Kirjoittaja Aihe: Vapaata todellisuuden pohdintaa  (Luettu 421 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Admin

  • Ylläpitäjä
  • Seniori
  • Viestejä: 298
  • Pohjayhdistys LYVA-MATTO-RLKS (perusjäsen)
Vapaata todellisuuden pohdintaa
« : ma 23.02.2015, 08:41:34 »

Vapaata todellisuuden pohdintaa

Akateemisille "uraa-uurtaville" ajatuksille ja ajatuskuluille on vaikea etukäteisotsikoida ketjuja. Tarkoitan uraa-uurtavuudella sitä, että käsittelyssä on jotain itselle tai suuremmalle osalle vierasta asianvientiä. Akatemien ketjuista osa on selkeästi pummeja. Ainakin omat aloitukseni, sillä tämä alue viittaa itselleni johonkin hakemiseen, eikä sen luonteeseen kuulu selkeä rajaamispainotus, vaan vapaampi sukkulointi siellä täällä.

Saatan yhdistää tähän ketjuun aiempia hakemisia. Jos jotain selkeästi erottuvaa teemaa löytyy, voidaan tästä erottaa osia uudeksi ketjuksi.
« Viimeksi muokattu: la 14.05.2016, 14:13:36 kirjoittanut Admin »
Admin on ylläpitonikki. Tavallinen nikkini on Juha.
LYVA-MATTO-RLKS = luonnollisen yksilö-vapaus-asetelman mahdollistamisen asialla taatun tiukasti oleva ja rajattomaan laadulliseen kasvuun sitoutuva

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6466
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #1 : la 14.05.2016, 14:18:55 »

Käsitteiden ja hahmojen perustaa

Tietoisuus ja tiedollistaminen lienee jatkumoita ajatellen vastakkaista. Tiukempi ympäristöön liittyminen toisi ainoastaan pohjaa paremmille jatkumoille, jos niitä jatkumoita osaisi seurailla, mikäli tarvetta.

Eli onkohan se niin, että enemmän näkyväksi, ilmaistuksi ja koostetuksi tulee se, mikä on selkeämmin käsiteltävissäolevaa, ja johon voi liittyä toiminnallisemman puolen kautta. Mihin ei tarvitse liittää toiminnallista suhdetta, eli tarpeista lähtevää lähestymistä, se ei oikeasti olisi mitenkään perusteltavissa, eli olisi tarvitsevan kannalta epäoleellista haaskausta.

Käsitteistettävät ja edes periaatteessa yhteisemmin käsitettävät hahmot olisivat näin aina tarpeisiin sidottuja. Muu olisi utuisempaa, ja utuisuuden pohjalta erottuisi tai olisi erottumisvalmis vain se käsite ja hahmo, joka voisi saada vastaanoton, tai eri lailla odottavan kutkutuksen tarvitsijassa.

Kun tarvepuoli vaihtelee jonkin verran, niin aika erilaisia hahmoja erotellaan, ja erilaisista hahmoista kiinnostuillaan. Käsitteet ja hahmot olisivat perus-tarpeiden ja ympäristön karkeistettu liitosrakennelma, jokin solmukohta, solmu, jonka tarkempi rakenne vaihtelisi sen mukaan, miten tarvitsija kykenee halunsa rakentamaan tarkoituksenmukaisesti suhteessa ympäristöön. Näin osa käsitteistä olisi sellaisia, joiden suhteen oltaisiin päästy aika hyvään vankka-arvoisuuteen, ja osa käsitteistä olisi yhä utuisia, ja suuri osa tietysti rakentumatta kokonaan.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6466
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #2 : la 14.05.2016, 15:59:34 »

Kielen ja käsitteistön palvelevuudesta

Voi olla, että vain filosofian piiriin katsottu on sellaista, joka poistaa käsitteellisen hulluttelun, tai sitten lisää sitä enemmän kuin mikään muu.

Järkevä ja tolkukas ihminen olisi kuitenkin sidottu filosofiaan ainakin kieltä ja käsitteistöä koskevasti, mikäli ylipäätään aikoo käyttää kieltä ja käsitteistöä tolkullisesti jonkin edistämiseen.

Outoa, että itsetuntemusta korostetaan. Itseä lähellä oleva kieli olisi pääosin tuubaa, tai siis sen kielen (työvälineen) tarkastelu. Nähtävästi on tosiaan rapautunut sekin hyvä ja tarpeellinen osa-alue.

Näin käy, kun ei osata vastata hullutteluun järkevästi. Järjettömyys ei järjettömyyttä kaada. Pimeys ei pimeyteen valoa tuo. Lienee kuvaavaa rinnastus. Kun ei ole antaa järkeä tai valoa, noita tarvittaessa, ei ole oikein mitään. Tai no, ainahan asioita voidaan pyrkiä sotkamaan lisää  :o

Poissa mikainen

  • Konkari
  • Viestejä: 568
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #3 : su 15.05.2016, 09:29:47 »
Lainaus käyttäjältä: Juha link=topic=1336.msg75660#msg75660

Outoa, että itsetuntemusta korostetaan.

