Kirjoittaja Aihe: Työelämä  (Luettu 16241 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Paikalla Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10811
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Työelämä
« Vastaus #140 : ke 02.05.2018, 11:37:35 »

https://www.ttl.fi/tyopiste/tyo-ja-perhe-tasapainoon-oletko-rajaaja-vai-sulauttaja/

Sulauttaja.

Eräässä työpaikassa nähtiin työ melko rajaavasti yrityksen toimesta. Oli työ, ja oli vapaa-aika. Varmasti käy jollekin.

Ehkä nyt on jo sitä aikaa, ettei kaikkia juuri itselle toimivia malleja tuputeta yrityksenlaajuisesti. On tämä jotain edistystä.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Paikalla Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10811
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Työelämä
« Vastaus #141 : ti 22.05.2018, 18:07:33 »

Työelämä taitaa olla tarvittavan haltuunottoa, kokonaisuutena arvioiden. Isoa kuvaa ei välttämättä näe yksittäisten ihmisten vinkkelistä.

Ajatus tuli mieleen, kun kuulin eräästä lakastajasta, joka varjeli pikkusuonsa pientä lakkasatoa, ja päätyi keräämään ne raakana, jottei se toinen, ajoittain kuikuileva saanut niitä.

Suhteessa resursseihin, voi kyseessä olla viimein sama ilmiö. Resurssit ovat luonnonrikkautena, eri tavoin. Nämä tulevat otetuksi, ja jos lakastajan tavoin ei työtä voi itse tehdä, on asialle suuri joukko etenkin heitä, jotka suorituksen hoitavat, kotiin, tai osan siivusta sinne, jotta on tyytyväisyys tehdä se, mitä tulee. Motivointikeinot vaihtelevat tilanteittain.

Oleellista tässä voi olla se, että potentiaali tulee varmistettua. Samalla se tuhoutuu. Toisaalta, kohtalo on yhteinen.

Suomalainen sananlasku menee niin, että kenenkään muun maan kansalainen ei ole valmis maksamaan satasta siitä, ettei naapuri saa sitä viisikymppistä. Jos totta, niin mikähän logiikka tässä on, kun en oikein usko, että suomalaisuus tulisi tässä täysin kuvatuksi.

Lopullisempi varmistus kauttaaltaan taitaa olla asia, joka ei liity suomalaiseen sanontaan, vai liittyykö. Ei mitään tietoa, tai arvelua. Pinnallisesti kirjoittaen noin voi tehdä.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Paikalla Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10811
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Työelämä
« Vastaus #142 : ti 22.05.2018, 18:33:54 »

Hassua tosiaan kuvata nykyisyyttä jotenkin salaliittoteorioiden mukaisesti, tai isoja pahiksia maalaillen. Systeemi kokonaisuudessaan on mitä on, ja toteutuu kaiken aikaa. Ei pidä kauheasti mekkalaa itsestään.

Jos on rankkoja, isoja ja vaikuttavia asioita, niin ne ovat tässä, ihan kaikkien työnalla. Vaikkei asiaa tahtoisi, ei tälle voi muuta.

Samoin hassua on kirjoitella jostain Raamatun ennustuksista, koskien lopun aikoja. Loppu voi hiipua tussahdukseksi, ja jos tapahtuu isompi rysäys, niin tuskin on edeltävä aika ollut sitä, josta voi todeta, että tulipas kulman takaa.

Nykyisyys on nopean muutoksen aikaa, ja näissä tosiaan tapahtuu helposti paljon. Vaaditaan suurta valppautta.

Tänään tuli katsottua dokkari: Suurin suomalaisten joukkomurha: https://areena.yle.fi/1-4303245. Siinä eräs ote oli kansan riveistä kiinnostuneille tutkijoille, viranomaispuolelta:

Opetus- ja kulttuuriministeriön vastaus MOT:n kysymyksiin:  Opetus- ja kulttuuriministeriön rooliin ei kuulu yksittäisten tutkimusten tai tutkimusohjelmien käynnistäminen. Tutkimuksen vapauteen kuuluu se, että autonomiset yliopistot ja tutkimuslaitokset määrittelevät tutkimusaiheensa itse. Ministeriö ei myöskään määrittele Suomen Akatemialle, tärkeimmälle tieteen rahoittajalle, mitä tutkimusta sen tulee rahoittaa.

Valtiollinen sidonnaisuus toki häviää, tai ehkä häviää. Ehkä jollekin tosiaan jää ne arkistot tutkittavaksi, mutta tärkeintä, ettei kansalle, ja juuri potentiaalisimmille, eli heille, joilla on aito intressi ottaa asiasta selvää. Tätä voisi yleistää.

Miten ilmiön voisi nimetä? Jotain tiivistymistä tapahtuu ja painotusta, ja tosiaan valikoiden se, mikä on tärkeää. Tällaiset ovat iso osa epädemokratiaa. Hetket luovat mahdollisuuksia, ja jos hetkit eivät jatku selvänottamiseen, ja paneutumiseen, aidosta elämästä lähtien, niin aika epäyrittäjämäistä on kokonaisuutena kansalaisen osuus, kriittisinä, oikeampina aktiivihetkinä.

Hain jotain systeemistä ideaa näihin haastekohtien selviämättömyyksiin. Luonto pärjää ja sen monimuotoinen idea. Kun ihmisissä oleva osa luontoa ei toteudu, ei ennusteeksi voi saada kovin lupaavaa. Monimuotoisuus lähtee vapaudesta, ja erilaisuuden oikeasta arvostamisesta, ilman mitään julistuksia ja pakotteita.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 2356
Vs: Työelämä
« Vastaus #143 : to 28.06.2018, 16:48:51 »
Työelämä on vaarallista, ainakin ruokatauot.

Miestä epäillään työkavereiden eväiden myrkytyksestä Saksassa – surmannut jopa 21

Yleinen mielipide on aina väärässä

Paikalla Saares

  • Konkari
  • Viestejä: 2076
Vs: Työelämä
« Vastaus #144 : la 30.06.2018, 17:29:17 »

Hassua tosiaan kuvata nykyisyyttä jotenkin salaliittoteorioiden mukaisesti, tai isoja pahiksia maalaillen. Systeemi kokonaisuudessaan on mitä on, ja toteutuu kaiken aikaa. Ei pidä kauheasti mekkalaa itsestään.

Jos on rankkoja, isoja ja vaikuttavia asioita, niin ne ovat tässä, ihan kaikkien työnalla. Vaikkei asiaa tahtoisi, ei tälle voi muuta.

Samoin hassua on kirjoitella jostain Raamatun ennustuksista, koskien lopun aikoja. Loppu voi hiipua tussahdukseksi, ja jos tapahtuu isompi rysäys, niin tuskin on edeltävä aika ollut sitä, josta voi todeta, että tulipas kulman takaa.

Nykyisyys on nopean muutoksen aikaa, ja näissä tosiaan tapahtuu helposti paljon. Vaaditaan suurta valppautta.

Tänään tuli katsottua dokkari: Suurin suomalaisten joukkomurha: https://areena.yle.fi/1-4303245. Siinä eräs ote oli kansan riveistä kiinnostuneille tutkijoille, viranomaispuolelta:

Opetus- ja kulttuuriministeriön vastaus MOT:n kysymyksiin:  Opetus- ja kulttuuriministeriön rooliin ei kuulu yksittäisten tutkimusten tai tutkimusohjelmien käynnistäminen. Tutkimuksen vapauteen kuuluu se, että autonomiset yliopistot ja tutkimuslaitokset määrittelevät tutkimusaiheensa itse. Ministeriö ei myöskään määrittele Suomen Akatemialle, tärkeimmälle tieteen rahoittajalle, mitä tutkimusta sen tulee rahoittaa.

Valtiollinen sidonnaisuus toki häviää, tai ehkä häviää. Ehkä jollekin tosiaan jää ne arkistot tutkittavaksi, mutta tärkeintä, ettei kansalle, ja juuri potentiaalisimmille, eli heille, joilla on aito intressi ottaa asiasta selvää. Tätä voisi yleistää.

Miten ilmiön voisi nimetä? Jotain tiivistymistä tapahtuu ja painotusta, ja tosiaan valikoiden se, mikä on tärkeää. Tällaiset ovat iso osa epädemokratiaa. Hetket luovat mahdollisuuksia, ja jos hetkit eivät jatku selvänottamiseen, ja paneutumiseen, aidosta elämästä lähtien, niin aika epäyrittäjämäistä on kokonaisuutena kansalaisen osuus, kriittisinä, oikeampina aktiivihetkinä.

Hain jotain systeemistä ideaa näihin haastekohtien selviämättömyyksiin. Luonto pärjää ja sen monimuotoinen idea. Kun ihmisissä oleva osa luontoa ei toteudu, ei ennusteeksi voi saada kovin lupaavaa. Monimuotoisuus lähtee vapaudesta, ja erilaisuuden oikeasta arvostamisesta, ilman mitään julistuksia ja pakotteita.
Osattiinpa ennemminkin. Joukkosurman (kansanmurhan) suorittajat samasta maasta!
https://yle.fi/uutiset/3-8227929

Paikalla Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10811
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Työelämä
« Vastaus #145 : ke 04.07.2018, 12:33:02 »

https://yle.fi/uutiset/3-10274330

Jukka Peltokoski:  Nuoret odottavat työn sisällöiltä enemmän ja kiinnittävät huomiota siihen, mitä tehdään, ja että työt olisivat itselle mielekkäitä.


Toisaalta terve ajatus, ja liittyy samalla jaksamiseen työelämässä. Mielekkyys on tärkeä asia. Muutenkin tuntuu siltä, että työ ei ole sillä tavalla osa tavallista elämää, kuin voisi olla. Oma erillinen maailmansa.

Miten elämän voi jakaa, itseä myöten. Varmaan ajastaan, mutta jos ei voi edes päätyä jaotteluihin, starttien kautta. Voi käydä jollekin ongelmalliseksi.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Paikalla Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10811
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Työelämä
« Vastaus #146 : ke 04.07.2018, 13:34:54 »

Edelliseen aiheeseen viitaten, vaikea kokonaisvaltaisesti kartoittaa sitä, mitä työelämä on nyt, ja mitä se on ollut eri aikoina. Jotain hajanaista voi heittää ...

Vastuullisuutta vaaditaan, mutta toisaalta kaikki lähtee itsekkyydestä. Sitä puolestaan säädellään kovatoimisesti. Aivan kuin kyseessä olisi sodankäynti. Oikeussalit kuuluvat tähän, tosin vain jos osapuolilla varaa.

Sitten on vaikka tuotteiden yksilöllisyys. On räätälöintiä, esim terveyspuolella jopa, mutta perusjuttu kun on bulkkia, niin yksilöllistämistä voi myydä, vähän millä toteutuksella vain. Asiakkaan mahdollisuus saada helposti itselle sopivaa on minimoitu, monella tapaa.

Koko työlämän tarkoitus on vähän outo. Tulee tehdä jotain, jotta voi elää. Miksi työelämä sitten on? Mitä se toteuttaa? Onko ihmisten asialla? Mitä enemmän seurannut, niin valmista tuottaa, mutta syrjäyttää ihmiset elämästä.

Hyvinvointiyhteiskunta on eräs syrjäytyskeino. Ihmiset monenalaisissa letkuissa. Ja sitten sähkötetään aktiiviseksi. Erikoista.

Ennen oli verta ja sirkushuveja, jotta kansa oli tyytyväinen. Nyt tarvitaan se hyvinvointivaltio, ja jos ei kiinnosta sohvaperunuus, ja siihen liittyvä hankaluus, on jotain veretseisauttavaaa edessä.

