Äänestys

Mikä kokemus toisten suhtautumisesta sinuun on värittänyt eniten elämääsi?

Koen, että sisäinen maailmani on kohtalaisen ristiriidaton sen kanssa, miten minut ulkopuolelta nähdään. Saan arvostusta muilta ansioideni mukaan.
5 (71.4%)
Koen, että olen usein väärinymmärretty, enkä saa ansaitsemaani arvostusta.
1 (14.3%)
Koen saavani arvostusta, jota en ansaitse.
1 (14.3%)

Äänestäjiä yhteensä: 5

Kirjoittaja Aihe: Tuletko ymmärretyksi?  (Luettu 7455 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

socrates

  • Vieras
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #20 : ke 03.01.2018, 16:19:36 »
Jotkut vahvuudet ovat vaikeasti realisoitavissa ja toisaalta helpomminkin realisoitavien tukkeena saattaa olla joku häiritsevä tekijä, mihin Juha ehkä ristiriidalla viittasi.


Tämä on erittäin tyypillistä, ja tässä olen kuin enemmistö. Näitä huomaa jokainen, jos on oppinut tajuamaan omia suhtautumisia enemmän sen jälkeen, kun ovat olleet joskus poskellaan. Jos suhtautuminen täysterve, niin tätä ei tietysti voi ilmetä, mikä taas on aika marginaalijuttu varmaan.

Uskomatonta, miten tietty seikka voi viedä kaiken uskottavuuden, jonkin suhtautujan tapauksessa, vaikka suhtauduttu olisi muuten kuinka varteenotettava tahansa. Asia taitaa ilmetä mm ensivaikutelma-ilmiössä. Myös muita mekanismeja on, joissa jokin leima vie arviointeja älyttömästi johokin suuntaan, erona siitä, jos leimaa ei ole.

Leima voi olla hyvin henkilökohtainen suhtautumista kuvaava asia, joskus jaetumpi. Kaiken suhtautumisen takana on jokin leima, tai ainakin sen suhtautumisen takana, joka ei ole päivittynyt nykyhetkeen. Ehkä näin.

Uskottavuus menee, jos ei ole lyödä jotain konkreettista pöytään ja ei ole niin sosiaalisesti lahjakas/itsevarma, että paikkaa sen supliikilla.

Konkretialla tarkoitan jotain sellaista kuin arvostettu tutkinto, rakennettu kapistus, yleneminen työssä/menestyminen yrittäjänä, joku hengentuote, hyvä urheilutulos, seikkailuja maailmalla tms. Taitava tarinaniskijä pystyy sopivalla värittämisellä ja liioittelulla luomaan illuusioita noista.

socrates

  • Vieras
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #21 : ke 03.01.2018, 16:31:54 »
Jos omat vahvuudet ovat sellaisia, että niistä ei syystä tai toisesta pysty synnyttämään mitään konkreettista tulosta, tuskin on mahdollista saavuttaa ansaitsemaansa arvostusta.

Pitäisi onnistua löytämään sellainen ympäristö, missä voi käyttää omia vahvuuksiaan. Se, että sisäiset resurssit ja ulkoiset vaatimukset eivät kohtaa, on hyvin kuluttavaa. Ja sellainen tilanne on varmasti erityisesti nykymaailmassa yleinen, ja aiheuttaakin monenlaisia ongelmia.

Jotkut vahvuudet ovat vaikeasti realisoitavissa ja toisaalta helpomminkin realisoitavien tukkeena saattaa olla joku häiritsevä tekijä, mihin Juha ehkä ristiriidalla viittasi.

Arvelisin, että näillä foorumeilla on paljon ihmisiä, joiden on vaikea hyödyntää vahvuuksiaan konkreettisesti.

Ehkä. Tämä tarkoittaisi sitä, että Jatkumoisissa olisi huima käyttämätön potentiaali. Ja jostain syystä tämä potentiaali ajautuu tähän ympäristöön. Ehkä Jatkumon pitäisi tehdä yhdessä jotain suurta.

