Kirjoittaja Aihe: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...  (Luettu 2414 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2531
  • Väärinajattelija
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #20 : ma 23.10.2017, 16:06:36 »
Kun identiteettejä syntyy kuin sieniä sateella, niin niiden rajoilta aletaan vaatia suurempaa terävyyttä. Syntyy vaikka mitä "mustiinpukeutuvia ei-anarkisteja vapaa-ajattelijoita" ja "siniasuisia oikeistolaisia uskovaisia". Ja tippaleipä hajoaa yhä pienemmiksi murusiksi. Kun jokaisella pitäisi olla some-profiili facessa tms. niin selkeää persoonan brändäystähän se vaatii. Ahdistavaa. Vaikka meitä vanhempien ikäluokkien ihmisiä ei tällä niin paljon kiusatakaan kuin siihen kasvaneita, niin kyllä siihen välillä aina törmää, ettei ole riittävästi profiloitunut eikä siis oikein vakuuttava henkilö yhteiskunnallisesti.
« Viimeksi muokattu: ma 23.10.2017, 16:16:18 kirjoittanut Anemone 2.0 »
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6594
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #21 : ma 23.10.2017, 16:19:34 »
Tämän ketjun avaaminen tuli oikeastaan mieleen siitä, että olen kokenut tuon "tunne itsesi"-kehotuksen pohjimmiltaan mahdottomaksi. Buddhalaisuudessa varsinkin varoitetaan omaan identiteettiin tarrautumisesta, siihen liikaa uskomisesta. Kun alkaa penkoa sisintään, niin päätyy lopulta aina siihen, ettei ydintä ole. Elämässä tietenkin tarvitaan identiteettiä/identiteettejä, mutta niihin tulisi suhtautua välineinä arkielämästä selviämiseen, ei sen enempää.

"Ytimethän" niitä ongelmia aiheuttavatkin, tai muodostuvat ongelmiksi. Tiukat asenteet eivät anna tilaa loogisille päätelmille.

Suhtautuminen olevansa jotain määritelmän mukaista ja siitä kiinni pitäminen voi olla mutkikasta ellei se sovi tilanteeseen.
On tietenkin asioita joita ei tarvitse sen kummemmin epäillä kuten omaa olemustaan tunteitaan, tunteet kertovat tilanteessa ilmenevinä miten suhtautuu.
Viha on vihaa, kateus, kateutta jne, ne säilyvät uudistuneinakin ilmenenevät samanlaisina. Torjuessaan tunteitaan, en saa olla vihainen, kade jne, kieltää itsensä ja haluaa muuttaa rooliaan ihanteensa mukaiseksi.

Imagoonsa soveltaa oikeastaan niitä tunteita ja roolittaa itseään niiden mukaan. kasvojen mikroilmeetkin kertovat tunteista kuten sanat puheet ja kaikki muukin, mutta omaksutut imagot eivät ole muuta kuin noiden suhteiden yhteensovittamista. Halutaan jokin kiinteä kohde >itse johon katsoa ja jonka kautta ymmärretään omaa olemustaan ja muita kanssaeläjiä,.
Minäkeskittymä.
Siihen ei tule tarrautua, mutta siihen kyllä ilmeisesti jokainen tarrautuu jossain määrin, mikä sekin on hyvä ymmärtää.  Jos on jotain mieltä (oma mielikuva itsestään) lienee jo hieman  tarrautunut.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2531
  • Väärinajattelija
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #22 : ma 23.10.2017, 16:24:39 »
Tottakai on tarrautunut johonkin mielikuvaan itsestään, koska ilman sellaista on hajoamistilassa. Sosiaaliset tilanteet edellyttävät käyttäytymiseltä jonkinlaista johdonmukaisuutta ja ymmärrettävyyttä. Kun johdonmukaisuus ja ymmärrettävyys puuttuu, niin silloin ollaan mielenhäiriön puolella.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6594
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #23 : ma 23.10.2017, 16:30:58 »
Tottakai on tarrautunut johonkin mielikuvaan itsestään, koska ilman sellaista on hajoamistilassa. Sosiaaliset tilanteet edellyttävät käyttäytymiseltä jonkinlaista johdonmukaisuutta ja ymmärrettävyyttä. Kun johdonmukaisuus ja ymmärrettävyys puuttuu, niin silloin ollaan mielenhäiriön puolella.

Riippuu mielikuvasta johon tarrautuu. Nekin voivat olla mielenhäiriön puolella ja usein ovatkin.