Koskaan ei ole työelämä selvinnyt itselleni. Kun moni asia on niin vaikeaa, niin sitä oletuksena ei liitä yleisjuttuihin suurtakaan etukäteiskunnioitusta. Onko väärin lähteä tukemaan mitäkin, jos ei edes tiedä mistä kyse, eikä voi saada selville asioita? Itsekkään tiedä miten järjestelyjen tulisi mennä. Ulallaolo varmasti näkynyt.

Toisaalta jos hakemistakaan ei oikeasti ilmene, vaan päällimmäisempänä on kielteisyys, uutisoinnissa, ja oikeastikin maailmantilannetta ajatellen, niin silti pyrkiminen parempaan on jotain, mitä oikeasti ei ole paljon, rehtinä ja reiluna, jos tuloksia ajattelee, ja ihmisten kykyä ratkaista ongelmia, jos vain vapautta hakea asioita, ja kiinnittää huomio tärkeisiin asioihin, kollektiivisesti, erakkotyyliin, ...
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Paikalla Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10811
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Työelämä
« Vastaus #147 : ke 04.07.2018, 14:21:45 »

'Outo väite liikunnasta: Liikunta on terveellistä vain, jos se on vapaaehtoista

https://seura.fi/hyvinvointi/terveys/outo-vaite-liikunnasta-liikunta-on-terveellista-vain-jos-se-on-vapaaehtoista/

Offtopic, enkä lukenut kuin otsikon, eli en ollenkaan sisältöä. Punttisalijuttu on tehtävä itse, että treeni vaikuttaa. Jos muuta laittaa asialle, ja jää löhöskelemään, ei siitä seuraa itselle kovin erikoista fyysisellä puolella, eikä ehkä muillekaan kuin rääkkiä.

Periaate käy minusta hyvin työelämään. Jos mielekkyyttä ei ole itsellä takana, tai sen on kadottanut, on tilanne työelämää ajatellen katastrofaalinen. Voi  vain ajatella sitä potentiaalihukkaa, joka syntyy urautumisuraan syventyen, ja tuo voi viedä samalla koko ihmisen. Puhumattakaan työelämään tuodusta laadusta, turhaketoiminna sijaan.

Omaehtoisuus on minusta tärkeää, ja jos sitä kohdellaan kaltoin jo lähtömetreillä, ei viitsi enää osallistua mihinkään, järkeväänkään. Oikeasti monet yksittäiset yhteiskunnan järjestelmät ovat fiksuja, ainakin kapeasti tarkastellen, ja ansaitsevat kunnioitusta.

Huonostikin voi lähteä liikkeelle, jos on itse mukana, ja korjaa sitä mukaa kun tarve, eikä ole ongelmaksi. Byrokratiasta kuoriutuminen vapaaseen viihtyvyyteen työelämää koskien voi kuulostaa utooppiselta, ja se myös on vaikeaa. Turvallisinta se viimein on, koska viihtyvyyteen ei kuulu suuret killerimahdollisuudet, eikä niiltä suojautuminen. Haarniskoissa elämä eri tavoin on enemmän sotaa, eikä sinällään kodikas tavoite.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Paikalla Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10811
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Työelämä
« Vastaus #148 : su 08.07.2018, 14:50:22 »

"Jos yhteiskunta ei ota minua mukaan, miksi osallistuisin yhteiskuntaan?" – epätasa-arvoinen työelämä näkyy turhautumisena ja stressinä

Todellisuuden tutkimuskeskuksen taiteellinen johtaja Janne Saarakkala sanoo, että taiteilijat ovat olleet eräänlaisia suunnannäyttäjiä uudistuneessa työmaailmassa. Esimerkiksi näyttelijät ovat tottuneet tekemään työtä muissa kuin vakituisissa suhteissa. Sen sijaan taiteen tekemiseen liitettyä intohimoa Saarakkala kyseenalaistaa, vaikka myöntääkin itse olevansa työhullu.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/05/05/jos-yhteiskunta-ei-ota-minua-mukaan-miksi-osallistuisin-yhteiskuntaan-epatasa

En ajattele ihmisten oireista ja reaktiotavoista samoin. Ne on hyväksyttävä, jos kerran ilmenevät. Eivät aiheetta, ja tämä on uskottava, kun todellista. Muuten lähtee utooppisesta.

Mitä tekee hän, joka ottaa maailmantuskan harteilleen? Eikö se tulisi tehdä, tai hankkia valmius tajuamaan se, missä elämme? Tavoite voi olla, että asioiden tasalla ollaan, siinä kun mahdollista. Ei tällaisetkään näy välttämättä kovin seesteisenä. Oirekirjoa riittää, joka paikassa.

Oireisiin voi herätä, ok. Näissä yleensä on vain se, että asiat viedään maton alle. Kokonaisuutta jos miettii, niin ei oikein voi tehdä muuta tulkintaa.

Kun oireita bongaa, niin miten niiden ratkaisut lähteävät käyntiin? Kenen toimesta? Jotenkin hallinnoidustiko sielläkin, jossa kaikki hallinta voi olla pois toimivuuksien löytämisestä, tai näiden suunnasta?

Millä mielentilalla voi katsoa ihmisyyden sitä puolta, joka ei ole seesteisyydentilassa? Onko tällainen väärin? Missä kohden jotain menee pieleen? Minkä takia?

