Kirjoittaja Aihe: Tiedeusko vai tiedeuskonto - vai eikö kumpikaan?  (Luettu 1344 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Tiedeusko ja todellisuuden rajat

Mikael Stenmark




Luonnontieteen valtava merkitys maailmalle on johtanut monet väittämään, että ihmiskunnan tulisi tulevaisuudessa asettaa luottamuksensa juuri tieteeseen kaikkien ongelmien ratkaisemisessa.Mikael Stenmarkin laajasti kiitetty tutkimus pureutuu tällaisen ”tiedeuskon” perusteisiin ja analysoi kriittisesti muun muassa seuraavia aiheita: Voiko tiede kertoa meille kaiken, mitä todellisuudesta voidaan tietää? Voiko tiede kertoa meille elämän tarkoituksen tai antaa parhaan tiedon moraalisista periaatteista? Voiko tieteestä tulla jopa uskonnon korvike? Stenmarkin terävässä analyysissa paljastuu, ettei tiedeusko ole itsekään lopulta tieteellistä, vaan sen taustalta löytyy joukko kyseenalaisia, tieteen ulkopuolisia filosofisia uskomuksia.

http://www.vartija-lehti.fi/tiedeusko-vai-tiedeuskonto/

Tiedeusko vai tiedeuskonto?

Leo Näreaho Kirjat 22.2.2017

Ruotsalainen uskonnonfilosofi Mikael Stenmark lähestyy kirjassaan tiede–uskonto-keskustelua skientismin eli tiedeuskoa koskevan analyysin valossa. Hän aloittaa kirjansa erottelemalla useita tiedeuskon lajeja. Näitä ovat muun muassa episteeminen, ontologinen, aksiologinen (arvoihin liittyvä) ja eksistentiaalinen tiedeusko.

Kaikkien näiden ytimessä on ajatus, että luonnontiede lopulta paljastaa maailman perimmäisen olemuksen. Tiedeusko-keskusteluun liittyen kirjassa käsitellään erityisesti moraalin ja uskonnon luonnontieteellisiä (evoluutioteoreettisia) selityksiä.

Tieteen ja uskonnon suhdetta koskeva keskustelu on ollut vilkasta kymmenen viime vuoden aikana ja tähän keskusteluun Stenmarkin kirja tuo lisän. Kansainvälisesti huomiota ovat herättäneet niin sanottujen uusateistien, kuten evoluutiobiologi Richard Dawkinsin ja filosofi Daniel Dennettin, uskontokriittiset kirjoitukset. Suomessa uskonnollista maailmankatsomusta on kritisoinut muun muassa fyysikko Kari Enqvist, jonka mukaan materialismiin sitoutunut luonnontiede on uskontoa parempi perusta maailmankuvalle.

Akateemisessa maailmassa on uskonnon tutkimuksessa vahvistunut kognitiivinen näkökulma (kognitiivinen uskontotiede), jonka tunnetuin edustaja Suomessa on ollut Ilkka Pyysiäinen. Suomalaisessa teologisessa tutkimuksessa uskonnon ja tieteen suhdetta ovat käsitelleet useat nuoremman polven tutkijat, kuten uskonnonfilosofit Rope Kojonen ja Aku Visala. He ovat myös laatineet Stenmarkin kirjaan valaisevan katsauksen, jossa esitellään kirjan ilmestymisen jälkeistä, vastaavia teemoja koskevaa tutkimusta.

Kirjan käännös etenee sujuvasti; tosin joitain lauserakenteita olisi ajoittain voinut vielä selkeyttää. Stenmarkin teosta voi lukea – jos säilyttää tarkkaavaisuuden – ilman erityisiä filosofian esitietoja.

Stenmark kritisoi tiedeuskon muotojen perustavia väitteitä. Esimerkiksi episteemisen tiedeuskon mukaan vain luonnontiede voi antaa meille todellista tietoa maailmasta. Näin määriteltynä episteeminen tiedeusko vaikuttaakin aivan liian vahvalta. Tuskin paatuneinkaan skientisti käyttää tieteellistä menetelmää tarkistaakseen, sataako ulkona; pelkkä vilkaisu ikkunasta riittää. Stenmark muistuttaa aiheellisesti, että luonnontiede edellyttää jo olemassa olevien tiedon lähteiden, kuten muistin, käyttöä.

Toinen keskeinen skientismin muoto on ontologinen tiedeusko. Stenmarkin määritelmän mukaan se sanoo, että vain luonnontieteen paljasta- mat ilmiöt ovat todella olemassa. Stenmark kritisoi muun muassa nobelisti Francis Crickin (DNA:n rakenteen selvittäjän) käsitystä, jonka mukaan ”emme ole muuta kuin kasa neuroneja”. Stenmark huomauttaa, että tällaiset käsitykset eivät itsessään perustu luonnontieteen tuloksiin, vaan ne ovat filosofisia kannanottoja. Tämä on yksi tärkeä kirjan opetus. Esittäessään maailmaa ja ihmistä koskevia (yleisiä) väitteitä myös luonnontieteilijät tekevät filosofisia oletuksia, joista he eivät aina ole tietoisia ja joita ei voi tukea vain tieteellisellä tutkimuksella. Tämä on tärkeä muistaa myös siksi, että kaikkien luonnontieteilijöiden skientismi ei ole yhtä aukikirjoitetun jyrkkää kuin Crickin tai Richard Dawkinsin. Siksi Stenmarkin kirjan toivoisi löytävän lukijoita myös luonnontieteilijöiden keskuudesta.

Tosin Stenmark olisi voinut myös muistuttaa, että hänen määrittelemänsä ontologisen tiedeuskon ei välttämättä tarvitse johtaa jyrkkään materialismiin. Luonnontieteellinen tutkimus on paitsi havaintojen tekemistä materiaalisesta maailmasta, myös teorioiden rakentamista. Hallitseva tieteenfilosofinen näkemys eli tieteellinen realismi lähtee siitä, että tieteellisten teorioiden termit viittaavat olemassa oleviin olioihin, vaikka jälkimmäisiä ei voitaisikaan empiirisesti havaita. Ne ovat olemassa, koska parhaiten selittävät tieteelliset teoriat edellyttävät niiden olemassaoloa. On esimerkiksi mahdollista, että jossain vaiheessa luonnontieteellinen tutkimus joutuu myöntämään, että ihmisen tietoisuutta ei voi selittää pelkästään aivotoiminnan avulla. Silloin ehkä joudutaan olettamaan selittävänä tekijänä jokin ihmispersoonan ei-materiaalinen elementti, joka voi toimia tietyissä olosuhteista jopa aivoperustasta riippumatta. Siten tieteellinen realisti – ja Stenmarkin määrittelemä ontologinen skientisti – voisi tieteen teorioita seuraten päätyä hyväksymään ihmispersoonan ei-materiaalisen elementin olemassaolon!

