Äänestys

Mikä kokemus toisten suhtautumisesta sinuun on värittänyt eniten elämääsi?

Koen, että sisäinen maailmani on kohtalaisen ristiriidaton sen kanssa, miten minut ulkopuolelta nähdään. Saan arvostusta muilta ansioideni mukaan.
5 (71.4%)
Koen, että olen usein väärinymmärretty, enkä saa ansaitsemaani arvostusta.
1 (14.3%)
Koen saavani arvostusta, jota en ansaitse.
1 (14.3%)

Äänestäjiä yhteensä: 5

Kirjoittaja Aihe: Tuletko ymmärretyksi?  (Luettu 9761 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

socrates

  • Vieras
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #40 : ke 03.01.2018, 17:41:21 »
Kun yritän pähkäillä, mitä oikein aloituksella hain, luulen huomaavani, että minulla on jonkinlainen implisiittinen taustaoletus ihmisen hyvyydestä. Jos ihmistä ymmärretään oikein, hänet nähdään hyvänä ja arvokkaana, hyväksyttynynä. Tätä kautta arvostus ja ymmärretyksi tuleminen kietoutuvat mielessäni yhteen. Aiheeseen liittyy jossain määrin myös tuo sisäisen potentiaalin käyttäminen, mutta se on vain jonkinlainen sivujuonne.

Ihmisen, joka on sopeutunut yhteisöön, näyttäisi tekevän edes jotain sen eteen ja tulee ymmäretyksi, on helppo saada ainakin hiukan arvostusta pienillä saavutuksillakin.

Sosiaalisesti kömpelöiden kummallisen ihmisten täytyy urakoida paljon enemmän saadakseen arvostusta.

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10755
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #41 : ke 03.01.2018, 17:43:19 »
Kun yritän pähkäillä, mitä oikein aloituksella hain, luulen huomaavani, että minulla on jonkinlainen implisiittinen taustaoletus ihmisen hyvyydestä. Jos ihmistä ymmärretään oikein, hänet nähdään hyvänä ja arvokkaana, hyväksyttynynä. Tätä kautta arvostus ja ymmärretyksi tuleminen kietoutuvat mielessäni yhteen. Aiheeseen liittyy jossain määrin myös tuo sisäisen potentiaalin käyttäminen, mutta se on vain jonkinlainen sivujuonne.

Riippuu ymmärryksen asteesta. Jos ymmärryksellä, eikä ymmärtämiseen pyrkimisessä ole esteellisyyttä, kaikki on hyväksyttävää, sillä kaikki on ymmärrettävissäolevaa, tai ymmyrrys on saatavilla, tai haettavissa, jollain aikataululla, ja jos ei omassa elämässä, niin tulevien ihmisten toimesta.

Ajatelma, tähän liittyen:

Kysymys juuri sinulle: Jos ymmärtäisit kaiken toisista, niin pystyisitkö myös hyväksymään ymmärtämäsi?  (ke 03.02.2010, 14:28:00)
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

socrates

  • Vieras
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #42 : ke 03.01.2018, 17:44:06 »
Yleensä ne, jotka kovasti puhuu niistä konditionaalisista mahdollisuuksistaan, ei tee mitään koskaan. Ne taas, jotka vain tekee, mutta ei välttämättä nii kauheesti tekemisiään mainosta, saattaa yhtäkkiä räväyttää ilmoille jotain oikeesti huomion arvoista. Yleensä se itsesäälin sekainen, osaisinhan mä mutku -pohdinta vie voimat ja ajan, jolloin mitään ei voikaan oikeesti lähteä käyntiin. Se myös kertoo ikävä kyllä siitä, ettei se tekeminen oikeastaan ole mielenkiinnon kohteena, vaan vain se glooria, jonka tekemisistään voisi saada.


Jos jotain voi saada joskus, niin se voi olla koetusti lähinnä se glooria, tai jokin tällainen minimaalinen tunnustus, olemassaololle. Jotain yhteyttä tämäkin. Kaukaista toki.

