Uusissa puhelimissa jonkin verran arveluttaa se, että ne on tehty kertakäyttöhengessä. Akkua kun ei voi vaihtaa. Jos puhelin maksaa paljon, sitä haluaisi (minun kaltaiseni pihi henkilö) kohtalaisen pitkään käyttääkin. Mutta mitä virkaa sellaisella puhelimella on, jossa virta ei riitä enää kuin hetken. Vanhoille puhelimille sai halvalla jatkoaikaa, kun tilasi halvan "tarvikeakun". Ei se alkuperäisen veroinen ollut, mutta parempi joka tapauksessa kuin loppuun käytetty alkuperäinen. Uudemmissa puhelinmalleissa akun vaihtaminen ehkä onnistuu huollossa, mutta kuka kehtaa ja raskii teettää kalliin akunvaihdon vanhalle puhelimelle, jota huoltomiehetkin on katsovat ylen. Jos puhelin on alunperin valmistajansa "huippumalli", se on vielä muutaman vuoden ikäisenäkin ominaisuuksiltaan käyttökelpoinen verrattuna alunperin halpaan malliin.
Mitä takuuta on siitä, ettei vanha akku pullistu ja revi laitetta hajalle. Ainakin aikaisemmissa akuissa oli sitä vikaa, että ne saattoivat turvota vanhemmiten. Onko teknologia muuttunut tältä osin.
Minun ideologiani teknisissä laitteissa on se, että käytetään niitä niin kauan kuin ne kestävät. Jos siirrytään uuteen, vaikka vanha vielä toimii, tehdään se vasta siinä vaiheessa, kun uuden ominaisuuudet ovat niin oleellisesti jossakin keskeisessä asiassa paremmat, että vanhan käyttämisessä ei ole enää järkeä. Eli ei vanhaa aivan väkisin ole pakko täysin loppuun asti käyttää, mutta mahdollisimman pitkään kuitenkin. Digikameroissa on kehitys mennyt sen verran nopeasti eteenpäin, että uusi on ollut järkevä ottaa käyttöön, vaikka vanhakin vielä toimisi. Moni vanha on kyllä lakannut toimimasta, joten eivät digikamerat mitään pitkäikäisiä kestokulutushyödykkeitä ole.
Olen kaiken lisäksi siinä mielessä omaisuuteen romanttisella tavalla kiintyvä (ei rahamielessä), että en raski heittää roskiin edes vanhoja käytöstä poistuneita laitteita, jos niillä on ollut vähänkään suurempi rooli elämässäni. Jotakin voin panna pois, mutta hyvin tarkoilla kriteereillä. Olen luonteeltani "tätä voi joskus tarvita" -henkilö, joten poistoon menevästä laitteestakin saatan ottaa talteen jotakin, mitä teoriassa voisi joskus tarvita, kuten ruuveja ja sähköjohtoja ja vastaavaa. Romunkeräyhinkuni on ilmennyt sitenkin, että olen joskus napannut roskiksesta jotakin, jota joku on sinne vienyt (en nyt mistään inhottavien jätteiden seasta sentään ole mitään kaivellut vaan ottanut pelkästään puhtaita esineitä). Tällainen ei kai ole sallitua, mutta tämän verran varastamista moraalini hyväksyy. Eikä näitä useita tapauksia ole ollut.
Kerran poimin talteen muutaman putkimallisen näytön ja pari tietokonetta. Yhden näytöistä ja yhden tietokoneista sain jopa toimimaan. Olihan se aika hassua olla netissä roskiksesta löytämällään tietokoneella. No, ei tuosta mitään aktiivikäyttökonetta tullut. Kunhan kokeilin. Kuvaputkinäyttö sen sijaan oli oikeassa käytössä muutaman vuoden ajan. Se oli täysin virheetön ja siisti päältä päin. Vika, minkä takia se oli ilmeisesti heitetty roskiin, oli värien vääristyminen ja erilaiset kuvahäiriöt. Huomasin, että kun tietokoneeseen menevää kaapelia liikuttelee, kuva välähtää normaalina. Pönkitin kaapelin tiettyyn asentoon kuminauhan avulla, ja tällöin näytön värit olivat normaalit. Tämä oli kuitenkin niiin epävarma keino, että päätin tutkia, saisiko vian oikeasti korjattua. Saihan sen, eikä se ollut edes vaikeaa. Komponentin, mihin kaapeli tulee kiinni, tinaukset olivat murtuneet. Niissä näkyi pieniä hiusmurtumia. Kolvasin liitokset kuntoon, ja homma oli sillä selvä. Kyseinen näyttö toimisi ehkä vieläkin, mutta se jäi pois käytöstä litteän näytön korvattua sen. Tuohon näyttöön minulla ei ole mitään erityistä tunnesidettä, koska se on "löytötavaraa". Jossakin autotallin perukoilla se kuitenkin vielä taitaa lojua.