Johdonmukaisuus ei ole kriteeri, johdonmukaisiakin hulluja piisaa. Napoleoniksi on tainnut monikin samaistua, tai joksikin muuksi kuuluisaksi persoonaksi.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1068
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #24 : ma 23.10.2017, 16:36:16 »
Identiteettihän ei ole sama asia kuin persoonallisuus vaan se on pikemminkin kuva tai käsitys omasta persoonallisuudesta. Väitän edelleen, että useimmilla ihmisillä tuo kuva on vääristynyt tai kokonaan valheellinen. Usein se halutaan jopa tahallaan peittää luomalla päälle keinotekoinen rooli, johon lopulta aletaan itsekin uskoa.

TSS on oikeassa siinä, että syvä itsetuntemus auttaa muodostamaan aidomman kuvan omasta itsestä. Mutta mitä vahvemman roolin on onnistunut itselleen rakentamaan, sitä vaikeampaa on harrastaa syvällistä itsetutkiskelua.

 Ihminen, ja sen mukana myös identiteetti, muuttuu ja elää kaiken aikaa.

Mutta muuttuuko identiteetti samaa tahtia ihmisen itsensä kanssa vai elävätkö molemmat omaa erillistä elämäänsä?

Ponttini on siinä, että enemmistöltä puuttuu taitoa ja halua aitoon itsetutkiskeluun, jolloin identiteetti on täysin tuuliajolla. Siitä jää puuttumaan yhteys sisimpään. Tämä on tyypillistä etenkin nuorille, mutta nykyään ilmiö esiintyy jopa eläkeläisillä.

Siitähän ei ole mitään takuita, että identiteetti olisi lähelläkään realistista. Toisilla se on lähempänä todellisuutta kuin toisilla, ja tässäkin voi kysyä, mikä se todellisuus edes on. Kyse on aina käsityksestä .  Ehkä yleisesti ottaen elämän taitekohdat ja kriisit käynnistävät aktiivisempaa itsetutkistelua. Kun kaikki on tasaista, ei ole niin tarpeenkaan määritellä itseään uudestaan suhteessa ympäristöönsä. Päättymätön prosessi identiteetin muodostaminen joka tapauksessa on.

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2182
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #25 : ma 23.10.2017, 17:04:43 »
Tottakai on tarrautunut johonkin mielikuvaan itsestään, koska ilman sellaista on hajoamistilassa. Sosiaaliset tilanteet edellyttävät käyttäytymiseltä jonkinlaista johdonmukaisuutta ja ymmärrettävyyttä. Kun johdonmukaisuus ja ymmärrettävyys puuttuu, niin silloin ollaan mielenhäiriön puolella.

Vahvan minäkuvan voi sosiaalisissa tilanteissa korvata erilaisilla opituilla rooleilla. Vasta kun nuo roolit hajoavat tai sopivaa roolia ei enää löydy, ollaan pulassa.

Useimmat ihmiset heittävät arkipäivän sosiaalisissa tilanteissa peliin ennemin roolin kuin oman itsensä. Rooli voi olla jopa johdonmukaisempi kuin aito minäkuva.

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2182
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #26 : ma 23.10.2017, 17:08:20 »
Identiteettihän ei ole sama asia kuin persoonallisuus vaan se on pikemminkin kuva tai käsitys omasta persoonallisuudesta. Väitän edelleen, että useimmilla ihmisillä tuo kuva on vääristynyt tai kokonaan valheellinen. Usein se halutaan jopa tahallaan peittää luomalla päälle keinotekoinen rooli, johon lopulta aletaan itsekin uskoa.

TSS on oikeassa siinä, että syvä itsetuntemus auttaa muodostamaan aidomman kuvan omasta itsestä. Mutta mitä vahvemman roolin on onnistunut itselleen rakentamaan, sitä vaikeampaa on harrastaa syvällistä itsetutkiskelua.

 Ihminen, ja sen mukana myös identiteetti, muuttuu ja elää kaiken aikaa.

Mutta muuttuuko identiteetti samaa tahtia ihmisen itsensä kanssa vai elävätkö molemmat omaa erillistä elämäänsä?

Ponttini on siinä, että enemmistöltä puuttuu taitoa ja halua aitoon itsetutkiskeluun, jolloin identiteetti on täysin tuuliajolla. Siitä jää puuttumaan yhteys sisimpään. Tämä on tyypillistä etenkin nuorille, mutta nykyään ilmiö esiintyy jopa eläkeläisillä.

