Kirjoittaja Aihe: Itsemurha, syyt ja seuraukset  (Luettu 2127 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2751
  • Väärinajattelija
Itsemurha, syyt ja seuraukset
« : ti 27.03.2018, 22:03:22 »
Kun puhutaan itsemurhista, niin yleensä itsemurhan tehneeseen suhtaudutaan myötätuntoisesti. ”Hän oli herkkä ihminen; ei kestänyt julmaa maailmaa eikä sen epäoikeudenmukaisuuksia.” Ei ole harvinaista, että itsemurha suorastaan ”kaunistaa” tekijänsä muiston. Japanissa kunniaitsemurha on vakiintunut kulttuurinen muoto tilanteisiin, joissa henkilöä uhkaa kasvojen menetys joko oman epäonnistumisen tai tehtyjen väärinkäytösten takia.

Itsemurha tehdään itse. Se on siis itsekäs teko; voisi sanoa, että ehkä kaikista teoista itsekkäin. Itsemurhaaja ”sanoo viimeisen sanan”. Samalla hän jättää jälkimaailman kärvistelemään syyllisyyden kourissa. Mikäli itsemurhaajan tunteneet suostuvat syyllisyyttä kantamaan. Yleensä he suostuvat, koska eivät muuta osaa. Syyllisyyden käsittely ja siitä vapautuminen ovat älyllisesti ja emotionaalisesti vaativaa työtä.

Itsemurhien itsekkyyden aste vaihtelee. Kun on kyse ahdistuksen tuskissa vuosikausia kamppailleen mielenterveyspotilaan itsemurhasta, on helppo ymmärtää, että tekijä halusi vain vapautua taakastaan. Tällöin omaisille ja läheisille usein jätetään kirjallinen viesti, jolla heidät vapautetaan syyllisyydestä.

Itsemurhaajaa ei saa kritisoida. Se on rumaa. Paitsi, jos on kyse laajennetusta itsemurhasta, jolloin tekijä murhaa itsensä lisäksi muitakin henkilöitä, yleensä lapsensa tai puolison. Nämä tapaukset ilmentävätkin hyvin teon itsekästä luonnetta. Nyt tekijä halveksitaankin ihmiskunnan alimpaan kastiin. Mutta osa myös pelkästään itsensä murhaajista on hyvin itsekeskeisiä henkilöitä. Itsemurha voi olla pohjattoman itserakkauden ja itsesäälin ilmaus; ”katsokaa, minun kärsimykseni on suurempi kuin kenenkään muun”. Jäljelle voi jäädä kirjoitettu viesti, joka ei suinkaan vapauta jälkimaailmaa, vaan esittää vielä viimeisen syytöksen niille, jotka eivät taipuneet murhaajan tahtoon tämän elämän aikana.
Minä tässä vain, anteeksi.

socrates

  • Vieras
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #1 : ti 27.03.2018, 22:10:59 »
Minusta asia on täysin päinvastoin. Itsemurhan tekijöitä kritisoidaan käsittämättömän julmasti.

Varmasti itsemurhaan päätyvä on kärsinyt paljon. Eloonjääneiden parkuna on itsekkyyden ja typeryyden huippu.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2751
  • Väärinajattelija
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #2 : ti 27.03.2018, 22:18:36 »
Minusta asia on täysin päinvastoin. Itsemurhan tekijöitä kritisoidaan käsittämättömän julmasti.

Varmasti itsemurhaan päätyvä on kärsinyt paljon. Eloonjääneiden parkuna on itsekkyyden ja typeryyden huippu.

Itsemurhan tehnyt on kuollut. Hän ei tiedä enää mistään mitään. Eloonjääneet joutuvat elämään tapahtuneen muiston kanssa vuosikausia.
Minä tässä vain, anteeksi.

socrates

  • Vieras
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #3 : ti 27.03.2018, 22:22:39 »
Minusta asia on täysin päinvastoin. Itsemurhan tekijöitä kritisoidaan käsittämättömän julmasti.

