Kirjoittaja Aihe: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)  (Luettu 23383 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Rampsi

  • Konkari
  • Viestejä: 1158
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #20 : ti 16.05.2017, 03:40:01 »
Vittuako te kirvat inisette kun ette asiasta mitään tiedä.
Vopi vitti minkä teki Ruzlanas!!!

Paikalla Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4224
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #21 : la 27.05.2017, 08:18:16 »
Ajelin eilen perjantaina yhdeksästä yhdeksään (eli sen ajan, milloin pysäköinti on maksullista) Helsingin, Vantaan ja Espoon alueella kierrellen erilaisissa kaupoissa, muutamissa parikin kertaa sekä useissa saman ketjun liikkeissä. Kevra (lasikuitua), Tokmannit (joitakin nippeleitä), K-rauta (kauhistelin hintoja), Motonetti (kauhistelin hintoja), Bauhausit (maalia), Ikeat (kauhistelin ravintolan jonoa ja ostin toisesta liikkeestä tuolin, jonka kuljettaminen auton peräluukussa ja puoliksi sen ulkopuolella olisi oman tarinansa aihe), Lidl, Jumbo... olikohan niitä nyt vielä muita. Ah, iso Puuilon liike unohtui, kun ajoin aina ohi.

Edellä oleva selostus ei liity aiheeseen muuten kuin taustakertomuksena sille, millaisissa olosuhteissa kuuntelin pätkittäin autoradiota. Aurinko paistoi, oli lämmintä, ja puut olivat kesäisen vihreitä (siellä, missä asun, hiirenkorvat juuri ja juuri vihertävät ja viimeiset lumikasat sulavat räystäiden alta). Oli siis kesätunnelma mitä parhain. Aukaisin ikkunat ja välillä jopa kattoluukun. Välillä alkoi sataa kaatamalla, ja takanani avonaisella BMV:llä ajanut pariskunta kastui likomäräksi. Pahin sadekuuro tuli silloin, kun autot olivat pitkään pysähtyneenä risteyksessä. Näin peilistä, kuinka auto pysähtyi risteyksen jälkeen linja-autopysäkille. Ehkä pariskunta alkoi panna kattoa paikalleen.

Olen älyttömän huono suunnistamaan, joten ajeluni oli (ja on yleensäkin) harhailevaa. Suunnitelma ja päämäärä muuttui sen, mukaan mihin suuntaan satuin milloinkin vahingossa kääntymään. Välillä itään, välillä länteen.

Ja nyt varsinaiseen asiaan. Radiossa puhuttiin pitkään ns. kesäkumikampanjasta ja sen taustamusiikista ja historiasta ja kaikenlaisesta asiaan liittyvästä. Muistelen kuunnelleeni radiosta muitakin ohjelmia, joissa puhuttiin seksistä ja seksuaalisuudesta ja näistä aiheista kirjoitetuista kirjoista.

Jos radiotoimittajien tunnelman maalailua ja puheita on uskominen, edessä on pitkä kuuma kesä seikkailuineen ja kesäkumeineen.

Miltä niistä ihmisistä tuntuu kuunnella tuollaisia ohjelmia, jotka kärsivät yhdestä perustavaa laatua olevasta - mutta kenties kaikkein vähiten puhutusta - seksuaalisuuden ongelmasta - nimittäin siitä, että mitään seksiä ei ole. Ei siis ole käyttöä eikä tarvetta kesäkumeille. Joka paikassa toitotetaan, että ihmiset ovat seksuaalisia olentoja, ja seksiä on siellä ja täällä ja joka puolella aina ja kaiken ikäisenä. Kuitenkin on paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään.

Kuuluin edellä mainittuun ryhmään koko teini-ikäni ja vielä siitä eteenpäinkin. Ainoa lohtu olivat haikeat muistot siitä, millaista oli ollut yhden kesän kestänyt seurustelu 15-vuotiaana. Mutta ei siihen nyt mitään seksiä ollut kuulunut. Huippua oli ollut se, kun olin saanut riisua tyttöystäväni puseron - sillä edellytyksellä, että huone (eräs laivan hytti) pimennettiin säkkipimeäksi. No, parempi sekin kuin ei mitään. Kaveripiirissäni ei monellakaan ollut tyttökaveria tai mitään kokemuksia tytöistä. Eikä näistä asioista puhuttu. No, jotkut puhuivat, mutta tällaiset ihmiset olivat poikkeuksia.

Syyt tuntuvat tutuilta... 

http://elaparemmin.fi/blogi/8-hemmetin-hyvaa-syyta-miksi-et-loyda-parisuhdetta-etka-saa-seksia/

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15070
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #22 : la 27.05.2017, 08:40:22 »
Vai onko seksikysymyksissä osin kyse siitä, että media ja yhteiskunta korostaa hedonismia ja egoismia. Kaikkea pitää saada kokea, mitä katsotaan pornosivuilta ja luetaan Reginan tarinoissa? Vähätellään avioliittoa ja parisuhdetta? Korostetaan rosameriläisen minäminäasennetta, jossa MINÄ on keskeinen, ei perhe, yhteisö tai ne muut.

Yhteiskunta on liberalisoituessaan eittämättä ajautunut myös tuohon hedonismin ja egoismin palvontaan. Onko vain hyvä asia, koska huonoja puoliakin on.

Luulen, että lopulta parisuhteiden väheneminen johtuu jostain aika päinvastaisesta. Ei hedonismista ollenkaan. Juuri tämän päivän Hesarissa oli juttua lapsettomuudesta. Se ei olekaan vain kouluttautuneiden naisten "ongelma". Nimenomaan Suomessa ei olekaan näin, vaikka muualla vielä kyllä tällainen ilmiö on. Sen sijaan Suomessa erityisesti on kasvanut kouluttamattomien lapsettomuus ja vieläpä kouluttamattomien miesten lapsettomuus. Vähän siis haiskahtaa siltä, että käytännöllisesti suuntautunut suomalaisnainen vaatii mieheltä ominaisuuksia, joita ei näistä onnettomista huonosti pärjäävistä miehistä oikein löydy. Pitäisi olla puhtia ja osaamsita. Pitäisi olla kykyä tuoda rahaa perheeseen käymällä kohtuullisesti palkatuissa töissä ja olla vakaa janalsija työmarkkinoilla. Mieheltä siis odotetaan juuri niitä perinteisiä miehelle kuuluvia ominaisuuksia. Toki niiden uusien lisäksi eli kykyä ja halua osallistua myös lastenkasvatukseen ja kotitöihin. Jos tällaista ei mies pysty uskottavasti tarjoamaan, ei naisella oikein ole tarvetta kiviriippamiehelle. Juuri käytännön arjessa, sillä hedonismiinhan toki riittää pelkkä sopiva sukupuoli. Siinä ei tarvitse olla pitkäjänteisyyttä ja arjessa toimivia taitoja, koska kyseessä on vain hetken huuma ja silloin voi travittaessa vaikka pitää silmät kiinni ja turvautua mielikuvitukseen.

