Kirjoittaja Aihe: Vihaisuus - välttämätön, hyödyllinen, haitallinen, rasittava...  (Luettu 1290 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2927
  • Väärinajattelija
Vihaisuus vaikuttaa sävyttävän nykyisin yhteiselämää kaikkialla, sekä yhteiskunnan tasolla että pienemmissä piireissä. Miten paljon vihaisuutta on turvallista kokea päivittäin? Ruokkiiko mediassa ilmenevä julkinen vihaisuus liikaa yksittäisten ihmisten henkilökohtaista tunne-elämää? Kuinka paljon stressiä yksilölle aiheuttaa julkinen vihaisuus? Onko vihaisuus yhteiskunnallinen ongelma? Vai onko se todellisten ongelmien oire, reaktio niihin? Onko vihaisuutta nykyisin enemmän kuin aikaisemmin, esim. ennen nettiä ja somea?
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2927
  • Väärinajattelija
HS: 5-vuotiaan äiti huolestui Lego-ukkojen vihaisista ilmeistä

Ruotsissa asuva perheenäiti kirjoitti tänään Helsingin Sanomien mielipidepalstalle huolestuneensa lelujen aggressiivisista ilmeistä.
Huoli sai alkunsa, kun nainen oli käynyt viisivuotiaan poikansa kanssa lego-ostoksilla. Poika oli halunnut ostaa niitä lahjaksi ystävälleen.
Otto kuvailee, että kaikki lego-nuket supersankareista ninjoihin näyttivät kasvoiltaan hyvin vihaisilta.
– Paketeista ei välittynyt juuri muita tunteita kuin viha ja aggressio, Otto kirjoittaa.

– Meillä on herkkä poika. Tämän lelukauppareissun jälkeen hän löi ruokakaupassa nyrkillä salaattia. Tätä ei siis yleensä tapahdu, hän jatkaa.

Kirjoittaja kertoo, että heidän kotonaan on lego-ukkoja, joilla on aseita. Näiden hahmojen päät on kuitenkin vaihdettu sellaisiin, joissa on neutraali tai iloinen ilme.
Otto kysyy kirjoituksessaan, pitäisikö leluja syyttää lasten käytösongelmista ja mitä asialle tulisi tehdä
.

https://www.is.fi/perhe/art-2000005651981.html

Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Nuori kotka

  • Konkari
  • Viestejä: 14241
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!


Kirjoittaja kertoo, että heidän kotonaan on lego-ukkoja, joilla on aseita. Näiden hahmojen päät on kuitenkin vaihdettu sellaisiin, joissa on neutraali tai iloinen ilme.


Jatkumolla olisi montakin päänsiirtoa tarvitsevaa totista toveria.

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

socrates

  • Vieras
Vihaisuus vaikuttaa sävyttävän nykyisin yhteiselämää kaikkialla, sekä yhteiskunnan tasolla että pienemmissä piireissä. Miten paljon vihaisuutta on turvallista kokea päivittäin? Ruokkiiko mediassa ilmenevä julkinen vihaisuus liikaa yksittäisten ihmisten henkilökohtaista tunne-elämää? Kuinka paljon stressiä yksilölle aiheuttaa julkinen vihaisuus? Onko vihaisuus yhteiskunnallinen ongelma? Vai onko se todellisten ongelmien oire, reaktio niihin? Onko vihaisuutta nykyisin enemmän kuin aikaisemmin, esim. ennen nettiä ja somea?

Tukahdutettu viha sairastuttaa ihmisen fyysisesti ja psyykkisesti. Nykyään on liian vähän konteksteja, joissa vihaa voi ilmaista joutumatta suuriin vaikeuksiin.

Aina on vihattu ja tullaan vihaamaan eikä sitä pidä yrittää rajoittaa. Kun voi vihata vapaasti ilman syyllisyyttä tai sanktioita, viha asettuu järkeviin mittasuhteisiin ja sen syitä pysyy ymmärtämään.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5344
Kyökkipsykologi keittiössä. lol

Jos vituttaa, niin kannattaa lähteä juoksulenkille.
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Nuori kotka

  • Konkari
  • Viestejä: 14241
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!

Jos vituttaa, niin kannattaa lähteä juoksulenkille.

Koiran kanssa vai ilmanko?

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2927
  • Väärinajattelija
Kyökkipsykologi keittiössä. lol

Jos vituttaa, niin kannattaa lähteä juoksulenkille.

Kuka meistä on muuta kuin keittiöpsykologi? Koulutetulla psykologilla saattaa olla tutkimuksia tietopakissaan, mutta moni koulutettu psykologi on työssään varsin keskinkertainen, joskus suorastaan kehno. Ja omassa elämässään hekin ovat kyökkipsykologeja. Welcome to the club!
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10061

Ehkä Laikalla on jotain ammattipuolen ihannepystyvyyden elättelyä. Olisi mahdollista vaikka sen psykologisen osaamisalueen hyvä, ellei suvereeni hallinta, ja miten sitä voi olla odotettavana, jos edes ammatti-ihmiset eivät oikein omaa, kuin tätä perussettiä.

Hui, uskalla edes kuvitella tällaista maailmaa!

Paikalla Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1615
Kyllä negatiivisuus ja vihaisuus väistämättä lisääntyy mediassa, ja sen kuluttajissa, koska tämä on taloudellinen välttämättömyys.

Ensinnäkin, medioiden on jatkuvasti kasvettava, jatkuvasti lisättävä tuottavuuttaan, koska muuten ne kuolevat. Tähän päämäärään päästäkseen ne käyttävät kaikki mahdolliset keinot, ja negatiivisuus tunnesisältönä on eräs helpoimmista. Tietenkin on muitakin keinoja, kuten laatu, mutta tämä ei ole taloudellisesta näkökulmasta yhtä järkevä keino. Mediat siis myyvät pääasiassa tunnesisällöillä, ja erityisesti negatiivisuudella.

Miksi sitten negatiivisuudella? Yksinkertaisesti siksi, koska se on helpommin yleistettävissä, se on universaalimpi kuin positiivinen (joku "kaiken maailman dosentti" voisi esittää tälle helposti myös filosofisen argumentin). Alarmismi, pelonlietsonta, sodat, taudit, rumuus, kuolema ja kaikki sellainen koskettaa halpana temppuna suurempaa yleisöä kuin hyvät asiat, jotka vallitsevassa kulttuurissa nostavat välittömän individualismin. Hyvä kenelle? Minulle vai? Hah! Minun hyvääni on vain se-ja-tämä!

Kun median kuluttajat on saatettu negatiivisen kierteeseen, vain tarpeeksi negatiivinen sisältö puhuttelee vahvistusvinoumasta johtuen. Ja näin pieni piiri pyörii: medioiden on luotava negatiivista sisältöä, koska kuluttajat vaativat sitä. Myös päättäjien on pidettävä yllä negatiivisuutta, koska äänestäjät vaativat sitä. Toisin sanoen: negatiivisuus, viha ja aggressio ovat kokonaisvaltaista bisnestä, jonka markkinat ovat ehtymättömät.

Samaan aikaan kuitenkin yhteiskunnassa vallitsee positiivisuuden kultti, jonka jäsenmaksu käy koko ajan kalliimmaksi. Positiivisuuden kultti saa aikaan konfliktin ja jatkuvan itsetutkiskelun ja itseruoskinnan. Koska yksilö ei välttämättä kykene enää ylläpitämään positiivisuutta, hän hakee vastauksia vimmatusti - mistäpä muualta kuin - medioista. Positiivisuuden ylläpitäminen käy koko ajan raskaammaksi, joka osaltaan lisää negatiivisuutta itseinhon muodossa. Kysymys on laajemmassa mielessä vallitsevasta länsimaisesta kristinuskon traditiosta: synnintunnosta ja helvetistä, joka vaanii kaikkialla milloin missäkin muodossa. Ympäristökatastrofi, raiskaavat jihadistit, mielipuoliset venäläiset, antifasistit, femakot kuoharinveitsineen, sukurutsaiset persut, kulkutaudit, rutto, paiseet, helvetin lieskat näkyvät jo, enkä minä enää pysty pitämään niitä positiivisuuden muurin takana. Vihaan itseäni yhtä paljon kun maailmaakin, joka vihaa minua. Lopulta yksilö ei halua enää mitään muuta kuin planetaarista vihan puhdistavaa tulta, totaalista tuhoa.

Kaikki tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että syy olisi yksin kaupallisen median, koska maailma on oikeasti raadollinen, ja oikeasti tällä hetkellä päin helvettiä. Tämän asian ympärillä tanssiminen ei kuitenkaan koskaan voi rakentaa yhtään mitään. Katastrofiporno on halpamaisin viestinnän muoto.

Tähän lopuksi mukaillen jäsen socratesta: katastrofipornolla ratsastavat helppoheikit pitäisi armotta hakata, aivan kuten tunteisiin ja primitiivisiin viettehin vetoavat mainosmiehetkin. Ihmisillä on huomattavasti vähemmän valtaa omiin tunnetiloihinsa kun he itse kuvittelevat. Ilman tätä yksinkertaista faktaa mainostaminen olisi kannattamatonta. Kun kuitenkin tarkastellaan mikä on maailman kannattavinta bisnestä, huomataan että se on mainostaminen (Google, Facebook ja muut netin mainosplatformit. Apple, joka on eräs maailman suurimmista bisneksistä, voidaan helposti nähdä suurena mainosplatformina, alustana jonka tarkoitus on myydä sinulle paskaa).
« Viimeksi muokattu: ma 23.04.2018, 05:08:08 kirjoittanut Big Data Lenny »

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3767
Mielenkiintoinen analyysi Big Data Lennyltä. Jatkokysymyksenä voisi esittää, millainen yheiskunnasta tulee, kun sitä rakennetaan vihan, negativiisuuden ja pelonlietsonnan kautta. Pelkäänpä, että kauhea paikka.

Ennen....

https://qph.fs.quoracdn.net/main-qimg-e09cd4ee0e7f6e7cbafda10601b43877-c


Nyt...

http://media.cleveland.com/nationworld_impact/photo/occupy-oaklandjpg-c61e888d60ad339d.jpg


Tulevaisuudessa...

https://www.activistpost.com/wp-content/uploads/2015/11/global-police-state.jpg

« Viimeksi muokattu: ma 23.04.2018, 07:44:42 kirjoittanut Kopek »

Paikalla Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1615
Mielenkiintoinen analyysi Big Data Lennyltä. Jatkokysymyksenä voisi esittää, millainen yheiskunnasta tulee, kun sitä rakennetaan vihan, negativiisuuden ja pelonlietsonnan kautta. Pelkäänpä, että kauhea paikka.

Ennen....

https://qph.fs.quoracdn.net/main-qimg-e09cd4ee0e7f6e7cbafda10601b43877-c


Nyt...

http://media.cleveland.com/nationworld_impact/photo/occupy-oaklandjpg-c61e888d60ad339d.jpg


Tulevaisuudessa...

https://www.activistpost.com/wp-content/uploads/2015/11/global-police-state.jpg

Näin se on meidän näkökulmastamme, mutta todennäköisesti (ja toivottavasti) se tulee johtamaan uuteen maailmaan. Sellaiseen, jossa ihmiset ovat mediataitoisempia ja älykkäämpiä ja osaavat käyttäytyä paremmin.

Poissa Nuori kotka

  • Konkari
  • Viestejä: 14241
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Mielenkiintoinen analyysi Big Data Lennyltä. Jatkokysymyksenä voisi esittää, millainen yheiskunnasta tulee, kun sitä rakennetaan vihan, negativiisuuden ja pelonlietsonnan kautta. Pelkäänpä, että kauhea paikka.

Ennen....

https://qph.fs.quoracdn.net/main-qimg-e09cd4ee0e7f6e7cbafda10601b43877-c


Nyt...

http://media.cleveland.com/nationworld_impact/photo/occupy-oaklandjpg-c61e888d60ad339d.jpg


Tulevaisuudessa...

https://www.activistpost.com/wp-content/uploads/2015/11/global-police-state.jpg

Näin se on meidän näkökulmastamme, mutta todennäköisesti (ja toivottavasti) se tulee johtamaan uuteen maailmaan. Sellaiseen, jossa ihmiset ovat mediataitoisempia ja älykkäämpiä ja osaavat käyttäytyä paremmin.

Tämäkin on näkökulmakysymys.

Itselläni on poliiseista pelkästään hyvin positiivisia kokemuksia.

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14528
Vihaisuus vaikuttaa sävyttävän nykyisin yhteiselämää kaikkialla, sekä yhteiskunnan tasolla että pienemmissä piireissä. Miten paljon vihaisuutta on turvallista kokea päivittäin? Ruokkiiko mediassa ilmenevä julkinen vihaisuus liikaa yksittäisten ihmisten henkilökohtaista tunne-elämää? Kuinka paljon stressiä yksilölle aiheuttaa julkinen vihaisuus? Onko vihaisuus yhteiskunnallinen ongelma? Vai onko se todellisten ongelmien oire, reaktio niihin? Onko vihaisuutta nykyisin enemmän kuin aikaisemmin, esim. ennen nettiä ja somea?

Tukahdutettu viha sairastuttaa ihmisen fyysisesti ja psyykkisesti. Nykyään on liian vähän konteksteja, joissa vihaa voi ilmaista joutumatta suuriin vaikeuksiin.

Aina on vihattu ja tullaan vihaamaan eikä sitä pidä yrittää rajoittaa. Kun voi vihata vapaasti ilman syyllisyyttä tai sanktioita, viha asettuu järkeviin mittasuhteisiin ja sen syitä pysyy ymmärtämään.

Ei pidä sotkea vihaisuutta, joka on hetkellinen (kuten tunteet ovat) tunnetila vihaan, joka viittaa jatkuvaan suhtautumisen tapaan johonkin asiaan - tai kaikkeen elämässä vastaan tulevaan. Vihan tunnetta ei pidä ”tukahduttaa”, vaikkakin on kyllä syytä hallita sen ilmaisemisen muotoja, eikä antaa sen viedä holtittomiin purkauksiin, joilla saattaa olla peruuttamattomia seurauksia. Sen sijaan kukaan ei hyödy millään tapaa siitä, että ylläpitää jatkuvaa vihaa. Sellainen viha on kuluttavaa, eikä todellakaan jatkuvasta ylläpitämisestä vähene. Päinvastoin. Vihan tunteen jatkuva vaaliminen ja ruokkiminen johtaa vain vihan kasvamiseen ja mahdollisesti leviämiseenkin. Lisäksi vihaava herättää myös jatkuvasti vihaa itseään kohtaan näin ikäänkuin lisäten ”perusteita” omaan vihaansa. Kuka tahansa voi tehdä ”kokeita” ja testata, saako parhaan vastaanoton muilta ihmisiltä lähestymällä näitä vihaisena vai jollain muulla tavalla. Kaikkein typerintä - mutta luultavasti tavallisinta - on työntää muiden silmille se oma vihaisuus, joka oikeastaan on vihaisuutta itseä kohtaan ja pettymystä siitä, ettei olekaan ihan niin onnistunut kaikessa kuin haluaisi. Mutta sillä tavalla kyllä saa nopeasti aikaan valheellisen vaikutelman, että koko muu maailma on juuri itseä vastaan ja syyllinen siihen, että asiat ei omassa elämässä suju.


Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15049
B. D. Lenny oli asian ytimessä.

Itseäni onkin jo pitkään rasittanut että kun toisaalta media kertoo jokaikinen päivä miten päin helvettiä kaikki asiat ovat, niin miten sama media voi tuputtaa myöskin jotain onnellisuus- ja voimaantumiskukkua jossa olennaisena ideana on se että sinun pitää oleman suu messingillä joka hetki. Joku ihme hokkuspokkustemppu mielessään pitäisi kyetä tekemään niin että nauraa räkättää vaan onnesta ymmyrkäisenä vaikka samaan aikaan tietenkin tulee olla huolestunut siitä miten tässä oikein käykään. Sivupersooniako tässä pitäisi alkaa poikimaan, vai mikä ihme skitsofrenia kehittää, että pystyy etenemään ollenkaan elämässään?

Helpompi on olla negatiivinen ja vihainen koska se tuntuu realistiselta ja objektiiviselta tasolta. Kun jos sul' lysti on niin kädet yhteen lyö -leikittäjätädit tulevat vaatimaan että pitää löytää itsestään onnea iloa 200 kiloa, tulee aina se tunne vain että ARE YOU MAD?

Itselläni on jostain kolmikymppisestä asti ollut enempi tai vähempi sellainen taipumus että kun oikein on ollut pitkään paha olo ja alkaa jo päästä tosissaan mättämään, niin tulee joku tilt-ilmiö ja yhtäkkiä joku täysin typerä asia alkaa yhtäkkiä huvittamaan suunnattomasti. Sellainen on hivenen pelottavaa. Ymmärrän että kestän helvetin huonosti stressiä ja ahdistusta, ja sitten tuossa käy noin. Mietityttää että onko se sukua sille reaktiolle joka kuulema jossain päin Aasiaa (Japanissa?) on tavanomaista eli että ihmiset nauravat kun toinen kärsii. Siihen en kyllä ainakaan halua mennä, ennemmin vaikka nappi otsaan kuin että alan naureskelemaan kärsimykselle.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

socrates

  • Vieras
Vihaisuus vaikuttaa sävyttävän nykyisin yhteiselämää kaikkialla, sekä yhteiskunnan tasolla että pienemmissä piireissä. Miten paljon vihaisuutta on turvallista kokea päivittäin? Ruokkiiko mediassa ilmenevä julkinen vihaisuus liikaa yksittäisten ihmisten henkilökohtaista tunne-elämää? Kuinka paljon stressiä yksilölle aiheuttaa julkinen vihaisuus? Onko vihaisuus yhteiskunnallinen ongelma? Vai onko se todellisten ongelmien oire, reaktio niihin? Onko vihaisuutta nykyisin enemmän kuin aikaisemmin, esim. ennen nettiä ja somea?

Tukahdutettu viha sairastuttaa ihmisen fyysisesti ja psyykkisesti. Nykyään on liian vähän konteksteja, joissa vihaa voi ilmaista joutumatta suuriin vaikeuksiin.

Aina on vihattu ja tullaan vihaamaan eikä sitä pidä yrittää rajoittaa. Kun voi vihata vapaasti ilman syyllisyyttä tai sanktioita, viha asettuu järkeviin mittasuhteisiin ja sen syitä pysyy ymmärtämään.

Ei pidä sotkea vihaisuutta, joka on hetkellinen (kuten tunteet ovat) tunnetila vihaan, joka viittaa jatkuvaan suhtautumisen tapaan johonkin asiaan - tai kaikkeen elämässä vastaan tulevaan. Vihan tunnetta ei pidä ”tukahduttaa”, vaikkakin on kyllä syytä hallita sen ilmaisemisen muotoja, eikä antaa sen viedä holtittomiin purkauksiin, joilla saattaa olla peruuttamattomia seurauksia. Sen sijaan kukaan ei hyödy millään tapaa siitä, että ylläpitää jatkuvaa vihaa. Sellainen viha on kuluttavaa, eikä todellakaan jatkuvasta ylläpitämisestä vähene. Päinvastoin. Vihan tunteen jatkuva vaaliminen ja ruokkiminen johtaa vain vihan kasvamiseen ja mahdollisesti leviämiseenkin. Lisäksi vihaava herättää myös jatkuvasti vihaa itseään kohtaan näin ikäänkuin lisäten ”perusteita” omaan vihaansa. Kuka tahansa voi tehdä ”kokeita” ja testata, saako parhaan vastaanoton muilta ihmisiltä lähestymällä näitä vihaisena vai jollain muulla tavalla. Kaikkein typerintä - mutta luultavasti tavallisinta - on työntää muiden silmille se oma vihaisuus, joka oikeastaan on vihaisuutta itseä kohtaan ja pettymystä siitä, ettei olekaan ihan niin onnistunut kaikessa kuin haluaisi. Mutta sillä tavalla kyllä saa nopeasti aikaan valheellisen vaikutelman, että koko muu maailma on juuri itseä vastaan ja syyllinen siihen, että asiat ei omassa elämässä suju.

En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat jatkuvalla vihalla. Aniharva on koko ajan vihainen, kyllä sentään muut asiat ja tunteet vievät välillä huomion.

Viha kohdistuu yleensä joihinkin yksilöihin tai viiteryhmiin, joten se tulee esille niitä henkilöitä kohdatessa tai ajatellessa. Jokin ärsyke tai mielleyhtymä siihen tarvitaan.

Antti Heikkilä sanoi joskus, että lääkärin työ muuttui helpommaksi, kun hän myönsi inhoavansa joitakin asiakkaita. Oma opettajani sanoi, että välillä tekisi mieli iskee ovesta tulevaa asiakasta suoraan sormilla silmiin. Tämmöinen on hyvin terapeuttista ajattelua.

Kuten Lennykin totesi, nykyaika on kummallisen kaksijakoinen. Toisaalta on joissakin konteksteissa aiempaa hyväksytympää ilmaista, ettei pidä jostakusta ja toisaalta tavallaan pitäisi rakastaa kaikkia ja vielä tismalleen yhtä paljon. Karkeasti ottaen netti purkaa paineita, joita liven pakkopositiivisuus aiheuttaa.

Poissa Nuori kotka

  • Konkari
  • Viestejä: 14241
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!

Kuten Lennykin totesi, nykyaika on kummallisen kaksijakoinen. Toisaalta on joissakin konteksteissa aiempaa hyväksytympää ilmaista, ettei pidä jostakusta ja toisaalta tavallaan pitäisi rakastaa kaikkia ja vielä tismalleen yhtä paljon. Karkeasti ottaen netti purkaa paineita, joita liven pakkopositiivisuus aiheuttaa.

Nyt kirjoitit ihan asiaa.

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14528
Vihaisuus vaikuttaa sävyttävän nykyisin yhteiselämää kaikkialla, sekä yhteiskunnan tasolla että pienemmissä piireissä. Miten paljon vihaisuutta on turvallista kokea päivittäin? Ruokkiiko mediassa ilmenevä julkinen vihaisuus liikaa yksittäisten ihmisten henkilökohtaista tunne-elämää? Kuinka paljon stressiä yksilölle aiheuttaa julkinen vihaisuus? Onko vihaisuus yhteiskunnallinen ongelma? Vai onko se todellisten ongelmien oire, reaktio niihin? Onko vihaisuutta nykyisin enemmän kuin aikaisemmin, esim. ennen nettiä ja somea?

Tukahdutettu viha sairastuttaa ihmisen fyysisesti ja psyykkisesti. Nykyään on liian vähän konteksteja, joissa vihaa voi ilmaista joutumatta suuriin vaikeuksiin.

Aina on vihattu ja tullaan vihaamaan eikä sitä pidä yrittää rajoittaa. Kun voi vihata vapaasti ilman syyllisyyttä tai sanktioita, viha asettuu järkeviin mittasuhteisiin ja sen syitä pysyy ymmärtämään.

Ei pidä sotkea vihaisuutta, joka on hetkellinen (kuten tunteet ovat) tunnetila vihaan, joka viittaa jatkuvaan suhtautumisen tapaan johonkin asiaan - tai kaikkeen elämässä vastaan tulevaan. Vihan tunnetta ei pidä ”tukahduttaa”, vaikkakin on kyllä syytä hallita sen ilmaisemisen muotoja, eikä antaa sen viedä holtittomiin purkauksiin, joilla saattaa olla peruuttamattomia seurauksia. Sen sijaan kukaan ei hyödy millään tapaa siitä, että ylläpitää jatkuvaa vihaa. Sellainen viha on kuluttavaa, eikä todellakaan jatkuvasta ylläpitämisestä vähene. Päinvastoin. Vihan tunteen jatkuva vaaliminen ja ruokkiminen johtaa vain vihan kasvamiseen ja mahdollisesti leviämiseenkin. Lisäksi vihaava herättää myös jatkuvasti vihaa itseään kohtaan näin ikäänkuin lisäten ”perusteita” omaan vihaansa. Kuka tahansa voi tehdä ”kokeita” ja testata, saako parhaan vastaanoton muilta ihmisiltä lähestymällä näitä vihaisena vai jollain muulla tavalla. Kaikkein typerintä - mutta luultavasti tavallisinta - on työntää muiden silmille se oma vihaisuus, joka oikeastaan on vihaisuutta itseä kohtaan ja pettymystä siitä, ettei olekaan ihan niin onnistunut kaikessa kuin haluaisi. Mutta sillä tavalla kyllä saa nopeasti aikaan valheellisen vaikutelman, että koko muu maailma on juuri itseä vastaan ja syyllinen siihen, että asiat ei omassa elämässä suju.

En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat jatkuvalla vihalla. Aniharva on koko ajan vihainen, kyllä sentään muut asiat ja tunteet vievät välillä huomion.

Siis tätä eroa tarkoitan: ”Olen vihainen, koska myöhästyin bussista” versus ”vihaan busseja”

Lainaus
Viha kohdistuu yleensä joihinkin yksilöihin tai viiteryhmiin, joten se tulee esille niitä henkilöitä kohdatessa tai ajatellessa. Jokin ärsyke tai mielleyhtymä siihen tarvitaan.

Aivan. Vihan tunne siis syntyy jo niitä ajatellessa. Sen sijaan vihaisuus on paljon tilannekohtaisempaa. Olen vihainen, koska olen tyytymätön johonkin tilanteeseen, tapahtumaan tms. Olen vaikkapa vihainen, koska myyjä palveli töykeästi tai taksijono on pitkä tai kenkä hajosi jne. Mutta en tunne vihaa kaikkia myyjiä tai takseja tai kenkiä kohtaan. En edes tule vihaiseksi siitä, että ajattelen taksijonoa, myyjää, kenkää, vaan tarvitaan akuutti tilanne, jossa homma ei jollain tapaa suju hyvin. Jos mieleensä luo ärsykkeen tai mielleyhtymän, joka herättää vihan jo viiteryhmää tai yksilöä ajatellessakin, on tuon vihaa jatkuva lietsominen vain itseä kuluttavaa ja omaa mielialaa heikentävää vihaa, joka tunteen vallassa rypemisestä vain yltyy. Sellainen vihan tunteen tunteminen ei ole millään tavalla positiivista, eikä sellaisesta kierteestä kieltäytyminen ole ”vihan tunteen tukahduttamista”. Viha ei tuollaisessa tilanteessa mitenkään vihaamalla tule puretuksi eikä edes käsitellyksi. Päinvastoin se uittaa negatiivisuuden sellaisiinkin tilanteisiin, joissa siihen ei oikeastaan olisi mitään syytä.

Lainaus
Antti Heikkilä sanoi joskus, että lääkärin työ muuttui helpommaksi, kun hän myönsi inhoavansa joitakin asiakkaita. Oma opettajani sanoi, että välillä tekisi mieli iskee ovesta tulevaa asiakasta suoraan sormilla silmiin. Tämmöinen on hyvin terapeuttista ajattelua.

Tuossa ei ole mitään terapeuttista, vaan se on vain tapa kiertää asiaan liittyvät ongelmat. Tee jotain asialle, jotta ei tarvitse inhota ja vihata. Analysoi edes sitä, mikä niiden asiakkaiden käyttäytymisessä sen inhon tai vihan aiheuttaa. Tai analysoi sitä, miksi tuollaisia tunteita noiden asiakkaiden kohdalla itsessäsi herää. Silloin asialle voi jotain jopa tehdä. Tarvittaessa vaikkapa vaihtaa työpaikkaa tai ammattialaa. Itse voit miettiä sitä, luuletko saavasi parasta apua lääkäriltä, joka inhoaa sinua? Lääkäriltä, joka ei millään tapaa käsittele tätä inhoaan tai näe sitä missään muodossa omasta ajattelustaan syntyvänä, ei asiakkaan inhottavuuden tuotoksena (jolloin ”syy” on asiakkaassa ja ”parannusta” voitaisiin saada vain asiakasta muuttamalla). Ei jokaista asiakasta tarvitse rakastaa, mutta inhon tai vihan tunteen vallassa on mahdotonta toimia ammattimaisen korkeatasoisesti.

Lainaus
Kuten Lennykin totesi, nykyaika on kummallisen kaksijakoinen. Toisaalta on joissakin konteksteissa aiempaa hyväksytympää ilmaista, ettei pidä jostakusta ja toisaalta tavallaan pitäisi rakastaa kaikkia ja vielä tismalleen yhtä paljon. Karkeasti ottaen netti purkaa paineita, joita liven pakkopositiivisuus aiheuttaa.

Mä en puhu mistään pakkopositiivisuudesta. Mutta siinä ei ole mitään hyödyllistä, että antaa itselleen luvan nähdä aina syyn omaan tyytymättömyyteen muualla ja muissa ihmisissä. Paljon toimivampaa on nähdä ja etsiä niitä toimintamahdollisuuksia, joita itsellä on. Eli pyrkiä muuttamaan omaa toimintaa siten, että vihaa aiheuttavasta tilanteesta pääsisi pois. Kaikkein helpointa on kuitenkin vaikuttaa siihen, miten itse toimii. Paljon hankalampaa on saada joku toinen muuttamaan käyttäytymistään. Siihenkin se paras keino on ITSE muuttaa omaa toimintaansa, eikä jäädä odottamaan, että se toinen kuin taikaiskusta muuttuu.

Poissa Nuori kotka

  • Konkari
  • Viestejä: 14241
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!

Itse voit miettiä sitä, luuletko saavasi parasta apua lääkäriltä, joka inhoaa sinua? Lääkäriltä, joka ei millään tapaa käsittele tätä inhoaan tai näe sitä missään muodossa omasta ajattelustaan syntyvänä, ei asiakkaan inhottavuuden tuotoksena (jolloin ”syy” on asiakkaassa ja ”parannusta” voitaisiin saada vain asiakasta muuttamalla). Ei jokaista asiakasta tarvitse rakastaa, mutta inhon tai vihan tunteen vallassa on mahdotonta toimia ammattimaisen korkeatasoisesti.

......Siihenkin se paras keino on ITSE muuttaa omaa toimintaansa, eikä jäädä odottamaan, että se toinen kuin taikaiskusta muuttuu.

Oleko koskaan kuullut sanontaa: Sitä saa mitä tilaa.

Minusta se on asiakaankin hyvä muistaa. Niin lääkärissä, kuin esim. ravintolassa tai kassajonossa..... tai naapuria tavatessa. Osa ihmisistä on inhottavia paskoja, joista on paras olla välittämättä ja joita on paras välttää. Onneksi vain pieni osa.

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

socrates

  • Vieras
Vihaisuus vaikuttaa sävyttävän nykyisin yhteiselämää kaikkialla, sekä yhteiskunnan tasolla että pienemmissä piireissä. Miten paljon vihaisuutta on turvallista kokea päivittäin? Ruokkiiko mediassa ilmenevä julkinen vihaisuus liikaa yksittäisten ihmisten henkilökohtaista tunne-elämää? Kuinka paljon stressiä yksilölle aiheuttaa julkinen vihaisuus? Onko vihaisuus yhteiskunnallinen ongelma? Vai onko se todellisten ongelmien oire, reaktio niihin? Onko vihaisuutta nykyisin enemmän kuin aikaisemmin, esim. ennen nettiä ja somea?

Tukahdutettu viha sairastuttaa ihmisen fyysisesti ja psyykkisesti. Nykyään on liian vähän konteksteja, joissa vihaa voi ilmaista joutumatta suuriin vaikeuksiin.

Aina on vihattu ja tullaan vihaamaan eikä sitä pidä yrittää rajoittaa. Kun voi vihata vapaasti ilman syyllisyyttä tai sanktioita, viha asettuu järkeviin mittasuhteisiin ja sen syitä pysyy ymmärtämään.

Ei pidä sotkea vihaisuutta, joka on hetkellinen (kuten tunteet ovat) tunnetila vihaan, joka viittaa jatkuvaan suhtautumisen tapaan johonkin asiaan - tai kaikkeen elämässä vastaan tulevaan. Vihan tunnetta ei pidä ”tukahduttaa”, vaikkakin on kyllä syytä hallita sen ilmaisemisen muotoja, eikä antaa sen viedä holtittomiin purkauksiin, joilla saattaa olla peruuttamattomia seurauksia. Sen sijaan kukaan ei hyödy millään tapaa siitä, että ylläpitää jatkuvaa vihaa. Sellainen viha on kuluttavaa, eikä todellakaan jatkuvasta ylläpitämisestä vähene. Päinvastoin. Vihan tunteen jatkuva vaaliminen ja ruokkiminen johtaa vain vihan kasvamiseen ja mahdollisesti leviämiseenkin. Lisäksi vihaava herättää myös jatkuvasti vihaa itseään kohtaan näin ikäänkuin lisäten ”perusteita” omaan vihaansa. Kuka tahansa voi tehdä ”kokeita” ja testata, saako parhaan vastaanoton muilta ihmisiltä lähestymällä näitä vihaisena vai jollain muulla tavalla. Kaikkein typerintä - mutta luultavasti tavallisinta - on työntää muiden silmille se oma vihaisuus, joka oikeastaan on vihaisuutta itseä kohtaan ja pettymystä siitä, ettei olekaan ihan niin onnistunut kaikessa kuin haluaisi. Mutta sillä tavalla kyllä saa nopeasti aikaan valheellisen vaikutelman, että koko muu maailma on juuri itseä vastaan ja syyllinen siihen, että asiat ei omassa elämässä suju.

En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat jatkuvalla vihalla. Aniharva on koko ajan vihainen, kyllä sentään muut asiat ja tunteet vievät välillä huomion.

Siis tätä eroa tarkoitan: ”Olen vihainen, koska myöhästyin bussista” versus ”vihaan busseja”

Lainaus
Viha kohdistuu yleensä joihinkin yksilöihin tai viiteryhmiin, joten se tulee esille niitä henkilöitä kohdatessa tai ajatellessa. Jokin ärsyke tai mielleyhtymä siihen tarvitaan.

Aivan. Vihan tunne siis syntyy jo niitä ajatellessa. Sen sijaan vihaisuus on paljon tilannekohtaisempaa. Olen vihainen, koska olen tyytymätön johonkin tilanteeseen, tapahtumaan tms. Olen vaikkapa vihainen, koska myyjä palveli töykeästi tai taksijono on pitkä tai kenkä hajosi jne. Mutta en tunne vihaa kaikkia myyjiä tai takseja tai kenkiä kohtaan. En edes tule vihaiseksi siitä, että ajattelen taksijonoa, myyjää, kenkää, vaan tarvitaan akuutti tilanne, jossa homma ei jollain tapaa suju hyvin. Jos mieleensä luo ärsykkeen tai mielleyhtymän, joka herättää vihan jo viiteryhmää tai yksilöä ajatellessakin, on tuon vihaa jatkuva lietsominen vain itseä kuluttavaa ja omaa mielialaa heikentävää vihaa, joka tunteen vallassa rypemisestä vain yltyy. Sellainen vihan tunteen tunteminen ei ole millään tavalla positiivista, eikä sellaisesta kierteestä kieltäytyminen ole ”vihan tunteen tukahduttamista”. Viha ei tuollaisessa tilanteessa mitenkään vihaamalla tule puretuksi eikä edes käsitellyksi. Päinvastoin se uittaa negatiivisuuden sellaisiinkin tilanteisiin, joissa siihen ei oikeastaan olisi mitään syytä.

Lainaus
Antti Heikkilä sanoi joskus, että lääkärin työ muuttui helpommaksi, kun hän myönsi inhoavansa joitakin asiakkaita. Oma opettajani sanoi, että välillä tekisi mieli iskee ovesta tulevaa asiakasta suoraan sormilla silmiin. Tämmöinen on hyvin terapeuttista ajattelua.

Tuossa ei ole mitään terapeuttista, vaan se on vain tapa kiertää asiaan liittyvät ongelmat. Tee jotain asialle, jotta ei tarvitse inhota ja vihata. Analysoi edes sitä, mikä niiden asiakkaiden käyttäytymisessä sen inhon tai vihan aiheuttaa. Tai analysoi sitä, miksi tuollaisia tunteita noiden asiakkaiden kohdalla itsessäsi herää. Silloin asialle voi jotain jopa tehdä. Tarvittaessa vaikkapa vaihtaa työpaikkaa tai ammattialaa. Itse voit miettiä sitä, luuletko saavasi parasta apua lääkäriltä, joka inhoaa sinua? Lääkäriltä, joka ei millään tapaa käsittele tätä inhoaan tai näe sitä missään muodossa omasta ajattelustaan syntyvänä, ei asiakkaan inhottavuuden tuotoksena (jolloin ”syy” on asiakkaassa ja ”parannusta” voitaisiin saada vain asiakasta muuttamalla). Ei jokaista asiakasta tarvitse rakastaa, mutta inhon tai vihan tunteen vallassa on mahdotonta toimia ammattimaisen korkeatasoisesti.

Lainaus
Kuten Lennykin totesi, nykyaika on kummallisen kaksijakoinen. Toisaalta on joissakin konteksteissa aiempaa hyväksytympää ilmaista, ettei pidä jostakusta ja toisaalta tavallaan pitäisi rakastaa kaikkia ja vielä tismalleen yhtä paljon. Karkeasti ottaen netti purkaa paineita, joita liven pakkopositiivisuus aiheuttaa.

Mä en puhu mistään pakkopositiivisuudesta. Mutta siinä ei ole mitään hyödyllistä, että antaa itselleen luvan nähdä aina syyn omaan tyytymättömyyteen muualla ja muissa ihmisissä. Paljon toimivampaa on nähdä ja etsiä niitä toimintamahdollisuuksia, joita itsellä on. Eli pyrkiä muuttamaan omaa toimintaa siten, että vihaa aiheuttavasta tilanteesta pääsisi pois. Kaikkein helpointa on kuitenkin vaikuttaa siihen, miten itse toimii. Paljon hankalampaa on saada joku toinen muuttamaan käyttäytymistään. Siihenkin se paras keino on ITSE muuttaa omaa toimintaansa, eikä jäädä odottamaan, että se toinen kuin taikaiskusta muuttuu.

Usein viha liittyy menneisiin tapahtumiin ja ihmisiin, joiden kanssa ei ole enää tekemisissä, joten mitään on enää myöhäistä muuttaa. Tuskinpa moni hakee ärsykettä, joka muistuttaa vihattavista, mutta mieli pukkaa välillä vihanpuuskia johtuen monista seikoista.

Jos viha kohdistuu nykyiseen tilanteeseen, ei senkään muuttaminen kuten työpaikan, ammatin tms muutos yleensä niin helppoa ole ja siinä menetetään samalla niitten ehkä suuretkin hyvät puolet.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14528

Itse voit miettiä sitä, luuletko saavasi parasta apua lääkäriltä, joka inhoaa sinua? Lääkäriltä, joka ei millään tapaa käsittele tätä inhoaan tai näe sitä missään muodossa omasta ajattelustaan syntyvänä, ei asiakkaan inhottavuuden tuotoksena (jolloin ”syy” on asiakkaassa ja ”parannusta” voitaisiin saada vain asiakasta muuttamalla). Ei jokaista asiakasta tarvitse rakastaa, mutta inhon tai vihan tunteen vallassa on mahdotonta toimia ammattimaisen korkeatasoisesti.

......Siihenkin se paras keino on ITSE muuttaa omaa toimintaansa, eikä jäädä odottamaan, että se toinen kuin taikaiskusta muuttuu.

Oleko koskaan kuullut sanontaa: Sitä saa mitä tilaa.

Minusta se on asiakaankin hyvä muistaa. Niin lääkärissä, kuin esim. ravintolassa tai kassajonossa..... tai naapuria tavatessa. Osa ihmisistä on inhottavia paskoja, joista on paras olla välittämättä ja joita on paras välttää. Onneksi vain pieni osa.

VA.

Tota...missäs kohtaa valitin saamastani kohtelusta? Kyllä sekä asiakkaan että asiakaspalvelijan on syytä muistaa, että ”niin metsä vastaa kuin sinne huutaa”.

Asiakkaan ja asiakaspalvelijan välillä on kuitenkin eräs pikkuinen ero: toinen heistä saa hommasta palkkaa ja toinen maksaa palvelusta. Se asiakas voi sitten ns. äänestää jaloillaan, jos asiakaspalvelija katsoo asiakseen oikein inhota ja vihata asiakkaitaan. Sellainen nimittäin harvemmin täysin pysyy piilossa. Paras olla välittämättä lienee ihan hyvä ohje myös asiakaspalvelijalle. Jos siihen ei mitenkään pysty, vaan merkittävä osa asiakkaista aiheuttaa inhon ja vihan tunteita, on minusta syytä vakavasti pohtia, onko ollenkaan oikeassa työpaikassa tai oikealla alalla.