Tavallaan se on jo tehnytkin, tuonut esille joukon mielenkiintoisia ihmisiä ja ajatuksia. Ehkä niistä olisi mahdollista koota jotain talteen kirjana tms, en tiedä. Ei sitä kuitenkaan tehdä.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14793
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #22 : ke 03.01.2018, 16:32:21 »
Jos omat vahvuudet ovat sellaisia, että niistä ei syystä tai toisesta pysty synnyttämään mitään konkreettista tulosta, tuskin on mahdollista saavuttaa ansaitsemaansa arvostusta.

Pitäisi onnistua löytämään sellainen ympäristö, missä voi käyttää omia vahvuuksiaan. Se, että sisäiset resurssit ja ulkoiset vaatimukset eivät kohtaa, on hyvin kuluttavaa. Ja sellainen tilanne on varmasti erityisesti nykymaailmassa yleinen, ja aiheuttaakin monenlaisia ongelmia.

Jotkut vahvuudet ovat vaikeasti realisoitavissa ja toisaalta helpomminkin realisoitavien tukkeena saattaa olla joku häiritsevä tekijä, mihin Juha ehkä ristiriidalla viittasi.

Arvelisin, että näillä foorumeilla on paljon ihmisiä, joiden on vaikea hyödyntää vahvuuksiaan konkreettisesti.

Ehkä. Tämä tarkoittaisi sitä, että Jatkumoisissa olisi huima käyttämätön potentiaali. Ja jostain syystä tämä potentiaali ajautuu tähän ympäristöön. Ehkä Jatkumon pitäisi tehdä yhdessä jotain suurta.

En usko. Yleensä ne, jotka kovasti puhuu niistä konditionaalisista mahdollisuuksistaan, ei tee mitään koskaan. Ne taas, jotka vain tekee, mutta ei välttämättä nii kauheesti tekemisiään mainosta, saattaa yhtäkkiä räväyttää ilmoille jotain oikeesti huomion arvoista. Yleensä se itsesäälin sekainen, osaisinhan mä mutku -pohdinta vie voimat ja ajan, jolloin mitään ei voikaan oikeesti lähteä käyntiin. Se myös kertoo ikävä kyllä siitä, ettei se tekeminen oikeastaan ole mielenkiinnon kohteena, vaan vain se glooria, jonka tekemisistään voisi saada.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #23 : ke 03.01.2018, 16:33:56 »
Taitava tarinaniskijä pystyy sopivalla värittämisellä ja liioittelulla luomaan illuusioita noista.


Tarinoita voi pitää omina juttuinaan. Ajattelua, teoretisointia, omaperäisyyksiä, ...

Toisaalta etenkin omassa tapauksessani kirjoittelu on paljon löytämistä, ja asioiden käsittelyä. On osa muuta toimintaa. Lomittuu, tai on edeltävää, tai edeltävää sillä tavoin liiaksi, että toteutukset laahaa, tai niihin puuttuu pyrkimystä. Totta tämäkin loukku.

Yleisesti tiedollisuuden merkitystä korostan. Jossain vaiheessa se vaikuttaa käytäntöön, ja sen arvioijina siinä ei muita tarvitse välttämättä edes olla, kuin oma kokemus. Lue Bruton juttu. Loisto-oivalluksellinen.


Tarkemmin sanoen, Bruton tyylin käsittäminen tarkoittaa sidonnaisuuksien heivaamista, kun niistä on haittaa itselle ja muillekin, joten kaikessa kertoilemisessa voi olettaa olevan riskinsä. Voin myöntää kokemuksen perusteella. Vaiheettaisuus on hyvä. Siis heilahtelut tässä. Jos niitä ei tapahdu ollenkaan, on se varmaan huono, jopa Bruton tapauksessa?
« Viimeksi muokattu: ke 03.01.2018, 16:38:44 kirjoittanut Juha »

socrates

  • Vieras
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #24 : ke 03.01.2018, 16:40:36 »
Taitava tarinaniskijä pystyy sopivalla värittämisellä ja liioittelulla luomaan illuusioita noista.


Tarinoita voi pitää omina juttuinaan. Ajattelua, teoretisointia, omaperäisyyksiä, ...

Toisaalta etenkin omassa tapauksessani kirjoittelu on paljon löytämistä, ja asioiden käsittelyä. On osa muuta toimintaa. Lomittuu, tai on edeltävää, tai edeltävää sillä tavoin liiaksi, että toteutukset laahaa, tai niihin puuttuu pyrkimystä. Totta tämäkin loukku.

