Kirjoittaja Aihe: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)  (Luettu 15751 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15485
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #640 : su 30.12.2018, 14:56:00 »
On se jännää, että näköjään joidenkin mielestä sellaiset mitään vaikeuksia olekaan, joista ei ole omaa kokemusta. Ne on pelkkää diivailua ja erikoisuudentavoittelua kaikki. Voiko enää olla itsekeskeisempää tapaa ajatella?

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 3183
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #641 : su 30.12.2018, 14:57:40 »
Esimerkiksi haen usein r-kioskilta kirjapaketin, enkä aina ole suunnitellut sitä etukäteen, että just tänään on se päivä. Uskon, että sinä et tälläistä tee.

Myönnän rehellisesti jos onnistut olemaan oikeassa. Nyt onnistuit.

On ihan totta, etten hae r-kioskilta kirjapaketteja.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 8414
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #642 : su 30.12.2018, 15:04:57 »
Esimerkiksi haen usein r-kioskilta kirjapaketin, enkä aina ole suunnitellut sitä etukäteen, että just tänään on se päivä. Uskon, että sinä et tälläistä tee.

Myönnän rehellisesti jos onnistut olemaan oikeassa. Nyt onnistuit.

On ihan totta, etten hae r-kioskilta kirjapaketteja.

Niinpä et voikaan tietää, miten arkinen asia on henkilötodistuksen kysyminen ja näyttäminen. Muitakin vastaavia, mistä et todennäköisesti ole kuullutkaan, kohtaan suht usein. Nähtävästi sinulle se vielä edustaa erikoista tilannetta, joka on vain harvoin edessä.

T: Xante

Poissa Aelita

  • Konkari
  • Viestejä: 1303
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #643 : su 30.12.2018, 22:48:21 »

Juuri näin. Ei "ihmisyys" myöskään tunnu miltään, kun olemme ihmisiä alusta loppuun asti. Silti meissä vaikuttavat kaikki ihmiskajin biologiset vaikutukset,mmutta eivät me "tunnu" mitenkään "ihmismäisiltä" vaan ihan normaalilta. Voimme tietysti vuorovaikuttaa eläinten kanssa ja yrittää vertailla, mikä meissä on samaa ja mikä eri, mutta ulkopuoliseen vertaaminen on eri asia kuin ominaisuuden tunteminen sisäisesti. Siksi sukupuolikaan ei useimmilla "tunnu miltään", koska se on normaalitila, joka vallitsee ja on vallinnut aina. Ulkopuolisiin voi toki aina vertailla.

Nyt puhut jostakin ihan eri asiasta. Nimittäin siitä, miten on helppoa, jos jotakin asiaa olemuksessaan tai kokemuksessaan ei travitse koskaan pohtia tai kyseenalaistaa, koska mikään ei koskaan sitä uhkaa, häiritse tai kyseenalaista ulkopuolelta.

Puhuin molemmista erikseen, juuri siksi että ne erottuisivat. On nimittäin eri asia huomata olevansa erilainen kuin muut vertaamalla itseään muihin JA tuntea sisäisesti jokin ominaisuus itsessään.

Vaikka kuinka vertaan itseäni muihin, naisiin ja miehiin, ei se naiseuteni silti tunnu miltään naiseudelta vaan ihan vain omalta itseltäni. En koe mitään erityistä naiseutta sen takia, että olen nähnyt ympärilläni sekä naisia että miehiä ja oppinut niiden eroja. Se ei ole tuottanut sisäistä tuntemusta naiseudesta.

Transsukupuolisilla tämä tilanne tulee varsin voimakkaasti eteen - mutta heilläkin suurta osaa näyttelee ympäristö, joka kohtelee heitä sen kehollisen sukupuolen mukaan. Cis-sukupuolisilla tällaista tilannetta ei tyypillisesti synny ainakaan samassa määrin voimallisena.


Voi olla, mutta tämä ympäristön suhtautuminen ei liity millään tavalla transsukupuolisuuden määrittelyyn tai diagnostiikkaan.

Lainaus
Voi olla, mutta karson tarpeelliseksi muistuttaa, että transsukupuolisuudessa ei ole kyse yksilön ja yhteisön/kulttuurin välisestä ristiriidasta vaan yksilön omasta sisäisestä ristiriidasta. Muutoinhan transsukupuolisuuteen kaikkein helpoin lääke olisi valistaa ympäristön ihmisiä kohtelemaan yksilöä toisin, eikä mitään hormonihoitoa tarvittaisi.

Kyllä siinä on varsin paljon kyse nimenomaan yksilön ja yhteisön välisestä ristiriidasta.

Ei se hormonialtistuksen ristiriitaisuus transsukupuolisilla kuitenkaan aiheudu eikä poistu sillä, miten yhteisö suhtautuu heihin.

Miksi sinua häirtsisi se, että ihminen voi vain itse ilman lääkärin siunausta todeta olevansa transsukupuolinen? Jos asia ei koskisi ympäristöä tai yhteisöä mitenkään?

Voi sen toki itsekin arvioida, mutta diagnoosin tekee kuitenkin lääkäri. Ja saadakseen esim. hormonihoitoa tarvitaan myös lääkärin apua.


Väitteesi siitä, että ongelma on vain transsukupuolisessa itsessään ei selvästikään pidä paikkaansa.

Jep. Transsukupuolisuuden SYYT ovat henkilön omassa kehossa geeni- ja hormonitasolla. Ongelmia voi toki aiheuttaa ja pahentaa myös ympäristö.

Kaikki ihmisen erilaisuus ei ole hoitoa vaativaa poikkeavuutta, eikä kaikki erimielisyys yksilön sopeutumattomuutta.


Juu samaa mieltä. Transsukupuolisuus kuitenkin yleensä vaatii lääketieteellistä hoitoa.


Poissa Aelita

  • Konkari
  • Viestejä: 1303
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #644 : su 30.12.2018, 22:56:04 »

Minusta se on varsin järkevä oletus. Jos elimistössä on ristiriitaa eri hormonialtistusten välillä, sen todellakin tuntee. Jos taas ristiriitaa ei ole, sitä ei tunne mitenkään. Juuri koska ei ole mitään vertailukohtaa.