Tässä siis suomalaisnaisen käytännöllisyys, suunnitelmallisuus ja perinteinen mieskuva nousevat heikosti koulutettujen miesten esteeksi löytää parisuhdetta. Jutun mukaan lapsettomuus on nimenomaan tyypillistä niillä, joille ei koskaan oikein muodostukaan kunnollista vakaata parisuhdetta. Sen sijaan ne, joilla sellainen on, kompensoi tilannetta syntyvyyden kannalta hankkimalla perheeseen useampiakin lapsia.

Syntyvyys tai kouluttamattomien miesten sinkkuus eivät siis ratkea vähentämällä naisten kouluttautumista, koska Suomessa lapsetomuus ei enää liitykään naisen korkeakoulutukseen. Meillä järjestelmä mahdollistaa lasten hankkimisen ilman, että ura tulee mahdottomaksi. Sen sijaan parisuhteen löytäminen ja sen säilyttäminen riittävän vakaana perheen perustamiseksi onkin muodostumassa syntyvyyttä sääteleväksi asiaksi. Mikä - Toope hyvä - kertoo myös siitä, ettei olekaan mitään leväperäisyysongelmaa, joka saa naiset hankkimaan isättömiä lapsia hedonistisesti ja lapsen edusta välittämättä. Päinvastoin naiset kieltäytyvät kelvottoman isäaineksen kanssa suhteilemisesta ja hankkivat lapsia vasta, kun löytyy kunnollinen mies. Tämä näyttää olevan trendi, ei esittämäsi hinku isättömien lasten hankintaan.

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3163
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #23 : la 27.05.2017, 08:49:31 »
Päinvastoin naiset kieltäytyvät kelvottoman isäaineksen kanssa suhteilemisesta ja hankkivat lapsia vasta, kun löytyy kunnollinen mies.

No ehkä tarkemmin sanottuna kelvottomaksi ja kunnolliseksi koetun kuin kelvottoman ja kunnollisen.

Lapsettomaksi jää selvästi suurempi osa miehistä kuin naisista. Julkisuudessa lapsettomuudestaan ja parisuhteettomuudestaan valittavat kuitenkin useammin naiset kuin miehet (oma havainto, ei tieteellinen fakta). Ja aika tavallista on menestyvien miesten sarjaperheellisyys, eli vanha perhe laitetaan kiertoon ja otetaan nuorempi nainen tilalle ja aloitetaan alusta. Joskus jopa lisäännytään samaan aikaan eri naisten kanssa. En tiedä, kuinka kunnollista tämä on, vaikkakin mitä ilmeisimmin se on biologisessa mielessä kelpoista.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15070
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #24 : la 27.05.2017, 08:58:33 »
Kopekilla on hyvää juttua edellä. En minäkään väitä, että tietynlaisten konservatiivisten tai traditionalististen mallien eläminen tekisi maailmasta, yhteiskunnasta tai perhe-elämästä täydellistä. Sanon silti, että yhteiskunnan pitäisi enemmän keskittyä yhteisöllisyyteen nykyisen hedonismin sijaan. Olen kirjoittanut monesti siitä, että mikä tahansa aatesuuntaus ajautuu helposti liian pitkälle. Nyt liberalismi on ajautunut liian pitkälle, jos se kyseenalaistaa perheitä, kahta sukupuolta ja heteroutta parinjatkamisen mallina. Kaikki ideat, mitä mieleen tulevat, eivät ole Kuningasideoita. Yksilökeskeisyys ei ole vain hyvästä, on siinä miinuspuoliakin.

Itse näen tietynlaisen "patriarkaalisen koti, uskonto, isänmaa"- ajattelun olevan parempaa kuin liberaalien minäyhteiskuntanäkemyksen. Se ylläpitää yhteiskuntaa sallien, mutta toki jossain määrin rajoittaenkin yksilöitä toimimasta rajattomasti. Liberalismia sinänsä kannatan, mutta rajansa silläkin on. Konservatismi, traditionalismi järkevän kirkon ja yhteiskunnan puolesta ovat hyviä vastatekijöitä liialliselle vapausajattelulle.

Vaikuttaa ennemminkin siltä, että kun tämä vapaus on annettu naisillekin, he tekevät viisaita ja kriittisiä arvioita siitä, millaiset miehet yleensä kelpaavat perheen isiksi. Kouluttamattomat eivät oikein kelpaa. No, daa, tästä samasta joukostahan nyt tiedetään löytyvän just ne kaikki, joilla yleinen elämänhallinta ei ole ihan terävimmästä päästä. Tavallaan siis juuri traditionaaliset arvot ja järkevyys tunne-elämänkin valinnoissa johtaa siihen, että naiset ovat "nirsoja". Nykyään kun heidän ei ole enää pakko naida joku kehnompi, jos loistavaa naimakauppaa ei löydy. Aiemmin mies oli jotakuinkin pakko ottaa vaivoikseen, vaikkei laatu oikein ollut kummoinen.

Tasa-arvon edistyminen juuri niillä alueilla, joilla sinäkin taidat sen hyväksyä - oikeus vastata omista rahoistaan, oikeus kouluttautua, oikeus käydä töissä - on nyt antanut naisille mahdollisuuden todella vaikka jäädä sinkuksi, jos tarjokkaat miehet ovat kehnoja luusereita. Tosin se saattaa tarkoittaa naisellekin lapsettomuutta, mutta ei kokonaan ulkopuolisuutta, sillä silloin he voivat kuitennkin elää muutoin varsin täysipainoista elämää. Aiemmin naisen reitti osaksi yhteiskuntaa kulki miehen ja avioliiton kautta. Nykyään mies ei sitä tuo, eikä miehen puuttuminen vie.

Oikeastaan avioituminen ja perhe on naiselle työelämässä haitta. Miehelle se taas näyttäisi olevan etu. Tosin tämä saattaa johtua osittain siitäkin, että se kyvykkäin miesten joukko kyvykkyytensä ansiosta pärjää sekä työ- että parisuhdemarkkinoilla. Luuserit taas feilaa molemmilla juuri kykypotentiaalinsa vähäisyyden takia.

Tässä asiassa siis se vanha slogan koti, uskonto, isänmaa, lyö heikompaa miesainesta korville, kun se yhdistetään siihen, ettei pelkkä miessukupuoli enää takaa mitään asemaa. Mitä enemmän painotetaan traditionaalisia arvoja, sitä tiukemmin naiset vaativat kumppaniltaan tasokkuutta. Vieläpä ennemminkin niin päin, että jos naisen pitäisi jopa voida jäädä kotiäidiksi, niin silloinhan sen miehen vasta ässä pitäis ollakin. Kouluttamaton hunsvotti, jolla ei pysy elämähallinta kuosissa ei kelpaa perheen elättäjäksi ainakaan. Hieman matalammankin tason voi sentään ehkä hyväksyä, jos nainen itsekin käy töissä ja sikäli turvaa selustansa taloudellisesti. Suurimman työttömyysuhan alla elävä pelkän peruskoulun varassa ponnistava on silkka riippakivi, joka ei kelleen kelpaa.