Siitähän ei ole mitään takuita, että identiteetti olisi lähelläkään realistista. Toisilla se on lähempänä todellisuutta kuin toisilla, ja tässäkin voi kysyä, mikä se todellisuus edes on. Kyse on aina käsityksestä .

Tästä syystä nimittäisinkin epärealistista identiteettiä mieluummin rooliksi. Vai olisiko noiden ero siinä, että identiteettiin uskotaan mutta roolin tiedetään olevan vain rooli.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1068
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #27 : ma 23.10.2017, 18:06:29 »
Identiteettihän ei ole sama asia kuin persoonallisuus vaan se on pikemminkin kuva tai käsitys omasta persoonallisuudesta. Väitän edelleen, että useimmilla ihmisillä tuo kuva on vääristynyt tai kokonaan valheellinen. Usein se halutaan jopa tahallaan peittää luomalla päälle keinotekoinen rooli, johon lopulta aletaan itsekin uskoa.

TSS on oikeassa siinä, että syvä itsetuntemus auttaa muodostamaan aidomman kuvan omasta itsestä. Mutta mitä vahvemman roolin on onnistunut itselleen rakentamaan, sitä vaikeampaa on harrastaa syvällistä itsetutkiskelua.

 Ihminen, ja sen mukana myös identiteetti, muuttuu ja elää kaiken aikaa.

Mutta muuttuuko identiteetti samaa tahtia ihmisen itsensä kanssa vai elävätkö molemmat omaa erillistä elämäänsä?

Ponttini on siinä, että enemmistöltä puuttuu taitoa ja halua aitoon itsetutkiskeluun, jolloin identiteetti on täysin tuuliajolla. Siitä jää puuttumaan yhteys sisimpään. Tämä on tyypillistä etenkin nuorille, mutta nykyään ilmiö esiintyy jopa eläkeläisillä.

Siitähän ei ole mitään takuita, että identiteetti olisi lähelläkään realistista. Toisilla se on lähempänä todellisuutta kuin toisilla, ja tässäkin voi kysyä, mikä se todellisuus edes on. Kyse on aina käsityksestä .

Tästä syystä nimittäisinkin epärealistista identiteettiä mieluummin rooliksi. Vai olisiko noiden ero siinä, että identiteettiin uskotaan mutta roolin tiedetään olevan vain rooli.

Minusta roolit ovat tavallaan osa identiteettiä. Itseltäänkin tunnistaa montakin roolia, mutta niistä yksikään ei ole kokonainen minä. Identiteetti on jonkilainen intuitiivinen ja osin tiedostettu kokonaiskäsitys itsestä, ja on luonteeltaan suhteellisen hitaasti muuttuva. Ehkä joissain tilanteissa voi tulla nopeitakin muutoksia, jos itseen tai ympäristöön kohdistuu suuria muutoksia. Kun omaan identiteettiin kohdistuu muutospainetta, se voi olla jo itsessään kriisi. Varmaan oma identiteetti hakee jonkinlaista sopusointua ympäristön kanssa, ja mikäli sitä ei ole tai tule, jompaa kumpaa on pakko muuttaa; käsitystä itsestä, tai ympäristöä.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2531
  • Väärinajattelija
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #28 : ma 23.10.2017, 18:07:26 »

Vai olisiko ero siinä, että identiteettiin uskotaan mutta roolin tiedetään olevan vain rooli.

Identiteetti on selvästi jotain syvempää kuin rooli. Identiteettinsä voi kokea syvästi myös tilanteissa, joissa on yksin, vaikkapa lunta pihalla lapioidessaan tai lenkkipolulla. Roolikäyttäytyminen voi olla hyvinkin välineellistä, tarkoituksen sanelemaa ja pinnallista. Vaikkapa passiivisen laumahenkilön asemaan asettuminen tilanteessa, jossa ei halua ottaa johonkin asiaan osaa tai kantaa.

Wikipedian artikkelissa todetaankin aika hyvin:

Nuori etsii identiteettiään kokeilemalla erilaisia rooleja ja toimintatapoja. Kokeilemisen, hylkäämisen ja hyväksymisen prosessit lujittavat identiteettiä. Identiteetin muotoutuminen johtaa oman yksilöllisyyden löytämiseen.

