuu kuvioon vain, jos se osaa palvella hyvin sisustusblogiin tarkoitetuissa tunnelmakuvissa. Vaikka essu päällä kauhan varressa poseeraten.

Safiiri luulee, että on hianoo, kun ei osaa lukee eikä jaksa siksi kahlata kahta lausetta pidempää tekstiä. Kieltämättä lukeminen ON raskasta, jos se on nii takkuavaa, että tavattuaan lauseen loppuun on jo ehtinyt unohtaa, mistä se alkoikaan.

Suomennos tästä Safiirin kommentista on ”en kykene vastaamaan mitään, joten tyydyn silkkaan henkilökohtaiseen haukkumiseen” eli luovutan jo kättelyssä.

Kappas. Oikein perehdyt mun viestintään silloinkin, kun vastaan muille kirjoittajille. Kiitos vain kiinnostuksesta. Tosin mä en - kuten Faustinen siinä kommentissaan, johon vastasin - en kehuskellut sillä, etten olisi sun kommenttiasi lukenut. Mutta toki osasit ansiokkaasti kuitenkin mun viestin copypastettaa ja oikein huolella vaihtaa muutaman nimenkin. Siinähän ei kyllä ole mitään henkilökohtaista haukkumista, jos kommentoi sun esittämiä ajatuksia. Sitä kutsutaan keskusteluksi. Se on ikään kuin tällaisen keskustelupalstan ideakin. Jos taas olisin turvautunut ad hominemien käyttöön, olisin puhunut sinusta naisenkipeänä tuhkamunana, joka purkaa vaikeuksiaan parisuhteissa sovinist naisten hakkumiseen ja mitätöintiin ikiaikaisilla bimbo-mielikuvilla. Muistuttanut siitä, että kyse on vain muiden oikeiden miesten onnistumisista kateellisen surkimuksen alahuulen väpätyksestä, joka puretaan naisten niskaan. SELLAINEN olisi henkilökohtaisuuksiin menemistä. Yleensä normaaliälyiset kyllä tunnistaa tuollaisen kommunikoinnin eron siihen, kun kritisoidaan toisen esittämiä väitteitä. Ihan eka lauseessanikin on selvä vinkki ”Bruton ongelma tuossa selitysmallissa”. Siinä ikäänkuin vihjaan, että kritiikkini kohdistuu sun esittämään selitysmalliin, ei sinuun henkilönä. pahoittelut, etten ollut ilmaisussani vieläkin selkokielisempi.

Paikalla Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15080
Brutolla on ilmeisesti aktivoitunut vittuiluvietti, tai sitten on itse sitä äijäkoulukuntaa jonka pakkomielteenä on että mies ei laita itseään millään tavalla.

Toistaiseksi olen pärjäillyt ihan ok sellaisella asenteella, että ostan vaatteita kun vanhat ovat rikki (mieluiten mahdollisimman kestävää laatua), ostan uusia työkaluja vain kun tarvitsee, menen lääkäriin jos joku kremppa tulee pahasti läpi ärsytyskynnyksen jne. Sitten yritän jotenkin ymmärtää mistä tässä Norma puhuu, mutta en oikein käsitä.

Ei se siis minulla ole mikään periaate, mutta elämässä nyt vain on aika paljon muutakin kuin hiusten asento.

Hiuksista puheen ollen, ne muuten leikkaan pois kaikki sitten kun rupeaa olemaan liian pitkät  ;D

Itsensä laittaminen = tekee ulkonäölleen jotain mikä on henkiinjäämisen ja päivittäisen pärjäämisen kannalta merkityksetöntä. Kyllähän miessukupuolesta tuntuu kieltämättä löytyvän enemmän yksilöitä jotka eivät tee yhtikäs mitään minkä kokevat turhana, tai muiden miellyttämisenä. Jotkut eivät edes peseydy, koska heille on herttaisen yhdentekevää jos joku heidän läheisyydessään kokee tarvetta pidellä nenäänsä. (Superaisteilla riivatuille on kärsimys jo "vain" viikon pesemättä olleen ihmisen läheisyydessä oleilu.)

Yksi mies kerran sanoi että hän leikkaa tukkansa itse televisiota katsellessa. Ei ilmeisesti edes tarkkaile peilistä millainen lopputulos tulee. Miksiköhän sitten oikein leikkaa ollenkaan, jos ei sillä ole merkitystä mitä päässä on. Voisihan sen tukaa antaa kasvaa vaan ja pitää sitä ponnarilla, jos ei halua että se talvella sähköisenä tarraa poskiin kiinni (ällöttävin pitkän tukan ominaisuus).

