Tällaisia ovat pahikset

[Juha]

Entä jos ajattelisi turvavyön käytöstä niin, että jos ihminen ei sitä laita, ihan omasta halusta, niin onko hänellä tietoa riskeistä, ja jos on, niin miksi ei piittaa niistä? Voiko piittaamattomuuteen vaikuttaa turvavyöpakolla? Jos oma turvallisuus ei ole tärkeä, voisiko itsetuhoiselle olotilalle olla tehtävissä muuta? Mistä itsetuhoinen touhu kertoo, eli onko siihen jokin syy?

Ehkä merkittävintä tässä kysymyksessä on se, ettei syitä haluta katsoa kovin kattavasti. Jos perustaa ruotii kunnolla, on siinä jotain outoa, ellei jokin erikoistapaus, tutkimusmandaatteineen, ja tiedotusapulaisineen, joka kertoo sen, mikä on sopivaa, ja sopivasti otettavaa.

Sama juttu taitaa olla, katsoipa mitä ratkaisua vain. Voisiko olla sitten toisin. Ei kai, ainakaan tässä vallitsevuudessa.

[Kopek]

Jos oma turvallisuus ei ole tärkeä, voisiko itsetuhoiselle olotilalle olla tehtävissä muuta? Mistä itsetuhoinen touhu kertoo, eli onko siihen jokin syy?

Jos olisin ajanut kymmenet vuodet ja pari miljoona kilometriä ilman turvavyötä, missä olisin nyt? Hautausmaallako? Ei, vaan kirjoittelisin tätä niin kuin nytkin. Jos sen sijaan olisin saman ajan vetänyt viinaa naamaani päivät pitkät ja polttanut ketjussa, missä olisin? Kenties joidenkin vanhojen kavereitteni luona - hautausmaalla. He joivat ja polttivat. Minä en.

Turvavyötä olen käyttänyt, mutta en siksi, että laki vaatii, vaan siksi, että sen käyttäminen on vaivannäköön nähden järkevää. Tosin joskus pienessä ajossa saatan livetä periaatteesta mutta en usein. Pakollisuudella ei ole asian kanssa muuta tekemistä kuin se, että jos poliisi on näkyvissä, yritän vähintään esittää, että vyö on päällä, vaikka se ei olisikaan, kunnes saan sen kunnolla kiinni.

Turvallisuudessa on käsitteenä se ongelma, että demokratia ja yksilönvapaudet eivät ulotu turvallisuuden alueelle, ja toisaalta turvallisuuden alueen määritteleminen on viranomaisten ja lainsäätäjien yksinoikeus. Turvallisuutta käytetään keppihevosena, jolla ratsastetaan diktatuuriin. Pienessä mitassa diktatuureja perustetaan turvallisuuteen vedoten jatkuvasti. Nämä diktatuurit ovat alueellisesti ja ajallisesti rajoitettuja. Näiden diktatuurien vyöhykkeellä ihmisiä voidaan pakottaa ja sakottaa mukamas turvallisuuden nimissä asioissa, joilla ei ole käytännössä mitään merkitystä turvallisuuden kannalta, tai merkitys on muihin riskeihin nähden olematon.

Katselin muutama päivä sitten, kun moottoripyöräpoliisi "cruisaili" Helsingin kaduilla. Yllättäen tyyppi kääntyi tennispalatsin kulmalta ajamaan jalankulkureitille ihmisten sekaan suunnaten Kampin vierestä kohti Mannerheimintietä. Jalkakäytävillä oli paljon ihmisiä, ja mp-poliisi pujoitteli heidän välistään. Tuolloin minulle tuli mieleen jälleen kerran edellä mainittu ajatus pienoisdiktatuurista, joka ympäröi kaikkia poliiseja. Tuon diktatuurin sisällä he ovat absoluuttisia yksinvaltiaita. Kukaan kymmenistä väistämään joutuneista jalankulkijoista ei olisi voinut mennä sanomaat mp-poliisille, että mitä hullua hän täällä ajaa, tämähän on jalankulkuväylä. Kansalainen olisi syyllistynyt helposti niskurointirikokseen kyseenalaistaessaan poliisin absoluuttisen oikeuden tehdä asioita, jotka kenen tahansa tavallisen kansalaisen tekeminä olisivat rikoksia. Edes pääministeri Sipilä tai kaupunginjohtaja Pajunen ei olisi saanut ajaa moottoripyörällä niin kuin edellä mainittu poliisi diktaattorin oikeuksilla sai.