Eräs mieleentuleva asia jo otsikostakin on pysähtyneisyys. Voiko jokin pysähtyneisyydenkuva sitten olla jotain elettävää, jos jokin toinen ei kerran käy? Jotain pelillistä, diiliä, vaikka fiksuudentaso myönnettäisiin hyväksi, aiempaan nähden. Loputonta kehää kai.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Paikalla Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10811
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Työelämä
« Vastaus #149 : su 08.07.2018, 15:14:22 »

Usein törmännyt siihen, että mm nuoret joskus kertovat aiheetta siitä, miten kaikki on mälsää, ja tyhmää. Isot kokonaisuudet voivat olla tietyllä tapaa sitä, kuten työelämä. Siitä voidaan saada jotain, helpostikin, ja sitä perustarvittavaa, mutta sivuvaikutuksia ja kestävyyttä ajatellen kyseessä ei ole jokin niin kiva, kuin mitä kerrotaan. Lisää ongelmaa tuo tosiaan se, ettei synny aktiivisesti tarjottua kuvaa keskeneräisyydestä, joka selittäisi asioiden ongelmallisuuden.

Perusjuttu jo ihmisenä olemisessa on se, että olemme hakijoita suhteessa todellisuuteen. Mitä pidämme hyvänä, ei välttämättä ole koskaan itsessään sitä, vaan keino saavuttaa asioita. Kun välineestä tulee se kaivattu, ei lopulta saada mitään. Näin ihmisten rakennelmiin tulee olla kokonaisvaltaisesti skeptinen suhde kaikena aikaa, tai hyvin herätteellisesti. Rakennelmat ovat aina ajastaan mälsää.

Joku voi tulla hyvinkin toimeen vanhalla. Se ei muuta asetelmaa. Kaikki eivät voi käydä hyvinvoimaan, noin vain. Tekisivätkin niin joskus, oikeasti.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Paikalla Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10811
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Työelämä
« Vastaus #150 : su 08.07.2018, 15:23:20 »

Kuuntelen tuota linkkiä, paraikaa, ja höpistelen mieleentulevia. Työmarkkinat jotenkin liikkeessä ja hakusessa. Pitäisi vakauttaa?

Voisiko olla ihan ok-tilanne? Jos on hakemista, niin voisiko olla toisin, jotenkin uudessa tilanteessa? Tulisiko missään nimessä olla toisin?

Mieluummin kysyisin, miten luodaan tilaa onnistumiselle, ja tarvittavan hakemiseen on edellytyksiä, ja niin, että kaiken aikaa on perusasiatkin kunnossa.

Aina voi muutostilat ottaa vastaan mahdottomina. Ei liike ole mitään sellaista, joka asettaa itsessään mahdottomuutta. Ihminen tekee mahdottomudet luonnostaan, kun tarraa siihen, mikä ei ole sen arvoista.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Paikalla Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10811
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Työelämä
« Vastaus #151 : su 08.07.2018, 16:07:04 »

Keskustelussa vilisee sellainen sana kuin: ammattiyhdistysliike. Näistä ei paljon tietoa, että mikä osuus yhteiskunnassa, tai mikä osuus voisi olla. Perustuloakin tuo joku keskustelija esiin. Voisi myös ammattiliittoihin kuulumattomana aidosti äänestää jaloillaan työelämästä.

Työelämää jos ajattelee äänestystilanteena, käytännön ääninä, niin ammattiyhdistysliikkeillä taitaa olla ääniä käytettävissä, vielä. Yksilö ei näissä äänestyksissä taida loistaa.

On varmasti yksilöitä, jotka saaneet kuvionsa hoidettua sen verran kivasti, jolloin varmaan vapaa tekemään äänestystä vähän siellä sun täällä. Tässä suhteessa voi ajatella, että on työelämän ratkaisijat, ja ratkaistavat, eri joukkona. Vähän kuin tuli esiin se, että on perusasioiden toteuttajat, ja he, jotka onnistuvat järjestelyjen kautta saamaan taloudellisen tuloksen, jotain kautta.

Eriyttämistä on. Joskus tuli ajateltua, että väestönkasvu on enemmän mittari oloista, joka liiallisena, tai vähäisenä. Samoin tuntuu mittari olevan oloista se, että on niin paljon eri maailmoita. Nyt jo esim tuloksensaajat, ja tuloksentoteuttajat.

Erikoistuminen on jonkin verran hyvä, tietty eriytyminen, tiettyjen asioiden suhteen. Tämä mahdollisuus tuntuu menevän överiksi, mutta mahdollisuuden käyttö tässä kohden ei ole ongelma. Toisaalta jos ongelma on tuotokas, niin ongelma ongelmalle tuo entisestään. Mitäpäs sitä toimivaa muuttamaan.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Paikalla Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10811
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Työelämä
« Vastaus #152 : ke 11.07.2018, 16:35:18 »

Kirjoitan omasta elämästä, kun sattuu teemaan, hyvin läheltä, eikä kaukana yleisestä tilanteesta, jonka vaikuttavuutta tulee samalla kerrottua, tältä kantilta vähintään ...

Joskus aikoinaan yritin työttömänä tehdä jotain hyödyllistä, ja ryhtyä linux-auttajaksi, kun xp-järjestelmä vanheni. Kirjoitin kokemuksista Usariin, kun meni ristiriitaan työelämäsektorin kanssa: http://juhamyllarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158372-tyoton-ei-saa-auttaa.

Edellisenä vuotena lopetin marjojen myynnin samasta syystä. Menee harmaalle alueelle, jota työelämäsektori valvoo, siinä kun kokee tarvetta. Tällaiset asiat eivät ole selkeitä, ja vaikka marjastus oli jokamiehenoikeus, viime vuonna, niin kyseenalaisuus tulee varmaan ilme kokonaisuudesta, ja asiaan tulee stoppi jotenkin.

Marjayrittäjien kanssa olin jo alkuvuosina torilla ongelmissa, kun halusin saada marjat myytyä, ja hinta oli liian alhainen, mistä tuli heti sanomista torilla. Viime vuonna myin myös halvemmalla, koska halusin vain tehdä sitä toimintaa, ja toisaalta yleinen hintaso ei ollut itselleni tiedossa, koska ei sillä tavalla edes kiinnostanut. Kuulin vain kommenteista, että liian vähän pyydän litrasta.