Mikä siinä niin outoa on? Itse on mahdollisesti ainoa asia jonka voi oikeasti tuntea. Ainakin ainoa jonka voi kokea. Tai, kuulemma, havaita ettei mitään pysyvää itseä olekaan.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6466
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #4 : su 15.05.2016, 09:51:39 »

Se oli sarkasmia.

Jos itsetuntemusta korostetaan, niin kai tuntemisen korostamisen tai arvostamisen tulisi liittyä myös muuhun itselle läheiseen, kuten mm siihen kieleen.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 3779
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #5 : ma 16.05.2016, 09:43:43 »
Lainaus käyttäjältä: Juha link=topic=1336.msg75660#msg75660

Outoa, että itsetuntemusta korostetaan.

Mikä siinä niin outoa on? Itse on mahdollisesti ainoa asia jonka voi oikeasti tuntea. Ainakin ainoa jonka voi kokea. Tai, kuulemma, havaita ettei mitään pysyvää itseä olekaan.


Niin, kun katson pihan puita, valon on täytynyt ensin osua niihin puihin ja sitten silmiini, että aivot voivat rakentaa niistä sen havaittavan muodon.
Kokea voi vain itseään, minuus on maailman reaktioa, mutta ah niin toden tuntuinen, että jokainen kiintyy siihen ja pitää sitä aitona totuutena. (ja haluaisi säilyttää sen ikuisesti)

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6466
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #6 : la 21.05.2016, 21:09:53 »

Hyvin sanottu.

***

Objektiivisuus vs Subjektiivisuus

Länsimaissa maailmasta tehdään kuvia, malleja, kuvauksia ja teorioita. Kyseessä on kaukaistus. Kieli on myös tässä tarkoituksessa, tosin kieleen voi liittyä subjektiivisempi rakentaminen itsestä päin niin, ettei kaikkea vain tarkastella ulkoa, vaan siltaa luodaan sisältä ulos ja päinvastoin.

Jos länsimaat (jne?) jossain sössii, niin se on kaukaa-katselu. Ei tällainen riitä elämän järkevään rakenteluun. Pahin esimerkki on ideologiat, joiden aiheuttamat kärsimykset ovat järkyttäviä.

Subjektiivisuus ei ole täällä in. Minusta päinvastainen arvostettavana ja tavoiteltavana on painotuksena sairas.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6466
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #7 : ti 31.05.2016, 21:08:23 »

Ihmisrakenteen selvittäminen kiinnostaa. Näitä yritelmiä on koko joukko:

http://jatkumo.net/index.php?topic=74.msg78694#msg78694

Ehkä ei kannata yrittää saada irti kokonaisnäkemystä kovin suoraan runnoen, kun ei rahkeet riitä. Jokin tuntu on, että tällaiseen aiheeseen liittyen voisi luoda selkeän näkemyksen, jossa olisi otetta enemmän kuin niissä yksittäisissä sirpaleissa, joita on onnistuttu kartuttamaan. Tai niissä hötötyksissä, joita on sekona pilvin pimein.

Mitä olisi sovellukset? Varmaan älyttömät.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6466
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #8 : la 11.06.2016, 14:15:18 »
Se on se että kun omaa hyvänlaatuisen asentohuimauksen ja ramppaa uimassa harva se päivä, onkin illat niin päästään pyörryksissä että on kestoällötys. Syö tässä kun yököttää ja etoo kaikki tyynni ja olo on kuin merihessulla maissa. Askel ei todellakaan ole vakaa.


Jänski ilmiö.

Tasapaino toteutuu monella tapaa, ja samanaikaisesti infoa sopivasti läjäten. Korvan tienoon jotkut elimet merkitsee paljon, ja huomioitavaa on, että jos tämä elin ei tuo sopivaa kontribuutiota, on sillä paljon kielteistä vaikutusta tasapainon säilyttämiseen.

Vai onko niin, että näön, lihasten ja nivelten avulla saatu info asennon säilyttämiseksi on aina parempi, jos vaan saa lisäapua, vaikka vähemmän hyvin toimivalta tasapainoelimeltä? Arvella voi, että jos alkuun tasapainoaistin outoilu vie tasapainottomuuden kanssa päin pöpelikköä, niin sekin epävireinen infontuottaja aikanaa säätyy kokonaisuuteen niin, että mahdollisuuksia olisi paremmin saatavilla tasapainon ylläpitämiseen.

Jos tasapainoelin on kaoottinen, niin sitten on kokonaisuuden sopeutuminen varmaan kiinteäasetteisemmin puutteellisempaa.

On asioita, joita on helppo säätää kokonaisuuden tarkoituksenmukaisuutta tukeviksi. Sitten on niitä asioita, joiden sotkevuuteen ei helposti löydy kompensaatiomallia.