Ninimerkki Safiiri on kirjoittanut ihmisoikeuksista siihen sävyyn, että ne ovat kaikille samat. Minäkin haluaisin, että ne olisivat, mutta en usko, että ne ovat ainakaan niin kaun, kun tietylle väkivaltaeliitille sallitaan lähes kaikki ja tavalliselta kansalta kielletään yksi kerrallaan asioita, jotka ovat olleet siihen asti sallittuja. Ja kaikki tämä "turvallisuuden" nimissä.

Turvallisuudesta on tehty uusi valtionuskonto. Kun ennen - ja islamilaisissa maissa vieläkin - kansalaisten elämää rajoitettiin uskonnon ja jumalan nimissä, nyt sitä rajoitetaan turvallisuuden nimissä. Yhteistä on se, että tavallisella kansalla ei ole oikeutta tehdä tulkintoja siitä, mitä uskonto oikeasti tai turvallisuus oikeasti edellyttäisi. Näiden asioiden tulkitseminen ja näistä asioista päättäminen on pienen papistoeliitin/viranomaiseliitin/poliisieliitin yksinoikeus.

[Juha]

Kun Kiinan kansalainen polttaa itsensä bensalla, voi kysyä, miten tärkeää sammuttajalle, ja hänen määrääjälleen on itsensäpolttajan turvallisuus, ja mikä on sammutuksen motiivitausta, kokonaisuutena. Mikä painaa, mikä ei ehkä.

Itsemurhiin käy vähän sama. Joskus pidetään ihmistä oman onnensa seppänä. Toisaalta ajatellaan, ettei ihminen ole oikein mitään, ilman yhteisöä, eli voi olla hyvinkin riippuvainen yhteisön tilasta. Kumpaakin ajattelutapaa sovelletaan. Miten, niin ehkä ajattelemisen mahdollisuutta.

Itsemurhaa ajatellaan lännessä vähän omana valintana. Toisaalta myös niin, etteivät muut ole osanneet riittävästi oloissa yleisesti tai muuten, eikä asianomainenkaan, kun kerran on toteutunut, ja kertoo sen hetken kyvyistä, todellisesti olleena. Tällainen voi olla aika osuva tulkinta.

Tragediapainotteisuus voi olla minusta melko hyvin todellisuutta kuvaavaa. Syyllisyysjahti kuulostaa peittelyltä, tai reaktiivuudelta, josta voi kahlata kuiville, vaikka kultturin perusiskostusta. Todellisuus vatii työn ja ponnistelunsa. Todellisuus asettaa haasteita, eikä maailmaa tarvitse nähdä toisin. Tunteva ihminen kiertää tuskaa, ja tuntemista ei voi välttää, koska sitä ilman ei ole elämää, joten kiertämistouhu on realiteetti.

Miten ihminen sitten älyää olla kiertämättä ja kohtaamatta asioita, niin tässä auttaa ymmärrys. Jos sitä ei ole kollektiivisessa tietoisuudessa, ei tietoisten rakenteiden kautta voi päätyä oikeisiin duuneihin, vaan ehdotus on aina jossain mukavassa, tai liekeissä, jotka eivät omia, eivätkä pelasta itseä, eikä sitä toista.

Työn, ja tietoisen organisoimisen voi noin arvella jo lähtökohtaisesti ongelmia aiheuttavaksi.

Liekityksen kohdentaminen, ja osuvuus, voi olla yllättävän antoisa juttu. Kun laitetaan kunnon kompleksia, niin varmasti osuu, johonkin. Ehkä ei juuri siihen rakentajaan, ihan suoraan.

Parasta ehkä, että liekki ohjataan kuivaan kangasmaastoon. Luonto ohjaa, joten päästään tästäkin vitsauksesta. Lopullisesti. Jotenkin klassikkotarinaa ihmisiin liittyen. Vaikka suurta, silti jotenkin asiaankuuluvaa.