Ongelma näissä on, että toiminta voi viedä siivua virallisesta työelämästä, jonka olemassaoloa priorisoidaan, koska se tuottaa ihmisille paremmin hyötyä, tai mikä se perustelu onkaan. Ehkä perustetta ei ole, mutta laki priorisoi verotettavaa toimintaa, vaikka veroja ei kiertojärjestelyin annettaisi paljoa, tai tosiaan se minimi. On harmaan talouden tilkettä, ja muuta, mutta en uskaltaisi luottaa noihin. Pakko kun on yrittää olla uskottava, niin tehdään se, mihin voidaan vedota.

Nikkarointi oli uusi aluevaltaus, ja harrastusta ehdin kehua kivaksi ja kehittäväksi. Tiedä, että vaikka tekisi jotain käsityöläisenä. Asuntosäätiöstä tuli nikkarointikielto. Lisäksi kuulin kommentiksi pimeäperäisen tavan kehitellä asioita. Ei selkeää työelämää, eikä myöskään itseopiskelua, jolla olisi työelämätaustaa.

Vakavamielinen harrastus ei käy, jos se on liian hyödyllistä vaikka itselle, koska hyödyllisyyden voi kääntää kaupanteoksi myöhemmin. Mitä teenkin harrastuksena, jne, niin hyvin haluan asiat tehdä, ja oppia tekemistä. Ihmisiä on kannustanut mm musiikin pariin, koska siitä ei ehkä tule uhkaa kaupalle, eli en vie kenenkään leipää. Voiko tähänkään luottaa? Jos tykkää musiikista, se täytyisi lopettaa, itseltäkin.

Musiikissa ja kulttuurityössä voi olla jo se tilanne, että sitä voi tehdä ilman, että työelämä kokee sen tekemisestä uhkaa. En ole hyvin perillä, koska näitä ei sanota, ja kokonaistilanne merkitsee, myös virallisella ratkaisijan puolesta.

Kulttuuri toisaalta sellainen asia, jota viimeksi haluaisin tehdä rahasta. Musiikilla elämästä epäilen, ja sitä, että voisin oman mielihyvän lisäksi myydä jotain. Aika naurettava juttu. Vähän kuin odottaisi, että saa elantoa savitaiteilusta, kun oikeasti edes tiedä mitä se tekeminen tässä on.

Tämäkin foorumi tarjoaa palveluja, ja on siten pois kaupallisilta toimijoilta. Tiede-foorumi toimi kaupallisuuden pohjalta, ja halusi priorisoida sitä puolta, jolloin itse koin, että keskustelumahdollisuus tärvääntyi liikaa.

Muistaakseni Pauli Aalto-Setälä oli se, joka sanoi, että nettimateriaaleihin liittyvä toimintatapa on muututtava. Käyttäjien oletus ilmaisuudesta ei ole hyvä juttu. Mikähän keskusteluohjelma se oli, muutama kuukausi sitten.

Median rooli on mietityttänyt. Joskus tulin heittäneeksi ennusteen, että media nykymuotoisena ei voi olla se juttu, vallitsevana. Kun median on siirryttävä jonkin verran nettiin, ja ehkä enenevässä määrin, niin ilmaisuus vie bisneksen toiminnasta. Jotta maksullista mediaa olisi, on sille oltava paikkaa. Ilmaispuoli voi olla uhka. Kun netti on osoittautunut potentiaaliseksi, haluaa kaupallinen toimija myös siivunsa, tosin syrjäyttäen vapaamman toiminnan, tai luoden sille vaikeutta toteutua.

Työni voisi olla vaikka jotain SOMEen liittyvää. Maksaisiko joku mahdollisuudesta keskustella? Mitä talouskytkentä merkitsee keskustelun vapaudelle? Keskustelun täytyy ottaa huomioon talous, samoin näköjään SOMEn, ja kaiken, mistä voi rahastaa. Miten talous ottaa huomioon ne toimijat, jotka tekevät asioita ilman talous-sidonnaisuutta. Ratkaisu taitaa olla se, että asioiden on silti mahduttava talouden tuotantoon, joten siitä ei näköjään voi poiketa.

Enää ei tee mieli auttaa esim tuttavia missään, koska auttamisen kokee väärin. Täytyy olla työelämässä kokoaikaisesti, niin sitten ehkä voi auttaa muita. Tätäkään on vaikea uskoa, jos syntyy merkittävyyttä talouden puolella, jolloin osa duuneista voi päätyä ohi työelämäsektorin, jossa joku voisi olla.

Nykyisestä elantotaloudesta on tullut mieleen kolme tasoa. On yksityiselämä, yrityssektori, ja julkinen puoli.

Yritystalous on vähän kuin julkinen sektoria aikoinaan yksityisempää taloutta kohtaan. Yritystason toimijat voivat olla tahoina suurempia kuin yhteiskunnallinen toimija. Tässä mielessä julkinen sektorikin on alisteinen yksityiselle, eli sekin on vaihtanut paikkaansa. Viimeisimmät yritysmaailmaa koskevat uudistukset ovat sinetöineet yritysten asemaa myös suoraan, jolloin ei tarvita niin paljon epäsuoraa suhdetta, vaan asema voidaan virallistaa, kuten se on muutenkin paljolti ollut.

Miten tästä kokonaisuudesta sitten löytää oman toimintansa, jossa voi tehdä tarvittavaa itselle, ja samalla yhteisesti? Käytännössä ei uskalla tehdä mitään hyödyllistä. Sitten jos on yrittäjä, niin miten voi enää olla työläinen? Miten työnantajapuoli katsoo sitä, joka on samalla yrittäjä, siis kahden maan kansalainen? Jos sosiaaliturvaa ei yrittäjällä ole kunnollisena, eikä yritystoimintaa voi rakentaa turvallisesti, niin vaikea juttu.