Oikeastaan miesten asemaa parantaisi luopuminen perinteisestä miehen mallista kaikkein eniten. Siihen ripustautuminen on miehille se suurin uhka, joka tuottaa syrjäytymistä.

socrates

  • Vieras
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #25 : la 27.05.2017, 08:59:02 »
Vai onko seksikysymyksissä osin kyse siitä, että media ja yhteiskunta korostaa hedonismia ja egoismia. Kaikkea pitää saada kokea, mitä katsotaan pornosivuilta ja luetaan Reginan tarinoissa? Vähätellään avioliittoa ja parisuhdetta? Korostetaan rosameriläisen minäminäasennetta, jossa MINÄ on keskeinen, ei perhe, yhteisö tai ne muut.

Yhteiskunta on liberalisoituessaan eittämättä ajautunut myös tuohon hedonismin ja egoismin palvontaan. Onko vain hyvä asia, koska huonoja puoliakin on.

Luulen, että lopulta parisuhteiden väheneminen johtuu jostain aika päinvastaisesta. Ei hedonismista ollenkaan. Juuri tämän päivän Hesarissa oli juttua lapsettomuudesta. Se ei olekaan vain kouluttautuneiden naisten "ongelma". Nimenomaan Suomessa ei olekaan näin, vaikka muualla vielä kyllä tällainen ilmiö on. Sen sijaan Suomessa erityisesti on kasvanut kouluttamattomien lapsettomuus ja vieläpä kouluttamattomien miesten lapsettomuus. Vähän siis haiskahtaa siltä, että käytännöllisesti suuntautunut suomalaisnainen vaatii mieheltä ominaisuuksia, joita ei näistä onnettomista huonosti pärjäävistä miehistä oikein löydy. Pitäisi olla puhtia ja osaamsita. Pitäisi olla kykyä tuoda rahaa perheeseen käymällä kohtuullisesti palkatuissa töissä ja olla vakaa janalsija työmarkkinoilla. Mieheltä siis odotetaan juuri niitä perinteisiä miehelle kuuluvia ominaisuuksia. Toki niiden uusien lisäksi eli kykyä ja halua osallistua myös lastenkasvatukseen ja kotitöihin. Jos tällaista ei mies pysty uskottavasti tarjoamaan, ei naisella oikein ole tarvetta kiviriippamiehelle. Juuri käytännön arjessa, sillä hedonismiinhan toki riittää pelkkä sopiva sukupuoli. Siinä ei tarvitse olla pitkäjänteisyyttä ja arjessa toimivia taitoja, koska kyseessä on vain hetken huuma ja silloin voi travittaessa vaikka pitää silmät kiinni ja turvautua mielikuvitukseen.

Tässä siis suomalaisnaisen käytännöllisyys, suunnitelmallisuus ja perinteinen mieskuva nousevat heikosti koulutettujen miesten esteeksi löytää parisuhdetta. Jutun mukaan lapsettomuus on nimenomaan tyypillistä niillä, joille ei koskaan oikein muodostukaan kunnollista vakaata parisuhdetta. Sen sijaan ne, joilla sellainen on, kompensoi tilannetta syntyvyyden kannalta hankkimalla perheeseen useampiakin lapsia.

Syntyvyys tai kouluttamattomien miesten sinkkuus eivät siis ratkea vähentämällä naisten kouluttautumista, koska Suomessa lapsetomuus ei enää liitykään naisen korkeakoulutukseen. Meillä järjestelmä mahdollistaa lasten hankkimisen ilman, että ura tulee mahdottomaksi. Sen sijaan parisuhteen löytäminen ja sen säilyttäminen riittävän vakaana perheen perustamiseksi onkin muodostumassa syntyvyyttä sääteleväksi asiaksi. Mikä - Toope hyvä - kertoo myös siitä, ettei olekaan mitään leväperäisyysongelmaa, joka saa naiset hankkimaan isättömiä lapsia hedonistisesti ja lapsen edusta välittämättä. Päinvastoin naiset kieltäytyvät kelvottoman isäaineksen kanssa suhteilemisesta ja hankkivat lapsia vasta, kun löytyy kunnollinen mies. Tämä näyttää olevan trendi, ei esittämäsi hinku isättömien lasten hankintaan.

Miksi vähän koulutettu ihminen on kelvoton kumppaniksi? Aikamoista syrjintää.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15070
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #26 : la 27.05.2017, 09:09:19 »
Päinvastoin naiset kieltäytyvät kelvottoman isäaineksen kanssa suhteilemisesta ja hankkivat lapsia vasta, kun löytyy kunnollinen mies.

No ehkä tarkemmin sanottuna kelvottomaksi ja kunnolliseksi koetun kuin kelvottoman ja kunnollisen.

Kyllä. Kelvollinen ja kelvoton tietenkin vain sen miehiä valikoivan naisen silmissä. Se nyt vain sattuu olemaan se juuri tässä asiassa varsin tärkeä näkökulma kelvollisuuteen. Taitaa tässäkin olla vähän samaa ongelmaa kuin yleensäkin moniavioisuudessa: nuo naisten silmissä kelvolliset vie kaikki naiset - peräkkäisissä parisuhteissa. Näin naisten silmissä kelvottomat jää kokonaan ilman.

Lainaus
Lapsettomaksi jää selvästi suurempi osa miehistä kuin naisista. Julkisuudessa lapsettomuudestaan ja parisuhteettomuudestaan valittavat kuitenkin useammin naiset kuin miehet (oma havainto, ei tieteellinen fakta). Ja aika tavallista on menestyvien miesten sarjaperheellisyys, eli vanha perhe laitetaan kiertoon ja otetaan nuorempi nainen tilalle ja aloitetaan alusta. Joskus jopa lisäännytään samaan aikaan eri naisten kanssa. En tiedä, kuinka kunnollista tämä on, vaikkakin mitä ilmeisimmin se on biologisessa mielessä kelpoista.

Naiset valittaa ääneen luultavasti kahdesta syystä. Ensinnäkin äitiyttä edelleen korostetaan naiseuden mittarina huomattavasti enemmän kuin isyyttä miehen mittarina. Toisaalta miehen kohdalla jälkikasvun hankinnan aikaikkuna ei umpeudu samaan tapaan kuin naisella. Tuossakin tutkimuksessa lapsettomiksi luettiin kaikki, jotka eivät 40 vuotiaina vielä olleet saaneet yhtään lasta. Naisen kohdalla luultavasti tämä jää pysyväksi, mutta miehen kohdalla puutos voi paikkaantua vielä eläkeiässäkin. On selvää, että jos vuosikymmeniä elämää edessä on takuuvarmasti lapsetonta (siis synnyttämätöntä), on näkymä erilainen kuin sille, jolle kaikki on vielä mahdollista. Valittamisen määrä ei kuitenkaan ole mikään todiste lapsettomuuden määrästä. Kuten tämä tutkimus osoittaa lapsettomia miehiä on paljon. Heidän hiljaisuutensa saattaa johtua siitä(kin), että asiasta valittaessaan he samalla julistavat itsensä luuseriksi, joka ei ole saanut itselleen naista. Kuten kaikki kulttuuriamme tuntevat tietävät, se ei ole varsinainen meriitti miesten keskuudessa. Kärsimyksen määrääkään tässä ei kannattane siis arvioida ääneen valittamisen pohjalta.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16230
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #27 : la 27.05.2017, 09:15:11 »
Jos radiotoimittajien tunnelman maalailua ja puheita on uskominen, edessä on pitkä kuuma kesä seikkailuineen ja kesäkumeineen.

Miltä niistä ihmisistä tuntuu kuunnella tuollaisia ohjelmia, jotka kärsivät yhdestä perustavaa laatua olevasta - mutta kenties kaikkein vähiten puhutusta - seksuaalisuuden ongelmasta - nimittäin siitä, että mitään seksiä ei ole. Ei siis ole käyttöä eikä tarvetta kesäkumeille. Joka paikassa toitotetaan, että ihmiset ovat seksuaalisia olentoja, ja seksiä on siellä ja täällä ja joka puolella aina ja kaiken ikäisenä. Kuitenkin on paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään.

Kuuluin edellä mainittuun ryhmään koko teini-ikäni ja vielä siitä eteenpäinkin. Ainoa lohtu olivat haikeat muistot siitä, millaista oli ollut yhden kesän kestänyt seurustelu 15-vuotiaana. Mutta ei siihen nyt mitään seksiä ollut kuulunut. Huippua oli ollut se, kun olin saanut riisua tyttöystäväni puseron - sillä edellytyksellä, että huone (eräs laivan hytti) pimennettiin säkkipimeäksi. No, parempi sekin kuin ei mitään. Kaveripiirissäni ei monellakaan ollut tyttökaveria tai mitään kokemuksia tytöistä. Eikä näistä asioista puhuttu. No, jotkut puhuivat, mutta tällaiset ihmiset olivat poikkeuksia.

Syyt tuntuvat tutuilta... 

http://elaparemmin.fi/blogi/8-hemmetin-hyvaa-syyta-miksi-et-loyda-parisuhdetta-etka-saa-seksia/

Todellakin. Olen somessa kaikinlaisissa sinkkuryhmissä, ja tuon tuostakin siellä jaellaan matskua jossa lässytetään siitä miten kaikinpuolin terveellistä seksi on. Sitä tulee niin helvetisti sitä infoa että alkaa tulemaan jo samanlainen olo kuin tupakoitsijalla jolle jäkätetään tuon tuostakin polttamisen lopettamisen tärkeydestä. Omalla kohdallani vain se mikä pitäisi lopettaa olisi kaiketi ns. valkkaaminen. Mutta se olo mikä tulee on uppiniskaisen ja itsepäisen ihmisen olo. Että tunkekaa se terveellinen seksinne vaikka sanonko minne. Lisäksi jaetaan matskua jossa ihminen syyllistetään kaikin mahdollisin tavoin tilanteestaan. Koska en sitä enää jaksa, lueskelin tuolta linkistä vain kohdan neljä, joka kaiketi se oma perisyntini on.

On kamalan vaikea kertoa asiasta lyhyesti ja ymmärrettävästi, että missä tarkalleen valkkaan. Jos töksäytän etten halua itseäni vanhempaa, enkä innostu seksuaalisesti jos mies on ylipainoinen, niin siitäkin voi tulla jo narinaa. Ja selväksi on käynyt että yleensä (netissä) minusta kiinnostuvat nimenomaan reilusti minua vanhemmat (nuoretkin tietysti, jos panopuun tarvis). Mutta ei tämä vain minua koske, niin moni 18 - 50-vuotias nainen sanoo samaa, että turha siinä on jotain marttyyrin viittaa sovitella ylleen että "mikäköhän juuri minusta niin paskon tekee etten kelpaa kuin papparaisille". Toki vanhempikin mies voi olla ihan kivan näköinen, minkä jo pari vuotta sitten suhdeyrityksessäni havaitsin. Ihan alkeellisimmillaan minulla menee se ulkoisen olemuksen viehätys yyper alles, periaatteessa olisin kyllä kai vaikka satavuotiaan kanssa, jos näyttää ikäiseltäni tai jopa nuoremmalta.  ;D

Mutta ei tuo ole se olennaisin ongelma valkkaamisessani. (Turha kai edes mainita että minua ei kiinnosta miehen työ eikä varallisuus, kouluttautuneisuus yms. seikat jotka kiinnostavat perheenperustamisintoisia naisia.) Keskeisintä on henkinen yhteenkuuluvuus tai -sopivuus. Sielunkumppanuus. Sydänystävyys. Niitä ällöttäviä romanttisia sanoja joita ei haluaisi käyttää, mutta jotka kyllä kertovat siitä missä mennään. Tai ehkä ongelmani onkin se etten halua erottaa seksiä ja parisuhdetta toisistaan. Jos ne erottaa, niin kyllä seksiä sitten piisaa. Olen tässä nyt pähkäillyt että olisinko taas vaihteeksi siihen valmis. (Tai piisaa ja piisaa, kyllä miehetkin osaavat antaa ymmärtää, mutta eivät ymmärrä antaa.)

Minulle ei vaan mene läpi että vaadin liikaa kun etsin miestä jonka kanssa voin "jutella ihan mistä vaan", asenteet on samat, ehkä katsomuskin, kun minulla on JO ollut sellainen kumppani. Perin ihmeellistä jos koko hemmetin maassa hän ja minä olimme muka ainoat laatuaan. En usko. Ei hän nyt niin ihmeellinen ollut. Enkä ole minäkään! Jos on ollut parisuhteessa tyytyväinen edes johonkin, vaikkeikaan kaikkeen, niin sitä ei kyllä todellakaan niin vain laske tasoaan. Ehkä minulla on kusta päässä, mutta minusta vain tuntuu että iänkään takia minulla ei ole mitään velvollisuutta alkaa joustamaan tahtotilassani niin paljon että lopulta minulla olisi käsissäni väärä kumppani. Ennemmin tosiaan vaikka runkkailen.

Mutta ei tämän ehdottomuuden kanssa eläminen mitään herkkua ole, joten saa nyt nähdä josko jo tänä vuonna viitsisi tyytyä hetkelliseen hekumaan.  :'(

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15070
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #28 : la 27.05.2017, 09:19:33 »
Vai onko seksikysymyksissä osin kyse siitä, että media ja yhteiskunta korostaa hedonismia ja egoismia. Kaikkea pitää saada kokea, mitä katsotaan pornosivuilta ja luetaan Reginan tarinoissa? Vähätellään avioliittoa ja parisuhdetta? Korostetaan rosameriläisen minäminäasennetta, jossa MINÄ on keskeinen, ei perhe, yhteisö tai ne muut.

