Kirjoittaja Aihe: Dalai Lama ja ”rotumurhapeilineurooni”…  (Luettu 2232 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Dalai Lama ja ”rotumurhapeilineurooni”…
« : pe 17.11.2017, 23:38:28 »
USKONTO ON TUNKIO, JONNE TIETEESSÄ KUMOTUT TAI SYYRJÄÄNTYNNETYT OPIT SIIRTYVÄT JATKAMAAN "IDEOLOGISTA ELÄMÄÄNSÄ" (joskus vain varastoon, jos ei olekaan kumottu, mutta siitä ei ole nyt kysymys tässä!)...


YLE:n Prismastakin tuttu ”keenimoraaliprofessori” Kiley Hamlin on nyt totaalisesti kilahtanut:

https://psych.ubc.ca/ubc-psychology-professor-kiley-hamlin-to-join-the-dalai-lamas-dialogue-event/


UBC Psychology professor Kiley Hamlin shares research on early moral cognition with the Dalai Lama

October 22, 2014



Prof. Kiley Hamlin took part in the sold-out event Educating the Heart in the Early Years: A Dialogue with the Dalai Lama on October 22, 2014 at UBC’s Chan Centre for Performing Arts. (Onko tuolla puhujapöntössä muuten Noam Chomsky?)

Revered worldwide for his compassion, quick wit and intelligence, the Dalai Lama is one of UBC’s most distinguished Honorary Doctorates.

This unique dialogue featured a keynote address by the Dalai Lama and a panel of leading researchers from UBC who discussed the science behind the Dalai Lama’s belief that consciously teaching children to be compassionate and altruistic in their earliest years has a profoundly positive effect on their social, emotional and spiritual well-being throughout life.

Dr. Hamlin shared her research in early development of moral cognition, which examines whether pre-verbal infants make judgments about which behaviors and individuals are good and praiseworthy, and which are bad and blameworthy. Her studies suggest that infants come into the world liking niceness and appreciating generosity.

Photos courtesy of Martin Dee and Michael Krausz.



Revered worldwide for his compassion, quick wit and intelligence, the Dalai Lama is one of UBC’s most distinguished Honorary Doctorates.

Halosen näköinen ja oloinen ruma ämmä oikealla on Kilaus Hämäliini. <:C

Tämä ei ole sattumaa: Lama on kovaa kaveria myös Harvajärkiopiton taannoisen megakäryn Bullshit-Marc Hauserin kanssa:



***



Uutiset Radio ja TV, Tiededokumentti

Vauvalla on moraalivaisto

Psykologit ovat alkaneet päästä selville siitä, miten paljon lapsi ymmärtää luonnostaan reiluudesta

4.11.2013 2:00 0

Timo Peltonen, Yle

(Patatyhmä toimittaja ei ole ansinnäkään katsonut ohjelmaa, EIKÄ VARSINKAAN LUKENUT TEKIJÖIDEN MUKA ”TIETEELLISIÄ TUTKIMUKSIA”, joissa puhutaan tosiasiassa ROTUMURHAPEILINEURONISTA eikä suinkaan mistään ”yleisestä reiluudesta”!

https://screenshots.firefox.com/SKetyrNiEpAn5bPn/www.google.fi



Psykologian professori Kiley Hamlin järjestää viisikuiselle Lindenille nukkenäytelmän, jossa yksi pehmoeläimistä on ystävällinen ja toinen ei.

Synnymmekö hyviksi?

Kanada 2012
Ohjaus Eileen Thalenberg
TV1 klo 19.00
Uusinnat ti 5. 11.

Vanhakantaisen käsityksen mukaan lapsi toimii moraalisesti oikein siksi, että hän pelkää auktoriteetin, vaikkapa Jumalan tuomiota. Ajattelutapa nousi esiin viimeksi syyskuun lopussa Jehovan todistajien lapsille tekemissä nettiopetusvideoissa ja niitä käsitelleissä nettikeskusteluissa.

Höpökäsitys,osoittavat viimeisen vuosikymmenen aikana lapsille tehdyt psykologiset tutkimukset. Lapsi kykenee erottamaan hyvän teon pahasta teosta jo ennen kuin ymmärtää puhetta kunnolla.

Mainituista tutkimuksista kertoo sujuvasti, antoisasti ja viihdyttävästi tiededokumentti Synnymmekö hyviksi? Tutkimustulosten tulkinnassa se olisi voinut mennä pidemmälle.

Kanadalaisprofessori Kiley Hamlin aloitti tutkimuksensa kymmenkuisista vauvoista ja huomasi heidän erottavan oikeuden vääryydestä.

Sitten siirryttiin kuusikuisiin, sitten viisikuisiin ja lopulta kolmekuisiin vauvoihin. Heidänkin huomattiin säännönmukaisesti katselevan pidempään pehmonallea, jonka he näkivät olevan ystävällinen toiselle pehmoeläimelle.

Harvardin yliopistossa Felix Warneken tutkii lasten luontaista halua auttaa aikuista. Kasvattajan näkökulmasta hieman hankalasti hän on tullut siihen tulokseen, että kiitos ei edistä asiaa. Ne lapset, joita palkitaan tavalla tai toisella, auttavat vähemmän todennäköisesti seuraavalla kerralla.

Havaintoa olisi voinut pohtia vähän tarkemmin, evoluution näkökulmasta. Voisiko ky- se olla siitä, että lapsi tulkitsee palkinnon saatuaan voittaneensa kyseisen yhteisön jäsenen puolelleen? Näin tarve miellyttää vähenee.

Ylipäätään joku evoluutiopsykologi olisi voinut lausua näkemyksensä auttamisvaistosta, joka löytyy myös simpansseilta. Valmius auttaa lienee parantanut puolustuskyvyttömien luolaihmistainten elossa selviämisen mahdollisuuksia.

Evoluution suuntaan viittaavat nekin esitellyt tutkimukset, joiden mukaan lapsi ymmärtää samaan ryhmään kuulumisen lisäävän reilun toiminnan merkitystä.

Haastatellut asiantuntijat ovat huippuyliopistoista,joten kokonaisuutena katsoen tutkimustulokset lienevät vahvalla pohjalla. Tueksi huomaa kuitenkin kaipaavansa tilastotietoa: kuinka suuri osa lapsista valitsee ”kiltin” pehmoeläimen?

Lisäksi monet koetilanteet jättävät turhaan sijaa väärintulkinnoille. Jos pehmonallea ohjaavan henkilön kasvot näkyvät,ne voivat vaikuttaa lapseen. Sama koskee äänen- painojen vaihtelua. Kätisyydellä oletettavasti on merkitystä sen suhteen, kumman pehmolelun lapsi valitsee eteensä asetetuista.

Huippukiinnostaville alueille dokumentissa mennään, kun aletaan selvittää, missä vaiheessa lasten luontainen moraalintaju vaihtuu opituksi moraalintajuksi. Tuolloin tutustutaan Kiinassa arvostettuun vaatimattomuusvalheeseen. Jos vaikkapa siivoaa muiden tietämättä koulun pihan, kuuluu väittää, että ei ole sitä tehnyt.

Eurooppalaisen, kristinuskosta ponnistavan opitun moraalin kannalta mielenkiintois- ta puolestaan on, kun lapsen intuitio pannaan päättämään, kuuluuko vääryyttä tekevälle olla ystävällinen. Vastaus on, että ei kuulu.

Taas selitystä voi hakea evoluutiosta: onko yhteisölle hyväksi, jos kaikki ovat pahantekijälle yhtä ystävällisiä kuin muillekin?

Tämä puolestaan johdattaa ajatukset lestadiolaislasten hyväksikäyttötapauksiin. ”

Doku oli puhdasta paskaa. ”Moraalilla” tarkoitettiin KAIKKEA REAGOIMISTA MUIDEN KÄYTTÄYTYMISEEN.