Itse en meikkaa. Talvikaudella en ajele karvojanikaan mistään päin; uimahallia varten joskus kainaloista, mutta en välttämättä sääristä kun ei vaan huvita. Jos en olisi hajuille herkkä, en varmaan käyttäisi (tuoksutonta) deodoranttiakaan, ja antaisin hien vaan haista, semminkin kun en yleensä edes hikoile. Leikkaan hiukseni itse, mutta peilistä lopputulosta tarkkaillen. Kaikessa tässä ei kuitenkaan ole niinkään kyse välinpitämättömyydestä, vaan siitä että haluan käyttää aikani ja varsinkin rahani johonkin hauskempaan. Pariin kertaan kun olen ollut pettynyt siihen tulokseen mitä kampaaja on hiuksilleni saanut aikaiseksi, olen tullut siihen tulokseen että leikkaan itse. Jos tulee pettymys niin ei mennyt ainakaan rahaa. Jolla voikin sitten ostaa vaikka kirjoja.

Vaatteille sensijaan olen varsin perso. En tiedä olisinko miehenä. Ehkä miehenä on vaikeampi kiinnostu vaatteista, kun tarjolla on paljon vähemmän vaihtoehtoja mitä päälleen laittaa?
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14565

Luulen, ettei vasten tahtoaan sinkuiksi jääviä miehiä ihan hirveesti lohduta se ajatus, ettei ne sinkkunaiset ”oikeesti” ole onnellisia, vaan kyse on harhasta.

Voihan se lohduttaa, nääs, jos kaksi onnetonta kohtaa, ties vaikka säkenöis ja molemmat löytäisivät toisensa, eli tulisivat yhdessä onnettomiksi. Eikös se surkeuden kestämien yhdessä voimista ja kaksi on enemmän maailmaa vastaan, kuin yksi.

Noh - kovasti vain on pyritty kertomaan, että naiset on aivan liian nirsoja, joten todella suurella määrällä miehiä on ylitsepääsemättömiä vaikeuksia löytää kumppani. Se Laasasenkin epätasa-arvoväite perustuu juuri siihen, ettei ne samperin naiset - onnettomia tahi ei - riittävän innokkaasti suostu. Jos taas kaikki yksinään onnettomat tarttuu kaikkiin mahiksiin päästä siihen kaksin kestämisen tilaan, niin - damn - Laasasen epäatasa-arvoväite menee nurin.

Paikalla Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15080
Itseasiassa nyt kun en ole vuosiin ollut liki yhdessäkään miehessä, niin enhän minä edes tiedä mitkä ovat viimeisimmät hittilelut...?

Minun mies osti hiljattain höyrypesurin.

Akkukäyttöinen mutteriväännin on ihan must miesvaruste. En ymmärrä miten olen tullut toimeen ilman sitä.

Ja sitten naureskellaan sitä ettei joku daami saa jotain mutteria tai ruuvia kierrettyä kun ei ole lihasvoimaa, vaikka miehet tekevät kaikkensa päästäkseen itse eroon lihasvoiman käyttötarpeesta...
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Paikalla Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15080

Luulen, ettei vasten tahtoaan sinkuiksi jääviä miehiä ihan hirveesti lohduta se ajatus, ettei ne sinkkunaiset ”oikeesti” ole onnellisia, vaan kyse on harhasta.

Voihan se lohduttaa, nääs, jos kaksi onnetonta kohtaa, ties vaikka säkenöis ja molemmat löytäisivät toisensa, eli tulisivat yhdessä onnettomiksi. Eikös se surkeuden kestämien yhdessä voimista ja kaksi on enemmän maailmaa vastaan, kuin yksi.

Ekan eksäni ja minun itseni tarina... Tai no, en minä niin kauhean onneton ollut 22-vuotiaana kun tapasimme, mutta itsetuntoni oli paska ja kuvittelin etten muutakaan voi saada kuin pahasti mt-ongelmaisen biseksuaalin joka alkaa lihomaan yli äyräiden. (Lihoin tosin itsekin.)

Parisuhteessa voi kyllä nauttia semmoisesta tuntemuksesta että on kuin "yhdessä salaliitossa koko maailmaa vastaan". Nykyään kuitenkin toivoisin ettei tuo ole parisuhteen pääanti. Ennemmin niin että voi "yhdessä nauttia koko maailmasta".
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

socrates

  • Vieras
Brutolla on ilmeisesti aktivoitunut vittuiluvietti, tai sitten on itse sitä äijäkoulukuntaa jonka pakkomielteenä on että mies ei laita itseään millään tavalla.