Yhteiskunta on liberalisoituessaan eittämättä ajautunut myös tuohon hedonismin ja egoismin palvontaan. Onko vain hyvä asia, koska huonoja puoliakin on.

Luulen, että lopulta parisuhteiden väheneminen johtuu jostain aika päinvastaisesta. Ei hedonismista ollenkaan. Juuri tämän päivän Hesarissa oli juttua lapsettomuudesta. Se ei olekaan vain kouluttautuneiden naisten "ongelma". Nimenomaan Suomessa ei olekaan näin, vaikka muualla vielä kyllä tällainen ilmiö on. Sen sijaan Suomessa erityisesti on kasvanut kouluttamattomien lapsettomuus ja vieläpä kouluttamattomien miesten lapsettomuus. Vähän siis haiskahtaa siltä, että käytännöllisesti suuntautunut suomalaisnainen vaatii mieheltä ominaisuuksia, joita ei näistä onnettomista huonosti pärjäävistä miehistä oikein löydy. Pitäisi olla puhtia ja osaamsita. Pitäisi olla kykyä tuoda rahaa perheeseen käymällä kohtuullisesti palkatuissa töissä ja olla vakaa janalsija työmarkkinoilla. Mieheltä siis odotetaan juuri niitä perinteisiä miehelle kuuluvia ominaisuuksia. Toki niiden uusien lisäksi eli kykyä ja halua osallistua myös lastenkasvatukseen ja kotitöihin. Jos tällaista ei mies pysty uskottavasti tarjoamaan, ei naisella oikein ole tarvetta kiviriippamiehelle. Juuri käytännön arjessa, sillä hedonismiinhan toki riittää pelkkä sopiva sukupuoli. Siinä ei tarvitse olla pitkäjänteisyyttä ja arjessa toimivia taitoja, koska kyseessä on vain hetken huuma ja silloin voi travittaessa vaikka pitää silmät kiinni ja turvautua mielikuvitukseen.

Tässä siis suomalaisnaisen käytännöllisyys, suunnitelmallisuus ja perinteinen mieskuva nousevat heikosti koulutettujen miesten esteeksi löytää parisuhdetta. Jutun mukaan lapsettomuus on nimenomaan tyypillistä niillä, joille ei koskaan oikein muodostukaan kunnollista vakaata parisuhdetta. Sen sijaan ne, joilla sellainen on, kompensoi tilannetta syntyvyyden kannalta hankkimalla perheeseen useampiakin lapsia.

Syntyvyys tai kouluttamattomien miesten sinkkuus eivät siis ratkea vähentämällä naisten kouluttautumista, koska Suomessa lapsetomuus ei enää liitykään naisen korkeakoulutukseen. Meillä järjestelmä mahdollistaa lasten hankkimisen ilman, että ura tulee mahdottomaksi. Sen sijaan parisuhteen löytäminen ja sen säilyttäminen riittävän vakaana perheen perustamiseksi onkin muodostumassa syntyvyyttä sääteleväksi asiaksi. Mikä - Toope hyvä - kertoo myös siitä, ettei olekaan mitään leväperäisyysongelmaa, joka saa naiset hankkimaan isättömiä lapsia hedonistisesti ja lapsen edusta välittämättä. Päinvastoin naiset kieltäytyvät kelvottoman isäaineksen kanssa suhteilemisesta ja hankkivat lapsia vasta, kun löytyy kunnollinen mies. Tämä näyttää olevan trendi, ei esittämäsi hinku isättömien lasten hankintaan.

Miksi vähän koulutettu ihminen on kelvoton kumppaniksi? Aikamoista syrjintää.

Se syrjintä tapahtuu työmarkkinoilla. Kouluttamattomat - siis pelkän peruskoulun varaan jääneet - ovat erittäin todennäköisesti niitä, jotka kärsivät työttömyydestä ja matalapalkkaisuudesta. Siis täyttävät nimenomaan sen perinteisen perheen elättäjän roolin kovin huonosti. Olen samaa mieltä, että tuo perinteinen mieheys on aikansa elänyttä ja se olisi jo aika murtaa. Mutta kuten me kaikki tiedämme, Toope markkinoi jo vauvasta alkavaa perinteiseen mieheyteen kasvattamista ainoana oikeana kasvattamisen mallina. Ihan kuten hän huutaa tämän koti, Uskonto, isänmaa -sloganin perään, joka vahvasti sisältää näkemyksen kodista, jota äiti hoitaa ja emännöi, isän huolehtiessa isänmaasta. Kelvottomuus miehenä tulee suoraan tästä. Jos kieltäytyy sen muuttamisesta ja suorastaan vaatii paluuta siihen, on miehen aseman parantamiseen vain se tie, että naisen asema heikennetään vanhalle perinteiselle tasolle, jossa sinkkuus ei ole mahdollista, koska koulutus ja tie yhteiskuntaan on suljettu. Tasolle, jossa naimaton nainen on hylkiö.

Olen todella iloinen, jos miehet alkavat kritisoida sitä, että heidän kelvollisuutensa tosiaan määritellään tuon vanhan traditionaalisen mallin mukaan ja pyritään luomaan uudelleen ilman tätä sukupuoleen liitettyä painolastia. Se kuitenkin vaatii hiukan feminististä ajattelua. Siis juuri vaikkapa sukupuolittuneen kasvatuksen, työnjaon ja yhteiskunnan kyseenalaistamista. Pahus! Tää ei meekään niin, että naisten emansipaatio tuo vain innokkaita seksuaalisesti vapautuneita naisia, jotka maksaa oman laskunsa ravintolassa, mutta ei mitään muutoksia siihen miesten mukavaan asemaan.
« Viimeksi muokattu: la 27.05.2017, 09:21:55 kirjoittanut Safiiri »

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3163
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #29 : la 27.05.2017, 09:35:54 »
Ja selväksi on käynyt että yleensä (netissä) minusta kiinnostuvat nimenomaan reilusti minua vanhemmat (nuoretkin tietysti, jos panopuun tarvis). Mutta ei tämä vain minua koske, niin moni 18 - 50-vuotias nainen sanoo samaa, että turha siinä on jotain marttyyrin viittaa sovitella ylleen että "mikäköhän juuri minusta niin paskon tekee etten kelpaa kuin papparaisille".

No tämä vaikuttaa siltä, että molemmat osapuolet kohtaavat todellisen tasonsa. Tasapuolista on, että se ei miellytä kumpaakaan osapuolta.


socrates

  • Vieras
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #30 : la 27.05.2017, 10:01:54 »
Ja selväksi on käynyt että yleensä (netissä) minusta kiinnostuvat nimenomaan reilusti minua vanhemmat (nuoretkin tietysti, jos panopuun tarvis). Mutta ei tämä vain minua koske, niin moni 18 - 50-vuotias nainen sanoo samaa, että turha siinä on jotain marttyyrin viittaa sovitella ylleen että "mikäköhän juuri minusta niin paskon tekee etten kelpaa kuin papparaisille".