Yleisesti tiedollisuuden merkitystä korostan. Jossain vaiheessa se vaikuttaa käytäntöön, ja sen arvioijina siinä ei muita tarvitse välttämättä edes olla, kuin oma kokemus. Lue Bruton juttu. Loisto-oivalluksellinen.

Eiköhän arvostukseen liity monien muiden asioiden lailla myös se aspekti, että kun sitä on edes jonkin verran saanut, sen tavoittelusta pystyy luopumaan helpommin kuin jos sitä on aina turhaan kaivannut.

Eli pahenemiskierre ei tapahdu väistämättä, vaan sille on myös vastakkainen reaktiomalli.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #25 : ke 03.01.2018, 16:46:10 »
Eiköhän arvostukseen liity monien muiden asioiden lailla myös se aspekti, että kun sitä on edes jonkin verran saanut, sen tavoittelusta pystyy luopumaan helpommin kuin jos sitä on aina turhaan kaivannut.

Deadlock.

Jos ei voi täysin vetäytyä, on pakko olla sidoksissa muihin, ja muiden arviointeihin. Jos toisten arvoperusta on erilainen, ei positiivista palautetta voi saada. Siten vieras vieraalla maalla. Vieraus lienee väärää arvoa, ja on ympäristösidonnaista.

Jokaisella on kaipuu olla jossain laajemmassa. Tämä kokemus itseltäni kyllä puuttuu, totta. Maatani en ole valmis myymään asian takia. Muuten jäljellä ei olisi mitään, minun tapauksessani. Muista en osaa sanoa, että mikä tilanne itsensä ja muitten suhteen.

socrates

  • Vieras
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #26 : ke 03.01.2018, 16:49:52 »
Jos omat vahvuudet ovat sellaisia, että niistä ei syystä tai toisesta pysty synnyttämään mitään konkreettista tulosta, tuskin on mahdollista saavuttaa ansaitsemaansa arvostusta.

Pitäisi onnistua löytämään sellainen ympäristö, missä voi käyttää omia vahvuuksiaan. Se, että sisäiset resurssit ja ulkoiset vaatimukset eivät kohtaa, on hyvin kuluttavaa. Ja sellainen tilanne on varmasti erityisesti nykymaailmassa yleinen, ja aiheuttaakin monenlaisia ongelmia.

Jotkut vahvuudet ovat vaikeasti realisoitavissa ja toisaalta helpomminkin realisoitavien tukkeena saattaa olla joku häiritsevä tekijä, mihin Juha ehkä ristiriidalla viittasi.

Arvelisin, että näillä foorumeilla on paljon ihmisiä, joiden on vaikea hyödyntää vahvuuksiaan konkreettisesti.

Ehkä. Tämä tarkoittaisi sitä, että Jatkumoisissa olisi huima käyttämätön potentiaali. Ja jostain syystä tämä potentiaali ajautuu tähän ympäristöön. Ehkä Jatkumon pitäisi tehdä yhdessä jotain suurta.

En usko. Yleensä ne, jotka kovasti puhuu niistä konditionaalisista mahdollisuuksistaan, ei tee mitään koskaan. Ne taas, jotka vain tekee, mutta ei välttämättä nii kauheesti tekemisiään mainosta, saattaa yhtäkkiä räväyttää ilmoille jotain oikeesti huomion arvoista. Yleensä se itsesäälin sekainen, osaisinhan mä mutku -pohdinta vie voimat ja ajan, jolloin mitään ei voikaan oikeesti lähteä käyntiin. Se myös kertoo ikävä kyllä siitä, ettei se tekeminen oikeastaan ole mielenkiinnon kohteena, vaan vain se glooria, jonka tekemisistään voisi saada.

Osittain totta, että jos niin sanotusti tekee asioita itselle eli ilman tavoitteena saada toisilta arvostusta/huomiota, tulokset näyttäisivät olevan usein parempia. Esimerkiksi hyvin introvertit urheilijat kuten Lasse Viren ja Paavo Nurmi eivät pahemmin välittäneet mitä muut heistä ajattelivat. Toisaalta he olisivat voineet juosta sen kympin yksin metsässä pirun kovaa, jos ainoastaan kovassa kunnossa oleminen kiinnosti.

