Kirjoittaja Aihe: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen  (Luettu 750 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Paikalla socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 10383
  • Säätäjä
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #20 : pe 30.03.2018, 18:27:56 »
1. En oikeastaan pidä juoksemisesta. Oikeastaan en pidä siitä lainkaan.

Kai tiedät että se johtuu vain huonosta kunnosta? Mättöä vain tiestöllä tarpeeksi, niin rupeaa maistumaan.

No ei tuo nyt ainoa mahdollinen syy ole. Voi kyse olla siitäkin, että diggailee hieman monipuolisempia motorisia haasteita. Juokseminen on aika puuduttavan samaa koko ajan liikesuorituksena.

Komppaan. Juokseminen oli ensimmäinen lajini ja mielestäni kuntoilulajina tylsin mitä olen kokeillut.

Kilpailulajina ehkä hieman toinen juttu.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Paikalla ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 1351
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #21 : pe 30.03.2018, 18:38:11 »
1. En oikeastaan pidä juoksemisesta. Oikeastaan en pidä siitä lainkaan.

Kai tiedät että se johtuu vain huonosta kunnosta? Mättöä vain tiestöllä tarpeeksi, niin rupeaa maistumaan.

No ei tuo nyt ainoa mahdollinen syy ole. Voi kyse olla siitäkin, että diggailee hieman monipuolisempia motorisia haasteita. Juokseminen on aika puuduttavan samaa koko ajan liikesuorituksena.

Komppaan. Juokseminen oli ensimmäinen lajini ja mielestäni kuntoilulajina tylsin mitä olen kokeillut.

Kilpailulajina ehkä hieman toinen juttu.

Onhan se aika hölmöä tuo juoksu-urheilu. Variaatioita haetaan ainoastaan matkojen pituuksia vaihtelemalla ja ehkä aitoja lisäämällä. No, onhan 3000metrin aidoissa sentään myös vesieste.

Kaipaisin olympialajeiksi esimerkiksi 10 litran vesiämpärit kädessä juostavaa 300m takaa-ajokilpailua, naisille. Sekä ampumajuoksua, jossa muita kilpailijoita saisi tulittaa herneillä puhallusputkella. Kännijuoksu olisi myös mainiota seurattavaa - kuka selviäisi maaliin 1500metrin kisassa, minimi 3 promillea, puolivälissä pakollinen tankkaus.

Hölmömpää kuin 10000metrin juoksu, on ainoastaan sen seuraaminen.
Yleinen mielipide on aina väärässä

Paikalla socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 10383
  • Säätäjä
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #22 : pe 30.03.2018, 18:42:28 »
1. En oikeastaan pidä juoksemisesta. Oikeastaan en pidä siitä lainkaan.

Kai tiedät että se johtuu vain huonosta kunnosta? Mättöä vain tiestöllä tarpeeksi, niin rupeaa maistumaan.

No ei tuo nyt ainoa mahdollinen syy ole. Voi kyse olla siitäkin, että diggailee hieman monipuolisempia motorisia haasteita. Juokseminen on aika puuduttavan samaa koko ajan liikesuorituksena.

Komppaan. Juokseminen oli ensimmäinen lajini ja mielestäni kuntoilulajina tylsin mitä olen kokeillut.

Kilpailulajina ehkä hieman toinen juttu.

Onhan se aika hölmöä tuo juoksu-urheilu. Variaatioita haetaan ainoastaan matkojen pituuksia vaihtelemalla ja ehkä aitoja lisäämällä. No, onhan 3000metrin aidoissa sentään myös vesieste.

Kaipaisin olympialajeiksi esimerkiksi 10 litran vesiämpärit kädessä juostavaa 300m takaa-ajokilpailua, naisille. Sekä ampumajuoksua, jossa muita kilpailijoita saisi tulittaa herneillä puhallusputkella. Kännijuoksu olisi myös mainiota seurattavaa - kuka selviäisi maaliin 1500metrin kisassa, minimi 3 promillea, puolivälissä pakollinen tankkaus.

Hölmömpää kuin 10000metrin juoksu, on ainoastaan sen seuraaminen.

Voi olla katsojalle, mutta ratajuoksun treenaaminen vaatii sentään jonkin verran monipuolisesti juoksemista eri tehoalueilla, Intervallia jne.

