– Taajuuksista taas, pa, dam, pam.
– Ei. En kestä niitä.
– Mikäs nyt taajuuksissa niin rienaa?
– Sanoisin näin, että sanat erikseen, ja taajuudet. Miten tällainen ratkaisu?
– Mikä ettei, mutta ajattelin kyllä ihan kysellä muita taajuuksiin liittyviä.
– Okei. An tulla.
– Mikä on taajuutesi?
– Noin 80 vuotta. Miten niin?
– Mulla se on jotain 75.
– Tiedän, tai siis voi arvella. Mut se juttu, mikä se oli?
– Jos siis jossain kokonaisuudessa kumahtaa EMlla taajuuksilla, niin ...
– Niin, sitten kumahtaa se, ja vähän kuin lötspojot, sillä kertaa, ja haituvat perään, ja siihen alkuun tai alun tapaiseen, ... jotain, mitä lie.
– Hyvä, nyt alat olla mielestäni jäljillä.
– Häh. Tarkoitatko, että minä olen jäljillä, kun sinä olet päässyt jäljille jossain?
– Miten tään nyt sit ottais.
– Niin. Ei näistä aina tiedä. Sitä varmaan tarkoitit.
– Juu. Ihmetellään vain, ainakin nyt tämä hetki.
– Ok. Kuunnellaan, kun ei kiirettä.