Kirjoittaja Aihe: Elämän suojelu  (Luettu 1356 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10069
Elämän suojelu
« : la 20.02.2016, 10:23:46 »

Ihminen,
joka ei viimeisellä puolusta itseä, eikä muita,
eikä taistele elämän puolesta,
ei ansaitse tulla kutsutuksi mieheksi, eikä naiseksi.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Elämän suojelu
« Vastaus #1 : la 20.02.2016, 11:18:42 »

Ihminen,
joka ei viimeisellä puolusta itseä, eikä muita,
eikä taistele elämän puolesta,
ei ansaitse tulla kutsutuksi mieheksi, eikä naiseksi.

Riistät ihmisyyden esimerkiksi syvästi masentuneelta tai vaikeavammaiselta?


Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10069
Vs: Elämän suojelu
« Vastaus #2 : la 20.02.2016, 12:01:26 »

Elämänsuojelu on suhteessa kunkin kykyyn. Vähäisestä kyvystä toimitettu panos voi olla suhteellisesti erittäin merkittävä.

Eniten tässä tulee kyseeseen haaskaus. Masentuneen on vaikea haaskata suurta määrää elämänsuojeluvoimaa edes periaatteessa.

Elämän tukemiseen kohdistuvaa haaskausta on helposti eniten aivan toisaalla.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15082
Vs: Elämän suojelu
« Vastaus #3 : la 20.02.2016, 12:51:30 »
Kyllä se on huomattu että mielenterveysongelmat riistävät ihmiseltä hänen sukupuolensa. Selkeimmillään tuo riisto on sitä että jos esim. masentunut puhuu siitä miten hän kaipaa rakkautta ja kumppania, niin tämä yliviivataan vaatimuksella "hoitaa itsensä ensin kuntoon" ennen kuin moisesta saa edes haaveilla.

***

Mutta mitä se on sitten se puolustaminen? Tänäpänä tuntuu että jos hiukankin yhtään mitään elämää haluaa varjella, niin heti on sata ukkoa ja akkaa vastassa vaatimassa moisesta puolustamisesta luopumaan, koska suojelu olisi heidän intressiensä vastaista.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

hibiscus

  • Vieras
Vs: Elämän suojelu
« Vastaus #4 : la 20.02.2016, 12:59:58 »
Yksi elämänsuojlija on Timo Soini. Hän vastustaa aborttia ja homorakkautta. Kävi Pariisissakin homovastaisella marssilla. Hän varmaan haluaa, etteivät homot tartuta toisiinsa aidsia. Siihenkin kuolee päivittäin ihmisiä.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15082
Vs: Elämän suojelu
« Vastaus #5 : la 20.02.2016, 16:08:33 »
Todennäköisemmin lääkäriksi opiskellut nainen suojelee ihmiselämää monin verroin enemmän ja paremmin, kuin nuorella iällä pakkonaitettu tyttö josta olisi tullut pelkkä lapsentekokone.

http://www.bbc.com/news/magazine-35464262
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Anemone

  • Vieras
Vs: Elämän suojelu
« Vastaus #6 : la 20.02.2016, 21:52:15 »
^ Artikkelin tyttö sai opiskelulupauksellaan "ostettua" itselleen päätösvaltaa ja mahdollisuuden opiskella pidemmälle, mutta kyllä oikeus lykätä aviolittoa myöhemmäksi kuuluisi myös niille tytöille, jotka eivät menesty kovin hyvin koulussa ja joilla ei ole kunnianhimoa. Aika raskaita menestyspaineita kertyy nuoren harteille, jos pitää tähdätä siihen, että pystyy tuomaan perheelle taloudellista etua luomalla uraa. Moni kai avioituu nuorena senkin takia, ettei vaihtoehtona olisi paljon muuta työtä kuin prostituutio.

Lohdutonta, että miljoonien tyttöjen elämä on vielä tällaista.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15082
Vs: Elämän suojelu
« Vastaus #7 : su 21.02.2016, 10:37:50 »
Indeed. Ja kukaan ei vaadi sulhaselta mitään muuta kuin että saa maksettua myötäjäiset. Harvemmin ainakaan puhutaan mitään semmoisia että miesten olisi pitänyt kouluttautua pitkälle morsmaikun saadakseen. Ehkä sen takia jotkut valtiot pysyvätkin niin takapajuisina, koska koulutusta ei vain yksinkertaisesti arvosteta. (Siksi että se tulee kalliiksi, siksi ettei siitä ole hyötyä > ei osata ajatella perheen jälkeläisiä missään muussa työssä kuin niissä perinteisissä missä vanhempansa ovat olleet sukupolvi toisensa jälkeen.)
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10069
Vs: Elämän suojelu
« Vastaus #8 : su 21.02.2016, 10:54:56 »
Kyllä se on huomattu että mielenterveysongelmat riistävät ihmiseltä hänen sukupuolensa. Selkeimmillään tuo riisto on sitä että jos esim. masentunut puhuu siitä miten hän kaipaa rakkautta ja kumppania, niin tämä yliviivataan vaatimuksella "hoitaa itsensä ensin kuntoon" ennen kuin moisesta saa edes haaveilla.


On tässä pointtinsa, tosin kannattaako kaikkia sukupuolitouhuja ottaa niin hemmetin vakavasti. Varmaan vakavuutta ajatellen jotain peruuttamattoman tappavaa.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15082
Vs: Elämän suojelu
« Vastaus #9 : su 21.02.2016, 11:12:23 »
Kyllä se on huomattu että mielenterveysongelmat riistävät ihmiseltä hänen sukupuolensa. Selkeimmillään tuo riisto on sitä että jos esim. masentunut puhuu siitä miten hän kaipaa rakkautta ja kumppania, niin tämä yliviivataan vaatimuksella "hoitaa itsensä ensin kuntoon" ennen kuin moisesta saa edes haaveilla.


On tässä pointtinsa, tosin kannattaako kaikkia sukupuolitouhuja ottaa niin hemmetin vakavasti. Varmaan vakavuutta ajatellen jotain peruuttamattoman tappavaa.

Rentous toki helpottaa. Jos ei esim. harjoita seksiä vuosiin, niin senkin voi ottaa rennosti. Olenhan aikoinaan tuntenut parikymppisenä parikymppisen miehen joka oli ollut 4 v seksittä - mutta hänen syynään olikin hyvin pitkälti se että sai totaalisesti tarpeekseen suhteesta nymfon kanssa. Olettaa tietysti voisi että lyhyempikin lepoaika riittäisi. Mutta ei meille kaikille elämä mene sillä tavalla että kokoajan ramppaa jotain uutta rakastajaa ovista ja ikkunoista, jos edelliset kaikkoavat. Joskus ihmettelen kun on joku tv-sarja tai elokuva missä ihmetellään teinin tai vähän varttuneemmankin lapsen kohdalla jälkikäteen vuosien päästä että kukas hänet siittikään, että miten kummassa siitä ei nouse kauhea rähinä että muija on kokenut vuosisadan rakkaustarinan jonkun kanssa, ja välittömästi eron jälkeen aloittanutkin toisen vuosisadan rakkaustarinan, jolloinka ei sitten osaa sanoa kuka on isä... Niinkö vähän ihmissuhteet meille merkkaavat, siis ihmiset itsessään, että yksi jos jättää niin toinen jo ottaa? Ei se kaikille tosiaan noin vain käy.

Eikä se ole niin kamalaa jos välillä vähän homottaa tai muuten vaan ei mene valtavirran mukaan, taikka sen oman kategorian mukaan, mihin on itsensä ahtanut tai mihin on ajautunut.