No tämä vaikuttaa siltä, että molemmat osapuolet kohtaavat todellisen tasonsa. Tasapuolista on, että se ei miellytä kumpaakaan osapuolta.

Joo, ne ajat ovat ohi, kun 50v nainen etsii jotain 55-65v miestä. Nykyään ne etsii 30-40 vuotiasta.  Tällaiset vanhat patut kelpaavat vain thaikkunaisille.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16230
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #31 : la 27.05.2017, 10:13:10 »
Ja selväksi on käynyt että yleensä (netissä) minusta kiinnostuvat nimenomaan reilusti minua vanhemmat (nuoretkin tietysti, jos panopuun tarvis). Mutta ei tämä vain minua koske, niin moni 18 - 50-vuotias nainen sanoo samaa, että turha siinä on jotain marttyyrin viittaa sovitella ylleen että "mikäköhän juuri minusta niin paskon tekee etten kelpaa kuin papparaisille".

No tämä vaikuttaa siltä, että molemmat osapuolet kohtaavat todellisen tasonsa. Tasapuolista on, että se ei miellytä kumpaakaan osapuolta.

Tietty tyhjät vaakakupit ovat tasapainossa. Mutta tuosta tasosta en sitten osaakaan sanoa. Eihän se nyt niin voi mennä että jos tietty ihmisryhmä keksii vaatia että heidän pitää saada asua palatsissa, niin se tosiaan on heidän tasonsa että ovat palatsissa asuvia ihmisiä. (Yllättäen tuli taas mussukat ja turvikset mieleen, mutta en nyt aloita...)

En tiedä mistä on saanut alkunsa että miehen taso on mukama sama kuin häntä reilusti nuoremman naisen taso. No, kai tähän väännettäisiin taas lompakon paksuudesta ja muusta paskasta, mutta mehän elämme jo nykyaikaa jossa nainen ei yleensä etsi itselleen elättäjää. Ja deittiasioista kun on netissä moneen kertaan ollut juttua eri ryhmissä, sellainen keskimääräinen mielikuva on muodostunut että ihmiset hakevat kumppania ihmisestä jonka ikä on -5/+5 v omaan ikään nähden. Ihan mahdottomasta erosta ei siis innostuta. Mutta olisiko niin että kun 20-vuotias nainen kokee 20-vuotiaan miehen itseään kypsymättömämmäksi finninaamaksi, niin nuorena jotkut naiset hakevatkin nimenomaan itseään vanhempaa miestä. Ja miehet muistavat tämän vanhemmiten ja luulevat että tämä ikäeron nimenomainen kaipuu pysyy koko elämän läpi. Että jos 20-v naiselle on ihan ok että mies on 30 v, niin se muka etenisi porras portaalta niin että vielä 40-vuotiaanakin 10 v ikäero on ihan ok.

Tai sitten miehet haluavat revanssia, jos olivat niitä 20-vuotiaita joita jurppi etteivät saaneet ikäistään naista. Vanhemmiten päätetään että nyt minä haluan olla se sokerisetä joka saa itseään reilusti nuoremman naisen.

On varmasti monia asioita joissa naiset voisivat vähän tarkistaa näkemyksiään, mutta tämä ikäeroasia on sellainen missä miesten toivoisi antavan periksi. Nuorena on voinut olla ihan miten tahansa, mutta käsi sydämelle, onko Taavetti 55 v tosiaan siinä kondiksessa että hän on samalla tasolla 25-vuotiaan Elinan kanssa? Eikö yhtään hävettäisi kulkea nukkevaimon kanssa, jos on pikkaisenkin räjähtänyt jo itse? Vai olisiko se vain meriitti?

hibiscus

  • Vieras
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #32 : la 27.05.2017, 10:17:09 »

Nuorena on voinut olla ihan miten tahansa, mutta käsi sydämelle, onko Taavetti 55 v tosiaan siinä kondiksessa että hän on samalla tasolla 25-vuotiaan Elinan kanssa? Eikö yhtään hävettäisi kulkea nukkevaimon kanssa, jos on pikkaisenkin räjähtänyt jo itse? Vai olisiko se vain meriitti?

Tuota sinun kannattaisi kysyä Sauli Niinistöltä.

socrates

  • Vieras
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #33 : la 27.05.2017, 10:58:34 »
Ja selväksi on käynyt että yleensä (netissä) minusta kiinnostuvat nimenomaan reilusti minua vanhemmat (nuoretkin tietysti, jos panopuun tarvis). Mutta ei tämä vain minua koske, niin moni 18 - 50-vuotias nainen sanoo samaa, että turha siinä on jotain marttyyrin viittaa sovitella ylleen että "mikäköhän juuri minusta niin paskon tekee etten kelpaa kuin papparaisille".

No tämä vaikuttaa siltä, että molemmat osapuolet kohtaavat todellisen tasonsa. Tasapuolista on, että se ei miellytä kumpaakaan osapuolta.

Tietty tyhjät vaakakupit ovat tasapainossa. Mutta tuosta tasosta en sitten osaakaan sanoa. Eihän se nyt niin voi mennä että jos tietty ihmisryhmä keksii vaatia että heidän pitää saada asua palatsissa, niin se tosiaan on heidän tasonsa että ovat palatsissa asuvia ihmisiä. (Yllättäen tuli taas mussukat ja turvikset mieleen, mutta en nyt aloita...)

En tiedä mistä on saanut alkunsa että miehen taso on mukama sama kuin häntä reilusti nuoremman naisen taso. No, kai tähän väännettäisiin taas lompakon paksuudesta ja muusta paskasta, mutta mehän elämme jo nykyaikaa jossa nainen ei yleensä etsi itselleen elättäjää. Ja deittiasioista kun on netissä moneen kertaan ollut juttua eri ryhmissä, sellainen keskimääräinen mielikuva on muodostunut että ihmiset hakevat kumppania ihmisestä jonka ikä on -5/+5 v omaan ikään nähden. Ihan mahdottomasta erosta ei siis innostuta. Mutta olisiko niin että kun 20-vuotias nainen kokee 20-vuotiaan miehen itseään kypsymättömämmäksi finninaamaksi, niin nuorena jotkut naiset hakevatkin nimenomaan itseään vanhempaa miestä. Ja miehet muistavat tämän vanhemmiten ja luulevat että tämä ikäeron nimenomainen kaipuu pysyy koko elämän läpi. Että jos 20-v naiselle on ihan ok että mies on 30 v, niin se muka etenisi porras portaalta niin että vielä 40-vuotiaanakin 10 v ikäero on ihan ok.

Tai sitten miehet haluavat revanssia, jos olivat niitä 20-vuotiaita joita jurppi etteivät saaneet ikäistään naista. Vanhemmiten päätetään että nyt minä haluan olla se sokerisetä joka saa itseään reilusti nuoremman naisen.

