Kirjoittaja Aihe: Toinen ihminen  (Luettu 2414 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16372
Toinen ihminen
« : ke 31.01.2018, 10:32:33 »
Jos ei aina oma itsekään itselle avaudu ja jotkut yksilöt voivat elää vaikka koko elämänsä läpi olematta erityisen integroituneita omaan itseensä, tajuamatta minkäänlaisia syitä omien äkillisten impulssiensa taustalla jne. niin varsinainen mysteerien mysteeri on toinen ihminen.

Hyvin paljon vietämme aikaa pähkäilemällä muiden ihmisten edesottamuksia, ajatuksia ja tunteita. Lehdistön anti perustuu sille että joku teki jossakin jotakin, tai joku (mieluummin tietysti Joku) sanoi jossakin jotakin. Sosiaalisena eläimenä tämä on tietysti täysin luonnollista. Mutta joskus ihmetyttää että miten niin moni niin helposti kuvittelee päässeensä oikeaan johtopäätökseen yrittäessään hahmottaa jotakuta toista ihmistä. Ollaan tietävinään että miksi Matti Mutikainen teki kuten teki. Miten hän raksuttaa. Pusketaan elokuvia joissa esitetään joku näkemys ja yleensä sekaan on survottu valtavasti täysin päästä keksittyä fiktiota. Katsojat alkavat uskomaan että noin se sitten meni. Markkinoille tuutataan vaikka peräti Raamattu jossa Jeesus seikkailee ja kaikki ovat aivan tohkeissaan että sanoi noin ja noin... Sanopa että sanomuksista osa on voitu hyvinkin keksiä ihan omista pikku päistä, niin eihän se nyt käy että niin olisi. Kun se kieli siellä kirjassa on niin niin niin... vaikuttavaa.

Epävarmuuden kanssa on tietysti kokolailla tympeää ja turhauttavaa elää. Ehkä on helpompi uskoa mihin tahansa kuin olla uskomatta mihinkään. Sitten taas toisaalta tulee jatkuvasti niitä järkytyksiä. "Enpä olisi siitä ihmisestä uskonut." Kun on lukkoonluotu käsitys, niin sitä ei haluttaisi kumottavaksi.


Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 3072
  • Väärinajattelija
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #1 : ti 06.02.2018, 00:20:40 »
Hyvin usein nuo tuntemattomiksi jäävät toiset ihmiset ovat perheenjäseniä, omat vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset tai lapset.

Jörn Donner ilmoitti viime lauantaina ilmestyneen Kuukausiliitteen Perhesiteitä-palstalla, että hänen tyttärensä, alkoholisti, kuoli vähän aikaa sitten omaa syytään.

”Se oli valitettava tapaus, mutta en käynyt edes hautajaisissa.”

Olen lukenut hänen niin sanotuista lähisuhteistaan jo muistelmateoksesta Mammutti (2013), miten hän päätti katkaista välinsä kahteen vanhimpaan poikaansa, eikä halunnut olla tekemisissä kahden seuraavan lapsen kanssa, ”jotka ovat vahinkoja”.


https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005554020.html

Samankaltaisia kansallissankareita on muitakin vaikka kuinka paljon.
Minä tässä vain, anteeksi.

Paikalla drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 3154
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #2 : ti 06.02.2018, 09:56:57 »

Jörn Donner ilmoitti viime lauantaina ilmestyneen Kuukausiliitteen Perhesiteitä-palstalla, että hänen tyttärensä, alkoholisti, kuoli vähän aikaa sitten omaa syytään.

”Se oli valitettava tapaus, mutta en käynyt edes hautajaisissa.”

Olen lukenut hänen niin sanotuista lähisuhteistaan jo muistelmateoksesta Mammutti (2013), miten hän päätti katkaista välinsä kahteen vanhimpaan poikaansa, eikä halunnut olla tekemisissä kahden seuraavan lapsen kanssa, ”jotka ovat vahinkoja”.


https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005554020.html



Donner on kuitenkin hyvis eikä mikään inha rasisti! Hän kantaa huolta maailman lapsista.