Tavallaan on turvallisinta olla työntekijä, koska yrittäjyys on saatettu niin suuren riskin ja kynnyksellisyyden taakse, jossa on lisäksi paljon arvaamatonta, uudelle. Miten paljon näistä kerrotaan viimein julkisuudesta? Häpeääkö suuri osa epämenestyvistä yrittäjistä luuseriuttaan?

Jos haluaa olla kokonaisvaltaisesti omassa elämässä, niin työntekijyyden lisäksi haluaa tehdä mitä mieli tekee. Harrastella voi, myös uppoutuvasti kaikkea. Antoisinta ja parasta laatua syntyy minusta juuri vapaudesta käsin. Kun perustaso on ok, niin voisi omistautua jollekin arvokkaaksi koetulle. Jos arvo on puolestaan ristiriita työelämälle, ja yritysmaailma kireydessä luo painetta sekundaan, niin miten voi pyrkiä tekemään asioita antaumuksellisesti?

Maailman voi sanoa olevan paskaa täysi. Joukossa on jotain laatuakin, mutta vähän, siihen nähden, miten tilanne voisi olla. Joskus yritykset hehkuttavat, että tapaturmaton työpäivä ei ole utopiaa, vaan täysin mahdollista. Hyvästä laadusta voi sanoa samaa. Laatua on heti se, kun ihminen kokee tyydytystä siitä, että omistautuu kiinnostaville asioille. Niistä voi tulla jotain hyödyllistä muillekin, ja jos ei suoraan, niin jossain vaiheessa, jotain kautta.

Sanotaan, että kaikki lähtee juurilta, ei kuten sosialismissa, ylhäältä ohjatusti. Kun elämässä vastaa tuleviin asioihin, on se parasta motivaatiota tarvittavan löytymiseen ja tekemiseen. Minusta tämä puoli ei ole kunnossa.

Vähän hajanaista kelailua. Millään ei osaa hahmottaa järkevää kohtaa, vaikka toimintaa onkin jo ollut taustalla jonkin verran, pähkäilyjen lisäksi.

Jos kansalainen suojautuu naamioon, ei häntä voi erottaa yleisöstä, ja saattaa pitkäaikaisesti vastuulliseksi. Sama todennettavuus suuremmille toimijoille, jolloin kysymys kuuluu, että millä tapaa heitä voi olla. Jos uskottavuus on hyvä, on valtaa, mutta se on sidoksissa tosiasioihin. Valtaa näinollen voi ollakin, koska tosiasiat palvelevat ihmisiä, ja kun palvelevuus on samanlaista, on perusta aika sama kaikille.

Uskottavuus on yritysmaailmassa kaukaisinta, ainakin nykytyylisenä. Vanha sananlasku sanoo, että rehellisyys maan perii. Taloudesta puolestaan sanotaan, että kauppa se on, joka kannattaa. Kun mennään hektiseen suuntaan, niin kauppa varmaan vie voiton rehellisyydestä, ja todellisuudestakin. Varmaan nähtävissä.

Voisiko joku kommentoida tähän jotain?

(Tuplatekstit poistettu)
« Viimeksi muokattu: ke 11.07.2018, 16:42:28 kirjoittanut Juha »
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa mikainen

  • Konkari
  • Viestejä: 2068
Vs: Työelämä
« Vastaus #153 : to 19.07.2018, 19:24:51 »
   https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/yli-500000-suomalaista-tekee-ilmaista-tyota/   

Ehkä pitäisi antaa lisää tukea yrityksille, että voisivat maksaa ihan palkkaakin työntekijöille?

Paikalla Juha

  • Pyöritelmänkehittäjä
  • Konkari
  • Viestejä: 10811
  • Pyörii työssään & kierii pyöriessään
Vs: Työelämä
« Vastaus #154 : to 19.07.2018, 19:43:45 »

Revittelyuutiset ovat aika turhia, olipa kenen taholta tahansa sympatiseerausta tarjoavia.

Yksilöiden kohtalo voi olla joskus hankala. Järjestelmä tavallaan sokeudessaan voi koitua kohtaloksi, monella tapaa. Järjestelmän tökkivyys ei ole aina ongelma, jos voi tehdä korjattavaa itse. Jos ei oikein mahdollista keksiä, omassa tilanteessa, niin sitten voi mennä vaikeaksi. Joillakin melko pian, kun nykyään on ihmisistä osa tumpeloita.
Pyöritelmäå: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
(Ehkä alkua tai loppua, tai sitä sun tätä)

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 5041
Vs: Työelämä
« Vastaus #155 : pe 17.08.2018, 02:35:01 »
   https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/yli-500000-suomalaista-tekee-ilmaista-tyota/   

Ehkä pitäisi antaa lisää tukea yrityksille, että voisivat maksaa ihan palkkaakin työntekijöille?
Aaa. Näinhän työttömyystilastoja kaunistetaan. Ei talkootyöläiset työttömiä ole.
Hän on täällä tänään

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 712
Vs: Työelämä
« Vastaus #156 : ke 26.09.2018, 05:36:34 »

Kirjoitan omasta elämästä, kun sattuu teemaan, hyvin läheltä, eikä kaukana yleisestä tilanteesta, jonka vaikuttavuutta tulee samalla kerrottua, tältä kantilta vähintään ...

Joskus aikoinaan yritin työttömänä tehdä jotain hyödyllistä, ja ryhtyä linux-auttajaksi, kun xp-järjestelmä vanheni. Kirjoitin kokemuksista Usariin, kun meni ristiriitaan työelämäsektorin kanssa: http://juhamyllarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158372-tyoton-ei-saa-auttaa.