On varmasti monia asioita joissa naiset voisivat vähän tarkistaa näkemyksiään, mutta tämä ikäeroasia on sellainen missä miesten toivoisi antavan periksi. Nuorena on voinut olla ihan miten tahansa, mutta käsi sydämelle, onko Taavetti 55 v tosiaan siinä kondiksessa että hän on samalla tasolla 25-vuotiaan Elinan kanssa? Eikö yhtään hävettäisi kulkea nukkevaimon kanssa, jos on pikkaisenkin räjähtänyt jo itse? Vai olisiko se vain meriitti?

Elinasta en tiedä, mutta jos vertaan kohta 55v itseäni kaksvitoseen itseeni, niin ihmettelen, miten joku voi pitää jälkimmäistä parempana kumppanina.

Kaksvitosena en ollut mitenkään kehuttavan näköinen, olemus oli aika nuhjuinen ja pukeutuminen kammottavaa. Jutut pyörivät vain urheilun ympärillä ja seksi sujui heikosti jos ollenkaan.

Jokainen järkevä nainen olisi kiertänyt kaukaa silloisen minäni, mutta joitakin vähemmän järkeviä löytyi vain siksi, että ikä ei todellakaan ole vain numeroita parisuhdemarkkinoilla.

Esimerkiksi osittainen kaljuuntuminen on monelle naiselle kauhistus. Toisaalta monia täysin kaljuja ihastellaan. Ei jummarra.

Edit: korjattu virheitä.
« Viimeksi muokattu: la 27.05.2017, 11:01:01 kirjoittanut socrates »

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16230
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #34 : la 27.05.2017, 12:02:17 »
Njaa, tässä voi tietysti olla paljon subjektiivista kokemusta mukana. Omat kokemukseni 20 - 30-vuotiaana samanikäisten miesten kanssa kuitenkin olivat voittopuolisesti positiivisia, vaikka oli sitä seksuaalista problematiikkaakin välillä (eka keissi kun olin vasta 19-vuotias). Kun ajatellaan että parikin läpikäymistäni miehistä oli ollut minua ennen vain kahden naisen kanssa sillai, ja silti heidän kanssaan alusta asti seksi toimi, niin ei tosiaankaan jäänyt sellaista mielikuvaa että parikymppiset miehet eivät olisi mieluisia rakastajia.

Sensijaan itseäni vanhempien miesten kanssa onkin tökkinyt. Useamman miehen kanssa, jotka ovat olleet itseäni 4 - 11 v vanhempia, on ollut jotain ongelmaa ja voittopuolisesti miinukselle jää. Kun en ole näin nelikymppisenä päässyt varsinaisesti testailemaan itseni ikäisten kanssa, en tiedä päätysikö nimenomaan miehen nuoruus vaiko miehen itseni kanssa samanikäisyys lopulta "voittajaksi". Mutta itseäni vanhempana oleminen ikävä kyllä tosiaan miehille ei tuo etua. Ei tuonut kun olin nuori, eikä tuo nykyäänkään. Sen takia alkaa aina kyllästyttää kun tulee jotain jonninjoutavaa horinaa että "mitä vanhempi pukki, sen kovempi sarvi". Lieneekö Viagra-mainos.

Aivan varmasti voi olla kyvykkäitä ja hyvännäköisiä reilustikin minua vanhempia miehiä. Välttämättä se hyvännäköisyys ei sitten ole sitä mitä itse subj. miellän hyvännäköisyydeksi. Lähinnä tulee mieleen nämä raamikkaat moottoripyörän kanssa poseeraajat ikuisine kultakaulaketjuineen. Ovat ihan eri planeetalta kuin minä.

Sitä en osaa parin ikäisehköni miehen kohdalla sanoa että kun heidän kanssaan siis parikymppisenä seksi sujui alusta asti, niin sujuiko se sen takia että he olivat luonnonlahjakkuuksia, sen takia että minä olisin jotenkin erityisen hyvä sängyssä, vai sen takia että satuttiin sopimaan hyvin yhteen. Veikkaan jälkimmäistä.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16230
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #35 : la 03.06.2017, 22:56:11 »
Joitakin aikoja sitten näin jonkun hyvännäköisen miehen ja ajattelin että mitä olisi seksi tämän kanssa. Yllätyin kun yhtäkkiä mieleni sanoi että YÖK ja koko ajatuskin seksistä tuntui vastenmieliseltä. Kyllähän siinä säikähti että tähänkö on tultu. 5 v ilman yhdyntäseksiä josta oikeasti pidän, ja 2 v ilman mitään seksuaalista kanssakäymistä (tarjolla oli tuolloin suuseksiä, joka yhdyntäseksiin verrattuna meikäläiselle ei vaan ole Se Juttu).

https://www.gloria.fi/artikkeli/ihmiset/rohkeasti-vain-seksielamastasi-voi-tulla-upeaa-vaikka-takana-olisi-pitka-kuiva

Uskon etten ole muuttunut miksikään neitsykäiseksi ja varmasti itselläni toimii keho + mieli samaan tyyliin kuin ennenkin, jos ikinä punkkaan päädyn. Mutta sehän se tietysti mietityttää että kun on itse aina vaan vanhempi, ja jos pitäisi ottaa samanikäinen mies kaveriksi, että onko sille miehelle tullut jotain semmoisia päähänpinttymiä ja pakkomielteitä jotka eivät sovi ollenkaan yhteen omiin päähänpinttymiini ja pakkomielteisiini. Mies saattaa olla vaikka lähetyssaarnaajamies. Ei kiinnostaisi. Dominointi-intoiset, yäk. Joku ihan täys perverssi joka ei pysty mihinkään kuin tutu päällä, voltin heitettyään ja kolmesti jodlattuaan? Plääh.

Marsh vietti myös selibaatissa nelisen vuotta keskellä viidettä vuosikymmentään, vaikka hän on omien sanojensa mukaan ollut parikymppisestä lähtien ihminen, joka pitää seksistä ja haluaa sitä.

Sekään ei ole ollut naiselle mikään helppo ominaisuus.

”Kyllä minua parisuhteissa siitä syyllistettiin, että se on jotenkin outoa ja väärin. Kolmekymppisenä en vielä tuntenut itseäni niin hyvin, että syyllistyinkin siitä, niin luonnollisesta asiasta, että pidän seksistä!”

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16442
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #36 : su 04.06.2017, 01:37:21 »
Ehkä aika monet vaativat seurustelu/sexi- partnereilta vähän liikaa? Kivaa olisi saatavilla, mutta halutaanko median ja netin myötä jotain "motherfucking" älytöntä kokemusta? Se mukava kun lopulta on aika kiva...
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16230
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #37 : su 04.06.2017, 10:06:19 »
Ehkä aika monet vaativat seurustelu/sexi- partnereilta vähän liikaa? Kivaa olisi saatavilla, mutta halutaanko median ja netin myötä jotain "motherfucking" älytöntä kokemusta? Se mukava kun lopulta on aika kiva...

Seksipartnerilta on oikeus vaatiakin, koska pitäähän siitä jotain kompensaatiota saada että saa pelkkää seksiä. Se on vähän kuin menisi vaikka viettämään viikonloppua hulppeaan huvilaan josta joutuu maksamaan tosi paljon; sen ajan kun siellä on, on oikeus saada parasta. Irtoseksistä maksaa aina henkisesti tavalla tai toisella. Joko tulee paha mieli kun tajuaa että ei enää koskaan saa tätä hyvää tämän miehen kanssa. Tai sitten tulee vitutus kun homma jotenkin kusi ja alkaa pelkäämään että jatkossakin menee huonosti, eli osuu ne yhteensopimattomat partnerit tai suoranaiset ääliöt kohdalle. Tämä toki ehkä vain oma ongelmani, koska olen tavallaan taikauskoinen ja pelkään että helposti alkaa joku "putki" missä jokin asia toistuu toistumistaan. Toisaalta minulla mielestäni on oikeus tällaista pelätäkin, koska elämässäni ON erinäisiä putkia eli samankaltaiset asiat toistuvat toistumistaan. Tämä ei koske vain seksiä.

Kumppanin kohdalla oleellinen "vaatimus" on se että hänen kanssaan saavuttaa saman aallonpituuden, tulee ns. "juttuun". Tätä asiaa on tosi vaikea kuvailla sellaiselle joka sitä ei ole itse koskaan kokenut. Semmoista että yhtäkkiä "todella tajuaa" (totally gets) mitä toinen sanoo ja ajattelee täsmälleen samoin itse. Omalla kohdallani parhaimmillaan on ollut jopa telepatiaa pisimmässä parisuhteessani. Jos sen on päässyt kokemaan, sen haluaa kokea aina vaan uudestaan, ja tyypit joiden kanssa ei pääse henkisellä tasolla täyteen yhteyteen alkavat aina ennemmin tai myöhemmin ärsyttää ihan kympillä.

Yhteyden löytäminen voi olla hassu ja erilainen juttu eri ihmisten kohdalla. Jostain syystä mieleeni tulee aina esimerkkinä Fargo-tv-sarjan eka kausi (muita en ole nähnytkään), jossa mies ja nainen ovat jotenkin odottavaisella kannalla toisiinsa nähden; ovat kiinnostuneita, mutta juttu ei oikein etene. Muistikuvani mukaan he sitten yhtäkkiä keksivät yhteisen mielenkiinnon kohteen urheilusta ja siitä sitä juttua sitten riitti niin että lähentyivät henkisesti toisiaan, lopputuloksena avioliitto ja lapsi. Sellainen kriittinen piste pitää löytyä, tietty kynnys pitää ylittyä että juttu etenee seurusteluksi.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16230
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #38 : su 04.06.2017, 11:10:51 »
Ja taas mainostettiin jotain sivustoa sillä että alaston mies rönöttää alastoman naisen päällä pitkällään.

Miten ihmeessä olisi jotenkin erinomaisen romanttista että naista isokokoisempi mies on survonut pienemmän naisen alleen ja painautuu koko raskaalla painollaan tämän päälle? Onko tuolle asennolle mitään muuta selitystä kuin se että niin eivät naiselta näy ns. tuhmat kohdat, eli syntyy sen verran siveä kuva että sitä kehtaa asetella sinne sun tänne?

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16442
Vs: Seksuaalisuuden ja seksin ongelmat (nro 2)
« Vastaus #39 : su 04.06.2017, 23:01:45 »
Ehkä aika monet vaativat seurustelu/sexi- partnereilta vähän liikaa? Kivaa olisi saatavilla, mutta halutaanko median ja netin myötä jotain "motherfucking" älytöntä kokemusta? Se mukava kun lopulta on aika kiva...

Seksipartnerilta on oikeus vaatiakin, koska pitäähän siitä jotain kompensaatiota saada että saa pelkkää seksiä. Se on vähän kuin menisi vaikka viettämään viikonloppua hulppeaan huvilaan josta joutuu maksamaan tosi paljon; sen ajan kun siellä on, on oikeus saada parasta. Irtoseksistä maksaa aina henkisesti tavalla tai toisella. Joko tulee paha mieli kun tajuaa että ei enää koskaan saa tätä hyvää tämän miehen kanssa. Tai sitten tulee vitutus kun homma jotenkin kusi ja alkaa pelkäämään että jatkossakin menee huonosti, eli osuu ne yhteensopimattomat partnerit tai suoranaiset ääliöt kohdalle. Tämä toki ehkä vain oma ongelmani, koska olen tavallaan taikauskoinen ja pelkään että helposti alkaa joku "putki" missä jokin asia toistuu toistumistaan. Toisaalta minulla mielestäni on oikeus tällaista pelätäkin, koska elämässäni ON erinäisiä putkia eli samankaltaiset asiat toistuvat toistumistaan. Tämä ei koske vain seksiä.

Kumppanin kohdalla oleellinen "vaatimus" on se että hänen kanssaan saavuttaa saman aallonpituuden, tulee ns. "juttuun". Tätä asiaa on tosi vaikea kuvailla sellaiselle joka sitä ei ole itse koskaan kokenut. Semmoista että yhtäkkiä "todella tajuaa" (totally gets) mitä toinen sanoo ja ajattelee täsmälleen samoin itse. Omalla kohdallani parhaimmillaan on ollut jopa telepatiaa pisimmässä parisuhteessani. Jos sen on päässyt kokemaan, sen haluaa kokea aina vaan uudestaan, ja tyypit joiden kanssa ei pääse henkisellä tasolla täyteen yhteyteen alkavat aina ennemmin tai myöhemmin ärsyttää ihan kympillä.

Yhteyden löytäminen voi olla hassu ja erilainen juttu eri ihmisten kohdalla. Jostain syystä mieleeni tulee aina esimerkkinä Fargo-tv-sarjan eka kausi (muita en ole nähnytkään), jossa mies ja nainen ovat jotenkin odottavaisella kannalla toisiinsa nähden; ovat kiinnostuneita, mutta juttu ei oikein etene. Muistikuvani mukaan he sitten yhtäkkiä keksivät yhteisen mielenkiinnon kohteen urheilusta ja siitä sitä juttua sitten riitti niin että lähentyivät henkisesti toisiaan, lopputuloksena avioliitto ja lapsi. Sellainen kriittinen piste pitää löytyä, tietty kynnys pitää ylittyä että juttu etenee seurusteluksi.

Juu, tarkoitin lähinnä sitä, ettei kannata lukea iltalehden seksiosiota niin vakavissaan (en tuossa sinuun viittaakaan, vaan yleisesti). Hyvässä suhteessa kun kaikki ei ole kuin Fabio-kirjoissa, vaan joskus tulee puolin ja toisin lässähtämisen hetkiä, jolloin seksikään ei oikein maistu tai toimi. Media toitottaa kaikenlaisia seksikokeiluja sun muita, mutta nuo ovat iltapäivälehtien juttuja. Seksiä ylikorostetaan nykyisin, sitä pidetään jonain hedonistisena oikeutena.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo