Miksei todisteeksi riitä Pohjois-Korea?
Miksi Haiti ei voisi vielä joskus ohittaa Taiwania teknologiassa, koulutustasossa, elintasossa ja asukkaiden keskimäääräisessä älykkyystasossa. Tai Kongo voisi joskus vielä lähteä pinkomaan ja ohittamaan Etelä-Korean edellä mainituissa asioissa?
Palataan ensiksi muutama puheenvuoro taaksepäin.
a4:n esittämä kysymys kuului seuraavasti:
"Millaisia todisteita tarvitset, että kulttuuri ja yhteiskunta (tai "maa", kuten sanot) voi muuttuua radikaalisti, vaikka perimä pysyy samana?"
Tarkemmin asiaa miettimättä heitin lonkalta pari esimerkkiä eli kirjoitin, että todisteeksi riittää, jos Haiti ja Kongo ohittavat kehityksessä Taiwanin ja Etelä-Korean.
Nimimerkki a4 vastasi seuraavasti: "Miksei todisteeksi riitä Pohjois-Korea?"
Lisäksi a4 kysyi, miksi Haiti ei voisi vielä joskus ohittaa Taiwania teknologiassa, koulutustasossa, elintasossa ja asukkaiden keskimäääräisessä älykkyystasossa ja miksi Kongo ei voisi joskus vielä lähteä pinkomaan ja ohittamaan Etelä-Korean edellä mainituissa asioissa?
Tähän väliin nimimerkki Big Data Lenny huomautti, että a4 on täysin oikeassa. Hän olisi ehkä voinut täsmentää, missä asiassa?
Palataanpa siis alkuun eli siihen, mistä tämä keskustelu lähti liikkeelle.
Kerroin olevani sitä mieltä, että asukkaiden etninen perimä, josta on käytetty myös pahamaineista nimeä "rotu", on viime kädessä se asia, joka ratkaisee, mihin suuntaan maa menee. Myönsin, että tällainen käsitys on nykykatsannon mukaan rasistinen ja ilmoitin olevani halukas muuttamaan käsitystäni heti, kun todisteet osoittavat, että se on väärä.
Ja tähän nimimerkki a4 siis esitti kysymyksen. millaisia todisteita tarvitsen.
Nyt on lyhyesti kerrattu, miten tähän hetkeen keskustelussa on päädytty.
Vastaanpa siis kysymykseen, miksei todisteeksi riitä Pohjois-Korea?
Totta kai Pohjois-Korea riittää esimerkiksi. Maa on kyennyt kehittämään ydinaseen, mikä on jäänyt haaveeksi eräiltä arabidiktaattoreilta puhumattakaan Afrikan maiden valtiaista. Olisiko Robert Mugaben johtama Zimbabwe tai Joseph Kabilan johtama Kongon demokraattinen tasavalta pystynyt rakentamaan ydinaseen? Maiden teknis-taloudellinen takapajuisuus huomioon ottaen uskon, että ei.
Itse asiassa tämä keskustelu on karannut hieman sumealle alueelle. Kun yritän saada ajatusten langanpäästä kiinni, huomaan miettiväni, että totta kai mikä tahansa maa voi muuttua radikaalisti, vaikka ihmisten perimä pysyisi samana. Juurihan itse esitin esimerkin tällaisesta. Etelä-Korea nousi kehitysmaasta korkean teknologian maaksi, vaikka ihmiset säilyivät samoina. Toisaalta radikaali muutos huonompaan suuntaan myös aina mahdollinen ihmisten perimästä ja älyllisestä tasosta riippumatta.
Edellä esittämästäni riippumatta olen sitä mieltä, että kansakunnilla on olemassa tietty luontainen taso, johon ne pitkällä aikavälillä asettuvat, ellei jokin erityinen tekijä kuten vieraan vallan miehitys tai vahingollinen yhteiskunnallinen aate tai uskonto vääristä niiden kehitystä.
Korea lienee esimerkki maasta, jolla olisi ollut jo kauan sitten mahdollisuudet korkeampaan elintasoon kuin mikä siellä oli, mutta vieras miehitys esti kehityksen. Kun maa vapautui ja selvisi sisäisestä sodastaan, se alkoi kahteen osaan jakautuneena kehittyä kovalla vauhdilla nykyaikaiseksi tieteellisesti edistyneeksi valtioksi. Maan pohjoisosan kehitystä on hidastanut edellä mainittu ulkoa tuotu vahingollinen aate, joka ehkä jonakin päivänä väistyy, jolloin Pohjois-Korea voi saavuttaa todellisen tasonsa, mihin sillä on edellytykset.
Afrikan maiden tilanne on tavallaan päinvastainen kuin Korean. Nämä maat olivat 150 vuotta sitten erittäin alkeellisia. Siirtomaavallat nostivat ne pikavauhtia nykyaikaisiksi rakentamalla kaupunkeja ja infrastruktuuria. Kun maat myöhemmin itsenäistyivät ja jäivät omilleen, niissä alkoi ilmetä rappeutumista ja taipumusta palata sille tasolle, millä ne olivat olleet ennen kuin siirtomaavallat puuttuivat niiden asioihin. Toteutui vanha sananlasku “ei pumpattu vesi kaivossa pysy”. Nähtäväksi jää, mitä Afrikan maista lopulta tulee. Ehkä ne käyvät jonkinlaisessa aallonpohjassa ja nousevat sieltä vähitellen omaehtoisesti sille tasolle, mille nousevat. Tätä kehitystä tosin häiritsee uusi “siirtomaaisäntä” Kiina, joka panee asioita Afrikassa kuntoon oma etu mielessään.
Osmo Soininvaara: “Suomessa on kielletty tekemästä tilastollisia tutkimuksia, joissa mitä tahansa ominaisuutta taulukoitaisiin etnisen alkuperän mukaan. Tämä kielto vaikeuttaa esimerkiksi kouluolojen järjestämistä Helsingissä. Jos jollakin etnisellä ryhmällä on jokin spesifi ongelma, miten siihen voi vastata, kun asiaa ei saa edes tietää?”
Jos eroja etnisten ryhmien välillä ei ole, miksi on pitänyt kieltää tilastollisten tutkimusten tekeminen aiheesta?
Tuollaiset kiellot viittaavat siihen, että antirasismi on uskonto, jota pitää varjella kielloilla kuten Rooman kirkko teki oman oppinsa suhteen Galileon aikaan. Kun virallinen oppi sanoi, että maa on maailmankaikkeuden keskipiste, ei ollut lupa tehdä “tutkimuksia”, jotka voisivat osoittaa, ettei asia olekaan näin. Galileo Galilei joutui kuulusteluihin ja kotiarestiin. Myös älykkyyseroja tutkinut Tatu Vanhanen sai vastailla poliisin kysymyksiin.
Ilman tutkimuksiakin olen sataprosenttisen varma siitä, että Suomen koulujen kiinalaistaustaiset ja yleensä aasialaistaustaiset lapset menestyvät paremmin kuin afrikkalaistaustaiset. Opettajat tietävät tämän, mutta joutuvat vaikenemaan.
Soininvaara: “Se, että älykkyys on niin suuri tabu, oikeastaan osoittaa asian tärkeyttä. Meitä ei loukkaa, jos sanomme joillakin kansoilla olevan parempi rytmitaju kuin toisilla tai että joistakin heimoista tulee suomalaisiakin parempia juoksijoita.”