Yleisellä tasolla asia on, mitä lie, ja se ilmenee hyvin monessa.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6466
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #9 : la 15.10.2016, 14:26:41 »

Nykytietoon perustuvat ratkaisut ja päätelmät

Jos jotain kielteistä (K) tiedetään tapahtuvaksi niin, että tapahtuma näyttää varmalta, niin tietoon pohjautuen voidaan ohittaa tapahtuman toteutumisen odottelu, ja tehdä ratkaisu, jolla tapahtuma voidaan välttää.

Jos tapahtuvasta ajatellaan vahvasti, mutta silti jätetään avoimeksi se, onko tapahtumaan olemassa jokin estävän toimenpiteen lisäksi olemassa jotain parempaa, ei-brutaalia jne, niin on pakko elää ja odotella jonkin vaihtoehtoisen ilmenemistä.

1.  Onko tarpeen ottaa riskiä, että K tapahtuu?
2.  Onko tarpeen ottaa riskiä, että ohitetaan valmistautumisen mahdollisuus, sekä uudet ehkä jatkossa tarvittavat löydökset, jotka ovat otettavissa odottelun myötä, ennen Kn tapahtumista?

K voi olla tosiaan täysin determinoitu, jos ajattelee nykyhetkeä ja siihen liittyviä asetelmia. Mutta miksi ajanhetki Kn toteutumisen liepeillä olisi jotain, jossa ei olisi omia mahdollisuuksia?

1-kohta tarkoittaa sitä, että tuleva hetki otetaan nykyisillä ehdoilla. Toisaalta mennyttäkin arvoidaan yleensä nykyisyyden ehdoilla. Siis sitä historiaa.

Mistä on kyse?

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 5937
  • Etevä ajattelija
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #10 : la 15.10.2016, 15:18:06 »
Tuntuu oudolta ajatella, että kadulla tallaa vastaan joku tyyppi joka ajattelee, että onko tarpeen ottaa riskiä, että ohitetaan valmistautumisen mahdollisuus, sekä uudet ehkä jatkossa tarvittavat löydökset, jotka ovat otettavissa odottelun myötä.
hibiskus: Aion nöyryyttää vuotena 2017 edelleenkin Sepeä, joka toivotti hyvissä ajoin hyvää uutta vuotta Jatkumolle.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6466
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #11 : su 20.11.2016, 20:12:55 »

Kyllä se edellinen kaavalilu tuntuu edelleen tolkulliselta.

Olen huomannut, että jos kokee uutta, niin sitäkään ei kannata ilmaista, vaan tulee jättää mahdollisuus kokea sama niin paljon kuin tulee kokemuksen kautta selväksi. Sen jälkeen voi vielä kirjoittamalla vahvistaa juttua, ja luoda sitä sidosta kielelliseen ilmaisuun eri lailla.

Sepe ei varmaan huomaa, että kyseessä on byrotekniikan vastakohta ts bottom-up, sen sijaan, että yritettäisiin mahdottaa jotain todelliseksi ihmiselle, tai yleisemmin totuudeksi.

Huomaa vain miten tärkeää on kasvaa, eikä leikkiä kasvanutta. Miten voi ottaa, jos ei ole siellä asti, jossa asian saa haltuun? Aika usein ihmiset kurkottavat, ovat ottavat kuvitelmissaan loikkaa, ja toimivat sen jälkeen kuin asia olisi saatu.

Tulee mieleen tästä myös oppi, omaksuminen ja sisäistäminen. Jos tilanteet opettaa itselle väärin, niin voi olla vaikeaa saada joihinkin tilanteisiin sitä omaksuntaa, joka veisi asioita eteenpäin. Sen takia ei pitäis sanoilla sinetöidä etukäteen, eikä liian aikaisin koettua.


LISÄYS

Myös kirjoittaessa tulee huomioida kirjoittamisen mahdollinen kaventava vaikutus jotain teemaa käsitellessä. Rakennettu ohjaa jatkoa, ja aika usein suppenevasti. Joskus onnistuu hajoittamaan itsensä, ja joskus harvemmin pysyy sopivassa rouskutuksessa pitemmän aikaa.

Ja vielä eräs havainto.

Jos joskus tietäisi alussa, mihin sormensa pistää, niin voisi epätoivo vallata monen etenemisen kohdalla. On hyvä, että asioita paljastuu sopivaa tahtia, ettei tehtävän työmäärän ja kuormituksen tajuaminen lannista saman tien. Näitä löytyy jokaisella. Alkukäsitys oikeanakin voi joskus olla erittäin huono juttu, ja parempi voi olla tietämätön edessäolevasta.
« Viimeksi muokattu: su 20.11.2016, 20:20:12 kirjoittanut Juha »

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 5937
  • Etevä ajattelija
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #12 : su 20.11.2016, 20:20:52 »

Sepe ei varmaan huomaa, että kyseessä on byrotekniikan vastakohta ts bottom-up, sen sijaan, että yritettäisiin mahdottaa jotain todelliseksi ihmiselle, tai yleisemmin totuudeksi.


Ei, Sepe ei todela huomaa.
hibiskus: Aion nöyryyttää vuotena 2017 edelleenkin Sepeä, joka toivotti hyvissä ajoin hyvää uutta vuotta Jatkumolle.

Poissa mikainen

  • Konkari
  • Viestejä: 568
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #13 : ma 21.11.2016, 01:22:36 »

Sepe ei varmaan huomaa, että kyseessä on byrotekniikan vastakohta ts bottom-up, sen sijaan, että yritettäisiin mahdottaa jotain todelliseksi ihmiselle, tai yleisemmin totuudeksi.


Ei, Sepe ei todela huomaa.

Veikkaan, että kyseessä on vastakkainasettelu virastossa asioimisen eli byrotekniikan ja kännäämisen välillä.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6466
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #14 : ti 13.12.2016, 07:36:44 »

Tuntemuksien synty

Sanotaan, että kipu syntyy aivoissa. Öh.

Minusta aivot on silta elimistönosien välillä. Kun siltaa pommitetaan eri lailla, voi syntyä yhteydettömyyttä kehonosien välillä. Tämä yhteydettömyys johtaisi joskus mm tieton kehonosan amputoitumiseen, vaikka kehoon olisikin muita yhteyksiä, kuten verisuoniyhteys.

Tulee mieleen arvella, että tuntemukset, kivut jne, ovat hankauksellista yhteyttä. Kehon-osat ovat toisiinsa nähden ristiriidassa, jolloin ristiriita koetaan erityyppisenä rassaamisena. Positiiviset fiilikset ja olotilat olisi viimekädessä kehonosien sointuvaa yhteyttä, ja sitä tuskin saa ilman ajoittaisia tolkkuyhteyksiä muuhunkin kuin omaan kroppaan, ja sen eri osiin.

Kaikki tuntemukset ovat kehollisia. Toisaalta voi ajatella, että jos synkronia pelaa, ovat kaikki tuntemukset täysin ei-kehollisia jopa, siis oman kehon ylittäviä.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6466
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #15 : ti 14.02.2017, 21:06:59 »

Entä jos kaikkeuden rakenne olisi pääteltävissä hyvinkin pitkälle, ja tosiaan suoraan siitä, mitä voidaan havaita olemassaolevasta?

Tiede on oikeastaan päättelyä, vaikka päättelyn lisänä olisi erilaisia havaintoapuvälineitä, ja rakennettuja koetilanteita, jolloin havaintojen määrää voidaan lisätä, ja erityisesti kohdentaa tietyn kiinnostavan alueen osalte. Tiede-päättelyyn/rakenteluun kuuluu tietysti osa päätelmiä koskevia käytäntöjä, jotka tuntuvat potentiaaliselta, tai ovat osoittautuneet aiemmin hyviksi.

Päättely "tarkkuus-, erittely-, ja seuraus-suuntaisena,..." , siis Xnä (?), eli jotenkin turhan kapeana, ei minusta anna välttämättä koskaan odotettua kokonaisluotettavuuden lisäystä havaitun kokonaisuuden ymmärtämiseen. Mikä johtuu mistäkin, öh, joskus tarkentaminen vie ohi tutkittavan oivaltamismahdollisuuden.

Jos seurauksia ja syy-yhteyksiä hakeva tutkimus löytää joillekin asioille selkeitä osia ja rajauksia, niin tietyn kokonaisuudeksi katsotun (a) tiettyjä osia (b) peukaloimalla voidaan vaikuttaa . Silti ne peukaloitavuudet eivät kerro siitä, että ymmärrettäisiin jonkin kokonaisuuden toiminta ja tarkoitus kokonaisemmin (A). Johonkin osaan (b) päästään kuin hakkeri, jolloin järjestelmää (a) voidaan käännyttää sopivasti kohden sitä (B), mikä vois tuntua hyödylliseltä.

Vaikea lonkalta kirjoittaa napakasti teemasta, kun aika vähän perehtymistä.

Syy-yhteyksiin perustuva tutkimus lienee ihan ok. Tarkoitus oli kirjoittaa siitä, että todellisuuden syy-yhteyksien kattava tunteminen pientä ja yksinkertaistakin asiaa ajatellen voi olla vaikeaa, siis kattava tunteminen. Jos jollain tapaa osataan puuttua joihinkin syy-yhteyksien ketjuun, ja tuloksena saadaan jotain toivottua, ei toivotun kasaaminen jotain peukaloimalla tosiaan tarkoita sitä, että a, ja onnistuneeksi apuvälineeksi käännetty juttu (r) ymmärrettäisiin laajassa kokonaisuudessa, ja eri yhteyksissä, vaan ehkä riittävästi jossakin, että jotain hyödynnettävyyttä syntyy.

Elämä ja koko olemassaolo eri osineen on eri tavoin liittyneenä tosiinsa. Olosuhteita voidaan saada kohden toivottua, mutta elämä ja olemassaolo kokonaisemmin on sellainen, jota emme kattavasti käsitä. Peukalointi, ja peukalointimahdollisuuksien selvillesaanti, sekä luonnon osien ja ominaisuuksien tuntemuksen avulla tehty hyödyllinenkin rakentaminen ei anna tietoa niin paljon kuin kuvitellaan, vaan esiin voi tulla kuvaukset ja rakentelut, joissa näkyy se, mitä itse tarvitsemme, ja millä on sopivaksi koettua tai potentiaaliselta vaikuttavaa suhdetta meihin itseemme.

Havainnointivalmiutta tarpeisiin sitoutumatta ei ole, tai jos on, sellainen resurssientuhlaus kuolee pois mahdollisuuksien joukosta. Mikä on se havainnointivalmius, jota erilaiset tarpeemme voivat ylläpitää, ja parhaassa tapauksessa terävöittää osana toimintaa? Havainnointikyky, sen ylläpito ja terävöityminen on jotain, mutta entä laajuus? Mitä laajempi ja kattavampi on erilaisten osasten onnistunut kytkentäkuvaus, sen suurempi osa kokonaisuutta tulee kuvatuksi, ehkä ymmärretyksi ja viimein eletyksi.

Havaittavat ovat osa todellisuutta, vaikka suhteessa havainnoitsijaan, joka taas on sidottu tarpeisiinsa. Havaitusta rakennetut ideat ja muut tuotteet ovat todellisuuden johdannaisia, jotain todellista todellisuudenosien summailijaa vasten. Johdannaiset ovat osatodellisuuden tietynlaisia viitesummia, eli olemassaolemattomina ideoinakin niillä on jotain arvoa suhteessa siihen, minkä pohjalta johdannaiset erottuvat vasten havainnoijaa.

Havainnoija rakentuu itsekkin tietyistä osista, ja tosiaan niiden ristiriitaisuudesta (=tarpeet), joten osat saavat aikaan erilaista suuntautumista muuhun, jolloin havainnoija on tarpeidensa puolesta tarvitsevuutta kokeva muuhun, ja voi näin löytää itsensä osana muuta. Mitä suuremmassa voi olla osana, sen vakaampi tilanne, tosin kytkeytymiä on välttämättä oltava enemmän. Toisaalta olla osa suurempaa on nimenomaan sitä, että on niitä kytkeytymiä.

Tarpeiden kaikki ratkaisemiset eivät ole hyviä. Olemassaolon puolesta kytkeytymishakuisella voi olla parempi mahdollisuus pärjätä. Jos olemassaolevaa tarvitsee hakkeloida paljon sopivaksi, voi se tarkoittaa liiallista rikkomista suhteessa muuhun ja kokonaisuuteen, jolloin voi arvella sitä, että kytkeytymisen sijaan kyseessä on "siltojen polttaminen", tai oman oksan sahaus.

Eläinmaalmassa on lajeja, jotka ovat yhteysorjentoituvia, ja toisaalta niitä, jotka vain porskuttavat, miten onnistuvatkin suhteessa muuhun. Ne hakevat ja ottavat tarvittavan, ja jos eivät saa, kuolevat pois. Yhteysorjentoituvat järjestäytyvät jotenkin, että tarvittava löytyy jotenkin hienovaraisemmin, niin paljon muuta rikkomatta.

Ihmiset ovat pitkäikäisiä. Samoin mm delfiinit, norsut, ... Ovat meidän mittapuun mukaan fiksuja. Silti esim tiede ja selviytyminen painottaa kavennetumpaa selviytymistä, jossa ns veri lentää, eikä armoa ole, ja asiat tunnetaan atomitasolta aina välineeseen saakka. Jos luonnossa on jotain brutaaliuden kautta menestyvää, niin se onkin yllättäen hyvin toimivaa, josta voi oppia ihminäkin jotain tärkeää painotettavaksi. Toisaalta fiksuutta arvostetaan myös, tosin sekin arvostus ei poikkea edellisestä käyttötavasta.

Rikkominen ja resurssien tersintä on kapeuttavaa, kuten on siihen liittyvät tilatkin (sota, addiktio, tuhoaminen, ...) usein kielteisiä, ja selviytymistä voi olla esim väliaikaisena, niin housuun lasku on varmaan todettava omaksi jutukseen, ilman suurempia ihannointeja. Jos on pakko, niin sitten.

Tiede ja teknologia voi olla hullua kuten Linkola sanoi. Kivikirves oli liikaa. En ajattele näin kärjistetysti, mutta kaventuman kautta elämänvoiman hakeminen ei voi olla erityistavoite ihmiselle, joka sentään poikkeaa simpanssista jotenkin, vaikkei paljoa. Tiede voi tunnustaa simpanssin, koska simppu on hiukan selkeämpi tapaus, tai jos ei se, niin ehkä jokin laaka-mato. Varmasti totta, jos tiedekin noiden takana. Jospa olemme silti enemmän totta tällaisina, vaikka tiede ei meitä olemassaolevina yhtä hyvin voikkaan tukea?

Liittymättömämpi on särkyvämpi. Tilaa ja pysyvyyttä hakeva sopeuttaa ja sopeutuu, tosin energiatalous voi olla niin ja näin, koska sovittautuminen vie energiaa puolin ja toisin. Saumaton on osa sitä, jossa asiat toimii, ja olemiseen ei liity kitkaa, eikä hajoittavia voimia tai liian paljon epätaloudellisuutta. Saumaton ei koe niin paljon hierrettä, joten se ei tule niin äkkiä kolhiutuneeksi kaiken keskellä, eikä uuvu niin paljoa.

Arkipohdintaa. Ehkä tässä kuvautuu länsimaisuus vasten jotain toivotumpaa. Alkutekijöiden perustavalaatuisuus voi näkemysten puolesta liittää ihmisiä, paljon kiistattomammin. Merkittävän näkemyspohjan tunnustaminen yhteiseksi on jotain, joka on perinteisemmin tarjoutunut toisin. Yhteisyys voi syntyä siitä, että tunnustetaan luku 1 ja 2, ja erimielisten kanssa tapellaan, jolloin merkittävyyden pelissäolemista ei voine kiistää. Jumallallisuuden tarve taitaa tulla esiin varsin yllättävillä tavoilla.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6466
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #16 : su 05.03.2017, 15:07:32 »

1.  Ei tarkkuutta ilman kokonaisuutta.
2.  Ei kokonaisuutta ilman tarkkuutta.

Vaikka olisi tarkka, mutta jos se tarkkuus hiertäisi, tulee tarkkuudesta ongelma tarkkuuden toteuttajalle jne. Joten systeemisesti 1, tosin ilmenevä ongelma voi olla tehnyt tehtäväänsä, ennenkuin korjaavaa tai "korjaavaa" saadaan aikaan.

Jos totta, niin 2-kohta viittaa puolestaan siihen, että kokonaisuudesta tulee yhä enemmän joko hakkelusta siis liittymällisempää, tai suoremmin ajatellen osa jotain hienorakenteisempaa koontaa. Hienorakenteisempaa syntyy sopivan hakkeluuden seurauksena. Nokkela tekee hakkelusta, ja hakkelullisemmasta syntyy entistä nokkavampi, joka jatkaa paremmalla tarkkuudella.

Mieleen tuleva johtopäätös voisi olla vaikka sellainen hassutus, että anarkia (esim parjattuna ilmiönä) ei lähde uudemmasta ja uutta haikailevasta ja vanhaa romuttamaan pyrkivästä, ja anarkistisemiksi katson alkuperä on enemmän toisaalla, vaikka se ilmenisikin suoremmin ottaen paikallistettavammin.

1-kohta on selkeä. Jotta 2-kohta olisi totta, eli olisi kestämättömyyttä tiettynä kokonaisuutana, eli johonkin suuntautuisi jännittäviä voimia, laajemmin ajatellen ilmenevästä epävirtaviivaisuudesta johtuen, siis järjestyksenalaisuudesta. Systeemi voi olla osa suurempaa, mutta itsenäisemmin kokeutuvina osina se olisi järjestyvä, siis merkki sovittautumattomuudesta suhteessa muuhun. Tiettyä osaksi hahmottuvaa ei voi olla ilman jännitettä, eli koentaa ei ole, jos on osa seesteistä rakennetta.

Elämä voi tosiaan olla se järjestyvä, ja elämänrakentajat ovat niitä, jotka paiskovat duunia jännitteenalaisena. Kun jännitettä ilmenee jossain, se kohdistuu yhteyksien kautta siihen valmiimpaan, jo-rakentuneeseen välivaiheeseen, jolloin aiempi kohtaa ennenpitkää sopivaa uudistusta, jolloin uutta kestävämpää toteutuu, ja nimenomaan tätä toista vaihetta ajatellen, ja sopeutumaa, työstötulosta ilmenee sopivaa tahtia, ei liian hitaasti, eikä liian nopeasti.

Jos kokonaisuuteen suuntautuu jännitettä, joutuu osa siitä pilkontaan, ja osaksi uutta järjestystä, ja uusi suuntautuu linjaan vasten isompaa saumattomuutta, joka saa sitä mukaa mukaantulomahdollisuutta johonkin, jonka ei enää tarvitse kokea jännitettä niin paljoa muusta kuin siitä klöntimmin mukanaolevasta.

Siinä hakeutuvaa sekotarinaa kohden loppupäätelmällisempää, jolle ei aseteta mitään erityistakuita.

Koentapuolta oli kerrottu liikaa niin, että jännitteisyyttä olisi koettavissa vain tietyissä rakennekokonaisuuksissa. Jos jotain epäsaumatonta on, kokeentuu se kaikkialle, myös pienimpiin osasiin, jotka tosin ovat sillä tavoin olemassaolovakaita, että järjestäytymistyön pilkkovaan puoleen joutumista voi arvella epätodennäköisemmäksi. Ellei jotain erityistä. Jos elämänjännite suuntaa asioita, on jännitteenmukaisemmat ruodussa, vaikka enemmän täriseviniä, ja vain se elämänjänniteelle turrempi on sitä, mikä voi kokea selkeämpää osaksitulemisen siirtymä-ihmettä, mikäli projekti etenee.