Varmasti itsemurhaan päätyvä on kärsinyt paljon. Eloonjääneiden parkuna on itsekkyyden ja typeryyden huippu.

Itsemurhan tehnyt on kuollut. Hän ei tiedä enää mistään mitään. Eloonjääneet joutuvat elämään tapahtuneen muiston kanssa vuosikausia.

Itsemurhan tehneen kärsimys on kuitenkin ollut eläessään valtava ja sitä pitää kunnioittaa.

Elävät jatkavat arkeaan eivätkä suinkaan seuraa perässä, vaikka asia mieltä painaakin.

Poissa Milja

  • Asiantuntija
  • Täysjäsen
  • Viestejä: 158
  • Miljaa hyvä tulee
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #4 : ti 27.03.2018, 22:32:15 »
Minusta asia on täysin päinvastoin. Itsemurhan tekijöitä kritisoidaan käsittämättömän julmasti.

Varmasti itsemurhaan päätyvä on kärsinyt paljon. Eloonjääneiden parkuna on itsekkyyden ja typeryyden huippu.

Itsemurhan tehnyt on kuollut. Hän ei tiedä enää mistään mitään. Eloonjääneet joutuvat elämään tapahtuneen muiston kanssa vuosikausia.

Onko ihmisen typeryydellä mitään rajaa. Itsemurha on se viimeisin keino kun muita vaihtoehtoja ei ihminen enää löydä.

Pallinaama.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2751
  • Väärinajattelija
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #5 : ti 27.03.2018, 22:35:54 »
Avauksessani hahmottelin erilaisia itsemurhia. Ei ole kategorisesti vain yhtä itsemurhatyyppiä, vaan niin tekijät kuin teon sosiaalinen kehyskin ovat erilaisia.
Minä tässä vain, anteeksi.

socrates

  • Vieras
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #6 : ti 27.03.2018, 22:40:57 »
Avauksessani hahmottelin erilaisia itsemurhia. Ei ole kategorisesti vain yhtä itsemurhatyyppiä, vaan niin tekijät kuin teon sosiaalinen kehyskin ovat erilaisia.

Minä en uskaltaisi tappaa itseäni, vaikka olisin taakka läheisilleni ja yhteiskunnalle.

Itsemurha on rohkea teko.

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4813
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #7 : ti 27.03.2018, 23:09:28 »

Ei ole rohkea, epätoivoinen on. Ei näköalaa toimintamahdollisuudesta jonka kokisi itselleen mielekkääksi.

Meidän kulttuurimme arvostaa elämää yli kaiken muun. Ja niin itsensä murhaaja jättää mahdolliset läheisensä syyttämään itseään etteivät murhaa estäneet.
« Viimeksi muokattu: ti 27.03.2018, 23:36:51 kirjoittanut Jaska Jokunen »

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 2832
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #8 : ti 27.03.2018, 23:14:31 »
Vanhemmuuden sanotaan suojaavan jossakin määrin itsemurhilta. Varsinkin monilapsisten perheiden äidit tekevät vain harvoin niin inhottavan tempun lapsilleen.

Toisenlainen tilanne on, jos iäkäs, sairauksistaan kärsivä ihminen kyllästyy elämään. Sellaista olisi vaikea moittia.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8706
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #9 : ti 27.03.2018, 23:33:09 »
 Itsemurhien syyt ovat kovasti yksilöllisiä. Eri ammattikunnista lääkärit tekevät paljon itsemurhia. Miksipä ei, sillä usein niissä tapauksissa tietävät ammattinsa puolesta, millaiset oireet ja kuolema olisivat muuten tulossa. Mieluummin nopea ja kivuton lähtö oman käden kautta, kuin jäädä kärsimään tuskallinen ja omaksi varjokseen kuihduttava kuolema.

 Suomi on väkiluvultaan niin pieni maa ja täällä tehdään niin paljon itsemurhia, että useimmat (Ellei kaikki!) tälläkin foorumilla tiesivät tai tunsivat jonkun, joka tappoi itsensä.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

socrates

  • Vieras
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #10 : ke 28.03.2018, 07:13:26 »
Vanhemmuuden sanotaan suojaavan jossakin määrin itsemurhilta. Varsinkin monilapsisten perheiden äidit tekevät vain harvoin niin inhottavan tempun lapsilleen.

