Kirjoittaja Aihe: Miesten kokema parisuhdeväkivalta  (Luettu 2294 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 3625
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #200 : ma 24.09.2018, 11:55:09 »
Kyllähän tietysti on niin, että rakastunut ihminen näkee toisen ehkä paremmassa valossa kuin miltä todellisuus näyttää. Kuitenkin ihmiset myös, ainakin toisinaan, pääsevät näiden pettymyksien yli ja parhaimmassa tapauksessa havaitsevat, että todellisuus itse asiassa on jopa soveltuvampi kuin kuvitelmat.

T: Xante

Pitäisiköhän rakastuneena avioituminen kieltää vähän samasta syystä kuin kännissä ajaminen. Avioliittolupa heltiäisi vasta sitten kun testeissä mitattu rakastumishormonin taso on laskenut normaali-ihmisen viitearvoihin.
Vihkikaavassa ei tosin kysytä rakastatko tätä kundia/gimmaa tässä, vaan tahdotko rakastaa hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti (ja olla uskollinen)...

Jumalan edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi/aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?
Sulhanen/Morsian: Tahdon.

Poissa Socru

  • Konkari
  • Viestejä: 699
  • Säätäjä
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #201 : ma 24.09.2018, 12:00:30 »
Vihkiseremoniaan pitäisi kuulua rähjäämistä, hakkaamista ja huoraamista.
Jos joku mussuttaa, usutan Gestapon kimppuun.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 3625
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #202 : ma 24.09.2018, 12:47:36 »
En tarkoittanut, että se toinen alkaa rähjätä jos sinulla on hankalaa vaan hankaluuksissa oleva pyrkii yleensä siirtämään pahaa oloa siihen tyytyväisen ja sitä enemmän kuin ne hankaluudet liittyvät kokemukseen parisuhteesta.

No miksi se niin tekisi.

Kuten sanottua, meillä on kovin erilainen käsitys siitä, mitä parisuhde on ja ilmeisesti etenkin siitä, mitä sen tulisi (ainakin itselle) olla.

T: Xante

Ihminen pyrkii olemaan itseään ympäröivien ihmisten kanssa jokseenkin samassa tunnetilassa. Innostunut ei viihdy kyllästyneiden kanssa ja alakuloiset ahdistuvat lisää iloisten seurassa. Jos ja kun omia fiiliksiä ei saa kohennettua, toisen fiiliksiä pyritään laskemaan. Voi kuulostaa pahalta mutta se on normaalia taakan jakamista.

Suurin osa parisuhdeongelmista johtuu erilaisista vireys-ja tunnetiloista arjessa. Esimerkiksi toinen tulee väsyneenä töistä ja toinen on aivan eri fiiliksissä.

En oikein tavoita ajatuskulkuasi. Eikös alakuloiset enemmänkin vetäydy omiin oloihinsa? Ainakin masentuneet tekevät niin, ja sillä käyttäytymisellä taitaa olla oikein nimikin, olikohan se sairauskäyttäytyminen (pätee fyysisiinkin vammoihin, että menee jonnekin luolan perukoille potemaan ja "nuolemaan haavojaan" ja vegetoimaan, kunnes olo kohenee). Masentuneet voivat olla masentavaa seuraa, ja jotkut masentuneet ihan tietoisestikin pyrkivät siihen, etteivät droppaisi toisten tunnelmia. Alakulo tietty on lievempi tila. Mutta aika erikoiselta kyllä kuulostaa, että joku tieten tahtoen ja tahallaan yrittäisi laskea puolisonsa fiilikisiä. Mutta toisaalta on niitäkin, jotka hakkaavat puolisoaan, joten ehkä on edellä mainittujakin. Molemmanlaisia kannattaa kyllä välttää kuin ruttoa, jos haluaa etsiä hyvän puolison itselleen. Paitsi jos on masokisti.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 3625
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #203 : ma 24.09.2018, 13:06:27 »
Ihminen pyrkii olemaan itseään ympäröivien ihmisten kanssa jokseenkin samassa tunnetilassa. Innostunut ei viihdy kyllästyneiden kanssa ja alakuloiset ahdistuvat lisää iloisten seurassa. Jos ja kun omia fiiliksiä ei saa kohennettua, toisen fiiliksiä pyritään laskemaan. Voi kuulostaa pahalta mutta se on normaalia taakan jakamista.

Suurin osa parisuhdeongelmista johtuu erilaisista vireys-ja tunnetiloista arjessa. Esimerkiksi toinen tulee väsyneenä töistä ja toinen on aivan eri fiiliksissä.
Tunnetilat voivat "tarttua" ihmisestä toiseen, se on totta. Mutta onko aina niin, että negatiivinen tunnetila tarttuu aina paremmin kuin positiivinen? Eikö sen iloisen tunnetila voisi tarttua siihen ahdistuneeseen?

Pisimmässä parisuhteessani oli joitakin koossa pitäviä seikkoja, joista yksi oli se, että kun tulin väsyneenä töistä kotiin, sain pitkän, todella pitkän lämpimän halin (ilman puhetta), jonka aikana stressitilani hälveni, hartiani laskeutuivat alas, pulssi laski jne..

Poissa Socru

  • Konkari
  • Viestejä: 699
  • Säätäjä
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #204 : ma 24.09.2018, 13:12:52 »
Ihminen pyrkii olemaan itseään ympäröivien ihmisten kanssa jokseenkin samassa tunnetilassa. Innostunut ei viihdy kyllästyneiden kanssa ja alakuloiset ahdistuvat lisää iloisten seurassa. Jos ja kun omia fiiliksiä ei saa kohennettua, toisen fiiliksiä pyritään laskemaan. Voi kuulostaa pahalta mutta se on normaalia taakan jakamista.

Suurin osa parisuhdeongelmista johtuu erilaisista vireys-ja tunnetiloista arjessa. Esimerkiksi toinen tulee väsyneenä töistä ja toinen on aivan eri fiiliksissä.
Tunnetilat voivat "tarttua" ihmisestä toiseen, se on totta. Mutta onko aina niin, että negatiivinen tunnetila tarttuu aina paremmin kuin positiivinen? Eikö sen iloisen tunnetila voisi tarttua siihen ahdistuneeseen?

Pisimmässä parisuhteessani oli joitakin koossa pitäviä seikkoja, joista yksi oli se, että kun tulin väsyneenä töistä kotiin, sain pitkän, todella pitkän lämpimän halin (ilman puhetta), jonka aikana stressitilani hälveni, hartiani laskeutuivat alas, pulssi laski jne..

Minusta tarttumista oleellisempaa on se miten hyvin molemmat osaavat mennä toista vastaan saavuttaakseen edes hiukan samansuuntaisen tunnetilan tai ainakin luodakseen vaikutelman toisen fiiliksiin eläytymisestä.

Ainahan kyse ei suinkaan ole surullinen/iloinen-akselista, vaan vastaavia on paljon muitakin.
Jos joku mussuttaa, usutan Gestapon kimppuun.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15503
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #205 : ma 24.09.2018, 13:17:26 »
Jokuhan tällä foorumilla taannoin jutteli että tuttavallaan meni aina vaan huonommin kun jatkuvasti sattui vastoinkäymisiä, ja hän sitten koki ettei tällaisen ihmisen seuraa siedä?

Kyllä minustakin tuntui tympeältä ekassa parisuhteessani kun aina tuli vaan sitä marinaa ja narinaa, mikään ei ikinä onnistunut tai voinut onnistua. Ja välillä peloteltiin jollain kamaluuksilla. Esim. kun meille tunki omakotitalon kellariin keväällä vettä, soitti (eka) eksä hysteerisenä minulle töihin että nyt sinne pitää tilata palokunta pumppaamaan se vesi pois ja se maksaa tuhansia (mk). Minä suutuin että et takuulla soita. Hän sitten jonkin pumpun hommasi itse ja sai ne vedet sieltä veks, jos oikein muistan. Olisi ne kai tosin lorisseet itsekseenkin, vai oliko niin että maa oli vielä jäässä ja esti sen? Talo oli pienen mäen alla ja sinne sitten valui kaikki lumien sulamisvedet.

Tokallakin eksällä oli taito pelotella milloin milläkin. Kyllähän sitä ihmettelee että minkä takia hakeuduin sellaisten miesten seuraan jotka voimistivat omia pelkojani. Mutta sitä koki että kun itse on niin paska, huono, ruma jne. niin turha edes yrittää jonkun menestyjän seuraan...
« Viimeksi muokattu: ma 24.09.2018, 13:31:36 kirjoittanut Norma B »
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 7798
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #206 : ma 24.09.2018, 14:30:21 »
Sinä käsität kaiken väärinpäin oli kysymys hoitopöydän kasvoaukosta tai parisuhteen tasapainosta.

Ei se terve rupea rähjäämään vaan sairas ja sitä enemmän mitä vähemmän toinen yrittää ottaa osaa eli liukua kohti hänen tunnetilaansa.

Rähjääminen harvoin auttaa, mutta kun parempaakaan ei ole niin sillä mennään.

No sinä taas sopertelet kummallisia ja sekavia. Jos toinen alkaa sairaudesta kerrottua bilettämään rajusti, niin voihan siinä käydä niinkin, että sairas alkaa rähjäämään.

Eli siirryt suoraan siihen tunnetilaan, jossa on oikeutettua tehdä p*skamaisia temppuja, väität niiden olevan vaistomaisia tarpeita tasapainottaa suhdetta ja muuta minun mielestäni täysin outoa käytöstä, jonka väität olevan normaalia parisuhteissa.

T: Xante

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 3625
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #207 : ma 24.09.2018, 14:36:18 »
Ihminen pyrkii olemaan itseään ympäröivien ihmisten kanssa jokseenkin samassa tunnetilassa. Innostunut ei viihdy kyllästyneiden kanssa ja alakuloiset ahdistuvat lisää iloisten seurassa. Jos ja kun omia fiiliksiä ei saa kohennettua, toisen fiiliksiä pyritään laskemaan. Voi kuulostaa pahalta mutta se on normaalia taakan jakamista.

Suurin osa parisuhdeongelmista johtuu erilaisista vireys-ja tunnetiloista arjessa. Esimerkiksi toinen tulee väsyneenä töistä ja toinen on aivan eri fiiliksissä.
Tunnetilat voivat "tarttua" ihmisestä toiseen, se on totta. Mutta onko aina niin, että negatiivinen tunnetila tarttuu aina paremmin kuin positiivinen? Eikö sen iloisen tunnetila voisi tarttua siihen ahdistuneeseen?

Pisimmässä parisuhteessani oli joitakin koossa pitäviä seikkoja, joista yksi oli se, että kun tulin väsyneenä töistä kotiin, sain pitkän, todella pitkän lämpimän halin (ilman puhetta), jonka aikana stressitilani hälveni, hartiani laskeutuivat alas, pulssi laski jne..

Minusta tarttumista oleellisempaa on se miten hyvin molemmat osaavat mennä toista vastaan saavuttaakseen edes hiukan samansuuntaisen tunnetilan tai ainakin luodakseen vaikutelman toisen fiiliksiin eläytymisestä.

Ainahan kyse ei suinkaan ole surullinen/iloinen-akselista, vaan vastaavia on paljon muitakin.
Oman pitkän liittoni yksi liiton pysyvyyttä lisäävä seikka oli päinvastainen kuin tuo, mitä kuvaat. Emme useinkaan olleet samanaikaisesti pohjamudissa, vaan pikemminkin yksi kerrallaan. (Se ehkä selittää (repivän) riitelymme vähäisyyden.) Emme vetäneet toisiamme sinne pohjamutiin, vaan jos toisella oli erityisen vaikeaa, se toinen tuki ja kannusti ja nosti toista ylös, sen sijaan että olisi pyrkinyt itse tai tullut vedetyksi sinne samoihin pohjamutiin (saatikka että olisi sotkenut toista vielä syvemmälle pohjamutiin) niin että olisikin ollut kaksi siellä pohjmudissa, eikä yhtään, joka auttaisi sieltä ylös.

Mutta joo, tavallaan ymmärrän kyllä tuonkin, että pitää kyetä eläytymään. Toisaalta pitää kyetä eläytymään sillä tavalla, että pystyy edelleenkin itse toimimaan ja auttamaan toista.

Veikkaisin, että hoiva-alalla tuollaista rajanvetoa käydään jonkin verran - siis mietitään kuinka paljon voi eläytyä, ennen kuin auttajasta tulee täysin kelvoton auttamisessa, ja ennen kuin itse sairastuu burn outiin.
« Viimeksi muokattu: ma 24.09.2018, 14:47:44 kirjoittanut kertsi »

Poissa Socru

  • Konkari
  • Viestejä: 699
  • Säätäjä
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #208 : ma 24.09.2018, 14:47:32 »
Ihminen pyrkii olemaan itseään ympäröivien ihmisten kanssa jokseenkin samassa tunnetilassa. Innostunut ei viihdy kyllästyneiden kanssa ja alakuloiset ahdistuvat lisää iloisten seurassa. Jos ja kun omia fiiliksiä ei saa kohennettua, toisen fiiliksiä pyritään laskemaan. Voi kuulostaa pahalta mutta se on normaalia taakan jakamista.

Suurin osa parisuhdeongelmista johtuu erilaisista vireys-ja tunnetiloista arjessa. Esimerkiksi toinen tulee väsyneenä töistä ja toinen on aivan eri fiiliksissä.
Tunnetilat voivat "tarttua" ihmisestä toiseen, se on totta. Mutta onko aina niin, että negatiivinen tunnetila tarttuu aina paremmin kuin positiivinen? Eikö sen iloisen tunnetila voisi tarttua siihen ahdistuneeseen?

Pisimmässä parisuhteessani oli joitakin koossa pitäviä seikkoja, joista yksi oli se, että kun tulin väsyneenä töistä kotiin, sain pitkän, todella pitkän lämpimän halin (ilman puhetta), jonka aikana stressitilani hälveni, hartiani laskeutuivat alas, pulssi laski jne..

Minusta tarttumista oleellisempaa on se miten hyvin molemmat osaavat mennä toista vastaan saavuttaakseen edes hiukan samansuuntaisen tunnetilan tai ainakin luodakseen vaikutelman toisen fiiliksiin eläytymisestä.

Ainahan kyse ei suinkaan ole surullinen/iloinen-akselista, vaan vastaavia on paljon muitakin.
Oman pitkän liittoni yksi liiton pysyvyyttä lisäävä seikka oli päinvastainen kuin tuo, mitä kuvaat. Emme useinkaan olleet samanaikaisesti pohjamudissa, vaan pikemminkin yksi kerrallaan. (Se ehkä selittää (repivän) riitelymme vähäisyyden.) Emme vetäneet toisiamme sinne pohjamutiin, vaan jos toisella oli erityisen vaikeaa, se toinen tuki ja kannusti ja nosti toista ylös, sen sijaan että olisi pyrkinyt itse tai tullut vedetyksi sinne samoihin pohjamutiin niin että olisikin ollut kaksi siellä pohjmudissa, eikä yhtään, joka auttaisi sieltä ylös.

No eihän sitä nyt tarvitse pohjamutiin syöksyä rypemään, vaan kuten kirjoitin, molempien olisi hyvä tulla toisiaan vastaan. Eli pohjalla oleva ei sentään kaada likasankoja toisen niskaan eikä se jolla menee lujaa ole hilpeän riehakas, jos toisella on vaikeaa.

Nämä ovat hyvin hienosyisiä tilanteita ja voivat kietoutua ihan muidenkin fiilisten kuin surun ympärille.
Jos joku mussuttaa, usutan Gestapon kimppuun.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 3625
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #209 : ma 24.09.2018, 14:49:08 »
Jatkoin vähän edellistä kommenttiani.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 7798
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #210 : ma 24.09.2018, 15:21:09 »
Mitä olen ympäristöäni seurannut, eniten vaikeuksia tuntuu olevan niillä pareilla, jotka eivät osaa erottaa itseään toisesta, eli tosiaankin siekailematta ja joka tilanteessa heittäytyvät mukaan toisen tunnetiloihin. Eli vaikka oltaisiin ihan hyvällä päällä, toisen yksi lausahdus riittää pudottamaan sieltä alas riitelemään.

Vastaan tuleminen on tietysti tärkeää, mutta niin on sekin, että osaa erottaa omat mielialat toisen vastaavista, on. Eiköhän kaikkein hurjin tilanne ole juuri se, kun pariskunta saa lietsottua mielialansa niin synkkaan, että molemmat tarvitsevat kättä pidempää.

T: Xante

Poissa Socru

  • Konkari
  • Viestejä: 699
  • Säätäjä
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #211 : ma 24.09.2018, 15:46:08 »
Nykyään on myös kovin tavallista uskoa että uhrius=hyvyys (tai ainakin viattomuus). Tämä näkyy monissa muissakin yhteyksissä.
Totta. Sympatiaa ja uhrihuomiota haetaan monilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Ketkäs ne tässä ketjussa julistautuvat uhreiksi..?

Mielestäni tällainen keskustelu, missä päätavoite on julistaa jompikumpi sukupuoli pahan alkusyyksi, on todella tympäisevää. Nämä tapaukset ovat taatusti niin värikkäitä ja monisyisiä, että syyllisiä lienee yleisellä tasolla aika hedelmätöntä etsiä.

Myönnän myös, että Socrun "vitsikkyys" meinasi todella mennä tunteisiin.

Mielestäni ihminen, joka on väkivaltainen, on sitä todennäköisesti joka tavalla. Harva ihminen esimerkiksi on huomaavainen, kiltti, herttainen, mitä nyt vaan vetäisee turpaan silloin tälllöin. Eli mielestäni on myytti kuvitella, että esimerkiksi väkivaltainen mies, joka läpsii, tönii, kiskoo tukasta ei samalla olisi vähättelevä, uhkaileva, tai muutoin henkisesti väkivaltainen.

T: Xante

Siinä mitä sinulta lainasin, ei ollut mainittu mitään fyysistä väkivaltaa, vaan nauratti lähinnä tuo loppu.

Minähän olen romantikko kuten itsekin totesit. Täällä mökilläkin vain haaveilen, että saisin sussun takaisin. Ja sinä voit haaveilla vaikka komean kiropraktikon antamasta suikkarista:).

Johtunee siitä, että et lainannut - tai ilmeisesti edes lukenut - koko juttua. Luepa uudestaan, ehkä siltikin vielä naurattaa.

Ällöttävä ajatus, ensinnäkin joutua kiropraktikolle, saatika moisen kanssa mihinkään lähempään kontaktiin.

T: Xante

Kiropraktikko on aika seksikäs ammatti :

www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/9e8ce3b9-95a3-492b-844d-a58f332b7c79_rk.shtml

Jos joku mussuttaa, usutan Gestapon kimppuun.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 3625
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #212 : ma 24.09.2018, 16:18:15 »
Sun linkkejä seuraamalla on tänään päässyt hihittelemään, nk. tästä:
Iltalehti:
”Luonteeltani olen kyntömies” - Pauliina, 27, perusti blogin huonoimmista Tinder-profiileista: ”Näinkö ihmiset luulevat löytävänsä seuraa?”
”Jos kestät jokapäiväistä peppuseksiä niin laita sydän.”
« Viimeksi muokattu: ma 24.09.2018, 16:24:00 kirjoittanut kertsi »

Paikalla Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1726
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #213 : ma 24.09.2018, 17:35:17 »
Sun linkkejä seuraamalla on tänään päässyt hihittelemään, nk. tästä:
Iltalehti:
”Luonteeltani olen kyntömies” - Pauliina, 27, perusti blogin huonoimmista Tinder-profiileista: ”Näinkö ihmiset luulevat löytävänsä seuraa?”
”Jos kestät jokapäiväistä peppuseksiä niin laita sydän.”

Aivan mahtava hyvänmielen blogi!

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 3625
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #214 : ma 24.09.2018, 17:44:06 »
Sun linkkejä seuraamalla on tänään päässyt hihittelemään, nk. tästä:
Iltalehti:
”Luonteeltani olen kyntömies” - Pauliina, 27, perusti blogin huonoimmista Tinder-profiileista: ”Näinkö ihmiset luulevat löytävänsä seuraa?”
”Jos kestät jokapäiväistä peppuseksiä niin laita sydän.”

Aivan mahtava hyvänmielen blogi!
Brutto ehkä bongattu, nimimerkillä Leivänpaahdinmies. On puottanut puolet tai kaksikolmannesta iästään poijes, Ja nimimerkki Viemäri-Tuomas voisi olla Socru.
http://paskattindertyypit.tumblr.com/

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 7798
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #215 : ma 24.09.2018, 18:00:17 »
Jotain vikaa kai mussakin, kun tämä nauratti, tyyppihän vaikuttaa mielenkiintoiselta:

"Haussa tositarkoituksella nainen joka pitää laiskasta, huumorintajuttomasta, tylsästä, kädestä suuhun -elämäntyylistä sekä alkoholin kanssa voidaan puhua jo ongelmasta eikä suutu pikkuasioista kuten jos ukko häviää perjantaina ja saattaa ilmestyä sunnuntaina jos silloinkaan!"

T: Xante


Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2650
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #216 : ma 24.09.2018, 18:00:34 »
Sun linkkejä seuraamalla on tänään päässyt hihittelemään, nk. tästä:
Iltalehti:
”Luonteeltani olen kyntömies” - Pauliina, 27, perusti blogin huonoimmista Tinder-profiileista: ”Näinkö ihmiset luulevat löytävänsä seuraa?”
”Jos kestät jokapäiväistä peppuseksiä niin laita sydän.”



Aivan mahtava hyvänmielen blogi!
Brutto ehkä bongattu, nimimerkillä Leivänpaahdinmies. On puottanut puolet tai kaksikolmannesta iästään poijes, Ja nimimerkki Viemäri-Tuomas voisi olla Socru.
http://paskattindertyypit.tumblr.com/

Leivänpaahdinmies vaikuttaa porukan ainoalta tervejärkiseltä. Sellaiseen kannattaa panostaa mikäli mielii saada kunnon miehen.

Socru on tietenkin se joka penää päivittäistä peppuseksiä.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 3625
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #217 : ma 24.09.2018, 18:05:30 »
^ Tietysti. Mutta ajattelin, että peppuseksin vaatija olisi nimenomaan tuo Viemäri-Tuomas, eli olisi tehnyt usemmankin ilmon.

Poissa Hartsi

  • Konkari
  • Viestejä: 5617
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #218 : ti 25.09.2018, 09:04:39 »
-Vaimo alisti ja nöyryytti Tuomasta vuosikymmeniä: ”Kun yritin puhua asiasta, se oli ruikuttamista”

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000005839662.html

Harva noinkin alistetussa jamassa oleva on kehdannut sanomaan sitä ääneensä edes anonyyminä.

T:Harte
……..

Onneksi en itse ole kohdannut moista tilannetta elämässäni.
Vaatimattomuus ei ole enää nyky-Suomessa hyve, kertoo Lännen Median Taloustutkimuksella teettämä arvokysely

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1554
Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Vastaus #219 : ma 15.10.2018, 22:03:42 »
YLE Areenasta on kuunneltavissa nyt kaksi ohjelmaa liittyen väkivaltaan pari- ja lähisuhteessa:
Sari Valto: "Nainen väkivaltaisessa suhteessa" sekä Mahadura & Özberkan: "Suomi on naisille EU:n toiseksi turvattomin maa".

Ensimmäinen keskittyy naisiin, koska siinä käsitellään kirjaa, jossa kolme naista läpikäy omaa suhdettaan, jossa tuli puolisojensa toistuvasti pahoinpitelemäksi. Valto kuitenkin korostaa alussa, että sama pätee myös miehiin väkivallan kohteena. Itse en kokenut että täysin sama pätisi ainakaan siinä vaiheessa, kun yksi naisista kertoo kohtaamastaan väkivallasta (kuristamisia, potkimista maassa makaavana, hiuksista repimistä, sekä vetämistä ulko-ovelta takaisin sisälle, kun on juuri luullut pääsevänsä pakoon tilannetta kodin ulkopuolelle). Yleensä miehen fyysinen etu on niin suuri, että naisen ei yksinkertaisesti ole mahdollista alistaa miestään kuvatuilla tavoilla. Kuvittelen itse naisen mieheen kohdistaman fyysisen väkivallan enemmän nopeaksi ryöpsähdykseksi: paistinpannulla päähän, puukolla rintaan, kynsillä kasvoihin, tms. Toki, jos ensimmäinen isku on riittävän voimakas ja raaka, siitä on mahdollista jatkaa vaikkapa maassamakaavaa miestä potkien. Lähtökohtana pidän kuitenkin sitä, että jos mies on oviaukossa pakenemassa väkivaltaiseksi yltyvää tilannetta, nainen ei nappaa häntä takaisin sisään ihan noin vain. Muutoin kuvittelisin että jaksossa kuvattu kumuloituva kierre, joka alkaa henkisestä väkivallasta ja etenee vähitellen fyysiseksi väkivallaksi tuhoten uhrin itsetunnon, sopii niin naisen kuin miehen tapauksessa.

Toinen keskittyy nimenomaan naisten kokemaan väkivaltaan, koska aikeissa on tehdä toinen jakso, joka keskittyy nimenomaan miesten kokemaan väkivaltaan. Vieraana ei ole kokemusasiantuntijoita, vaan asiantuntijoita: miessakit Ry:n "Lyömättömässä linjassa" toimiva psykoterapeutti, väkivaltatutkija sekä Monika-naiset liitto Ry:n edustaja. Tässä esiin ei nouse niinkään edellisen kaltainen väkivaltaisen suhteen eskaloituva hyväksikäytön ja alistamisen kierre - vaan ennemmin väkivalta näyttäytyy arkisempana kommunikaation eskaloitumisena syystä tai toisesta väkivallan puolelle. Miessakkien edustaja esimerkiksi korostaa sitä, että siinä missä osa miehistä ei ole moksiskaan käytettyään väkivaltaa, osa on syvästi järkyttynyt teostaan ja saattaa masentua, jopa harkita itsemurhaa asian vuoksi. Hän nostaa esiin myös sen, että jos parisuhde ajautuu kamppailutilanteeseen, jossa kiistellään jostakin tietystä aiheesta, mies on usein pulassa. Hän ei ole yhtä taitava kuin nainen, kun pitäisi pystyä sanoittamaan sitä mitä haluaa, tai kun pitäisi pystyä sanoittamaan sitä, miltä itsestä tuntuu (en muista tarkalleen mitä sanoja hän käytti - joku toinen kuuntelija voi korjata, jos olen aivan metsässä).

Kun kysyttiin miten asiaan voitaisiin vaikuttaa, oikeastaan kaikki peräänkuuluttivat resursseja: niin miesjärjestöille kuin naisjärjestöille. Mutta lisäksi peräänkuulutettiin sitä, että lapsille tulisi opettaa pienestä pitäen sekä tunnetaitoja että toisten rajojen kunnioittamista.

En voisi olla enempää samaa mieltä tunnetaidoista ja toisten rajojen kunnioittamisesta. Tässä ketjussa taidettiin aiemmin viitata siihen, että miesten ei tarvitse lähteä mukaan naisten tunteistä lässyttämiseen - samat ihmiset lukevat innoissaan horoskooppejakin. Tunnetaidot eivät kuitenkaan tarkoita mitään turhanpäiväistä jaarittelua, vaan ovat hyvin konkreettisia ja käytännöllisiä taitoja arjessa selviemiseksi. Ja niitä on opetettava niin tyttö- kuin poikalapsille. Kyse ei ole feminiinisyydestä tai maskuliinisuudesta, vaan siitä, että kykenee tunnistamaan ja hyväksymään ja kommunikoimaan tunteitaan. Kyse ei ole lässyttämisestä vaan siitä, että oppii tunnistamaan ja kunnioittamaan omia tunteitaan ja oppii kommunikoimaan ne tarvittaessa toisille.

Samaan liittyy myös sekä omien että toisten rajojen kunnioittaminen. Minusta lapsille pitää teroittaa teroittamasta päästyään, että heillä on oikeus vetää rajansa itse - sanoa "ei", jos niin haluaa. Mutta samalla tulee korostaa toisten oikeutta samaan.

Mahadura & Özberkanin haastattelussa tulee tosin ilmi väkivallan ylisukupolvisuus. Yleisesti naisilla tai miehillä, jotka turvautuvat tuhoisiin keinoihin parisuhteessa - jopa fyysiseen väkivaltaan, on taustalla laiminlyöntejä ja väkivaltaa omassa lapsuudessaan. He ovat henkisesti maahan painettuja ja fyysisesti pahoinpideltyjä, ja he painavat itse omia puolisojaan henkisesti maahan ja pahoinpitelevät heitä fyysisesti.