[Juha]

J:  Mikä on Homoteoria?
S:  Murhainfossa vellova teoria uhrin ja tekijän suhteesta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Muistuu mieleen tämä ajatelma:

Ydinaseilla rakennetaan maailmasta jo melko kestävä. (04.05.2014)

Jotain pohjalinjoja on, joilla nämä ilmiöt menevät. Siis elämä ja kuolema, ja siihen liittyvä, eri tilanteissa. Jotain arvelua voi asettaa. Linjan voinee laittaa musteeksikin, ilman sen suurempia ihmettelyjä. Juuri nyt ei onnistu. Ehkä joltain, tai usealta, saman tien.

Rajankäynnin teemaan tämän voi sanoa kuuluvan. Safiiri kun puhui epäsevien ristiriitatilanteiden varmistamisesta, ulkoistuksen keinoin, niin jääpähän rajankäynnit parempaan huomaan. Ehkä jokin sitten paukkuu, kun rajat kulkevat matkassa, muun mukana.

Warm.

[Juha]

Pahuus koetaan ongelmana. Toisaalta käsite on kiistanalainen, tai se voidaan tulkita kyseenalaisesti, siis osumattomasti.

Pahuuden voinee kirjoittaa auki, mitä se ihmisen tapauksessa voi olla, eikä mitään sen ihmeempää. Jos asia ei ole hallussa, niin yleensä tällaiset otetaan haltuun, hallintaan. Korkeimman kohdalla näissä on osoittautunut olevan ongelmia, ja ehkä kokonaisvaltaisen painon takia jää ajatuksenvapauskin yltämättä (kevyt)tasonsa mukaiseen valtaukseen.

Jotain voi varmasti sanoa ihmisten korkeimmista, kun eivät taida ulottua, paljon lantakasaa ylemmäs, eikä sinnekään asti, ihan itsestään. En tiedä miten osuvaa olisi arvella, että ihmisen pahuus on pahinta kokonaisvaltaisena rakentumana, aina tahtoa myöten. Voi olla läpikotaisin kattavasti paha, siinä kun toiset kokevat kielteiseksi jonkun tahon, ja jos tällä on vielä tosiaan mahdollisuus toteuttaa rakentumaa vastaavaa toimintaa.

Todellisuudessa voi ajatella pahinta skenaariota. Läpikotaisin paha. Se on, ja taitaa ilmetä kaiken aikaa, eli ehkä pahin skenaario on samalla tosin sellainen, sillä tavoin täydellisenä, jonka maailmamme mahdollistaa. Ei kai tällainen voi olla poissaolevana.

Paha on tietyllä tapaa elämän vastakohta. Paha kaikkea elämää vastakkaisena on pahuutta laajasti. Jotain varten sekin on, eli olemassaolevana seurausta kaikesta. Hyvä analyysi ehkä vaikea.

En taida osata juttua, mutta eipä haittaa. Sen opin tänään, että tunnepuolia yksilötasolla yhdistää jokin, eli jaettavaa pohjaa on, jossa jotain ilmenee aina. Järjeksi sanotaan usein tällaista, joka erottuu joka tilasta käsin, eli on havaittavana kattavinta, tunnetilariippumatonta. Ihmistilariippumattomuus puolestaan eri tunnetapausten heitellessä itse kutakin, on objektiivisuudeksi luokiteltua.

Asiaoivalus tai ei, niin en tiedä. Mikä olisi sovellettavuus, vaikka herätepohjalta muodostuneesta. Kaikki vaikuttaa. Myös hassut olemassaolot, eri ihmisten muodossa, jne, vailla sitä jatkoa, josta jaksetaan vaahdota biologisesti sukuja tarkastellessa. Asia on iso, mutta ei juuri näy tietoisessa käsittelyssä.

Jälkimmäisen kappaleen sovellus antaa toivoa, joka voi liittyä siihen keskitysleirissä syntyneeseen ideaan. Jo olemassaolo merkitsee, siis jokainen hetki tätä.

