Kirjoittaja Aihe: Suomen sisäinen sota 1918  (Luettu 3053 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Suomen sisäinen sota 1918
« : ke 24.01.2018, 18:30:49 »

Teemaa käsitelty melko paljon julkisuudessa. Yllätys varmaan monelle. Itselleni ainakin. Ei olisi äkkiä uskonut. Toki vaikutukset ja asetelmat aina sitä samaa, kuka haluaa tämän nähdä, ja kuka ei.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota

Sisällisota:  27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918.


Pitäjä, jossa ei ammuttu laukaustakaan – kun sisällissota syttyi, Vesannon asukkaat veivät aseet lukkojen taakse ja kirkkoherra sai avaimen

1.  Täällä ei ole ollut koskaan merkittävästi teollisuutta, että sen myötä kasvaneet poliittiset asenteet olisivat ehtineet täällä vaikuttaa. Torppareita ei ole ollut kovin paljon ja jos olikin, eivät he ehtineet täällä vielä orientoitua poliittisesti.
2.  Omatoimisuus on ollut pakollista ja se on kasvattanut hyvin vahvan kulttuuriharrastuksen. Kaikki tämä suojelee kärjistyksiltä.
3.  Yritykset rauhaan rikollisena pidetyn ja sellaisena tuomitun vastapuolen kanssa eivät olisi voineet saada minkäänlaista ymmärtämystä.
4.  Silloin rauhantekijät tai rauhantavoittelijat eivät suinkaan olleet sankareita, vaan paremminkin luokkapettureita.

https://yle.fi/uutiset/3-10036219


Olipahan miettimistä. Oleellisia seikkoja löydetty. Tuli mieleen kysymys juuri siitä, miksi joskus sovittelu onnistui, ja miksi joskus oltiin kaukana siitä. Vastausta tuli hiukan artikkelissa.

Joskus heitin Facessa, että jos sotahullut piiskaa, miksei rintamilla voisi ottaa iisisti, jos mahdollista. Rintamahuumoriakin on ollut, siis Tuntemattomassa sotilaassa. Liekkö oikeasti, sitä en tiedä. Tulin vaan ehdottaneeksi, että jos tilanteet kärjistyy, kärjistymiä elettävä. Ei siinä konemainen tappaminen tuo mitään erityisetua kellekään, ellei voi liiskata vastapuolen helposti.

Kommentin vastaanotto oli idealistisuutta korostava epärealismi. Kun vasten hengenlähtöä, niin kai ne kortit voi katsoa loppuun asti, eikä ole paikkaan sidottu asia.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #1 : ke 24.01.2018, 18:38:25 »

Läheisyysperiaatteesta pyörinyt jonkin aikaa idea talouden puolella. Jos kauppaa saa käydä vain lähi-ihmisten kanssa, joihin on selkeä kosketus monella tapaa, niin mitä olisi tulos kaupankäynnin inhimillistävälle puolelle.

Varmaan kohtuullistava, ja myös eloa tuova. Voisi elämä rikastua aika lailla. Nyt tuntuu, että kun raha tulee mukaan, niin sitä myöten on elämän se puoli mennyttä, kun aikaa kuluu enemmän.

Hoitajien palkkaus viimeinen huomionkohde. Voinee odottaa ongelmointia syvältä, kun tuota linjaa lähestytään taloudella. Mikä voisi olla karikatyyriskenaario nimi tulevan trendin loppupäässä, tällä alueella, ja muissa vastaavissa invaasioissa?

Kun taloudella perustellaan jotain inhimiilistä luontoarvoa, on vähän sama kuin jos ihmisten tarvitsemia perustellaan talouden boostilla. Inhimillisyydessä mennään metsään samoin kuin vihreydessä. Itse taidan olla aika kova/kylmä tyyppi, mutta tällainen sen varmaan sitten parhaiten näkee sivusta.


Yliviivattu väärä sana.
« Viimeksi muokattu: ke 24.01.2018, 20:24:49 kirjoittanut Juha »
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Hayabusa

  • Konkari
  • Viestejä: 3093
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #2 : ke 24.01.2018, 20:17:49 »
Olen kuullut ennenkin, että pikkupaikkakunnilla ei lähdetty sotimaan. Miehet aatesuunnasta riippumatta olivat todenneet etteivät ryhdy keskenään tappelemaan ja jatkaneet rauhaisaa eloaan. Mitä syrjempänä sen ajan metropoleista ihmiset asuivat, sitä vähemmän kiinnosti sotiminen.

Ps. Olen miettinyt, "juhlistetaanko" ensi viikonloppuna sisällissotaa uusintaottelulla?

hibiscus

  • Vieras
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #3 : ke 24.01.2018, 20:20:44 »
Olen kuullut ennenkin, että pikkupaikkakunnilla ei lähdetty sotimaan. Miehet aatesuunnasta riippumatta olivat todenneet etteivät ryhdy keskenään tappelemaan ja jatkaneet rauhaisaa eloaan. Mitä syrjempänä sen ajan metropoleista ihmiset asuivat, sitä vähemmän kiinnosti sotiminen.

Ps. Olen miettinyt, "juhlistetaanko" ensi viikonloppuna sisällissotaa uusintaottelulla?

Kaikkea ne pikkuaivot miettivätkin.

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15368
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #4 : ke 24.01.2018, 20:24:11 »
Olen kuullut ennenkin, että pikkupaikkakunnilla ei lähdetty sotimaan. Miehet aatesuunnasta riippumatta olivat todenneet etteivät ryhdy keskenään tappelemaan ja jatkaneet rauhaisaa eloaan. Mitä syrjempänä sen ajan metropoleista ihmiset asuivat, sitä vähemmän kiinnosti sotiminen.

Ps. Olen miettinyt, "juhlistetaanko" ensi viikonloppuna sisällissotaa uusintaottelulla?

Kaikkea ne pikkuaivot miettivätkin.

Hinkua ja typeryyttä ainakin tuntuu riittävän. Erityisesti rajan takana..... punaista käsivarsikangasta on varattu riittämiin varastoihin.


SdP
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #5 : ke 28.02.2018, 21:14:16 »

Entä jos Suomen sisällisota, ja verisemmät tai brutaalimmat vallankumoukset ovatkin ihmisenä kehittymisen vinkkelistä sitä, ettei alaistaidoissa pärjätä?

Uutta voi olla se, että kehitystä ajatellaan olevan vain sopeutumisessa erilaisiin reunaehtoihin. Reunaehdot ihmisen tapauksessa voivat olla hyvinkin monipuoliset.

Joten. Jos on ristiriitoja, niin haasteita tosiaan on järjestetty, ja sitä vastaavaa kehittymistehtävää, mutta tosiaan heille, jotka duunia tekevät. Toki duunia tehdään eliiteissäkin, joskin toisella tapaa.

Ihmisestä on yleensä kahtaalle. Yhteiskunnissa eriytyminen asettaa pysyvämpiä ympäristöjä pitempiaikaisena, eikä vuorottelua ole samalla tapaa, jolloin syntyy erilaisia selviytymisympäristöjä, ihmisten kesken.

Eikä taida jäädä tähän, tämä erikoistumisprosessi, ihmislajikkeen sisällä?
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4236
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #6 : to 22.03.2018, 17:25:41 »
Ruudulle ilmestyi sattumalta mutkan kautta Hesarin uutinen viime vuoden lopulta. Siinä kerrotaan, että Forssan kaupunki ei hyväksynyt Lotta-patsasta torilleen, mikä kertoo siitä, että sisällissodan jakolinjat ovat vielä näkyvissä.

"Forssa ei huolinut torilleen Lotta Svärd -patsasta – päätös kertoo siitä, että sisällissodan arvet ovat yhä olemassa"

Kun sata vuotta sitten käytyä sotaa nyt on lehdissä muisteltu aika neutraaliin sävyyn, tuntuu hieman oudolta lukea uutinen, jossa kerrotaan, että sodan arvet eivät ole vieläkään parantuneet, ja se näkyy esimerkiksi tällaisissa patsasasioissa. Luulisi arpien jo ainakin nuoremman polven osalta parantuneen, koska onhan yhä useammassa suvussa esivanhempia sodan kummaltakin puolelta. Eihän seurustelemaan alettaessa kysytä, millä puolella isoisäsi isä tai hänen isänsä taisteli. Noin vanha historia on jo yhdentekevää - paitsi, että ei näykään olevan, mihin tuo Forssan tapauskin viittaa. Lottapatsasta ei hyväksytty sisällissodan arpien takia, vaikka lottajärjestöä ei edes ollut olemassa sisällissodan aikana. No, olihan se aatteellisesti lähellä suojeluskuntia, kun se perustettiin.

Sisällissodassa tapahtui hyvin tunnettuja julmuuksia, joten on ymmärrettävää, jos jotkut omaisiaan menettäneet ovat kantaneet katkeruutta tapahtumien johdosta ja saaneet istutettua katkeruuden jälkeläisiinsäkin. Mutta onko sodan "arvissa" sittenkään kyse omaisiaan menettäneiden tunteista, vai kumpuaako katkeruus siitä, että vasemmisto hävisi sodan, ja sosialismi jäi saavuttamatta.

Kun Koivisto valittiin aikoinaan presidentiksi, SDP:n puheenjohtaja Sorsa iloitsi vaalivalvojaisissa jotain tähän tyyliin, että vihdoinkin vuodesta 1918 asti jatkunut oikeiston valta maan ylimmällä paikalla taittuu, ja sisällissodassa hävinneen osapuolen edustaja nousee johtoon. Tätä on työväestö odottanut yli 60 vuotta. Huomautan saman tien, että Sorsa EI sanonut tarkasti noin, mutta tuon tyyppinen idea hänen lausunnostaan välittyi. Pidin Sorsan kommenttia epämukavana, koska eikö presidentin kuuluisi olla koko kansan edustaja eikä 64 vuotta aikaisemmin hävityn sisällissodan hyvittäjä. Minun mielestäni ei ollut korrektia vetää vanhoja asioita esille tuossa tilanteessa. Minulla ei luonnollisestikaan ole kuvanauhoitusta kyseisestä TV-lähetyksestä, joten edellä oleva maininta perustuu pelkästään muistikuviin ja on siten erittäin epävarma. Jos muistan kokonaan väärin, unohtakaa koko juttu.

Olisi mielenkiintoista tietää tällä foorumilla kirjoittelevien sukujen taustoja tässä asiassa. Aloitan omalta kohdaltani.

Isäni isän suku, jolta olen perinyt sukunimeni, oli oikeistohenkinen ja siten valkoisten puolella. Kukaan suvusta ei kuitenkaan osallistunut sisällissotaan ikänsä takia. Sotaa ei käyty heidän asuinkunnassaan, joten he olivat ulkona koko sodasta.

Isäni äidin perhe asui Tampereella ja jäi punaisten hallitsemaan kaupunkiin. Valkoisten ampuessa tykeillä kaupunkia, perhe piileskeli uunin tiilimuurin suojassa peläten, että taloon osuus ammus. Kun valkoiset saapuivat kaupunkiin, isoäitini, joka oli tuolloin vielä nuori tyttö, ilmoittautui ystäviensä kanssa vapaaehtoisiksi läheteiksi armeijan palvelukseen. Perhe kannatti valkoisia, mutta ei ollut aktiivinen politiikassa.

Myös äitini vanhemmat asuivat Tampereella. Sain vasta 1990-luvulla ohi mennen tietää, että äitini isä oli ollut punakaartissa, mutta selvinnyt kuitenkin sodanjälkeisestä puhdistuksesta hengissä. Äitini äidin poliittisesta vakaumuksesta ja toiminnasta en tiedä mitään. Perhetaustansa kautta hänkin on luultavasti ollut punaisten puolella, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan millään tavalla aktiivisesti. Myöhemmin äitini vanhemmat käänsivät poliittisesti kelkkansa ja luopuivat vasemmistolaisuuden ja sosialismin kannattamisesta. Tähän oli todennäköisesti syynä heidän uskonnollinen vakaumuksensa.

Kodissani ei sisällissodasta tai muistakaan menneistä politiikkaan liittyvistä asioista juuri puhuttu. Vanhempani äänestivät oman kertomansa mukaan yleensä Kokoomusta, mutta eivät olleet millään tavalla aktiivisia politiikassa. Politiikasta ei kotonani ylipäätään paljoa puhuttu.

Edellä kerrotun valossa en koe, että suvussani olisi jäljellä mitään sisällissodan arpia. Koko sota on hyvin etäinen asia. Isoisäni osallistumisestakin sain kuulla sattumalta äitini ja hänen sisarensa keskustellessa vasta 1990-luvulla. En ollut tullut kysyneeksi aikaisemmin näistä asioista mitään. Ehkä punaisten puolella oleminen oli asia, jota ei haluttu muistella. Olihan sukumme muuten profiloitunut vastapuolen kannattajaksi.

Mitä itse sotaan tulee, niin julmuudet sodan aikana ja sen jälkeen olivat tietysti ikäviä. Sisällissodat nyt vain sattuvat olemaan tuollaisia, mikä ei ole tietenkään puolustus julmuuksille.

Luulen edustavani suomalaisten enemmistöä arvioidessani, että sodan voitti se osapuoli, jonka kuuluikin se voittaa. Vaikka tapahtumatonta historiaa ei voi tietää, on ilmeistä, että punainen Suomi olisi liittynyt “vapaaehtoisesti” Neuvostoliittoon 1920-luvun alussa. Mahdollisesti se olisi itsenäistynyt uudelleen, kun Neuvostoliitto hajosi, mutta aika erilaisena valtiona. Puolet väestöstä olisi venäläisiä. Toisaalta Karjala saattaisi kuulua Suomeen.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005500851.html

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 7530
  • Hai Sie valkolaane!
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #7 : to 22.03.2018, 18:34:23 »
Lapsena muistan - vähän hämärästi - että oli kommunistien kauppa ja urheiluliitto/joukkue ja muut "normaalit" välttivät niitä. Sisällisodan juopa selittänee juopan tänäkin päivänä eli että
 -  miten vaikea oppositionkin on tulla hallituksen soten taa
 -  miten suunnattoman paljon lakkoherkempi Suomi on aina ollut muihin pohjoismaihin verraten
Missä kohu siellä punanenä persu.  
Missä punanenä persu siellä poliisi.

Poissa Saares

  • Konkari
  • Viestejä: 2078
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #8 : pe 23.03.2018, 09:03:32 »
Kopek:
"Sisällissodassa tapahtui hyvin tunnettuja julmuuksia, joten on ymmärrettävää, jos jotkut omaisiaan menettäneet ovat kantaneet katkeruutta tapahtumien johdosta ja saaneet istutettua katkeruuden jälkeläisiinsäkin. Mutta onko sodan "arvissa" sittenkään kyse omaisiaan menettäneiden tunteista, vai kumpuaako katkeruus siitä, että vasemmisto hävisi sodan, ja sosialismi jäi saavuttamatta."


Hakematta tulee mieleen Halosen (ilmotti presidenttivaalikampanjassaan olevansa koko kansan presidentti) tokaisut kun tuli kutsu 18- muistotilaisuuteen. Pakeni Chiileen asti tilaisuutta. On siis elävä esimerkki kaunaisesta pikkumielisestä luonteesta.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4236
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #9 : pe 23.03.2018, 11:33:29 »
Halosen poissaolot herättivät aikoinaan keskustelua. En muista kiinnittäneeni asiaan huomiota tuolloin, mutta Google muistaa.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/23911-selitys-tarja-halosen-poissaololle
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/26825-halonen-pitaa-puheen-punavankileirin-muistojuhlassa
https://plaza.fi/keskustelu/aihe/bpresidentin-ohjelmavalinta-punavankipuhe-kylla-vapaussotajuhlat-eib/
https://keskustelu.suomi24.fi/t/9354612/ylipalliko-aina-pitaisi-olla-pailkalla
http://keskustelu.jatkoaika.com/threads/tarja-halonen.26167/page-13

On vaikea sanoa, miten suuri merkitys vuoden 1918 sodalla on ollut myöhempään porvarien ja sosialistien jakolinjaan. Asetelma on ehkä vaihdellut paikkakuntakohtaisesti. Myös sukujen historialla ja traditiolla on ollut merkityksensä, sitä ei voi kiistää.




Poissa Saares

  • Konkari
  • Viestejä: 2078
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #10 : pe 23.03.2018, 18:31:35 »
Kiinnitti huomiota  Halosen toiminta jo virkaanastumispäivänä. Perintenen kunniakomppanian tarkastus oli käynnissä. Siinä presidentti kävelee kunniakomppanian ohi, pysähtyy Suomen lipun kohdalle, kääntyy kohti lippua ja sanoo tervehdyksen komppanialle. Tämä "koko kansan presidentti" käveli niska tanassa suoraan ohi lipun (olikohan väärän värinen)?

Hibbu

  • Vieras
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #11 : pe 23.03.2018, 19:21:22 »
Kiinnitti huomiota  Halosen toiminta jo virkaanastumispäivänä. Perintenen kunniakomppanian tarkastus oli käynnissä. Siinä presidentti kävelee kunniakomppanian ohi, pysähtyy Suomen lipun kohdalle, kääntyy kohti lippua ja sanoo tervehdyksen komppanialle. Tämä "koko kansan presidentti" käveli niska tanassa suoraan ohi lipun (olikohan väärän värinen)?

Sinulla on pinttynyt sosialismi-, SDP-, ja Venäjäviha. Sisällissotakin oli ilman muuta Halosen vika, vaikka hän syntyi vasta vuotena 1943 ja useiden ministeri -ja ulkomaiden luottamustehtävien valittiin presidentiksi 2000.

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15368
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #12 : pe 23.03.2018, 19:31:25 »

Sinulla on pinttynyt sosialismi-, SDP-, ja Venäjäviha.

Vitun ihmeellinen cocktail.....

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Hibbu

  • Vieras
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #13 : pe 23.03.2018, 19:49:22 »

Sinulla on pinttynyt sosialismi-, SDP-, ja Venäjäviha.

Vitun ihmeellinen cocktail.....

VA.

Puutut taas asiaan, joka ei sinulle millään tavoin kuulu, patsi että tuo cocktail tuntuu maistuvan sinullekin oikein hyvin.


Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 813
  • Hukkaskukka
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #14 : pe 23.03.2018, 20:10:55 »
Minun isoisoäidille ja isoisoisälle tämä sota oli erityisen kauhistuttava.
Heidän pojistaan toinen oli valkoinen ja toinen punainen. Punaisen pojan ruokki heinälatoon hävityn sodan jälkeen tämä isoisoäiti. Valkoinen  veli sai piilon selville ja ammutti  punaisen ladon eteen. Historiankirja kertoo että siinä "Pauliinakin nosti esiliinans helman silmillens." Punainen vei merkittiin taistelussa kaatuneeksi eikä tästä tapauksesta puhuttu vuosikymmeniin.
Veläkin on niuhotusta suvun kesken.
« Viimeksi muokattu: pe 23.03.2018, 22:15:53 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4236
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #15 : pe 23.03.2018, 22:05:13 »
Rankka kertomus Juulilta.

Miten tärkeä lojaliteetti sukulaista kohtaan on suhteessa lojaliteettiin valtiota kohtaan vaihtelee. Neuvostoliitossa valtio oli kaiken edellä, ja vanhempansa valtionvastaisesta toiminnasta (hamstraamisesta sota-aikana tms.) ilmiantanut lapsi oli sankari.

Olen joskus miettinyt miten itse suhtaudun tähän kysymykseen ja tullut siihen tulokseen, että pidän perhe- ja sukulaissuhdetta kaikkein tärkeimpänä ylitse lakien ja valtioiden. En ilmiantaisi omaa lähisukulaistani mistään mitä hän on tehnyt.

Vielä tapahtumattoman asian suhteen on hieman toisin. Jos sukulainen aikoisi tehdä jotain aivan kauheata kuten joukkomurhan, enkä pystyisi sitä estämään, harkitsisin ilmiantamista sillä perusteella, että se olisi sukulaisenkin kannalta parempi vaihtoehto kuin joukkomurhan tekeminen ja sen seurausten kärsiminen. Ja tietenkin se olisi joukkomurhan aioittujen kohteiden kannalta parempi vaihtoehto. Yrittäisin luonnollisesti tehdä kaikkeni, että sukulainen luopuisi teosta, eikä häntä tarvitsisi ilmiantaa.

Sukulaisen ilmiantamisen kynnys on siis kohdallani hyvin korkea.

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 7530
  • Hai Sie valkolaane!
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #16 : pe 23.03.2018, 23:03:49 »
Minun pitäisi tarkistaa koska vähän muistitietoni voi pätkiä mutta muistooni kummisetäni äidin mies oli piilossa maakuopassa tai kellarissa kun punakaarti tuli hakemaan armeijaansa. Ilmeisesti tappohomma ei innostanut. Värvääjät saivat vastaukseksi ettei tiedetä missä hän on ja häntä salaa ruokittiin sinne kuoppaan. Koska kyseessä oli kaikitenkin vasemmistoa kaikki, niin kyse oli nykyajasta katsoen "kunniallinen käpykaartilainen", joka vertautuu ISISin värväyksiä Suomeen pakeneviin irakilaispoikiin.

Isoisäni oli valkoisten puolella mutta koska puhui vähän lapsilleen niin emme nyt tiedä millä tavoin. Keski-Suomesta tuskin oli itse rintamalla vaikkemme ole varmoja, mutta ainakin paikallisena värväyskirjurina pari päivää. Sisällissodan  suurissa 20-vuotisjuhlissa 1938 Helsingissä kävi ja jota Mannerheime johti, siitä on suvulla valokuva. Mutta se juhla päättyi surullisesti, isoisän palattua kotiin sai tietää että rakas Jukka-poika olikin tukehtunut sillä aikaa hinkuyskään ja pillahti itkuun.  Olen yhtä setää vähemmän koskei hinkuyskärokotuksia oltu keksitty.
Missä kohu siellä punanenä persu.  
Missä punanenä persu siellä poliisi.

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 813
  • Hukkaskukka
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #17 : pe 23.03.2018, 23:23:23 »

Tunsin aikoinaan edesmenneen taitelija Enni Id `in joka kertoi kuinka oli  raahattu  öisin punaisten ruumiita metsästä minne ne oli ammuttu ja jätetty . Raahasivat kirkkomaan aidan viereen. Josta sitten hauturi tai joku seurakunnan virkamies hautasi kirkkomaahaan. Nyt on hautuumaalla  punaisten iso muistomerkki näille 1918 kaatuneille ja ammutuille.
Kotikylässäni oli naapuritalossa vanha vaari joka oli Hennalan vankileirillä ja pelastunut ampumiselta. Koskaan ei sanallakaan maininnut tästä.
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 3048
  • Väärinajattelija
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #18 : pe 23.03.2018, 23:54:58 »
Olen joskus miettinyt miten itse suhtaudun tähän kysymykseen ja tullut siihen tulokseen, että pidän perhe- ja sukulaissuhdetta kaikkein tärkeimpänä ylitse lakien ja valtioiden. En ilmiantaisi omaa lähisukulaistani mistään mitä hän on tehnyt.

Vielä tapahtumattoman asian suhteen on hieman toisin. Jos sukulainen aikoisi tehdä jotain aivan kauheata kuten joukkomurhan, enkä pystyisi sitä estämään, harkitsisin ilmiantamista sillä perusteella, että se olisi sukulaisenkin kannalta parempi vaihtoehto kuin joukkomurhan tekeminen ja sen seurausten kärsiminen. Ja tietenkin se olisi joukkomurhan aioittujen kohteiden kannalta parempi vaihtoehto. Yrittäisin luonnollisesti tehdä kaikkeni, että sukulainen luopuisi teosta, eikä häntä tarvitsisi ilmiantaa.

Sukulaisen ilmiantamisen kynnys on siis kohdallani hyvin korkea.

Entäpä ihan tavallinen murha (siis, ei tappo)? Etkö todellakaan ilmiantaisi? Pystyisitkö elämään tiedon kanssa loppuelämäsi? Entä murhan uhrin omaisten kärsimykset? Ja jos sukulaisella olisi vakava ja mahdollisesti vaarallinen persoonallisuushäiriö?
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4236
Vs: Suomen sisäinen sota 1918
« Vastaus #19 : la 24.03.2018, 11:27:06 »
Olen joskus miettinyt miten itse suhtaudun tähän kysymykseen ja tullut siihen tulokseen, että pidän perhe- ja sukulaissuhdetta kaikkein tärkeimpänä ylitse lakien ja valtioiden. En ilmiantaisi omaa lähisukulaistani mistään mitä hän on tehnyt.

Vielä tapahtumattoman asian suhteen on hieman toisin. Jos sukulainen aikoisi tehdä jotain aivan kauheata kuten joukkomurhan, enkä pystyisi sitä estämään, harkitsisin ilmiantamista sillä perusteella, että se olisi sukulaisenkin kannalta parempi vaihtoehto kuin joukkomurhan tekeminen ja sen seurausten kärsiminen. Ja tietenkin se olisi joukkomurhan aioittujen kohteiden kannalta parempi vaihtoehto. Yrittäisin luonnollisesti tehdä kaikkeni, että sukulainen luopuisi teosta, eikä häntä tarvitsisi ilmiantaa.

Sukulaisen ilmiantamisen kynnys on siis kohdallani hyvin korkea.

Entäpä ihan tavallinen murha (siis, ei tappo)? Etkö todellakaan ilmiantaisi? Pystyisitkö elämään tiedon kanssa loppuelämäsi? Entä murhan uhrin omaisten kärsimykset? Ja jos sukulaisella olisi vakava ja mahdollisesti vaarallinen persoonallisuushäiriö?

Kun kirjoitin, esitin joukkomurhan sattumalta mieleen tulevana esimerkkinä. Viimeisessä kohdassa olin jo muuttamassa sitä murhaksi, mutta koska olisi pitänyt muuttaa kolmea sanaa, jätin muutoksen tekemättä. Kyllä tavallisen murhankin kohdalla toimisin. Ratkaisisin asian tapauskohtaisesti.