Kirjoittaja Aihe: Tuntus vähän siltä, että ...  (Luettu 459 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Paikalla Juha

  • Rakennusmestari
  • Konkari
  • Viestejä: 7586
  • Lekamies (erikoistumisala)
Tuntus vähän siltä, että ...
« : la 16.09.2017, 10:16:57 »

Vaikka

Ihminen voi jostain mielenhäiriöstä johtuen suorittaa hitokseen,
    esim fyysisesti kuormittuen, ja parhaimmillaan kauttaaltaan,
niin seurauksena voi olla ehtyminen, kokonaisvaltaisena,
    miten hankalasti se sitten sattuukin näkymään.

Niin toisaalta

Jos on ehtynyt, ei se vielä ole ongelma, vaan se,
jos jotain olisi syytä vielä tehdä,
    eli jotain vammautuspotentiaalista jännitettä jäisi olemaan,
    jota ei enää jaksaisi hoidella.

Joten

Ehtyminen, tai ylikunto,
    kokonaisvaltaisenakaan,
ei olisi ongelma,
vaan se,
ettei tarpeelliseen kyettäisi vastaamaan,
ja syntyisi vammaa,
    joka olisi peruuttamatonta,
    tai vaikeasti korjattavaa myöhemmin.

Näinollen

Jospa ehtyminen maksimaalisesti on suoritus,
    tai jokin sarja suorituksia,
joka mittaakin ihmisen onnistumista tekemisessä,
    ellei sitä jännitettä tosiaan jää päälle,
    vaan ehkä jotain, joka on, ...

Hmm ...
« Viimeksi muokattu: la 16.09.2017, 10:33:44 kirjoittanut Juha »
Rapatessa roiskuu, hajoittaessa huojentuu. Mieli kepeytyy, ja asiat toisin rakentuu, kun muuhunkin kuin lekaan takertuu.

Paikalla Juha

  • Rakennusmestari
  • Konkari
  • Viestejä: 7586
  • Lekamies (erikoistumisala)
Vs: Tuntus vähän siltä, että ...
« Vastaus #1 : la 16.09.2017, 13:27:00 »

Rasismista

Rasismi on sitä, ettei vieraita, itseen, ja omaan yhteisöön kuulumattomia katsota kovin läheltä, vaan etäisesti, ainakin ero tehden, samalla myös kielteisesti, mikä voi siirtyä käytäntöihin, joista puuttuu se, mitä itselle suodaan, ja mikä on erotettua parempaa, arvokkaampaa, ja olemassoloon hyväksytympää.

Rasismin vastakohtana on erilaisuus siten, että suhde on hyväksyvämpi, eikä erilaisuus tule niin radikaalisti erotetuksi, etenkään siinä mielessä, että erottuja korostuisi erottelun takia siten, että hän joutuisi siitä kärsimään.

Elitismi taas on erottumista niin, että tästä koituu selkeää etua, hyötyä ja hyviä kokemuksia.

Rasismin ja elitismin pohjana on erilaisuus, ja suhde erilaisuuteen. Samalla mukaan tulee ihmisellinen etäisyys. Erilaisuutta aina on, ja myös tulee olla, tai käy huonosti. Suhde erilaisuuteen on tässä ratkaisevaa.

Länsimaissa korostuu erillisen erottaminen, toisaalta ehdottomuus ja vahva luokitus monella elämän alueella, alkaen ammattinimikkeistä, ja erilaisista menestymisen mittareista osallistumiseen työelämässä, jne. Laki on kirjattu ehdottomuus, jota sovelletaan sovellettavista piittaamatta, tai tämä kokemus voi jäädä. Samoin kuvioiden eri vaiheessa.

Rasismilla on oltava pohjaa, jotta se alkaisi ilmetä, eikä erilaisuus tosiaan näy esim uteliaisuuden vinkkelistä, ja ylipäätään suoremman rikkauden vinkkelistä, myös omakohtaisesti.

Rasismi näyttäs olevan osa elämäämme, ja olemme tämän takana, ja se on odotusarvoista.
Rapatessa roiskuu, hajoittaessa huojentuu. Mieli kepeytyy, ja asiat toisin rakentuu, kun muuhunkin kuin lekaan takertuu.

Paikalla Juha

  • Rakennusmestari
  • Konkari
  • Viestejä: 7586
  • Lekamies (erikoistumisala)
Vs: Tuntus vähän siltä, että ...
« Vastaus #2 : to 28.09.2017, 16:17:04 »

Osa itsekkäästä käyttäytymisestä tulee mukaan helposti myös heillä, joilla ei ole sen ihmeempää tarvetta olla vain oman hyvinvointinsa palvelijoita.

Lähestymistavan omaksuminen edistyy varmaan enemmän jos sitä nähdään tärkeissä kohdissa, vaikka omakohtaisuutta ei olisi kovin suorasti.

Ilmiötä ilmenee varmasti muissakin tilanteissa. On tälle jokin käsite, varmasti olemassa, mutta auttaako ne aina tilanteiden ja vaikutusten bonjaamisessa. Ehkä joskus tai usein päinvastoin.

Miten olisi kokeiltavana seuraava?: sana- tai puhe-dieetti?
Rapatessa roiskuu, hajoittaessa huojentuu. Mieli kepeytyy, ja asiat toisin rakentuu, kun muuhunkin kuin lekaan takertuu.

Paikalla Juha

  • Rakennusmestari
  • Konkari
  • Viestejä: 7586
  • Lekamies (erikoistumisala)
Vs: Tuntus vähän siltä, että ...
« Vastaus #3 : su 01.10.2017, 15:56:44 »

kirjoittamisen voisi ottaa kevyesti.

On kuin uni ja lepo, vastakohtana pyrkimiselle. Sitä joutuu raatamaan päivällä, yöllä palautua monin tavoin. Raatamisesta ja pyrkimisestä, palautumiseen, höyhenlaitumille. Irtiotto, palautumiseen ja leijumiseen saakka kuormituksen osalta on tarpeen.

Uni vastaa jotain palautumistavaihetta. On hyvin kokonaisvaltaiseen palautumiseen liittyvää. Jos kirjoittaminen voisi olla samoin. Jotain irtiottoa jostain, joka ei ole aivan yhtä radikaalia kuin se, mitä unessa tapahtuu.

Kirjoittaa voisi näin esim ihan irrottelun kannalta. Jos se pöyhiminen ja koonta kasaa sitä tauhkaa, joka on alkanut irtoilemaan toisestaan, ja aiheuttaa turhaa kuormitusta, jota vaillakin voi olla, ja myös ei olla, riippuen.

Usein asioita tehdään vakavamielisesti. Jos on tärkeitä asioita, niin ne palvelevat viimekädessä meitä ja sitä läpipiiriä, joka on mehin liittyvä, ja palvelulaajuus vaihtelee, ja on sidottu tiettyyn itsekeskeisyyteen, joka "halkaisija" on, milloin mitäkin.

Kovin isolla asialla tuskin voimme siis olla, tai jos olemme, niin jotain voisi tarkistaa, että miten tilanne on voinut mennä sellaiseksi. Kun paraskin juttu on meitä varten, eikä sen ihmeempää, niin ei se toisaalta meitä isompaa voi olla, vai voiko? Jos on, niin kai se on taas osoitus siitä, että jotain on mennyt todella tärkeäksi, ja Riski voisi soittaa kellojaan. Ehkä ei sen takia, että jotain korjattaisiin Kiirettä piiskaten, ja Jeesusta pelastaen, vaan katsottaisiin aikaansaannosta, sitä mitä on saatu aikaan. Peilejä on monia. Tekojen peilejäkin.

Itse olen tässä ihan pöhkö sanoja, kun tehnyt kaikkea typeryyttä, ja typeryyden kyvytöntä karistelua. Jos tämä sitten luo jotain suuntaa meikäläisille. Kyseessä linjapuhe, siis päätelmä tmv jonkin linjan perusteella. Konkretisointi puuttuu. On arvelua jostain, jonkin yleislinja perusteella. Mistä kirjoittaminen voisi olla lepoa ja palautumista. Ehkä jostain. Ei aina tarpeen mennä näin pitkälle.

Jos siis on ahdinko, niin kaikista pahinta on se ahdinko. Ellei se ole vielä antanut opetustaan. En ole varma.
Rapatessa roiskuu, hajoittaessa huojentuu. Mieli kepeytyy, ja asiat toisin rakentuu, kun muuhunkin kuin lekaan takertuu.

Paikalla Juha

  • Rakennusmestari
  • Konkari
  • Viestejä: 7586
  • Lekamies (erikoistumisala)
Vs: Tuntus vähän siltä, että ...
« Vastaus #4 : su 01.10.2017, 18:23:06 »

maailman voisi avata kuin sipulin, mutta mitenhän se avaaminen lähtisi helpoiten, ettei energia loppuisi jo ensimmäisen kuori-kiven kääntämiseen, josta saa otetta, jos saa.

Ei tässä auta kuin treenata.

J..,...

Löytäminen on kuin valloitusta. Etsintä on paljon hetken odottamista. Vaatii valppautta. Vaatii siirtoja. Jokin yhdistää mm kilpailupelien kanssa. Miten edetä. Tai kyseessä on rakentelu, joskin paljon liikkuvien osien kanssa. ..?
« Viimeksi muokattu: su 01.10.2017, 18:29:21 kirjoittanut Juha »
Rapatessa roiskuu, hajoittaessa huojentuu. Mieli kepeytyy, ja asiat toisin rakentuu, kun muuhunkin kuin lekaan takertuu.

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 554
Vs: Tuntus vähän siltä, että ...
« Vastaus #5 : su 01.10.2017, 20:14:34 »
[quperusteella. Mistä kirjoittaminen voisi olla lepoa ja palautumista. Ehkä jostain. Ei aina tarpeen mennä näin pitkälle.

Jos siis on ahdinko, niin kaikista pahinta on se ahdinko. Ellei se ole vielä antanut opetustaan. En ole varma.
[/quote]


---------------
----------------
------------Kun elämän etsikko on päällä, silloin on turha potkia tutkainta vastaan, ne päivät ovat kalleimat sitten jälkeen sen kun synnyit maa
ilmaan!Katsotaan tämä erä loppuun!elämällä on monesti myös ässä hihassa!

Paikalla Juha

  • Rakennusmestari
  • Konkari
  • Viestejä: 7586
  • Lekamies (erikoistumisala)
Vs: Tuntus vähän siltä, että ...
« Vastaus #6 : la 07.10.2017, 07:52:41 »

Ollaan koneita,
ja jos kielletään tuo,
niin konekohtalo on sinetöidympi,
vaikka koneesta, ja koneutumisesta voi aina poiketa,
ainakin kohden parempaa konetta,
yhä täydellisempää konetta kohti,
ellei sitten ota kasvua tollei,
eli noin jumahtavalähtöisesti.
Rapatessa roiskuu, hajoittaessa huojentuu. Mieli kepeytyy, ja asiat toisin rakentuu, kun muuhunkin kuin lekaan takertuu.

Paikalla Juha

  • Rakennusmestari
  • Konkari
  • Viestejä: 7586
  • Lekamies (erikoistumisala)
Vs: Tuntus vähän siltä, että ...
« Vastaus #7 : ti 17.10.2017, 11:54:04 »

Viitta keskellämme

Kun riittävää ilmenee lisätarvetta seuraavista:
    kestävyys, tasapainoisuus, jatkuvuus, ...
ei yleensä jollain hakevan toiminnan tulisi olla kovin suora osa työelämää,
vaan osa vapaampaa,
    tai mitä nimikettä tähän voisi ajatellakkaan,
ja kun työelämään tarvitsee osallistua,
niin tosiaan vain sitä toimintaa koskien,
jossa vallitsee nopeus, hutilointi, rimanalitus, ...
ja tosiaan jo tavoitteellisista syistä johtuen,
sillä virheet kestävämmän hakemisen tavoitteista,
hitaasti ja loputtoman kärsivällisesti lähtevänä,
ovat mitä parasta rakennusainesta,
jolloin voi ajatella,
että kyllä siinä paljon puhutussa työelämässäkin:
    lienee mahdollisuutensa,
ja ennenpitkää kirkastuu myös se ikuisen kärsimyksen ajatus,
joka ei olekkaan masennukseksi,
eikä pelastustavoitteeksi jostakin ikävästä kohden taivaallisempaa,
    suorastaan Taivasta,
vaan on tärkeä osa tätä kaikkea,
juuri nyt,
vaikkei tähän ajatukseen viittaava:
    eläisi vielä erityisemmin kokonaisuutena itsellä,
jos sitten sattuisi olemaan jonkin arvoinen,
tai siis jotain, erona tyhjään viittaavasta.

Ihemetellyt sitä, että mikä pitkissä lauseissa viehättää. Katkaisu on vain toteutukseen liittyvä, siis rivitys, johonkin runomuotoon tai muuhun vastaavaan. Jotain asiaa on vain helpompi ilmaista noin. Käytäntö puoltaa tyyliä joskus. Hassun näköinen juttu, tiedän.
Rapatessa roiskuu, hajoittaessa huojentuu. Mieli kepeytyy, ja asiat toisin rakentuu, kun muuhunkin kuin lekaan takertuu.

Paikalla Juha

  • Rakennusmestari
  • Konkari
  • Viestejä: 7586
  • Lekamies (erikoistumisala)
Vs: Tuntus vähän siltä, että ...
« Vastaus #8 : ke 18.10.2017, 22:27:19 »

Ohielämä

että jos vaikuttumisessa ja materiaalivalinnassa korostuu netti, niin ihminrn ei voi olla juin sidottu käymään siihen kuuluvaa, joka puolestaan on kokonaisuuteen nähden olkiukkoilua.

Olkiukkomaailmoja on varmasti muitakin. Kamppaillaan jobkin kanssa, jolla on kyll olrmassaoloa, muttei kovin laajasti, ja jos laajempaa elämää, tuntuu osaalueiden tärkeydet hassuilta.

Oikeammin kyseessä ei ole olkiukkojuttu, vaan mikä? Onko tälle nimikettä?

Poliitti en kanssakäyminen tuntuu fiksuudessaankin okevan elämän kanbalta outoa. Samoin jopa tärkeänä pidetty talous.

Ohielämää ovat myös addiktiot ja kaikki, jossa tarpeellinen ei saa huomiota. Ohielämä voi olla itseen liittyvä kohtalo tai laajempi kulttuurin matka pöelikköön.

Länsimaalaisuys kokonaisuudessaan on tätä ja ohielämä erityisen monipuolista.
Rapatessa roiskuu, hajoittaessa huojentuu. Mieli kepeytyy, ja asiat toisin rakentuu, kun muuhunkin kuin lekaan takertuu.

Paikalla Juha

  • Rakennusmestari
  • Konkari
  • Viestejä: 7586
  • Lekamies (erikoistumisala)
Vs: Tuntus vähän siltä, että ...
« Vastaus #9 : la 21.10.2017, 11:09:58 »

Yritysmaailma, elintenkeinoelämä ja nykyisyys on sitä,
josta hullunkuriset teemat lopu,
ja halvateerausta voisi kehittää äärihuippuun,
koko laajuutta koskien,
tosin ei taida kaikki mennä tässä ihan oikein.

Pikkuhuumoria heittelee vähän jokainen sillointällöin.

Ällöttävää ja samaa sikailua se toinen ääripääkin. Toisaalta hassua ja kertoo ihmisen vaikeudesta pärjäillä ja hakea turvallista tai ainakim turvattua jatkuvuutta, jos muuta voi ylipäätään järkevästi odottaa miuten kuin taivaanlintutyyliin.

Tulee mieleen tämänaamuinen spekulaatio luottamuksesta tai siis luottamattomuudesta, avoimuuden ulkopuolisessa elämässä. Kukaan ei luota epäavoimuuteen eikä sen edustajiin, vaistomaisesti, ja tarkemmin ajatellen kyseessä on yodennäköinen tilannefakta.

Diktaattori ikävine seurauksineen on suurimman osan aikaa parhaiten siedetty, koska tuskin on hänellä tarvetta olla törmäyskurssilla kovin monen normi-ihmisen kanssa ja samalla kun voi laittaa ko tapaus yhteosemmillekin asioille.

Hassua. Hassulaisia.
Rapatessa roiskuu, hajoittaessa huojentuu. Mieli kepeytyy, ja asiat toisin rakentuu, kun muuhunkin kuin lekaan takertuu.

Paikalla Juha

  • Rakennusmestari
  • Konkari
  • Viestejä: 7586
  • Lekamies (erikoistumisala)
Vs: Tuntus vähän siltä, että ...
« Vastaus #10 : la 21.10.2017, 12:12:56 »

Diktatuurissa tapahtuu tosiaan suljettu kierto (vrt järki), ja kierron aloittaminen alusta vaatii melkoisen ponnistuksen, ja vaivannäön kärsimyksineen. Kun diktatuurista poiketaan sofistikoituneempaan diktatuuriin, niin kokonaisuuden käyntitaajuus hidastuu, mutta rymisee enemmän, kun on kertymää toisella tapaa. Puhumattakaan siitä tapausvaihtoehdosta, ettei rymise ollenkaan.


Piti kirjoittaa vielä noista huumoreista. Pinnallisesti ottaen noita voisi kirjoittaa jatkuvalla syötöllä, kun vain istahtanut koneen äärelle. Kun jokin magneetti on löytynyt, voi sitä käytellä tyyliin iltalehti. Aina löytyy tongittavaa, ja siihen tosiaan voi keskittymällä keskittyä. Mitä ihanempia löydöksiä tulee vastaan.

Jos ajattelee puolestaan liian kiireellistä kasvamista muussa kuin tyhjänpäiväisessä, niin vaaransa siinäkin. Jos lapsettaa, tai pinnallistuttaa, niin jos sillä on jokin aika, mikä sitä tuubaa on väännettävä, vaikka vaaransa tosiaan siinä keskittymisessä, kuten aina.
Rapatessa roiskuu, hajoittaessa huojentuu. Mieli kepeytyy, ja asiat toisin rakentuu, kun muuhunkin kuin lekaan takertuu.

Paikalla Juha

  • Rakennusmestari
  • Konkari
  • Viestejä: 7586
  • Lekamies (erikoistumisala)
Vs: Tuntus vähän siltä, että ...
« Vastaus #11 : la 21.10.2017, 12:34:44 »

Esim tämän toteamuksen voi ottaa huumorilla:


Kuristusote

Jos perinteellä on jokin tehtävä,
niin ei oleellisesti vaikuttavana muu,
ja asia näkyy kautta historian,
ellei jossain vaiheessa pimene.

Historia kertoo vähän faktisemmasta todellisuudesta, siis aiemman osalta.


Perinteen niskalenkki on ok, ja se on jokaisessa, enemmän tai vähemmän. Jos vastapainona on vapaus kohden tarvittavaa tilaa, ei ongelmaa synny, pienessä mittakaavassa, eikä suuressa.

Kun varmisteluun on taipumus, ja välineet yhä paremmat, on todennäköiseksi ajateltu ennuste joillekin selvä. Ei voida edetä rajatta kohden jotain yksioikoisuutta. Nykyisillä keinoilla on mahdollisuus varmistaa se, ja jos varmistus on todellisuutta, se päätyy aikanaan jollekin. Ei sen ihmeempää kuin se, että aika usein peleissä on se voittaja. Pelit ovat usein tuollaisia kilpailuja. Peli tapahtuu tiettyjen sääntöjen puitteissa, ja jos ei, ei kyseessä ole peli.
Rapatessa roiskuu, hajoittaessa huojentuu. Mieli kepeytyy, ja asiat toisin rakentuu, kun muuhunkin kuin lekaan takertuu.