[a4]

Jos oma turvallisuus ei ole tärkeä, voisiko itsetuhoiselle olotilalle olla tehtävissä muuta? Mistä itsetuhoinen touhu kertoo, eli onko siihen jokin syy?

Jos olisin ajanut kymmenet vuodet ja pari miljoona kilometriä ilman turvavyötä, missä olisin nyt? Hautausmaallako? Ei, vaan kirjoittelisin tätä niin kuin nytkin. Jos sen sijaan olisin saman ajan vetänyt viinaa naamaani päivät pitkät ja polttanut ketjussa, missä olisin? Kenties joidenkin vanhojen kavereitteni luona - hautausmaalla. He joivat ja polttivat. Minä en.

Turvavyötä olen käyttänyt, mutta en siksi, että laki vaatii, vaan siksi, että sen käyttäminen on vaivannäköön nähden järkevää. Tosin joskus pienessä ajossa saatan livetä periaatteesta mutta en usein. Pakollisuudella ei ole asian kanssa muuta tekemistä kuin se, että jos poliisi on näkyvissä, yritän vähintään esittää, että vyö on päällä, vaikka se ei olisikaan, kunnes saan sen kunnolla kiinni.

Turvallisuudessa on käsitteenä se ongelma, että demokratia ja yksilönvapaudet eivät ulotu turvallisuuden alueelle, ja toisaalta turvallisuuden alueen määritteleminen on viranomaisten ja lainsäätäjien yksinoikeus. Turvallisuutta käytetään keppihevosena, jolla ratsastetaan diktatuuriin. Pienessä mitassa diktatuureja perustetaan turvallisuuteen vedoten jatkuvasti. Nämä diktatuurit ovat alueellisesti ja ajallisesti rajoitettuja. Näiden diktatuurien vyöhykkeellä ihmisiä voidaan pakottaa ja sakottaa mukamas turvallisuuden nimissä asioissa, joilla ei ole käytännössä mitään merkitystä turvallisuuden kannalta, tai merkitys on muihin riskeihin nähden olematon.

Katselin muutama päivä sitten, kun moottoripyöräpoliisi "cruisaili" Helsingin kaduilla. Yllättäen tyyppi kääntyi tennispalatsin kulmalta ajamaan jalankulkureitille ihmisten sekaan suunnaten Kampin vierestä kohti Mannerheimintietä. Jalkakäytävillä oli paljon ihmisiä, ja mp-poliisi pujoitteli heidän välistään. Tuolloin minulle tuli mieleen jälleen kerran edellä mainittu ajatus pienoisdiktatuurista, joka ympäröi kaikkia poliiseja. Tuon diktatuurin sisällä he ovat absoluuttisia yksinvaltiaita. Kukaan kymmenistä väistämään joutuneista jalankulkijoista ei olisi voinut mennä sanomaat mp-poliisille, että mitä hullua hän täällä ajaa, tämähän on jalankulkuväylä. Kansalainen olisi syyllistynyt helposti niskurointirikokseen kyseenalaistaessaan poliisin absoluuttisen oikeuden tehdä asioita, jotka kenen tahansa tavallisen kansalaisen tekeminä olisivat rikoksia. Edes pääministeri Sipilä tai kaupunginjohtaja Pajunen ei olisi saanut ajaa moottoripyörällä niin kuin edellä mainittu poliisi diktaattorin oikeuksilla sai.

Ninimerkki Safiiri on kirjoittanut ihmisoikeuksista siihen sävyyn, että ne ovat kaikille samat. Minäkin haluaisin, että ne olisivat, mutta en usko, että ne ovat ainakaan niin kaun, kun tietylle väkivaltaeliitille sallitaan lähes kaikki ja tavalliselta kansalta kielletään yksi kerrallaan asioita, jotka ovat olleet siihen asti sallittuja. Ja kaikki tämä "turvallisuuden" nimissä.

Turvallisuudesta on tehty uusi valtionuskonto. Kun ennen - ja islamilaisissa maissa vieläkin - kansalaisten elämää rajoitettiin uskonnon ja jumalan nimissä, nyt sitä rajoitetaan turvallisuuden nimissä. Yhteistä on se, että tavallisella kansalla ei ole oikeutta tehdä tulkintoja siitä, mitä uskonto oikeasti tai turvallisuus oikeasti edellyttäisi. Näiden asioiden tulkitseminen ja näistä asioista päättäminen on pienen papistoeliitin/viranomaiseliitin/poliisieliitin yksinoikeus.

Liikenne on monimutkainen järjestelmä. On turhaa kuvitella, ettei onnettomuus voisi sattua omalle kohdalle.
http://www.ts.fi/teemat/auto+ja+liikenne/1074268774/Turvavyo+pelastaisi+50+henkea+vuodessa

Autojen jämäköitymisestä huolimatta turvavyö on edelleen turvavaruste numero yksi. Auton muista varusteista ei ole juuri hyötyä, jos vyö ei ole kiinni ja kuljettaja tai matkustaja ei siten pysy paikallaan ajoneuvossa.
Turvavyön tärkeys tulee vuosittain konkreettisesti esille liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimissa kuolonkolareissa. Kymmenen vuoden aikana (2006–2015) paketti- ja henkilöautoille sattuneissa onnettomuuksissa turvavyön käyttö olisi voinut pelastaa yli 300 henkeä kuolemalta. Siis monta bussilastillista ihmisiä.
http://www.lvk.fi/fi/liikennevakuutuskeskus/blogi/9.11.2017-turvavyo-on-yha-turvavaruste-numero-yksi/

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat ovat arvioineet, että vuosina 2014-2016 tapahtuneissa kuolemaan johtaneissa tieliikenneonnettomuuksissa turvavyötä käyttämällä noin joka kolmas olisi pelastunut. OTI:n vuosiraportit (link is external) kertovat myös, että turvavyön käyttö olisi estänyt tai lieventänyt vammoja joka toisella.
https://www.liikenneturva.fi/fi/liikenteessa/turvavyo

Jalkakäytävilläkin liikkuvat kadunlakaisukoneet, ambulanssit, paloautot, poliisiajoneuvot, sotilasajoneuvot, kaupungin työntekijöiden ruohonleikkurit ynnä muut ajoneuvot, yksityisfirmojen ajoneuvot, jne. ovat modernin yhteiskunnan työtehtävissä.
 

[Toope]

...Jalkakäytävilläkin liikkuvat kadunlakaisukoneet, ambulanssit, paloautot, poliisiajoneuvot, sotilasajoneuvot, kaupungin työntekijöiden ruohonleikkurit ynnä muut ajoneuvot, yksityisfirmojen ajoneuvot, jne. ovat modernin yhteiskunnan työtehtävissä.

Se, että rasvakäsiduunareita on joka aamu ja yö kaupungilla, on hyvintoimivan yhteiskunnan merkki.

[Safiiri]

Jos oma turvallisuus ei ole tärkeä, voisiko itsetuhoiselle olotilalle olla tehtävissä muuta? Mistä itsetuhoinen touhu kertoo, eli onko siihen jokin syy?

Jos olisin ajanut kymmenet vuodet ja pari miljoona kilometriä ilman turvavyötä, missä olisin nyt? Hautausmaallako? Ei, vaan kirjoittelisin tätä niin kuin nytkin. Jos sen sijaan olisin saman ajan vetänyt viinaa naamaani päivät pitkät ja polttanut ketjussa, missä olisin? Kenties joidenkin vanhojen kavereitteni luona - hautausmaalla. He joivat ja polttivat. Minä en.

Turvavyötä olen käyttänyt, mutta en siksi, että laki vaatii, vaan siksi, että sen käyttäminen on vaivannäköön nähden järkevää. Tosin joskus pienessä ajossa saatan livetä periaatteesta mutta en usein. Pakollisuudella ei ole asian kanssa muuta tekemistä kuin se, että jos poliisi on näkyvissä, yritän vähintään esittää, että vyö on päällä, vaikka se ei olisikaan, kunnes saan sen kunnolla kiinni.

Turvallisuudessa on käsitteenä se ongelma, että demokratia ja yksilönvapaudet eivät ulotu turvallisuuden alueelle, ja toisaalta turvallisuuden alueen määritteleminen on viranomaisten ja lainsäätäjien yksinoikeus. Turvallisuutta käytetään keppihevosena, jolla ratsastetaan diktatuuriin. Pienessä mitassa diktatuureja perustetaan turvallisuuteen vedoten jatkuvasti. Nämä diktatuurit ovat alueellisesti ja ajallisesti rajoitettuja. Näiden diktatuurien vyöhykkeellä ihmisiä voidaan pakottaa ja sakottaa mukamas turvallisuuden nimissä asioissa, joilla ei ole käytännössä mitään merkitystä turvallisuuden kannalta, tai merkitys on muihin riskeihin nähden olematon.

Katselin muutama päivä sitten, kun moottoripyöräpoliisi "cruisaili" Helsingin kaduilla. Yllättäen tyyppi kääntyi tennispalatsin kulmalta ajamaan jalankulkureitille ihmisten sekaan suunnaten Kampin vierestä kohti Mannerheimintietä. Jalkakäytävillä oli paljon ihmisiä, ja mp-poliisi pujoitteli heidän välistään. Tuolloin minulle tuli mieleen jälleen kerran edellä mainittu ajatus pienoisdiktatuurista, joka ympäröi kaikkia poliiseja. Tuon diktatuurin sisällä he ovat absoluuttisia yksinvaltiaita. Kukaan kymmenistä väistämään joutuneista jalankulkijoista ei olisi voinut mennä sanomaat mp-poliisille, että mitä hullua hän täällä ajaa, tämähän on jalankulkuväylä. Kansalainen olisi syyllistynyt helposti niskurointirikokseen kyseenalaistaessaan poliisin absoluuttisen oikeuden tehdä asioita, jotka kenen tahansa tavallisen kansalaisen tekeminä olisivat rikoksia. Edes pääministeri Sipilä tai kaupunginjohtaja Pajunen ei olisi saanut ajaa moottoripyörällä niin kuin edellä mainittu poliisi diktaattorin oikeuksilla sai.

Ninimerkki Safiiri on kirjoittanut ihmisoikeuksista siihen sävyyn, että ne ovat kaikille samat. Minäkin haluaisin, että ne olisivat, mutta en usko, että ne ovat ainakaan niin kaun, kun tietylle väkivaltaeliitille sallitaan lähes kaikki ja tavalliselta kansalta kielletään yksi kerrallaan asioita, jotka ovat olleet siihen asti sallittuja. Ja kaikki tämä "turvallisuuden" nimissä.

Turvallisuudesta on tehty uusi valtionuskonto. Kun ennen - ja islamilaisissa maissa vieläkin - kansalaisten elämää rajoitettiin uskonnon ja jumalan nimissä, nyt sitä rajoitetaan turvallisuuden nimissä. Yhteistä on se, että tavallisella kansalla ei ole oikeutta tehdä tulkintoja siitä, mitä uskonto oikeasti tai turvallisuus oikeasti edellyttäisi. Näiden asioiden tulkitseminen ja näistä asioista päättäminen on pienen papistoeliitin/viranomaiseliitin/poliisieliitin yksinoikeus.

No vaikkapa tupakoinnin suhteen ihmisoiekudet eivät ole ollenkaan kaikille samat tilanteessa, jossa tupakoitsija saa päättää siitä, onko muiden hengitysilmassa savua.

Olet muuten väärässä ajatuksessa, että olisit varmasti haudassa, jos olisit vetänyt viinaa ja tupakkaa kuten ne kaverit, jotka sinne ovat päätyneet. Sitä ei voi tietää. Toisaalta mielestäni vertailet turvavyön käyttämistä noiden riskaabelien elämäntapojen kanssa väärin. Oikea vertailuhan käydään niiden välillä, jotka ovat joutuneet kolariin. Heistä tsekataan ne, jotka käyttivät turvavyötä ja ne, jotka eivät, ja vertaillaan vammoja ja kuolemia. Osan näistä kohdalla voidaan todeta, ettei turvavyökään pelastanut.