Kulttuurivaikuttaja Jörn Donner vaatii pakkopalautusten lopettamista. Hän kertoo, että pakolaiskriisi on saanut hänet häpeämään.
Donner esiintyi tänään Helsingin kirjamessuilla. Alkuvuodesta julkaistussa Suomi-pamfletissaan hän sanoi muun muassa, että hävettää olla tämän maan kansalainen ja puhui maastakarkotuspolitiikasta.

–Tämä kahden viimeisen vuoden pakolaiskriisi on saanut minut häpeämään, hän sanoo messuilla.

Hän ihmettelee, että esimerkiksi Afganistanin Kabuliin palautetaan ihmisiä pikkulapsineen sellaisen käsityksen perusteella, että siellä on turvallista.


https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/233738-jorn-donner-loylyttaa-hallitusta-havettaa-olla-suomalainen-pakkopalautukset


Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16372
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #3 : ti 06.02.2018, 10:29:56 »
Ylimielisille persoonallisuuksille taitaa olla tavanomaista että ne läheisimmät häädetään kauimma ja kuka tahansa uppo-outo ihminen on automaattisesti "parempi" kuin oman perheen jäsenet...

socrates

  • Vieras
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #4 : ti 06.02.2018, 10:34:32 »
Ylimielisille persoonallisuuksille taitaa olla tavanomaista että ne läheisimmät häädetään kauimma ja kuka tahansa uppo-outo ihminen on automaattisesti "parempi" kuin oman perheen jäsenet...

Hyvä huomio. Yleistä monien "hyväntekijöiden" keskuudessa.

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15493
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #5 : ti 06.02.2018, 15:10:47 »

Normalta oikein hieno aloitus ketjulle, joka pitkästä aikaa pysäyttää ja panee ajattelemaankin. Ihminen myös muuttuu kehittyessään ja vanhetessaan - toiset tulee sosisaalisemmiksi - ja toiset taas vähemmän. Tätäkin olen pohtinut.

Nuorena ystävät ja toverit ovat hyvin tärkeitä ja kuuluminen "porukkaan"...... vanhetessa minä ainakin olen tullut kyynisemmäksi ja tapaamisten vanha kaava ja vitsit liian tutuiksi.

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 3072
  • Väärinajattelija
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #6 : ti 06.02.2018, 17:52:22 »
Ylimielisille persoonallisuuksille taitaa olla tavanomaista että ne läheisimmät häädetään kauimma ja kuka tahansa uppo-outo ihminen on automaattisesti "parempi" kuin oman perheen jäsenet...

Todellakin on erittäin yleistä, että julkimo on NIIN solidaarinen maailman kärsiville kansalaisille, koska niitä joutuu harvoin kohtaamaan IRL tai jos joutuukin, niin se on kuitenkin vain jokin lyhyt hyväntahdonlähettiläs-juttu. Läheisten kanssa pitäisi panna itsensä likoon, kommunikoida aidosti, ottaa kontaktia, ratkoa ristiriitoja, altistua kritiikille, sietää huonoakin käytöstä, sovitella ja antaa anteeksi. Läheissuhteet ovat vaativia! Ja kasvattavia. Ja palkitsevia. Niissä ihmisen inhimillisyys oikeasti punnitaan.
Minä tässä vain, anteeksi.

socrates

  • Vieras
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #7 : ti 06.02.2018, 18:08:55 »
Ylimielisille persoonallisuuksille taitaa olla tavanomaista että ne läheisimmät häädetään kauimma ja kuka tahansa uppo-outo ihminen on automaattisesti "parempi" kuin oman perheen jäsenet...

Todellakin on erittäin yleistä, että julkimo on NIIN solidaarinen maailman kärsiville kansalaisille, koska niitä joutuu harvoin kohtaamaan IRL tai jos joutuukin, niin se on kuitenkin vain jokin lyhyt hyväntahdonlähettiläs-juttu. Läheisten kanssa pitäisi panna itsensä likoon, kommunikoida aidosti, ottaa kontaktia, ratkoa ristiriitoja, altistua kritiikille, sietää huonoakin käytöstä, sovitella ja antaa anteeksi. Läheissuhteet ovat vaativia! Ja kasvattavia. Ja palkitsevia. Niissä ihmisen inhimillisyys oikeasti punnitaan.