Jos olisin mies ja saisin pienen annoksen jotain mieshormnia, se ei tuntuisi varmaan miltään. Mutta naisen kehoon ruiskutettuna mieshormoni saattaisi aiheuttaa tuntuvia reaktioita. (En ole perehtynyt, tehdäänkö tällaista, mutta noin periaatteellisella tasolla kuvittelisin.) Mitä kummallista tässä on?

Kyse ei nyt ole mistään estrogeenia erittävistä miehistä, jotka tuon hormonin myötä tuntevatkin olevansa naisia.

Ei niin, kuten en sanonutkaan. Se oli vain esimerkki siitä, että omaan kroppaan sopivat hormonit eivät aiheuta mitään sukupuolen tuntemusta.


Poissa Aelita

  • Konkari
  • Viestejä: 1303
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #645 : su 30.12.2018, 23:06:08 »

Sibnähän olet nyt käynyt taistoon ihan väärää termiä vastaan. Sun pitäisi vastustaa sitä, että omaa sisäistä kokemusta omasta sukupuolesta on ryhdytty kutsumaan sukupuoli-identiteetiksi. Koska sinusta identiteetti on jotakin muuta.


No mutta hienoa, Safiiri! Olet vihdoin tajunnut, mikä on pointtini. Juuri tuota olen tässä vastustanut muutaman sivun verran. Mahtavaa, että ajatus vihdoin avautui sinulle!


Jos sinun koko ongelmasi tässä asiassa pelkistyy siihen sukupuoli-identiteettiin, niin kyse näyttää olevan vain olkiukosta, jonka tuosta käsitteestä olet itsellesi rakentanut. Kyse on ihan vain siis omasta käsityksestä omasta sukupuolesta - ei mitään sen ihmeellisempää.

Juuri tällaista tulkintaa tulin kritisoimaan, eli voidaan palata siihen ensimmäiseen viestiini aiheesta. Siinä on perustelut, miski tämmöinen ajatus on ongelmallinen. Ja siinä myös itse demonstroit siitä johdettavaa "jokainen voi itse päättää" -käsitystä, joka on niin ikään harhaanjohtava.

PS. JOs jotakin, niin mielestäni tämä keskustelu koko ajan osoittaa, että cis-sukupuolisuus köäsitteenä tekee todella paljon näppärämmäksi ja selkeämmäksi näistä asioista puhumisen. Monenn monta kertaa sen käyttäminen tekee lauseen muotoilemisen todella paljon yksinkertaisemmaksi - ja tarkentaa tavoitellun veistin yksiselitteiseksi (jos vain lukija suostuu hyväksymään tuolle käsitteelle annetun yleisesti käytössä olevan merkityksen).

Millä tavalla tämä keskustelu sen osoittaa? Millaisia lauseita ja millaisissa tilanteissa tunnet tarvetta sanoa, joissa käytät cis-käsitettä? Tähän mennessä olet antanut esimerkin vain transsukupuolisten syrjinnästä.


Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15485
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #646 : ma 31.12.2018, 06:40:05 »

Juuri näin. Ei "ihmisyys" myöskään tunnu miltään, kun olemme ihmisiä alusta loppuun asti. Silti meissä vaikuttavat kaikki ihmiskajin biologiset vaikutukset,mmutta eivät me "tunnu" mitenkään "ihmismäisiltä" vaan ihan normaalilta. Voimme tietysti vuorovaikuttaa eläinten kanssa ja yrittää vertailla, mikä meissä on samaa ja mikä eri, mutta ulkopuoliseen vertaaminen on eri asia kuin ominaisuuden tunteminen sisäisesti. Siksi sukupuolikaan ei useimmilla "tunnu miltään", koska se on normaalitila, joka vallitsee ja on vallinnut aina. Ulkopuolisiin voi toki aina vertailla.

Nyt puhut jostakin ihan eri asiasta. Nimittäin siitä, miten on helppoa, jos jotakin asiaa olemuksessaan tai kokemuksessaan ei travitse koskaan pohtia tai kyseenalaistaa, koska mikään ei koskaan sitä uhkaa, häiritse tai kyseenalaista ulkopuolelta.

Puhuin molemmista erikseen, juuri siksi että ne erottuisivat. On nimittäin eri asia huomata olevansa erilainen kuin muut vertaamalla itseään muihin JA tuntea sisäisesti jokin ominaisuus itsessään.

Vaikka kuinka vertaan itseäni muihin, naisiin ja miehiin, ei se naiseuteni silti tunnu miltään naiseudelta vaan ihan vain omalta itseltäni. En koe mitään erityistä naiseutta sen takia, että olen nähnyt ympärilläni sekä naisia että miehiä ja oppinut niiden eroja. Se ei ole tuottanut sisäistä tuntemusta naiseudesta.

Ei, se kokemus tosiaan on ihan sisäsyntyinen. Se ei siltikään tarkoita, ettei sitä ole olemassa tai että se olisi helposti mukautuva mihin tahansa - eli vaikka siihen, että kaikki odottavat sinun olevan kuten ympärilläsi olevat miehet, vaikka tunnet olevasi ennemminkin kuten ympärilläsi olevat naiset. Juuri se, että sinusta tosiaan on ”neutraalia” olla nainen, voi hyvinkin olla tämän tulosta. Sen sijaan, jos odotukset olisivat jatkuvasti kohtaasi sellaisia kuin ne ovat miehille, tuo sisäinen tuntemuksesi joutuisi jatkuvastai haastetuksi ja kyseenalaistetuksi. Kyse on siis näiden asioiden yhteisestä vaikutuksesta, ei kummastakaan erikseen.

Transsukupuolisilla tämä tilanne tulee varsin voimakkaasti eteen - mutta heilläkin suurta osaa näyttelee ympäristö, joka kohtelee heitä sen kehollisen sukupuolen mukaan. Cis-sukupuolisilla tällaista tilannetta ei tyypillisesti synny ainakaan samassa määrin voimallisena.


Voi olla, mutta tämä ympäristön suhtautuminen ei liity millään tavalla transsukupuolisuuden määrittelyyn tai diagnostiikkaan.[/quote]

Nin - juuri siksi transsukupuolisuutta ei pitäisikään ajatella sairautena, vaan ominaisuutena. Me emme itse asiassa edes voi tietää, olisiko transsukupuolisten mahdollista olla tyytyväisiä omaan kehoonsa ja haluaisivatko he mitään korjausta, JOS heidät ympäristö pystyisi täysin hyväksymään siinä sukupuolessa, jonka he omakseen tuntevat ja sen kummemmin ihmettelemättä ulkoista muotoa. Kuten siis noista muista kulttuureista tiedämme, niin heidän erityisyyttään voisi jopa yhteisö pitää arvossa ja tärkeänä erilaisuutena, jolla on oma yhteisössä oma tehtävänsä.

Tällaista muutosta vain ei voi sormia napsauttamalla tuottaa, joten emme pääse asiaa testaamaan.

Lainaus
Voi olla, mutta karson tarpeelliseksi muistuttaa, että transsukupuolisuudessa ei ole kyse yksilön ja yhteisön/kulttuurin välisestä ristiriidasta vaan yksilön omasta sisäisestä ristiriidasta. Muutoinhan transsukupuolisuuteen kaikkein helpoin lääke olisi valistaa ympäristön ihmisiä kohtelemaan yksilöä toisin, eikä mitään hormonihoitoa tarvittaisi.

Kyllä siinä on varsin paljon kyse nimenomaan yksilön ja yhteisön välisestä ristiriidasta.

Ei se hormonialtistuksen ristiriitaisuus transsukupuolisilla kuitenkaan aiheudu eikä poistu sillä, miten yhteisö suhtautuu heihin.[/quote]

Mikä hormonialtistuksen ristiriita? Ei transsukupuolisilla ole mitään nais-ja mieshormonien erityksen eroa cis-sukupuolisiin. Koska transnaisilla on kivekset ja lisämunuaiset, heillä erittyy testoseronia ihan kuten miehillä. Samoin transmiehillä on munasarjat, jotka erittävät ihan normaaliin tapaan naishormoneja. Transsukupuolisuus ei ole häiriötila tässä sisäerityksessä. SE hormonaalinen syy, jota transsukupuolisuuden synnyn taakse on ehdotettu tapahtuu sikiökaudella ja se siis aiheuttaa eroja aivojen kehitykseen. Kuten itsekin taisit jossain vaiheessa todeta, niin on havaittu neurologisia eroja aivoissa cis-sukupuolisten ja transsukupuolisten välillä. On löydetty eroja androgeeni- ja estrogeenireseptorien tiheydessä. Reseptori ei ole hormonia erittävä, vaan siihen reagoiva rakenne - vastaanottaja.

Tässä sinulle transsukupuolisuuden kriteerit:
Lainaus
Transsukupuolisuuden diagnostiset kriteerit ICD-10-tautiluokituksen mukaan:[35]

Halu elää ja tulla hyväksytyksi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Tavallisesti tähän liittyy toive saada kirurgista ja hormonaalista hoitoa oman ruumiin muuttamiseksi mahdollisimman samankaltaiseksi kuin toivottu sukupuoli.
Transseksuaalisen identiteetin kokemus on kestänyt vähintään kaksi vuotta.
Kyseessä ei ole muun mielenterveyshäiriön, esimerkiksi skitsofrenian oire tai kromosomipoikkeavuus.
Wikipedia

Kuten huomaat, ei diagnostiikassa eikä määritelmässä viitata hormoneihin, ei neurobiologiaan, eikä mihinkään sellaisiin löydöksiin, jotka ulkopuolinen voisi tutkia tai mitata (paitsi kromosomipoikkeamat, jotka löydöksenä tarkoittavat, että kyse ei olekaan transsukupuolisuudesta). Minun on vaikeaa ymmärtää, miksi jatkuvasti väität, etteikö tämä asia riippuisi nimenomaan yksilön omasta kokemuksesta, kun juuri se on koko diagnoosin ydin: halu elää ja tulla hyväksytyksi vastakkaisen (syntymässä määritellyn) sukupuolen edustajana. Voisitko nyt linkittää johonkin lähteeseen, jossa diagnostiikan ja määritelmän kriteerit eivät viittaa henkilön omaan haluun, kokemukseen sukupuolestaan, hänen tuntemaansa identiteettiin. Aivokuvantamista vasta pohditaan tarjottavaksi transsukupuolisille. Siis tarjottavaksi. Ei siis lääkärille työkaluksi todeta ihimisen transukupuolisuus, jotta ei tarvitsisi turvautua äneltä itseltään kysymiseen.

Miksi sinua häirtsisi se, että ihminen voi vain itse ilman lääkärin siunausta todeta olevansa transsukupuolinen? Jos asia ei koskisi ympäristöä tai yhteisöä mitenkään?

Voi sen toki itsekin arvioida, mutta diagnoosin tekee kuitenkin lääkäri. Ja saadakseen esim. hormonihoitoa tarvitaan myös lääkärin apua. [/quote]

Kyllä, mutta lääkäri tekee diagnoosin arvioimalla yksilön omaa halua elää ja tulla kohdelluksi vastakkaisen sukupuolen mukaan. Lääkäri arvioi siis potilaan halua ja tuon halun pysyvyyttä. Kerro ihmeessä, miten lääkäri tämän halun selvittää, ellei hän sitä yksilöltä itseltään kysy. Ei nyt ainakaan aivokuvauksella tai hormonitasoja mittaamalla.

Minun on hyvin vaikeaa käsittää, miksi intät tästä lääkärin osuudesta. Kukaan ei ole kieltänyt, etteikö tämän hetkisen lain mukaan olisi haettava lääkäriltä diagnoosia saadakseen VIRALLISEN tunnustuksen transsukupuolisuudesta - ja sitä kautta mahdollisuuden vaikkapa lopulta korjata henkilötunnuksensa sukupuolen. Mutta tämä on meidän yhteiskuntamme sopima toimintatapa, joka on vain tapa, jolla olemme päättäneet asiassa toimia. Sen sijaan vaikkapa ne two-spiritit eivät tarvinneet lääkärin todistusta ja diagnoosia. Ilmiö ei ole riippuvainen lääkäreistä ja diagnoosin tekemisen tapa on itse asiassa poliittisluontoinen päätös. On naurettavaa, että nillität siitä lääkäristä, jonka pitäisi asiaa yksilöltä kysyä, kun sen ihan saman kysymyksen voi tietenkin kysyä kuka tahansa. Mihin tarvitaan se lääkärin tutkinto, jotta voi kysyä ihmiseltä: ”haluatko elää ja tulla kohdelluksi vastakkaisen sukupuolen mukaan”. Se on koko diagnoosin ja määritelmän YDIN. Lääkäri asiassa on vain tämän hetken käytäntömme - eikä tuokäytäntö ole yleismaailmallinen. On outo ajatus, että transsukupuolisuus siis olisi erilaista eri valtioissa - sen mukaan, miten niiden laissa tuo asia virallistetaan. Kun kyse sinunkin mielestäsi siis on ihan biologisesta ilmiöstä, ei kulttuurisesta.

Lainaus
Juu samaa mieltä. Transsukupuolisuus kuitenkin yleensä vaatii lääketieteellistä hoitoa.

Vaatiiko? Vai onko niin, että meillä on laki, jonka mukaan vaaditaan lääkärin diagnoosi ja vahvistus asialle ennen kuin saa korjata sukupuolensa?

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15485
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #647 : ma 31.12.2018, 07:26:00 »

Minusta se on varsin järkevä oletus. Jos elimistössä on ristiriitaa eri hormonialtistusten välillä, sen todellakin tuntee. Jos taas ristiriitaa ei ole, sitä ei tunne mitenkään. Juuri koska ei ole mitään vertailukohtaa.

Jos olisin mies ja saisin pienen annoksen jotain mieshormnia, se ei tuntuisi varmaan miltään. Mutta naisen kehoon ruiskutettuna mieshormoni saattaisi aiheuttaa tuntuvia reaktioita. (En ole perehtynyt, tehdäänkö tällaista, mutta noin periaatteellisella tasolla kuvittelisin.) Mitä kummallista tässä on?

Kyse ei nyt ole mistään estrogeenia erittävistä miehistä, jotka tuon hormonin myötä tuntevatkin olevansa naisia.

Ei niin, kuten en sanonutkaan. Se oli vain esimerkki siitä, että omaan kroppaan sopivat hormonit eivät aiheuta mitään sukupuolen tuntemusta.

Kenelle tätä esimerkkiä oikein tarjoilet, kun mielestäni kukaan ei ole esittänytkään, että transsukupuolisuus aiheutuisi sukuhormoneista - tai että sukupuolen kokemus mielessä syntyisi noista hormoneista.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15485
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #648 : ma 31.12.2018, 08:41:50 »

Sibnähän olet nyt käynyt taistoon ihan väärää termiä vastaan. Sun pitäisi vastustaa sitä, että omaa sisäistä kokemusta omasta sukupuolesta on ryhdytty kutsumaan sukupuoli-identiteetiksi. Koska sinusta identiteetti on jotakin muuta.


No mutta hienoa, Safiiri! Olet vihdoin tajunnut, mikä on pointtini. Juuri tuota olen tässä vastustanut muutaman sivun verran. Mahtavaa, että ajatus vihdoin avautui sinulle!

No vastustatko kiivaasti myös sanaa ja käsitettä identiteettivarkaus? Sillä eihän se identiteetti voi henkilötunnuksessa sijaita.

Lisäksi - jos ainoa asia, mikä tässä sinua hiertää olisi tuo termi ja sana, niin kai sä nyt järkevänä ihmisenä osaisit myös lukea sen, miten tuon sanan sisältö on määritelty: oma kokemus omasta sukupuolesta. Siis juuri se, joka on kuvaamallasi tavalla varsin vaimea ja vain taustalla. Ei mikään järisyttävä koko ajan kaiken muun ylittävä tunne. On ilman muuta selvää, että JOS ensin luo ihan oman olkiukon käsitteen sisällöstä, se tosiaan sen kautta tuntuu ihan kummalliselta.

Identiteetti sopii kyllä sikäli mainiosti asiaa kuvaavaksi sanaksi, että identiteettivarkaudeksi käsitetään juuri toisen henkilötunnuksen väärinkäyttö. Henkilötunnuksessa se sukupuolikin mainitaan.  ;)


Jos sinun koko ongelmasi tässä asiassa pelkistyy siihen sukupuoli-identiteettiin, niin kyse näyttää olevan vain olkiukosta, jonka tuosta käsitteestä olet itsellesi rakentanut. Kyse on ihan vain siis omasta käsityksestä omasta sukupuolesta - ei mitään sen ihmeellisempää.

Juuri tällaista tulkintaa tulin kritisoimaan, eli voidaan palata siihen ensimmäiseen viestiini aiheesta. Siinä on perustelut, miski tämmöinen ajatus on ongelmallinen. Ja siinä myös itse demonstroit siitä johdettavaa "jokainen voi itse päättää" -käsitystä, joka on niin ikään harhaanjohtava.[/quote]

Lääkärikin tutkii juuri tuota omaa halua olla vastakkaista (kuin syntymässä määritelty) sukupuolta. Halu on tyypillisesti ajateltu oman päätäntävallan alaiseksi ja siinä omassa mielessä ilmeneväksi asiaksi. Ainakaan minä en kysele muilta - saati joltain auktoriteetilta kuten lääkäriltä - mitä minä haluan tai en halua. Kyseletkö sinä?

Se on sitten eri asia, että tuolle halulle on mitä ilmeisimmin täysin fysiologinen ja biologinen pohja. Se on se sukupuoli, joka siis on synnynnäinen ilmiö - myös silloin, kun se ilmenee yksilössä jollain tapaa epätavallisesti. Ruokahalullekin ON biologinen pohja, mutta ei silti kukaan väitä, etteikö ihmiseltä itseltään kysyen olisi syytä selvittää, maistuisiko lounas. Jokainen voi ihan itse päättää. Haluaako syödä vai eikö nyt sittenkään maistu. Oikeastaan juuri tuota omaa halua on syytäkin vaalia ja kuunnella, koska hyvin toimiessaan se on hemmetin hyvä tapa säädellä syömistään. (Mutta harvoin se saa nykymaailmassa toimia rauhassa, josta sitten aiheutuu kaikenlaista ongelmallista.)

Halua ei ole mahdollista mitata tai punnita tai kuvantaa. (Voi olla, että joskus aivojen toimintaa - ajatuksia - pystytään jotenkin lukemaan jollain laitteella, mutta toistaiseksi tämä on varsin fiktiivistä.) Halu täytyy jollain tavalla - vaikkapa kysymällä - selvittää ihmiseltä itseltään. Transsukupuolisuus määritellään ”haluna elää ja tulla kohdelluksi vastakkaisena sukupuolena”. Tuo MÄÄRITELMÄ jo itsessään pitää siis sisällään juuri sen, että asia määrittyy yksilön omana tuntemuksena ja kokemuksena asiasta. On sitten vain yhteiskunnan valitsema käytäntö, että tarvitaan lääkäri vahvistamaan tuon halun olemassaolo ja pysyvyys, jotta diagnoosista tulee virallinen. Mutta niinhän oikeastaan on tavallisen flunssankin kohdalla: sen tyypillisesti ihmiset ihan itse tunnistavat, mutta virallisen lääkärin todistaman flunssan (vaikkapa sairauspoissaoloon oikeuttavan) toteaa vain lääkäri. Tämä ei todellakaan tarkoita, etteikö saisi itsekin todeta nuhaisena ja pienessä kuumeessa, että kyllä nyt iski flunssa. En usko, että sinäkään jäisit polkemaan jalkaa ja valittamaan, jos joku sulle näin toteaa, ja vaatisit kunnollista lääkärintodistusta asiasta.

Siis - jokaiselta itseltään on syytä kysyä ja tämän kysymisen tuottaman tiedon mukaan toimia. Tämä ei tarkoita sitä, että oma sukupuoli olisi vain keksitty asia, jonka voi vapaasti itse päättää. Kyse on siitä, että tätä omaa kokemusta - kuten mitä tahansa kenen tahansa omaa kokemusta - ei ole mahdollista toisen ietää, tuntea, kokea tai mitata. Siksi ainoa tapa selvittää se, on - kysyä ihmiseltä itseltään. Tämän vastaukseen on sitten myös syytä tyytyä ja ottaa se vakavasti. Se kun on ainoa tapa selvittää toisen kokemus. Kun me nyt vain ei pystytä kokemaan kuin omia kokemuksiamme kukaan.

Jos sitten yritetään selvittää sitä, millainen ilmiö transsukupuolisuus on, niin voimme todeta, että tämän hetkisen tietämyksen mukaan kyse on synnynnäisestä tilasta, jolla mitä ilmeisimmin on fysiologinen syntymekanismi. Se ei ole vaikkapa kasvatuksen kautta syntymän jälkeen muodostuva tila. Ainakaan havainnot eivät tue tällaista ajatusta. Kasvatuksella tuskin saataisiin aikaan neurobiologisia muutoksia hypotalamukseen, vaikka aivot ovatkin varsin muokkaantuva ja ärsykkeiden mukaan muovautuva plastinen elin.

PS. JOs jotakin, niin mielestäni tämä keskustelu koko ajan osoittaa, että cis-sukupuolisuus köäsitteenä tekee todella paljon näppärämmäksi ja selkeämmäksi näistä asioista puhumisen. Monenn monta kertaa sen käyttäminen tekee lauseen muotoilemisen todella paljon yksinkertaisemmaksi - ja tarkentaa tavoitellun veistin yksiselitteiseksi (jos vain lukija suostuu hyväksymään tuolle käsitteelle annetun yleisesti käytössä olevan merkityksen).

Millä tavalla tämä keskustelu sen osoittaa? Millaisia lauseita ja millaisissa tilanteissa tunnet tarvetta sanoa, joissa käytät cis-käsitettä? Tähän mennessä olet antanut esimerkin vain transsukupuolisten syrjinnästä.
[/quote]

Niissä kaikissa, joissa viittaan cis-sukupuolisiin. Vaikkapa kun selitän, että transnaisen aivoissa on havaittu piirteitä, jotka ovat enemmän cis-naisen aivojen suuntaisia kuin cis-miehen. Jos tuota cis-sukupuolisuustermiä ei olisi, minun pitäisi aina tarkentaa, että puhun naisesta, joka itse kokee olevansa kehollisten sukupuoliominaisuuksien mukaisesti nainen sen sijaan, että olisi jotakin muuta oman kokemuksensa mukaan. On todella paljon helpompaa puhua transnaisista ja cis-naisista kuin naisista, joiden keho on miehinen, mutta jotka kokevat olevansa naisia, ja naisista, joiden keho on naismainen ja jotka myös kokevat olevansa naisia. Lisäksi nämä samat naiset vovat olla seksuaaliselta suuntautumiseltaan joko homo- tai heteroseksuaaleja tai vaikkapa biseksuaaleja tai aseksuaaleja. Siten siihen cis-naiseen ei voi edes käyttää esittämääsi normaali nainen -käsitettä, koska siihenhän liitetään myös heteroseksuaalisuus. Kuten itsekin määrittelit. Normaali tarkoittaa yleisintä, tavallista, tyypillistä. Homoseksuaalisuus ei ole tällaista, vaan homoseksuaalit ovat seksuaalinen vähemmistö. Joidenkin mielestä heitä on syytä kutsua epänormaaleiksi.

Normaali on tarkentavana käsitteenä ongelmallinen muutoinkin, koska normaali nainen ei oikein sujuvasti käy kuvaamaan myöskään jollain muulla kuin sukupuolisuudeltaan ”normaalia”. Normaali nainen hyvin usein laajenee tarkoittamaan kulttuurissaan stereotyyppistä sekä taipuu varsin vaivalloisesti kehitysvammaisten, aistivammaisten, liikuntavammaisten tai kuninkaallisten, julkisuuden henkilöiden tms. kuvaukseksi. Pelkkä nainenkin on hankala, sillä dronttimaisesti vaaditaan sen säilyttämistä vain kehollisen olemuksen ja jopa pelkästään tuotettujen sukusolujen mallin kuvaukseksi. Siten tämän näkemyksen mukaan transnaiset ovat miehiä ja transmiehet naisia. Miten siis erottaa nämä miehet ja ne toisenlaiset miehet toisistaan, jos tarvis olisi heitä vaikkapa toisiinsa verrata? Onko siis transmies keholtaan nainen vai jotakin muuta? Mikä sana valittaisiin kuvaamaan transmiehen kehollista olemusta? Jos nainen tarkoittaa cis-naista, niin millä sanalla kuvataan naismaista kehoa, jonka sukupuoli (se itse koettu sukupuoli) ei ole selvillä tai ei ole nainen? Ryhdymmekö käyttämään ehkä sanaa naisoletettu? Onko se parempi? Keholliseen olemukseen sitominenkin on vähän vaikeaa sitten, jos / kun sen transnaisen sukupuolenkorjaus muuttaa hänen kehollista olemustaan. Missä vaiheessa ryhdymme puhumaan hänen kehostaankin naisena vai viitataanko naisella vain syntymässä saatuun kehoon (jolloin puhuttaessa pitäisi olla siis selvillä kehon historiasta)?

Kyllä edelleen pidän varsin selkeänä ja käyttökelpoisena tätä cis-sukupuolisen nimikettä. Tietenkin usein sen voii sujuvasti korvata pelkällä naisella / miehellä, mutta kun nimenomaan kyse on näistä kaikenlaisista eri variaatioista, tekee tuo termi puhumisen sujuvaksi sekä helpottaa välttämään normittavaa puhetapaa.

Kielessä on sitäpaitsi erittäin tavanomaista kuvata myös ns. yleisintä tai normaalia mallia omalla sanallaan. Kuten vaikkapa terve / sairas vrt. normaali / sairas. Ennemminkin sanoja synyy ja otetaan käyttöön sen mukaan kuin niihin syntyy tarvetta ja tietämys tai ajattelu asoista muuttuu. Siksi kaiketi juuri tällaiset cis-sukupuolisuuden tapaiset uudet sanat niin monissa herättävät vastustusta. Kyse on muuttuneen ajattelun vastustamisesta, ei lopulta mistään ”sana on ihan turha” -huolesta. Mitäpä se uuden sanan olemassaolo ketään varsinaisesti haittaisikaan. Se mitään maksa. Mutta sen takana oleva ajattelun muutos tuntuu vaikealta. Sanoilla kun on vaikutusta ajatteluun. Juuri siitä syystä tällaiset uudet sanat myös ovat tarpeellisia - jotta ajattelu voisi muuttua.

Jos siis on olemassa sellainen sukupuolisuuden muoto, jossa sekä keho että oma käsitys sukupuolesta ovat ristiriidattomasti molemmat samaa sukupuolta, on olemassa cis-sukupuolisuus. Miksei tälle saisi olla omaa tätä asiaa kuvaavaa sanaa? Sitä sitten käyttää se, joka haluaa ilmaisuaan tällä tavalla tarkentaa. 

PS. On jännää, että laajentuva ymmärrys sukupuolesta ja sen erilaisista variaatioista synnyttää kiivasta vastustusta. Sen sijaan harvemmin ryhdytään taistoon sen puolesta, ettei vaikkapa syventyvä ymmärrys syöpäsairauksien tai diabeteksen monista variaatioista ja siitä syntyvä tarkentavien termien muodostaminen ei herätä paheksuvia reaktioita. Harvemmin kukaan haluaa vaatia, ettei diabetesta saa jakaa kuin kahteen muotoon ja syöpä on syöpä, eikä muuta. Että juuri omaan syöpään tai diabetekseen sopivaa hoitoa vaativa on itsekeskeinen erikoisuuden tavoittelija, jolle pitäisi kelvata sellainen tavallinen ja yleisimmin käytetty hoito siinä, missä ”normaaleille” syöpäsairaille / diabeetikoille. Harvinaisia syöpiä on niin vähän, ettei ole järkevää niille mitään erityiskohtelua tarjota. Ainakaan verovaroilla.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4270
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #649 : ma 31.12.2018, 10:21:21 »
Ehkä parempi kuin sairausmetafora kuvaamaan sukupuolta voisi olla jokin jatkumo. Esimerkiksi pituus. Se, että "väärän"pituiset leimataan kelvottomiksi, sairaiksi, friikeiksi, otuksiksi (eli eläimiksi), ja ties miksikä, ja semmoisiksi, että he eivät saisi saada lapsia tai adoptoida tai päästä korjausleikkauksiin ilman että heidät pitää sitä ennen steriloida, tai että he eivät saisi perustaa perhettä, tai nauttia samoja ihmisoikeuksia kuin muutkin ihmiset, on vaan yksikertaisesti väärin.


Tai ehkä vielä parempi metafora olisi tukanväri. Jos oletetaan, että enemmistö on hiuksiltaan maantienharmaita, niin kuulostaisiko kovinkaan henkevältä sepostukset, että tumma-, vaalea- tai punatukkaiset eivät sovi vanhemmiksi, ovat friikkejä, otuksia, ja toisaalta, että blondeihin tai punapäihin vetoa tuntevat ovat friikkejä tai otuksia, eivätkä kelpaa vanhemmiksi?


« Viimeksi muokattu: ma 31.12.2018, 11:31:19 kirjoittanut kertsi »

Poissa Aelita

  • Konkari
  • Viestejä: 1303
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #650 : ma 31.12.2018, 11:22:24 »
Lainaus
Puhuin molemmista erikseen, juuri siksi että ne erottuisivat. On nimittäin eri asia huomata olevansa erilainen kuin muut vertaamalla itseään muihin JA tuntea sisäisesti jokin ominaisuus itsessään.

Vaikka kuinka vertaan itseäni muihin, naisiin ja miehiin, ei se naiseuteni silti tunnu miltään naiseudelta vaan ihan vain omalta itseltäni. En koe mitään erityistä naiseutta sen takia, että olen nähnyt ympärilläni sekä naisia että miehiä ja oppinut niiden eroja. Se ei ole tuottanut sisäistä tuntemusta naiseudesta.

Ei, se kokemus tosiaan on ihan sisäsyntyinen. Se ei siltikään tarkoita, ettei sitä ole olemassa tai että se olisi helposti mukautuva mihin tahansa - eli vaikka siihen, että kaikki odottavat sinun olevan kuten ympärilläsi olevat miehet, vaikka tunnet olevasi ennemminkin kuten ympärilläsi olevat naiset.

Sotket jatkuvasti sisäisen tuntemuksen omasta sukupuolesta siihen, miten ympäristö sinuun suhtautuu. Kaikilla ihmisillä on konflikteja ympäristön odotuksiin nähden enemmän tai vähemmän, riippuen ympäristöstä. Myös sukupuoliodotuksiin. Sen sijaan sisäinen tunne omasta sukupuolesta on neutraali, jos siinä ei ole sisäistä ristiriitaa. Voit tuntea yksittäisiä ominaisuuksia itsessäsi, jotka osaat kokemuksesi perusteella yhdistää naiseuteen tai mieheyteen, mutta mitään kokonaisvaltaista tunnetta siitä, että olet nainen tai mies, et kyllä tunne.

Juuri se, että sinusta tosiaan on ”neutraalia” olla nainen, voi hyvinkin olla tämän tulosta. Sen sijaan, jos odotukset olisivat jatkuvasti kohtaasi sellaisia kuin ne ovat miehille, tuo sisäinen tuntemuksesi joutuisi jatkuvastai haastetuksi ja kyseenalaistetuksi. Kyse on siis näiden asioiden yhteisestä vaikutuksesta, ei kummastakaan erikseen.

Ei, vaan jos ympäristön odotukset ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä tunnet, silloin YMPÄRISTÖN REAKTIOT tuntuvat pahalta, ei oma sisäinen tuntemuksesi.

Toki transsukupuolisen kohdalla yleensä molemmat tuottavat kärsimystä.


Mikä hormonialtistuksen ristiriita?

Tämä, jonka itse kuvasit siinä heti perään:

Koska transnaisilla on kivekset ja lisämunuaiset, heillä erittyy testoseronia ihan kuten miehillä. Samoin transmiehillä on munasarjat, jotka erittävät ihan normaaliin tapaan naishormoneja. Transsukupuolisuus ei ole häiriötila tässä sisäerityksessä. SE hormonaalinen syy, jota transsukupuolisuuden synnyn taakse on ehdotettu tapahtuu sikiökaudella ja se siis aiheuttaa eroja aivojen kehitykseen. Kuten itsekin taisit jossain vaiheessa todeta, niin on havaittu neurologisia eroja aivoissa cis-sukupuolisten ja transsukupuolisten välillä. On löydetty eroja androgeeni- ja estrogeenireseptorien tiheydessä. Reseptori ei ole hormonia erittävä, vaan siihen reagoiva rakenne - vastaanottaja.


Kuten huomaat, ei diagnostiikassa eikä määritelmässä viitata hormoneihin, ei neurobiologiaan, eikä mihinkään sellaisiin löydöksiin, jotka ulkopuolinen voisi tutkia tai mitata (paitsi kromosomipoikkeamat, jotka löydöksenä tarkoittavat, että kyse ei olekaan transsukupuolisuudesta).

Ei niin mutta tiedetään, että ongelma JOHTUU hormonaalisen altistuksen ristiriidasta, ja sitä hormonaalisen altistuksen ristiriitaa lääkehoidolla HOIDETAAN. Ja diagnosoinnissa pyritään selvittämään, onko kyse tällaisesta hormoni-/neuro-/geenitason ongelmasta eikä pelkästään esim. psyykkisestä vaivasta. Tämä saadaan selville keskustelemalla ja kyselemisellä, mitään neurotason tutkimuksia ei tarvita.

Samaan tapaan monet muutkin sairaudet kuten esim. ADHD diagnosoidaan psykososiaalisten oireiden perusteella, vaikka tiedetään, että ongelma on neurotasolla, ja hoito (lääkkeet) kohdistuvat myös neurotasolle. Toki ympäristön tuki on molemmissa myös olennainen.

Minun on vaikeaa ymmärtää, miksi jatkuvasti väität, etteikö tämä asia riippuisi nimenomaan yksilön omasta kokemuksesta.

Huomaan, että vaikeaa on. En kuitenkaan pode asiasta mitään stressiä. :)


Minun on hyvin vaikeaa käsittää, miksi intät tästä lääkärin osuudesta. Kukaan ei ole kieltänyt, etteikö tämän hetkisen lain mukaan olisi haettava lääkäriltä diagnoosia saadakseen VIRALLISEN tunnustuksen transsukupuolisuudesta - ja sitä kautta mahdollisuuden vaikkapa lopulta korjata henkilötunnuksensa sukupuolen. Mutta tämä on meidän yhteiskuntamme sopima toimintatapa,

Niin, tämä on tosiaan meidän yhteiskuntamme sopima toimintatapa, että vain lääkäreillä on oikeus määrittää diagnooseja ja määrätä lääketieteellistä hoitoa. Itse pidän sitä ihan toimivana systeeminä, en haluaisi että kuka tahansa voi ostaa kaupasta neurologisia tai hormonilääkkeitä tai tarjota sukupuolenkorjausleikkauksia.


Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 8095
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #651 : ma 31.12.2018, 11:30:07 »


Mutta käy se niinkin. Kunhan vain ei vahingossakaan käytetä nimityksiä, joita ollaan yritetty luoda sen vuoksi, että ihmiset kokisivat itsensä tasa-arvoisiksi erilaisina! Haittaa niin pahasti normaaleja nämä vaatimukset.

T: Xante


Tasapäistämisen aate ei taida olla kovinkaan toimiva, kun kysymys on monesti siitä saako tyttöjä kutsua tytöiksi, ja poikia pojiksi.


Lapsen kasvatus on vaikeaa, jos lapselle tuotetaan kovasti ongelmia, siitä mitä hän luontaisesti on, tuntee olevansa.


Yleensä ihmislapsetkin haluavat kuulua joukkoon ja valitsevat sen oman luonteenlaatunsa mukaisesti. Lapsen oppiminen aikuiseksi on iso prosessi ja jotkut ilmeisesti haluavat lisätä siihen vielä lisää ongelmia.


Sukupuolinen tasapäistäminen on aika huono keksintö, vaikka ketään ei tietenkään saisi syrjiä,, mutta sitä varmaan tapahtuu miten milloinkin, on aina tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Ihminen ei siinä mielessä muutu.

Olkiukkoja.

T: Xante


Kuten tämä ketju sanallisessa muodossaan muutenkin.  Mutta et kuitenkaan lähtenyt kumoamaan noita harjoitusvastustajia, vaan siirryit toisiin olkiukkoihin.

Poissa Aelita

  • Konkari
  • Viestejä: 1303
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #652 : ma 31.12.2018, 11:33:02 »

No mutta hienoa, Safiiri! Olet vihdoin tajunnut, mikä on pointtini. Juuri tuota olen tässä vastustanut muutaman sivun verran. Mahtavaa, että ajatus vihdoin avautui sinulle!

No vastustatko kiivaasti myös sanaa ja käsitettä identiteettivarkaus? Sillä eihän se identiteetti voi henkilötunnuksessa sijaita.

Identiteettivarkaus on terminä myös epätarkka, parempi olisi esim. henkilöyden varastaminen tms. Termi tulee varmaan englannissa, jossa identity viittaa selkeämmin identifikaatioon eli yksilöimiseen eli siihen, millä perusteella tunnistamme yksilön (esim. ID-card).

Suomessa identiteetti viittaa selkeämmin ihmisen kokonaisvaltaiseen kuvaan omasta itsestään suhteessa ympäristöön, sen sosiaalisiin ja kulttuurisiin elementteihin.

Tosin identiteettivarkauden kohdalla sekaannuksen vaaraa ei kuitenkaan juuri ole, koska kukaan ei kuvittele, että identiteettivarkaus veisi sinulta sen kulttuurisen käsityksen itsestäsi. Sen sijaan transsukupuolisuudesta elää vahvana juuri tämä sinunkin esittelemä väärä käsitys, että se mikä transsukupuolisilla on ongelma, olisi yksilön kuva itsestään suhteessa sosiaaliseen todellisuuteen.



Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 3183
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #653 : ma 31.12.2018, 12:04:10 »
Ehkä parempi kuin sairausmetafora kuvaamaan sukupuolta voisi olla jokin jatkumo. Esimerkiksi pituus. Se, että "väärän"pituiset leimataan kelvottomiksi, sairaiksi, friikeiksi, otuksiksi (eli eläimiksi), ja ties miksikä, ja semmoisiksi, että he eivät saisi saada lapsia tai adoptoida tai päästä korjausleikkauksiin ilman että heidät pitää sitä ennen steriloida, tai että he eivät saisi perustaa perhettä, tai nauttia samoja ihmisoikeuksia kuin muutkin ihmiset, on vaan yksikertaisesti väärin.

Luomiskertomukseen uskovat ynnä erinäiset muut hörhöilijät eivät mielellään myönnä ihmisen olevan eläinlaji.

Useimmat fyysisesti terveet seksuaalivähemmistöläiset pystyvät saamaan jälkeläisiä aivan samoin menetelmin kuin muutkin nisäkkäät, naaraspuoliset synnyttämällä ja urospuoliset siittämällä. Mitkään sukupuolen korjaukset eivät tätä sukupuolelle ominaista lisääntymistapaa muuksi muuta ainakaan vielä nykyään. Siltä osin "korjaus" on parhaimmillaankin perin vajavainen.

Kun anatomiaa muutetaan ulkoisesti muistuttamaan toista sukupuolta, niin sekin voi viedä lisääntymiskyvyn. Kivesten poisto lopettaa siittiöiden tuotannon. Vaginan poisto hävittää reitin kohtuun, jolloin luomuhedelmöittyminen ja synnyttäminen ei enää onnistu, vaikka kohtu ja munasarjat jätettäisiinkin.

Jos transihminen haluaa saada lapsia, hänellä on mahdollisuus jättää ns. korjausleikkaukset tekemättä. Silloin hän on samalla viivalla muiden lastenhankkijoiden kanssa.

Moniin muihinkin ihmiselämiin pätee, että kaikkea ei voi saada.

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 3183
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #654 : ma 31.12.2018, 12:28:40 »
Vaikka kuinka vertaan itseäni muihin, naisiin ja miehiin, ei se naiseuteni silti tunnu miltään naiseudelta vaan ihan vain omalta itseltäni. En koe mitään erityistä naiseutta sen takia, että olen nähnyt ympärilläni sekä naisia että miehiä ja oppinut niiden eroja. Se ei ole tuottanut sisäistä tuntemusta naiseudesta.

Samoin minäkin tunnen olevani vain oma itseni. Luulen että jos olisin pelkkä henkiolento ilman kehoa, niin en pystyisi selvittämään sukupuoltani edes vertaamalla oman henkeni laatua muiden henkiolentojen sukupuolijulistuksiin.


Poissa Aelita

  • Konkari
  • Viestejä: 1303
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä (nro 2)
« Vastaus #655 : ma 31.12.2018, 13:41:26 »

Samoin minäkin tunnen olevani vain oma itseni. Luulen että jos olisin pelkkä henkiolento ilman kehoa, niin en pystyisi selvittämään sukupuoltani edes vertaamalla oman henkeni laatua muiden henkiolentojen sukupuolijulistuksiin.

Samoin. Monesti muut naiset tuntuvat liian naisellisilta ja vierastan monia naisellisia henkisiä ominaisuuksia. Toki monia miehisiäkin. Se että olen esimerkiksi juuri nyt erittäin raskaana, on kuitenkin merkki siitä, että olen nainen. Se ei ole sisäinen tuntemus vaan opittu fakta todellisuuden asioiden luokittelusta. Jos olisin oppinut, että miehetkin voivat olla raskaana (juu tiedän että transmiehet voivatkin), en edes raskauden perusteella voisi tunnistaa omaa sukupuoltani. Jos minulla olisi penis, parta ja matala ääni, sitten olisin tottunut niihin jo kauan sitten enkä tuntisi niitä mitenkään sen enempää kuin että olen tottunut siihen, että minulla on kaksi jalkaa.