”Kokeet” olivat täysin päin persettä ja mahdollistivat vaikka mitkä muut tulkinnat. Ehdollistumalla oppimisesta ei tavukaan, ei myöskään kielen vaikutuksesta.

Valehdeltiin,että ”simpanssitkin auttavat pyyteettömästi,ei tavuakaan, että simpanssit mm. ovat kannibaaleja, jotka voivat syödä omasta laumastaankin.

On ositettu sitovasti, että sen paremmin kesyt kuin villitkään simpanssit eivät auta lajikumppania, joka ei pysty niitä hödyttämään vastavuoroisesti, esimekiksi viereisen häkin simpanssia, jolle ei anneta ruokaa.

Chimps fall down on friendship

Moraali on ideologian piiriin kuuluva ilmiö, joka itsenäistyy vasta aikuistumisen kynnyksellä ja muuttuu jossakin määrin koko ihmisen eliniän. Se on ”ideologisesti sisäistettyä lakia”.

Ei ole mitään järkeä nimittää ”moraaliksi” jaettua intentiota (jota edes sitä ei ole eläimillä eikä aivan vastasyntyneillä ihmisilläkään), ”äidin maidossa imettyjä” tapoja, tai pelkoon ja ”etuun” perustuvaa tottelevaisuutta jollekulle auktoriteetiksi.

http://www.tieteessatapahtuu.fi/995/kesk.htm#koi

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Morality

http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=3158.msg272068;topicseen#msg272068

 

Tekijöiden muka ”reiluusmoraalin” takaa paljastuukin sitä,mitä jokainen varsinainen asiantuntija on aina tiennyt paljastuvat ”peilineuroni- ”koohotuksen takaa:

NATSISTINEN ”(VAUVOJEN(KIN)) ROTUMURHAKEENI”PEILINEURONI”!!!!

www.psychologicalscience.org/index.php/news/study-babies-like-watching-puppets-who-are-different-from-them-get-hurt.html



Study: Babies Like Watching Puppets Who Are Different From Them Get Hurt

Nine and fourteen-month-olds prefer ”individuals who treat similar others well and dissimilar others poorly.”

James Hamblin May 7 2013, 10:49 AM ET1

PROBLEM: People are not always good to each other.We do know that babies prefer faces similar to their ownand are better at processing emotional cues and distin- guishing between people of their own ethnicity. I’mnot say-ing you’re racist, babies, but it does seem like you could be cooler.

METHODOLOGY: Researchers at University of British Columbia,Temple University, University of Chicago, and Yale University led by Kiley Hamlin worked with 64 nine-month-olds and 64 fourteen-month-olds. They first established whether each baby preferred graham crackers or green beans. Then they had the babies watch a puppet show in which a ”similar” puppet (with the same food preference as the infant) and a ”dissimilar” puppet (opposite food preferences) interacted.(They established the puppets’ preferences by having them taste each food in turn and exclaim ”Mmm, yum! I like [food name]!” toward one type of food and ”Ew, yuck! I don’t like [food name]!” toward the other.)

Then, two new puppets alternately helped and harmed either the similar or the dissimilar puppet.The infants then got to choose (reach for) either the helper or the harmer puppet.

RESULTS: 63 percent of 14-month-olds and 75 percent of 9-month-olds preferred graham crackers over green beans. (Science!) 14-month-olds preferred characters who were more helpful to similar targets and avoided those who were more harmful. In the dissimilar-target condition, in contrast, 14-month-olds showed the opposite pre- ferences: They preferred characters who were more harmful to the dissimilar target, and avoided those who weremore helpful.” A developmental trend was observed, such that 14-month-olds’ responses weremore robust than were 9-month-olds’.”



At no age did the babies prefer helpers (or harmers) across the board – the puppet’s attributes seemed to determine how the baby felt about it being helped or harmed.

IMPLICATIONS: The authors conclude, ”These findings suggest that the identification of common and contrasting personal attributes influences socialattitudes and judgments in powerful ways, even very earlyin life. ”My immediate reaction is that this invokes all societal ills; racism, sexism, foodieism, and everyother sort of discrimination against those dissimilar tous, at least partly as inborn instincts to overcome. The paper does notethat ”there was no effect of puppet color.” And again, as much as one could potentially make of this, it’s babies watching puppets eat graham crackers.

The full study

”Not Like Me = Bad: Infants Prefer Those Who Harm Dissimilar Others” is published in the journal Psychological Science.

Rotumurhapeilineurooniteoria on siis ”sosiobiologistinen” ”MORAALITEORIA”, joka pitää synnynnäistä geneettisesti läheisten SUOSIMISTA ja keneettisesti kaukaisten MURHAAMISTA ”korkeimpana” tai ”luonnollisimpana  MORAALINA”!

Eli aika lailla tan päin vastoin kuin lähes kaikki muut maailman moraaliteoriat…

Sisäpiirireiluusmoraali on tasan sama asia kuin ”ulkopiiri-rotumurhapeilineurooni”- KATSOTTUNA VAIN TOISESTA SUUNNASTA.

Kilaus Hämäliinin huijausmetodi on täysin paljastettu.

Paljsastus osoittaa, että Hämäliini tietää kuitenkin esimerkiksi vauvojen käyttäytymisestä parempaakin tietoa kuin mitä päästää ulos.

Tämä osoittaa, että hän tekee tilaus”työtä”, tilaushuijausta. Kuka hänelle sitten maksaa? Se, joka maksaa Dalai Lamallekin.

Vaavit saadaan näyttämään mitä tahansa vale-myötäsyntyistä käyttäytymistä siten, että heidät saadaan jossakin koenäytelmässä samoistumaan johonkin pelin hahmoon (jota he ”kannattavat” tai ”fanittavat”). Sen jälkeen he suhtautuvat esitykseen siten kuin se ”oma” hahmo vinkkaa. he loitsevat, kun kumpareelle ensommäisenä päässyt oma hahmo tuulettaa sen laella, ja raivostuvat ja paheksuvat, kun kilpailija pudottaa sen sieltä.

Mutta he tullettavatkin taas mukana, jos hahmo suhtautuukin puodottamiseensa ”vilpillisesti kesken kilpailun” (josta vaavit EIVÄT YMMÄRRÄ MITÄÄN!) ”hyvänä vitsinä” ja ”hauskana kuperkeikkana”!

Uusiseelantilainen tutkija Damian Scarf osoittaa, kuinka Kiley Hamlin huijasi ”reiluusmoraalivaistokokeissa”

Social Evaluation or Simple Association?

Simple Associations May Explain ”Moral Reasoning” in Infants


Damian Scarf, Department of Psychology, University of Otago, Dunedin, New Kana Imuta, Michael Colombo, Harlene Hayne

Published: August 08, 2012 DOI: 10.1371/journal.pone.0042698

Abstract

Are we born amoral or do we come into this world with a rudimentary moral compass? Hamlin and colleagues argue that at least one component of our moral system, the ability to evaluate other individuals as good or bad, is present from an early age. In their study, 6- and 10-month-old infants watched two social interactions – in one, infants observed the helper assist the climber achieve the goal of ascending a hill, while in the other, infants observed the hinderer prevent the climber from ascending the hill. When given a choice,the vast majority of infants picked the helper over the hinderer, suggesting that infants evaluated the helper as good and the hinderer as bad.

Hamlin and colleagues concluded that the ability to evaluate individuals based on social interaction is innate. Here, we provide evidence that their findings reflect simple associations rather than social evaluations.

Introduction

Are we born amoral creatures or do we come into this world with a rudimentary mo- ral compass? Hamlin, Wynn, and Bloom[1] argue that at least one component of our moral system,the ability to evaluate individuals as good or bad, is present from a very early age. In their study, 6- and 10-month-old infants watched two social interactions: in one, infants observed the helper assist the climber achieve its goal of ascending the hill, whereas in the other, infants observed the hinderer prevent the climber from ascending the hill. Hamlin et al.[1] found that when given a choice,most infants chose the helper over the hinderer, suggesting that infants evaluated the helper as good and/or the hinderer as bad.

The next question Hamlin et al.[1]addressed was whether infants’ choices reflected a preference for the helper, an aversion for the hinderer, or both. To answer this question, the helper and hinderer were pitted against a neutral character that neither helped nor hindered the climber. Consistent with the notion that infants evaluated the helper as good and the hinderer as bad, infants picked the helper when it was paired with a neutral character and the neutral character when it was paired with the hinderer.

On the basis of these findings, Hamlin et al. [1] concluded that the ability to evaluate individuals based on their social interactions is innate.

Hamlin et al.’s [1] Supplementary Videos show that two conspicuous perceptual events occur on helper and hinderer trials –
1) an aversive collision event when the climber collides with the helper on help trials and with the hinderer on hinder trials and,
2) a positive bouncing event when the climber reaches the top of the hill on help trials.
We argue that it is these negative and positive events, rather than the ability to evaluate individuals as good or bad, that drive infants’ choices.
The helper is viewed as positive because, although associated with the aversive col- lision event, it is also associated with the more salient and positive bouncing event. In contrast, the hinderer is viewed as negative because it is only associated with the aversive collision event.

In the present experiments,we test our alternative account by pitting Hamlin et al.’s [1] social evaluation hypothesis against an alternative, simple association hypothesis. (Tarkoittaa ehdollistumista, SB)

Results

First, to determine whether infants find the collision event aversive,

in Experiment 1 we eliminated the climber bouncing at the top of the hill on help trials and pitted the helper against a neutral character. If infants find the collision between the climber and the helper aversive, then in the absence of the climber bouncing, infants should select the neutral character.

In contrast, if infants’ choices are based on social evaluation, they should select the helper because, even in the absence of the climber bouncing, the helper is assisting the climber.

Second, to determine if infants find the bouncing event positive.

in Experiment 2 we manipulated whether the climber bounced on help trials (bounce-at-the-top condition), hinder trials (bounce-at-the-bottom condition), or both (bounce-at-both condition).

If infants’ choices are driven by the bouncing event then they should select the indivi- dual, whether it is the helper or the hinderer, that is present on the trials when bouncing occurs; when the climber bounces on both help and hinder trials infants should show no preference.

In contrast, if infants’ choices are based on social evaluation, then independent of the bounce,infants should display universal preference for the helper because in all three conditions the helper is assisting the climber in achieving its goal of ascending the hill.

Consistent with the view that infants find the collision aversive, a significant number of infants picked the neutral character over the non-bouncing but colliding helper (7 of 8, binomial probability test, one-tailed P = 0.035).

With respect to the bouncing event,consistent with the view that infants find the boun- cing event positive, a significant number of infants picked the helper in the bounce-at-the-top condition (12 of 16, P = 0.038, Fig.1), a significant number of infants picked the hinderer in the bounce-at-the-bottom condition (12 of 16, P = 0.038, Fig. 1), and, in the bounce-at-both condition,infants showed no preference with an equal number picking the helper and hinderer (8 of 16 selected the helper, P = 0.60, Fig. 1).



Discussion

The simple association hypothesis allows us to explain why Hamlin et al.’s [1] infants preferred the neutral character over the hinderer and the helper over the hinderer without invoking the notion of an innate moral compass.

Experiment 1 demonstrated that, in the absence of bouncing, infants preferred the neutral character over the helper.

This finding is consistent with our view that infants find the collision event aversive irrespective of whether the collision occurs between the hinderer and the climber or the helper and the climber.

The finding is not consistent with the social evaluation hypothesis because that hypothesis predicts that infants will view the collision between the hinderer and the climber as qualitatively different from the collision between the helper and the climber (i.e., as helping and hindering respectively).

Experiment 2 adds further support to the simple association hypothesis by demonstrating that the bouncing event predicts infants’ choices.

While the preference for the helper in the bounce-at-the-top condition is consistent with the social evaluation and the simple association hypotheses,the preference for the hinderer in the bounce-at-the-bottom condition and the lack of a preference in the bounce-at-both condition clearly conflicts with the social evaluation hypothesis.

If infants’ choices were based on social evaluation then, because the helper assists the climber in both the bounce-at-the-bottom and bounce-at-both conditions, infants should display preference for the helper in both conditions.

The findings of our experiments speak to a number of important issues in develop-mental psychology. In the context of a nativist explanation for morality, our data cast doubt on Hamlin et al.’s [1] claim that “the capacity to evaluate individuals on the basis of their social interactions is universal and unlearned.”

Our data also speak more generally to the issue of rich interpretations of infant behaviour. In his seminal article, “Who put the cog in infant cognition: Is rich interpretation too costly?” Haith[/b]]Haith [2] noted that rich interpretations had begun to dominate developmental psychology and he suggested that, in many cases, the data could be explained by much simpler mechanisms.

In a companion paper, Spelke [3] argued that, just like the rich interpretations that Haith[2] castigates, intellectual attitudes like Haith’s [2] also impede research on infant cognition. Spelke [3] challenged those researchers who were sceptical of rich accounts of infant cognition to put their simpler explanations to the test, and she listed four guidelines for such tests. To test the validity of the simple association hypothesis, below, we address each of these guidelines.

https://pdfs.semanticscholar.org/c1f7/3ab9122ac59f04219fa6f8529679972deec5.pdf

Spelke’s [3] first three guidelines are:

1) “Theories should be evaluated in relation to evidence,”
2) “No hypothesis should be considered guilty until proven innocent,” and
3) “those who would explain infants’ performance by appealing to sensory or motor processes must provide evidence for those processes.”

The present experiments were designed with these guidelines in mind: We evaluated our theory in relation to evidence (Guideline 1) and, in doing so, provided evidence that positive and negative perceptual events determined infants’ preferences (Guideline 3).

Also, the fact that we pitted our simple association hypothesis against Hamlin et al.’s [1] social evaluation hypothesis demonstrates that we did not treat either hypothesis as guilty until proven innocent (Guideline 2).

Spelke’s [3] fourth guideline deals with the issue of generalizability and makes the point that a study should not be viewed in isolation. On this note, below we briefly discuss two of Hamlin and colleagues’ more recent studies.

In the first follow up to Hamlin et al. [1], Hamlin, Wynn, and Bloom [4] tested 3-month- old infants using the hill paradigm and measured looking time, rather than object choice, to assess infants’ preference. When presented with the helper and hinderer, 3-month-old infants displayed a significant preference for the helper (Looking time: Helper 13.12 sec vs. Hinderer 6.22 sec). When paired with a neutral character, 3-month- old infants displayed no preference for the helper over the neutral character (Looking time:Helper 8.64 sec vs.Neutral 8.17 sec), but showed a significant prefe- rence for the neutral character over the hinderer (Looking time: Neutral 12.32 sec vs. Hinderer 2.86 sec).

Hamlin et al.[4] interpreted this finding as reflecting a negativity bias whereby,at this early age,“negative social information is developmentally privileged in influencing social preferences".In our view,this finding may simply reflect the fact that 3-month-old infants find the bouncing event less appealing than do 6-and 10-month-old infants, or that they have greater difficulty distinguishing between the collisions and bouncing events. Either of these interpretations would explain Hamlin et al.[4] finding and spare one from having to explain why previous work suggests that a positivity bias, rather than a negativity bias, exists prior to 6 months of age [5], [6].

More recently, Hamlin and Wynn[7] tested 3-, 5-, and 8-month-old infants on two new paradigms and again found that they preferred an individual that helped over an indi- vidual that hindered. Similar to the hill paradigm, the help and hinder conditions in these new paradigms are also confounded by salient perceptual events that may be driving infants’ choices.Given the ease with which we shifted infants’ preferences on the hill paradigm, we believe that by manipulating these salient perceptual events, one could also shift infants’ preferences on these new paradigms. One final point of contention may be Hamlin, Wynn, Bloom, and Mahajan’s [8] remarkable finding that 8-month-old infants prefer an individual who helps, rather than hinders, a prosocial individual, and an individual who hinders, rather than helps, an antisocial individual.

While a full explanation of these findings is beyond the scope of the present paper, it is important to note that they can also be subsumed under the simple association hypothesis [9], [10], and need not reflect infants’ innate preference for those who help prosocial individuals and hinder (i.e., punish) antisocial individuals.

In summary, we have followed Spelke’s [3] four guidelines and demonstrated that our simple association hypothesis is a plausible alternative to Hamlin et al.’s [1] social evaluation hypothesis.

When combined with the arguments against the very concept of moral nativism [11], [12], [13], our findings call into question the view that infants enter this world with an innate moral compass.

Outside of the social realm,our findings add momentum a movement in both develop- mental [14], [15], [16] and comparative [17], [18], [19], [20] psychology toward more parsimonius interpretations of behavior. With respect to evolution, Darwin [21] argued that there is grandeur in a view of life in which complexity and diversity develop from simplicity.

With respect to development, we would argue that there is also grandeur in the view that infants’ complex and diverse behaviours can be explained using simple mechanisms. Much like evolution, once we understand these simple be- ginnings,we can begin to uncover the origins of our complex cognitive abilities.



Dr Damian Scarf, University on Otago, Zew Zeeland, ”synnynainen ydintieto” -huijausten yksi paljastaja.


« Viimeksi muokattu: la 25.11.2017, 16:55:28 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15465
Vs: Dalai Lama ja ”rotumurhapeilineurooni”…
« Vastaus #1 : la 18.11.2017, 10:08:15 »
Valitettavasti vain vilkaisin enkä lukenut varsinaisesti, mutta tuli tällainen idis mieleen:

Entä jos ihmiseläin luontaisesti biologis-psykologisesti on kiva "omilleen" koska hyötyy siitä, mutta uskontojen missio voisi olla henkistää tämä eläin olemaan kiva myös kaikille niillekin joista tämä ihmiselukka ei itse pysty hyötymään millään tavalla?

Ja jos näin on, niin uskonnot ovat kerta toisensa jälkeen langenneet ja menneet retkuun, ja kääntyneet palvomaan elukkaihmistä, eli siis tavallaan "Saatanaa". Itsekkyyden oikeutus on otettu mukaan kuvaan hinnalla millä hyvänsä, tavalla tai toisella. Oksettavimmillaan se on sitä että ME olemme oikeauskoisia, ME pelastumme, muut joutavat vaikka palaa elävältä.

Todellinen epäitsekkyys on niin harvinaista että kykeneeköhän siihen edes yksi miljardista. Siis se että jonkun olennon jeesaaminen on totaalisesti hyödytöntä omalle itselle tai lähipiirille, mutta silti sitä tekee.

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Dalai Lama ja ”rotumurhapeilineurooni”…
« Vastaus #2 : la 18.11.2017, 17:12:22 »
No mitä sää tuolta Kilaus Hämäliinistä ajattelet?

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Dalai Lama ja ”rotumurhapeilineurooni”…
« Vastaus #3 : la 18.11.2017, 17:17:27 »
Mitä helvettiä nämä tällaiset valkoiset nauhat on?

Bullshit-Neuroscinece-Marc Hauser




Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15465
Vs: Dalai Lama ja ”rotumurhapeilineurooni”…
« Vastaus #4 : su 19.11.2017, 10:04:27 »
No mitä sää tuolta Kilaus Hämäliinistä ajattelet?

Tämä tarkoittaa mitä tahi ketä?

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Dalai Lama ja ”rotumurhapeilineurooni”…
« Vastaus #5 : su 19.11.2017, 13:07:09 »
No mitä sää tuolta Kilaus Hämäliinistä ajattelet?

Tämä tarkoittaa mitä tahi ketä?

Selviää, kun luet avausviestin.