Mutta kuitenkin jos sattuu olemaan vaikkapa esim. heteronainen, kokee hyvin syvästi että siitä saa taikka voisi saada jotain ja se on hyvin tärkeä ja olennainen osa itseä, niin kyllä siitä tulee ihan helvetin paha olla että tuntuu jotta sen päälle vedetään ruksit sillä siunaamalla kun toteat tai ulkopuolinen taho toteaa että on tässä tämä keskivaikea masennus, tai ahdistusta, tai muuta sellaista. En tiedä lieneekö omalla kohdallani naiseuttani mitätöinyt eniten se juttu josta en edes omaa diagnoosia, eli mahdollinen Asperger-piirteisyys. Yhdelle miehelle tuli siitä avauduttua ja tavatessamme sain kokoajan kuulla että "normaali nainen ei tekisi/ajattelisi/sanoisi noin". Kyllähän se jälkikäteen vähän alkoi loukkaamaan (muutenkin olen hidasjärkinen ihminen joka saattaa suuttua myöhemmin, jos ei itse tilanteessa hoksaa niin tehdä). Mutta vuosia myöhemmin hän sitten kertoi saaneensa itse Asperger-diagnoosin, joten ehkäpä hän joko projisoi minuun omia ongelmiaan, taikka hän funtsaili omassa mielessään sitä mahdollista omaa piirteisyyttään, ja toimin hänelle jonkinlaisena oivallusten herättäjänä. Näinhän pari ihmistä oli minulle itselleni tehnyt - itseasiassa aikoinaan Näkökulmalla... Vaikkei me edes tavattu livenä. Mutta se kirjoittelu kummankin taholta oli sellaista että alkoi vähän raksuttamaan että minäkin välillä käsitän asioita ihan kummallisesti, taikka saan sätkyt ihme asioista. Osa aivoista pysyvästi lomalla? Jokatapauksessa eriskummallista ajattelua toisinaan. Ehkä vähän vähentynyt vanhemmiten, vaikea sanoa.

Se että päädyin vajaa 6 v sitten nakusaitille netissä esittelemään kehoani (ei kuitenkaan 100 % full nude) voi osittain johtua siitä etten ole koskaan kokenut täysin "toteutuvani" naisena. Antoisat kokemukset sukupuolensa edustajana olemisesta eivät ole olleet kauhean yleisiä. Riippuen lapsuudesta, johtuen suhteista miehiin joilla on ollut ongelmansa.

Ajoittain tuntuu että naisena olemista pitäisi oikein esittämällä esittää että saisi jonkinlaisen tyydytyksen; siksi kai esim. burleski viehättää niin kovin (vaan ei viehätä meikkaaminen, joten se siitä...?) Ajoittain tuntuu että olen luontaisestikin vähän neutri, joten sukupuoleensa takertuminen olisi tosiaan pelkkää show'ta. Se että juurikin naisiin kohdistuvat epäoikeudenmukaisuudet pännivät varmaan on juontuma siitä että haluan olla miesten vertainen, ja jokainen asia missä miehet näyttävät naisille närhen munat taikka kaapin paikan pännii minua, koska en halua kuulua mihinkään sekundääriseen sukupuoleen.

Jos ajatellaan vaikkapa vanhuksia jossain laitoksessa, niin tavanomainen tapa ilahduttaa mummoa voi olla tarjota hänelle hetki jolloin hän saa meikata tai hänet meikataan, laitetaan tukka jne. Vanhuus on yksi vaihe tai asia jossa sukupuoli voi jäädä taka-alalle, ja se harmittaa selvästi joitakin ihmisiä. Näissä asioissa ei ole olemassa mitään one size fits for all, eli joku voi kokea vapauttavana kun ei tarvitse kokoajan suorittaa sitä "omaa" sukupuoltaan, vaan voi vain keskittyä vaikkapa älyllisiin suorituksiin. Mutta joillekin on kauhean tärkeää että saa kokemuksia naisena tai miehenä olemisesta. Vahvistusta ulkomaailmasta sille että olen ok nimenomaan tuon tietyn sukupuolen edustajana. Voi olla vaikea erotella sitä että tulee ihmisenä rakastetuksi siitä että tulee naisena/miehenä halutuksi, jotenka monet ihmiset jotka etsivät rakkautta tyytyvät siihen että jonkun mielestä sattuvat hetken aikaa olemaan "hyvä pano". Ei se pitkälle lämmitä, mutta jos on oikein kolkko elämä, niin sekin voi olla parempi kuin ei mitään.