Ehkä pienet jyllää vahvimpina. Siitä olisi oikeammin ja abstraktimmin kertoen kyse mm dinojen poistumisessa. Yhä tiivisrakenteisemmasta koostuvat erilaiset menijät jättävät yhä vähemmän mahdollisuutta sille olomuodolle, joka on kestävyyttä ajatellen höttöisempää. Tiivisrakenteisuus kestää jännitettä paremmin, vaikka joutuukin suurempien voimien murjomaksi, ja kauttaaltaan pienempienkin, joita ajatellen on kuitenkin selkeämpää särkymättömyyttä. Tutisijana on vain isompi, tai ne pienten liittymäkokonaisuudet, jotka ovat kasvaneet liikaan ristriitaan suhteessa muuta.

Jätän kirjoituksen, vaikka ei liene suoraan kommentoimisen arvoinen. Kyseessä on vähän evoluutio-teorian kaltaiseen viittaavaa rakentelua.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6466
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #17 : su 05.03.2017, 15:18:52 »

Tiedettä pidetään varteenotettavana lähestymistapana. Se tarkentaa, se myllää höttöä. Toisaalta tarkentamisen avulla rakennetaan sitä, mikä on usein höttöä, ainakin ihmiselle tärkeissä sovelluksissa, joten tieteestä lähtevä soveltava ja ilmaantuva suorituspanos ei kokonaisuutena anna oikein sitä kuvaa, mitä sen menetelmästä ja vankasta tarkkuudesta voisi päätellä.

On vankkaa pohjaa sovellettavaksi johonkin, mutta seurauksena jotain elinkelvottamaksi koituvaa. Seuraus tosiaan siitä, että soveltamisessa ei toteudu kaikki suhteellisuudentajuisuus, vaan terästäytyminen, jonka kanssa ei tulla toimeen. Joten ehkä tieteen mukanatuomat kärjet tekevät hakkelusta siitä itsestään, viimein vaikka siten, että ihminen ja tieteentekijä pilkkojana väistyy, ja korvautuu paremmalla virtaviivaistajalla.

Höps.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6466
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #18 : su 12.03.2017, 10:07:11 »

Mitä yhteistä on abstraktiivisyydellä ja fysikaalisella atomaarisuudella?

Abstraktius on ei-käsinkosketeltavaa, ja tämä ei-käsinkosketeltava "otus" voi ilmetä konkreettisemmin, jollain tapaa, tai se ei-käsinkosketeltava kertoo jotain konkreettisemmasta maailmasta, ja niin, että konkreettiseen saadaan selkeämpää näkemystä, otetta, ... siis (mahdollisesti) jotain tarvittavaksi koettua suoraan tajuttavammaksi ja sovellettavammaksi, tai osaksi yleisempää valmiutta.

Abstratiot voidaan kohdistaa moneen konkreettisen maailman tilanteeseen, eli jotain sovellettavuutta voi olla paljon, laajasti. Esim käsite tai senomainen: ihminen, voidaan kohdistaa moneen kaksijalkaiseen kohdattavaan, jne, jolloin käsitteen kohdistamisen konkretiamaailmaan, siis konkretisointi jonkin reaali-tapauksen kautta on mahdollinen, mutta toisaalta konkretisointi ei ole aina mitenkään välttämätöntä.

Tolkulliset abstraktiot ovat kohdennettavissa soveltavasti kaikkeen siihen konkreettiseen ja näiden suhteisiin, joissa toimivuus abstraktioiden käyttäjän kannalta toteutuu riittävän saumattomasti. Tiettyjen abstraktioiden (Ax) haltijaa (Hx) ajatellen Ax on joukko, jota voi soveltaa materiaalisen reaalimaailman olioihin ja näiden suhteisiin (Rx) siinä kun riittävää saumattomuutta syntyy Ax:n ja Rx:n välillä. Rxssä toteutuu abstratiot Ax, jos Ax on jotenkin soveltajan kannalta tolkullisesti löydetty reaalimaailmasta.

Vastaavasti on reaalimaailman rakenteita Ry-1, Ry-2 ..., jotka ovat pohjajana noille Ry:tä koskeville olioille ja näiden suhteille. Jos vaikka Ry on vesimolekyylikokonaisuus, voi Ry-1 olla vesimolekyylin (h2h) koostavat osat vety (h) ja happi (o), sekä vedyn ja hapen välinen keksinäissuhde (S_h2o), kuvattiinpa sitä fysikaalisesti tai jotenkin, kunhan näyttää toimivan.

Oleellista kerrottavaa oli se, että fysikaalisesti ottaen veden erilaisen olemassaolon voi nähdä pohjautuva atomaarisemmalle rakenteelle, joka on samalla myös konkreettisesti olemassaoleva. Atomaarisempi pohja (R<) riittävän pitkältä lähtevänä (myös tajuttavana) fysikaalista maailmaa koskien on jotain, jonka voi nähdä olevan pohja hyvin monelle asialle, jotka näkyvät enemmän ja enemmän makroisemmassa maailmassa (R>).