[Anemone 2.0]

Heh, sukellusvenemiehen karisma on purrut vankilassakin. Katsoin taannoin YouTubessa hänen TedTalk -videonsa ja siitä kyllä ilmeni huomattavaa karismaa sekä erittäin selkeä puheilmaisu. Madsen puhuu myös erinomaista englantia. En siis ihmettele, että suhteiden luominen onnistuu häneltä vankeudessakin.

Peter Madsen aloitti suhteen vanginvartijan kanssa – kahden lapsen äidille potkut

Vanginvartijana työskennellyt kahden lapsen äiti sai potkut, kun hänen suhteensa sukellusvenemurhaajana ja keksijänä tunnettuun Peter Madseniin  paljastui.

40-vuotias nainen työskenteli ennen potkujen saamistaan kööpenhaminalaisessa vankilassa, jossa Madsenkin oli vangittuna.

Samassa vankilassa ollessaan vartija ja Madsen olivat lähentyneet, ja myöhemmin heidän välillään oli ollut laajaa kirjeenvaihtoa...

Hyvin pian nainen vieraili Madsenin luona niin usein, kuin se suinkin oli mahdollista.

Nainen kertoo heidän pystyneen puhumaan ”kaikesta” toistensa kanssa.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005798296.html

[Xantippa]

Eikös se ole ihan tunnettu seikka, että mitä hurjempi ja hullumpi murhaaja, sen enemmän fanipostia ja avioliittotarjouksia satelee. Näin ainakin miehillä, naisista en tiedä? Mikä siinä murhaajassa viehättää, ei kyllä hitsitti soikoon voi käsittää.

Joskus, kun netti oli uusi ja blogit ihmeellisiä, muistan lueskelleeni tarinaa suomalaisnaisesta, joka oli rakastunut johonkin latinojengiläiseen, jolla oli silloin ihan järjettömän monta vuotta vankeutta vielä jäljellä. Kommentoinkin tätä kai Näkökulmalla. Niin vain oli heillä mitä ihmeellisin rakkaustarina, kumpikaan ei koskaan ollut moista ikunaan kohdannut ja menivät naimisiinkin siellä miehen vankilassa. Ihan halvaksi ei hääreissu tullut kolmen lapsen (muistaakseni lapsia oli 3) yh-äidille. Blogin kirjoitus loppui kohta häiden jälkeen, mitäs kirjoittamista tietenkään enää, he elivät onnellisina pitkän elämänsä loppuun. Olen muutamaan kertaan ajatellut tätä blogia, sillä miehen piti vapautua (taas muistin varaista) joskus 2025. Silloin se tuntui ikuisuudelta, mutta nythän siihen on vain muutama vuosi:-)

Tämä blogi oli jonkin sortin kulttimaineessa, sillä se poiki useita muita, joissa naiset intoutuvat jenkkivankien kanssa kirjoittelemaan. Yksi meinasi mennä rakkauteen, mutta sitten miehen rikosrekisteristä paljastui jotain, mitä ei kerrottu, mutta ei myöskään siedetty.

Omituista hommaa. Mutta sosiaalipornoa parhaimmillaan, eihän tommoista enää kukaan paljastumisen pelossa nettiin laittaisi, ehkä.

T: Xante

[Anemone 2.0]

Saksalaistohtori hieroi kokaiinia penikseensä ennen suuseksiä - nainen kuoli yliannostukseen

Saksalainen plastiikka- ja käsikirurgi Andreas Niederbichler, 42, harrasti suuseksiä naisystävänsä Yvonne M:n kanssa asunnollaan tämän vuoden helmikuussa.

Nainen menetti tajuntansa ja hänet kiidätettiin sairaalaan, missä hän myöhemmin menehtyi kokaiinin yliannostukseen, kirjoittaa Bild.

Niederbichler on ollut pidätettynä huhtikuusta alkaen. Häntä syytetään kuolemantuottamuksesta.

Syyttäjän mukaan Niederbichler oli ennen suuseksiä hieronut penikseensä kokaiinia, josta hänen 37-vuotias kampaajana työskentelevä naisystävänsä ei tiennyt.

Bildin mukaan surmansa saaneen naisen isä kertoo, että Yvonne M. oli Niederbichlerin potilas ja tohtori oli tehnyt hänelle kaksi leikkausta jännetulehdyksen vuoksi.
- Hän lupasi parantaa tyttäremme ja nyt tytär on kuollut, sanoi isä Bildille.

Niederbichler työskenteli sairaalassa Halberstadtissa. Paikallisten tiedotusvälineiden mukaan hänen uskotaan laittaneen kokaiinia penikseensä jo aikaisemmin ainakin kahden eri naisen kanssa.

Kumpikaan heistä ei kuollut, mutta Bildin mukaan naiset olivat kertoneet tunteneensa olonsa oudoksi seksisession jälkeen.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201809042201180933_ul.shtml

Öh, ihmisen kekseliäisyys on ehtymätön. Ja monen lääkärin moraali tai ammattietiikka, tai molemmat, olemattomia. On hoitosuhteita ja hoitosuhteita.

[Socru]

                    ^
Tuota veijaria harkitsin Viikon Hyvä Tyyppi-ehdokkaaksi, mutta siellä on jo niin monta hyvää, että eiköhän pärjätä niillä .

[Toope]

Mitäs jos rikollisista ja romanttisista sellaisistakin vain pysyteltäisiin erossa, koska rikolliset ovat paskiaisia. Siksihän vankiloissa ovat.
Älkää lähettäkö kirjeitä breivikeille tai muille tappajille. Antakaa noiden mädäntyä, koska sen ansaitsevat.

[urogallus]

Saksalaistohtori hieroi kokaiinia penikseensä ennen suuseksiä - nainen kuoli yliannostukseen

Öh, ihmisen kekseliäisyys on ehtymätön. Ja monen lääkärin moraali tai ammattietiikka, tai molemmat, olemattomia. On hoitosuhteita ja hoitosuhteita.

Kerran Venäjällä muuan nainen kosti miehensä uskottomuuden ujuttamalla hienonhienoksi jauhettua pippuria miehen käyttämiin kondomeihin. Tulisen seksin seurauksena mies joutui lääkärin hoidettavaksi.

[Toope]

Kondomiin voi hieraista chiliä ennen aktia myös ulkopuolelle! Se on miehelle mukavampaa.
Voi saada naisen huutamaan!

[kertsi]

Kondomiin voi hieraista chiliä ennen aktia myös ulkopuolelle! Se on miehelle mukavampaa.
Voi saada naisen huutamaan!

Olipa naisvihamielinen kommentti. Hyi hitto.

[Socru]

Toope alkaa pikkuhiljaa paljastua oikeaksi seksipedoksi, joka osaa kaikki temput. 

[Norma B]

Kondomiin voi hieraista chiliä ennen aktia myös ulkopuolelle! Se on miehelle mukavampaa.
Voi saada naisen huutamaan!

No jos sitä chiliä on sekä ulko- että sisäpuolella, niin sittenhän kumpikin voi laueta oikein huuto-orkut päästäen. 

[Toope]

Kondomiin voi hieraista chiliä ennen aktia myös ulkopuolelle! Se on miehelle mukavampaa.
Voi saada naisen huutamaan!

Olipa naisvihamielinen kommentti. Hyi hitto.

Luepa edellisiä kommentteja!
Tai jälkeisiä..

[Renttu]

Sipoon murhasta epäilty salkunhoitaja väijyi kolmea ihmistä, asensi paikantimia heidän autoihinsa – satelliitti paljasti tarkoin juonitun Mikkeli-huijauksen (HS):

"Ei siinä mikään pieleen mennyt – hän teki sen niin, kuten oli suunnitellutkin. Hän oli käynyt tekemässä tekopäivää seuraavana päivänä maastolenkin ja vaihtoi kelloonsa päivää edeltävän ajan, jonka mukaan näytti, että hän olisi ollut murhan tekoaikaan lenkillä Mikkelissä”, Minkkinen sanoo.

Miehellä oli siis käytössään urheilukello, jolla pystyy tallentamaan muistiin reitin ja muita tietoja juoksulenkeistä sekä muista kuntoilusuorituksista.

Gps-kellossa lokitietoihin jää kuitenkin myös satelliitin välittämä oikea aika".

Olipas amatöörimäinen moka.