Itse ainakin suutun jos joku antaa minun ymmärtää että en voi toteutua naisena enkä myöskään rakkautta haluavana aitona ihmisenä niin kauan kuin minulla on masennus. Anteeksi vain, se mahdollisesti on minulla hautaani asti, ja jos ei minua hyväksytä masennuksesta huolimatta naiseksi ja ihmiseksi, niin yhtähyvin voisi vaikkapa pyörätuolissa istuvalle sanoa että sinä et ole mikään ihminen ennen kuin nouset ja käyt.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10069
Vs: Elämän suojelu
« Vastaus #10 : su 21.02.2016, 11:59:08 »
Itse ainakin suutun jos joku antaa minun ymmärtää että en voi toteutua naisena enkä myöskään rakkautta haluavana aitona ihmisenä niin kauan kuin minulla on masennus. Anteeksi vain, se mahdollisesti on minulla hautaani asti, ja jos ei minua hyväksytä masennuksesta huolimatta naiseksi ja ihmiseksi, niin yhtähyvin voisi vaikkapa pyörätuolissa istuvalle sanoa että sinä et ole mikään ihminen ennen kuin nouset ja käyt.

Ketju-aloitus lähti Ajatuspakin provokatiivisesta ajatelmasta, jota kommentoitiin. Aloituksen arvo on eniten herätyksellisyydessä, ei missään faktisessa kattavuudessa tmsssa. Jos ei aloutusmielessä ole sukupuolikelpoinen, eli ei vielä omista sukupuolena liikkumiseen liikuvaa kelpoisuuskorttia, heh, niin sitten voi asiaa tietysti pyrkiä korjaamaan.

Aloituksen tavalla vedetty korttiperuste on hyvin tiukka. Masentuneena asian korjaaminen on minusta muita lähempänä, jos tähän aloituksessa nostettuun leikki-arviointii haluaa ryhtyä.

Masentunut on vastoin todellisuutta muita enemmän. Asiasta on tutkittua tietoa. Joskus masentunut viedään hyvin selkeästi rajalle. Silloin voi tulla kyseeseen koetus hyvin ratkaisevia päätelmiä tai ajautumia tai noiden mixejä. Rajoilla on yleensä myös enemmän mahdollisuuksia erilaisiin käännekohtiin.

Jos historia on jossain mielessä sössimisen kaudeksi laskettavissa, voi masennus pysäyttävänä kyseenalaistaa mennettä, siis mm arvoja ja valintoja. Jos mukaan saa uudelleenkelailun kautta jotain terveempää toisinsuhtautumista, joka liittyy itseen ja laajemmin elämää suojeleviin arvoihin, niin jatkossa sen mukaisille päätöksille ja toimille rakentuu pohjaa, on kyseessä suojelijavalmiuden kasvua, jota voi tilanteesta riippuen nimittää lähteväksi tai lisääntyväksi miehisyydeksi tai naiseudeksi.

Miehisyys ja naiseus ovat minusta eniten elämän jatkuvuuteen liittyviä juttuja. Jatkuvuuspuoli on osin kummallekin yhteistä, ja yhteisyyden toimia jaetaan paljon, vaikka eroa pyritään luomaan paljon monesta syystä sukupuolena olemisiin. Jonkin verran esiintyy aidompia ei-tekemällä-tehtyjä eroja siinä, kumpi sukupuoli on toistaan nohevampi jotain tiettyä mahdollistavana.

Mitä tulee elämän jatkuvuuden turvaamiseen, niin kyllähän sitä ilmenee, mutta jos yleensä sukupuoli on jokin tietty, tai edes tietyllä tapaa painottunut, niin sen vahvemman sukupuolen vahvuuspuoli alkaa esiintyä sitä mukaa enemmän kun elämänsuojelupuoli lähtee enemmän käyntiin. Näin kai se on luontevinta. Kukin eniten niillä vahvuuksilla, jotka on saanut evääksi.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15082
Vs: Elämän suojelu
« Vastaus #11 : su 21.02.2016, 12:10:09 »
Nyt ei kyllä oikein aukene, mutta joskus ei vaan pääse idikseen kiinni. Masentuneista ovat jotkut sanoneet että ovat suurimpia realisteja. Mene tiedä. Maailmahan on aina sellainen kuin miltä se tuntuu.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10069
Vs: Elämän suojelu
« Vastaus #12 : su 21.02.2016, 14:08:38 »
Nyt ei kyllä oikein aukene, mutta joskus ei vaan pääse idikseen kiinni.


Se olikin vähän hassusti kerrottua. Oli siinä vähän uudentyylistä ajattelua mukana.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10069
Vs: Elämän suojelu
« Vastaus #13 : ti 03.04.2018, 18:33:06 »

Säilymisen politiikasta

Säilyttäminen perustuu yleensä elinolojen viemiseen pieneliöiltä, jolloin ne eivät voi lisääntyä siellä, missä muuten olisi ravintoa hyvin saatavilla. On vaikka liian kuivaa, tai suolaista, ... Kylmäkin jarruttaa bioaineksen pilaantumista, eli joutumista pieneliöiden ruuaksi.

Jos ei pieneliöitä, eikä hajoittajia, ei maatumisia, ja palautumisia ravintoketjun perusosiin.

Säilyttämisestä tulee mieleen juuri ne jarrut, jonkin tavallisen etenemisprosessin sopiva hidastaminen, tai hidastaminen niin paljon kuin mahdollista. Mitä olisi aktiivinen säilöminen, joka ei perustuisi elinolojen vaikeutukseen, jotain perustekijää säätämällä?

Antibiootteilla halutaan, että ihmisaines ei olisi niin elinkelpoista niille bakteereille, joista on liian suurta uhkaa. Ihmisen eloperäinen aines voidaan siten muuttaa eri lailla, kun sen koostumukseen lisäillään sopivia aineita. Näin bakteereile saadaan haastetta. Aikanaan tulevat erilaisten ainesten tasalle, ja bakteereista on tosiaan hyvin moneen, kun kehitellään sopivasti.

Passiivimenetelmää käytetään siis paitsi elintarvikkeiden säilymiseen, niin myös suojaamaan eläviä syödyksi tulemiselta. Antibiootti on tietyllä tapaa säilyke, joka pidentää ihmiselimistön pilaantumisaikaa. Näin ajatellen vähän hassu ratkaisu. Muitakin säilyttäviä aineosakoktaileja tarjoillaan.

Biologista tarjontaa on jonkin verran käytetty osana ruuantuotantoa, erilaisten kasvien yhteydessä. Biologinen tasapainotus toimii lisäksi luonnossa erittäin monipuolisesti. Elävä aines ei luonnostaan reagoi paljon kemikaalisäätelyllä, vai tekeekö? Taitavat ainakin kasvit tehdä tätä paljon. Ehkä muutkin kuin käärmeet, ja ruuanhankkijat, ja itsensä puolustajat.

Mikä ero sitten on biologisella säätämisellä, ja kemiallisella? Millaisia erilaisia säätelymekanismeja on, erilaisissa organismeissa, ja mikä voisi olla säilyttämiseen liittyvää järkevää politiikkaa? Onko jotain hyviä linjoja olemassa, tai löydettävissä?

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 1928
Vs: Elämän suojelu
« Vastaus #14 : ma 23.04.2018, 17:52:05 »
Mikä ero sitten on biologisella säätämisellä, ja kemiallisella? Millaisia erilaisia säätelymekanismeja on, erilaisissa organismeissa, ja mikä voisi olla säilyttämiseen liittyvää järkevää politiikkaa? Onko jotain hyviä linjoja olemassa, tai löydettävissä?

Nykyisestä menosta ei elämänsuojelun kannalta katsoen löydä paljoakaan positiivista sanottavaa. Tai hei, nyt keksin:

Elämänsuojelun alueella on valtavasti hyödyntämätöntä sarkaa, kaikki voivat halutessaan vaikuttaa ja kohta vanhimmat vastustajajäärät sijoitetaan maan poveen (vaikka heille paras loppusijoituspaikka olisi lipeälampi).
Yleinen mielipide on aina väärässä