Tätä voisi täsmentää toteamalla, ettei roolien kokeileminen rajoitu pelkästään nuoruuteen, vaan aina tilanteisiin, joissa joutuu uuteen ryhmään tai joissa vanha ryhmä jäsentyy uudelleen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Identiteetti_(psykologia)
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Juuli Hukkaskukka 2

  • Konkari
  • Viestejä: 1056
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #29 : ma 23.10.2017, 18:09:35 »
Identiteettihän ei ole sama asia kuin persoonallisuus vaan se on pikemminkin kuva tai käsitys omasta persoonallisuudesta. Väitän edelleen, että useimmilla ihmisillä tuo kuva on vääristynyt tai kokonaan valheellinen. Usein se halutaan jopa tahallaan peittää luomalla päälle keinotekoinen rooli, johon lopulta aletaan itsekin uskoa.

TSS on oikeassa siinä, että syvä itsetuntemus auttaa muodostamaan aidomman kuvan omasta itsestä. Mutta mitä vahvemman roolin on onnistunut itselleen rakentamaan, sitä vaikeampaa on harrastaa syvällistä itsetutkiskelua.

 Ihminen, ja sen mukana myös identiteetti, muuttuu ja elää kaiken aikaa.

Mutta muuttuuko identiteetti samaa tahtia ihmisen itsensä kanssa vai elävätkö molemmat omaa erillistä elämäänsä?

Ponttini on siinä, että enemmistöltä puuttuu taitoa ja halua aitoon itsetutkiskeluun, jolloin identiteetti on täysin tuuliajolla. Siitä jää puuttumaan yhteys sisimpään. Tämä on tyypillistä etenkin nuorille, mutta nykyään ilmiö esiintyy jopa eläkeläisillä.

Siitähän ei ole mitään takuita, että identiteetti olisi lähelläkään realistista. Toisilla se on lähempänä todellisuutta kuin toisilla, ja tässäkin voi kysyä, mikä se todellisuus edes on. Kyse on aina käsityksestä .

Tästä syystä nimittäisinkin epärealistista identiteettiä mieluummin rooliksi. Vai olisiko noiden ero siinä, että identiteettiin uskotaan mutta roolin tiedetään olevan vain rooli.

Minusta roolit ovat tavallaan osa identiteettiä. Itseltäänkin tunnistaa montakin roolia, mutta niistä yksikään ei ole kokonainen minä. Identiteetti on jonkilainen intuitiivinen ja osin tiedostettu kokonaiskäsitys itsestä, ja on luonteeltaan suhteellisen hitaasti muuttuva. Ehkä joissain tilanteissa voi tulla nopeitakin muutoksia, jos itseen tai ympäristöön kohdistuu suuria muutoksia. Kun omaan identiteettiin kohdistuu muutospainetta, se voi olla jo itsessään kriisi. Varmaan oma identiteetti hakee jonkinlaista sopusointua ympäristön kanssa, ja mikäli sitä ei ole tai tule, jompaa kumpaa on pakko muuttaa; käsitystä itsestä, tai ympäristöä.

Siinähän sitä  stten etsitään kun koko ajan mielessä pyörii...mitähän tuo minusta ajattelee.
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1068
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #30 : ma 23.10.2017, 18:16:59 »
Identiteettihän ei ole sama asia kuin persoonallisuus vaan se on pikemminkin kuva tai käsitys omasta persoonallisuudesta. Väitän edelleen, että useimmilla ihmisillä tuo kuva on vääristynyt tai kokonaan valheellinen. Usein se halutaan jopa tahallaan peittää luomalla päälle keinotekoinen rooli, johon lopulta aletaan itsekin uskoa.

TSS on oikeassa siinä, että syvä itsetuntemus auttaa muodostamaan aidomman kuvan omasta itsestä. Mutta mitä vahvemman roolin on onnistunut itselleen rakentamaan, sitä vaikeampaa on harrastaa syvällistä itsetutkiskelua.

 Ihminen, ja sen mukana myös identiteetti, muuttuu ja elää kaiken aikaa.

Mutta muuttuuko identiteetti samaa tahtia ihmisen itsensä kanssa vai elävätkö molemmat omaa erillistä elämäänsä?

Ponttini on siinä, että enemmistöltä puuttuu taitoa ja halua aitoon itsetutkiskeluun, jolloin identiteetti on täysin tuuliajolla. Siitä jää puuttumaan yhteys sisimpään. Tämä on tyypillistä etenkin nuorille, mutta nykyään ilmiö esiintyy jopa eläkeläisillä.

Siitähän ei ole mitään takuita, että identiteetti olisi lähelläkään realistista. Toisilla se on lähempänä todellisuutta kuin toisilla, ja tässäkin voi kysyä, mikä se todellisuus edes on. Kyse on aina käsityksestä .

Tästä syystä nimittäisinkin epärealistista identiteettiä mieluummin rooliksi. Vai olisiko noiden ero siinä, että identiteettiin uskotaan mutta roolin tiedetään olevan vain rooli.

Minusta roolit ovat tavallaan osa identiteettiä. Itseltäänkin tunnistaa montakin roolia, mutta niistä yksikään ei ole kokonainen minä. Identiteetti on jonkilainen intuitiivinen ja osin tiedostettu kokonaiskäsitys itsestä, ja on luonteeltaan suhteellisen hitaasti muuttuva. Ehkä joissain tilanteissa voi tulla nopeitakin muutoksia, jos itseen tai ympäristöön kohdistuu suuria muutoksia. Kun omaan identiteettiin kohdistuu muutospainetta, se voi olla jo itsessään kriisi. Varmaan oma identiteetti hakee jonkinlaista sopusointua ympäristön kanssa, ja mikäli sitä ei ole tai tule, jompaa kumpaa on pakko muuttaa; käsitystä itsestä, tai ympäristöä.

Siinähän sitä  stten etsitään kun koko ajan mielessä pyörii...mitähän tuo minusta ajattelee.

Kun itsetuntemus on hyvä ja identiteetti vahva, tuo kysymys pyörinee mielessä vähemmän. Toisaalta hyvin sosiaaliset ihmiset ovat enemmän riippuvaisia siitä, mitä muut ajattelevat. Siksi liika sosiaalisuus voi haitata vaikkapa johtajaa tekemästä vaikeita, mutta tarpeellisia päätöksiä.

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13242
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #31 : ma 23.10.2017, 18:37:02 »

Vai olisiko ero siinä, että identiteettiin uskotaan mutta roolin tiedetään olevan vain rooli.

Identiteetti on selvästi jotain syvempää kuin rooli. Identiteettinsä voi kokea syvästi myös tilanteissa, joissa on yksin, vaikkapa lunta pihalla lapioidessaan tai lenkkipolulla. Roolikäyttäytyminen voi olla hyvinkin välineellistä, tarkoituksen sanelemaa ja pinnallista.

Nuori etsii identiteettiään kokeilemalla erilaisia rooleja ja toimintatapoja. Kokeilemisen, hylkäämisen ja hyväksymisen prosessit lujittavat identiteettiä. Identiteetin muotoutuminen johtaa oman yksilöllisyyden löytämiseen.


Esim., että alkaa pitää kalliita merkkifarkkuja, joihin on repinyt yksilöllisiä reikiä.....

TVI
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

socrates

  • Vieras
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #32 : ma 23.10.2017, 18:39:57 »
Identiteetin etsiminen vaatii vertailukohtia. Ainakin omalla kohdallani se on vanhemmat tai lähinnä isäni. Eli mitä asioita kokee ja tekee samoin, jonkin verran eri tavoin tai aivan päinvastoin.

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2182
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #33 : ma 23.10.2017, 18:46:03 »
Identiteettihän ei ole sama asia kuin persoonallisuus vaan se on pikemminkin kuva tai käsitys omasta persoonallisuudesta. Väitän edelleen, että useimmilla ihmisillä tuo kuva on vääristynyt tai kokonaan valheellinen. Usein se halutaan jopa tahallaan peittää luomalla päälle keinotekoinen rooli, johon lopulta aletaan itsekin uskoa.

TSS on oikeassa siinä, että syvä itsetuntemus auttaa muodostamaan aidomman kuvan omasta itsestä. Mutta mitä vahvemman roolin on onnistunut itselleen rakentamaan, sitä vaikeampaa on harrastaa syvällistä itsetutkiskelua.

 Ihminen, ja sen mukana myös identiteetti, muuttuu ja elää kaiken aikaa.

Mutta muuttuuko identiteetti samaa tahtia ihmisen itsensä kanssa vai elävätkö molemmat omaa erillistä elämäänsä?

Ponttini on siinä, että enemmistöltä puuttuu taitoa ja halua aitoon itsetutkiskeluun, jolloin identiteetti on täysin tuuliajolla. Siitä jää puuttumaan yhteys sisimpään. Tämä on tyypillistä etenkin nuorille, mutta nykyään ilmiö esiintyy jopa eläkeläisillä.

Siitähän ei ole mitään takuita, että identiteetti olisi lähelläkään realistista. Toisilla se on lähempänä todellisuutta kuin toisilla, ja tässäkin voi kysyä, mikä se todellisuus edes on. Kyse on aina käsityksestä .

