Äänestys

Mikä kokemus toisten suhtautumisesta sinuun on värittänyt eniten elämääsi?

Koen, että sisäinen maailmani on kohtalaisen ristiriidaton sen kanssa, miten minut ulkopuolelta nähdään. Saan arvostusta muilta ansioideni mukaan.
5 (71.4%)
Koen, että olen usein väärinymmärretty, enkä saa ansaitsemaani arvostusta.
1 (14.3%)
Koen saavani arvostusta, jota en ansaitse.
1 (14.3%)

Äänestäjiä yhteensä: 5

Kirjoittaja Aihe: Tuletko ymmärretyksi?  (Luettu 7430 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2977
  • Väärinajattelija
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #260 : pe 05.01.2018, 19:01:17 »
Kulttuurimme uskoo objektiivisuuteen. Monet byrokraattiset ratkaisut ovat jo nyt kansalaisten ulottumattomissa. Valitusoikeutta ei ole. Tai sen käyttäminen on käytännössä mahdotonta, esim. rahallisista syistä.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14789
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #261 : pe 05.01.2018, 19:06:27 »
Kulttuurimme uskoo objektiivisuuteen. Monet byrokraattiset ratkaisut ovat jo nyt kansalaisten ulottumattomissa. Valitusoikeutta ei ole. Tai sen käyttäminen on käytännössä mahdotonta, esim. rahallisista syistä.

No - mä en usko arvojen olevan koskaan objektiivisia. Ne on subjektiivisia ja valittuja. Sitä, millaiseen elämään, yhteiskuntaan jne ne johtaa, voidaan keskustella. Mutta kun siinäkin pitää taas arvottaa, millainen tulos sitten olis hyvä ja toivottava.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2977
  • Väärinajattelija
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #262 : pe 05.01.2018, 19:13:23 »
Ei kai tämä ole usko-keskustelu? Nehän käydään tuolla Temppelissä.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #263 : pe 05.01.2018, 19:18:52 »
 
Parikin näistä toisista on värittänyt elämääni oikein viimosen päälle .
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14789
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #264 : pe 05.01.2018, 19:21:40 »

Parikin näistä toisista on värittänyt elämääni oikein viimosen päälle .

Kukkahattutäti.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 15908
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #265 : la 06.01.2018, 00:44:28 »
Kulttuurimme uskoo objektiivisuuteen. Monet byrokraattiset ratkaisut ovat jo nyt kansalaisten ulottumattomissa. Valitusoikeutta ei ole. Tai sen käyttäminen on käytännössä mahdotonta, esim. rahallisista syistä.
Onko kulttuuria/yhteiskuntaa, jossa näin ei olisi? Yhteiskunta rakentuu massojen hyvinvoinnille, ei se voi rakentua yksittäisen henkilön eduille.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1732
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #266 : la 06.01.2018, 06:14:13 »
Kas täällä jauhetaan taas tarpeettomasti ja vanhanaikaisesti ihmisarvosta. Olemme astumassa tälläkin saralla objektiivisen ihmisarvon aikaan. Postasin tämän aikoinaan jo barometriketjuun. Ihmisten pisteytys on vielä alkumetreillä, mutta kyllä siinä tulla edistymään nopeasti.

Sehän on tunnetusti hyvä asia, että ihmisten kohtelu yhteiskunnassa perustuu älyyn eikä johonkin epämääräiseen tunnemössöön. Onkohan moraalikin sitä mössöä? Miten kiteyttää moraali tinkimättömäksi algoritmiksi? KIISTATTA oikeudenmukaiseksi?

Kansalaiset, pisteytys on käynnissä! Pian ei tarvitse pähkäillä, minkä arvoinen tuo työkaveri, naapuri, oma puoliso tai lapset ovat, sille näet tulee olemaan numeropisteytys.

Tällaista koneellista seulontaa käytetään jo työnhaussa. Suomessakin. Ja kukapa tietää, ehkä työpaikkojen sisäisissä tuolileikeissäkin esim. YT-kierrosta helpottamassa. Ihanaa, että päästään tunnemössösössötyksestä!