Moraalin ja uskonnon analyysi liittyvät Stenmarkin kirjassa aksiologisen ja eksistentiaalisen skientismin arviointiin. Stenmark tekee keskuste- lussaan hyviä erotteluja ja torjuu tiettyjen evoluutiobiologien yritykset perustella moraali evoluutioteoreettisesti esimerkiksi vain geenien pyrki- myksenä jatkaa olemassaoloaan.Tässä yhteydessä hiukan häiritsee Stenmarkin puhe ”sosiobiologiasta”,jonka on sittemmin paljolti korvannut evoluutiopsykologia.Jälkimmäisen mukaan ihmisen tietyt psykologiset tai sosiaaliset ominaisuudet eivät ole suoranaisia evolutiivisia sopeumia, vaan evoluutio on tuottanut tiettyjä kognitiivisia ohjelmia, joilla voidaan selittää myös kulttuurista käyttäytymistä. Evoluutiopsykologia sai vauhtia jo 1990-luvun alkupuolella, joten Stenmarkin teoreettinen jälkijättöisyys ei johdu vain hänen kirjansa ilmestymisajankohdasta.

[SB: Stenmark on oikeassa: ne ovat tasan samaa paskaa]

Myös Stenmarkin keskustelu uskonnon ja evoluution suhteesta kaipaa päivitystä ja tässä auttaa Kojosen ja Visalan jälkipuhe, jossa seloste- taan 2000-luvun luonnontieteellisiä uskonnon selityksiä. Tosin Stenmark tarkastelee myös laajemmin uskonnon luonnontieteellistä kritiikkiä. Hän huomauttaa aiheellisesti, että monet uskonnon kriitikot pitävät uskontoa väärin luonnontieteellisenä hypoteesina. Sen sijaan henkilön usko perustuu usein siihen, että hän kokee kohdanneensa jumalallisen todellisuuden, vaikka hän jossain tilanteessa pitäisikin Jumalaa erään- laisena selittävänä hypoteesina elämässään. Tosin yksi syy kriitikkojen käsitykseen saattaa olla se, että (kristityt) uskonnonfilosofit käsittävät tavallisesti Jumalan perinteisen teistisesti. Tällöin Jumalan ja maailman välille tehdään lähtökohtaisesti jyrkkä metafyysinen ero ja Jumala ymmärretään ikään kuin maailman ulkopuolisena toimijana, joka ensin luo kaikkeuden ja saattaa sitten jopa puuttua sen kulkuun. Tällainen antropomorfiselta tuoksahtava Jumala-käsitys on altis kritiikille. Stenmark olisi voinut käsitellä hiukan myös tämänkaltaisia kysymyksiä.

Kaiken kaikkiaan Stenmarkin ei skientismin analyysina ole vanhentunut 15 vuodessa, vaikka erityisesti uskontoa koskevaan tutkimukseen on tullut uusia teemoja, kuten Kojonen ja Visala katsauksessaan esittävät. Kirjan konkreettisuutta olisi lisännyt se, että tekijä olisi arvioinut tiedeuskon vaikuttavuutta myös tiedemaailman ulkopuolella. Usko tieteeseen on varmasti osa ainakin nykypäivän suomalaista ”virallista” maailmankuvaa; onko tiedeuskokin sitä?

Arvioitu teos:

Stenmark, Mikael: Tiedeusko ja todellisuuden rajat. Suom. Kirsi Nisula. 262 s. Kirjapaja, 2016 (alkuteos julk. 2001).


Leo Näreaho   



Kirjoittaja on uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa.








« Viimeksi muokattu: ma 09.10.2017, 09:06:14 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 4111
Vs: Tiedeusko vai tiedeuskonto - vai eikö kumpikaan?
« Vastaus #1 : su 08.10.2017, 22:26:42 »
Avausviestiin oli kerätty häkellyttävä kasa olkiukkoja tieteestä.

Tieteestä käsitteenä puhuttaessa tiedeusko on sisäisesti ristiriitainen eli epälooginen käsite. Eli ei tarkoita mitään.
Tiede tuottaa faktoja, koska faktat ovat tieteellisen metodin tuotteita. Looginen tautologia. Tiede on tiedettä.
Uskominen ei perustu faktoihin eikä siis tuota faktoja vaan aivan jotain muuta. Fiktiota.
Toki käytännön tiedettä tekevät erehtyväiset ihmiset ja epätieteellistä tiedeuskoakin voi laajalti ilmetä eri tasoisena.

Tieteellinen metodi on todistanut selitysvoimansa ja on näin ollen paras saatavilla oleva filosofinen metodi tiedonhankintaan.
Muistia ja tietoa tarvitaan arkielämässäkin ja paras tapa todeta sataako ulkona on havainnoida ulkona olevaa säätilaa vaikkapa katsomalla ikkunasta, tulkittuna aiemman muistinvaraisen riittävän tarkan tiedon ja kielen avulla ja niiden varassa.
Havainnoinnin toistamisella, havaintojen sosiaalisella jakamisella ja tulkitsemisella sekä tarvittaessa tulkintamallien parantamisella mahdollisimman yhteensopivaksi kaiken vastaantulevan havaintoaineiston kanssa - päästään tieteellisen metodin tuottamiin faktoihin, ei totuuksiin tai mihinkään muuhunkaan fiktioon.

Helposti käy niin että jostain filosofiasta tai mistä tahansa muodostuu uskomusjärjestelmä faneineen.
Esim. Buddhalaisuus, jalkapallo, suvaitsevaisuus, tapakulttuuri, Jari Sillanpää, henkilökohtainen arkielämä.
Faktaa tuottava ajattelu vähentää fiktiota tuottavaa ajattelua ja sen varassa toimimista.
Kehityssuunta on itseään vahvistavaa ja nopeuttavaa sekä luonnollisine takapakkeineenkin luonnollisen pysäyttämätöntä.

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Tiedeusko vai tiedeuskonto - vai eikö kumpikaan?
« Vastaus #2 : ma 09.10.2017, 09:33:46 »
Avausviestiin oli kerätty häkellyttävä kasa olkiukkoja tieteestä.

Tieteestä käsitteenä puhuttaessa tiedeusko on sisäisesti ristiriitainen eli epälooginen käsite. Eli ei tarkoita mitään.

Se voi olla vähän huono käännös sanalle skentismi. Ainakin aikaisemmin onkin puhuttu "tieteisuskosta", joka on siis uskoa eikä tiedettä, mutta sen kohteena on tiede. Suomalainen sana usko voi tarkoittaa sekä potentiaalisesti katteellista uskoa, luottamusta johonkin (belief) tai varmasti perätöntä taikauskoa (faith). Tiedeusko voi periaatteessa tarkoittaa myös positiivista luottamusta tieteeseen (joka on positiivista vain, jos se "tiede" ei ole sittenkin täyttä haistapaskaa).

Scientism

a world outlook which holds that scientific knowledge is the supreme cultural value and that it provides a sufficient basis for man’s orientation in the world. Scientism takes as its model not any and all scientific knowledge, but rather the results and methods of the natural sciences. It is precisely this kind of knowledge, in the view of proponents of scientism, that amasses in itself the most significant advances of culture as a whole and that is sufficient for substantiating and evaluating the fundamental problems of human existence, as well as for developing effective programs of action.

