– Siitä puhe, mistä puute.
– No vahvasti on siitä ollut puhetta, jep.
– On se outoa, että kun jotain ei ole, niin silti tuntuu niin isolta, että aivan kuin muuta olisikaan.
– Oikeastaan et taida edes liioitella.
– Niin. Jos käytännön perusteella sanoisin jotain, niin aikamoista ollut, tuo ryntäys, rynnistys.
– Juu. Taitaa nykyisyys hävitä, monelle, kaukaisemmalle.
– Se siitä realismista. Kuka sitä enää nykyään kaipaa?
– Ai kaipaa? Kovastihan sitä viedään, kuten juttelimme juuri.
– Totta. Kohti realismia siis, kun kerran kaivataan, eli hukassa.
– Hukkaan en kajoa. Älä sinäkään.
– En. Otan kukan.