Kirjoittaja Aihe: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 3)  (Luettu 21073 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2502
  • Väärinajattelija
Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 3)
« Vastaus #1460 : to 10.05.2018, 18:48:11 »
Muistelen (heh!), että lähimuistin ongelmat ja keskittymisvaikeudet liittyisivät ADHD-oireyhtymään ja vastaaviin. En halua mitään diagnooseja esittää, sillä en tunne asiaa edes naistenlehtitasolla enkä lähde googlaamaan. Tuli vain nyt mieleen. Käsittääkseni noita oireyhtymiä voi hoitaa lääkkeillä aikuisenakin. Veikkaan, että netistä löytyy päteviä oireyhtymätestejä tällaisten alustavaan testaamiseen.

Ajatus ADHD:stä ei ollut koskaan edes käväissyt mielessäni, kun kuuntelin kerran iltakävelyllä korvalappuradiosta ohjelmaa, jossa aikuiset ADHD-tapaukset ja/tai heidän läheisensä keskustelivat aiheesta. Yksi keskustelija oli taikuri Luttinen. Kun hän kertoi unohtelustaan ja huolimattomuudestaan ja keskittymiskyvyttömyydestään ja mitä kaikkia oireisiin liittyy, tuntui kuin hän olisi kertonut minun elämästäni. Se osui aivan kohdalleen.

Luttisen muistan minäkin, mutta tv-ohjelmasta. Jos itse kärsisin tuollaisista muistiongelmista, niin olisin kyllä aika innostunut kokeilemaan lääkitystä, koska sehän voisi olla "tajunnan räjäyttävä" kokemus, melkein kuin psykedeelinen trippi, mutta vailla hallusinaatioita. Olisi kiinnostavaa tutustua omiin mahdollisuuksiin uudella tavalla. Ehkä voisi päästä johonkin tutkimushankkeeseenkin koekaniiniksi. Vanhemmalla iällä ei ole enää helppo uudistua. Joiltakin ihmisiltä se kuitenkin onnistuu. Joskus sysäyksenä on onnettomuus tai yllättävä takaisku, joskus vaikkapa lääkityksen löytyminen johonkin vaivaan. Pohdin nykyisin aika paljonkin uudistumisen mahdollisuutta. Mikä vielä voisi onnistua ja miten? Kuinka hyvin tunnen itseni? Mitä potentiaalia olen jättänyt käyttämättä?
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3417
Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 3)
« Vastaus #1461 : la 12.05.2018, 01:26:16 »
Puhelinpelko ajattaa turhia kilometrejä. Tänään niitä kertyi 500-600 (en viitsi käydä katsomassa lukemaa auton mittarista). 

Sen sijaan, että olisin normaalien ihmisten tavoin soittanut erääseen liikkeeseen, jolloin olisi käynyt ilmi, että se ei ole auki tänään iltapäivällä, eikä haluamaani tuotetta saisi ostettua muutenkaan (koska se on tilaustuote), lähdin ajamaan autolla liikkeeseen ostaakseni kyseisen tuotteen. Pelkään ja jännitän niin kauheasti puheluja, että en kerta kaikkiaan uskaltanut soittaa, vaikka liikkeen nettisivulla oli puhelinnumero ja kehoitus, että soittakaa ja kysykää. Tuntien ajamisen jälkeen tulin liikkeen pihaan ainoastaan todetakseni, ettei se ole auki.

No, käväisin sentään Tuurin kyläkaupassa, joka ei ole maineensa veroinen. Edellisen kerran olen käynyt siellä päiväkirjani mukaan kesällä 2006. Päivä oli helteinen.


Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13579
Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 3)
« Vastaus #1462 : la 12.05.2018, 09:08:30 »
Vessaa siivotessani, ennen suihkuun menoa, ihmettelin kun on niin omituinen tunne naamalla ja suussakin maistuu ihan juureksille.  ??? Vilkaisin peiliin ja veri valuu pitkin naamaa... Toinen sierain oli siis pettänyt pahemman kerran. Ja olin juuri kasvot pessyt ja kuivannut pyyhkeeseen, melkoiset hurmeet pitkin pyyhettä.

