Kirjoittaja Aihe: Hyvä Paha kala  (Luettu 2410 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4134
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #60 : ma 05.03.2018, 12:08:12 »
Tässä aika kiinnostava juttu Osmo Soininvaaralta vuodelta 2011 (boldaus minun):

Miksi Itämeren lohta saa myydä?

Olin peruspalveluministeri, kun EU kiristi ruuan normeja dioksiinin osalta. Dioksiini on Keski-Euroopassa paha vitsaus. Tanskassa esimerkiksi äitejä kehotetaan imettämään lapsiaan mahdollisimman lyhyen ajan, koska äidinmaito on niin myrkyllistä. EU päätti lopettaa kansalaistensa myrkyttämisen panemalla ruualle tiukat normit. Suomella ei ollut niiden kanssa vaikeuksia, paitsi, että Itämeren kalat ylittivät rajat reilusti. En ole kemisti, mutta olen ymmärtänyt, että saamme kiittää tästä sellun kloorivalkaisua.
...
Minun avaukseni oli, että meillä Suomessa on sellainen erikoinen korrelaatio, että ihmiset elävät sitä pidempään mitä enemmän heillä on veressä dioksiinia; ei koska dioksiini olisi terveellistä vaan koska sitä saa meillä vain kalasta; me kun emme ole myrkyttäneet maaperäämme jätteenpoltolla.  Vaikka dioksiini on epäterveellistä, kalan terveyshyödyt ylittävät dioksiinin terveyshaitat. Olisi terveyspoliittisesti huonoa siirtää silakansyöjät syömään lenkkimakkaraa. Silakkaa taas ei saa muualta kuin Itämerestä.
...
Kerroin myös, kuinka meillä neuvolassa varoitetaan odottavia äitejä silakan vaaroista ja kuinka jokainen suomalainen osaa välttää isoja silakoita, jotka ovat ehtineet imeä sisäänsä paljon dioksiinia. Ja kaikki tietävät, ettei silakkaa saa syödä kuin pari kertaa kuussa. Eilen en kyllä löytänyt näitä varoitustekstejä kaupan kalatiskiltä.

... Vaikka silakalle ei ole vaihtoehtoa, Itämeren lohelle on. Minulla ei olisi ollut yhtään argumenttia, miksi Itämeren lohen syöminen pitäisi sallia.  Mutta hänpä ei ottanut lohta esille lainkaan vaan nousi ylös ojensi kätensä ja sanoi: you won! Saimme luvan pyytää ja syödä Itämerestä pyydystettyä kalaa, kunhan syömme sen itse emmekä yritä myrkyttää sillä muita.

Olen miettinyt asiaa vuosia, mutta en ole vieläkään keksinyt, miksi Itämeren lohta saa myydä. Lohi on sentään syönyt elämänsä aikana monta silakkaa. Itämeren lohen kaupallinen pyynti pitäisi oikeastaan kieltää jo luonnonlohen suojelemiseksi.

Minä en Itämeren lohta osta. Meillä kyllä syödään kotona paljon lohta, mutta ostan norjalaista kassilohta. Sateenkaarirautua (myydään harhaanjohtavalla kauppanimellä kirjolohi) meillä ei syödä, koska en halua edistää Itämeren pilaamista. Liikevaihtoonsa suhteutettuna kalaskasvatus on aivan tolkuton saastuttaja. Norjalainen lohenkasvatus saastuttaa yhtä paljon, muitta edes norjalaiset eivät pysty rehevöittämään Atlanttia.
« Viimeksi muokattu: ma 05.03.2018, 12:16:16 kirjoittanut kertsi »

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16297
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #61 : ma 05.03.2018, 13:14:52 »
Kalan kyky tuntea kipua varmasti on vahva, jos sillä on sellainen hermosto jolla kyetään tuntemaan kipua. Mutta kalalla ei välttämättä ole sellaiset aivot että se oppisi olemaan käymättä koukkuun kiinni, varsinkin jos koukussa kiemurtaa jokin öttiäinen eikä koukku ole edes näkyvissä...

Itse en tajua sellaista että kala jätetään sätkimään ja tukehtumaan kun se on saatu ylös. Eikö siltä muka voi vaikka viiltää kurkkua välittömästi auki?

***

Itsepetokseen ei olisi syytä kenenkään ryhtyä. On mm. sellainen legenda että koiran suu ei ole likainen. Tämä sen takia että saaliseläintä noutava koira tuo tietysti saaliin suussaan metsästäjälle, ja on sitten haluttu kuvitella että tuossa toiminnossa saalis ei saa koiran suusta mitään pöpöjä lihaansa. Kuvittelu on kuitenkin eri asia kuin todellisuus.
« Viimeksi muokattu: ma 05.03.2018, 13:17:35 kirjoittanut Norma B »

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7960
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #62 : ma 05.03.2018, 16:00:08 »
Kalan kyky tuntea kipua varmasti on vahva, jos sillä on sellainen hermosto jolla kyetään tuntemaan kipua. Mutta kalalla ei välttämättä ole sellaiset aivot että se oppisi olemaan käymättä koukkuun kiinni, varsinkin jos koukussa kiemurtaa jokin öttiäinen eikä koukku ole edes näkyvissä...

Hermosto ei itsessään tunne mitään kipua. Siihen tarvitaan kivulle herkät reseptorit ja yhteys aivojen tunnekeskukseen.

Mielestä on paljolti tuntemukset kiinni, millainen mieli mahtaa kalalla olla.

Oletko koskaan katsellut suffilaisten lävistelevän itseään. Aikamoisia puukkokantamuksia toisilla .Heillä on omat tapansa päästä siihen tilaan.

Kalan ei ole tarpeellista tuntea samanlaista kipuelämystä  kuin ihmisen tai jonkun muun nisäkkään elääkseen "mielekästä" kalan elämäänsä.

Paikalla Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10823
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #63 : ma 05.03.2018, 16:10:05 »
Kalan kyky tuntea kipua varmasti on vahva, jos sillä on sellainen hermosto jolla kyetään tuntemaan kipua. Mutta kalalla ei välttämättä ole sellaiset aivot että se oppisi olemaan käymättä koukkuun kiinni, varsinkin jos koukussa kiemurtaa jokin öttiäinen eikä koukku ole edes näkyvissä...


Eliöt ovat tarrautuvia, vaikkeivät ihan samalla tavalla. Kyllä ilmiö näkyy selkeästi.

Voi kestää läpi elämän, että pääsee eroon jostain toimintatavasta, vaikkei se edes olisi tullut mukaan suoranaisesti biologian determinoimana. Kun jotain elämänpiiriä, toisteletkin sitä, mitä kalat vieheen nähdessään.

Olisiko kalat sitten fiksumpia, jos mitattaisiin, että monestiko ne koukkuuntuvat, elämänsä aikana. Jos oppivatkin välttämään vieheitä, attrappeja, tai mitä nämä onkaan, niin nopeammin, kuin ihmiset.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16297
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #64 : ma 05.03.2018, 17:51:16 »
Well, itse en ainakaan alkaisi rääkkäämään elämiä sen takia että jotkut ihmiset tykkäävät tunkea sukkapuikkoja poskistaan läpi, tai riiputtaa ruhoaan koukkujen varassa päivän, pari. Ihminen voi itselleen tehdä mitä lystää. Elukat voisi sentään päästää kärsimyksistään, kun osaa. Toisin se on jollain petoelukalla jolla jää kiihkotila päälle, kuten esim. kissalla tai miekkavalaalla (kumpikin saattaa nakella puolikuollutta saaliseläintä ympäriinsä). Kissan tapauksessa kyseessä toisinaan se että hyvin ruokittu elukka ei koe tarvista viedä saalistusprosessia loppuun asti, jolloin kuolinpuraisi jää tekemättä.

Ihminen voi onnistuneen saalistusretken jälkeen vaikka loikkia keihäällä huitoen notskin ympäri, ei tarvitse rääkätä elukkaa koko iltaa.

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3188
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #65 : ma 05.03.2018, 17:57:22 »
Koukkukalastus tuskin aiheuttaa kovin suurta kipua kaloille. Kalojen suuvärkit ovat melkoisen tunnottomia: petokalat popsivat suurella mielihalulla piikkikaloja ja ahvenia, jotka ovat aikasten ikävän tuntuisia kädessäkin, jos ei pidä varaansa. Muutaman kerran olen kyllä saanut ison kalan suoraan vetämällä ylös, ja oletettavasti silloin on koukku osunut herkkään paikkaan. Kielestä varmaan ainakin löytyy herkkiäkin paikkoja.

Pinnalle nostettu kala on tietty syytä kolkata ja kurkuttaa saman tien.

Matleena

  • Vieras
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #66 : ma 05.03.2018, 19:39:13 »
Miltähän pikkukalasta tuntuu, kun sitä sulatetaan ison kalan vatsassa elävältä ..

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3188
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #67 : ma 05.03.2018, 19:55:04 »
Miltähän pikkukalasta tuntuu, kun sitä sulatetaan ison kalan vatsassa elävältä ..

Hauki ainakin rouskaisee niin tehokkaasti, että uhrilta lähtee henki tai ainakin taju. Haukihan ensin puraisee kunnolla ja sitten kääntää saaliin suussaan niin, että pääpuoli menee ensinnä nieluun.

Muut petokalat voivat olla vähemmän armollisia. Luulen kuitenkin, että nieltäessä useimmat pikkukalat menettävät tajuntansa.

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15400
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #68 : ma 05.03.2018, 20:19:54 »
Miltähän pikkukalasta tuntuu, kun sitä sulatetaan ison kalan vatsassa elävältä ..

Hyvä kysymys ja opettavainen kertomus löytyy Pyhästä Raamatusta:

Suuri kala nielaisee Joonan Jumalan lähettämänä. Joona on kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä. Joona rukoilee ja kiittää Jumalaa. Kala oksentaa Joonan maihin. Hän saa uuden käskyn saarnata Ninivessä, että kaupunki hävitetään neljänkymmenen päivän päästä. Niniveläiset uskovat Joonaa, ja aloittavat paaston ja pukeutuvat säkkeihin. Jumala armahtaa kaupungin.

Ylistetty olkoon kalojen Herra!

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16297
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #69 : ma 05.03.2018, 21:48:08 »
Miltähän pikkukalasta tuntuu, kun sitä sulatetaan ison kalan vatsassa elävältä ..

Eiköhän siellä tukehdu aika sukkelaan. Kalatkin hengittävät happea, vaikkakin eri tavalla kuin maaeläimet.  :P

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7960
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #70 : ti 06.03.2018, 10:58:46 »
Miltähän pikkukalasta tuntuu, kun sitä sulatetaan ison kalan vatsassa elävältä ..

Eiköhän siellä tukehdu aika sukkelaan. Kalatkin hengittävät happea, vaikkakin eri tavalla kuin maaeläimet.  :P

Luontohan on syödä ja tai tulla syödyksi. Sitähän se ihminenkin tekee.

Kasvissyöjäksi voi toki alkaa, ne eivät ainakaan kilju kauhusta joutuessaan ravinnoksi.

Silti sekin ruuansulatus on samaa valmiita sidoksia hyväksikäytetään muutettaessa niitä energiaksi ja eliön rakenteiksi.

Paikalla Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10823
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #71 : su 18.03.2018, 11:40:43 »

Ei, kalat eivät luultavasti tunne kipua "kuten ihmiset", sanoo professori – ja siksi ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä kalastuksen eettisyydestä

"Totuus on, että kalat tuntevat kipua kuten muutkin eläimet – ja ihmiset. Voi vain kuvitella, miltä kielen läpi mennyt koukku tuntuu!"

– Kaikilla eläimillä on aistimuksia vastaanottava järjestelmä, joka suojelee niitä kuumalta, kylmältä tai fyysiseltä uhkalta. Kalan kohdalla ei tiedetä, onko kipu sille pelkkä ärsyke, että "varo, nyt tapahtuu jotakin!" vai tietoista tuskan tuntemista, Luken Ville Vähä vertaa.

https://yle.fi/uutiset/3-10119540


Aika usein kysymyksenasettelu, että joko tuntevat ja kuten ihminen, tai sitten ei. Vähän kuin suhde elävään, ja elottomaan. Karkea isojako antaa tulkintaa.

Toinen sitaatti on tosiaan se asiantuntijan näkemys, ja vaikuttaa järkevämmältä. Kun mennään kylmissä oloissa, niin ihminenkin tuntee yhä vähemmän kipua. Kun kala on sopeutunut kylmiiin, ja vähän matelijan suuntainen, eikä selkeästi ympäristöstä samalla tapaa irtiottoa tekevä, niin sidonnaisuuden ympäristöön voi olettaa vähemmän hiertäväksi kuin ihmisen tapauksessa.

Jos kala tosiaan tuntisi yhtä paljon koukusta kipua, olisi se kuin härkä, jota vedetään nenärenkaasta. Säyseästi seurailee mukana, jos ei täysin ongelmatilanteessa, jossa kivut priorisoituu pois, ja saavutetaan irtiottavammankin eläimen kohdalla jotain matelijatyyppisempää olotilaa.

Jos vaihtoehtona on tosiaan, ettei kala tunne kipua, niin mieleen tulee tietysti ääritulkintaisuus, eli tuntee kipua siinä missä ihminenkin. Kipuileva ihminenkin on pitkäkestoisessa ongelmatilanteessa enemmän kuin kala, eikä koe samanlaista tuskaa samalla tapaa kuin hyvinvoiva, tai tuskan kokemisen mekanismi on erilainen. Ihmisen suhtautumisiin tämä kohta vaikuttaa joskus jotenkin, jos puhutaan erilaisista elämäntilanteista. Jotain on tarjota heikosti pärjääväälle, tosin melko kaavamaista.

Eläintenvälisistä saa hyvin ainesta myös ihmistenvälisyyden ymmärtämiseen. Eläinten tilanteita käsitelläänkin paljon, koska osuvuutta on, ja koska osuvuutta on, niin toisaalta ei juuri haluta käsitellä eläinten asoioita, ainakaan hankalista muistuttavissa asioissa.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Paikalla Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10823
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #72 : su 18.03.2018, 11:57:01 »
Mutta joo kyllä se aistimus kivuksi voidaan määritellä, ei kuitenkaan tietoiseksi kokemukseksi.
Minusta tiedostavat ympäristöään, ja omia tuntemuksiaan. Veikkaisin tämän näkemyksen puolesta.

Voivat olla aika sähäköitä, kuten ne hauet, rantavedessä, jne.


Ihmiset jakavat tuntemuksensa ja koetun muiden kanssa, eri tavoin viestien. Ihmiset, ja ihmistenkaltaiset eliöt reagoivat muutenkin toisten tuntemuksiin, ja kykenevät arvaamaan, miltä toisesta tuntuu.

Sekoitusta näissä voi olla siinä, että kun toisen arvioinnin osuvuus toteutuu niin eri lailla, niin tulkintoihin ei jää enää se vaihtoehto, että jaettavuutta olisi enää kalojen kohdalla, tai sellaisten eläinten tilanteessa, joihin on vaikea liittää nähdyn perusteella samanlaista yhtenäisyyttä, mitä on ihmisten kesken.

On olemassa ihmisiä, jotka tietävät toistensa tilanteesta paljon, ja tämä keskinäistietämys, ja keskinäiskoenta voi jäädä muilta huomaamatta. Silti yhteys voi olla tärkeä asianomaiselle, eikä yhteyden näkyvyys tosiaan ole se asia, joka edistää keskenään toisia ymmärtäviä, usein juuri päinvastoin.

Eliöillä on tapana suojautua, eikä ihme, että myös yhteyksiä suojataan, kun ne ovat tärkeitä ja merkityksellisiä, myös niille käyttäjille, jotka käyttävät tietoa omaksi hyväksi, ei siihen keskinäisyyteen, jolla on selkeämpää palvelevuutta. En tarkoita, että vihollisen yhteystaju sinällään olisi vailla arvoa, jos arvostuksia ajatellaan vasten jotain muuta, kuin tulee ihmisille ensin mieleen.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Paikalla Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10823
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #73 : su 18.03.2018, 12:17:20 »

Kalan kohdalla ei tiedetä, onko kipu sille pelkkä ärsyke, että "varo, nyt tapahtuu jotakin!" vai tietoista tuskan tuntemista.

Ville Vähä


Voisiko joku yrittää valottaa, edes jotenkin, että mitä on tuo EMttu tietoinen tuska?
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4134
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #74 : su 18.03.2018, 12:45:38 »
Kalojen tietoisuudesta  - tai emootioista - minulla ei ole hajuakaan, mutta wikipedia kertoo:


https://en.wikipedia.org/wiki/Pain_in_animals#The_experience_of_pain
Fish
Main article: Pain in fish
A typical human cutaneous nerve contains 83% C type trauma receptors (the type responsible for transmitting signals described by humans as excruciating pain); the same nerves in humans with congenital insensitivity to pain have only 24-28% C type receptors.[21] The rainbow trout has about 5% C type fibres, while sharks and rays have 0%.[22] Nevertheless, fish have been shown to have sensory neurons that are sensitive to damaging stimuli and are physiologically identical to human nociceptors.[23] Behavioural and physiological responses to a painful event appear comparable to those seen in amphibians, birds, and mammals, and administration of an analgesic drug reduces these responses in fish.[24]Animal welfare advocates have raised concerns about the possible suffering of fish caused by angling. Some countries, e.g. Germany, have banned specific types of fishing, and the British RSPCA now formally prosecutes individuals who are cruel to fish.[25]


https://en.wikipedia.org/wiki/Pain_in_fish
Fish fulfill several criteria proposed as indicating that non-human animals may experience pain. These fulfilled criteria include a suitable nervous system and sensory receptors, opioid receptors and reduced responses to noxious stimuli when given analgesics and local anaesthetics, physiological changes to noxious stimuli, displaying protective motor reactions, exhibiting avoidance learning and making trade-offs between noxious stimulus avoidance and other motivational requirements.
« Viimeksi muokattu: su 18.03.2018, 12:49:06 kirjoittanut kertsi »

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7960
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #75 : su 18.03.2018, 16:40:58 »

Kalan kohdalla ei tiedetä, onko kipu sille pelkkä ärsyke, että "varo, nyt tapahtuu jotakin!" vai tietoista tuskan tuntemista.

Ville Vähä


Voisiko joku yrittää valottaa, edes jotenkin, että mitä on tuo EMttu tietoinen tuska?


Yleensä tunteiden tarkoitus on toiminnallinen eli ne ohjaavat organismia.

Kurkilintujenkaan ei ole tarkoituksenmukaista nauttia ruoasta kolkatessaan sammakon ja niellessään sen. Mitään erikoisempaa gulinaarista nautintoa siitä sille ei ole, mutta näläntunne kyllä poistuu.

Kalojen sielunelämä, tuskin vastaa ihmisen toimintoja, mutta onhan niillä muita (tunteita) aisteja kuten vaikka paineentunteen hyvin tarkka toiminta, kylkiviiva-aistimuksen myötä.

Tarvitaan reseptoreiden ja aivojen yhteistoimintaa, muuten ei tunteita tiedosteta.
Kun yhteys aivoihin (ihmisen) puuttuu voidaan nukutuksessakin leikellä potilaita. Kiinalaisilta tuo onnistuu akupunktiossakin.

Paikalla Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10823
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #76 : su 18.03.2018, 16:50:41 »

Väittääkö Faustinen nyt sitä,
että kun ihmiseltä viedään aivojen (hermoston) välittäva vaikutus,
jostain päin kehoa, tai kauttaaltaan,
ei jossain päin tapahtuvista (tai tätä laajemmista) toiminnoista kantaudu mitään,
vaikka muuten saatettaisiin hyppiä vaikka seinille?

Mikä on siis se ratkaiseva kanava,
ja sitä vastaava kohde(alue),
johon ei hermotuksen saa välittää mitään,
jotta voi olla enemmän rauhassa,
niiltä hankalilta viestintuojilta, edes hetken,
kun sitä tarvitaan, vaikka kirugista toimenpidettä varten?
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 10095
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #77 : su 18.03.2018, 16:59:13 »
Kurkilintujenkaan ei ole tarkoituksenmukaista nauttia ruoasta kolkatessaan sammakon ja niellessään sen. Mitään erikoisempaa gulinaarista nautintoa siitä sille ei ole, mutta näläntunne kyllä poistuu.
Ei myö tiietä, miltä sammakot kurkien mielestä maistuvat. Nehän voivat olla vaikka kurkien lihapiirakoita, ihan pirun hyviä!
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7960
Vs: Hyvä Paha kala
« Vastaus #78 : ma 19.03.2018, 09:17:26 »

Väittääkö Faustinen nyt sitä,
että kun ihmiseltä viedään aivojen (hermoston) välittäva vaikutus,
jostain päin kehoa, tai kauttaaltaan,
ei jossain päin tapahtuvista (tai tätä laajemmista) toiminnoista kantaudu mitään,
vaikka muuten saatettaisiin hyppiä vaikka seinille?

Seinille hyppijöitä riittää kyllä, joskus pelkkä hermotuskin kouristelee kuten käärmeillä, vaikka pään katkaisisi.

Ihmisistä puhuttaessa, hermovälittäjäaineet tarvitaan sen tietoiseksi tulemisen kanssa.

Mitäpä sitä aivoja mihinkään tarvittaisiinkaan elleivät ne olisi tuotannollinen koneisto, joka luon omat tunteensa.