Tämä kappale erityisesti on ollut minun aloittelevaan makuuni mieleinen: https://www.youtube.com/watch?v=a0hFZPvanMs . Uskomattoman kaunis.
Joskus saattanut kuulla, tai jotain lähelle tämän tapaista. Tuli mieleen Fũr Elise.
Joskus voisi keskittyä kuuntelemaan uutta, ja kertoa heti kokemastaan, kuten nyt. Kappaleen voisi loksauttaa kuvaamaan jotain konkreettisempaa. Olisiko tästä hyötyä vai vai haittaa? Jos haittaa, niin miten aiheutuneesta haitasta voisi palautua? Varmaan pöljä kysymys useimmiten, jos ei sitten aina?
Entä jos vapaa ja vahvaa sidontaa vailla oleva tulkinta onkin se, joka tuo eniten kuulijalle? Tarkoitan epäsuoraa kokemusta. Jos epäsuoria etuja on, niin onko tietoisemmat päkistelyt jotenkin esteelliseksi tulevia muita hyötyjä ajatellen? Entä muiden hakeviin rakenteluihin sotkeutuminen, tai jokin hyvä vaikutuspuoli? Miltä, ja kenen tahoilta tulevilta tietoisilta moukaroinneilta kannattaa yrittää välttyä?
Tai jos mennään tietoisemman rakentelun puolelle, niin päinvastainen kysymys olisi, että mitä kaikkea tiedostettua ja tiedostamatonta inputtiosuutta kannattaisi yrittää jättää pois, jotta saavuttaisi jotain tarvittavaa. Voiko tiedostamatonta inputtiosuutta sulkea pois, ellei tule siitä tietoiseksi, jolloin osa tiedostamattomasta tietoisemmaksi tulemisesta tarkoittaisi parempaa fokustamista (rakentelua tai vaikuttumista) kohden jotain tarpeellisemmaksi/ akuutimmaksi arveltua, tai vaikka siihen, että voisi antautua tietyn aineksen sitomisen kautta paremmin kohden jotain toista tiedostamatonta? Tulisiko osa tiedostamattomista asioista pyrkiä tajuamaan ja mahdollisesti rakentamaan esim sanalliseen muotoon, jolloin voisi löytääkkin sen, joka on ollut ehkä aina matkassa mukana, ja esteellisyyttä aiheuttavana, jolloin rajoittuneisuuspuolen heivaaminen vapauttaisi vaikutusten mukana surffailua, jos niin haluaisi tehdä?
En ole varma liittyykö eilinen konsertti-ilta jotenkin äskeiseen arveluuni, jota esittänyt muissakin yhteyksissä. Joka tapauksessa, ... keskityin konserttiin jonkin herätysidean saaneena niin, että havaintovirta kuulemastani oli mahdollisimman tauotonta. Tietoinen yritys. Kun tänään jo pohjustavasti töiden jälkeen olin jännittynyt monista eri syistä, niin aloin tehdä niin, että häivytin suoraan kuin tyynyllä pusertaen omaa sisäistä jännitystäni, ja tulin osaksi muuta ympärillä olevaa hälinää, jota oli paljon. Kun heivasin oman sisäisen jännityksen tilalle ulkoisen metelipaljouden, niin yllätyin siirtymäänlähtöreaktiotani, ja jatkoin sitä loppuun. Uusi tempaus. Liekkö klassisen illan soveltuma reaktiivisesti käyttöönotettuna, eli aivan kuin tarjoaisi ylläpitopalvelun mahdollisuutta sopivina hetkinä, näihin omiin olotiloihin.
Jospa olotiloja voi verrata ruuanlaittoon? Olotilakokemus syntyy erilaisista aineksista. Joku resepti voi olla liian kökkö sinällään, joten sutjakampi luikahtavuus (pakko)nautittavasta syntyisi jotain sopivaa ainesta lisäämällä. Jos kahvi on karvasta, voi joukkoon laittaa vaikka kermaa. Olotiloihin tulee näin klassisen maailman pohjalta rakennellen mukaan säätömahdollisempi ulottuvuus, eli tuomisia riittää tällaisen rakentelun kautta ehkä muuallekin. Kun jotain jännittävää ja esteellistä on, ja se osataan poistaa, tai vaihtaa paremmalla, niin sopasta tulee maukkaampi ja ehkä ravinteikkaampi.