Toisenlainen tilanne on, jos iäkäs, sairauksistaan kärsivä ihminen kyllästyy elämään. Sellaista olisi vaikea moittia.

Alakerran suurperheen äiti hirttäytyi kauan sitten, kun lapset olivat vielä melko pieniä. Sivullisesta elo näytti perheidylliltä, mutta myöhemmin kuulin juttua, että oli ollut pahaa masennusta, viinaongelmaa ja ennen tekoa oli rakastunut johonkin lähistön mieheen ja puuhaili eroa. En tiedä, mikä kaikki tuosta on totta.

Hyvin lapset ovat silti elämässä pärjänneet, näen heitä jatkuvasti. Toki tuollainen asia jää sivullisenkin mieleen loppuiäksi. Voisin kuvitella päättäväni päiväni lääkkeillä, mutta kellariin hirttäytyminen on aivan mahdoton ajatus kaikkein epätoivoisimmassakaan tilanteessa.

Lääkärit tosiaan tekevät aika paljon itsemurhia, varmaan juuri lääkkeiden helpon saatavuuden takia. Tiedän ainakin kaksi tapausta, toisella kivulias sairaus ja toinen luultavasti alkoholismin takia.

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13557
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #11 : ke 28.03.2018, 09:00:15 »
Vanhemmuuden sanotaan suojaavan jossakin määrin itsemurhilta. Varsinkin monilapsisten perheiden äidit tekevät vain harvoin niin inhottavan tempun lapsilleen.

Lääkärit tosiaan tekevät aika paljon itsemurhia, varmaan juuri lääkkeiden helpon saatavuuden takia. Tiedän ainakin kaksi tapausta, toisella kivulias sairaus ja toinen luultavasti alkoholismin takia.

Vahvimmat korrelaatiotekijät ovat kuitenkin alhainen koulutustaso, alkoholi ja työttömyys. Nuoret pitäisi patistaa aktiivisiksi, kouluun ja töihin.


VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14076
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #12 : ke 28.03.2018, 09:00:34 »
Mutta osa myös pelkästään itsensä murhaajista on hyvin itsekeskeisiä henkilöitä. Itsemurha voi olla pohjattoman itserakkauden ja itsesäälin ilmaus; ”katsokaa, minun kärsimykseni on suurempi kuin kenenkään muun”. Jäljelle voi jäädä kirjoitettu viesti, joka ei suinkaan vapauta jälkimaailmaa, vaan esittää vielä viimeisen syytöksen niille, jotka eivät taipuneet murhaajan tahtoon tämän elämän aikana.

Osa voi olla, mutta en olisi niinkään varma että tuo kauhean yleistä olisi. Joku vuosi aloin kyllä tuota asiaa pohtia että onko niin että ainakin ekstrovertit ihmiset olettavat että useimmat/kaikki ihmiset tekevät tekojaan siltä pohjalta että pääsisivät jotenkin "vaikuttamaan" muihin ihmisiin. Voi tuntua varmaan käsittämättömältä että joku tekisi asioita ihan vain itsensä takia (aivan kuten itsestäni on ollut kauhean vaikea mieltää että menisin ja tekisin jotain pyrkiäkseni vaikuttamaan muihin - jos vaikutan, niin enimmäkseen se on tahatonta). Tottakai sitä voi saada sellaisen raivotilan että tekee mieli todeta että "hyvästi julma maailma", mutta se kohdistuu johonkin epämääräiseen "koko maailmaan", ei se ole tarkoitettu kenellekään läheiselle tai yksittäisille kaukaisillekaan ihmisille kuittailuksi. Ei olisi ainakaan minun kohdallani noin, koska en osaa ottaa ihmisiä sillä tavalla "intohimoisesti" elämässäni että minun pitäisi kuin teini tehdä jotain ihme temppuja heidän takiaan.