Ja on hyvin toisenlaisillakin motiiveilla tehty valtavia suorituksia.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14793
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #27 : ke 03.01.2018, 16:54:59 »
Eiköhän arvostukseen liity monien muiden asioiden lailla myös se aspekti, että kun sitä on edes jonkin verran saanut, sen tavoittelusta pystyy luopumaan helpommin kuin jos sitä on aina turhaan kaivannut.

Deadlock.

Jos ei voi täysin vetäytyä, on pakko olla sidoksissa muihin, ja muiden arviointeihin. Jos toisten arvoperusta on erilainen, ei positiivista palautetta voi saada. Siten vieras vieraalla maalla. Vieraus lienee väärää arvoa, ja on ympäristösidonnaista.

Jokaisella on kaipuu olla jossain laajemmassa. Tämä kokemus itseltäni kyllä puuttuu, totta. Maatani en ole valmis myymään asian takia. Muuten jäljellä ei olisi mitään, minun tapauksessani. Muista en osaa sanoa, että mikä tilanne itsensä ja muitten suhteen.

No maailmanhistoriassa kuitenkin on vaikka kuinka paljon aikansa väärinymmärrettyjä neroja, joiden tuotosten arvo on vast myöhemmin oivallettu. He kuitenkin silti myös tuottivat jotain, jota voitiin myöhemmin uudelleen arvioida. Jos jää vain juputtamaan siitä, ettei saa tukea, arvostusta ja siksi myös jättää tekemättä, niin eipä siinä sitten mitään synny. Ensimmäisenä ja merkittävimpänä pitää olla kiinnostus siihen tekemiseen, itse asiaan. Muilta saadun arvostuksen pitää olla vasta toissijaista. Usein sen tärkein merkitys on siinä, että tekemiselleen saa taloudellisia resursseja jollain tapaa. Usein se vaatii kyllä sitä, että ensin tekee ilmankin ja näin todistaa itsensä tukemisen arvoiseksi.

Tyypillistähän on, että jossain menestyneet ja kannuksia saaneiden työ näyttää ulospäin helpolta ja tuki on tullut kuin itsestään. Tosiasiassa tyypillisesti sitä duunia on painettu sellaisella apinanraivolla, että sivustakatsojat ei kuuna kullan valkeana ole itse päässeet lähimaillekaan. Kyllä se 10 % vain on lahjakkuutta ja inspiraatiota, loput työtä ja perspiraatiota. JOtakuinkin kaikessa. Tai sitten on rikas isukki.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #28 : ke 03.01.2018, 16:55:38 »
Yleensä ne, jotka kovasti puhuu niistä konditionaalisista mahdollisuuksistaan, ei tee mitään koskaan. Ne taas, jotka vain tekee, mutta ei välttämättä nii kauheesti tekemisiään mainosta, saattaa yhtäkkiä räväyttää ilmoille jotain oikeesti huomion arvoista. Yleensä se itsesäälin sekainen, osaisinhan mä mutku -pohdinta vie voimat ja ajan, jolloin mitään ei voikaan oikeesti lähteä käyntiin. Se myös kertoo ikävä kyllä siitä, ettei se tekeminen oikeastaan ole mielenkiinnon kohteena, vaan vain se glooria, jonka tekemisistään voisi saada.


Jos jotain voi saada joskus, niin se voi olla koetusti lähinnä se glooria, tai jokin tällainen minimaalinen tunnustus, olemassaololle. Jotain yhteyttä tämäkin. Kaukaista toki.

Toki tuosta voi mielessään tehdä sitä, mitä oikeasti tarvitsee. Valheellisesti, kun ei pohjaa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #29 : ke 03.01.2018, 17:01:43 »
No maailmanhistoriassa kuitenkin on vaikka kuinka paljon aikansa väärinymmärrettyjä neroja, joiden tuotosten arvo on vast myöhemmin oivallettu. He kuitenkin silti myös tuottivat jotain, jota voitiin myöhemmin uudelleen arvioida. Jos jää vain juputtamaan siitä, ettei saa tukea, arvostusta ja siksi myös jättää tekemättä, niin eipä siinä sitten mitään synny. Ensimmäisenä ja merkittävimpänä pitää olla kiinnostus siihen tekemiseen, itse asiaan.