Tästä syystä nimittäisinkin epärealistista identiteettiä mieluummin rooliksi. Vai olisiko noiden ero siinä, että identiteettiin uskotaan mutta roolin tiedetään olevan vain rooli.

Minusta roolit ovat tavallaan osa identiteettiä. Itseltäänkin tunnistaa montakin roolia, mutta niistä yksikään ei ole kokonainen minä. Identiteetti on jonkilainen intuitiivinen ja osin tiedostettu kokonaiskäsitys itsestä, ja on luonteeltaan suhteellisen hitaasti muuttuva. Ehkä joissain tilanteissa voi tulla nopeitakin muutoksia, jos itseen tai ympäristöön kohdistuu suuria muutoksia. Kun omaan identiteettiin kohdistuu muutospainetta, se voi olla jo itsessään kriisi. Varmaan oma identiteetti hakee jonkinlaista sopusointua ympäristön kanssa, ja mikäli sitä ei ole tai tule, jompaa kumpaa on pakko muuttaa; käsitystä itsestä, tai ympäristöä.

Siinähän sitä  stten etsitään kun koko ajan mielessä pyörii...mitähän tuo minusta ajattelee.

Kun itsetuntemus on hyvä ja identiteetti vahva, tuo kysymys pyörinee mielessä vähemmän. Toisaalta hyvin sosiaaliset ihmiset ovat enemmän riippuvaisia siitä, mitä muut ajattelevat. Siksi liika sosiaalisuus voi haitata vaikkapa johtajaa tekemästä vaikeita, mutta tarpeellisia päätöksiä.

Tässä pitäisi erottaa minäkuva ja julkisuuskuva toisistaan. Vahvan minäkuvan omaava ihminen voi varjella julkisuuskuvaansa tarkasti jo ihan järkisyistä. Toisaalta minäkuva voi ajan myötä sekoittua tarkoituksella rakennettuun julkisuuskuvaan, eikä henkilö pysty enää erottamaan niitä toisistaan. Jos ajatusta viedään vielä pitemmälle, niin virkamies voi samaistua virkaansa, diktaattori voi kuvitella olevansa valtio, tuomari kuvittelee olevansa oikeus...

Itse harrastan sosiaalisia itsemurhia mutta en ole lainkaan varma johtuuko se vahvasta minäkuvasta vai olenko vain välinpitämätön julkisuuskuvastani. Veikkaan jälkimmäistä, sillä minäkuvani on jotenkin hatara. Tunnen kyllä heikkouteni, vahvuuteni, rajani ja jossakin määrin arvonikin, mutta en ihan oikeasti tiedä mikä tai kuka olen. Jos joku tulisi sanomaan, että olen pelkkä virtuaalinen luomus, en juurikaan hämmästyisi.

Poissa Juuli Hukkaskukka 2

  • Konkari
  • Viestejä: 1056
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #34 : ma 23.10.2017, 19:51:41 »

Vai olisiko ero siinä, että identiteettiin uskotaan mutta roolin tiedetään olevan vain rooli.

Identiteetti on selvästi jotain syvempää kuin rooli. Identiteettinsä voi kokea syvästi myös tilanteissa, joissa on yksin, vaikkapa lunta pihalla lapioidessaan tai lenkkipolulla. Roolikäyttäytyminen voi olla hyvinkin välineellistä, tarkoituksen sanelemaa ja pinnallista.

Nuori etsii identiteettiään kokeilemalla erilaisia rooleja ja toimintatapoja. Kokeilemisen, hylkäämisen ja hyväksymisen prosessit lujittavat identiteettiä. Identiteetin muotoutuminen johtaa oman yksilöllisyyden löytämiseen.


Esim., että alkaa pitää kalliita merkkifarkkuja, joihin on repinyt yksilöllisiä reikiä.....

TVI

 ;D ;D
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2531
  • Väärinajattelija
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #35 : ma 23.10.2017, 20:00:11 »
Identiteetin etsiminen vaatii vertailukohtia. Ainakin omalla kohdallani se on vanhemmat tai lähinnä isäni. Eli mitä asioita kokee ja tekee samoin, jonkin verran eri tavoin tai aivan päinvastoin.