Taas komppaan vahvasti. Joka sana totta ja hyvin kiteytetty.

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3204
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #8 : ti 06.02.2018, 18:40:41 »
Ylimielisille persoonallisuuksille taitaa olla tavanomaista että ne läheisimmät häädetään kauimma ja kuka tahansa uppo-outo ihminen on automaattisesti "parempi" kuin oman perheen jäsenet...

Todellakin on erittäin yleistä, että julkimo on NIIN solidaarinen maailman kärsiville kansalaisille, koska niitä joutuu harvoin kohtaamaan IRL tai jos joutuukin, niin se on kuitenkin vain jokin lyhyt hyväntahdonlähettiläs-juttu. Läheisten kanssa pitäisi panna itsensä likoon, kommunikoida aidosti, ottaa kontaktia, ratkoa ristiriitoja, altistua kritiikille, sietää huonoakin käytöstä, sovitella ja antaa anteeksi. Läheissuhteet ovat vaativia! Ja kasvattavia. Ja palkitsevia. Niissä ihmisen inhimillisyys oikeasti punnitaan.

Taitaa olla syynsä siihen, että lähimmäistä käsketään rakastamaan. Siihen kun sisältyy ajatus, että se lähimmäinen ei aina ole kauhean rakastettava.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 3072
  • Väärinajattelija
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #9 : ti 06.02.2018, 19:42:28 »
Kukaan ei voi olla 100% rakastettava kaiken aikaa. Siksi tarvitaan tahdonvoimaa ja malttia kestää ristiriitojen ja ongelmien koettelemat elämänvaiheet. Ristiriidat ovat itse asiassa aivan välttämättömiä. Ilman niitä ihminen ei kehity. Tietenkään joku hyvin suuren egon omaava tyranni ei kehity ristiriidoissakaan, koska hän ei pysty löytämään vikaa myös itsestään. Heitä on paras vain vältellä.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10875
  • Back
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #10 : ti 06.02.2018, 21:57:24 »
Ylimielisille persoonallisuuksille taitaa olla tavanomaista että ne läheisimmät häädetään kauimma ja kuka tahansa uppo-outo ihminen on automaattisesti "parempi" kuin oman perheen jäsenet...

Todellakin on erittäin yleistä, että julkimo on NIIN solidaarinen maailman kärsiville kansalaisille, koska niitä joutuu harvoin kohtaamaan IRL tai jos joutuukin, niin se on kuitenkin vain jokin lyhyt hyväntahdonlähettiläs-juttu. Läheisten kanssa pitäisi panna itsensä likoon, kommunikoida aidosti, ottaa kontaktia, ratkoa ristiriitoja, altistua kritiikille, sietää huonoakin käytöstä, sovitella ja antaa anteeksi. Läheissuhteet ovat vaativia! Ja kasvattavia. Ja palkitsevia. Niissä ihmisen inhimillisyys oikeasti punnitaan.

Taitaa olla syynsä siihen, että lähimmäistä käsketään rakastamaan. Siihen kun sisältyy ajatus, että se lähimmäinen ei aina ole kauhean rakastettava.

Jos siinä sitten jotain menee pieleen?

Tai onko käskemiseen perustuvasta avusta näyttöä, vaikka asia on kuten Anemone kertoo?

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 3072
  • Väärinajattelija
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #11 : ma 19.03.2018, 22:44:30 »
Katsoin TV5:ltä jakson ohjelmasta Unelmahäät. Siinä on hyvin ujo sulhanen ja morsiankin on Lapin hiljaisemmista oloista kotoisin eikä viihdy baareissa (kerran käynyt!). Minusta oli mielenkiintoista nähdä, että todella ujo ihminen myös kävelee ujosti ja katsoo ujosti, tekee oikeastaan kaikki asiat ujosti. Melkein tuollainen "ujo olo" tarttui katsojaankin. Vaikka saatan itseänikin pitää joissakin tilanteissa ujona, niin pakko oli todeta, että olen valovuosien päässä oikeasti ujoista. Sen tosiaan huomaa jo kävelystä. Koko perheemme harppoo pitkin askelin eteenpäin tyyliin "täältä tullaan"!

Unelmahäät tulee uusintana useita kertoja.
Kausi 1, osa 4. Hillitty ilo on ylimmillään, kun 27-vuotiaat M.W. ja R.A. astelevat vihille Helsingin Tuomiokirkossa.
https://www.telsu.fi/unelmah%C3%A4%C3%A4t
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 2398
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #12 : su 15.04.2018, 12:30:26 »
Kuinka pihalla voi lähimmäisensä todellisesta elämästä olla?

Pojan lyhyeksi jääneen elämän todellisuus valkeni äidille kaikessa karmeudessaan, kun hän sai raportin poikansa ruumiinavauksesta.
...
Verestä löytyivät melkein kaikki mahdolliset huumeet. Hän oli näennäisesti aina niin kiltin oloinen. En voinut kuvitellakaan, mitä kaikkea hän oli tehnyt vahingoittaakseen omaa elämäänsä.
...
Ala-asteella Antti menestyi hyvin koulussa, pelasi jääkiekkoa, kävi judossa ja sai stipendejä.

– Erosimme Antin isän kanssa, ja poika otti sen raskaasti. Alkoi tulla vaikeuksia koulussa, paljon poissaoloja ja lopulta hän joutui tarkkailuluokalle.

Tulee mieleen, että noissa eroprosesseissa toiset voittaa, toiset ei.

Aimolla kävi sekäettä.

Lainaus
Avioliittoonsa pettynyt Aimo lähti viemään roskapussia, eikä enää koskaan palannut kotiin

Aimo on ammatiltaan pappi. Hän kertoo saaneensa syyllistämistä myös seurakunnan taholta. Eroratkaisun tehdessään hän oli myös työssään loppuun palanut.

– Sain sairauslomaa, minkä jälkeen kirkon piiri ehdotti remppaeläkettä, Aimo kertoo.
...
– Ei siitä ollut, Aimo vastaa kysymykseen, oliko mahdollisesta uskosta apua erotilanteesta selviämisessä.

...

Kaikesta huolimatta Aimo neuvoisi huonossa avioliitossa olevia eroamaan. Ongelmia ei pidä hänen mielestään yrittää paeta pulloon tarttumalla, mitä hän ei onneksi itse tehnyt. Salasuhteitakaan hän ei suosittele kenellekään.

– Lasten takia eroa ei kannata venyttää. Ja jos on vähänkin taloudellista pohjaa, kumpikaan ei jää erossa mihinkään kurjuuteen.Lähde! Aimo neuvoo.

Neuvoja on moneen suuntaan. Olen kuullut tarinoita naisesta joka erosi siskonsa vaatimuksesta. Olen kyllä kuullut myös tarinoita siskoista jotka neuvovat: Ota siitä ittelles hyvä mies!

Kaikessa inhimillisessä toiminnassa on yleensä mukana myös se kuuluisa Jokumuu.

Yleinen mielipide on aina väärässä

socrates

  • Vieras
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #13 : ti 17.04.2018, 08:54:21 »

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16372
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #14 : la 21.04.2018, 14:50:52 »
Olen nyt mietiskellyt kovin tätä miten ihminen saattaa päätyä epäoikeudenmukaiseen asemaan toisten ihmisten tekemissä päätelmissä sen vuoksi että vertaillaan johonkin sellaiseen ihmiseen jolla on tietty "kotikenttäetu".

On ollut lukemattomia miehiä jotka eivät ole sanoneet minua kielteiseksi, ja yksi jopa taannoin ihmetteli että miten muka sellainen olisin. Silti kaksi jotka ovat sanoneet kielteiseksi on saanut aikaiseksi sen että sielussani on jonkinlainen märkäpesäke tämän asian suhteen.

Ensimmäiseen kielteiseksi nimittäneeseen mieheen olin jonkin verran ihastunut 90-luvulla (melko järjettömään tyyliin, eli en kauhean syvällisesti ajatellut häntä kokonaisuutena, vaan ihastuin siihen mitä hän edusti, mikä oli metallia diggaileva hippi). Hän sanoi ettei ala kanssani seurustelemaan kun olen niin kielteinen. Tuohon hänen nimikoimaansa "kielteisyyteen" oli taustana 6 v kestänyt paskaputki joka toki vaikuttaa yhäkin persoonallisuudessani: raiskauksen läheltä piti -tilanne, kolmen eri ihmisen suorittama vaino/lähentely, burn out, kumppanin mielenterveys- ja seksuaalisongelmat, taloudellinen tilanne ja isän kuolema. Mies katsoi että kun hän on nyt paremmassa vaiheessa, hän ei halua takiani valua takaisin samaan jamaan. Hänhän oli käyttänyt kaikkia mahdollisia päihteitä sekä hakannut naistaan kunnes nainen lähti.

Taannoin minua kutsui kielteiseksi mies jolle olen lörpötellyt jokusen vuoden niitä näitä. Olen kyllä ajoittain pannut merkille että hän on enemmän kiinnostunut kaikenlaisten ei-subjektiivisten teemojen tutkiskelusta kuin henkilökohtaisista asioista puhumisesta. Omista asioistaan hän puhuu selvästi harvemmin kuin minä omistani. Harmikseni minulla ei vain ole oikein muitakaan ihmisiä ollut joita pitäisin sillä tavalla oikeasti ystävinä että heille tekisi mieli kertoa niitä näitä. Mutta ilmeisesti ei sitten pitäisi hänellekään. Kun tulin maininneeksi että eräs tyyppi netissä nimitti minua tunteettomaksi koska en pidä romanttisista elokuvista, meni vähän aikaa hän sitten tämä kaverini haukkui pystyyn juurikin tästä kielteisyydestä. Minulle tuli tunne että tulinkohan tahtomattani jotenkin istuttaneeksi hänen mieleensä kielteisen mielikuvan itsestäni tuolla elokuvamakuuni kohdistuneella kritiikillä tai oletuksella.

Mutta kuinka ollakaan tuo myöhempien aikojen kaverini tuli paljastaneeksi että hän on ihastunut yhteen naiseen. Alkoi raksuttaa päässä että olisikohan nyt käynyt niin että hän on sitten mennyt vertailemaan minua ja tuota naista, ja tietenkin olen tuossa vertailussa hävinnyt. Aivan samoin kuin aikoinaan hävisin siinäkin kun toka eksäni päätti vaihtaa minut naiseen jonka kanssa oli tapaillut kahvittelun merkeissä puolen vuoden ajan. Sekin puoli vuotta alkoi nimenomaan sillä että eksä haukkui minut; öpauttia siitä että kun minulla ei ole lainkaan kunnianhimoa enkä tee elämälläni mitään. Kielteiseksi ei kumminkaan sentään sanonut.

Ja kun asioita pohdin, niin tuo 90-luvun ihastuksenihan taisi olla yhä rakastunut siihen naiseen jonka oli karkottanut luotaan hakkaamalla tätä. Minulla ei olisi voinut olla pienitäkään tsänssiä yhtään mihinkään vaikka olisin ollut millainen, ja sitten kun olin sellainen mollivirren veisaaja kuin olen ja varmaan olen vieläkin, niin hän koki sen sitten tympeänä verrattuna siihen ah niin ihanaan naiseen jonka hän oli menettänyt. Ja tämä myöhempi tuttavuuteni arvottaa naista joka haluaisi tulevaksi naisekseen ja minua?

Tällainen vertailu tuntuu minusta ihan helvetin epäreilulta. Siitäkin huolimatta että aikoinani tein itsekin niin ekan eksäni ja yhden suuren ihastukseni kohdalla. Mutta mielestäni olen karmisesti jo sen synnin sovittanut, joten en haluaisi taas samaa paskaa. Tämä myöhempi tuttavuuteni on jo laittanut yhden kaveruutensa poikki koska ei sitäkään naista sitten enää sietänyt, ja mietityttää että seisonko minä seuraavaksi lankulla!