Ei nerous ole välttämättä kaikilla haussa, vaikka kiva, jos mahdollista olla noheva, ja muiden mielestä myös. Osallistuminen on sekin jotain. Osallistuminen riippumatta siitä, miten hyvä on jossakin.

Ajatuksellinen taso on minusta ainakin joskus oma itsensä. Kyseessä on kuvitteellisuus, tai kuvitteellisempi puoli, ilman tarjottua tai olemassaolevaa kytkentää muuhun. Voi siihen osallistua, ja itse voin pitää tärkeänä usein juuri sitä, että on vapaus ajatuksellisuuden ja sovellettavuuden välillä. Soveltaminen on joskus aivan oma juttunsa, ja sen voi jokainen tehdä vaikka itseksensä, jolloin näkyvyys muille on pelkästään ajatuksellisuudessa, eli se liittymä muihin.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14793
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #30 : ke 03.01.2018, 17:06:17 »
Yleensä ne, jotka kovasti puhuu niistä konditionaalisista mahdollisuuksistaan, ei tee mitään koskaan. Ne taas, jotka vain tekee, mutta ei välttämättä nii kauheesti tekemisiään mainosta, saattaa yhtäkkiä räväyttää ilmoille jotain oikeesti huomion arvoista. Yleensä se itsesäälin sekainen, osaisinhan mä mutku -pohdinta vie voimat ja ajan, jolloin mitään ei voikaan oikeesti lähteä käyntiin. Se myös kertoo ikävä kyllä siitä, ettei se tekeminen oikeastaan ole mielenkiinnon kohteena, vaan vain se glooria, jonka tekemisistään voisi saada.


Jos jotain voi saada joskus, niin se voi olla koetusti lähinnä se glooria, tai jokin tällainen minimaalinen tunnustus, olemassaololle. Jotain yhteyttä tämäkin. Kaukaista toki.

Toki tuosta voi mielessään tehdä sitä, mitä oikeasti tarvitsee. Valheellisesti, kun ei pohjaa.

No tyypillisesti se, jonka todellinen tavoite on muilta saatu tunnustus, asema, raha, on liian kärsimätön tekemään sen kaiken työn, mitä todellisiin saavutuksiin vaadittais. Sellainen ihminen hamuaa pikapalkintoja, joka tavoitteena estää tosi merkittävät saavutukset. Voi myös käydä köpelösti ja menee nurin kokonainen pankki, kun vähän kokematon työntekijä ottaa riskiä.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14793
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #31 : ke 03.01.2018, 17:09:03 »
No maailmanhistoriassa kuitenkin on vaikka kuinka paljon aikansa väärinymmärrettyjä neroja, joiden tuotosten arvo on vast myöhemmin oivallettu. He kuitenkin silti myös tuottivat jotain, jota voitiin myöhemmin uudelleen arvioida. Jos jää vain juputtamaan siitä, ettei saa tukea, arvostusta ja siksi myös jättää tekemättä, niin eipä siinä sitten mitään synny. Ensimmäisenä ja merkittävimpänä pitää olla kiinnostus siihen tekemiseen, itse asiaan.

Ei nerous ole välttämättä kaikilla haussa, vaikka kiva, jos mahdollista olla noheva, ja muiden mielestä myös. Osallistuminen on sekin jotain. Osallistuminen riippumatta siitä, miten hyvä on jossakin.

Ajatuksellinen taso on minusta ainakin joskus oma itsensä. Kyseessä on kuvitteellisuus, tai kuvitteellisempi puoli, ilman tarjottua tai olemassaolevaa kytkentää muuhun. Voi siihen osallistua, ja itse voin pitää tärkeänä usein juuri sitä, että on vapaus ajatuksellisuuden ja sovellettavuuden välillä. Soveltaminen on joskus aivan oma juttunsa, ja sen voi jokainen tehdä vaikka itseksensä, jolloin näkyvyys muille on pelkästään ajatuksellisuudessa, eli se liittymä muihin.