Normikuntoilija tuppaa juoksemaan aina sen kympin niska kysässä samaa tappavan tasaista vauhtia.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8367
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #23 : pe 30.03.2018, 18:44:45 »
Onhan se aika hölmöä tuo juoksu-urheilu.
Olet väärässä. Se ei ole aika hölmöä, se on ihan helvetin hölmöä.

Se on kuitenkin tehokkain ja halvin tapa nostaa nopeasti kuntoaan, jolloin sille on järjellinen oikeutus. Sitä tarvitaan myös sodankäynnissä, vaikka se se vasta hölmöä hommaa onkin. Maailmassahan ei ole tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää. Ai niin, sähkö on tietysti myös kohtuullisen tärkeää. Ehkä.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Paikalla socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 10383
  • Säätäjä
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #24 : pe 30.03.2018, 18:48:02 »
Mitä tulee avaukseen, niin kaippa asioitten ennustettavuus arjessa on kuitenkin keskimäärin roimasti noussut ja siksi ei enää kestetä epävarmuutta.

Sääennusteet ovat kehittyneet, liikennevälineet kulkevat ajallaan, kauppa ei ole yllättäen kiinni, jos omistaja sairastuu ja ylipäätään kaikenlainen yllättävä sählis on vähentynyt.

Voihan sitä sanoa, että maailma on yhä monimutkaisempi, mutta siitä huolimatta se on yksilön arkeen vaikuttavissa asioissa aina vain ennakoitavampi.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1059
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #25 : pe 30.03.2018, 18:49:00 »
1. En oikeastaan pidä juoksemisesta. Oikeastaan en pidä siitä lainkaan.

Kai tiedät että se johtuu vain huonosta kunnosta? Mättöä vain tiestöllä tarpeeksi, niin rupeaa maistumaan.

No ei tuo nyt ainoa mahdollinen syy ole. Voi kyse olla siitäkin, että diggailee hieman monipuolisempia motorisia haasteita. Juokseminen on aika puuduttavan samaa koko ajan liikesuorituksena.

Komppaan. Juokseminen oli ensimmäinen lajini ja mielestäni kuntoilulajina tylsin mitä olen kokeillut.

Kilpailulajina ehkä hieman toinen juttu.

Onhan se aika hölmöä tuo juoksu-urheilu. Variaatioita haetaan ainoastaan matkojen pituuksia vaihtelemalla ja ehkä aitoja lisäämällä. No, onhan 3000metrin aidoissa sentään myös vesieste.

Kaipaisin olympialajeiksi esimerkiksi 10 litran vesiämpärit kädessä juostavaa 300m takaa-ajokilpailua, naisille. Sekä ampumajuoksua, jossa muita kilpailijoita saisi tulittaa herneillä puhallusputkella. Kännijuoksu olisi myös mainiota seurattavaa - kuka selviäisi maaliin 1500metrin kisassa, minimi 3 promillea, puolivälissä pakollinen tankkaus.

Hölmömpää kuin 10000metrin juoksu, on ainoastaan sen seuraaminen.

Voi olla katsojalle, mutta ratajuoksun treenaaminen vaatii sentään jonkin verran monipuolisesti juoksemista eri tehoalueilla, Intervallia jne.

Normikuntoilija tuppaa juoksemaan aina sen kympin niska kysässä samaa tappavan tasaista vauhtia.

Juokseminen on mahtavaa. Tällä hetkellä olen melkeinpa onnellisimmillani juostessani. Musiikki vaan pauhaamaan korville ja menoksi, maistuu.

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 630
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #26 : pe 30.03.2018, 18:49:56 »
Ilmeisesti toistaseksi ainoana juoksusta ns tykkäävänä pitää sanoa, että joo, iso osa siitä on sitä, että tottuu siihen minkälaista se on ja oppii rentoutumaan ja löytämään hyvää juoksurytmiä ja askellusta. Oikeastaan sen ilo ei ole missään kovin monimutkaisessa, vaan yksinkertaisesti siinä, miten siihen monotoniseen tekemiseen voi täysin uppoutua ja se voi tavallaan olla siinä mielessä vapauttavaa, hyvänolontunnetta tuottavaa ja meditatiivista silloin kun lähtee niin sanotusti rullaamaan.