Enpä sille mitään mahda että olen sellainen kuin olen. Tiedän että voin olla rasittava ihminen jos ei kertakaikkiaan jaksa jonkun subjektiivisia ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia kuulla, varsinkin jos ei siellä paljon päivä pilkistä. Olen parhaiten pärjännyt sellaisten miesten ja naistenkin kanssa jotka osaavat ottaa huumorilla veemäisiäkin asioita, ja sellaisten jotka ovat itsekin kovia länkyttämään kaikesta mitä päässä pyörii. Jälkimmäisten kanssa ei välttämättä aina suju. Jos varsinkin mies ottaa sen uhrimentaliteetin että kaikki aina häntä potkivat päähän jne. niin hänelle ei mitenkään käy pirtaan että joku nainen kertoo kokeneensa elämässään ikäviä asioita ja varsinkin ihmisten takia. Mt-ongelmaisten naisten kanssa on sama juttu. Tulee loputon kilpailu siitä että kenellä on oikeus rutkuttaa ja kuka on ihan naurettava paska joka vaan vinkuu turhista.

Mutta huumorintajuisten ihmisten kanssa pärjäilee hyvin. Ei nyt tietenkään sellaisten joilla on tarvis nauraa ivallisesti, vaan sellaisten jotka ovat tajunneet sen miten huvittaa ihmisten elämä oikeastaan onkaan. Keskinäiset karkelomme mitättömistä, yhdentekevistä asioista... Pikkumaisuutemme, typeryytemme, itsepäisyytemme... Olen ihan mielelläni "negatiivinen ihminen" mikäli minulla on silti huumorintaju jäljellä, ja mielestäni se on kyllä toistaiseksi pysynyt kelkassa mukana. Kumpikaan niistä miehistä jotka nimittivät minua kielteiseksi ei ole sieltä hilpeimmästä päästä. En tarkoita että ovat synkkiä ja tosikkoja, mutta jotain semmoista tiettyä sanoisinko "mehevyyttä" puuttuu. Minusta vähän tuntuu etteivät he ymmärrä minunlaistani ihmistä.

Eksieni kanssa naurua kyllä riitti, vaikka oli niitä ikäviäkin juttuja. Oli "mehevyyttä". En oikeastaan usko että kumpikaan olisi ikimaailmassakaan voinut kuvitellakaan nimittävänsä minua kielteiseksi. Toisaalta, jos olisivat niin tehneet, niin olisivat tuominneet siinä sivussa itsensäkin. Sehän minua nimittäin varsinaisesti alkoi jurppimaan tämän leiman taas saatuani että olen tuntenut useita ihmisiä jotka ovat negatiivisia potenssiin kymmenen verrattuna itseeni...

Mutta jos ei tunne näitä ihmisiä, ja tuntee vain minut, ja on samaan aikaan jonkun toisen naisen suuntaan kuumana, niin näinhän siinä sitten käy. Minä huono, minä paha. Minä olen toinen. En eka.

Ja itsehän kyllä tarvitsisin sellaisen ihmisen jonka seurassa minun ei tarvitse olla paskajäykkänä että koska tuli lähtö toisen ihmisen elämästä. Jännittäminen on minulle myrkkyä. Haluan tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen, vaikken lähimainkaan ole täydellinen. Ehkä joku toinen nainen on. Se jonka menetti tai jota ei koskaan saanutkaan, tai ei ole vielä saanut. On helppoa olla täydellinen kun ei ole läsnä toisen ihmisen elämässä paljastamassa millainen ihan oikeasti on. Tai millaiseksi tulee.

socrates

  • Vieras
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #15 : la 21.04.2018, 15:47:21 »
Kielteisyyden astetta on vaikea arvioida, koska se näkyy yleensä lähinnä jonkun tai joidenkin ihmisten seurassa.