Toki tuosta voi mielessään tehdä sitä, mitä oikeasti tarvitsee. Valheellisesti, kun ei pohjaa.

No tyypillisesti se, jonka todellinen tavoite on muilta saatu tunnustus, asema, raha, on liian kärsimätön tekemään sen kaiken työn, mitä todellisiin saavutuksiin vaadittais. Sellainen ihminen hamuaa pikapalkintoja, joka tavoitteena estää tosi merkittävät saavutukset. Voi myös käydä köpelösti ja menee nurin kokonainen pankki, kun vähän kokematon työntekijä ottaa riskiä.

Trumpista tuli miljardööri ja Yhdysvaltain presidentti, vaikka hän on nimenomaan kiinnostunut julkisuudesta ja gloriasta.

kategoria rikas isukki.

Rikas isukki on varmasti monilla jatkumoisillakin, muttei täällä taida miljardöörejä tai presidenttejä vilistä.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1207
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #43 : ke 03.01.2018, 17:47:12 »
Kun yritän pähkäillä, mitä oikein aloituksella hain, luulen huomaavani, että minulla on jonkinlainen implisiittinen taustaoletus ihmisen hyvyydestä. Jos ihmistä ymmärretään oikein, hänet nähdään hyvänä ja arvokkaana, hyväksyttynynä. Tätä kautta arvostus ja ymmärretyksi tuleminen kietoutuvat mielessäni yhteen. Aiheeseen liittyy jossain määrin myös tuo sisäisen potentiaalin käyttäminen, mutta se on vain jonkinlainen sivujuonne.

Minusta ihmisen voi hyväksyä ja häntä voi ymmärtää ja arvostaa, vaikkei häntä pitäisi kovin hyvänä ihmisenä.

Terv. Huono Ihminen

Tuo taustaoletus koskee tietysti kaikkia ihmisiä huolimatta siitä, millaisia he ovat ja mitä he ovat tehneet.

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10755
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #44 : ke 03.01.2018, 17:49:45 »
Minusta ihmisen voi hyväksyä ja häntä voi ymmärtää ja arvostaa, vaikkei häntä pitäisi kovin hyvänä ihmisenä.

Terv. Huono Ihminen


Näin.

Toisen kannalta voi ajatella, ja päätyä siihen, että on vaihtoehto. Itselläkin jokin tällainen. Kaikilla, tarkemmin ottaen. Osa käy, osa ei.

Yleisyydellä on sanansa, ja mieltymyksensä, saa olla, tosin hässäkkää näissä on helposti.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7911
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #45 : ke 03.01.2018, 17:58:13 »
Kun yritän pähkäillä, mitä oikein aloituksella hain, luulen huomaavani, että minulla on jonkinlainen implisiittinen taustaoletus ihmisen hyvyydestä. Jos ihmistä ymmärretään oikein, hänet nähdään hyvänä ja arvokkaana, hyväksyttynynä. Tätä kautta arvostus ja ymmärretyksi tuleminen kietoutuvat mielessäni yhteen. Aiheeseen liittyy jossain määrin myös tuo sisäisen potentiaalin käyttäminen, mutta se on vain jonkinlainen sivujuonne.

Minusta ihmisen voi hyväksyä ja häntä voi ymmärtää ja arvostaa, vaikkei häntä pitäisi kovin hyvänä ihmisenä.

Terv. Huono Ihminen

Taitaa olla niin, että on vain ihmisiä.

Hyviä tai huonoja ihmiset ovat vasta sitten, kun heitä aletaan jakamaan hyviin tai huonoihin.

Jakajat ovat todennäköisesti omasta mielestään hyviä, tai ainakin kokevat olevansa oikeutettuja luokittelemaan.

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10755
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #46 : ke 03.01.2018, 18:01:04 »
Taitaa olla niin, että on vain ihmisiä.

Hyviä tai huonoja ihmiset ovat vasta sitten, kun heitä aletaan jakamaan hyviin tai huonoihin.


Eli kun tila on ollut vallitseva pitkän aikaa (joillekin, ja vain joillekin!), niin missä vaiheessa käänne on tapahtunut? Missä vaiheessa tämä jakaminen alkoi?

Voitko kertoa oman käsityksesi, tai arvelusi, Faustinen?
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 3045
  • Väärinajattelija
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #47 : ke 03.01.2018, 18:03:21 »
Taitaa olla niin, että on vain ihmisiä.

Hyviä tai huonoja ihmiset ovat vasta sitten, kun heitä aletaan jakamaan hyviin tai huonoihin.


Eli kun tila on ollut vallitseva pitkän aikaa (joillekin, ja vain joillekin!), niin missä vaiheessa käänne on tapahtunut? Missä vaiheessa tämä jakaminen alkoi?

Tuolileikki ja ulosliputus on aina käynnissä.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10755
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #48 : ke 03.01.2018, 18:08:09 »
Tuolileikki ja ulosliputus on aina käynnissä.


Jos totta, niin varmaan paikan arvoinen, vaikuttavien faktojen joukossa. Miten näkyykin erilaisissa sovellutuksissa (päätelmät, ratkaisut).

Reunakeilla ei aina ole tilaa. Ehkä nykyään tilasta on entistä vähemmän puutetta. Vaikka luontoa on, ei sielläkään saa olla, lupien puolesta. Sama koskien elämän muita reviirejä, kun on annettujen piiriin kuuluvissa enempi, ja toisaalta se ulospuhallus.

Joten? Vaikuttaako sitten jotenkin? Konkreettisesti?

Jos todellisuudentila, joiltain osin, niin miten paljon ajautuma?
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7911
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #49 : ke 03.01.2018, 18:08:37 »
Määrittelyt yleensäkin edellyttävät vallan käyttöä, valta saa ihmisen käyttäymään omia oikeuksiaan puolustavaksi ja silloin se oma nahka on lähin.

Niin milloin, sehän on alkanut "luomisesta alkaen ja on luonnon ominaisuus.
Ei siis mitään käännettä ole tapahtunut, tuskin koskaan tapahtuukaan se edellyttäisi ihmisen muuttumista,, mutta miksipä hän voisi muuttua.

Pikkulapsetkin hakevat omaa paikkaansa ja tönivät toisiaan, tissille pääsemisen vuoksi.

(Tuo karkeistus ei sinänsä sovi ihmiseen, kun lapsia yleensä syntyy yksi kerrallaan.)

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10755
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #50 : ke 03.01.2018, 18:17:17 »
Määrittelyt yleensäkin edellyttävät vallan käyttöä, valta saa ihmisen käyttäymään omia oikeuksiaan puolustavaksi ja silloin se oma nahka on lähin.

Pikkulapsetkin hakevat omaa paikkaansa ja tönivät toisiaan, tissille pääsemisen vuoksi.


Joten omaa eletään. Ehkä suuren kimpassa sitten, jolloin ei täysin omaa, mutta pitkälle sitä, käytännön reunaehtojen puitteissa, ja niiden takia.

Ja omaa elettäisiin kattavasti sovitunkin puitteissa, sillä jääviydestä ei voi sanoutua irti. Mihin ryhtyy, on oltava intressi lähellä, jotta voi olla yleisemmässä, vaikkei enää ihan niin paljon kuin selkeämmässä kimpassa, joissa ei ole oppositiotyyppisempää niin radikaalisti.

Tietyllä tapaa jälkimmäinen on fakta, ja eka diktatuurin kelkassa eleilyä, kun ei muutakaan voi. Toisaalta yhteisyyskin on realiteetti, joidenkin tajunnassa, eli sen suhteen reunaehto, ehkä jopa selvempänä, ja vakuuttavampana, ei kierrettävissä.

Kumpi sitten parempi, vai jääkö vaihtoehdot tähän?
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10755
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #51 : ke 03.01.2018, 18:21:41 »

Aivan kuin yksilöt vielä sopeutuisi yhteisöihin, jos ne olisi kunnossa.

Aika olisikin yhteisöjen sovittautumisessa toisiinsa. Osa on tässä odottava, osa ei halua, eri syistä.

Valtaa on, ja sovittautumista sen suhteen. Nyt yhteisöissä, etupäässä.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Hänen pyhyytensä

  • Konkari
  • Viestejä: 2023
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #52 : ke 03.01.2018, 18:21:53 »
Määrittelyt yleensäkin edellyttävät vallan käyttöä, valta saa ihmisen käyttäymään omia oikeuksiaan puolustavaksi ja silloin se oma nahka on lähin.

Niin milloin, sehän on alkanut "luomisesta alkaen ja on luonnon ominaisuus.
Ei siis mitään käännettä ole tapahtunut, tuskin koskaan tapahtuukaan se edellyttäisi ihmisen muuttumista,, mutta miksipä hän voisi muuttua.

Pikkulapsetkin hakevat omaa paikkaansa ja tönivät toisiaan, tissille pääsemisen vuoksi.

(Tuo karkeistus ei sinänsä sovi ihmiseen, kun lapsia yleensä syntyy yksi kerrallaan.)

Tämä on varmasti yksi suurimmista syistä väittelyiden epäonnistumisille. Suurin osa ihmisistä ajattelee noin, että ne omat mielipiteet ovat osa itseä, ikäänkuin minuuden jatke. Jos ihmiset osaisivat tehdä eron mielipiteittensä ja minuuden välillä, väittelyt onnistuisivat huomattavasti useammin.
Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15048
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #53 : ke 03.01.2018, 18:44:06 »
Yleensä ne, jotka kovasti puhuu niistä konditionaalisista mahdollisuuksistaan, ei tee mitään koskaan. Ne taas, jotka vain tekee, mutta ei välttämättä nii kauheesti tekemisiään mainosta, saattaa yhtäkkiä räväyttää ilmoille jotain oikeesti huomion arvoista. Yleensä se itsesäälin sekainen, osaisinhan mä mutku -pohdinta vie voimat ja ajan, jolloin mitään ei voikaan oikeesti lähteä käyntiin. Se myös kertoo ikävä kyllä siitä, ettei se tekeminen oikeastaan ole mielenkiinnon kohteena, vaan vain se glooria, jonka tekemisistään voisi saada.


Jos jotain voi saada joskus, niin se voi olla koetusti lähinnä se glooria, tai jokin tällainen minimaalinen tunnustus, olemassaololle. Jotain yhteyttä tämäkin. Kaukaista toki.

Toki tuosta voi mielessään tehdä sitä, mitä oikeasti tarvitsee. Valheellisesti, kun ei pohjaa.

No tyypillisesti se, jonka todellinen tavoite on muilta saatu tunnustus, asema, raha, on liian kärsimätön tekemään sen kaiken työn, mitä todellisiin saavutuksiin vaadittais. Sellainen ihminen hamuaa pikapalkintoja, joka tavoitteena estää tosi merkittävät saavutukset. Voi myös käydä köpelösti ja menee nurin kokonainen pankki, kun vähän kokematon työntekijä ottaa riskiä.

Trumpista tuli miljardööri ja Yhdysvaltain presidentti, vaikka hän on nimenomaan kiinnostunut julkisuudesta ja gloriasta.

kategoria rikas isukki.

Rikas isukki on varmasti monilla jatkumoisillakin, muttei täällä taida miljardöörejä tai presidenttejä vilistä.
Tuskinpa ihan niin rikasta isää on kovin monella kuin Trumpilla oli. Kun jo pohjakassaksi saa aimon omaisuuden, on inasen paljon helpompaa tehdä lisääkin rahaa. Tyypillinen suomalainen ei peri kuin ehkä asunnon ja mahdollisesti kulahtaneen kesäpaikan yhdessä sisarustensa kanssa. Trumpin isukkihan oli jo pohattaluokan kiinteistömoguli.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16217
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #54 : ke 03.01.2018, 19:32:35 »
Jonkin verran jokainen vaihtoehto sopii, mutta voittopuolisesti kuitenkin eka, jonka valitsin. Ei tässä niin kauhean paljoa tule itseään "jaettua" sinne sun tänne, jotta voisi odottaa roimaa satoa sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1207
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #55 : ke 03.01.2018, 20:09:35 »
Ketjun aihe muuttuu varsin kimurantiksi, jos alkaa miettiä, mistä konkreettisista edesottamuksistaan on saanut liikaa tai liian vähän arvostusta. Ainakin omalla kohdallani ne harvat arvostukset ovat tulleet täysin tyhjänpäiväisistä asioista ja toisaalta todelliset uhraukset ja raatamiset eivät ole saaneet mitään arvostusta.

Näinhän se menee. Kiitos ja kunnia, aina jäävät saamatta.. Työelämässä minua on pidetty ihan turhan osaavana, mutta kotielämässä, missä todelliset ansioni ovat  - niitä ei kukaan huomaa eikä arvosta.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16217
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #56 : ke 03.01.2018, 20:25:03 »
Jos arvostusta ajatellaan, niin onhan sitä joskus tilanteita joissa kokee että toinen saa sitä mitä kuuluisi itsellekin, ja itse ei saa mitään.

Yläasteella otin valinnaiseksi aineeksi mm. konekirjoituksen. Minulle se oli ihan oikeasti toivottu aine josta pidin, ja tuntui jotenkin ikävältä kuulla miten opettaja ylisti yhtä toista oppilasta sen vuoksi että tämä oli harrastanut pianonsoittoa ja ilmeisesti sen takia sitten oli erinomainen oppilas tuossa aineessa. Myöhemmin keskiasteen koulutuksessa olin luokkani nopein konekirjoittaja ja tästä hyvästä sain jonkun stipendinkin, mutta niin vain johonkin päättyneistä opinnoista tehtyyn yhteenvetoläpyskään oli pantu jonkun pojan nimi minun nimeni tilalle, että hän oli muka sen stipendin saanut. (Miltäköhän siitä pojasta tuo virhe tuntui, en tiedä.) Vuosia myöhemmin kun olin edelleen varsin nopea kirjoittamaan koneella (tietysti sitäkin nopeampi kun tekninen kehitys kehittyi), taas jossain koulutuksessa joku opettaja kehui jotakuta, mutta ei minua.

Ilmeisesti tässä on asia jossa pitää aina se kissanhäntä itse nostaa. Että olen, piru vie, nopea kirjoittaja. Noteerasi sitä kukaan muu tai ei.

Poissa Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10755
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #57 : ke 03.01.2018, 20:29:10 »
Tämä on varmasti yksi suurimmista syistä väittelyiden epäonnistumisille. Suurin osa ihmisistä ajattelee noin, että ne omat mielipiteet ovat osa itseä, ikäänkuin minuuden jatke. Jos ihmiset osaisivat tehdä eron mielipiteittensä ja minuuden välillä, väittelyt onnistuisivat huomattavasti useammin.

Vapaata keskustelua esiintyy harvoin.

Tässä kohden voi olla tyytyväinen, jos vapaus on tavoitteena, eli pyrkimystä ilmenee. Yleisilläkin keskustelutilanteilla voi olla henkilökohtaista merkitystä niin, että tunteita nousee esiin. Eri asia on, että miten näihin suhtaudutaan. Reaktiot menee, ja väännöt, koska ne on joskus osa tempaavaa kanssakäymistä.

Lukkiutumiset ja vapaan keskustelun jatko kokonaisuutena on tässä se juttu. Ei todellakaan itsestäänselvyys.

Vapaaseen keskusteluun kuuluu se, että käsittää toisen tunteilujen mahdolliset ilmenemiset, ja luottaa siihen, että ruotuun palataan, kukin tyylillä, eikä ole syytä tehdä hetken outoilusta sen ihmeempää kanssakäymisestettä jatkolle.

Jos asioista kiinnipitäminen on samaa muutakin elämää ajatellen, ei lukkiutumisia synny, eikä tuskatiloja, ja niiden pohjalta lähteviä. Aidosti kanssakäyvien kesken on tämäntyylisen toteuduttava. Jos tähän ei kykene, on oltava isompaa välimatkaa.

Välimatkasta voi aina lähteä, ja sen mahdollisuudesta, vapaaksi tarkoitetussa keskustelussakin. On tärkeä osa vapautta, ja vapauden pyrkimystä, kun epäonnistumiset eivät uhkaa perustoimintaa.

Itsestäänselvääpä turisen, tai hassua naputtelua. Menköön. Vähän merkittävämpää jossain vaiheessa ...


Se vielä, että mielipiteillä on konkreettinen perusta, jossain konkreettisessa maailmassa, tai mielipiteet ovat jotenkin kytkeytyneenä konkreettisempaan. Kytköksen irtonaisuus vaatii todellisuuden ajattelua jotenkin toisin. Ei aina selvä, joten lukot syntyy systemaattisesti jossain aiheessa.
« Viimeksi muokattu: ke 03.01.2018, 20:34:13 kirjoittanut Juha »
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1207
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #58 : ke 03.01.2018, 21:29:10 »
Ehkä itselläni lopulta tekisi hyvää se, ettei olisi niin kova halu tulla (oikein) ymmärretyksi. Että oppisi sietämään paremmin väärin ymmärrettynä olemista. Että voisi ilmeisestä väärin ymmärryksestä huolimatta keskittyä kuuntelemaan, mitä toinen sanoo, ei olisi kiire rientää täsmentämään omia sanojaan. Ehkä sitä kautta todellinen ymmärrys löytyisikin paremmin.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16217
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #59 : ke 03.01.2018, 21:40:38 »
Ehkä itselläni lopulta tekisi hyvää se, ettei olisi niin kova halu tulla (oikein) ymmärretyksi. Että oppisi sietämään paremmin väärin ymmärrettynä olemista. Että voisi ilmeisestä väärin ymmärryksestä huolimatta keskittyä kuuntelemaan, mitä toinen sanoo, ei olisi kiire rientää täsmentämään omia sanojaan. Ehkä sitä kautta todellinen ymmärrys löytyisikin paremmin.

Tuota olen miettinyt että kuinka mustasukkainen kannattaa olla omasta "adaptaatiostaan" koskien omaa itseään. Itse olen sen verran ylpeä että katson että minulla ja vain minulla on lopullinen totuus omasta itsestäni, ei kukaan muu tunne minua paremmin kuin itse tunnen - vaikka mitä kuvittelisi. Mutta jos joku haluaa nähdä minut sellaisena mikä ei vastaa 100 % omaa käsitystäni, niin mitä sitten? Ärsyttävää on jos tulee tilanteita joissa toinen luo minusta jonkinlaisen mörön itselleen, tai idolin (kaippa sitäkin on hetkittäin tapahtunut), tai mitä hyvänsä joka ei millään tavalla mene minun pirtaani. Mutta kai se on hyväksyttävä että me kaikki olemme ajoittain vain nukkeja toistemme barbileikeissä. Joku työstää jotain omaa problematiikkaansa projisoimalla oman päänsä sisältöä toiseen ihmiseen. Tervettä siihen asti että onkin sairasta.

Joskus viiraa niin päästä että iskee kammotus siitä että ei voi olla kuolemansa jälkeen enää määräilemässä sitä miten muiden pitää minusta ajatella. Mitä helvettiä se on väliä mitä ajattelevat? Jos olen vielä tietoisuutena olemassa, menen tsekkaamaan ennemmin vaikka mustia aukkoja kuin kyttää joitakin ihmisiä että mitä he minusta sanovat, hah.  ;D