Tämä liittyy oleellisesti käsillä olevaan aiheeseen. Arvostuskysymykset nimittäin lopulta aina palaavat siihen, että kuinka arvottaa objektiivisesti. Ja kun se ei kertakaikkiaan ole mahdollista, eli on sitä "mössöä", tekoäly lupaa muutosta tähän.

Se vain että keskustelu kiertää amerikassa kehää, kuten aina. Tämä sama keskustelu on käyty siellä monta kertaa, eikä tämänkertainen eroa sisällöllisesti juuri mitenkään siitä 70-luvun keskustelusta (onko aivot tietokone, voiko siis kognitiivisia kykyjä mitata luotettavasti testeillä, mitä näiden testitulosten perusteella sitten tulisi päätellä jne).

Pelottavinta tässä kuitenkin on, että tällä kertaa niillä (amerikkalaisilla) todellakin on riittävästi dataa ja ainakin hurjimmat Piilaakson haihattelijat pitävät jo selviönä, että Tekoäly, tämä uusi ylösnoussut Kristus ratkaisee kaikki ihmiskunnan ongelmat. 70-luvun "kyberneetikot" saivat pataansa, mutta sen perusteella ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Ehkä kyberneetikot voittavat tällä kertaa. Kuten sanotaan, askel taakse ja kaksi eteen ja niin pois päin.

Minä olen tunnetusti tällainen vastarannankiiski ja haistan tässäkin asiassa palaneen käryä. Hullun puhetta, ja meillä Suomessa on sitäpaitsi täysin ennenaikaista edes puhua tällaisesta hulluudesta, koska eihän meillä (vielä) ole läheskään niin kattavaa dataa kuin amerikkalaisilla.

Eihän mikään tekoälykään arvottamista objektiiviseksi tee, koska olennaista on, millä perusteilla se niitä pisteitä jakelisi. Pisteiden antamisen kriteerit ovat se varsinainen arvottamisen hetki. Ne taas tekoälyllekin luo ihminen. Juuri niin subjektiivisesti kuin tapanamme on.

Eivät tietenkään tekoälyn arvostukset ole sen itsensä keksimiä, mutta analysoimalla erittäin suuren määrän dataa, se pystyy suodattamaan tuloksen, joka on paljon tasalaatuisempi kuin ihmisten epämääräiset tykkäykset. Algoritmilla ei ole hetken impulsseja ja tunteita. Se selvittää tuosta vain Safiirin poliittisen kannan, mahdollisen vaarallisuuden valtiolle, varallisuuden, kulutustottumukset, älyllisen tason, ahkeruuden, terveyden...Sitten se putkauttaa Safiirin pistearvon, jota puolestaan vastaa kulttuurimme objektiivinen mitta-arvo: raha.  Tietenkin objektiivisuuden käsite on ihmisistä puhuttaessa aina suhteellinen, mutta tieteellis-materialistis-markkinataloudellisen maailmankatsomuksemme mukaan me kyllä uskomme objektiivisten arvioiden mahdollisuuteen.

Eipä tuo kuvaamasi "kansalaisalgoritmi" todellakaan paljon eroa vaikkapa luottotietokannasta, sehän on vain luonnollinen askel heti kun teknologia on valmis.

Kaikki ovat varmasti lukeneet tutkimuksista joita tehtiin jo vuosia sitten facebookin tykkäyksiä analysoimalla. Eli kuinka helppo on päätellä ihmisestä yhtä sun toista. Facebook ei varmaankaan enää elä kovin pitkään, mutta eiköhän sen voima ja hyöty ole jo tullut kaikille selväksi.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14789
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #267 : la 06.01.2018, 14:12:14 »
Kulttuurimme uskoo objektiivisuuteen. Monet byrokraattiset ratkaisut ovat jo nyt kansalaisten ulottumattomissa. Valitusoikeutta ei ole. Tai sen käyttäminen on käytännössä mahdotonta, esim. rahallisista syistä.
Onko kulttuuria/yhteiskuntaa, jossa näin ei olisi? Yhteiskunta rakentuu massojen hyvinvoinnille, ei se voi rakentua yksittäisen henkilön eduille.

Mutta kun aika usein se rakentuu nimenomaan erittäin pienen porukan hyvinvoinnille. Jopa yksittäisen henkilön edulle. Muille pitää kelvata sen, että tarjotaan vähän leipää ja sirkushuveja. Paino sanalla vähän.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10325
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #268 : la 06.01.2018, 14:57:41 »
Eiköhän näissä väärinymmärryksissä/arvostuksitta jäämisissä ole yleensä kyse siitä, että todella arvostusta ansaitsevat teot ovat harvoin yksittäisiä urotekoja ja useimmiten sivulta katsottuna vaikeasti hahmotettavia haastavia elämäntilanteita.

Lisäksi kovatkin uhraukset haalistuvat, kun niitä katselee liian kauan liian läheltä, minkä takia sitä arvostusta on vaikea saada juuri niiltä läheisiltä, jotka ainoina sen edes jotenkin tajuavat.

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Näin sanoo eräs klisee, ja myös tällä kliseellä on korrelaatioarvoa, tässä tapauksessa ehkä yleistä enemmän.

Voisi myös yleistää jonkin verran, että kukaan todella merkittävä, ei ole arvokkaaksi koettu omana aikanaan. Arvot tuntuvat väistämättä pitävän sisällään sen verran hankaluutta, hyvinäkin, että tapahtuu irtiottoa. Muuten hyvä asia monesti, voi olla hyvin vaikea, jos sen hyvän on vaikea sulautua osaksi jotain, missä sillä ei ole paikkaa.

Hyvää vasten erottuu, ja pahaa vasten. Hyvässä ei erotu hyvä, ja pahassa ei erotu paha. Yleisesti objektiivista arviointikykyä on eniten aidosta tarpeesta, josta käsin tehdään havaintoja. Kun jokin alkaa olla hankaluus, tai pulma, tai jostain on vaje, on terästäytynyt luonnostaan huomaamaan sitä, missä on jotain saatavaa, ja missä ei. Jos menee täällä-ja-siellä-tyyliin, voi hyvin olla jokseenkin tyytyväinen. Mikä ettei. Erottelukykyäkään ei ole parempaan.

Hyvä tajuta, ettei kaikilla ole samaa mahdollisuutta olla osallinen johonkin, mistä käsin asiat on ihan kohtuu-ok, tai jopa loistavasti.

Reunakeilla ei ole tästä kovin paljon iloa EM:sta yhteyksistä, vaikka hyvä heidänkin on asia tiedostaa. Jos mitään ei tehdä pudonneiden takia, eikä heillä ole järkevää mahdollisuutta kokea pyrkivänsä kohden parempaa, voivat nämä ryhtyä sabotoimaan sitä, joilla on varaa olla jonkin varassa niin, että ovat olemassa  jollain tapaa hankaluuteen asti ongelmallisia.

Jos johokin liittyy hyvää arviointikykyä todellisuutta kohtaan suoraan, niin näitäkin ihmisryhmiä on, vaikka näiden ihmisryhmien olemassolo muuten olisi vaikea. Hullu voi olla välittämättä muiden mielistä, ja viimein omastaankin. Hallitsijoilla ei ole aina tarvetta ajatella muita erilaisten inhimillisten koukeroiden kautta. Luontaisemmilla diktaattoreilla on hyvin vähän esteellisyyttä muiden tuntemisen kautta.

Jos kykenee näkemään todellisuutta jonkin verran ohi ihmiselämän rasitteiden, voi tietyllä tapaa saada aikaan tulosta. Tässä vastaus joskus esitättämääni kysymykseen:

Tiedonlouhintaa diktatuurista

Diktaattoreiksi osoittautuvat ovat yllättävän usein saaneet paljon aikaan. Siis positiivista. Tätä vaikutuspuolta tulisi kartoittaa. Mihin perustuu?

Yksi syy tiettyyn aikaansaavuuteen on se, että takana on voima, jolla on jossain vaiheessa kokoavaa yhteyttä muihin voimiin tavallista enemmän. Tässä tietysti joukkojen perusmerkitys.


Erialsuuteen liittyy paljon arvoja, ja tosiaan arvoja, ei mitäänsanomattomuutta, vaikka arvot olisi kielteiseksi kääntyviäkin. Tästä Bruttokin edellä. Asioita kääntyy erilaisuuden kohdista, koska siellä mennään rajoilla. Kääntymisten luonteet voivat olla mitä vain, riippuen henkilöistä. Toisaalta samaankin henkilöön voi liittyä hyväksi koettua, ja täysin päinvastaista.

Erilaisuus on siis potentiaalia ja arvoa pitävää, riskien kasvaessa. Erilaisuutta tarvitaan, joten myös erottelukykyä riskeistä. Tämä vaatii pakosti tietämystä itsestä ja muista, oli rooli vähän mikä hyvänsä. Jonkun on asia hoideltava, että tulee huomioiduksi. Jos vapaamatkustaja täysin, niin ehkä matkustaa muista eroonkin. Tai tärkeästä, kun muiden mukana voi mennä rotkoonkin joskus.

Kaikkea arviointia ei voi ulkoistaa, ja jos joku ottaa kantaakseen jonkun arviointitaakkaa, ja arviointivastuussaoleva alkaa elää paljon erilaisista palkkioista, on motiivina kohta palkkiot, joita annetaan, ja vaikka palkkionantajat ovat tyytyväisiä kun mitään ei tapahdu, niin käänteen hetkellä on jokainen ymmyrkäisenä, koska jokainen on siunannut tietyllä tapaa toisensa, erilaisella kivalla. Kukaan ei ole valpas sen suhteen, mikä voisikaan olla arvokasta, jonkin ajan kuluttua.

Miten kala erottaa, että on kala? Vaikeaksi voi mennä.
« Viimeksi muokattu: la 06.01.2018, 15:03:35 kirjoittanut Juha »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10325
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #269 : la 06.01.2018, 15:15:21 »

Toimiva arvo on muun pohjana. Jos sen ottaa erilleen, ei se vaikuta enää suhteessa muuhun.

Sisäistettyjä asioita voi silti tarkastella ja käsitellä objektiivisesti. Arvojen vaikuttava merkitys ei siitä häviä.

Jos päätöksissä ja toiminnassa arvot ja tärkeät asiat ovat samalla tapaa kaukaisia, eivätkä ne vaikuta, jää arvo vaikuttamatta siihen, minkä päälle yritetään rakentaa.

Arvoja on vaikka missä, itseisarvoina, jos ne vain on sisäistettyjä, ja kriteeri tällaiselle itseisarvoa sisällä pitävälle ottajalle on tosiaan se, että KO:aa arvoa eletään, eikä sen suhteen olla kaukaistetussa yhteydessä.

Itseisarvot vaihtelevat. Jos kollektiivi on täysin yhtenäisesti sisäistänyt jotain, voidaan puhua objektiivisissa yhteyksissä hyvin siitä, että on itseisarvoisuutta, koko yhteisöä koskien, ja sitä tulisi jopa olla, tai jotenkin hakea.

Itseisarvojuttu on tasokysymys. Tasoja putoilee milloin mitenkin, joiden piiristä teemme kaikenlaista. Terveys on osa tätä, ja itse näen sen suoraan elinvoimaisuutena.

Monet kansalaiskäsitteet voidaan nähdä ihan objektiivisesti, ja yleisellä tasolla erottaa tietynlaista logiikkaa.

Kuolemaa, ja untakin olen ajatellut enemmän tasokysymyksenä. On se tietysti jotain poistumaa, jos ajattelee tätä ihmisenä olemista, jota suoritellaan paraikaa, vaikka näppisten takaa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10325
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #270 : la 06.01.2018, 15:56:22 »

Jos on yhteisiä arvoja, ja ympäristössä tapahtuu jotain, mikä ei sovi arvoihin, ja luo jännitettä, eikä jännitettä voi poistaa, tai sillä on riittävän pitkäaikaista vaikutusta kuormittavana, ja kuormitus vähentää entisestään kykyä kestää samaa ulkopäin tulevaa kuormitusta, on sisäistys laajempana ongelma.

Ihmiset sopeutuvat, kriiseilevät, menevät rikki, ja kestämättömyyttään poistuvat elämästä, niin sama ongelma on yhteisöilläkin, vaikka ne voivat muotoutua sukupolvien jatkumoissa yhä uudelleen, vaikka hiukan erilaisena. Yhteisöillä on elinkaarensa varmaan, joka on pitempi kuin yksilöillä. Sama lajeissa. Kriisit ja sukupuutot.

Yhteisöt ovat siitä erilaisia sisäistystenkantajia, että sisäistyksiä on mahdollisuus puolustaa toisella tapaa. Joskus tehokkaasti. Voi myös hyökätä puolustavasti, jos vaan tarve.

Itse liittäisin yhteisöön tietyn joustavuuden, ja sopeutuvuuden. Ilman sitä on vaikea nähdä yhteisöä turvallisena ja elettävänä. Jos liikkumatilaa ei ole, ja esteellisyys isoa, jottei mitään tapahtuisi, niin miten voi toimia edes yhteisön hyväksi, ja viimein omaksi hyväksi. Jokainen älyävä, ja kykenevä kuoriutuu jossain vaiheessa pois häkistä, joka uhkaa vajota.

Näitäkin voisi ajatella. Joka tapauksessa jutellaan kaikesta ilmenvästä. Yhteisön avoimet juttelutkin voivat olla hankalaksi koettuja. Hyvin voi odottaa parempaa itseltä ja muilta.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15522
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #271 : to 11.01.2018, 20:29:15 »
Ihmetyttää tuon tuostakin että erään miehen kanssa olemme tunteneet reilu 2 v ja melkein joka kerta kun keskustelen hänen kanssaan, jää joku ainakin ihan pienenpieni "karraus". Täydellinen yhteisymmärrys jää puuttumaan. Jotenkin onnistun toistuvasti esittämään asioita niin että se ei ole ihan nappiin ja sitten nyppii ja kai hävettääkin välillä. Joskus yritän selittää ja selventää juttuja, ja sekös riepoo, koska selittäminen niin helposti vaikuttaa selittelyltä. Meidän välillä on joku pysyvä riitasointu, vaikka periaatteessa pitäisi olla harvinaisen suuri yhteisymmärrys. En tajua.

Sitten taas toisaalta yhden naapurustotuttuni, naisen, kanssa tuntuu että keskustelu sujuu mutkattomasti. Emme pidä välttämättä aina samoista asioista, mutta siihen ei jäädä jumittamaan ja yhteistä tarttumapintaa löytyy sen verran että toisen seurassa on kohtalaisen helppo olla.

Sukupuoliasia tämä ei ole, koska nuorempana olen löytänyt useammankin miehen joiden kanssa olen pystynyt keskustelemaan kohtalaisen ongelmitta, kun taas on monenkin naisen kanssa kokenut että hohhoijaa. Ei ole samanlaisia mielenkiinnonkohteita ja niin edelleen. Erääseen tiettyyn ihmisryhmään jos menisin pitkästä aikaa mukaan, niin sama tunne olisi taas välittömästi.

Tietty kun nyt havaitsee ettei miehenkään kanssa aina oikein löydy yhteistä säveltä, niin eipähän minun tarvitse enää kuvitella että "tulen paremmin juttuun miesten kanssa". Voin viimein todeta että kyllä se on ihan nassukohtaista. Kaikkien ihmisten kanssa ei vaan luonnista. En tiedä onko tarpeetonta itsensä rääkkyytä yrittää selvittää missä vika jos keskustelussa tulee "huteja".
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10325
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #272 : su 12.08.2018, 13:27:43 »

Tuleeko ymmärretyksi?

Huumorin kautta voi liittyä aika moneen. Liityntämenetelmä avaa siten laajemman toimikentän. Eräänlaista ihmisen puolen herättelyä, jonka varassa voi ulottua kauemmas, yhdessä, ja ehkä yksinkin.

Samaa taitaa olla muukin erilainen ihmisen herättelyyn ja koukattamiseen liittyvät keinot. Vaikka huvia, hupailua, irvailua, ... niin silti toimii, jotenkin, ehkä hyvinkin hyödyllisesti.

Epäosuvuus ei ole aina se ongelma. Tulee mieleen jopa se, että jos viestintä sytyttää jotain puolta, niin myös älyllisyyttä ja ymmärrystä voi edistää, ja juuri siten, että ilmaisu ei itse ole tuota, vaan kutsuu mukaan älyä ja ymmärrystä.

Älytön juttu eri muodossaan voi olla älykkyyttä eniten lisäävä, ja tai ymmärrystä. Äly liittyy tajuntaan, eli aika välittömään vääntöön, tai vääntörutiiniin valmiina, tai jotenkin työstettynä tai viilattuna.

Voi ajatella, että jos älyllisyys on lyöty ilmaisuun, tai ymmärrystä yritetään välittää, on kyseessä ulkoistaminen, ilmaisun keinoin. Kun ulkoistamista ei tehdä, joutuu älyämisen, tajuamisen, ymmärtämisen, ... suorittamaa itse, eikä voi vetää välistä henkistä haastetta.

Toisaalta jotain jos on niin moottoroituna, että ylittyy henkiset haasteet, kunhan vain seurailee sitä, mitä ei tarvitse erikseen ryhtyä estämään. Asiat ymmärtyvät, ja älyyntyvät.

Älyn tai ymmärryksen voi sanoa olevan liittymää siitä menosta, josta käsin voi liittyä. Mistä menosta käsin sitten voi liittyä mihinkin, että asiat älyytyy tai ymmärtyy riittävästi, jotta sovellettavuutta voisi olla, kun tarve.

Eläimet ihan vain höpsöttelevät, ja oppivat siinä samalla mm saalistustaidot, joilla on käyttöä. Tietyllä tapaa tärkeissä asioissa vakavahenkisyys on rasite, ja haitta. Tulee mieleen porno, hardcore-versiona. Varmasti asiassa. Okei.

Kutkuttavampi kulttuuri voi olla tehollisesti ajatellen uskottavampaa, kuin tosimiesten touhut.


BTW Miten tämän viestin (boldattu) otsikko eroaa ketjun oikeasta otsikosta?

Joskus ajattelin, että kun suoraan katsoo, ei näe mitään. Kun katsoo sivulle, näkee ehkä kaiken, tai sen, mitä voi ylipäätään nähdä.

Kirjoittamisen tuottamisestkin kirjoitellut näin. Miten hengailla asian perässä. Kirjoittaako itsensä umpikujaan, vai avaako reittiä yhä suurempaan selvyyteen. Ymmärtämisen ja seurailun haaste esim kirjoittamisen keinoin ei ole läpihuutojuttu, tai siihen voi liittyä vaikuttavia tekijöitä, enemmän kuin tulee ajateleeksi.

Sama kaikessa rakentelussa, ja minusta myös kieli isompana asiana on näin koettavissa, onpa odotukset miten ovat. Tajuamisen lainalaisuudet eivät sopimuksia kunnioita, vaikka olisivat korkeatasoisesta pohjasta säädettyjä.

Älyn määritelmää joskus haikailin. Ehkä tämän viestin kautta saa jotain ainesta tähän, ainakin yritykseen. Ymmärtäminen on tosiaan vähän toista. Jatkumoa voi veivat tästäkin henkiseen kykyyn liittyvästä dimensiosta. Minusta näin voisi arvella.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1554
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #273 : ma 01.10.2018, 12:30:45 »
Ehkä itselläni lopulta tekisi hyvää se, ettei olisi niin kova halu tulla (oikein) ymmärretyksi. Että oppisi sietämään paremmin väärin ymmärrettynä olemista. Että voisi ilmeisestä väärin ymmärryksestä huolimatta keskittyä kuuntelemaan, mitä toinen sanoo, ei olisi kiire rientää täsmentämään omia sanojaan. Ehkä sitä kautta todellinen ymmärrys löytyisikin paremmin.
Äh, eikö tuo nyt ole ihan perusteltu ja inhimillinen toive - toivoa että tulisi ymmärretyksi. Haluaisin tässä sanoa myös: tulla nähdyksi tai tunnustetuksi. Ymmärsin kirjoituksistasi ketjussa että puhut erityisesti siitä, miten sinulle annetaan arvoa ja ymmärretään nimenomaan kodissasi. Onhan se kamalaa tulla omaan kotiinsa ja kokea oma itsensä kyseenalaistetuksi ja uhatuksi, jopa enemmän kuin kodin ulkopuolella. (Tarkoitukseni ei ole sääliä, samaistun tunteeseen itsekin jossain määrin). Toivottavasti olet saanut enemmän ymmärrystä nyttemmin, viestistäsi on jo aikaa.

Aihe on kyllä vaikea, ja vaatisi enemmän pohtimista, mihin minulla on juuri tällä hetkellä aikaa. Lähtökohtaisesti ajattelen, että ihminen kaipaa toisen ihmisen ymmärrystä (näkemistä oikein, näkemistä arvokkaana) juuri siksi, että toisen näkökulma on nimenomaan se paikka, jossa ihminen voi oikeasti saavuttaa ihmisarvon.

Paikalla TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1173
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #274 : ti 02.10.2018, 16:40:27 »
Ehkä itselläni lopulta tekisi hyvää se, ettei olisi niin kova halu tulla (oikein) ymmärretyksi. Että oppisi sietämään paremmin väärin ymmärrettynä olemista. Että voisi ilmeisestä väärin ymmärryksestä huolimatta keskittyä kuuntelemaan, mitä toinen sanoo, ei olisi kiire rientää täsmentämään omia sanojaan. Ehkä sitä kautta todellinen ymmärrys löytyisikin paremmin.
Äh, eikö tuo nyt ole ihan perusteltu ja inhimillinen toive - toivoa että tulisi ymmärretyksi. Haluaisin tässä sanoa myös: tulla nähdyksi tai tunnustetuksi. Ymmärsin kirjoituksistasi ketjussa että puhut erityisesti siitä, miten sinulle annetaan arvoa ja ymmärretään nimenomaan kodissasi. Onhan se kamalaa tulla omaan kotiinsa ja kokea oma itsensä kyseenalaistetuksi ja uhatuksi, jopa enemmän kuin kodin ulkopuolella. (Tarkoitukseni ei ole sääliä, samaistun tunteeseen itsekin jossain määrin). Toivottavasti olet saanut enemmän ymmärrystä nyttemmin, viestistäsi on jo aikaa.

Aihe on kyllä vaikea, ja vaatisi enemmän pohtimista, mihin minulla on juuri tällä hetkellä aikaa. Lähtökohtaisesti ajattelen, että ihminen kaipaa toisen ihmisen ymmärrystä (näkemistä oikein, näkemistä arvokkaana) juuri siksi, että toisen näkökulma on nimenomaan se paikka, jossa ihminen voi oikeasti saavuttaa ihmisarvon.

Tätä aloitusta tehdessäni minulla oli työelämässä tiiviissä yhteistyössä ihminen, joka tuntui tahtovan nujertaa minut kaikella mahdollisella tavalla. Koin tulleeni hänen taholtaan hyvin väärinymmärretyksi, ja koin hänet myöskin pahantahtoisena minua kohtaan. Se oli raskasta aikaa. En ollut koskaan aiemmin, enkä sen jälkeenkään, kohdannut vastaavaa ihmistä, joten kokemus oli musertava.

Väärinymmärryksen kokemus ei siis tässä tapauksessa tullut kotoa, vaan työelämästä. Kaiken kaikkiaan työelämässä olen kuitenkin kärsinyt enemmänkin siitä, että minua on pidetty lahjakkaana ja osaavana, kun taas itse tunsin itseni joka päivä kamalaksi feikiksi, jonka pitää vain teeskellä rooliaan ja yrittää selvitä. Nämä kaksi edellä mainittua kokemusta ovat kuitenkin aivan eri työympäristöistä, ja väärinymmärryksen kokemus tuli työssä, jossa mielestäni olin aidosti hyvä.

Kun viittasin, että todelliset ansioni ovat kotielämässä, jossa niitä ei kukaan näe tai tunnusta, viittasin ehkä eniten yleiseen asenteeseen kotiäitejä kohtaan. Vaikka tekisi kaiken kuinka hyvin tahansa, lasten kanssa kotona olemista ei nähdä yhteiskunnallisesti kovin arvokkaana ratkaisuna, vaikka se mielestäni useissa tapauksissa on hyvinkin arvokasta tulevan yhteiskunnan kannalta.

Ymmärrettävästi kirjoituksistani voi tehdä tuon tulkinnan minkä teit, ja aika ajoin siltäkin on tuntunut!