Edellisenä vuotena lopetin marjojen myynnin samasta syystä. Menee harmaalle alueelle, jota työelämäsektori valvoo, siinä kun kokee tarvetta. Tällaiset asiat eivät ole selkeitä, ja vaikka marjastus oli jokamiehenoikeus, viime vuonna, niin kyseenalaisuus tulee varmaan ilme kokonaisuudesta, ja asiaan tulee stoppi jotenkin.

Marjayrittäjien kanssa olin jo alkuvuosina torilla ongelmissa, kun halusin saada marjat myytyä, ja hinta oli liian alhainen, mistä tuli heti sanomista torilla. Viime vuonna myin myös halvemmalla, koska halusin vain tehdä sitä toimintaa, ja toisaalta yleinen hintaso ei ollut itselleni tiedossa, koska ei sillä tavalla edes kiinnostanut. Kuulin vain kommenteista, että liian vähän pyydän litrasta.

Ongelma näissä on, että toiminta voi viedä siivua virallisesta työelämästä, jonka olemassaoloa priorisoidaan, koska se tuottaa ihmisille paremmin hyötyä, tai mikä se perustelu onkaan. Ehkä perustetta ei ole, mutta laki priorisoi verotettavaa toimintaa, vaikka veroja ei kiertojärjestelyin annettaisi paljoa, tai tosiaan se minimi. On harmaan talouden tilkettä, ja muuta, mutta en uskaltaisi luottaa noihin. Pakko kun on yrittää olla uskottava, niin tehdään se, mihin voidaan vedota.

Nikkarointi oli uusi aluevaltaus, ja harrastusta ehdin kehua kivaksi ja kehittäväksi. Tiedä, että vaikka tekisi jotain käsityöläisenä. Asuntosäätiöstä tuli nikkarointikielto. Lisäksi kuulin kommentiksi pimeäperäisen tavan kehitellä asioita. Ei selkeää työelämää, eikä myöskään itseopiskelua, jolla olisi työelämätaustaa.

Vakavamielinen harrastus ei käy, jos se on liian hyödyllistä vaikka itselle, koska hyödyllisyyden voi kääntää kaupanteoksi myöhemmin. Mitä teenkin harrastuksena, jne, niin hyvin haluan asiat tehdä, ja oppia tekemistä. Ihmisiä on kannustanut mm musiikin pariin, koska siitä ei ehkä tule uhkaa kaupalle, eli en vie kenenkään leipää. Voiko tähänkään luottaa? Jos tykkää musiikista, se täytyisi lopettaa, itseltäkin.

Musiikissa ja kulttuurityössä voi olla jo se tilanne, että sitä voi tehdä ilman, että työelämä kokee sen tekemisestä uhkaa. En ole hyvin perillä, koska näitä ei sanota, ja kokonaistilanne merkitsee, myös virallisella ratkaisijan puolesta.

Kulttuuri toisaalta sellainen asia, jota viimeksi haluaisin tehdä rahasta. Musiikilla elämästä epäilen, ja sitä, että voisin oman mielihyvän lisäksi myydä jotain. Aika naurettava juttu. Vähän kuin odottaisi, että saa elantoa savitaiteilusta, kun oikeasti edes tiedä mitä se tekeminen tässä on.

Tämäkin foorumi tarjoaa palveluja, ja on siten pois kaupallisilta toimijoilta. Tiede-foorumi toimi kaupallisuuden pohjalta, ja halusi priorisoida sitä puolta, jolloin itse koin, että keskustelumahdollisuus tärvääntyi liikaa.

Muistaakseni Pauli Aalto-Setälä oli se, joka sanoi, että nettimateriaaleihin liittyvä toimintatapa on muututtava. Käyttäjien oletus ilmaisuudesta ei ole hyvä juttu. Mikähän keskusteluohjelma se oli, muutama kuukausi sitten.

Median rooli on mietityttänyt. Joskus tulin heittäneeksi ennusteen, että media nykymuotoisena ei voi olla se juttu, vallitsevana. Kun median on siirryttävä jonkin verran nettiin, ja ehkä enenevässä määrin, niin ilmaisuus vie bisneksen toiminnasta. Jotta maksullista mediaa olisi, on sille oltava paikkaa. Ilmaispuoli voi olla uhka. Kun netti on osoittautunut potentiaaliseksi, haluaa kaupallinen toimija myös siivunsa, tosin syrjäyttäen vapaamman toiminnan, tai luoden sille vaikeutta toteutua.

Työni voisi olla vaikka jotain SOMEen liittyvää. Maksaisiko joku mahdollisuudesta keskustella? Mitä talouskytkentä merkitsee keskustelun vapaudelle? Keskustelun täytyy ottaa huomioon talous, samoin näköjään SOMEn, ja kaiken, mistä voi rahastaa. Miten talous ottaa huomioon ne toimijat, jotka tekevät asioita ilman talous-sidonnaisuutta. Ratkaisu taitaa olla se, että asioiden on silti mahduttava talouden tuotantoon, joten siitä ei näköjään voi poiketa.

Enää ei tee mieli auttaa esim tuttavia missään, koska auttamisen kokee väärin. Täytyy olla työelämässä kokoaikaisesti, niin sitten ehkä voi auttaa muita. Tätäkään on vaikea uskoa, jos syntyy merkittävyyttä talouden puolella, jolloin osa duuneista voi päätyä ohi työelämäsektorin, jossa joku voisi olla.

Nykyisestä elantotaloudesta on tullut mieleen kolme tasoa. On yksityiselämä, yrityssektori, ja julkinen puoli.

Yritystalous on vähän kuin julkinen sektoria aikoinaan yksityisempää taloutta kohtaan. Yritystason toimijat voivat olla tahoina suurempia kuin yhteiskunnallinen toimija. Tässä mielessä julkinen sektorikin on alisteinen yksityiselle, eli sekin on vaihtanut paikkaansa. Viimeisimmät yritysmaailmaa koskevat uudistukset ovat sinetöineet yritysten asemaa myös suoraan, jolloin ei tarvita niin paljon epäsuoraa suhdetta, vaan asema voidaan virallistaa, kuten se on muutenkin paljolti ollut.