***

Itseäni kiinnostaa hyvin pitkälti se että miten paljon itsensä laittamisen tarve korreloi taloudellisen aseman ja hyvinvoinnin kanssa. Uskonnot ovat pyrkineet suitsemaan itsensä kaunistamisen ja esittelemisen hinkua parhaansa mukaan, mutta eipä se sille mitään mahda, aina se jostain pullistaa esiin. Rikkaat ovat aina olleet kiinnostuneita siitä miltä näyttävät, ja he haluavat ympärilleen sellaista mitä itse haluavat katsella - jonka vuoksi katseenkestävät orjat (naiset ja miehet) ovat päässeet sisätiloihin ja rupuisampi sakki on jäänyt ulkotöihin hankkimaan känsiä yms. Jos kulttuuri on sellainen että nainen on väistämättä sukupuolensa vuoksi vähän kuin orjan asemassa, silloin naisen tulee tehdä kaikkensa ollakseen edes kaunis, jotta pääsee kiipimään kohti taloudellisen hyvinvoinnin kunnian kukkuloita. Mies esittelee asemaansa, nainen esittelee itseään että pääsisi miehen rinnalle hyvään asemaan.

Mutta kun kapitalismi ja materialismi oikein pääsee vauhtiin, sen pitää tehdä kaikkensa että kaikki pääsisivät mahdollisimman hyvään asemaan > on varaa ostaa krääsää ja rättejä > johtaa siihen että kaikki alkavat näyttämään "kuninkaallisilta" > kaikkien kilpailu keskenään siitä kuka näyttää parhaimmalta vallitsevan muodin puitteissa. Patriarkaattisessa helvetissä mies päättää paljonko rahaa antaa naiselle ja mitä tämä saa ostaa. Sehän nyt ei vaan käy mikäli halutaan myydä mahdollisimman paljon skeidaa. Näin ollen naisen pitää alkaa saamaan omaa rahaa ja valta päättää omista ostamisistaan. Ja voi pojat millainen rahasampo markkinavoimille onkaan ollut se että nainen voi ostaa.

Toisaalta nainen ostaa paljon lähipiirilleenkin. Mies sensijaan on tottunut ostamaan omalle itselleen, ja yleensä jotain leluja sieltä kalliimmasta päästä. Kotiteattereita etc. Perhe toki pääsee niistäkin, onneksi sentään, nauttimaan. Jos muuta perhettä kiinnostaa katsella jotain elokuvia ämyrit huutaen. Itseasiassa nyt kun en ole vuosiin ollut liki yhdessäkään miehessä, niin enhän minä edes tiedä mitkä ovat viimeisimmät hittilelut...?

Summa summarum: kumpikin sukupuoli tekee nykyään kokolailla turhia juttuja. Pääasiana saada jotenkin aika kulumaan ja elämä lusittua ilman että pitkästyy hengiltä. Joku laittaa turpaansa, joku autoaan. Turhuutta kaikki. No, pääseehän sillä autolla sitten kun se kulkee. Ostamaan lisää paskaa.

Bruton ongelma tuossa selitysmallissa vain on se, että minkä helkkarin takia naiset yhä vähemmän tuntuu olevan kiinnostuneita hankkiutumaan parisuhteeseen hinnalla millä hyvänsä. Päinvastoinhan monet naiset siitä suhteestaan eroaa ja jättää parisuhteilut sikseen - ja elää tyytyväisenä sinkkuna loppuelämänsä. Tai ainakin miehet valitta, että on liian suuri naisettomien miesten surkea joukko, joilla elämä on ihan viturallaan, kun ei oo omaa kainaloista. Sen sijaan naistenlehdet pursua juttuja eronneista sinkkunaisista, jotka vakuuttaa olevansa voimaantuneita, onnellisia ja paremmalla tolalla kuin konsanaan parisuhteessa ollessaan.

Ihmisen selviytymispsykologia toimii niin, että hän yleensä ihannoi (ainakin muille) melkein mitä tahansa muutosta oli se objektiivisesti arvioiden millainen menetys tahansa. Moni miljonääri, joka menettää omaisuutensa ja joutuu nukkumaan roskiksessa, kehuu tulleensa onnellisemmaksi ja jopa moni halvaantunut väittää elämän laatunsa parantuneen vamman myötä.

Toisaalta takaisinpäinkin tapahtuva muutos glorioidaan yhtä lailla. Se voimaantunut sinkku saattaa jo huomenna hehkuttaa parisuhde-elämää.