Yhä paremmin yleistävä abstraktio liittää konkreettista yhteen, tosin jollekulle tajuamiskykyiselle, ja kuvattavasti ja tajuttavasti, siinä missä konkreettista liittyy yhteen yhä enemmän jostain atomaarisemmasta konkreettinen aineksesta. Yleistävän ja osuvan abstrahoinnin kattavuushyppy saattaa yhä enemmän ainesta tajuttavasti (ja ennenpitkää ehkä myös selkeämmin muille kuvattavasti) yhteen, siinä missä yhä suurempaa koostuu suoraan atomaarisemmasta aineksesta.

Aivan kuin:

Ry(K>) ==>> y-kaikkeus (R, reaalitodellisuudet)
Hx(A>) ==>> x-tajuaja (H, henkilö)
Ez(I>) ==>> z-intuitikko (E, eläin)

Kukin (")toimija(") kasvaa. Nuo voi nähdä myös samassa paketissa, osana kokonaisuutta. z-intuitikko on se, joka liittää meidät (H-puolen) onnistuneesti tai vähemmän niin koetusti muuhun. Voisi verrata vesimolekyylin kahteen vetyyn ja happeen, jotka pysyvät kimpassa, suhteessa (S), jonkin asian takia, jolloin suhteen ja sillan rakentaisi myös se z, tai sen tapainen. Intuitiikka, siis tietynlainen automaatio sopii mielikuvien puolesta ihmiselle, siis tiedostetummasta poiketen, ja jotenkin "ihmislakina" asioita jotenkin määräten. Entä jos jos vesimolekyylin "intuitiikka" (lainalaisuudet) on ajateltavissa aika samaksi? Vesimolekyyli on vakaan oloista, tai jotenkin ennustettavampaa rakenteena, tosin vähempään liittyen, mutta suoraan.

Ihminen on ajautunut puhumaan luonnonlaeista mm tieteen yhteydessä. Yhteisöjä koskien tulee olla ainakin useimpien mielestä lakeja ja käytäntöjä. Tiedostetulle on oltava jotkin säännöt, ja säännöstö saadaan joskus iskostettua selkäytimeen, jossa ne toimivat usein huomaamatta. Kyseessä voisi sanoa olevan jokin rakennettu tai tehty intuitio-aines. Jos onnistunut toimivuus edellyttää käytännössä aina jotain tiedostamattomampaa automaattiyhteyttä tilanteisiin, niin jotta samankaltainen toimivuus saataisiin myös tiedollisemmalle tasolle, täytyy toimet pyrkiä liittämään sopivasti tiedostamattoman taustaohjauksen tukemaksi.

Olemassaoleva taustaarveluani on vaikea nähdä kirjoitetusta, mutta voin kertoa sen tökerömmin näin, että suhteet ja luonnnonlait ovat oikeasti erilaisten vaikuttavien olemassaolevien seurausta vaikutusverkossa. Luonnonlakeja ja jotain kuvaavaa voi kehitllä, kun kokee, aistii ja löytää erilaista, eli voidaan olla yhteydessä muuhun kokevina ja kokemuksista ennustavina, mutta todellisuus on yleisemmin ottaen olemassaolevien jotenkin hahmotettavissaolevien oliokokonaisuuksien keskinäisdynamiikkaa. Yleensä meno on sillä tavoin vakaata, että voi olla järkeväksi koettua, että erilaisia ennusteita joskus ilmenee, ja oletuksia muuksi katsottavasta.

Aika hauska tarina, vai mitä?

(+pv)
« Viimeksi muokattu: su 12.03.2017, 10:20:40 kirjoittanut Juha »

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6466
Vs: Vapaata todellisuuden pohdintaa
« Vastaus #19 : su 12.03.2017, 10:37:39 »

Toimimaton on se,
joka kokeentuu,
ja joskus tiedostuu laajasti,
laajaan pohjaan,
horjuttaen ja haastaen,
kun ei liity osaksi saumattomampaa kokonaisuutta,
jolloin rasite voidaan kokea kielteisenä,
mutta myös positiivisena,
merkkinä elämänvoimasta,
tai elämänvoiman lisääntymisvaiheesta.

Elämän voi nähdä tietynlaisena fuusioitumisena, mitä toimia tuohon voikin laskea mukaan.

Aasiassa on paljon saumattomuuteen liittyvää kulttuuria. Kärsimys vähenee. Menetelmäksi voi tulla myös etäisyydenotto ja irtautuvampi tyyli. Pohjois-Korean tai Venäjän (terroristit, ...) voi nähdä irtautumisen ääripäänä. Länsi voi laajemmin ottaen olla samaa irtautumistyyppiä, vieläpä niin, että irtaantumisvoima on suurempi enemmistöisemmyyden takia.

Kiina muuttui johtavaksi taloudeksi. Liekkö jotenkin tähän aiheeseen liittyvää konkretiaa näkyvämmässä muodossa? Maailmantilannetta ajatellen väkirikas Kiina voi olla eräs mielenkiintoinen seurattava kokonaisuudessa. Väkipaljous luo aidon erilaisen sopeutumistilanteen.