Jos minä tappaisin itseni, se olisi vain lopullisen kyllästyminen ja turhautumisen merkki. Jos ei elämässä pääse ollenkaan eteenpäin, niin mitä pointtia siinä on? Ja sitten on tietenkin tuskan välttäminen. Kuinka monta vuotta jonkun ihmisen pitäisi kiduttaa itseään olemassaololla ettei vaan joku hermostu hänen kuolemansa takia? Jäähyväiskirje on varmaan varsin tärkeä väline ilmaista mistä oli kysymys, jos ei eläessään ole saanut valmisteltua muita ihmisiä asiaan. Ja harvemmin saa.

Äitini aikoinaan ilmoitti minulle, kun olin käymässä, että hän hirttää itsensä autotallin kattoon. Sisarukseni asui vielä kotona ja kyllähän siinä heti tuli mieleen että miltä se tuntuisi häntä kohtaan, mutta kaiketikin äitini oli omissa tuskissaan, eikä ajatellut sillä sanomisen hetkellä järin meitä lapsia. Mutta eipä sitten hirttänyt. Pientä "sanomista" voi kestää, sitä että ihminen ilmaisee tunnetilojaan dramaattisesti. Vaikea sitten aina tietää että koska sanoja on vakuuttunut sanoistaan ja menee ja tekee niin.
Hänet itsensä kanssa.

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 2832
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #13 : ke 28.03.2018, 09:39:20 »
Onkohan synkkämielisyys jotenkin geeneissä? Minusta elämä on hyvin kiinnostavaa ja enimmäkseen hauskaa, vaikkei sivullinen tarkkailija siinä varmaan mitään erityistä loistokkuutta näkisi. Tarkkailija voisi vaikka ajatella että onpa tolla tylsää.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14076
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #14 : ke 28.03.2018, 09:46:07 »
Onkohan synkkämielisyys jotenkin geeneissä? Minusta elämä on hyvin kiinnostavaa ja enimmäkseen hauskaa, vaikkei sivullinen tarkkailija siinä varmaan mitään erityistä loistokkuutta näkisi. Tarkkailija voisi vaikka ajatella että onpa tolla tylsää.

Jos on synkkämielisten ihmisten kasvattama, niin vaikeahan se on tietää onko keskiössä geenit vai kasvatus (=ympäristön vaikutus), vai sekä että. Meidän perheessä itsarista on ainakin puhunut 3/4. Isä jutteli aikoinaan että jos hän olisi varma ettei kuoleman jälkeen ole mitään, heti tappaisi itsensä. Äidillä oli se hirttojuttu. Itsekin olen funtsaillut kiukuspäissäni että vedän ranteet auki - enpä sitten vaan koskaan vedä. Sisarukseni on ainoa meistä joka ei ainakaan minun kuulteni ole kuolemasta jutellut. Toisaalta hän teki lapsia, että ehkä se sitten rauhoittaa. (No mutta niinhän tekivät vanhempanikin...)

Lähipiiriin muutenkin osunut kuolemalla hekumoitsijoita, ja sitten on tietysti tämä eka eksä joka saattoi tappaa itsensä, taikka sähläsi viinan ja mömmöjen annostelun kanssa. En tiedä yksityiskohtia miten nirri lähti, mutta tiedän mitä hän niihin aikoihin touhuili.
Hänet itsensä kanssa.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 7180
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #15 : ke 28.03.2018, 10:06:17 »
Ei kyllä minustakaan itsemurhia voi mitenkään niputtaa "samaksi". Yhdenlainen itsemurhahan on myös itsetuhoinen elämä, jota taasen voi olla monenlaisin konstein. Yksi juo liikaa, yksi käyttää huumeita liikaa, yksi syö liikaa... mutta joka tapauksessa elämä on senlaatuista, että se kropalle hupaa ja jossakin vaiheessa se kroppa sitten pettääkin (tai lunastaa tahdotun, miten vaan).