Siinäkin se, joka vain kerjää muilta jatkuvasti kehuja, saa nopeasti ikävän miehen maineen. Ennemminkin kannattaa itse kehua muita ja huomata heidän tekemisensä, niin siitä se osallisuuskin aukenee paljon helpommin. Ei kukaan halua joutua vain aplodeeraavaksi yleisöksi, jotta yhdelle tulis mukava ja menestynyt olo.

socrates

  • Vieras
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #32 : ke 03.01.2018, 17:13:32 »
Yleensä ne, jotka kovasti puhuu niistä konditionaalisista mahdollisuuksistaan, ei tee mitään koskaan. Ne taas, jotka vain tekee, mutta ei välttämättä nii kauheesti tekemisiään mainosta, saattaa yhtäkkiä räväyttää ilmoille jotain oikeesti huomion arvoista. Yleensä se itsesäälin sekainen, osaisinhan mä mutku -pohdinta vie voimat ja ajan, jolloin mitään ei voikaan oikeesti lähteä käyntiin. Se myös kertoo ikävä kyllä siitä, ettei se tekeminen oikeastaan ole mielenkiinnon kohteena, vaan vain se glooria, jonka tekemisistään voisi saada.


Jos jotain voi saada joskus, niin se voi olla koetusti lähinnä se glooria, tai jokin tällainen minimaalinen tunnustus, olemassaololle. Jotain yhteyttä tämäkin. Kaukaista toki.

Toki tuosta voi mielessään tehdä sitä, mitä oikeasti tarvitsee. Valheellisesti, kun ei pohjaa.

No tyypillisesti se, jonka todellinen tavoite on muilta saatu tunnustus, asema, raha, on liian kärsimätön tekemään sen kaiken työn, mitä todellisiin saavutuksiin vaadittais. Sellainen ihminen hamuaa pikapalkintoja, joka tavoitteena estää tosi merkittävät saavutukset. Voi myös käydä köpelösti ja menee nurin kokonainen pankki, kun vähän kokematon työntekijä ottaa riskiä.

Trumpista tuli miljardööri ja Yhdysvaltain presidentti, vaikka hän on nimenomaan kiinnostunut julkisuudesta ja gloriasta.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1173
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #33 : ke 03.01.2018, 17:16:16 »
Ehkä tuo arvostus-elementti johti hieman harhaan, vaikka toki siitäkin saa puhua. Oma ajatukseni koski enemmänkin lopulta sitä, että kuinka ymmärretyksi itsensä kokee. Ehkä tavallaan sitä, kuinka hyvin pystyy tuomaan oman sisäisen potentiaalinsa ulos - jota kautta jonkinlainen hyväksyntä ja arvostus ehkä tulee. Alkaa mennä jo itselläkin sekavaksi tällä erää..

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #34 : ke 03.01.2018, 17:17:27 »
Siinäkin se, joka vain kerjää muilta jatkuvasti kehuja, saa nopeasti ikävän miehen maineen. Ennemminkin kannattaa itse kehua muita ja huomata heidän tekemisensä, niin siitä se osallisuuskin aukenee paljon helpommin. Ei kukaan halua joutua vain aplodeeraavaksi yleisöksi, jotta yhdelle tulis mukava ja menestynyt olo.


Varteenotettavuus on joillakin tuntemusten tasolla mahdottomuus. Kyseessä on tunnetila. Usei puhutaan riittämättömyydestä, ja taitaa olla yleistä.

Asiankäsittely näissä kaventuu yksilötapauksiin. Selkeästi erilaisen todellisuus on tätä, siis sen perusteella, mitä tunne ja olotila kertoo. Miten paljon meitä sitten on? Riittämättömiä.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #35 : ke 03.01.2018, 17:21:08 »
Ehkä tuo arvostus-elementti johti hieman harhaan, vaikka toki siitäkin saa puhua. Oma ajatukseni koski enemmänkin lopulta sitä, että kuinka ymmärretyksi itsensä kokee. Ehkä tavallaan sitä, kuinka hyvin pystyy tuomaan oman sisäisen potentiaalinsa ulos - jota kautta jonkinlainen hyväksyntä ja arvostus ehkä tulee. Alkaa mennä jo itselläkin sekavaksi tällä erää..


Kyllä ne liittävät usein yhteen, käytännön elämässä.

Ymmärrys antaa tilaa olla erilaisena. Välttämätön olemassolon ehto, joskus. Jos edes tämä ei toteudu, on mielenvikaisuus tai oudokkius näkyvintä, jos ymmärrettävyys puuttuu jossain tärkeäksi koetussa. Kestämätöntä, ellei kaukaisuutta saada aikaan.

Arvostus on tietyllä tapaa arvonantoa, eli jollakin on merkitystä. Merkitystä ja arvoa voi olla toisaalta vaikkei olisi tarkempaa ymmärrettävyyttä. Tilanne se on tämäkin.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14793
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #36 : ke 03.01.2018, 17:32:54 »
Yleensä ne, jotka kovasti puhuu niistä konditionaalisista mahdollisuuksistaan, ei tee mitään koskaan. Ne taas, jotka vain tekee, mutta ei välttämättä nii kauheesti tekemisiään mainosta, saattaa yhtäkkiä räväyttää ilmoille jotain oikeesti huomion arvoista. Yleensä se itsesäälin sekainen, osaisinhan mä mutku -pohdinta vie voimat ja ajan, jolloin mitään ei voikaan oikeesti lähteä käyntiin. Se myös kertoo ikävä kyllä siitä, ettei se tekeminen oikeastaan ole mielenkiinnon kohteena, vaan vain se glooria, jonka tekemisistään voisi saada.


Jos jotain voi saada joskus, niin se voi olla koetusti lähinnä se glooria, tai jokin tällainen minimaalinen tunnustus, olemassaololle. Jotain yhteyttä tämäkin. Kaukaista toki.

Toki tuosta voi mielessään tehdä sitä, mitä oikeasti tarvitsee. Valheellisesti, kun ei pohjaa.

No tyypillisesti se, jonka todellinen tavoite on muilta saatu tunnustus, asema, raha, on liian kärsimätön tekemään sen kaiken työn, mitä todellisiin saavutuksiin vaadittais. Sellainen ihminen hamuaa pikapalkintoja, joka tavoitteena estää tosi merkittävät saavutukset. Voi myös käydä köpelösti ja menee nurin kokonainen pankki, kun vähän kokematon työntekijä ottaa riskiä.

Trumpista tuli miljardööri ja Yhdysvaltain presidentti, vaikka hän on nimenomaan kiinnostunut julkisuudesta ja gloriasta.

kategoria rikas isukki.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1173
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #37 : ke 03.01.2018, 17:34:59 »
Kun yritän pähkäillä, mitä oikein aloituksella hain, luulen huomaavani, että minulla on jonkinlainen implisiittinen taustaoletus ihmisen hyvyydestä. Jos ihmistä ymmärretään oikein, hänet nähdään hyvänä ja arvokkaana, hyväksyttynynä. Tätä kautta arvostus ja ymmärretyksi tuleminen kietoutuvat mielessäni yhteen. Aiheeseen liittyy jossain määrin myös tuo sisäisen potentiaalin käyttäminen, mutta se on vain jonkinlainen sivujuonne.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #38 : ke 03.01.2018, 17:35:42 »

Safiiri Trumpista:

kategoria rikas isukki.

Niimpä.

Mitenhän on ihmisyys muuten? Miten paljon tuollaisia olemme, muut? Trump voi olla näkyvä, mutta onko erityisempi, useimmista? Jos puhutaan nykyajasta, tai vaikka menneestä?

Tätäkö tämä tietty olemisen taso sitten on?  :o

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2977
  • Väärinajattelija
Vs: Tuletko ymmärretyksi?
« Vastaus #39 : ke 03.01.2018, 17:38:56 »
Kun yritän pähkäillä, mitä oikein aloituksella hain, luulen huomaavani, että minulla on jonkinlainen implisiittinen taustaoletus ihmisen hyvyydestä. Jos ihmistä ymmärretään oikein, hänet nähdään hyvänä ja arvokkaana, hyväksyttynynä. Tätä kautta arvostus ja ymmärretyksi tuleminen kietoutuvat mielessäni yhteen. Aiheeseen liittyy jossain määrin myös tuo sisäisen potentiaalin käyttäminen, mutta se on vain jonkinlainen sivujuonne.

Minusta ihmisen voi hyväksyä ja häntä voi ymmärtää ja arvostaa, vaikkei häntä pitäisi kovin hyvänä ihmisenä.

Terv. Huono Ihminen
Minä tässä vain, anteeksi.