Jotkut sitten lisää siihen erilaisia juttuja suunnistamalla tai juoksemalla erilaisessa maastossa. Jossain harjun päällä kun juoksee polkua missä on kiviä ja puun juuria sun muuta, ja tottuu siihen niin, että pystyy kumminkin pitämään aika hyvää vauhtia, siinä on hienoa oikeastaan juuri se, että siinä tavallaan yksinkertaisessa tekemisessä on sillä hetkellä kaikki. Hengittää ja liikkuu ja on koko ajan tietoinen siitä, mihin seuraava askel laskeutuu, mutta samalla vaan siellä metsässä missä neulaset tuoksuu jne.

Eli varsinaisesti lajina se on nimenomaan maksimaalisen yksinkertainen, ja varmaan katsojan näkökulmasta yhtä viihdyttävää kun jonkun mielestä uinti tai muu vastaava, vaikka uinnissa nyt voi periaatteessa olla enemmän seurattavaa jos sitä osaa kunnolla katsoa, mitä minä en.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13369
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #27 : pe 30.03.2018, 18:52:17 »
Onhan se aika hölmöä tuo juoksu-urheilu.
Olet väärässä. Se ei ole aika hölmöä, se on ihan helvetin hölmöä.

Se on kuitenkin tehokkain ja halvin tapa nostaa nopeasti kuntoaan, jolloin sille on järjellinen oikeutus. Sitä tarvitaan myös sodankäynnissä, vaikka se se vasta hölmöä hommaa onkin. Maailmassahan ei ole tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää. Ai niin, sähkö on tietysti myös kohtuullisen tärkeää. Ehkä.

Sitten tietty on mahdollista kysyä, miksi erotella se kunnon nostaminen jostain kiinnostavammasta, kun ne voi myös yhdistää. Ei ole kiirettä, kun itse toiminta on kiinnostavaa ja sitä haluaa tehdä. Kunnon nostaminen tavoitteena on kauheen tylsä, ellei ole jotain mihin sitä kuntoa myös tarvitaan. Kuten johonkin hauskaan liikuntamuotoon.

Mutta - paras etsiä se liikunnan muoto, joka itselle on palkitsevinta. Olishan aika outoa, jos ihan kaikki diggais täsmälleen samanlaista liikuntaa. Juoskoot ne, jotka siitä saa hyvän mielen. Annetaan muiden liikkua jollain muulla ja heille nautintoa tuottavalla tavalla.
« Viimeksi muokattu: pe 30.03.2018, 18:55:41 kirjoittanut Safiiri »

Paikalla socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 10383
  • Säätäjä
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #28 : pe 30.03.2018, 19:07:45 »
Juokseminen voi sopia monille ihmisille, joilla on vähän vapaa-aikaa.

Omalla kohdallani juokseminen aiheutti negatiivisia fiiliksiä alkuhuuman jälkeen. Lyhyt rankka rasitus, johon ei liity mitään treenin suunnittelua ja tekniikan hiomista eikä sosiaalista pääomaa, jos juoksee yksin.

Kroppa jää ylikierroksille, makeanhimo ja flunssat vaivaavat. Pää hajoaa siinä lajissa. Ja juokseminen sujuu usein huonosti, varsinkin jos  juoksee vähemmän kuin melkein päivittäin. Huonoja muistoja on juoksemisesta, vaikka myönnän sen tehokkuuden kunnon nostajan.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Paikalla Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1171
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #29 : pe 30.03.2018, 19:53:53 »
Hölmömpää kuin 10000metrin juoksu, on ainoastaan sen seuraaminen.

Totta. Nykypäivän juoksijoilla ei ole edes arvokisoissa enää alkueriä. Juovat vielä nestettäkin kesken juoksun.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1059
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #30 : pe 30.03.2018, 19:58:20 »
Juokseminen voi sopia monille ihmisille, joilla on vähän vapaa-aikaa.

Omalla kohdallani juokseminen aiheutti negatiivisia fiiliksiä alkuhuuman jälkeen. Lyhyt rankka rasitus, johon ei liity mitään treenin suunnittelua ja tekniikan hiomista eikä sosiaalista pääomaa, jos juoksee yksin.

Kroppa jää ylikierroksille, makeanhimo ja flunssat vaivaavat. Pää hajoaa siinä lajissa. Ja juokseminen sujuu usein huonosti, varsinkin jos  juoksee vähemmän kuin melkein päivittäin. Huonoja muistoja on juoksemisesta, vaikka myönnän sen tehokkuuden kunnon nostajan.

Itselle juoksu on siksikin tosi passeli, että sinne voi lähteä just silloin kun siihen tulee sauma, ja siinä on hyvä hyötysuhde ajatellen kulutettua aikaa ja liikunnallista/terveydellistä hyötyä. Kun käy melkein joka päivä juoksemassa, siitä tulee kyllä jotenkin riippuvaiseksikin, mutta hyvällä tavalla ainakin tähän asti. Itselläni juoksu myös jotenkin muutenkin tukee terveellisiä elämätapoja, ja sen myötä haluttaa vähemmän makeaa tai muuta höttöä.

Juoksuun sai tosi paljon lisää ulottuvuutta musiikin kautta, ja siinä jotenkin nollaantuu sekä kroppa että aivot. Sellainen edellytys kyllä on, että on saatava juosta paikassa, missä ei ole autoliikennettä.

Paikalla socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 10383
  • Säätäjä
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #31 : pe 30.03.2018, 20:29:51 »
En tunne kuin yhden täysijärkisen juoksijan ja se on Baltsu:

https://baltsu.wordpress.com/tag/juoksufoorumi/
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 630
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #32 : pe 30.03.2018, 21:37:20 »
Omalla kohdallani juokseminen aiheutti negatiivisia fiiliksiä alkuhuuman jälkeen. Lyhyt rankka rasitus, johon ei liity mitään treenin suunnittelua ja tekniikan hiomista eikä sosiaalista pääomaa, jos juoksee yksin.

Kroppa jää ylikierroksille, makeanhimo ja flunssat vaivaavat. Pää hajoaa siinä lajissa. Ja juokseminen sujuu usein huonosti, varsinkin jos  juoksee vähemmän kuin melkein päivittäin. Huonoja muistoja on juoksemisesta, vaikka myönnän sen tehokkuuden kunnon nostajan.

Tälleen ihan puskista huudellen saattaa olla, että aloitit juoksemalla liian kovaa. Periaatteessa kannattaisi ensin juosta mieluummin vaikka liian hiljaa ja totutella rasitukseen ja kasvattaa vasta sitten pikku hiljaa lenkin mittaa ja myöhemmin miettiä vauhtia ja rytmiä yms.

Lyhyt lenkki on minusta sellainen vartin tai 20 minuutin todella reipasta tahtia menevä veto, mutta ei sellaisessa ole mitään järkeä, jollei ole suht hyvin jo kartalla koko touhusta.

Ihan hyvä lenkki alkuun voisi olla 20-30 minuuttia todella kevyttä hölkkää. Siitä voit sitten kasvatella mittaa pikku hiljaa tuntiin kun siltä tuntuu ja vasta sen jälkeen ruveta miettimään joskus jotain lyhyttä kovaa rasitusta.

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 630
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #33 : pe 30.03.2018, 21:48:02 »
Itse siis juoksen lähinnä jollain vuosien tuomalla fiiliksellä siihen tekemiseen, mutta... periaatteessa jos puhuu alkuhuumasta ja puhuu kovasta rasituksesta, niin se kuulostaa siltä että vetää itse asiassa koko ajan jossain sykealueen ihan yläpäässä pelkän endorfiinin voimalla. Silloin se ei kamalasti edes kehitä mitään peruskuntoa, vaan siinä tulee treenanneeksi jotain ihan muuta. Ehkä hapenottokykyä tai jotain kestävyysvoimaa vai miksi sitä nyt sanotaan.

Silloin kannattaisi pikemminkin alussa keskittyä siihen, että malttaa ja malttaa ja todellakin malttaa olla juoksematta liian kovaa tai liian pitkään endorfiinista huolimatta, vaan pääsee johonkin rauhalliseen rytmiin josta voi nauttia eikä yritä mitään ihmeitä. Tätä jos sitten jatkaa, se saattaa jopa nostaa kuntoa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9282
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #34 : la 31.03.2018, 07:15:35 »

BDL:  Tottahan tuokin osaltaan on, mutta tarkoitin ehkä hieman toisenlaista tulokulmaa. Siis sitä, mikä saa sen pienen ihmisen aidosti kuvittelemaan, että hän tietää paremmin, tai että olisi ylipäätään mahdollista tietää. Luitko tuon Norman linkkaaman blogin?

Itseusko överinä on ihmisyyteen oletuksenakin kuuluva. Tästä on jopa tutkimustietoa. Jos vaikka selkeämmin realisti, niin voi olla oikeasti masentunut, tmv, ei toiveikas.

Yliusko itseen voi olla myös muuta. Selviytymiskeino, josta ongelmaa ennenpitkää myös itselle, ja sitä ennen muillekin, vaikka sekin voi ilmetä viiveellä joskus.

Yliuskoa tarvitaan joskus ihan käytännön elämässä kun kompleksisuuden takia ei yhteisempään etenemiseen voi luottaa, vaikka tiedetään sen suuri potentiaali ja helppo sujuvuus, mutta käytäntö ei vaan toimi. Jos jotain haluaa, niin tehtävä itse, vaikka kuinka vaikeaa ja hassua.

Edellinen koskee myös yritysmaailmaa, koska erilaisuus luo suojaa tuotokseen. Yhtenäisyys markkinoilla yhtenäisine asiakasmitattavina tuotteineen on ongelma, tosin nykysysteemissä, eikä ongelma ole sillä tavoin hankala, että tuottaja ei sitä halua. Muuta rasitetta toki minimiin.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9282
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #35 : la 31.03.2018, 07:39:48 »

Ihmisten täytyy etsiä osallistumisen lokero, nykyehdoin, jotta on kiinni talouden syrjässä, joka on edellytys muulle.

Jos yhtenäisyyttä joiltakin osin toivotaan, ja jopa vaaditaan, niin yhteisempi toimivuus muuten kattavana ei todellakaan aina kiinnosta. Jos taas ilmenee todennäköistä saumaa siinä kohden, niin on taas yhtenäisen ruttauksen paikkaa väkisin tellättävänä.

Kun lokeroja on pakko luoda, niin seurauksena toisaalta samanaikaista säännöshelvettiä.

Pienistä toimivuuksista kun luovutaan, kaikki kusee, enemmän ja enemmän.

Paikalla Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1171
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #36 : la 31.03.2018, 07:40:12 »

BDL:  Tottahan tuokin osaltaan on, mutta tarkoitin ehkä hieman toisenlaista tulokulmaa. Siis sitä, mikä saa sen pienen ihmisen aidosti kuvittelemaan, että hän tietää paremmin, tai että olisi ylipäätään mahdollista tietää. Luitko tuon Norman linkkaaman blogin?

Itseusko överinä on ihmisyyteen oletuksenakin kuuluva. Tästä on jopa tutkimustietoa.

Itseusko överinä, tai yliusko, kuten tätä ilmiötä kuvailet, yhdistyy minulla tietämättömyyteen. Siitä nimittäin on tutkimuksia, että mitä vähemmän tietää, sen vankemmin kokee tietävänsä. Mistä päästään helposti taas siihen kantavaan teemaan, eli tietämisen tunteeseen.

Kai se menee sillä tavoin, että kun ihmisellä jossakin vaiheessa elämää alkaa hiipimään mieleen jonkinlainen eksistentiaalinen pelkotila siitä, että ei tajua mistään mitään, tai että kaikki mitä on koskaan kuvitellut tietävänsä on täyttä kaaosta, ollaan hyvällä tiellä. Ihmisen pitäisi siis ilmeisesti koko ajan vain kokea itsensä typerämmäksi, ei toisin päin. Tieto lisää tietämättömyyttä.

Ehkä tässä nyt sitten tavoitetaan jotakin siitä ketjun avauksen blogauksesta, jonka kirjoittaja lopettaa sanoihin Olen Vesa Nevalainen, enkä oikeastaan tiedä paljon mitään.

Vesa Nevalainen on siis nähtävästi viisauden tiellä, eikä tiedä paljon mitään. Kun hän sitten saavuttaa viisauden, nauraako hän vain vastatuuleen kuin hullu, vai vaikeneeko koska mistään ei oikeastaan voi sanoa mitään?

Niin tai näin, tietämättömyyden epävarmuutta pitää joko vain sietää, tai sitten luutua omiin varmuuksiinsa. Jos nyt ymmärsin kirjoituksesta paljon mitään.

Paikalla socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 10383
  • Säätäjä
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #37 : la 31.03.2018, 12:07:44 »
Omalla kohdallani juokseminen aiheutti negatiivisia fiiliksiä alkuhuuman jälkeen. Lyhyt rankka rasitus, johon ei liity mitään treenin suunnittelua ja tekniikan hiomista eikä sosiaalista pääomaa, jos juoksee yksin.

Kroppa jää ylikierroksille, makeanhimo ja flunssat vaivaavat. Pää hajoaa siinä lajissa. Ja juokseminen sujuu usein huonosti, varsinkin jos  juoksee vähemmän kuin melkein päivittäin. Huonoja muistoja on juoksemisesta, vaikka myönnän sen tehokkuuden kunnon nostajan.

Tälleen ihan puskista huudellen saattaa olla, että aloitit juoksemalla liian kovaa. Periaatteessa kannattaisi ensin juosta mieluummin vaikka liian hiljaa ja totutella rasitukseen ja kasvattaa vasta sitten pikku hiljaa lenkin mittaa ja myöhemmin miettiä vauhtia ja rytmiä yms.

Lyhyt lenkki on minusta sellainen vartin tai 20 minuutin todella reipasta tahtia menevä veto, mutta ei sellaisessa ole mitään järkeä, jollei ole suht hyvin jo kartalla koko touhusta.

Ihan hyvä lenkki alkuun voisi olla 20-30 minuuttia todella kevyttä hölkkää. Siitä voit sitten kasvatella mittaa pikku hiljaa tuntiin kun siltä tuntuu ja vasta sen jälkeen ruveta miettimään joskus jotain lyhyttä kovaa rasitusta.

Liian kovaa juokseminen oli osasyy. Mutta mitä enemmän ikää tuli, sen enemmän tunsin, ettei hidaskaan juokseminen yksinkertaisesti sovi fysiikalleni.

Juoksulenkkiä saattoi seurata lyhyt euforinen tunne, joka vaihtui nopeasti fyysiseksi pahaksi oloksi, joka tietysti myös laskee mielialaa. Aineenvaihdunta heitteli, välillä oli ylikierroksilla ja välillä hirveän väsynyt.

Lisäksi juokseminen ei ole sopinut ollenkaan varsinkin aiemmin melko fyysisiin töihin.

Summa summarum omaan kontekstiini esimerkiksi salitreeni on aina sopinut paljon paremmin, niin paljon kuin ulkoliikuntaa periaatteessa priorisoinkin.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 630
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #38 : la 31.03.2018, 13:18:31 »
Joo, en mä sitä tosiaan edes tarkoittanut minään neuvona että nyt teet näin, puhuin vaan lähinnä omasta hyvin henkilökohtaisesta tulokulmasta siitä, mitä ehkä voi tehdä väärin jos aloittaa, ja varsinkin jos on jo hiukan ikää eikä enää ihan nuoruuden suomassa hyvässä peruskunnossa.

Ehkä se ei tosiaan myöskään sovi samalla tavalla kaikille. Sitä vastoin kävely varmaan sopii ja myös tekee useimmille hyvää.

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 630
Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
« Vastaus #39 : la 31.03.2018, 13:23:46 »
Ja komiasti aiheen sivusta vielä toinen perään siitä, että minulla taas on aina ollut vaikeuksia saada salitreenistä sellaista kestävää hyvän olon fiilistä. Kyllä siinä tietyt lihakset kehittyy ja siitä saa ns. 'kiksejä' mutta ilmeisesti minulle taas jotenkin sopii lihastreenissä tuhannesti paremmin sellainen funktionaalinen harjoittelu kehon omaa painoa vastaan ja erilaisten vähän motoriikkaakin kehittävien liikkeiden tekeminen. Osa punttisalin perusliikkeistä myös sopii tavallaan tähän kategoriaan... leuanveto, dippi, kyykky, maastaveto, jne.  mutta sitten siinä tulee vaikeuksia oikeasti kokea sitä mielekkääksi tai edes keholle hyväksi kun vaan vääntää jotain ohjelmaa ja lisäilee pikku hiljaa painoja.

Siis loppujen lopuksi kyse on ehkä siitä, että kehon puolesta oma 'luonnollinen' vahvuus on enemmän kestävyyden kuin voiman puolella, ja sitten jos lihaksia harjoittaa, se reagoi paremmin ja nauttii enemmän siitä, ettei väkisin pyri lisäämään ja lisäämaan vastusta vaan tekee vain monipuolisesti ja varsin malttilisia vastuksia käyttäen.