Jälleen kerran huomaan että jollekulle lääkkeet on tarkoitettu, mutta ei ainakaan minulle. Olen nyt allergia-aikana satunnaisesti imppaillut Vicks-nenäsuihketta että pysyisi rööri paremmin auki, ja se kai se sitten on kuivattanut limakalvon sieraimesta.

Kautta viime vuosien olen toistuvasti huomannut lääkkeen kuin lääkkeen kohdalla että siitä koituu minulle jotain ikävyyksiä. Särkylääkkeistä useimmille olen allerginen ja ne joille en ole, aiheuttavat aina lähes väistämättä vatsakipuja jonkin aikaa käytön jälkeen (jopa parasetamoli). Äh, emmä jaksa edes alkaa funtsailemaan mitkä kaikki lääkkeet ovat aiheuttaneet toisen vaivan kun olen yrittänyt parannella ensimmäistä vaivaa. Aina tulee joku kiekumaan että tottakai lääkkeissä on sivuvaikutuksia, mutta eivät ne mielestäni niin pahoja saisi olla että tulee kokonainen uusi ongelma josta ei meinaa päästä sitten millään. Onneksi tuo kärsä edes on yleensä korjaantunut aika nopsaan jos se alkaa verta vuotelemaan.
"The artist is the true seer and prophet of his century, the justifier of life and as such, of course, a revolutionary far more fundamental in his penetration of the social mask of his day than any fanatic idealist spilling blood over the pavement in the name simply of another unnatural mask."

JC

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9502
Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 3)
« Vastaus #1463 : la 12.05.2018, 11:31:07 »

Tuntus siltä,
että foorumiopiskelu on todella kehittävää,
tosin samalla pitkäjänteistä touhua.

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2172
Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 3)
« Vastaus #1464 : la 12.05.2018, 15:11:14 »
Olen laiskotellut koko päivän ja siitä hyvästä pukkaa morkkista.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8513
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 3)
« Vastaus #1465 : la 12.05.2018, 21:12:29 »
Eräästä minua 10 vuotta nuoremmasta kaveristani ei ollut kuulunut vähään aikaan mitään, kunnes saapui etsimään eilen ravintolasta, selvin päin. Minulla ei ole oikeastaan koskaan puhelin mukana kun lähden ryyppäämään, ja hänkin kyllä tietää sen. Lähiomaisensa kuolee luultavasti tänä yönä tai viimeistään huomenna, liian myöhään diagnosoituun ja erittäin aggressiivisesti levinneeseen syöpään. Löydöshetkestä annettiin alle kuukausi elinaikaa, ja nyt on kolme viikkoa kulunut. Sen vuoksi hänestä ei ollut mitään kuulunutkaan. Omaisen vointi oli romahtanut eilen. Olen ehdottomasti kriisiapuna, minulla kun on läheisten menettämisestä viljalti kokemusta. Mutta tuntuu todella pahalta nähdä, miten hukassa ja shokissa kaveri on. Tämä on hänelle ensimmäinen kuolema lähipiirissä, joten hänelle kaikki tuntuu epätodelliselta ja kaoottiselta. Lupasin olla läsnä koska ja milloin tahansa, kun vain tarvitsee. Onneksi hänellä on sisaruksia ja tiivis lähisuku, joten en kuitenkaan ole ainoa, joka kantaa huolta ja elää surussa mukana. On kuitenkin hyvä, että olen mukana, tietyllä tapaa emotionaalisesti ulkopuolisena.

Nämä tilanteet kuitenkin muistuttavat aina myös omista menetyksistä, vaikka asioista puhuessa (Eli kuunnellessa) sitten keskittyykin vain toiseen ihmiseen.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2502
  • Väärinajattelija
Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 3)
« Vastaus #1466 : la 19.05.2018, 16:12:22 »
Parvekeistutuksessa avautui ensimmäinen (saattaa jäädä myös ainoaksi) tulppaani, joka on oranssin värinen kuin...prinssi Harryn tukka. Ulkona auringonpaiste niin kuin Britannian juhlaväelläkin. Hieno päivä unohtaa huolet hetkeksi.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8513
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 3)
« Vastaus #1467 : la 19.05.2018, 20:58:43 »
Sain naispuoliselta ystävältäni ison kasan vanhoja ja uudempia valokuvia, aikajanaa saagan edetessä n. 20 vuoden verran. Pääsyy setin lahjoittamiseen oli ennen kaikkea se, että näitä kuvia ei ole voinut ikinä laittaa mihinkään perhealbumiin, ja nyt lapsensa ovat jo niin vanhoja, etteivät nämä fotot ole heidän silmilleen, heh! Perheensä muuttaa uuteen kotiin ja samalla oli hyvä hankkiutua eroon kaikesta muustakin ylimääräisestä ja turhasta, parhaista kuvista hän jätti itselleen edelleen osan (Alun perinkin tuplakuvia).

Kuvia on kertynyt yhteisistä bileistä ja juhlista, etkoilta ja jatkoilta, synttäreiltä, festareilta (Sekä Suomesta että muualta), mökkireissuilta, ulkomaanmatkoilta jne. Yhteisiä ja vähemmän yhteisiä kavereita kuvissa vilisee varmaan 200 ihmisen verran, koska osassa reissuista on mukana runsaasti enemmänkin kaveriporukkaa, kuin vain ydinpiirimme. Ei ole kuvan kuvaa, että olisin selvin päin! Eipä sillä, ei ole selväpäisiä kuvia kenestäkään muustakaan. Olen nauranut ja muistellut kuvien tapahtumia pitkin päivää, hillitön setti! Turha kuvitellakaan että häpeäisin mitään, 20 vuoteen ja hurjaan nuoruuteen mahtuu melkoinen määrä tapahtumia.

Bonuksena setissä on samalla kolmen entisen lemmittyni valokuvia (Yhteiskuvia) eri ajoilta, joita en ollut aiemmin edes nähnyt. Siis heistä, joiden kanssa ehdin seurustella useamman vuoden, muuten on kyllä sitten myös kaiken maailman festariheiloja ja lyhyempiä tuttavuuksia... Hilpeintä se, että ystäväni on kuvannut minua myös sammuneena, nukkumassa ja juuri heränneenä - viime mainitut sentään itsekin muistan. Sammumiskuviakaan en ollut nähnyt aiemmin, on pitänyt sen yllärinä kaikki nämä vuodet!

Onneksi lapsukaisensa eivät ole nähneet näistä mitään: sammuneena mökin kuistille (Mikäli sekään 400 neliön kelopalatsi nyt on "mökki"), metsään, pöytään (Sekä pöydän ääreen, että sen päälle), laiturille, sohvalle, riippukeinuun, laivan kannelle keskellä kirkasta päivää... Sammuilukuvissa huvittaa se, että olen joka kuvassa sammunut autuas hymy huulillani. Minulla oli taipumus sammua jossain vaiheessa, muttta sitten elvyin taas kuin napista painaen ja juhlat jatkuivat, kuin ei mitään. Olen valvonut tyypillisesti myöhäisimpään ja katsonut vielä lopuksi, että kaikki on järjestyksessä. Vanha vitsi reissuilta on sekin, että mitä minulla ei ole mukana, sitä ei yksinkertaisesti tarvita. Ulkomaanreissuilla tosin on messissä vain rahaa, passi, luottokortti ja lähes tyhjä matkalaukku, koska muun sälän saa ostettua aina paikan päältä...

Olen kuvista erittäin hyvilläni ja kiitollinen. Ne muistuttavat osaltaan tietyistä perusprinsiipeistä:

1. Prinssi on aina prinssi, vaikka makaisi ryysyissä katuojassa.
2. Elämää on toisinaan hyvä tarkastella myös sieltä katuojasta, mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan.
3. Lähipiirini naiset ja eksät ovat yleisemminkin pelastaneet fyysisten muistojen pysyvyyden valokuvillaan, koska olen itse ollut helvetin muistamaton räpsimään kuvia, eivätkä niitä muutkaan miespuoliset kaverini liikoja ole otelleet. Itse otettujen kuvien puute on harmittanutkin monet kerrat, mutta vaikka nykyisin on kännyköissäkin hyvä kamera, niin edelleen tuppaa kuvien ottaminen unohtumaan.

Valokuvien malja!
« Viimeksi muokattu: la 19.05.2018, 21:11:41 kirjoittanut Renttu »
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao