Olen miettinyt vuosien varrella Assadin osuutta raakalaismaisiin kaasuhyökkäyksiin, joissa ei aina tunnu olevan mitään järkeä.
Voisiko olla mahdollista, että Syyrian asevoimat tekisivät iskuja omin päin, eikä Assad voisi tuomita niitä, koska hän on riippuvainen kenraaleistaan. Vai onko todella niin, että tässä viimeisessäkin tapauksessa nimenomaan Assad käski, että etsikää jostakin klooritynnyri ja pudottakaa se helikopterista siiviliien päälle.
Vai onko Assadin osuus siviilien joukkosurmiin samanlainen kuin aikoinaan Hitlerin, eli suoraa käskyä ei löydy, mutta sotilaat seuraavat johtajansa tahtotilaa, jonka hän on epäsuorasti ilmaissut puheissaan. Mitä Assad on puhunut? Voidaanko hänen poliittisista julistuksistaan löytää piiloviestejä joukkotuhoaseiden käyttämiseksi.
En ole ollut paikalla Syyriassa enkä siis tiedä maan asioista sen enempää kuin kuka tahansa uutisia seuraava. En myöskään väitä, etteikö Assadin hallinto ja presidentti itse olisi voinut toteuttaa iskuja.
Edellä sanotusta huolimatta muutamat asiat herättävät ajatuksia. Yksi asia on se, miten luotettavaa on USA:n ja Englannin tiedustelutieto, johon vedoten nämä maat pikavauhtia tuomitsevat nimenomaan Assadin iskuihin syylliseksi. Eräät aikaisemmat esimerkit heikentävän tietojen uskottavuutta.
Serbian sodan aikaan USA pommitti Kiinan suurlähetystöä Belgradissa luullen, että paikalla on Serbian hallituksen radioasema. Kuka tahansa tavallinen ihminenkin olisi voinut saada selvää, mitä iskun kohteeksi aiotussa paikassa on. Mutta Yhdysvaltain sotilastiedustelu ei tähän kyennyt.
Kuuntelin radiosta NPR:n ohjelmaa Irakin sodan jälkeen keväällä 2004. Ohjelmassa haastateltiin entistä CIA:n johtajaa. Hän kertoi, että tiedustelussa oli painotettu satelliittivalvontaa ja unohdettu kokonaan perinteinen kenttätiedustelu, jota joskus vakoiluksikin on sanottu. Tiedot maan päältä olivat vanhentuneita ja kertojien aatemaailman mukaisesti värittyneitä.
Yhdysvaltojen poliittinen johto luotti pakolaisirakilaisten kertomuksiin, jotka olivat yhtä vieraita todellisuudelle kuin se, mitä suomalaiset pakolaiskommunistit kertoivat Stalinille Suomen tilanteessa vuonna 1939. Eli että sorrettu kansa nousee kapinaan johtajiaan vastaan ja ottaa miehittäjän vastaan vapauttajana. No, asetelma ei ollut aivan näin yksinkertainen sen enempää Suomessa kuin Irakissakaan. Pakolaiset, joiden neuvoja USA kuunteli, olivat asuneet kauan pois kotimaastaan ja vieraantuneet sen asioista. Lisäksi monet heistä olivat muutenkin epäluotettavia.
NPR:n ohjelmassa haastateltu CIA:n entinen johtaja kertoi, että CIA:n tiedot Irakin tilanteessa ennen sotatoimia olivat surkean huonot. Hän vertasi niitä siihen, mitä tavallinen ihminen voi lukea aamun sanomalehdestä. Juuri sen enempää hienon tekniikkansa parissa puuhaileva CIA ei tiennyt. Ja nähtiinhän tämä tuohon aikaan uutisissakin, kun amerikklaiset esittivät "todisteita" Irakin joukkotuhoaseista ja ydinaseohjelmasta.
Nuo ovat vanhoja asioita, mutta niiden perusteella herää kysymys, tietääkö amerikkalainen tiedustelu vieläkään asioista niin hyvin kuin mitä se antaa ymmärtää tietävänsä.
Viime vuonna tapahtuneen kaasuiskun jälkeen esiintyi epäileviä ääniä lännessäkin.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-4400200/MP-Andrew-Wilkie-no-evidence-Assad-responsible-gas-attack.html