Miten tästä kokonaisuudesta sitten löytää oman toimintansa, jossa voi tehdä tarvittavaa itselle, ja samalla yhteisesti? Käytännössä ei uskalla tehdä mitään hyödyllistä. Sitten jos on yrittäjä, niin miten voi enää olla työläinen? Miten työnantajapuoli katsoo sitä, joka on samalla yrittäjä, siis kahden maan kansalainen? Jos sosiaaliturvaa ei yrittäjällä ole kunnollisena, eikä yritystoimintaa voi rakentaa turvallisesti, niin vaikea juttu.

Tavallaan on turvallisinta olla työntekijä, koska yrittäjyys on saatettu niin suuren riskin ja kynnyksellisyyden taakse, jossa on lisäksi paljon arvaamatonta, uudelle. Miten paljon näistä kerrotaan viimein julkisuudesta? Häpeääkö suuri osa epämenestyvistä yrittäjistä luuseriuttaan?

Jos haluaa olla kokonaisvaltaisesti omassa elämässä, niin työntekijyyden lisäksi haluaa tehdä mitä mieli tekee. Harrastella voi, myös uppoutuvasti kaikkea. Antoisinta ja parasta laatua syntyy minusta juuri vapaudesta käsin. Kun perustaso on ok, niin voisi omistautua jollekin arvokkaaksi koetulle. Jos arvo on puolestaan ristiriita työelämälle, ja yritysmaailma kireydessä luo painetta sekundaan, niin miten voi pyrkiä tekemään asioita antaumuksellisesti?

Maailman voi sanoa olevan paskaa täysi. Joukossa on jotain laatuakin, mutta vähän, siihen nähden, miten tilanne voisi olla. Joskus yritykset hehkuttavat, että tapaturmaton työpäivä ei ole utopiaa, vaan täysin mahdollista. Hyvästä laadusta voi sanoa samaa. Laatua on heti se, kun ihminen kokee tyydytystä siitä, että omistautuu kiinnostaville asioille. Niistä voi tulla jotain hyödyllistä muillekin, ja jos ei suoraan, niin jossain vaiheessa, jotain kautta.

Sanotaan, että kaikki lähtee juurilta, ei kuten sosialismissa, ylhäältä ohjatusti. Kun elämässä vastaa tuleviin asioihin, on se parasta motivaatiota tarvittavan löytymiseen ja tekemiseen. Minusta tämä puoli ei ole kunnossa.

Vähän hajanaista kelailua. Millään ei osaa hahmottaa järkevää kohtaa, vaikka toimintaa onkin jo ollut taustalla jonkin verran, pähkäilyjen lisäksi.

Jos kansalainen suojautuu naamioon, ei häntä voi erottaa yleisöstä, ja saattaa pitkäaikaisesti vastuulliseksi. Sama todennettavuus suuremmille toimijoille, jolloin kysymys kuuluu, että millä tapaa heitä voi olla. Jos uskottavuus on hyvä, on valtaa, mutta se on sidoksissa tosiasioihin. Valtaa näinollen voi ollakin, koska tosiasiat palvelevat ihmisiä, ja kun palvelevuus on samanlaista, on perusta aika sama kaikille.

Uskottavuus on yritysmaailmassa kaukaisinta, ainakin nykytyylisenä. Vanha sananlasku sanoo, että rehellisyys maan perii. Taloudesta puolestaan sanotaan, että kauppa se on, joka kannattaa. Kun mennään hektiseen suuntaan, niin kauppa varmaan vie voiton rehellisyydestä, ja todellisuudestakin. Varmaan nähtävissä.

Voisiko joku kommentoida tähän jotain?

(Tuplatekstit poistettu)






-------------
--------------
------------


tämä teksti oli erittäin kiintoisa, kommentoin ehkä myöhemmin!

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 10077
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Työelämä
« Vastaus #157 : pe 12.10.2018, 12:07:54 »
EU-komissio ottaa Suomen työmarkkinakartellin tutkittavakseen (libera.fi).

Jutska on siis, että työnantajajärjestöt ovat varanneet järjestäytyneille yrityksille oikeuksia, joita järjestäytymättömiltä yrityksiltä puuttuu. Käytänössä kartellin purku merkitsisi erityisesti suurten työnantajien neuvotteluaseman heikentymistä. Eli Suomen varjohallitus, Elinkeinoelämän Keskusliitto ei nyt kyllä varmasti tykkää tästä lainkaan!
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5561
Vs: Työelämä
« Vastaus #158 : pe 12.10.2018, 12:38:23 »
Jos eläisimme järkevien ihmisten maailmassa, tuo juttu muistuttaisi ihmisiä, ettei yrityselämä suinkaan halua vapaata kilpailua. Adam Smith tajusi sen. Ne papukaijat eivät, jotka nykyään smithiläistä markkinaliberalismia esittävät kannattavansa. Siellä luullaan tai ainakin halutaan luulla, että taistelu vapaista markkinoista käydään ay-liikkeen ja liike-elämän kesken.

Smith tajusi myös, että liike-elämä yrittäisi liittoutua valtaapitävien kanssa saadakseen myös valtiovallan monopoliensa taakse -niin kuin on sittemmin käynyt.

Suomen nykyhallitus ei suinkaan kannata mitään vapaata kilpailua, kaverikapitalismi on sitten asia erikseen.
« Viimeksi muokattu: pe 12.10.2018, 12:41:11 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 10077
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Työelämä
« Vastaus #159 : pe 12.10.2018, 12:45:20 »
^
Jep, mutta mitä Liberan omaan arvopohjaan tulee, niin trendi on selvä, ja prognoosin voi tehdä.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao