Kunta tai kaupunki on tähän saakka ylläpitänyt lastenkoteja koska vanhemmilla tai lapsella itsellään ole varoja eikä em. löydy rahaa yksityisellekään sen paremmin. Kunta/kaupunki maksaa kulut aikalailla korotettuna yksityiselle. Muutoin joudutaan sijoittamaan lapset kuusen alle. Lapsen olot ei mitenkään muutu vaan yksityinen nyhtää eurot. 
.
Tai - yksityinen taho tekee homman edullisemmin ja tehokkaammin, koska sopimuksessa on sellaisia ehtoja, joiden perusteella se saa tuottoa vain, mikäli toiminta on tuloksellista ja lapset tosiaan voivat sen johdosta paremmin.
Sitä voidaan kysyä, osataanko tällaisia sopimuksia tehdä siten, että tämä tavoite myös tosiasiallisesti toteutuu. Mutta on se minusta hieman ongelmallista, jos sopimuksen oletetaan olevan huono ja vain yksityisen etujen mukaan toimiva automaattisesti. Yhteiskuntahan nimenomaan hyötyy, mikäli sopimus johtaa lasten osalta parempaan. Yhteiskunta nimittäin joutuu aina maksumieheksi, jos näin ei tapahdu. Toisaalta yhteiskunta maksaa täysimääräisesti myös silloin - tuloksellisuudesta riippumatta - jos toiminta hoidetaan julkisin varoin.
Koko hankkeen idea on nimenomaan muuttaa lastenkotien toimintaa paremmaksi lasten kannalta. Jos näin ei tapahdu (ja jos mittarit on asetettu oikein), sopimuksen mukaan ei se yksityinen saa myöskään niitä voittoja. Olisi loogista kertoa, MIKSI oletus on, ettei tuloksien mittaaminen tule missään tapauksessa onnistumaan, eikä vain todeta, että näin kuitenkin käy, mutta silti toiminnasta tulee sille ykistyistaholle . Sopimuksen vastaisesti - suuret voitot. Näin ilman muuta voi käydä, jos sopimus laaditaan huonosti. Onko tämä siis tilanne? Mikä sopimuksessa on mielestäsi vialla?
On sekin vähän outo ajatus, että on parempi, ettei lastenkotien toimintaa kehitetä paremmaksi, jos siten vältetään yksityisen tahon mahdollinen taloudellinen hyötyminen. Lapset maksakoot, kunhan ei kukaan yksityinen vain tee voittoa.