Scientism took hold as a conscious orientation in bourgeois culture in the late 19th century. This period also saw the emergence of antiscientism, an opposing world outlook that emphasizes the limited potential of science and, in its most extreme form, regards science as an alien force hostile to man’s intrinsic nature. The controversy between scientism and antiscientism, which became particularly acute in the framework of the modern scientific and technological revolution, essentially reflects the complex effect of science on the life of a society. On the one hand, scientific progress opens up ever greater possibilities for the transformation of nature and of social reality; on the other hand, the social effects of scientific advances are far from simple, and in modern capitalist societies they often tend to exacerbate the fundamental contradictions of social development. It is precisely the contradictory nature of the social role of science that creates a favorable climate for scientism and antiscientism.

Scientism promotes science as an absolute standard for culture in its entirety, whereas antiscientism does its best to denigrate scientific knowledge, holding it responsible for various social antagonistic contradictions. Specific manifestations of scientism may be found in concepts of science developed within the modern neopositivist schools of thought, the technocratic biases peculiar to certain strata of the bureaucracy and of the scientific and technical elite in contemporary bourgeois society, and the drive by certain exponents of the humanities to develop the social sciences strictly along the lines of the natural sciences. The viewpoints of antiscientism find support in certain trends of contemporary bourgeois philosophy, particularly in existentialism, as well as among representatives of the bourgeois intelligentsia in the arts and humanities.

... "

Parempi oli tuota negatiivista ilmiötä tarkoitettaessa käyttää edelleen termiä tieteisusko.

Lainaus
Tiede tuottaa faktoja, koska faktat ovat tieteellisen metodin tuotteita. Looginen tautologia.

Jos panisit linkin siihen tieteelliseen metodiin?

Lainaus
Tiede on tiedettä.

Uskominen ei perustu faktoihin eikä siis tuota faktoja vaan aivan jotain muuta. Fiktiota.

Fiktioon ei ole edes tarkoitus sellaisenaan uskoa.

Fiktiollakin voidaan kuitenkin levittää ja jankuttaa ja varmaan myös torjua uskomuksia (ja joskus ehkä faktojakin). Tyypillinen jankutus on "ikuinen ihmisluonto"...

Lainaus
Toki käytännön tiedettä tekevät erehtyväiset ihmiset ja epätieteellistä tiedeuskoakin voi laajalti ilmetä eri tasoisena.

Tieteellinen metodi on todistanut selitysvoimansa ja on näin ollen paras saatavilla oleva filosofinen metodi tiedonhankintaan.

Linkki?

Lainaus
Muistia ja tietoa tarvitaan arkielämässäkin ja paras tapa todeta sataako ulkona on havainnoida ulkona olevaa säätilaa vaikkapa katsomalla ikkunasta, tulkittuna aiemman muistinvaraisen riittävän tarkan tiedon ja kielen avulla ja niiden varassa.
Havainnoinnin toistamisella, havaintojen sosiaalisella jakamisella ja tulkitsemisella sekä tarvittaessa tulkintamallien parantamisella mahdollisimman yhteensopivaksi kaiken vastaantulevan havaintoaineiston kanssa - päästään tieteellisen metodin tuottamiin faktoihin, ei totuuksiin tai mihinkään muuhunkaan fiktioon.

Miten fakta ja totuus eroavat? Toki totuus on tavallisesti "toteus" (ven. istinnost, totuus = pravda eli kirjaimellisellisisesti "oikeus")

Lainaus
Helposti käy niin että jostain filosofiasta tai mistä tahansa muodostuu uskomusjärjestelmä faneineen.

Uskomusjärjestelmiä ei voi välttää. Niitä vaatii jo ajattelu itse, koska maailmasta pitää muodostaa "kokonaiskuva", vaikka se olisi kuinka falski ja virheellinen.

Lainaus
Esim. Buddhalaisuus, jalkapallo, suvaitsevaisuus, tapakulttuuri, Jari Sillanpää, henkilökohtainen arkielämä.

Noista lähinnä vain ensimmäinen on uskomusjärjetelmä.

Lainaus
Faktaa tuottava ajattelu vähentää fiktiota tuottavaa ajattelua ja sen varassa toimimista.

Kehityssuunta on itseään vahvistavaa ja nopeuttavaa sekä luonnollisine takapakkeineenkin luonnollisen pysäyttämätöntä.

Ongelma on koko ajan epätosien asettamusten erottaminen tosista.

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 4111
Vs: Tiedeusko vai tiedeuskonto - vai eikö kumpikaan?
« Vastaus #3 : ma 09.10.2017, 21:25:12 »
Avausviestiin oli kerätty häkellyttävä kasa olkiukkoja tieteestä.

Tieteestä käsitteenä puhuttaessa tiedeusko on sisäisesti ristiriitainen eli epälooginen käsite. Eli ei tarkoita mitään.

Se voi olla vähän huono käännös sanalle skentismi. Ainakin aikaisemmin onkin puhuttu "tieteisuskosta", joka on siis uskoa eikä tiedettä, mutta sen kohteena on tiede. Suomalainen sana usko voi tarkoittaa sekä potentiaalisesti katteellista uskoa, luottamusta johonkin (belief) tai varmasti perätöntä taikauskoa (faith). Tiedeusko voi periaatteessa tarkoittaa myös positiivista luottamusta tieteeseen (joka on positiivista vain, jos se "tiede" ei ole sittenkin täyttä haistapaskaa).

Scientism

a world outlook which holds that scientific knowledge is the supreme cultural value and that it provides a sufficient basis for man’s orientation in the world. Scientism takes as its model not any and all scientific knowledge, but rather the results and methods of the natural sciences. It is precisely this kind of knowledge, in the view of proponents of scientism, that amasses in itself the most significant advances of culture as a whole and that is sufficient for substantiating and evaluating the fundamental problems of human existence, as well as for developing effective programs of action.

Scientism took hold as a conscious orientation in bourgeois culture in the late 19th century. This period also saw the emergence of antiscientism, an opposing world outlook that emphasizes the limited potential of science and, in its most extreme form, regards science as an alien force hostile to man’s intrinsic nature. The controversy between scientism and antiscientism, which became particularly acute in the framework of the modern scientific and technological revolution, essentially reflects the complex effect of science on the life of a society. On the one hand, scientific progress opens up ever greater possibilities for the transformation of nature and of social reality; on the other hand, the social effects of scientific advances are far from simple, and in modern capitalist societies they often tend to exacerbate the fundamental contradictions of social development. It is precisely the contradictory nature of the social role of science that creates a favorable climate for scientism and antiscientism.

Scientism promotes science as an absolute standard for culture in its entirety, whereas antiscientism does its best to denigrate scientific knowledge, holding it responsible for various social antagonistic contradictions. Specific manifestations of scientism may be found in concepts of science developed within the modern neopositivist schools of thought, the technocratic biases peculiar to certain strata of the bureaucracy and of the scientific and technical elite in contemporary bourgeois society, and the drive by certain exponents of the humanities to develop the social sciences strictly along the lines of the natural sciences. The viewpoints of antiscientism find support in certain trends of contemporary bourgeois philosophy, particularly in existentialism, as well as among representatives of the bourgeois intelligentsia in the arts and humanities.

... "

Parempi oli tuota negatiivista ilmiötä tarkoitettaessa käyttää edelleen termiä tieteisusko.

Lainaus
Tiede tuottaa faktoja, koska faktat ovat tieteellisen metodin tuotteita. Looginen tautologia.

Jos panisit linkin siihen tieteelliseen metodiin?

Lainaus
Tiede on tiedettä.

Uskominen ei perustu faktoihin eikä siis tuota faktoja vaan aivan jotain muuta. Fiktiota.

Fiktioon ei ole edes tarkoitus sellaisenaan uskoa.

Fiktiollakin voidaan kuitenkin levittää ja jankuttaa ja varmaan myös torjua uskomuksia (ja joskus ehkä faktojakin). Tyypillinen jankutus on "ikuinen ihmisluonto"...

Lainaus
Toki käytännön tiedettä tekevät erehtyväiset ihmiset ja epätieteellistä tiedeuskoakin voi laajalti ilmetä eri tasoisena.

Tieteellinen metodi on todistanut selitysvoimansa ja on näin ollen paras saatavilla oleva filosofinen metodi tiedonhankintaan.

Linkki?

Lainaus
Muistia ja tietoa tarvitaan arkielämässäkin ja paras tapa todeta sataako ulkona on havainnoida ulkona olevaa säätilaa vaikkapa katsomalla ikkunasta, tulkittuna aiemman muistinvaraisen riittävän tarkan tiedon ja kielen avulla ja niiden varassa.
Havainnoinnin toistamisella, havaintojen sosiaalisella jakamisella ja tulkitsemisella sekä tarvittaessa tulkintamallien parantamisella mahdollisimman yhteensopivaksi kaiken vastaantulevan havaintoaineiston kanssa - päästään tieteellisen metodin tuottamiin faktoihin, ei totuuksiin tai mihinkään muuhunkaan fiktioon.

Miten fakta ja totuus eroavat? Toki totuus on tavallisesti "toteus" (ven. istinnost, totuus = pravda eli kirjaimellisellisisesti "oikeus")

Lainaus
Helposti käy niin että jostain filosofiasta tai mistä tahansa muodostuu uskomusjärjestelmä faneineen.

Uskomusjärjestelmiä ei voi välttää. Niitä vaatii jo ajattelu itse, koska maailmasta pitää muodostaa "kokonaiskuva", vaikka se olisi kuinka falski ja virheellinen.

Lainaus
Esim. Buddhalaisuus, jalkapallo, suvaitsevaisuus, tapakulttuuri, Jari Sillanpää, henkilökohtainen arkielämä.

Noista lähinnä vain ensimmäinen on uskomusjärjetelmä.

Lainaus
Faktaa tuottava ajattelu vähentää fiktiota tuottavaa ajattelua ja sen varassa toimimista.

Kehityssuunta on itseään vahvistavaa ja nopeuttavaa sekä luonnollisine takapakkeineenkin luonnollisen pysäyttämätöntä.

Ongelma on koko ajan epätosien asettamusten erottaminen tosista.
Mielestäni loogisesti perustellen jo osoitin ettei postitiivisessa luottamuksessa tieteeseen ole mitään väärää.
Päin vastoin. Suorastaan järkevintä.
Ehkä emme siis puhu vanhahtavan löysällä arkikielellä mistään tieteeseen uskomisesta vaan perustellusta luottamuksesta.
Epäilen kuvailemasi suomen kieleen pesiytyneen usko-sanan nykynäkökulmasta katsottuna väljän ja monimerkityksellisen käytön juontavan uskonnollisista maailmankuvan, kulttuurin ja ajattelun vaikutteista.
Tiede onneksi tuo arkikieleemmekin lisääntyvää eksaktin kielenkäytön ja tarkentuvan maailmankuvan ihannetta ja toimivuutta.

Mitä taas tulee aitoon eli sokeaan ja epätieteelliseen tieteisuskoon niin siihenkin tieteellinen ajattelu tuo lääkettä: perustelemattoman fiktion korvaamisella perustellulla faktalla.

Tässä pyytämäsi linkki tieteelliseen metodiin:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelmä

Kyllä fiktioon näyttää suurin osa ihmiskunnasta uskovan laajasti vieläkin ja jopa kirjaimellisesti sellaisenaan moni fanaatikko.
Kuvitelma tai fiktio tarkoittaa kuvittelun tulosta, mielikuvituksen luomusta, luuloa, epätodenmukaista oletusta tai sepitettä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvitelma
Tässäkin näyttää fiktio-sana kovin löysästi määritellyltä, mitä lieneekin arkikielessä käytettynä.
Ehkä tarvitaan tarkennusta että tieteellinen tai tieteellisellä metodilla tuotettu fakta on hyvin perusteltua, testattua fiktiota eli olettamusta ja muu on lähinnä perustelematonta tai huonosti perusteltua fiktiota eli uskomusta tai sepitettä eli satuilua.
Filosofisestihan toki kaikki kielellinen mallintaminen eli kuvailu on fiktiota.

Miksi kysyt linkkiä sille väitteelle että tieteellinen metodi on todistanut selityvoimansa?
Riittäisikö perusteluksi vaikkapa tieteellisen teknologian huima kehitys ja maailmanvalloitus tai tieteellisen maailmankuvan uskomaton tarkkuus, laajuus ja koherenttius?
Löytyykö mielestäsi jotain tiedettä selitysvoimaisempaa metodia tällä haavaa?

Faktalla tarkoitin hyvin perusteltua uskomusta/oletusta ja totuudella täysin varmaa, kattavaa ja muuttumatonta tietoa.
Toki totuus-sanallekin löytyy valitettavasti yhä paljonkin löysää arkikielistä monitulkintaisuutta tai monitulkintaisuuden kauniimpaa kiertoilmaisua eli runollisuutta.
Pravda-sanasta itselleni tulee lähinnä mieleen muutama vanha vitsi:
Aleksanteri Suuri, Caesar ja Napoleon keskustelevat:
– Jos minulla olisi ollut neuvostoliittolaisia panssarivaunuja, olisin ollut voittamaton, kertoo Aleksanteri Suuri.
– Ja jos minulla olisi ollut neuvostoliittolaisia lentokoneita, olisin valloittanut koko maailman, lisää Caesar.
– Mutta jos minulla olisi ollut käytössäni sanomalehti Pravda, niin kukaan ei olisi koskaan saanut tietää tappiostani Waterloossa, puuskahtaa Napoleon.


”Tässä on, Pjotr, 30 kopeekkaa”, Natasa-äiti sanoo. ”Kipaiseppas kioskille ja osta minulle Izvestija, isällesi Pravda ja itsellesi saat ostaa Komsomolskaja Pravdan.”
Pjotr juoksee ulos. Kadulla isä kävelee vastaan kohti kotia. Isä kysyy: ”Poika, minne matka?” Pjotr selittää: ”Äiti lähetti minut kioskille ostamaan lehtiä. Sinulle Pravda, äidille Izvestija ja minulle Komsomolskaja Pravda.”
Isä kiivastuu: ”Poika, ei tuhlata rahaa joutavuuksiin. Uutiset kuullaan radiostakin. Palaapas kotiin niine hyvinesi.”
Pjotr kiipeää isänsä mukana portaat ylös kotiovelle, ojentaa äidilleen tämän antamat 30 kopeekkaa ja selittää: ”Isä sanoi, että uutiset kuullaan radiostakin, lehtien ostaminen on rahan hukkaa. Tässä ovat nämä rahasi.”
Äiti ottaa kopeekat käteensä ja sanoo Pjotrille: ”Hyvä on. Tässä on sinulle kuitenkin 20 kopeekkaa. Mene ja osta minulle se Izvestija ja itsellesi Komsomolskaja Pravda. Pyyhkiköön isäsi radioonsa.”


Venäläinen menee kuppilaan ja istuutuu pöydän ääreen. Tarjoilija saapuu paikalle ja kysyy:
-Mitä saisi olla?
-Saisinko kupin kahvia ja Pravdan.
-Kahvia kyllä saatte, mutta Pravdaa ei enää ole.
-No, siinä tapauksessa, saisinko kupin kahvia ja Pravdan.
-Kahvia saatte, mutta Pravdaa ei enää ole.
-Jaa, sittenpä taidan ottaa kupin kahvia ja Pravdan.
Tarjoilija jo selvästi hermostuneena:
-Hitto, oletteko kuuro? Minähän sanoin, että Pravdaa ei enää ole.
-En ole kuuro, mutta se on niin hauska kuulla, että Pravdaa ei enää ole.


Tavallaan olet oikeassa. On ollut vanhana tapana puhua uskomusjärjestelmistä ja jopa tiedosta tai faktoista hyvin perusteltuina uskomuksina. Liittynee vanhaan uskontojen ja uskomisen arvostamiseen. Mikä on nykytiedon valossa enemmänkin huono asia.
Peräänkuuluttaisin siksi tähänkin asiaan tarkentavaa kielellistä uudistusta jossa siirrytään puhumaan tieteen menestyksen viitoittamana uskomusten sijaan oletuksista, silloin kun kyseessä on hyvin perusteltu tai testattu tieto tai fakta.
Jätettäköön jo tällä avaruudenvalloituksen vuosituhannella uskomus-sanan käyttö selkeämmin fiktioon, humpuukiin ja uskomiseen liittyväksi viittaukseksi.

Myös buddhalaisuus oli alunperin filosofinen suuntaus mutta muuttui mystiseksi uskonnoksi.
Vanhakantainen uskonnollinen ajattelutapa muodostaa esim. politiikassa, urheilussa ja musiikissa fanaattisia kannattajia, kulttuurissa ja arjessa sokeasti seurattuja sekä suorastaan taikauskoisia rutiineja, jne.
Tarvitan vain tieteellistä ajattelutapaa.

"Epätosien asettamusten erottaminen toisista", mikäli ymmärsin tuon oikein, on juuri tieteen leipälaji ja menestyksen avain.
« Viimeksi muokattu: ti 10.10.2017, 07:30:49 kirjoittanut a4 »

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 4111
Vs: Tiedeusko vai tiedeuskonto - vai eikö kumpikaan?
« Vastaus #4 : ti 10.10.2017, 08:18:40 »
Vielä tuosta suomentamattomasta lainauksestasi jossa puhuttiin skientismistä.
Mikäli ymmärsin oikein, siinä rajattiin skientismi asenteeksi jossa vain luonnontieteet luetaan tieteeksi.
Eli humanistiset tieteet eivät olisi tiedettä. Tätä asennetta en pidä perusteltuna.
Siksi tällaisen skientismin kritisointi ei mielestäni liity mitenkään tieteen kritisoimiseen.
Ketjun aiheeseen viitaten olen sitä mieltä että olkiukkoja on aina hyvä analysoida ja kritisoida.
Lisäksi en ymmärtänyt skientismi-lainauksestasi suomentamaani kitinää siitä ettei tiede ole täydellistä vaan tuottaa kompleksisesti sekä kehitystä että ongelmiakin.
Lienee jo vanha viisaus että tiede luo uusia ongelmia vanhojen tilalle.
Sitä sanotaan kauniimmin jatkuvaksi kehitykseksi.
Lopullisen ratkaisun kauneudelle löytyy myös historiallista vahvistusta ihan saksalaisella laadulla.

Mitä tulee itse tieteeseen niin jatkopohdin tässä josko uskontojen lisäksi myös esim. kuntoilu, taide ja viihde, muutaman suositun toimintamuodon mainitakseni, tulevat korvatuiksi aikanaan tieteellisellä tiedolla ja teknologialla.
Faktat ovat raakoja ja tekevät myös kipeää. Joudun siis myöntämään myös että pojasta polvi voi parantua, ihan jo evoluution syvällä rintaäänellä, ja todeta filosofiankin joutuvan aikanaan tieteelliseen saattohoitoon.
Kylläpä sattuikin tuon myöntäminen, kun on oma lehmä ojassa.
Enkä tällä mitenkään rajaa tai kohdista kohtaloani vain parisuhteessa oleville heteromiehille, lainatakseni Jape Grönroosin stand up-tyyliä.

Taidekin vaikuttaa hyväntahtoiselta seniililtä hössötykseltä, lainatakseni Tuomas Enbusken esitystyyliä.
Toki taide on uskontoja viriilimpää mutta fossiloitunee sekin tieteellisen tiedon kehityksen kulussa ja vauhdissa. Fossiilitkin ovat arvokkaita, ainakin tieteelle.
Keskiaikaiset alushousutkin ovat ja sarjamurhaajienkin rikospaikat tai sielunelämä.

Mistä johtuikin mieleeni juuri katsomani Pin Tweaksin jakso.
Tässä humoristisessa taidesaippuassa tiede henkilöityy rikospaikkatutkija Albertin kylmään ja kärsimättömään hahmoon.
Kärsimystä ja väkivaltaista käytöstä tuottaessaan ilkeänoloisella käytöksellään hän silti tunnustaa rakkauttaan mollaamilleen moraneille.
Isällistä valtiota buddhalaisella lempeällä tyyneydellä edustava fbi-agentti toteaakin albertin tien olevan outo ja tutkimaton.
« Viimeksi muokattu: ti 10.10.2017, 15:45:54 kirjoittanut a4 »

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Tiedeusko vai tiedeuskonto - vai eikö kumpikaan?
« Vastaus #5 : ke 11.10.2017, 08:22:49 »
Vielä tuosta suomentamattomasta lainauksestasi jossa puhuttiin skientismistä.
Mikäli ymmärsin oikein, siinä rajattiin skientismi asenteeksi jossa vain luonnontieteet luetaan tieteeksi.

Kyllä ja varsinkin kun englannin sana science tarkoittaa nimenomaan luonnon- ja formaalisia tieteitä, sovellettuja ja perustieteitä, mutta ei esimerkiksi yhteiskunta- eikä filosofiatieteitä, jotka ovat "human arts", paitsi taloustieteitä, jotka ovat teknisten tieteiden lähisukulaisia. Aivan erityisesti skientismi yleensä vannoo noiden luontotieteiden metodien nimeen.

Nyt on tosin aivan erityisesti skientistisesti tapeetilla nuo formaaliset tieteet, digitaaliteknologia. Sieltä uskotaan hoituvan myös nuo kaikki loput: yhteiskunta- ja filosofiatieteet.

Skientismi on venäjäksi "skientizm". Venäjän "nauka" on eri, aika lailla sama kuin suomen tiede ja saksan Wissenschaft.

Lainaus
Eli humanistiset tieteet eivät olisi tiedettä. Tätä asennetta en pidä perusteltuna.
Siksi tällaisen skientismin kritisointi ei mielestäni liity mitenkään tieteen kritisoimiseen.

Ei se siihen varsinaisesti liitykään. Skientismi on ideologia. Se on usein auktoriteettiuskon muoto, jonka kannattaja ei aina edes yritä ottaa itse selvää eikä kritisoida esimerkiksi filosofisesti, vaan uskoo siinä (entistäkin huonompaan) esimerkiksi toimittaja-auktoriteettiin, mitä "tieteellistä" auktoriteettia pitäisi uskoa... Vallan kammareissa esiintyessään se asettaa tieteelle kovia katteettomia vaatimuksia ja ohjata tutkimusta päin helvettiä.

Lainaus
Ketjun aiheeseen viitaten olen sitä mieltä että olkiukkoja on aina hyvä analysoida ja kritisoida.

Olkiukot eivät ole siinä mielessä ideologiaa, että niihin uskottaisiin. Jos joku uskoo ja kannattaa, ne lakkaavat olemasta olkiukkoja muista uskomuksista. Olkiukkoja pitää tietysti paljastaa. Se on hyödyllistä, vaikka kyseessä ei edes olisi oma ideologia. Hyvä esimerkki sellaisesta on vaikka "Muhammedin pedofilia".

Lainaus
Lisäksi en ymmärtänyt skientismi-lainauksestasi suomentamaani kitinää siitä ettei tiede ole täydellistä vaan tuottaa kompleksisesti sekä kehitystä että ongelmiakin.

Sitä voidaan käyttää mihin hyvänsä ja sen puolinaisuuksia absolutisoida. Se on tuloksiksineen yleensä vallan käsissä jollakin tavalla, vaikka valtaa voidaan varsinkin juuri tieteessä kusettaa aivan siinä kuin muitakin.

Lainaus
Lienee jo vanha viisaus että tiede luo uusia ongelmia vanhojen tilalle.

Sitäkin se aina tekee.

Lainaus
Sitä sanotaan kauniimmin jatkuvaksi kehitykseksi.

Juu, osaltaan sitä. Varsinkin uusien tieteellisten ongelmien osalta.

Lainaus
Lopullisen ratkaisun kauneudelle löytyy myös historiallista vahvistusta ihan saksalaisella laadulla.

Mitä tulee itse tieteeseen niin jatkopohdin tässä josko uskontojen lisäksi myös esim. kuntoilu, taide ja viihde, muutaman suositun toimintamuodon mainitakseni, tulevat korvatuiksi aikanaan tieteellisellä tiedolla ja teknologialla.

Taitesta en olsi kovin varma. Mutta siitä siirtyy alueita tieteeseen, ja tiede luo uusia taidemuotoja.

Lainaus
Faktat ovat raakoja ja tekevät myös kipeää. Joudun siis myöntämään myös että pojasta polvi voi parantua, ihan jo evoluution syvällä rintaäänellä, ja todeta filosofiankin joutuvan aikanaan tieteelliseen saattohoitoon.
Kylläpä sattuikin tuon myöntäminen, kun on oma lehmä ojassa.

Filosofia ei häviä tieteenhaarana koskaan.

Lainaus
Enkä tällä mitenkään rajaa tai kohdista kohtaloani vain parisuhteessa oleville heteromiehille, lainatakseni Jape Grönroosin stand up-tyyliä.

Taidekin vaikuttaa hyväntahtoiselta seniililtä hössötykseltä, lainatakseni Tuomas Enbusken esitystyyliä.

Enbuske on pölkkypää. Ja saattaa olla skientistikin, kuten moni muukin oppimatontoimittaja pyhäkolun (ja Hesarin) "tiedoilla".

Lainaus
Toki taide on uskontoja viriilimpää mutta fossiloitunee sekin tieteellisen tiedon kehityksen kulussa ja vauhdissa. Fossiilitkin ovat arvokkaita, ainakin tieteelle.

Keskiaikaiset alushousutkin ovat ja sarjamurhaajienkin rikospaikat tai sielunelämä.

Mistä johtuikin mieleeni juuri katsomani Pin Tweaksin jakso.

Tässä humoristisessa taidesaippuassa tiede henkilöityy rikospaikkatutkija Albertin kylmään ja kärsimättömään hahmoon.
Kärsimystä ja väkivaltaista käytöstä tuottaessaan ilkeänoloisella käytöksellään hän silti tunnustaa rakkauttaan mollaamilleen moraneille.

Isällistä valtiota buddhalaisella lempeällä tyyneydellä edustava fbi-agentti toteaakin albertin tien olevan outo ja tutkimaton.

Muista oikein sitä Alberttia, mutta agentin kylläkin.

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Tiedeusko vai tiedeuskonto - vai eikö kumpikaan?
« Vastaus #6 : ke 11.10.2017, 09:38:50 »
Avausviestiin oli kerätty häkellyttävä kasa olkiukkoja tieteestä.

Tieteestä käsitteenä puhuttaessa tiedeusko on sisäisesti ristiriitainen eli epälooginen käsite. Eli ei tarkoita mitään.

Se voi olla vähän huono käännös sanalle skientismi. Ainakin aikaisemmin onkin puhuttu "tieteisuskosta", joka on siis uskoa eikä tiedettä, mutta sen kohteena on tiede. Suomalainen sana usko voi tarkoittaa sekä potentiaalisesti katteellista uskoa, luottamusta johonkin (belief) tai varmasti perätöntä taikauskoa (faith). Tiedeusko voi periaatteessa tarkoittaa myös positiivista luottamusta tieteeseen (joka on positiivista vain, jos se "tiede" ei ole sittenkin täyttä haistapaskaa).

Scientism

a world outlook which holds that scientific knowledge is the supreme cultural value and that it provides a sufficient basis for man’s orientation in the world. Scientism takes as its model not any and all scientific knowledge, but rather the results and methods of the natural sciences. It is precisely this kind of knowledge, in the view of proponents of scientism, that amasses in itself the most significant advances of culture as a whole and that is sufficient for substantiating and evaluating the fundamental problems of human existence, as well as for developing effective programs of action.

Scientism took hold as a conscious orientation in bourgeois culture in the late 19th century. This period also saw the emergence of antiscientism, an opposing world outlook that emphasizes the limited potential of science and, in its most extreme form, regards science as an alien force hostile to man’s intrinsic nature. The controversy between scientism and antiscientism, which became particularly acute in the framework of the modern scientific and technological revolution, essentially reflects the complex effect of science on the life of a society. On the one hand, scientific progress opens up ever greater possibilities for the transformation of nature and of social reality; on the other hand, the social effects of scientific advances are far from simple, and in modern capitalist societies they often tend to exacerbate the fundamental contradictions of social development. It is precisely the contradictory nature of the social role of science that creates a favorable climate for scientism and antiscientism.

