Kysymys on siis lopulta siitä, että ne älylliset ominaisuudet kyllä periytyvät, mutta kaikki populaatiot suosivat normaaleilla älyllisillä ominaisuuksilla varustettuja yksilöitä, jotka pärjäävät ja menestyvät. Erot etnisten ryhmien välillä eivät ole niin suuria kuin sinä haluat uskoa. Ehkä joitakin eroja on, mutta en ymmärrä miksi ne olisivat mitenkään kovin oleellisia. Ne eivät ole kiinnostavia, siinä kaikki. Enemmän minua kiinnostaa tämä sinun huolesi.
En pysty suggeroimaan itseäni ajattelemaan niin kuin Big Data Lenny ajattelee. Tietysti voin kirjoittaa, että näin se on, mutta silloin tavallaan valehtelen ainakin itselleni, koska ajattelen toisin.
Tiedän, että nykyisessä ilmapiirissä on äärimmäisen tuomittavaa rasismia uskoa ja väittää, että etnisten ryhmien välillä olisi muita kuin ulkonäköeroja, ja nämä muut erot näkyisivät siinä, miten ryhmän menestyvät. Tällaistahan esitti itse pääpaholainen Adolf kirjassaan väittäessään, että länsimainen korkeakulttuuri on arjalaisten aikaansaannos, ja se vaarantuu, jos arjalainen veri sekoittuu heikompilahjaisten vereen. Siksihän natsit säätivät valtaan päästyään ns. Nürnbergin rotulait, ettei näin tapahtuisi.
Kun 1970-luvulla luin Hitlerin kirjat (osa I ja II), jotka sai tuolloin vielä kirjastosta, ajattelin, että jos tyyppi yleensä mitään järkevää esittää, se ei ainakaan ole hänen rotuhöpinänsä. Ei vieläkään näe mitään järkeä natsien antisemitistisissä ajatuksissa, jotka johtivat juutalaisten joukkomurhaan. Tuomitsen juutalaisvastaisuuden täysin. Mutta kantani muihin rotuajatuksiin, joita Hitler esitti, on lieventynyt. En tietysti vieläkään usko mihinkään arjalaiseen rotuun ja muuhun tällaiseen, mutta minun mielestäni todellisuus puhuu aikaa vastaansanomatonta kieltä siitä, että tietyt etniset ryhmät menestyvät paremmin kuin toiset, olivatpa olosuhteet mitkä tahansa.
Pidetään vielä natsikortti pöydällä ja vertaillaan arabeja ja juutalaisia ja katsotaan heidän kiistelyään Palestiinaksi kutsutulla maantieteellisellä alueella.
Juutalaiset kahmivat fysiikan Nobel-palkintoja ja ovat rakentaneet jo 1960-luvulla Israelissa kaikessa hiljaisuudessa ydinaseen - tai jos eivät ole, niin ainakin he ovat saaneet aikaan illuusion sellaisesta. Pieni juutalaiskansa alistaa itseään moninkertaisesti suuremman arabien joukon, joka ei kykene kuin juoksemaan marttyyreinä päin israelilaisten konekiväärejä, jotta maailma huomaisi, miten kurjasti heillä menee. Kyllä se on jo huomattu. Heillä ei ole Nobelin palkintoja eikä paljon muutakaan. On vain keskinäistä tappelua ja kivien heittelyä ja Allah, Allah -huutoja.
Kyllä väkisin tulee mieleen ajatus, että juutalaisten ja arabien välillä on etnisessä mielessä sen verran eroa juutalaisten hyväksi, että juutalaiset tämän vuoksi ovat niskan päällä ja vieläpä reilusti. Ei juutalaistenkaan lähtökohta ollut hyvä. Heidän elämänsä oli tuhottu holokaustissa, ja kaiken menettäneenä he vaelsivat osittain salaa alueelle, jonne he halusivat perustaa Israelin valtion. Ja he perustivat. Ympäröivät arabikansat öljyrahoineen eivät ole saaneet Israelia tuhotuksi.
Arabien touhu ei kerta kaikkiaan vaikuta kovin älykkäältä.
Kun suomalaiset menettivät Karjalan, se tuntui ikävältä ja tuntuu vieläkin ikävältä. Mutta suomalaiset tajusivat, että elämä jatkuu, ja sitä on jatkettava niistä lähtökohdista, mitkä ovat olemassa. Evakot asutettiin ja talous pantiin pyörimään sotakorvauksista selviämiseksi.
Miltä tuntuisi, jos Karjalan evakot olisivat edelleenkin leireillä, ja suomalaiset miesjoukkiot hyökkäisivät Venäjän kimppuun omatekoisilla ohjuksilla ja hurjistuessaan juoksisivat päin rajavartioiden aseita pyhässä isänmaallisessa uhossaan. Ruumiita haudattaisiin tuon tuostakin suomalaisten provosoimien rajakahakoiden jäljiltä. Suomi olisi köyhä maa, koska kaikki tarmo menisi vihan ylläpitämiseen. Venäjää ärsytettäisiin koko ajan, ja välillä Venäjä pommittaisi, jolloin huudettaisiin maailmalle, että katsokaa nyt, kun kärsimme. Ja taas lietsottaisiin vihaa ja ammuttaisiin omatekoisia ohjuksia. Ja jälleen tulisi turpiin. Talous olisi rempallaan, koska Venäjä järjestäisi saartoja kostoksi sinne tehdyille hyökkäyksille. Ja tätä jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi vuosikymmenestä toiseen.
Minä pidän Suomen valitsemaa tietä parempana. Kun taistelua ei pysty voittamaan, sitä ei kannata käydä.
Arabien kohdalla on ehkä kyse kunniakulttuurista. Kun ihmiset eivät saa mitään merkittävää aikaan, he ovat keksineet käsitteen "kunnia", jonka avulla he pönkittävät alamaissa olevaa itsetuntoaan. Ulkopuolisten silmissä itsemurhaiset Jihad-iskut eivät kerro kunniasta vaan typeryydestä. Mutta mitäpä ulkopuolisista. Pääasia on, mitä naapuri ajattelee. Se riittää, että marttyyrin perhe saa paistatella kunniassa.