Sitten taas vanhan, sairaan, jne. elämän lopettamishalua en näe itsemurhana lainkaan. Se on eutanasia, jota siihen kohtaan tahdotaan ja jonka pitäisi mielestäni olla täysin ihmisen itsensä päätettävissä. Muutoinkin kuin epäinhimillisillä hoidoista luopumisilla, jotka kai käytännössä tarkoittavat nälkään ja janoon kuolemista useissa tapauksissa.

On kai vielä eroteltava itsemurhat ja niiden yritykset, eli se, että kyllähän usein etenkin nuoren itsemurhayrityksen tarkoitus ei ole kuolla (vaikka niin ikävän usein vahingossa käy), vaan se on avun- ja huomionpyyntö.

Hän taas, joka vakaasti on jostakin syystä päättänyt elämänsä lopettaa, usein on suunnitellutkin asian niin hyvin, että väliin ei kukaan enää pääse.

Mitä tulee asian itsekkyyteen...no, se riippuu tietysti, kuten kaikki muutkin asiat, mitä ihminen tekee, motiivista,  jolla hän asian tekee. Jos itsemurha on kosto läheisille ja se tehdään selväksi, tottakai se tuntuu itsekkäältä. Ja omituiselta. Ja syyllistävältä.

Aika moni itsemurhan kokenut läheinen kuitenkin on sanonut, että jossakin vaiheessa tulee se käsitys, että ei olisi voinut tehdä mitään, jos toinen on näin päättänyt. Kuinka usein me oikeastaan voimme muuttaa kenenkään päätöksiä siitä, miten tätä elämää eletään?

T: Xante

Hibbu

  • Vieras
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #16 : ke 28.03.2018, 10:10:31 »
Onkohan synkkämielisyys jotenkin geeneissä? Minusta elämä on hyvin kiinnostavaa ja enimmäkseen hauskaa, vaikkei sivullinen tarkkailija siinä varmaan mitään erityistä loistokkuutta näkisi. Tarkkailija voisi vaikka ajatella että onpa tolla tylsää.

Saattaa olla perimälläkin vaikutusta. Ympäristötekijöillä (kodilla) ja sairauksilla, mielisairauksilla ja syrjäytyneisyydellä lienee yhtä suuri merkitys kuin geeneillä.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2751
  • Väärinajattelija
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #17 : ma 07.05.2018, 21:54:05 »
Uutuuskirja paljastaa karmeita yksityiskohtia Robin Williamsin viimeisistä hetkistä

Tähden leski Susan Schneider sanoi haastatteluissa miehensä kuoleman jälkeen, että masennus oli vain yksi viidestäkymmenestä muusta syystä, jotka ajoivat Williamsin ratkaisuunsa. Williamsin tiedettiin sairastavan parantumatonta Lewyn kappale -tautia, joka on dementoiva aivosairaus. Se aiheuttaa potilaalle suuria mielialan vaihteluita, hallusinaatioita ja motorisen toiminnan heikkenemistä.

Lewyn kappale -taudin lisäksi Williamsilla oli diagnosoitu Parkinsonin tauti vain muutama kuukautta ennen hänen kuolemaansa...

Viimeisinä päivinään Williams oli kuvaamassa Night at the Museum: Secret of the Tomb -elokuvaa, mutta unohteli toistuvasti repliikkejään kuvauksissa. Se sai miehen pois tolaltaan.
– Hän itki käsivarsieni varassa jokaisen kuvauspäivän päätteeksi. Se oli ihan hirveää, meikkitaiteilijana kuvauksissa työskennellyt Williamsin ystävä Cheri Minns kertoi...

Williams oli hyvin ristiriitainen ja monimutkainen persoona, jolla oli elämänsä aikana ongelmia alkoholin, huumeiden ja uskottomuuden kanssa. Taustalla vaikuttivat musertava tunne yksinäisyydestä ja epävarmuudesta. Kirjan mukaan tähti oli samaan aikaan ajoittain mielettömän menevä, ulospäin suuntautunut ja villi, mutta myös häkellyttävän introvertti ja sisäänpäin kääntynyt ihminen...

Kirjassa haastatellut lähipiiriin kuuluneet henkilöt kertoivat, että Williams piiloutui usein luomiensa monipuolisten roolihahmojen taakse. Hän saattoi hypätä eri persoonien esittämisestä toiseen häkellyttävän nopealla vauhdilla.


https://www.is.fi/viihde/art-2000005670344.html
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 713
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #18 : ma 07.05.2018, 23:13:51 »
Ei kyllä minustakaan itsemurhia voi mitenkään niputtaa "samaksi". Yhdenlainen itsemurhahan on myös itsetuhoinen elämä, jota taasen voi olla monenlaisin konstein. Yksi juo liikaa, yksi käyttää huumeita liikaa, yksi syö liikaa... mutta joka tapauksessa elämä on senlaatuista, että se kropalle hupaa ja jossakin vaiheessa se kroppa sitten pettääkin (tai lunastaa tahdotun, miten vaan).

Sitten taas vanhan, sairaan, jne. elämän lopettamishalua en näe itsemurhana lainkaan. Se on eutanasia, jota siihen kohtaan tahdotaan ja jonka pitäisi mielestäni olla täysin ihmisen itsensä päätettävissä. Muutoinkin kuin epäinhimillisillä hoidoista luopumisilla, jotka kai käytännössä tarkoittavat nälkään ja janoon kuolemista useissa tapauksissa.

On kai vielä eroteltava itsemurhat ja niiden yritykset, eli se, että kyllähän usein etenkin nuoren itsemurhayrityksen tarkoitus ei ole kuolla (vaikka niin ikävän usein vahingossa käy), vaan se on avun- ja huomionpyyntö.

Hän taas, joka vakaasti on jostakin syystä päättänyt elämänsä lopettaa, usein on suunnitellutkin asian niin hyvin, että väliin ei kukaan enää pääse.

Mitä tulee asian itsekkyyteen...no, se riippuu tietysti, kuten kaikki muutkin asiat, mitä ihminen tekee, motiivista,  jolla hän asian tekee. Jos itsemurha on kosto läheisille ja se tehdään selväksi, tottakai se tuntuu itsekkäältä. Ja omituiselta. Ja syyllistävältä.

Aika moni itsemurhan kokenut läheinen kuitenkin on sanonut, että jossakin vaiheessa tulee se käsitys, että ei olisi voinut tehdä mitään, jos toinen on näin päättänyt. Kuinka usein me oikeastaan voimme muuttaa kenenkään päätöksiä siitä, miten tätä elämää eletään?

T: Xante

Niin, kai niitä tehdään myös hetken mielijohteesta tai sitten pitemmän suunnittelun tuloksena. Kuten sanot, ei kai sitä toiselle voi väkisin sanoa, miten pitää elää tai tuntea. Mutta olin kuvitellut, että itsemurhan itsekkyydestä puhuttaessa ei tarkoitettaisi pelkästään sitä, että se on kosto tai jotakin tällaista, vaan ihan vain sitä, että itsehän sen seurausten kanssa ei joudu elämään vaan pelkästään muut joutuvat. Joten on tavallaan itsekästä arvioida muiden puolesta, olisiko oman itsen parempi kuolla. Omalla kohdallahan se ratkaisu tehdään, ja se on ikään kuin tässä mielessä väistämättä ratkaisuna "itsekäs". Enkä nyt tarkoita, että itsekäs tai omaa etua palveleva toiminta olisi mitenkään väistämättä väärin. Itsemurhan tapauksessa siihen vain tyypillisesti liittyy masennusta ja kaikenlaista enemmän tai vähemmän vääristynyttä ajattelua. Itsemurhan jälkeenhän sitä ei voi enää korjata.

Mutta joo... myöskään en ihan kunnolla näe sitä, mitä järkeä on rinnastaa itsemurhaa ja epäterveellisiä elämäntapoja. Ihmisillä saattaa olla hyvinkin irrationaalisia ja epäterveitä tapoja, niissä saattaa olla myös jotain itsetuhoista (tai sitten ei), ja jos on, itsetuhoisuus saattaa olla alitajuista oireilua jostakin. Esimerkiksi tupakoivalla ihmisellä, liikaa juovalla, huonosti syövällä tai nukkuvalla tällainen "oman edun vastainen" käyttäytyminen ei minusta yleensä tai tyypillisesti liity mihinkään järjestelmälliseen itsetuhoisuuteen saati haluun kuolla, vaan kyse on jostakin vähän muusta. Asioita ei vain ajatella siltä kannalta, ja kokonaisuus on paljon monimutkaisempi.

Ymmärrän jossain mielessä kyllä rinnastuksen ja ajatuksen siitä, että oman itsen laiminlyönti voi olla itsetuhoista ja se voi olla eräänlainen hidas itsemurha. Mutta tässä rajanveto on hyvin vaikeaa, ja minun on vaikea nähdä, milloin on tai ei ole järkevää puhua ns hitaasta itsemurhasta. Rinnastuksen tehdessään saattaa myös yksittäisistä ongelmista paisutella turhan suuria, vaikka ne potentiaalisesti voisivat pahetessaan ajaakin koko kropan konkurssiin. Jollain saattaa olla ongelmia nukkumisen kanssa, joku toinen saattaa tupakoida tai käyttää päihteitä tai mitä nyt ikinä. Jos näissä elämänvalinnoissa ottaa tosi kireän linjan ja tuomitsee kauttaaltaan erilaisen elämisen ja sen, että joku nukkuu tosi oudosti tai vähän, tekee asioita X, Y ja Z joita ei pidetä terveellisinä ja niin edelleen, siinä myös vie toiselta kaiken tilan. Tuloksethan sen lopulta näyttävät, kuinka tuhoisaa joku käytös tietyn yksilön kohdalla on tai ei ole. Toki voi ja kuuluukin sanoa, jos on huolissaan jostakin toisen käytöksessä tai jopa rajummin puuttua, jos kyse on läheisestä. Tarkoitan vain että minusta voi samaan aikaan hyväksyä myös sen, ettei kaikkien tarvitsekaan elää sen mukaan, mitä yleisesti pidetään tai itse pitää hyvänä ja terveellisenä, eikä se välttämättä tee heistä erityisen itsetuhoisia tai itsemurhakandidaatteja.

Vuodatin nyt kaiken tämän, mutta en oikeastaan oleta, että Xantippa olisi sitä ihan niin tarkoittanutkaan. Tuli vain vastareaktiona mieleen, kun omien mielikuvien pohjalta en kovin helposti nähnyt selvää yhteyttä siihen, mitä yleensä tarkoitetaan itsemurhalla. Tosin monesti niiden varsinaisten itsemurhienkin taustalta voi löytyä sellainen prosessi, jossa oireillaan sitä, että osata, haluta tai jakseta elää, mikä sitten voi näkyä itsetuhoisinä elämäntapoina tai käytöksenä. Ehkä halusin vain kyseenalaistaa sitä, mikä nyt oikeasti on itsetuhoista ja mikä ei. 

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2751
  • Väärinajattelija
Vs: Itsemurha, syyt ja seuraukset
« Vastaus #19 : ma 07.05.2018, 23:22:15 »
Myös "terveellinen" harrastus voi olla itsetuhoinen. Tulee mieleen vuorikiipeily. Eräällä brittiläisellä naisella oli kaksi pientä lasta, mutta hän oli koukuttunut vuorikiipeilijä vaativalla tasolla eli harrasti hyvin korkeita huippuja. Aviomies ymmärsi vaimoaan ja antoi tämän lähteä jälleen yhdelle vaaralliselle kiipeilyretkelle. Vaimo menehtyi. Tuli vain mieleen, että alitajuisesti nainen saattoi hakea kuolemaa. Ei ehkä sietänyt pohjimmiltaan tavallista perhe-elämää. Minusta kuitenkin tuntuu, että jotkin ekstriimit harrastukset pitäisi kieltää, jos on pieniä lapsia.
Minä tässä vain, anteeksi.