Jos keskittyy, ei näköjään voi kuunnella musiikkia, joka ei mene taustalla. Tai sitten siivitä tekemistä, eli että vetäisi kohden tekemistä.
Jos kappale tuttu, ja sen tuntee, niin tietää, että käykö vai ei, jossain vaiheessa. Ehkä joku toinen käykin, ja tulisi laittaa valintaan. Jos äkkää.
Jos jotain uutta, niin musiikin sulattaminen on osa työtä, ja työtä toisaalta muussakin. Musiikki voi olla siten lisäystä työmäärään, jossa tulisi suoriutua. Eli jos työ vaatii oppimista, ja oppimista olisi oikeasti myös kappaleen kuuntelu, sillä sulautumattomuustilanne häiritsisi enemmän.
Ei kai tästä voi sanoa muuta kuin sen, että ollakseen boostina uudessa, on musiikin oltava katalyytin roolissa. Joskus hassuttelin klassisen musiikin teemalla:
http://jatkumo.net/index.php?topic=213.msg126366#msg126366 (Ideaalikasa).
Minkä matkassa. Missä mukana.
Joidenkin yksittäisten oppimista isompi juttu musiikissa on varmaan se, että osaa jotenkin tulla toimeen sen avulla, jos kerran muuten ei ehkä voi.
Speku, mutta kysyä voi, että mikä toimi voisi olla sellainen, joka ei suju ilman kantoa? Eikö kaikki uusi oikeasti ole tällä tavoin vaativaa? Musiikki on vain sellainen asia, mistä voi jutella jotenkin selväjärkisesti, ettei mene liian abstraktiksi. Paljon toiminnan edellytyksiä tietysti käsitellään, mutta jotenkin puitteisemmin, ei niinkään kantavuuden puolesta.