Ihminen eroaa (huonoon suuntaan) muista eläimistä siinä suhteessa, ettei kestä tai ainakaan osaa nauttia staattisista tiloista. Nykyaika vielä ruokkii tätä ominaisuutta monin tavoin.

On täysin se ja sama, onko tuo ihanuus harhaa vai totta. Ainoastaan sillä on merkitystä, jääkö ne naiset sinkuiksi vai hakeutuuko ne sittenkin uuteen parisuhteeseen. Nääs kun naisia jo määrällisesti on enemmän kuin miehiä, niin jokainen sinkuksi jäävä vielä lisää miesten hankaluutta löytää kumppani. Luulen, ettei vasten tahtoaan sinkuiksi jääviä miehiä ihan hirveesti lohduta se ajatus, ettei ne sinkkunaiset ”oikeesti” ole onnellisia, vaan kyse on harhasta.

Ainakin deittipalstoilla on varsin paljon nimenomaan eronneita naisia, jotka hakevat uutta parisuhdetta. Ja ne valittavat, ettei siellä ole juurikaan eronneita miehiä, jotka hakevat uutta parisuhdetta vaan seksinvonkaajia. Joku ei täsmää.

Sekä nainen että mies menettää paljon parisuhteessa, koska se on tavallaan staattinen elämäntilanne, ainakin lasten aikuistuttua. Yhtä lailla mies kokee olevansa pallo jalassa, mutta miehen voimaantuminen tapahtuu salarakkaan luona eikä sinkkuna sisustaessa.

Poissa Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1624
Brutolla on ilmeisesti aktivoitunut vittuiluvietti, tai sitten on itse sitä äijäkoulukuntaa jonka pakkomielteenä on että mies ei laita itseään millään tavalla.

Toistaiseksi olen pärjäillyt ihan ok sellaisella asenteella, että ostan vaatteita kun vanhat ovat rikki (mieluiten mahdollisimman kestävää laatua), ostan uusia työkaluja vain kun tarvitsee, menen lääkäriin jos joku kremppa tulee pahasti läpi ärsytyskynnyksen jne. Sitten yritän jotenkin ymmärtää mistä tässä Norma puhuu, mutta en oikein käsitä.

Ei se siis minulla ole mikään periaate, mutta elämässä nyt vain on aika paljon muutakin kuin hiusten asento.

Hiuksista puheen ollen, ne muuten leikkaan pois kaikki sitten kun rupeaa olemaan liian pitkät  ;D

Itsensä laittaminen = tekee ulkonäölleen jotain mikä on henkiinjäämisen ja päivittäisen pärjäämisen kannalta merkityksetöntä. Kyllähän miessukupuolesta tuntuu kieltämättä löytyvän enemmän yksilöitä jotka eivät tee yhtikäs mitään minkä kokevat turhana, tai muiden miellyttämisenä. Jotkut eivät edes peseydy, koska heille on herttaisen yhdentekevää jos joku heidän läheisyydessään kokee tarvetta pidellä nenäänsä. (Superaisteilla riivatuille on kärsimys jo "vain" viikon pesemättä olleen ihmisen läheisyydessä oleilu.)

Yksi mies kerran sanoi että hän leikkaa tukkansa itse televisiota katsellessa. Ei ilmeisesti edes tarkkaile peilistä millainen lopputulos tulee. Miksiköhän sitten oikein leikkaa ollenkaan, jos ei sillä ole merkitystä mitä päässä on. Voisihan sen tukaa antaa kasvaa vaan ja pitää sitä ponnarilla, jos ei halua että se talvella sähköisenä tarraa poskiin kiinni (ällöttävin pitkän tukan ominaisuus).

Ääripäästä toiseen.

Se on kuitenkin minimaalinen vaiva täyttää "superaistikkaidenkin" ihmisten tarpeet. Käy suihkussa joka päivä, pistää ylle puhtaat vaatteet. Aikaa ja energiaa tuosta huolehtimiseen menee korkeintaan viisi minuuttia.

On minulla joskus nuorena ollut pitkäkin tukka, mutta tähän nykyiseen systeemiin (eli kaikki pois 2-3 kertaa vuodessa) se on kyllä melko vaivalloista.

Miksi näitä kirjoittelen? Koska ihmettelin tuota joko-tai-asennetta. Että joko sitä puunaa ja tuunaa itseään koko ajan, tai sitten on paskalta haiseva örkki. Suurin osa ainakin ikäisistäni miehistä on EVVK, mutta eivät mitenkään rappiollakaan.