Tässä isä siis ollut rooli-malli. Asioiden kokeminen samalla tavalla on arvailujen varassa. Tietenkin kokemuksista voi keskustella ja siten arvioida, että kokemukset ovat samankaltaisia. Varmuutta ei koskaan voi saada. Kokeminen menee jo identiteetin puolelle siinä mielessä, että se on sisäistä. Ehkä vanhemmilta omaksutut eleet ja ilmeet voidaan katsoa samankaltaisen identiteetin ilmentymiksi.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1068
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #36 : ma 23.10.2017, 20:37:11 »
Identiteettihän ei ole sama asia kuin persoonallisuus vaan se on pikemminkin kuva tai käsitys omasta persoonallisuudesta. Väitän edelleen, että useimmilla ihmisillä tuo kuva on vääristynyt tai kokonaan valheellinen. Usein se halutaan jopa tahallaan peittää luomalla päälle keinotekoinen rooli, johon lopulta aletaan itsekin uskoa.

TSS on oikeassa siinä, että syvä itsetuntemus auttaa muodostamaan aidomman kuvan omasta itsestä. Mutta mitä vahvemman roolin on onnistunut itselleen rakentamaan, sitä vaikeampaa on harrastaa syvällistä itsetutkiskelua.

 Ihminen, ja sen mukana myös identiteetti, muuttuu ja elää kaiken aikaa.

Mutta muuttuuko identiteetti samaa tahtia ihmisen itsensä kanssa vai elävätkö molemmat omaa erillistä elämäänsä?

Ponttini on siinä, että enemmistöltä puuttuu taitoa ja halua aitoon itsetutkiskeluun, jolloin identiteetti on täysin tuuliajolla. Siitä jää puuttumaan yhteys sisimpään. Tämä on tyypillistä etenkin nuorille, mutta nykyään ilmiö esiintyy jopa eläkeläisillä.

Siitähän ei ole mitään takuita, että identiteetti olisi lähelläkään realistista. Toisilla se on lähempänä todellisuutta kuin toisilla, ja tässäkin voi kysyä, mikä se todellisuus edes on. Kyse on aina käsityksestä .

Tästä syystä nimittäisinkin epärealistista identiteettiä mieluummin rooliksi. Vai olisiko noiden ero siinä, että identiteettiin uskotaan mutta roolin tiedetään olevan vain rooli.

Minusta roolit ovat tavallaan osa identiteettiä. Itseltäänkin tunnistaa montakin roolia, mutta niistä yksikään ei ole kokonainen minä. Identiteetti on jonkilainen intuitiivinen ja osin tiedostettu kokonaiskäsitys itsestä, ja on luonteeltaan suhteellisen hitaasti muuttuva. Ehkä joissain tilanteissa voi tulla nopeitakin muutoksia, jos itseen tai ympäristöön kohdistuu suuria muutoksia. Kun omaan identiteettiin kohdistuu muutospainetta, se voi olla jo itsessään kriisi. Varmaan oma identiteetti hakee jonkinlaista sopusointua ympäristön kanssa, ja mikäli sitä ei ole tai tule, jompaa kumpaa on pakko muuttaa; käsitystä itsestä, tai ympäristöä.

Siinähän sitä  stten etsitään kun koko ajan mielessä pyörii...mitähän tuo minusta ajattelee.

Kun itsetuntemus on hyvä ja identiteetti vahva, tuo kysymys pyörinee mielessä vähemmän. Toisaalta hyvin sosiaaliset ihmiset ovat enemmän riippuvaisia siitä, mitä muut ajattelevat. Siksi liika sosiaalisuus voi haitata vaikkapa johtajaa tekemästä vaikeita, mutta tarpeellisia päätöksiä.

Tässä pitäisi erottaa minäkuva ja julkisuuskuva toisistaan. Vahvan minäkuvan omaava ihminen voi varjella julkisuuskuvaansa tarkasti jo ihan järkisyistä. Toisaalta minäkuva voi ajan myötä sekoittua tarkoituksella rakennettuun julkisuuskuvaan, eikä henkilö pysty enää erottamaan niitä toisistaan. Jos ajatusta viedään vielä pitemmälle, niin virkamies voi samaistua virkaansa, diktaattori voi kuvitella olevansa valtio, tuomari kuvittelee olevansa oikeus...

Itse harrastan sosiaalisia itsemurhia mutta en ole lainkaan varma johtuuko se vahvasta minäkuvasta vai olenko vain välinpitämätön julkisuuskuvastani. Veikkaan jälkimmäistä, sillä minäkuvani on jotenkin hatara. Tunnen kyllä heikkouteni, vahvuuteni, rajani ja jossakin määrin arvonikin, mutta en ihan oikeasti tiedä mikä tai kuka olen. Jos joku tulisi sanomaan, että olen pelkkä virtuaalinen luomus, en juurikaan hämmästyisi.

Ehkä tuossa julkisuuskuvassakin on kyse roolista. Esim. johtajalta odotetaan tietynlaista käytöstä. Roolit, joita ihmisellä on, ovat osa identiteettiä, eivät minusta siitä irrallisia, vaikka ehkä useimman "omin itse" tuleekin esiin paremmin jossain muualla kuin töissä. Silti se työminäkin on osa minuutta.

Ehkä nuo ontologiset kysymykset  ihmisyydestä menee tässä yhteydessä jo aika deepiksi, mutta toisaalta käsitykset ja pohdinnat niistä vaikuttavat maailman- ja ihmiskuvaan, mikä taas vaikuttaa minäkuvaan. Vai meneekö se niin päin, että ihmiskuva syntyy sen perusteella, millainen itse on..?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9522
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #37 : ma 23.10.2017, 21:12:10 »

Teemasta tulee mieleen tämänpäiväinen kirjoitukseni:


Nykymuotoinen hallitsija?

Miten paljona laki, järjestelyt ja puitteet rakennettuina ja vaadittuina on sitä,
että suoritetaan alustava resurssivaltaus siten,
kuin sen voi nykyään vielä tehdä,
kun aiemmin valtaukseen riitti esim pelkkä voima tmv?

Miten paljon puitteet on nimenomaan vaikutusvallan ilmenemää,
ja tosiaan melko pysyvälaatuisesti järjestettynä?

Asioihin voi nykyään saada paljon ajallista pituutta. Miksei vaikutusvaltakin eri tavoin sinetöidympänä olisi tätä, jos pitempiaikaisuus on mahdollista varmistaa, koska ei välttämättä kuitenkaan sido, jos ilmenee haittana?

Eli, miten paljon nykyisyys on hallitsijan valtaa, vaikka ei varsinaisesti olisi mitään monarkiaa, ja jotain menneelle ajalle tyypillistä erillisjärjestelyä?

Rooli on hetkellisempi, tai melko tilannekohtainen. Identiteetti olisi osa muita, pysyvämpinä piirteinä, jotka nekin voivat vaihtua, riippuen jonkin verran henkilöstä.

Aivan kuin rooli ja identiteettikin olisi osa sitä, mitä voi saada, ja missä voi olla, jotta kaikki on mahdollisimman kivasti.

Mitä tiedostanut itseäni, niin eniten kiinnostaa jokin vapaus, tai liikkumatila, että voi tehdä sen, mitä on tarve. Vankeus ja kahlteet ovat onnellisen elämän vastakohta, mielessäni. On tosin sitoutumisia, joita ei voi ohittaa, sillä muuten ei ole olemassa mitään vapautta mahdollisena. En tiedä sanoa tästä tarkemmin.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9522
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #38 : ma 23.10.2017, 21:17:29 »

Jos identiteetissä kiinnostaa jokin, niin todellisuuden kestävyys, eli ne piirteet, jotka ovat mahdollisia itselle, muun ollessa itseä ajatellen toissijaista, tai mahdottomampaa. Identiteetti voi olla johonkin asti vahvaa, ei mitään lopullisen vahvaa. Paljolti hakemista, ja löytämistä, ja sen vuoksi koen, ettei kovin heppoisesti asettuvaa.

Identiteetti vahvana ja todenmukaisena on varmasti arvo. Antaa mahdollisuuden olla mukana erilaisessa, ja silti kokonaisuuden hajoamatta, eli kokonaisuudesta ei tarvitse joustaa jonkin venymisen takia. Identiteetti voi olla esim hyvä pohja roolivalmiudelle. Vai miten identiteetin vahvuutta voi yrittää mitata?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9522
Vs: Identiteetin etsintä, löytäminen, kadottaminen...
« Vastaus #39 : ma 23.10.2017, 21:37:19 »

Eräs hyvä mittari identiteetille voi olla mielenrauhan pysyvyys. Tilanteet voi sekoittaa, kuormittaa ja saattaa hämilleen, jos uutta ilmenee tosin mielenrauha tässä puolestaan voisi tarkoittaa sitä, että voi omistautua tarvittavalle max-hyvin, eikä asetelmallisempi puoli häiritse.

Identiteetti on hyvä, jos se tukee, ja auttaa elämässä. Ei siis ole esteenä, tai pullonkaulana.

Tästä vinkkelistä voi tarkastella varmasti myös yhteisöjä. Jos identiteetistö on ok, vallitsee sujuvuus, ja jouhevuus.