Scientism promotes science as an absolute standard for culture in its entirety, whereas antiscientism does its best to denigrate scientific knowledge, holding it responsible for various social antagonistic contradictions. Specific manifestations of scientism may be found in concepts of science developed within the modern neopositivist schools of thought, the technocratic biases peculiar to certain strata of the bureaucracy and of the scientific and technical elite in contemporary bourgeois society, and the drive by certain exponents of the humanities to develop the social sciences strictly along the lines of the natural sciences. The viewpoints of antiscientism find support in certain trends of contemporary bourgeois philosophy, particularly in existentialism, as well as among representatives of the bourgeois intelligentsia in the arts and humanities.

... "

Parempi oli tuota negatiivista ilmiötä tarkoitettaessa käyttää edelleen termiä tieteisusko.

Lainaus
Tiede tuottaa faktoja, koska faktat ovat tieteellisen metodin tuotteita. Looginen tautologia.

Jos panisit linkin siihen tieteelliseen metodiin?

Lainaus
Tiede on tiedettä.

Uskominen ei perustu faktoihin eikä siis tuota faktoja vaan aivan jotain muuta. Fiktiota.

Fiktioon ei ole edes tarkoitus sellaisenaan uskoa.

Fiktiollakin voidaan kuitenkin levittää ja jankuttaa ja varmaan myös torjua uskomuksia (ja joskus ehkä faktojakin). Tyypillinen jankutus on "ikuinen ihmisluonto"...

Lainaus
Toki käytännön tiedettä tekevät erehtyväiset ihmiset ja epätieteellistä tiedeuskoakin voi laajalti ilmetä eri tasoisena.

Tieteellinen metodi on todistanut selitysvoimansa ja on näin ollen paras saatavilla oleva filosofinen metodi tiedonhankintaan.

Linkki?

Lainaus
Muistia ja tietoa tarvitaan arkielämässäkin ja paras tapa todeta sataako ulkona on havainnoida ulkona olevaa säätilaa vaikkapa katsomalla ikkunasta, tulkittuna aiemman muistinvaraisen riittävän tarkan tiedon ja kielen avulla ja niiden varassa.
Havainnoinnin toistamisella, havaintojen sosiaalisella jakamisella ja tulkitsemisella sekä tarvittaessa tulkintamallien parantamisella mahdollisimman yhteensopivaksi kaiken vastaantulevan havaintoaineiston kanssa - päästään tieteellisen metodin tuottamiin faktoihin, ei totuuksiin tai mihinkään muuhunkaan fiktioon.

Miten fakta ja totuus eroavat? Toki totuus on tavallisesti "toteus" (ven. istinnost, totuus = pravda eli kirjaimellisellisisesti "oikeus")

Lainaus
Helposti käy niin että jostain filosofiasta tai mistä tahansa muodostuu uskomusjärjestelmä faneineen.

Uskomusjärjestelmiä ei voi välttää. Niitä vaatii jo ajattelu itse, koska maailmasta pitää muodostaa "kokonaiskuva", vaikka se olisi kuinka falski ja virheellinen.

Lainaus
Esim. Buddhalaisuus, jalkapallo, suvaitsevaisuus, tapakulttuuri, Jari Sillanpää, henkilökohtainen arkielämä.

Noista lähinnä vain ensimmäinen on uskomusjärjetelmä.

Lainaus
Faktaa tuottava ajattelu vähentää fiktiota tuottavaa ajattelua ja sen varassa toimimista.

Kehityssuunta on itseään vahvistavaa ja nopeuttavaa sekä luonnollisine takapakkeineenkin luonnollisen pysäyttämätöntä.

Ongelma on koko ajan epätosien asettamusten erottaminen tosista.
Mielestäni loogisesti perustellen jo osoitin ettei postitiivisessa luottamuksessa tieteeseen ole mitään väärää.
Päin vastoin. Suorastaan järkevintä.
Ehkä emme siis puhu vanhahtavan löysällä arkikielellä mistään tieteeseen uskomisesta vaan perustellusta luottamuksesta.
Epäilen kuvailemasi suomen kieleen pesiytyneen usko-sanan nykynäkökulmasta katsottuna väljän ja monimerkityksellisen käytön juontavan uskonnollisista maailmankuvan, kulttuurin ja ajattelun vaikutteista.
Tiede onneksi tuo arkikieleemmekin lisääntyvää eksaktin kielenkäytön ja tarkentuvan maailmankuvan ihannetta ja toimivuutta.

Mitä taas tulee aitoon eli sokeaan ja epätieteelliseen tieteisuskoon niin siihenkin tieteellinen ajattelu tuo lääkettä: perustelemattoman fiktion korvaamisella perustellulla faktalla.

Tässä pyytämäsi linkki tieteelliseen metodiin:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelmä

Tästä ei jää käteen mitään muuta kuin että havainnot ja kokeet  ja muut todistukset pitää voida toistaa. Tieteellinen menetelmä viittaa tieteelliseen metodologiaan, ja tieteelllinen metodologia takaisin tieteelliseen menetelmään.

Esitys teoriasta koskee sanan metodologisesti toisarvoista ns. laajaa merkitystä (jonkin) materiaalisen käytännön ideaalisena dialektisena vastakohsta: ´teoria ja käytäntö´.

Se EI koske sen nimenomaan METODOLOGISESTI KESKEISTÄ suppeaa merkitystä tieteellisen tiedon perusyksikkönä, jota mm. varsinaisesti testataan kokeissa, ja joka ennustaa uusia kokeita. Tosin tätä lähellä on linkin hypoteesin käsite. Tämän minun mallini mukaan hypoteesin teorian ja tieteellisen lain ero on todistettuuden asteessa: hypoteesin tulee lähinnä olla loogisesti moitteeton ja vastata tunnettuja faktoja, teoria on jo onnistuneita kokeita läpikäynyt totena pidettävissä oleva hypoteesi, ja tietellisellä lailla, vaikkapa painovoimalailla tai taloustieteen työnarvolailla pitää olla myös todistettuja yleistyksiä eikä sellaisen lain katsota ydinlueellaan kokevat mullistavia muutoksia. Sen SELITYKSISSÄ niitä kyllä saattaa tulla.

Lainaus
Kyllä fiktioon näyttää suurin osa ihmiskunnasta uskovan laajasti vieläkin ja jopa kirjaimellisesti sellaisenaan moni fanaatikko.
Kuvitelma tai fiktio tarkoittaa kuvittelun tulosta, mielikuvituksen luomusta, luuloa, epätodenmukaista oletusta tai sepitettä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvitelma
Tässäkin näyttää fiktio-sana kovin löysästi määritellyltä, mitä lieneekin arkikielessä käytettynä.

Fiktio, estetiikan ilmiö,  on sellaista, johon sellaisenaan ei uskota, ja eroaa siten sekä tieteestä että uskonnosta, joihin uskotaan ainakin jossakin, ja jotka ohjaavat sellaisinaan toimintaa. Fiktio kyllä myöskin kuvaa todellisuutta, mahdollisia maailmoja, joskin usein myös mahdottomia käyttäen. Matrix on fiktiota, mutta Muskin "simulaaytiomaailma(nkaikkeus) on väärän profeetan uskotoa ja ideologiaa, kusetusta.
Ehkä tarvitaan tarkennusta että tieteellinen tai tieteellisellä metodilla tuotettu fakta on hyvin perusteltua, testattua fiktiota eli olettamusta ja muu on lähinnä perustelematonta tai huonosti perusteltua fiktiota eli uskomusta tai sepitettä eli satuilua.
Filosofisestihan toki kaikki kielellinen mallintaminen eli kuvailu on fiktiota.

Lainaus
Miksi kysyt linkkiä sille väitteelle että tieteellinen metodi on todistanut selityvoimansa?

Koska mielestäni ei ole yhtä tieteellistä metodia, vaan tieteenhaaroilla ja aloilla on omat metodinsa.

Noin ollen tiedettä ei myöskään voi määritellä metodiksi.

Lainaus
Riittäisikö perusteluksi vaikkapa tieteellisen teknologian huima kehitys ja maailmanvalloitus tai tieteellisen maailmankuvan uskomaton tarkkuus, laajuus ja koherenttius?

Tämä on tieteen ansio, mutta ei todista, että tiede olisi metodi. Oiket ja hyvät metoditkin ovat objektiivisia, eli kohteesta riippuvia.

Lainaus
Löytyykö mielestäsi jotain tiedettä selitysvoimaisempaa metodia tällä haavaa?

Kun se ei ole mielestäni metodi. Suomalainen Wiki-sivu o ntodella huono, alla kaiken arvostelun.

Lainaus
Faktalla tarkoitin hyvin perusteltua uskomusta/oletusta ja totuudella täysin varmaa, kattavaa ja muuttumatonta tietoa.

Sehän on uskonnollinen käsitys, että totuuden pitäisi olla ehdottoman muuttumatonta!

Lainaus
Toki totuus-sanallekin löytyy valitettavasti yhä paljonkin löysää arkikielistä monitulkintaisuutta tai monitulkintaisuuden kauniimpaa kiertoilmaisua eli runollisuutta.
Pravda-sanasta itselleni tulee lähinnä mieleen muutama vanha vitsi:
Aleksanteri Suuri, Caesar ja Napoleon keskustelevat:
– Jos minulla olisi ollut neuvostoliittolaisia panssarivaunuja, olisin ollut voittamaton, kertoo Aleksanteri Suuri.
– Ja jos minulla olisi ollut neuvostoliittolaisia lentokoneita, olisin valloittanut koko maailman, lisää Caesar.
– Mutta jos minulla olisi ollut käytössäni sanomalehti Pravda, niin kukaan ei olisi koskaan saanut tietää tappiostani Waterloossa, puuskahtaa Napoleon.


”Tässä on, Pjotr, 30 kopeekkaa”, Natasa-äiti sanoo. ”Kipaiseppas kioskille ja osta minulle Izvestija, isällesi Pravda ja itsellesi saat ostaa Komsomolskaja Pravdan.”
Pjotr juoksee ulos. Kadulla isä kävelee vastaan kohti kotia. Isä kysyy: ”Poika, minne matka?” Pjotr selittää: ”Äiti lähetti minut kioskille ostamaan lehtiä. Sinulle Pravda, äidille Izvestija ja minulle Komsomolskaja Pravda.”
Isä kiivastuu: ”Poika, ei tuhlata rahaa joutavuuksiin. Uutiset kuullaan radiostakin. Palaapas kotiin niine hyvinesi.”
Pjotr kiipeää isänsä mukana portaat ylös kotiovelle, ojentaa äidilleen tämän antamat 30 kopeekkaa ja selittää: ”Isä sanoi, että uutiset kuullaan radiostakin, lehtien ostaminen on rahan hukkaa. Tässä ovat nämä rahasi.”
Äiti ottaa kopeekat käteensä ja sanoo Pjotrille: ”Hyvä on. Tässä on sinulle kuitenkin 20 kopeekkaa. Mene ja osta minulle se Izvestija ja itsellesi Komsomolskaja Pravda. Pyyhkiköön isäsi radioonsa.”


Venäläinen menee kuppilaan ja istuutuu pöydän ääreen. Tarjoilija saapuu paikalle ja kysyy:
-Mitä saisi olla?
-Saisinko kupin kahvia ja Pravdan.
-Kahvia kyllä saatte, mutta Pravdaa ei enää ole.
-No, siinä tapauksessa, saisinko kupin kahvia ja Pravdan.
-Kahvia saatte, mutta Pravdaa ei enää ole.
-Jaa, sittenpä taidan ottaa kupin kahvia ja Pravdan.
Tarjoilija jo selvästi hermostuneena:
-Hitto, oletteko kuuro? Minähän sanoin, että Pravdaa ei enää ole.
-En ole kuuro, mutta se on niin hauska kuulla, että Pravdaa ei enää ole.

Ihan vapaasti. Väittämän, käsitteen tai teorian totuus on venäjäksi "istinnost´" eli "toteus". Pravda eli "oike(ellisu)us" onkin julistuksellinen tai "ikuinen" "totuus" ja tarkoittaa myös asioiden tilaa. Hegeliläinen totuus kuten "tosi proletaari" on "istinnyj" = aito, väärentämätön. Pravit´= hallita, ohjata, pravo = oikeus, pravka = korjaus.

Lainaus
Tavallaan olet oikeassa. On ollut vanhana tapana puhua uskomusjärjestelmistä ja jopa tiedosta tai faktoista hyvin perusteltuina uskomuksina. Liittynee vanhaan uskontojen ja uskomisen arvostamiseen. Mikä on nykytiedon valossa enemmänkin huono asia.
Peräänkuuluttaisin siksi tähänkin asiaan tarkentavaa kielellistä uudistusta jossa siirrytään puhumaan tieteen menestyksen viitoittamana uskomusten sijaan oletuksista, silloin kun kyseessä on hyvin perusteltu tai testattu tieto tai fakta.
Jätettäköön jo tällä avaruudenvalloituksen vuosituhannella uskomus-sanan käyttö selkeämmin fiktioon, humpuukiin ja uskomiseen liittyväksi viittaukseksi.

Myös buddhalaisuus oli alunperin filosofinen suuntaus mutta muuttui mystiseksi uskonnoksi.
Vanhakantainen uskonnollinen ajattelutapa muodostaa esim. politiikassa, urheilussa ja musiikissa fanaattisia kannattajia, kulttuurissa ja arjessa sokeasti seurattuja sekä suorastaan taikauskoisia rutiineja, jne.

Tarvitan vain tieteellistä ajattelutapaa.

"Epätosien asettamusten erottaminen toisista", mikäli ymmärsin tuon oikein, on juuri tieteen leipälaji ja menestyksen avain.

Siitä ollaan samaa mieltä.