Kaikkialla näkyvästi kielteisiä ihmisiä on hirveän vähän.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 3072
  • Väärinajattelija
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #16 : ti 22.05.2018, 20:18:43 »
Tulee mieleen tuo aikaisemmin kommentoitu Donnerin tapaus:

Näyttelijälegenda Anthony Hopkins kertoi julmasti tunteistaan ainoaa lastaan kohtaan

Oscar-palkittu näyttelijälegenda Anthony Hopkins kertoi Radio Timesin haastattelussa rehellisesti siitä, millaiset välit hänellä on ainoaan lapseensa, ensimmäisestä avioliitosta syntyneeseen Abigailiin. Hopkins sanoi haastattelussa, että ei välitä tietää, onko Abigail saanut lapsia, eli että onko hän itse isoisä vai ei...

Toimittaja kysyi Hopkinsilta, onko tämä isoisä.
– Minulla ei ole mitään hajua. Ihmiset eroavat. Perheet hajoavat, ja tiedäthän, ”pitää mennä eteenpäin elämässä”. Ihmiset tekevät valintoja. En välitä ollenkaan siitä, olenko isoisä vai en, Hopkins sanoi.

Hopkinsille sanottiin suoraan, että se kuulostaa aika kylmältä.
– No, se on kylmää. Elämä on kylmää, hän vastasi.

Abigail Hopkins työskentelee nykyään laulajana ja lauluntekijänä. Hänellä ei tiettävästi ole lapsia.

Hopkins selitti ajatuksiaan perhesiteisiin liittyen enemmän tuoreen roolihahmonsa kautta. Hänen roolihahmonsa on isä, jonka lempitytär on rasavilli poikatyttö. Kahdesta muusta tyttärestään isä ei liiemmin välitä.
– Hän ei edes pitänyt heistä. Ja sellaista voi tapahtua perheissä.
– Ei kenenkään ole pakko tykätä perheestään. Lapset eivät tykkää isistään. Ei toinen toista ole pakko rakastaa, näyttelijä analysoi.

https://www.is.fi/viihde/art-2000005690528.html
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10875
  • Back
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #17 : ti 22.05.2018, 21:08:17 »
Hyvä kolumni:

www.yle.fi/uutiset/3-10162213

Ehkä, tosin tilanteen tulkinta on astetta vaikeampi.

Hyvinvointivaltio on tarkempana teemana aika ympäripyöreä, ja käyttö voi helposti viitata siihen, ettei käsittelyjä ole, vaikka sanoja näkyisi.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16372
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #18 : ti 22.05.2018, 21:37:53 »
Tulee mieleen tuo aikaisemmin kommentoitu Donnerin tapaus:

Näyttelijälegenda Anthony Hopkins kertoi julmasti tunteistaan ainoaa lastaan kohtaan

Oscar-palkittu näyttelijälegenda Anthony Hopkins kertoi Radio Timesin haastattelussa rehellisesti siitä, millaiset välit hänellä on ainoaan lapseensa, ensimmäisestä avioliitosta syntyneeseen Abigailiin. Hopkins sanoi haastattelussa, että ei välitä tietää, onko Abigail saanut lapsia, eli että onko hän itse isoisä vai ei...

Toimittaja kysyi Hopkinsilta, onko tämä isoisä.
– Minulla ei ole mitään hajua. Ihmiset eroavat. Perheet hajoavat, ja tiedäthän, ”pitää mennä eteenpäin elämässä”. Ihmiset tekevät valintoja. En välitä ollenkaan siitä, olenko isoisä vai en, Hopkins sanoi.

Hopkinsille sanottiin suoraan, että se kuulostaa aika kylmältä.
– No, se on kylmää. Elämä on kylmää, hän vastasi.

Abigail Hopkins työskentelee nykyään laulajana ja lauluntekijänä. Hänellä ei tiettävästi ole lapsia.

Hopkins selitti ajatuksiaan perhesiteisiin liittyen enemmän tuoreen roolihahmonsa kautta. Hänen roolihahmonsa on isä, jonka lempitytär on rasavilli poikatyttö. Kahdesta muusta tyttärestään isä ei liiemmin välitä.
– Hän ei edes pitänyt heistä. Ja sellaista voi tapahtua perheissä.
– Ei kenenkään ole pakko tykätä perheestään. Lapset eivät tykkää isistään. Ei toinen toista ole pakko rakastaa, näyttelijä analysoi.

https://www.is.fi/viihde/art-2000005690528.html

Muistelisin lukeneeni jostain lyhyen artikkelin siitä että Hopkinsilla on Asperger. Ehkäpä se voi ilmetä myös jonkinlaisena äärimmäisenä pragmaattisuutena läheisten suhteen. Jos ei rakasteta, niin ei rakasteta, ja sillä selvä. Mitä sitä teeskentelemään. Mutta kyllähän se kylmältä tuntuu, ja sitten miettii että onko sitä kärkäs ymmärtämään arvostamaansa näyttelijää, mutta joku naapurin Pena joka sanoisi samaa olisi omissa silmissä hirviö...

Kuitenkin tiedän itsestäni että minun on parempi olla haalimatta läjäpäin kissoja. Siinä käy kumminkin niin että aina joku on suosikki. En nyt sanoisi että varsinainen inhokkikin mahtuisi jo isompaan laumaan, mutta kyllä sitä voi vähän viileämpi suhtautuminen muodostua johonkin yksittäiseen eläimeen. Auta armias jos noin kävisi lasten kanssa. Parempi kun en niitä laittanut.

Tietty jotkut kokevat sen ehkä haasteena kun yhteen lapsista on luontainen mieltymys ja toista jotenkin karsastaa. Joutuu kaivamalla kaimaan itsestään esiin kumminkin jonkinlaista rakkautta - jos nyt siis ei valitse tuota Hopkinsin mallia.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10875
  • Back
Vs: Toinen ihminen
« Vastaus #19 : ti 22.05.2018, 21:55:40 »
Muistelisin lukeneeni jostain lyhyen artikkelin siitä että Hopkinsilla on Asperger. Ehkäpä se voi ilmetä myös jonkinlaisena äärimmäisenä pragmaattisuutena läheisten suhteen. Jos ei rakasteta, niin ei rakasteta, ja sillä selvä. Mitä sitä teeskentelemään. Mutta kyllähän se kylmältä tuntuu, ja sitten miettii että onko sitä kärkäs ymmärtämään arvostamaansa näyttelijää, mutta joku naapurin Pena joka sanoisi samaa olisi omissa silmissä hirviö...


Hyvä arvelu.

Socru puhunut joskus laitalaisten (oma "käsite") saarekehaasteista, kun ovat sitä, myös toistensa suhteen helposti. Jotain hienoa noissa on silti läsnä, ja joku tosiaan voi pitää muuta epäelämänä.

Mitenhän nykyisyys poikkeaa aiemmasta ajasta, tässä suhteessa? Mitä on laitalaisen elämä, ja mahdollisuudet nyt, verrattuna aiempaan?

Ehkä jäykemmän jakolinjat vei enemmän erilleen, ja selkeämmin eri luokkiin, jolloin syntyi jotain henkistäkin ghettoa, positiivisessa mielessä. Vai mitä voisi sanoa? Nykyään voi olla mitä vain, mutta toisaalta on sidoksissa enemmän, vähän epäluonnollisempaan ja pakottavampaan tyyliin. En osaa ajatella.

Kokonaisvastuu itsestä on voinut olla aimmin suurempi, jolloin myös on ollut valtaa häärätä laajemmin vähän kaikkialla. Tuntus, että nykyään on moni asia eriytettyä, ja jotain tiettyä pitää valita, tai johokin tiettyyn pitää erikoistua, ja karsia rönsyjä, myös yksilönä. Urheiluharrastusten osalta oli joskus tästä kirjoittelua, kun puhuttiin nuorisoliikunnasta, ja sen mahdollisista anneista.

Jossain törmäsin artikkeliin suomalaisista outoilijoista koottuna. Olikohan YLEn sivuilla. On näitä, erilaisina taiteilijoina mm. Jotain sitkeää vaikeutta kun on suhteessa muihin, niin nousee tapetille, ja saa arvonsa mukaista vastaanottoa.