Kirjoittaja Aihe: Extremismi  (Luettu 467 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Paikalla Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10819
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Extremismi
« : su 29.04.2018, 22:02:24 »

Extremismiä voi esiintyä asian kuin asian suhteen. Jotkut ovat tyyppimäisemmin extremistejä. Keitähän nämä, luontaisempana? Extremismiin voi myös ajautua, vaikka extremismi ei enää kiinnostaisi samalla lailla, tai siihen ei olisi ollut kiinnostusta ollenkaan.

Extremetilanteita sattuu. Samalla käy jotain hullua, ja epätoivottua. Toisaalta kun käy jotain, niin voi käydä myös positiivista, ja negatiivisistakin oppii, ja haluaa oppia, ettei joutuisi äärirajoille asioiden takia, jotka eivät sitä mitenkään vaadi, jne.


Case1

Olen kai ollut extremisti, aika pitkälle. Myös tietoisesti perustellut sen hyöytyjä, jos riskeistä voidaan tietää jotain. Killerit ei ole kovin kiehtovia, toteutuneina.

Viimeisin extreme-juttu lähti nyt viikonloppuna. Pyöräretkellä oli kohtalaisen uuvuttavaa, ei siinä mitään, kun sai ollakin. Reitit ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan, ja Google Mapsiä en viittinyt käyttää apuna paluuosuudella. Seurauksena harhailu, siis kokeilu, mutta kuluttavana. Viimeisin vesi loppui 20 km ennen kotia.

En päätynyt hakemaan vettä mistään. Olisin saanut jostain, jos pyytänyt. Satoi vettä, ja aika märkä samalla. Pelkäsin pysähdystä, ja vilustumista. Siinä syy, miksi en hakenut vettä. Toinen syy päätökseen oli, että kun kerran meni jaksamisen rajoille, ja nestehukan osalta myös, niin voisi ehkä kokeilla, miten pärjää, ja mitä tilanne tuo tullessaan, kun nykyään osaa myös hyödyntää näitä, eikä vain selvitä ilman apua.

Heikkoa oli meno. Kun jaksamistaso laskee fyysisessä suorituksessa, niin se oli yllätys, miten asioita priorisoitui. Pyöräillessä ei voinut jossain vaiheessa olla kiinnittämättä huomiota suoraan hyvään hengitykseen. Rauhalliseen ja rentoon ulospuhaltamiseen, ja ilman ottamiseen. Aiemmin aina hengitys ollut asia, joka ei ole toiminut. Extreme-tilanteessa se akutoitui, ja vaikkei olisi osannut, tuli vaan olemassaolevaksi. Hyvästä hengityksestä puhutaan paljon, enkä tiedä, mitä kaikkea sen avulla voi tehdä. Nyt tuli katsottua asiaa eräästä vinkkelistä.

Kotiin päästyä, tankkaus, ja tarvaroiden kiikutus myöhemmin. Nukahdin väsyneenä, noin puoli tuntia. Noustessa kramppasi vasenta jalkaa. Älytön kramppitulitus. Mukana oli pohje, takareisi ja jotain lonkan lihaksia, ja myös reiden ylempiä lihaksia. Käytännössä jouduin olemaan lukkotilassa, jotta mihinkään suuntaan ei lähtisi kramppia. Odosta, pakosti, ja se kyllä myös tepsi. Ei aiemmin tällaista. Extremevaikutuksia tämäkin puoli suoritusta.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.